Kolliko?

Tällä alueella pelataan ne Foxwoodiin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Kolliko?

ViestiKirjoittaja Varja » 23 Loka 2013, 14:31

6.6.2012-

varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Mustatukka kaiveli hyvän tuulisena puhelintaan esiin, hän oli viimein löytänyt sen kissan. Ilmoituksessa luki, että kyseessä oli kolli, joka oli huomattavan ylipainoinen, asunut lapsiperheessä ja siitä luovuttiin nuorimman lapsen allergian takia, eli täydellinen! Miten Herra ilahtuisikaan tästä? Jere oli aiemmin varmistanut hakevansa kissan, järjestänyt auton lainaan ja soittanut Lavenderille,että saaopuyis hakemaan tämän puolen tunnin päästä. Enää piti tarkistaa vain kummankin osoitteet, siis sekä kissan, että Lavenderin.

Puolta tuntia myöhemmin, Jeremy istui harmaassa vanhassa toyotassa, parkkipaikalla odottelemassa Lavenderia. Hän oli laittanut kuljetukopan takapenkille, tulostanut kartan ja muut yhteystiedot jopa kuvan kyseisestä kollista, jonka nimi oli ilmeisesti karkki tai joku yhtä upea. Nimi menisi vaihtoon heti alkuunsa, se oli varma. Kuvan mukaan, kysymyksessä oli kokonaan punainen tai vaalean ruskea kissa, jolla oli hauska tumma maski naamassa. Pitkäkarvainenkin se oli, mutta kuulemma nyt ajeltu lyhyempiturkkiseksi...
Lavender näkyi parkkipaiokan laidalla, Jere heilautti miehelle kättään auton ikkunasta, hän oli varmaan teinipojan näköinen sen auton ratissa. Siis ilmeitään... Eihän tietenkään ollut sanonut Lavenderille, että oli pitkästä aikaa saanut käsiinsä linja-autoa pienemmän auton... No sentään hän oli pukeutunut melkein säädyllisesti, tuskin isoilla kirjaimilla jotain metallibändiä edustava löysä paita oli säädytön? Nahkatakki oli jäänyt kotiin ja vastahakoisesti piikikkäimmät niittirannekkeetkin... Eihän Jere halunnut järkyttää mitään perheen äitiä? Miehen naamalle levisi leveä hymy, hiukan tahtomattakin....

_____
Varja | Lavender Underwood

Lavender kyllästyi maalaamaansa muotokuvaan ja meinasi heittää sen ikkunasta alas, kun sai yllättävän puhelun; hän lähtisi vasta tapaamansa Jeremyn mukaan hakemaan kattia! Mikäs sen mukavampaa. Muotokuva sai jäädä sokkelitelineelleen odottamaan taiteilijansa paluuta. Puoli tuntia oli aivan liian vähän aikaa Lavenderille valmistautua ja siivota, joten siivous tottakai unohtui.

Mies oli jättänyt hiuksensa ajanpuutteessa auki, ja hän oli vetänyt sen ainoan pomminvarman asukokonaisuutensa ylleen. Oranssi, pehmoinen villaneule ei pettänyt koskaan, eikä sen puoleen rennot pöksytkään. Matkalla ulos hän oli vielä katsonut peilistä suurimmat akryylimaalitahrat pois kasvoistaan ja käsistään.

Loppujen lopuksi hänen onnistui olla vain viitisen minuuttia myöhässä sovitulla tapaamispaikalla.
Vaaleanpunahiuksinen nosti tupakan huulilleen ja veti pitkät savut, kun jo huomasikin harmaan auton ja tutun kuskin. Hän suuntasi verkkaiset askeleensa Toyotaa kohti, aikomuksenaan ehtiä polttaa tämä kääryle loppuun ennen autoon astumista. Olihan epäkohteliasta sauhutella toisen autossa.
Hidas vauhti toimi ja viimeisten savujen jälkeen hän pyrähti muutaman juoksuaskeleen verran roskakorille, jonka vieressä oli tuhkille ja tumpeille oma roskiksensa. Mies sammutti tupakkansa ja pudotti sen muiden sekaan.

Lavender avasi henkilöauton oven pelkääjänpaikalta hymyillen.
"Hei! Mihin ollaan menossa?" hän kysyi oikein hyväntuulisesti. Ajatus naukuvasta karvapallosta sai hänen mielensä puhaltelemaan saippuakuplia.

_____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Lavender, tyylikäs, kuten viimeksikkin. Mies näytti edelleen hiukan naiselle, mutta samaan aikaan pelottavan muotitietoiselle miehelle, jota naiset palvoivat ja kikattivat jos saivat edes yhden katseen... Mies hymähti, toisaalta oli hiukan yllättävää, että hän oli tekemisissä miehen kanssa, josta tuli mieleen tavallaan joku glamrokkari, transu, homo tai joku vastaava... Eikä se des häirinnyt häntä! Nauratti vain hiukan, ja sekin vielä ystävällis mielisesti...

"Hei!" Jeremy hymyili leveästi toisen istuessa autoon. Kysymykseen vastaukseksi hän kaivoi taskustaan paperin, jossa oli kissan tiedot ja omistajan osoite ja nappasi sen toiselle. "Foxwoodiin." Hän vastasi lyhyesti, auton hyrähtäessä käyntiin, vielä hän vilkaisi ja varmisti toisen turvavyön olevan tukevasti pakoillaan, ennen kun antoi auton lähteä äkäisesti liikkeelle parkkiruudusta. Samalla hän muistutti itseään siitä, että auto ei ollut hänen ja sitä pitäisi kohdella nätisti...

"Juuri sopiva kissa Herran seuraksi vai mitä?" Jere totesi kääntyessään tielle, no hiukan rauhallisemmin ja ilman kaipaamiaan käsijarru käännöksiä. "Nuori, lihava, kolli ja ihan kivan värinen. Sääli ettei se ollut sellainen pantterin täplikäs..." Mies naurahti. "Nimi on kyllä kamala, joten voisimme keksiä sille uuden nimen tässä matkalla." Mustatukka sanoi kytätessään liikennevalojen väriä ja edessä matelevaa autoa. Onneksi Foxwoodiin oli edes sen verran matkaa, että hän saattoi nauttia hiukan autolla ajamisesta, ehkä jopa revittelystä jossain vaiheessa... Miehellä oli kova ikävä päästä leikkimään autolla, ihan niinkuin ei tekisi sitä päivittäin jonkun pienen jipon muodossa...

"No mutta, mites elämä? Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi näimme. Nyt tarkenee jo kuolematta kylmään." Jeremy jatkoi.

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender kirosi mielessään aukijääneitä hiuksia, jotka karkasivat vallattomina kasvoille. Hän pyydysti ne korvan taakse ja tutki toisen ojentamaa lappusta.
"Vai Foxwoodiin... Siellä en olekaan pahemmin vieraillut, ei ole ollut asiaa sinne päin", hän puheli intonsa takia nopeasti. Kissat kun ovat pehmeitä ja söpöjä, paitsi tietysti karvattomat kissat, jotka ovat vain söpöjä.

