Sivu 1/1

Asfaltti olisi armoton alusta kompastua.

ViestiLähetetty: 22 Touko 2014, 14:29
Kirjoittaja Synoi
[ Tuikku ja Aiden Breen~! Otsikko Pariisin Kevään kappaleesta Tulivuoria, hieman mukailtuna. ]

Hopeanharmaa auto eteni tyhjällä, kapeahkolla tiellä verrattain hitaasti ja ratissa istuva mies piti tietä tarkkaan silmällä havaitakseen asfalttiin mahdollisesti syntyneet, kelirikon aiheuttamat kuopat. Hän oli valinnut Port Ruthista tuovan, vilkkainta tietä hieman pidemmän reitin voidakseen ajella kaikessa rauhassa vähän vaihtuvien maisemien keskellä. Suunnitelma näytti nyt kuitenkin karahtaneen suurimmaksi osaksi kiville ainakin maisemien katselun osalta, sillä reunoilta paikoitellen huteralta näyttävä tie oli silmälläpitämisen arvoinen.

Tämä ei kuitenkaan Stonea harmittanut, sillä radiosta tuli hyvää ohjelmaa ja ilmastointi piti hänet kyllä viileänä nopeasti viikkojen mittaan kesäiseksi muuttuneesta ulkolämpötilasta huolimatta. Mies oli käärinyt mustan tartan-kuvioisen kauluspaidan hihoja sen verran mitä mahdollista - eli noin puoleen kyynärvarteen jos sitäkään - mutta farkkujen tilalle hän ei ollut huomannut ottaa esimerkiksi shortseja. Niin että kyllä hän oli kiitollinenkin autonsa ilmastoinnista nyt, kun ulkona oli yli kaksikymmentä astetta lämmintä. Teki alkavasta kesästä aidosti mukavan ja kauniin katsella sen sijaan, että hän yrittäisi parhaillaankin epätoivoisesti aukoa ikkunoita ja keksiä asentoa, jossa saisi mahdollisimman paljon ilmavirtaa osakseen.
Hänellä perheineen oli ollut Skotlannissa auto, jonka ilmastointi pelasi milloin halusi eikä hänen luottokorjaajansa ollut osannut tehdä asialle mitään. Se oli tehnyt heidät kaikki kiukkuisiksi ja Stone sai elävän muistikuvan vaimostaan, joka pelkääjän paikalla leyhytteli itseään alati ärtyneemmin ottein hansikaslokerosta löytämällään lehdellä ja tyynnytteli kiisteleviä tyttäriä.

[ Jätän päätettäväksesi milloin, mihin ja miten Aidenin pyörä on jämähtänyt aloilleen. ]