Mies säikähti hienoisesti toisen ajotyyliä; kyllä hän tiesi toisen olevan bussikuski, muttei ajatellut Jeremyn ajavan kuin sellainen... Hän naurahti itsekseen auton jättäessä parkkiruudun vauhdilla taakseen. Turvavyö voisi tulla tarpeeseen, onneksi hänen vanhempansa olivat pienestä saakka pakottaneet laittamaan aina turvavyön heti autoon istuttua ja tämä tapa oli jäänyt hänelle päälle. Kaikeksi onneksi, tosiaan. Mistä sitä tietää, osaisiko Jere edes ajaa henkilöautoa enää?
Hän karisti kaikki kauhukuvat auto-onnettomuuksista mielestään. Mustahiuksinen hei kuitenkin ajoi ammatikseen.

Jerekin tuntui odottavan ensitapaamista kollinsa kanssa innolla, Lavender hymyili.
"Vaikuttaa hyvältä! Pantterikuvioiselle olisi vaikeampi löytää ja keksiä mätsäävä ja napakka nimi, koska nimen täytyy peilata vähän ulkonäköäkin, eikä niin sähäkkää nimeä ihan heti keksi", hän jatkoi höpöttelyä. Toivottavasti toinen ei sentään kyllästyisi hänen pölinäänsä, heh.

"Mitenkäs se, maalaaminen ei jostain syystä nyt oikein suju. Mielessä taitaa olla liikaa kevät ja saapuva kesä", hän naurahti, "kevättä rinnassa, tosiaan... Mutta mites itselläsi? Vaikutat oikein hyvinvoivalta." Liikaa ei kai kannattaisi kertoa, toinen vaikutti hieman pidättyväiseltä. Niin kai vaaleanpunahiuksinen itsekin ajoittain.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jere nauroi. "En pahemmin minäkään, olen vain ajanut siellä linja-autolla, mutta ei hätää, kyllä me sinne löydämme." Ehkä. mutta sen pienen epäilyksen, hän pyyhki heti mielestään. "Taidat olla melkein niin innoissasi, että luulet kissan tulevan sinulle?" Hän naurahti kevyesti. Sille toinen tosiaan vaikutti.

"Oikeastaan se olisi helpompi, mutten halua kissaani kutsuttavan karksiksi, jäätelöksi, tikkariksi, helinäkeijuksi tai muuksi vastaavaksi. Kun kerran olet kampaaja, niin osaat varmaan vetä jotain hienoa tuon kollin väristä?" Jere jatkoi puhumistaan, ajaen no... kuin teini poika.

"Niin, no melko hyvin tässä menee, mitänyt pientä hermoromahdusta pukkaa." Jeremy vastasi sujuvasti. "Oli vain no..." Hän aloitti ja olisi halunnut jatkaa, muttei osannut. Hän ajoi hetken hiukan rauhallisemmin miettien mitä vastasi. " Oli aika isoja ongelmia, on vieläkin, mutta uusi kissa helpottaa. Varmasti myös Herraa ja ehkä sen pakko mielle postiini unohtuu samalla." Vieläkään, hän ei saanut sanoittua sitä mitä piti, mutta ehkä se ei sitten haitannut.
"Kevät aiheuttaa sellaista välillä, minulle se on vain hyvä, pääsee ulos, eikä kuole kylmään, kannattaa kokeilla joskus, siis mennä maalaamaan pihalle, tai etsi joku miellyttävä malli ja maalaile sitä. Kurssilla se sujui niin mallikkaasti." Jälleen jaarittelua. Hän olisi halunnut käydä vielä läpi ongelmaansa Mitjan kanssa, sen pienen kissapojan. "Onko suunnitelmia sitten kesäksi?" Hän kysyi jollakin ajatukset oli huuhdottava alas ja auton hetkellinen nopeus saatava tippumaan nopeus rajoitusta vastaavaksi.

____
Varja | Lavender Underwood

"..pian ollaan eksyksissä jossain hämärillä kujilla.." Lavender vastasi toisen vakuutteluihin vinoillen. Ei hänen kartanlukutaidoistaan ainakaan olisi apua! Hän onnistuisi varmaan eksymään omaankin asuntoonsa, ellei pitäisi sitä aina siistinä.
"Äläpäs höpötä, enhän ole vielä ehtinyt edes innostua! Näkisit vain", mies sanoi tuttavallisesti nauraen. Toivottavasti kukaan ei tulisi mukaan, kun hän hakisi ensimmäistä omaa kissaansa... Pääsisi nimittäin keräämään Lavenderin palasia ympäri autoa, kun hän halkeaisi innosta.

"Ikävä kyllä en kampaajan ammatistani huolimatta osaa nimetä mitään tai ketään värin mukaan... Jos haluat saada kisullesi jonkin muun kuin hattaran tai pölypallon nimeksi, älä anna minun valita sitä", vaaleanpunahiuksinen ehdotti virnistäen. Virnuilu ei ollut edes ollenaan hänen tapaistaan, mutta tämä tilanne tuntui vaativan sen.

Lavender kuunteli hiljaa Jeremyn yritystä kertoa ongelmastaan. Hän nyökkäili.
"Minulle voit kyllä kertoa jos on jotain, mitä haluaisit jakaa", vaaleanpunahiuksinen lupasi lempeällä äänensävyllä. Hän oli jopa hieman huolissaan toisesta; vaikka he olivat tavanneet vasta kerran aikaisemmin, tuntui Jere olevan kovinkin suuressa pinteessä.

Lavender oli kyllä etsinyt malleja, mutta jokin hänessä sai kaikki kiinnostavat kaikkoamaan. Niinpä hän tyytyi maalailemaan kursseilla ja kuvista ihmisiä. Eläimiä voisi tietysti maalata elävinäkin, mikäli jonkin saisi pysymään paikallaan riittävän pitkän aikaa.
"Parin viikon lomalla suunnittelin käyväni Torontossa perheen luona ja, no, eipä minulla muita suunnitelmia olekaan. Illat menee varmaan terasseilla istuessa, kuten tavallisesti", hän tuhahti. Millään tapaa ei voinut ylpeä olla tuosta tavastaan. Kotona vain oli tylsää homehtua, kun ulkona oli kaunis ilma ja kaikki tuttavat istuivat ulkona.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jere naurahti. "Ehkä ei nyt sentään, foxwood on käsittääkseni aika... lapsiperhemmäistä aluetta tai jotain sellaista. Eihän siellä ole hämäriä kujia? Kun taas jossain Dockstonissa...." Jere tosiaan ehti ajatella miten toinen ei kestäisi nahoissaan, jos kysymyksessä olisi ollut Lavenderin kissa...

"Niin, minä tiedän että pitäisi puhua, mutta ei se oikein onnistu. Paitsi sitten sen hiprakan jälkeen. Viimeaikoina tuota viinaa on kulunut hiukan liikaa." Ja siihen se lause sitten taas jäikin, syyhyn asti ei päästy ja Jeremy kaarsi verkkaisesti liikenne ympyrästä vasemmalle. Welldon oli jo melkein takana päin, Foxwoodiin oli jo opasteet, eikä opasteita Foxwoodiin johtaville teille. "Ei enää pitkä matka!" Jere hihkaisi, nyt pitäisi selvittää missä osassa Foxwoodia se kissan haku osoite oikein oli....

naurahdus, sellainen äänekkäämpi. "No minun luokseni saat tulla maalaamaan kissoja!" Lyhyen hendähdyksen jälkeen hän jatkoi. "Herra varmaan rakastuisi ikihyviksi sinuun, ihan vain koska kiinnittäisit kaiken huomiosi siihen." Mies jatkoi hyvän tuulisena jälleen. "No joko olet itse sulanut ajatuksesta hankkia kissa?" Hän kysyi vaika tiesi vastauksen. Oikeastaan häntä kiinnosti myös, millä laella toiselle se kevättä rinnassa oli merkinnyt, oliko toisella joku söpö romanssi menellään? toisaalta, tuon näköisella miehellä varmasti oli vientiä kokoajan.

"Mikä se kadun nimi oli?" Hän kysyi Lavenderilta, toisellahan se kartta sattui olemaan ja siinä oli se osoite....

____
Varja | Lavender Underwood

"Onnistun varmasti löytämään hämärän kujan jos toisenkin hämärine asukkaineen ihan kaikkialta, missä vain kuljen. Onneksi suuri osa jättää rauhaan, kun huomaavat että olenkin mies", hän sanoi naurahtaen, vaikka asia itsessään ei ollut ollenkaan hauska. Hän höpötteli jo aivan omiaan. 'Ehkä on vain pakko hankkia kissa itselle.'

"Ei ole pakko puhua, jos ei tunnu siltä. Jokin vain sanoo pääni sisällä, että sinulla on purettavaa. Jos alkoholi auttaa, voidaan kyllä mennä joku ilta johonkin kuppilaan istumaan? Viini maistuu aina", Lavender yritti helpottaa toisen oloa. Vaikutti olevan isokin juttu nyt mielen päällä, ja vaaleanpunahiuksinen halusi tarjota apuaan. Tuskin hänestä nyt aivan apua olisi, mutta ehkä edes kuuntelija, jos sellaiselle olisi käyttöä.
Jere hihkaisi innoissaan. Ilmeisesti joku muukaan ei malttanut odottaa kissan tapaamista. Mies naurahti iloisena.

"Herra vaikuttaa niin sympaattiselta tapaukselta, kissalta juuri minun makuuni!" hän sanoi kuunneltuaan Jeren puhetta huomionhakuisesta kissasta.
"Kieltämättä, haluaisin kovasti oman karvapallon, mutten tiedä osaisinko huolehtia siitä oikein. Ehkäpä mietin asiaa vielä hetken, etten sorru tekemään ihan hätiköityjä päätöksiä taas", Lavender selosti, "haluan kuitenkin tarjota kissalle aikanaan kunnon kodin."

Jeremy kysyi kadun nimeä, jolloin vaaleanpunahiuksinen nosti kartan kasvojensa korkeudelle, käänteli ja tutki. Hän oli totaalisesti varmasti maailman huonoin kartanlukija, mutta osasi sentään lukea kadun nimen. Kartalta hän sitä ei kyllä löytänyt. Tätä varten oli olemassa taksit...

_____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jere naurahti toisen kertomukselle. "Samaa sattuu toisinaan minun kohdallani, mutta ei varsinaisesti ulkonäön takia, vaan siksi että olen niin pieni, etten voi olla muuta kuin teini tai tyttö." Olihän hän tajunnut, että toinen oli aika naisellinen, ei hän itsekkään ollut varma oliko Lavender mies vai nainen, ei sitä nimestäkään arvannut. Mutta kun oli puhunut tämän kanssa hetken, oli selvää kumpaan sukupuoleen toinen kuului.

"Alkoholi saa minut tekemään typeryyksiä, joten se käy hyvin." Mies tokaisi kääntyessään jälleen jostain risteyksestä hiukan liian rivakasti. "Siis jos haluat minua kuunnella, niin humalassa osaan selittää asiat paremmin, kuin selvin päin." Se ei ollut totta. Puhuminen oli helpompaa, mutta asiat monimutkaistuivat ja muuttuivat hiukan puolitosiksi. Hän pysäytti yhteen parkkiruutuun, johon sai pysäköidä pysäköintikiekolla 30 minuutiksi. Nappasi kartan toiselta, kun Lavender näytti kääntelevän sitä käsissään...
"Tuolla." Hän osoitti paikkaa kartalla. "Sinne on vain pari korttelia, pitää kääntyä tuosta ja tuosta sitten tuosta ja tuolla pitäisi olla se talo..." Jere selitti vetäen sormea kartalla paikasta toiseen.

"Herra on, toivottavasti löydät yhtä itsellesi sopivan katin." Hän naurahti, iski pakin päälle ja pyöräytti nopein liikkein auton pois ruudusta, suunnaten kohti kartan osoittamaa kohdetta.

yksi kortteli kului ja valui ohitse, hienoja omakotitaloja, lapsiperheiden farmariautoja... Koiran ulkoiluttajia, rattaiden työntäjiä ja riekkuvia lapsia... Mies puri huultaan, hän olisi halunnut ajaa kovemmin ja olla jo pian perillä. Toinen kortteli. Samannäköinen kuin edellinen, kruunutie, kuten kyltti ilmoitti kääntyi oikealle. Nimet jaksoivat aina naurattaa Jeremyä, ainakin tälläiset... Kuka ihme sellaisia keksikin?

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender naurahti toisen maininnalle typeryyksien tekemisen ja alkoholin yhteydestä.
"Alkoholi on ihme aine, et ole ainoa. Avartaa mieltä ja sumentaa järkeä, kamalan toivottava yhdistelmä", hänkin valehteli. Viinasta oli lähes aina pelkkää haittaa hänelle, seuraavan aamun tärinät ja päänsäryt saattoi unohtaa vain muutamalla tequilalla tai viinilasillisella. Mutta muistuivatpa mieleen kun silmät aukesivat. Liskojen öiden muistot väristivät Lavenderin selkäpiitä hivenen.

Jeremy vei onnettomalta suunnistajalta kartan ja näytti reitin, jota he kulkisivat.
"Aha." Lavender muisti kaksi ensimmäistä risteystä ja olisi varmasti seuraavasta taas kääntynyt väärään suuntaan.
"Pitäisi ehkä käydä edes lyhyellä kaupunkisuunnistuskurssilla, ei nimittäin mitään käryä miten tuota luetaan", hän nauroi itselleen. Onneksi noita taitoja tarvitsi vain hyvin harvoin, useimmiten hän tiesi mihin oli menossa ja mitä kautta. Kartoista viis.

"Kyllä Se Oikea maukuja jostain tupsahtaa, ihan varmasti." Lavenderia pelotti hivenen toisen ajotyyli, selkeästi ammatin hiomaa karheutta, tai tavallisemman ajoneuvon. Ehkä linja-auto ajetaan eri tavalla kuin henkilöautoa? Ei Lavender tiennyt, mutta pohti asiaa. Kokoerosta voisi ainakin päätellä.

Lavender katseli sivuikkunasta ulos myhäillen itsekseen. Kissa tosiaan oli saanut hänet iloiseksi.
"Jos sinulla on jo Herra, ehkä Roisto olisi hyvä nimi. Tuo kuvio naamassa on hauska."

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

"Alkoholi on." Ja sen sanottuaan mies toivoi että keskustelu tyrehtyisi siihen, alkoholista voisi tulla hänen uusi ylipääsemätön ongelmansa, ellei tämä elämä paremmaksi muuttuisi ja hänen päänsä alkaisi keksiä tekosyitä juomiselle.

"Noh, ei se ehkä pahaa tekisi, mutta niillä varmaan opetetaan löytämään sopiva ravintola eikä oikeaa osoitetta."Mies naurahti toiselle. Ei hän koskaan oikeasti ollut kuullutkaan moisista kursseista, niin no, ei se kuulunut kiinnostuksen piiriinkäään joten...

"Varmasti." Jereä nauratti, hän ajatteli edelleen sellaista pientä diiva kissaa pyörimässä toisen jaloissa tai makaamassa hienolla tyynyllä, Lavenderille ie hänestä tuntunut sopivan Herran kaltainen kaheli, joka kulki ruokapöydillä miten halusi ja niin edelleen.
"Tuo se taitaa olla." Jere tokaisi nopeasti äskeisen lauseensa perään ja nappasi jarrut varoittamatta pohjaan silmäillessään kaksikerroksista vaaleaa taloa, joka oli saman näköinen kuin melkein kaikki muutkin. "Ja joku rosvo, ryöväri, rontti kuulostaa oiken hyvälle, voisi ehkä kuvata kollin ruokatottumuksia!" Hän naurahti ja käänsi auton vähintään yhtä nätisti pihaan, kun oli äsken jarruttanutkin. No naamasta näkyi, ettei toinen nahoissaan kestänyt ja kaikki ajatusmaailmallinen ängsti oli tipahtanut jonnekkin taka-alalle.

"Toivottavasti se mahtuu Harran kujetuskoppaan." Mies sanoi noustessaan autosta, samalla hän yritti näyttää asialliselle ajatellen äiti ihmisten näkökulmasta. Mustatukka kampesi takampenkiltä kuljetuskopan, odotti että Lavender ehti nousta autosta ja paukauttaa oven kiinni ennen kun meni laittamaan ovia lukkoon, olisihan se ollut ikävä lukita Lavender autoon odottamaan.
Sitten oli suuntana se ovi ja ovikello, ripein askelin hän ehätti sinnekkin ja ne muutaman kuistin rappusen ylös, ennen kun ehti kissaa sanoa. Ovikelloa soi.

____
Varja | Lavender Underwood

Turvavyö viilsi ihoa ikävästi, kun Jeremy veti liinat kiinni varoitamatta. Lavender kiitti Luojaa siitä, että oli kiinnittänyt turvavyön, hän olisi muuten nenä murtuneena ja kiroten liiskaantuneena tuulilasiin mikäli olisi pysynyt edes auton sisäpuolella...
Kuski kurvasi yhtä hellävaroen kivetylle pihatielle. Lavender oli onnekseen jännittänyt jarrutuksen myötä jokaisen lihaksensa, eikä lentänyt toisen syliin. Hän hieroi kivistävää olkaansa ja tutki katseellaan taloa.

Jeremyn into sai hymyn huulille kivusta huolimatta. Äkkiä toinen olikin jo loikannut ulos ja tonki takapenkiltä kuljetuskoppaa kissalle. Vaaleanpunahiuksinenkin astui ulos ja sulki hellästi oven perässään. Talo ei näyttänyt vanhalta, korkeintaan kymmenen vuoden ikäiseltä. Mies tunsi lievästi kateutta, hänkin halusi perheen ja kauniin vaalean omakotitalon rauhaisalta alueelta.

Ehkä Lavender toimi hieman hitaasti, kun jäi ihastelemaan taloa. Jeremy oli ennättänyt jo kuistin portaille. Mies otti pari hypähtävää juoksuaskelta saadakseen toisen kiinni juuri, kun ovikelloa jo soitettiinkin. Hän oli nappaamassa toista kevyesti käsivarresta, kun huomasi että se voisi olla häiritsevää Jeremyn mielestä. Toinen kun tuntui olevan niin selkeästi ja suoraviivaisesti hetero.

Ovensilmästä tiiraili harmahtava sumea silmä ja pian ovikin avautui. Kyyryselkäinen muori vaaleanpunaiseen neulottuun hameasuunsa pukeutuneena linkkasi muutaman askeleen taaksepäin ja tökkäsi paksulinssisiä silmälasejaan korkeammalle nenänvartta.
"Taidattekin olla hakemassa Karamellia? Lapset lähtivät lastensa kanssa käymään siskoni Margen luona, niin minä jäin tänne vahtimaan kasveja ja kastelemaan kissaa. Niin, käykäähän peremmälle!" Pian mummeli oli kadonnut käytävän päähän ja livahti nopeasti keittiön puolelle.
"Saisiko olla teetä tai teeleipiä? Leivoin juuri eilen."

Lavender vilkaisi Jeremyä odottaen hänen menevän ensin sisälle.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

"Juuu." Jeremy sai sanottua, eikä hän olisi huomannut vaikka Lavender olisi olkavarressa kiinni roikkunutkin, hän ehti vain ajatella kuinka totaalisen kamala kissan nimi oikein oli. Vaikka mummon nähdessään, hän ehkä ymmärsi, miten kissa oli päässyt lihomaan, jos talossa oli mummo, lapset ja lapsen lapset ruokkivat... "No tuota, ei meillä varmaan kiire ole. Vai miten?" Hän kääntyi ja katsahti Lavenderia, hänellä ei ainakaan ollut kiire, mutta Lavenderin puolesta hän ei voinut tietää.

Jere seurasi mummoa taloon, vilkaisten hiukkasen Lavenderia innoissaan. Eteisessä hän nappasi kengät jalastaan ja kipitti kuljetuskopan kanssa mummon perään. Kohti keittiötä, joka oli jossain käytävän päässä.
Talo oli sisustettu hyvin tavallisesti, siis niinkuin perheelliset sisustavat, käytännöllisesti nätisti ja jeren silmään omituisesti ja hassusti, värit olivat liian vaaleita, pastelleja suurimmaksi osaksi, osa vaikutti kesken eräiselle yhdistelmälle uutta ja vanhaa, minkähän arveli johtuvan mummosta... Muttei Jere minkään sisustuksen päälle tajunnut, ties vaikka perheellä oikeasti olikin tyylitajua... Mummolla oli ollut hauska vaalean punainen pukujuttu... Sellainen vanhukselle sopiva.

Talossa näkyi enemmän merkkejä lapsista, kuin kissasta. Jere astui keittiöön, jossa muori hääräili pöytään jotain tee astiaston tapaista hänelle ja Lavenderille... Ja siellä se makasi, pöydän alla pitkin pituuttaan, punaisenruskea kissa tummalla naamalla. Se oli todellakin läski. Eikä sitä muuten voinut kyllä kuvailla.
"Se on täydellinen Herran vastakohta, ne tulevat varmasti hyvin toimeen." Mustatukka totesi katsellessaan pöydän alla makaavaa kissaa. Hän ei ollut ihan varma joko Lavender oli ehtinyt hänen viereensä tai selkänsä taakse, että kuulisi mitä hän höpisi tuosta kollista....

____
Varja | Lavender Underwood

"Ei kiirettä, töitä on vasta iltasella taas", Lavender myönsi, vaikkei olisikaan ehkä halunnut jäädä höperöityvän mummelin hoiviin kovin pitkäksi aikaa. Jeremyn into sai hänen mielensä kuitenkin kääntymään taas hyväksi, tuota lapsenomaista intoa oli hauska katsella.
Toinen vilkaisi Lavenderia ja oli pian jo kaukana edessä, vaaleanpunahiuksinen oli kovin yllättynyt liukasliikkeisyydestä. Jotenkin hän oli kuvitellut toisen olevan rauhallinen ja seesteinen, jolla ei olisi kiire mihinkään

Lavender jätti kenkänsä siististi Jeremyn kenkien viereen ja viiletti muiden perään. Toinen näytti tutkivan kiinnostuneena talon sisustusta, vaikka se näytti vaaleanpunahiuksisen silmään ihan normaalilta perheen kodilta. Lasten lelut oli sievästi kerätty koreihin, mikä olikin varmaan ainoa vihje siitä, ettei koko lämmin perhe ollut kotona.

Sinisilmäinen ehti kuulla vain hiljaista mutinaa kissasta. Hän asteli pöydän viereen ja kyykistyi katsomaan pötköttävää kissaa lähempää.
"Se on söpö", hän naurahti. "Kovin on pehmeän näköinen." Tai lihavan. Joka tapauksessa, pyöreys sai sen näyttämään halittavalta ja laiskalta.

Mummeli sai pöydän katettua ja nosteli teeleivät vielä vadissa keskelle. "Tulkaahan sieltä syömään, kyllä Karamelli pikkuhiljaa tulee seuraksi jos jaksaa. Se on syönyt aina innoissaan kaikkea hyvää", nainen höpötteli asettuessaan istumaan yhdelle tuoleista.

Lavenderkin nousi ja istahti lähimmälle tuolille jättäen Jeremylle paikan viereensä. Tee tuoksui hyvältä, teeleivät olivat täydellisen pyöreitä ja kauniin kullanruskeita. Voi kun hänkin oppisi leipomaan yhtä hyvin.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jere nyökkäsi hiukan vaaivaantuneena, kuinka paljon tuota kissaa oikein ruokittiin? Lavender näytti pitävän myös kissasta, joka saisi nimekseen jotain muuta kuin karamelli. Todellakin. Istuttuaan toisen viereen mummelia vastapäätä, napattuaan teeleivän ja maistettuaan teetä melko kohteliaasti, hän alkoi jo kaivata kissan viemistä kotiin ja äkkiä sittenkin.

Jotenkin Jere odotti- pelkäsi, että tästä oli tulossa sellainen tentti, millaiseen kotiin kissa oli menossa. Mitä hän olisi sanonut? Siis muuta kun kertoa Herrasta. Kysymystä ei kuulunut, ei ainakaan vielä siinäkään vaiheessa, kun teekuppi oli menossa puolessa. Mutta hänellä hän se aina loppui aina äkkiä, kun vain mummelo ei tyrkyttäisi kamalasti lisää. Ei nyt oikein.. tehnyt mieli. "Mitä Karamelli sitten syö tai mitä olette sille antaneet? ihan vain että osaan sitten ruokkia sitä sitten suurinpiirtein oikein." Jere kysyi teeleivän jämä kädessään, katsellessaan myhäilevää mummoa. Oikeasti ei hänellä ollut tarkoitus, dieettiruoka heti vain naaman eteen ja Harra juoksuttamaan!
Niin ja mummo ehdottaisi varmasti kohta, että he olivat varmasti pariskunta, no ehdottakoot, eihän hänen tarvitsisi nähdä koko ihmistä enää, ehkä? Siis ehkä.
"Ja tuota, mitä kaikkea tulee mukaan vaiko vain pelkkä kissa?" Hän jatkoi ontuvasti kysymyksiään ja haki katseellaan Lavenderilta jotain tekosyytä vain napata kissa kainaloon ja paeta paikalta, tiputtaa rahat postiluukusta....

Karamelli oli laiskasti, todella laiskasti saapunut katsomaan siis nuuhkimaan vieraita sukkia pöydän alla. Niin ja toivottavasti mummo ei kysyisi mitään kissan nimestä, juuri hän päätti että se olisi joko Rontti tai Ryökäle. Lavenderin mielipiteet kissasta hän aikoi kysyä vasta turvallisesti auton neljän seinän sisäpuolella, kuin myös keskustella siitä, kuinka sen saisi laihtumaan....

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender oli polttaa kielensä kuumassa teessä, koska oikeastaan hänellä oli pienoinen kiire jo pois. Mummeli vaikutti hieman liiankin uteliaalta pistävän katseensa kera, vaikka noh, ei kai Lavenderilla ollut mitään sen kummempia salaisuuksia.
Vaaleanpunahiuksinen kuunteli vaiti kahden muun keskustellessa kissan ruokinnasta ja muusta. Hän kumartui silittämään Jeremyn jaloissa pyörivää kattia, jotenkin tuntui ettei hän kuulunut tuohon porukkaan. Hän myös toivoi, ettei toista miestä häirinnyt sinisilmän läheisyys, käytännössä jos Lavender olisi horjahtanut, olisi hän varmasti päätynyt onnellisesti Jeremyn syliin. Hän saattoi jopa tuntea toisen lämmön - muttei itse ainakaan havainnut sen kummempia seksuaalisia säteitä heidän välillään. Kissaanhan hän kurotteli.

Mummeli selitti Karamellin saaneen milloin mitäkin; useimmiten hyviä ruuantähteitä, silloin tällöin kalaa, raejuustoa ja joskus jopa sisäelimiä, tietysti myös kuivamuonaa... Lempiherkun kerrottiin olevan kermaviili. Lavenderia mietitytti, kuinka monipuolista ravintoa kissaraukka oli edes saanut, ehkä vähän liikaa kaikkea. Tyytyväiseltä se kuitenkin näytti, ei vaivannut nälkä.

Rouva kääri neulottuja hihojaan.
"Missäs päin asutte? Tarvitteko mukaan valjaita tai kuljetuskoppaa? Ne täältä löytyy, ja ruokakupposet, eikä niille taida enää olla käyttöä. Ja raapimispuu, jos vain saisitte mukaanne, se on kauhean ruma eikä sovi sisustukseen ollenkaan ja se kerää pölyäkin... Mutta Karamelli on pitänyt siitä, joten se on saanut jäädä. Ottaisitteko sen?" hän höpötti innoissaan. Raapimispuu ei kuulunut hänen lempikalusteisiinsa, sen kuuli äänestä.
Lavender punastui pöydän alla, ei hän ollut ymmärtänyt, että he voisivat Jeremyn kanssa vaikuttaa pariskunnalta. Vaikka kuulostihan mummeli oikein suvaitsevaiselta. Tai sitten yhtäkkiä alkoi teititellä Jeremyä. Vaaleanpunahiuksisen oli aina ollut niin vaikeaa tulkita vanhuksia ja lapsia... Hitaasti hän hivuttautui tuolilta kokonaan lattialle paijaamaan lihavaa karvaturria. Ehkä muut eivät huomaisi.

Muori katseli tutkiskelevasti Jeremyä.
"Onkos teillä kokemusta kissoista? Kai te tiedätte madotuksesta ja hoidosta?"

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jere kuunteli kun mummo selitti. Se selitys ei tuntunut loppuvan koskaan. Lavenderkin alkoi näköjään hiukan turhautua, ainakin tämä kurkotteli kissan puoleen, kai hän toivoi kissan hiukan helpottavan. Jere nyökkäili hitaasti, toivoi jo, että mummeli lopettaisi. teeleipiä oli kulunut hermostuksissa muutama, teekuppikin oli tyhjentynyt... nyt pitäisi kaapata kissa ja häipyä.

Asutte? olettiko mummo heidän olevan pariskunta? Ihan se ja sama, ei hänen sitä tarvinnut alkaa mummolle selitellä. Saisipa nauraa hiukan jälkikäteen sillekkin käsitykselle. "No tuota Dockstonissa." Jere ei vaivautunut korjaamaan tai edes lisäämään 'dockstonissahan minä' ei lavender. "kai sen saa mahtumaan, joo voimme viedä kaikki kissan tavarat pois pyörimästä." Jere nyökkäsi.
Kissan karveisena ja typeränä hän katsoi mummoa. "no tottakai, minähän sanoin, että otan sen vanhan kissani kaveriksi." "Eli tiedän kissan hoidosta, madotuksesta ruokinnasta, ulkoilutuksesta, hiekkalaatikon siivouksesta, kynsien hoidosta ja yleisimmistä sairauksista." Mies luetteli rauhallisesti, kun mummo vain lopettaisi kyselemisen ja hän saisi ottaa kissan kainaloon ja kävellä ulos. Lavender oli valunut lattialle kissan viereen. Toisen pitäisi saada oma kissa. Mustatukka hymyili pieni virne huulillaan. Ehkä hän voisi kertoa Lavenderille hiukan syntyjä syviä viimeryyppyreissunsa päätöksestä? Ehkäpä...

"mutta, haluatteko että kirjoitamme jokun kauppakirjan, luovutus todistuksen tai jonkun vai voiko ron- karamellin kantaa vain ulos ja se on sen jälkeen minun?" Hän jatkoi kysymystää, pyöritteli teelusikkaa kädessään katseli mummelia kysyvästi. "ja jos voisitte näyttää ne tavarat? tuota... mahtuvathan ne valjaat ihan oikeasti?" Jere kysyi vielä hiukamn epäluuloisena ja uskoisena, samalla kuin yksi uusi teeleipä alkoi kadota hänen suuhunsa. Ja mummeli vastasi jälleen... pitkästi hartaasti ja mummomaisesti.

No sentään he pääsivät katselemaan Lavenderin kanssa kissan tavaroita, joita oli katasrtofaalisen paljon, joku tai jotkut olivat hemmotelleet kissaa... Osa ja karmeimmat menisivät suoraan roskikseen. Myös ne valjaat lukeutuivat sille listalle, tai ehkä sen voisi myydä jossain verkko huutokaupassa... kuppi oli karmea, vaalean sininen, oikeastaan koiran ruoka kuppi... kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä. Miten tuo kaikki muka mahtui autoon? hän arveli Lavenderin ajattelevan samaa....

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender pisti merkille, että Jeremy todella tuntui tietävän kissoista - ja aika paljonkin. Toinen saisi siis varautua paniikkipuheluihin, jos Lavender hankkisi itselleen kisun. Tai siis kun. Oli hyvä tietää, että johonkin tuttuun pystyi luottamaan ainakin kissojen saralla. Se toi lisää luottamusta ja kasvatti kissakuumetta vielä lisää, vaikka se nyt ei niin kamalan hyvä asia ollut.
Vaaleanpunahiuksinen naurahti, kun Jeremy ei korjannutkaan mummelin käsitystä siitä, että he asuivat yhdessä.

Mummeli pyyhälsi toimistohuoneessa mutkan, ja toi tullessaan kaksi samanlaista paperilappusta.
"Nämä kun allekirjoitat, niin katti on sinun." Hän ojensi yksinkertaisen kauppakirjan kaksi kopiota Jeremylle ja heti perään vanhan ja rapistuneen kuulakärkikynän.
"Eivät muuten usko, että olet hakenut sen. Luulevat minun hukanneen kuten polkupyöräni, joka muuten varastettiin! Tilalle ostivat vain rähjäisen rollaattorin, joka ei kulje tarpeeksi nopeasti..." mummeli höpötteli viiksenalut vipattaen.
"Tavarat löytyvät täältä olohuoneen puolelta."

Lavender näki parhaaksi seurata Jeremyä ja mummelia. Kissa asteli rauhallisesti ihmisten perässä. Mies pysähtyi Jeremyn taakse ja tuijotti tavaramäärää silmät suurina. Ei hän ollut koskaan arvannut, että kissalla pitäisi olla oma palatsillinen tavaraa! Ei hänellä olisi ikinä varaa hankkia tuota kaikkea... Ehkä haaveet kissasta pitäisi haudata.

Sinisilmä vilkaisi Jeremyä, hän halusi jo lähteä kotiin. Mummon höpötys ja hössötys oli uuvuttanut hänet ihan täysin. Mies kumartui silittämään paikalle ennättänyttä kissanlotjaketta. Se oli pehmeä ja puski vasten Jeremyn jalkoja. Vaaleanpunahiuksisesta tuskin olisi paljoa mummoa enemmän apua kantamisessakaan, hän pohti huomasiko toinen sen.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Mummeli tosiaan tyrkkäsi käteen kauppakirjan... no... kävi se tosiaan niinkin.. hukannut kuin polkupyörän? Ei nyt kuulostanut kamalan vakuuttavalle, entä jos mummeli hukkaisi kauppa sopimuksen? Hällä väliä, hänellä olisi oma kappaleensa millä todistaisi omistavansa kissan joka olisi Rontti. Muuta se ei oikein voinut olla...Summakin oli vain nimellinen, eikä mitään hirveitä määriä... Jere allekirjoitti, ei kamalan siistillä ja säntisellä käsialalla, mutta selkeästi että erotti edes etunimen...

Kissalle oli miljoona eritavaraa... "joo tuota saako tavaroita käydä hakemassa myöhemminkin? olemme liikkeellä hiukan pikkuisella autolla... eikä no oikein mahdu kaikkea tätä... " Hän jätti sanomatta, että siinä oli puolet hänen asuntonsa sistuksesta! Ei se voinut mahtua edes asuntoon...

"Joo otetaampa Lavender tuo raapima puu mukaan ainakin ja peti. ja jotain leluja, ne mahtuvat nyt." Jere totesi hiukan huultaan purren.. onneksi tuleva Rontti kehräsi mukavan rauhoittavasti...
"käytkö avaamassa auton ovet? Ja jos osaat kaataa takampenkin alas... " jere pyysi mutta katsoessaan toista hän päätti tehdä sen itese. "Tuota ota vain kissa, minä avaan ovet ja kaadan takapenkin ja jos sitten saisimme tuon raapimapuun mukaan..." Hän aloitti uudelleen varovasti, kokeilemaan milloin lause menisi niin, ettei vaatisi Lavenderilta liikoja...

Pienen operaation jälkeen kissa oli autossa, muutama lelu oli autossa, raapimapuukin suurin piirtein, karmeat ruokakupit ja valjaat.... Mummo heilutteli ovella ja selitti vielä ulkonakin, kun he seisoivat Lavenderin kanssa auton ulkopuolella valmiina hyppäämään autoon ja pakenemaan paikalta... Kyllä, sitten kun oltaisiin turvallisesti poistuttu pihasta, voisi hengähtää...

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender helpottui kuullessaan, ettei joutuisikaan kaatamaan Jeremyn auton takapenkkejä... Kyllä hän teoriassa oli nähnyt muutamaan otteeseen kuinka se tapahtui, muttei hänellä ollut harmainta aavistusta miten se oikeastaan toteutettiin. Se näytti niin helpolta kun sivusta seurasi.
Hän pyydysti kissan (mikä ei ollut kovin vaikea homma, ottaen huomioon sen että kissa pyöri jaloissa taukoamatta) ja tunki sen kuljetuskoppaan (mikä olikin haastavampaa, kun kissa harasi vastaan aluksi kaikilla raajoilla. Luovutti se lopulta). Hän ei voinut uskoa, että eläin voisi painaa niin paljon. Kai niitä kissoja oli pienempiäkin, hän ehkä mielummin ottaisi minikokoisen kuin tuollaisen lihavan jättiläisen, jota tuskin jaksoi kantaakaan...

Raapimapuu oli eräänlainen missio, mutta jaksoi Lavender auttaa kantamaan. Onneksi Jeremy oli reipas ja selvästi halusi jo suoriutua myös pois mummelin luota.
"Minun täytyy ikävä kyllä nyt oikeasti palata töihin", vaaleanpunahiuksinen yritti vihdoin keskeyttää muorin katkeamattoman puhetulvan. Työt olivat aina hyvä tekosyy, niistä kun ei auttanut luistaa. Lavender livahti pelkääjänpaikalle ja sulki oven. Hän huokaisi syvään.
Vaikea kuvitella, kuinka kovasti yhden muorin tunkeileva käytös vei voimia. Kissa oli kuitenkin nyt turvassa, pelastettu ylisyöttämiseltä, ja pian matkalla kohti uutta elämää.

"Aikamoinen perhe, mikäli kaikki ovat tuollaisia", hän totesi kuivasti, vaikka olihan mummo ollut kauhean ystävällinen. Yritti syöttää heidätkin turpeiksi. Varmaan suunnitteli samaa kuin piparimökin paha muori, siis työntää heidät uuniin ja paistaa välipalaksi. Huh huh.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Mummeli lopetti hölpötyksensä kun auto käynnistyi. Siellä se vilkutti kuistilta... Pelottavaa.

"Onneksi koko perhe ei ollut kotona. Niin emme tiedä, olitkoi oikeassa." Jere vastasi kaartaessaan pois pihasta. Samalla hän oli tyytyväinen siitä, että Lavender oli heittänyt työ- kortin peliin.

Auton ollessa turvallisen välimatkan päässä, hän jälleen avasi suunsa. "Ja kissalle seuraavaksi dietti ruokaa ja liikuntaa, puolet tavaroista voi myydä. Huh, olisi vain pitänyt sanoa, että haluamme kissan, kiitos näkemiin." Se vähän kadutti, ettei hän ollut tehnyt suoraan niin. "Ja kissa saa luvan olla Rontti. Ei mikään karamelli, hyi hinskutti." mustatukka tuhahti.

"mutta niin, ehkä, minä nyt voisin kertoa sinulle, miten edellinen ryyppyreissuni päättyi tai miten se meni. Tulen kohta hulluksi sen takia." Hän sanoi ajaessaan, pysäyttäessään tasaarvoiseen risteykseen väistääkseen miljoonaa autoa, jotka sieltä tulivat. Hän eikatsonut toista, enempää mitä oli taropeen, tai aiheutti vain kiusallisen olotilan.
"yritin iskeä baarissa naisen, älä edes kysy siitä enempää, epäonnistui joka tapauksessa." Niin se oli helppo aloittaa siitä. vaikka hän samalla kaasutti risteyksestä ärhäkästi pois. "No menin sitten yhden tuttuni luokse tuhannen tuitelissa, vedin siellä muutaman kaljan lisää." helppoa tähän asti. Sitten mies hiljeni hetkeksi, ehkä toinen olisi oikeasti halunnut selittää itse jotain... Seuraava risteys, sama kaava kuin edellisessä.
"No jokatapauksessa, heräsin aamulla helvetimmoisesta krpaulasta hyvin tyytyväisen näköisen miehen vierestä."

Nyt se oli sanottu.

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender vilkutti helpottuneena mummelille ikkunasta, toivoen ettei koskaan enää joutuisi tapaamaan samaa ihmistä...

"Käytätkö kissaa lenkillä? Siis ihan kuin koiraakin?" vaaleanpunahiuksinen uteli silmät kirkkaina. Hän pystyi kuvittelemaan Jeremyn sipsuttamassa viidentoista kissan perässä hihnoista pikkurilli pystyssä kiinni pitäen. He. He. Itselleen hän kuvitteli sirorakenteisen siamilaisen ja sille, tietysti, vaaleanpunaiset valjaat ja hihnan. Unohtamatta kimaltelevia strassikoristeita. Kukaan ei kehtaisi ulkoiluttaa hänen kissaansa. He. He.

Jeremy aloitti kertomuksensa ryyppyreissusta aivan puun takaa.
"Kerro ihmeessä." Sama uteliaisuus kuitenkin paistoi sinisilmän oletuksesta ja hän katsoa tapitti toista odottaen jatkoa. Jeren jatkaessa ajotyylikin muuttui raskaammaksi ja pian mies huomasi pitävänsä aika kovaa penkistään kiinni. Hän ei tulisi ikinä tottumaan siihen.
Vaikka Jeremy hiljeni hetkeksi, ei Lavender sanonut mitään. Dramaattinen tauko keskitti voiman sitä seuraavaan lausahdukseen: "No jokatapauksessa, heräsin aamulla helvetinmoisesta krapulasta hyvin tyytyväisen näköisen miehen vierestä."

Lavender oli hetken hiljaa. Käsitteli mielessään kuulemaansa. Tilanteen koomisuus sai ilkikurisen virneen kasvoille ja nauru yritti pulputa ilmoille. Hän sai itsensä vakavoitua ja katsoi pelkääjänpaikan ikkunasta ulos.
"Mikä siinä oli pahinta? Se että vieressä oli mies, vai se että vieressä oleva mies oli tyytyväisennäköinen, vai se että oli krapula?" hän haki täsmennystä kertomukseen. Paras kysyä ja kommentoida vasta sitten. Vaikka nauratti. Sinisilmä oli odottanut jotain suurta, murhan sivusta seuraamista tai tuhopolttoa. He. He. Heterot olivat niin hauskoja.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

"Vaikka sitten niin, käytän minä Herraakin välillä lenkillä, joten miksipä ei?" Jere naurahti. "Harra kyllä juoksuttaa Ronttia sitten kunnolla."

Noniin, ei toinen ei sitten kumminkaan tajunnut tai hän selitti vain huonosti. Mutta mietti sitten minkä kolmesta vastaisi... "Pahinta oli muistin menetys, kun et muista miksi se mies on niin helvetin tyytyväisen näköinen, ja sitten tulee krapula." Ääneen oli hiipinyt varjo, joka sävytti äsken niin kevyttä ja ilosita ääntä.

"Mutta, haluatko suoraan työpaikan luokse vai kotiovelle?" Mustatukka kysyi. "Voisimme toki lähteä lasilliselle. Tai vaikka keilaamaan." Jere ehdotti, kyllä häntä kaihersi toisen ymmärtämättömyys tai huvittuneisuus.. mitä se ikinä olikin, pirullisuus! Mutta sosiaalinen elämä oli kamalan kortilla, ja toinen oli tulomatkalla ehdottanut lasilliselle menoa. "Ja sitten, minun tarvitsisi värjätä tuo juurikasvu pois ja hoitaa tukka muutenkin." Niin tosiaan pitäisi...
"Että jos vaikka voisin varata ajan? Pitäisi sille kai muutakin tehdä, mutta en nyt kumminkaan halua, vaikka meinasinkin ensin että leikkaisin tukan kokonaan pois... "Hän naurahti, pakottaen ahdistavan pilven pois. Hän oli saanut kissan, hän oli saanut jonkun hakemaan sen kissan kanssaan. Ja niin edelleen. Nyt oli joku joka halusi jutella, vaikkakin vähän piruillen.

Liikennevalot, no niihinkään mustatukka ei pysäyttänyt sujuvasti ja kauniisti vaan vähän töksäyttäen. Lavender varmaan kalpeni meikkinsä alla.Tai ainakin jere ajatteli että ehkä näin, olisi varmaan syytä alkaa ajaa paljon hienommin ja nätimmin... Todellakin.

____
Varja | Lavender Underwood

"Pahinta oli muistin menetys, kun et muista miksi se mies on niin helvetin tyytyväisen näköinen, ja sitten tulee krapula", toinen täsmensi synkempänä kuin aiemmin.
"Kyselitkö mitä tapahtui? Tai millaisessa tunnelmassa lähdit? ..vai olitteko sinun luonasi?" Lavender jatkoi utelemista. Tilanne vaikutti mielenkiintoiselta - ja Jeremy siltä kuin mielen päällä olisi jotain tärkeää, jonka halusi saada jaettua. Selvitettyä päätään ja huomattua, ettei se ollutkaan vaarallista. Vahinkoja sattuu.

"Mutta, haluatko suoraan työpaikan luokse vai kotiovelle?" kysyi mustahiuksinen. Lavender ei voinut kuin hieman yllättyä tuosta kohteliaisuuden eleestä. Hän oli jo ehtinyt varautua siihen, että pääsi kantamaan kissan ja sen tavarat Jeremyn asuntoon ja sitten paikallisilla kotiin.
"Kotiin, kiitos. Taidan olla mummelin jälkeen vaahtokylvyn tarpeessa", hän naurahti, "lasilliselle, en pahemmin keilaa." Koska ei ollut koskaan kokeillut, eikä uskaltanut lähteä ensimmäistä kertaa nolaamaan itseään. Hän hymyili itselleen, ehkä olisi jo aika testata sitäkin harrastetta.

"Ja sitten, minun tarvitsisi värjätä tuo juurikasvu pois ja hoitaa tukka muutenkin. Että jos vaikka voisin varata ajan? Pitäisi sille kai muutakin tehdä, mutta en nyt kumminkaan halua, vaikka meinasinkin ensin että leikkaisin tukan kokonaan pois... " Jeremy yllätti Lavenderin vielä paremmin.
"Ei me nyt sitä kokonaan pois leikata, mutta soittele joku päivä niin varataan aika. Voit soittaa ihan minun numerooni, vastaan siihen varmemmin kuin työnumeroon", vaaleanpunahiuksinen suitsutti.

Sitten pysähdyttiin taas liikennevaloihin. Lavender muistutti toistamiseen itselleen, että toinen ajoi autoa työkseen, ja varmasti osasi asiansa. Silti voisi seuraavalla kerralla ehdottaa kävelemistä. Kai nyt ammattilainenkin kaipaa joskus taukoa ajamisesta... Siltä ainakin vaikutti. Ajoikohan mustahiuksinen samaan tapaan myös mustan jään aikaan? Ajatus hirvitti.

Hän kurotti kohti auton radiota ja napsautti sen päälle, ehkä musiikki rauhoittaisi edes hieman. Kumpaakin heistä.
"Milloin ehtisit lasilliselle? Minulla on illat pitkälti vapaata, ja jos ei niin voin kyllä järjestää niin että on", Lavender ajatteli kysyä toisen menoista ennen kuin luettelisi omansa. Joita tosin ei juuri ollut.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Paluu Muu Foxwood

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron