[Mervi tilauksessa, katsotaan tuleeko se.]
Llea Chahayaputri
Vapaa parkkipaikka kadun laidassa tismalleen Woodside Tavernin nimikyltin kohdalla on kuin tehty minua varten. No, melkein ainakin, sillä se on kadun väärällä puolella, mutta mitäs pienistä. Kurvaan vastaantulevien kaistan yli ja pysäköin kadunreunaan niin sulavasti, että taputan rakkaan autoni rattia myhäillen ennen kuin hyppään ulos ja suuntaan kadun poikki tavernaan.
Ravintola tämä ensi sijassa taitaa olla, ja oikein viehättävä sellainen, vaikkakaan ei suuri. Puusävytteisiä pieniä pöytiä on kenties tusinan verran ja tiiliseinää vasten seisoo yksi suurempi pöytä. Olen käynyt täällä kerran syömässä Gemin kanssa. Se lohi oli erinomaista ja kolmen tomaatin salaatti taivaallista... mutta tänään en ota pöytää. Väläytän lähestyvälle tarjoilijalle hymyn ja huiskautan kättäni, minkä tämä välittömästi tulkitsee tismalleen oikein älä-minusta-välitä, tulin-tutustumaan-drinkkilistaanne-huiskautukseksi. Nämä ihmiset ovat sitten ihmeellisiä, totean mielessäni ja suuntaan sisemmälle ravintolan puiselle baaritiskille.
Seison siinä hetken. Tuijotan melkein kaulani korkeudelle ulottuvaa tiskiä ja mietin, kuinka hienoa olisi, jos joku rakentaisi baarin varta vasten lyhyille ihmisille. Sitten kiipeän istumaan. Näytän ajokorttini ja silmäilen drinkkilistan läpi. Vaihdan muutaman sanan baarimikon kanssa ja hän suosittelee talon omaa drinkkiä ihmisille, jotka odottavat jotakuta mutta eivät ole varmoja onko tämä tulossa. Selvästi hän siis käsitti juttuni aivan väärin. Hymyilen kuitenkin ja tilaan kuuman kaakaon tequilalla, kermavaahdolla ja chilillä höystettynä, kenkieni kunniaksi.
Ihmisiä ei ole paljon. Baaritiskillä on lisäkseni vain pari muuta asiakasta ja muutamissa pöydissä istuu illallisseurueita. Mutta tänäänhän onkin vasta tiistai, ja ihmisiä silti tulee enemmän kuin menee. En katso kelloa, uppoudun hyräilemään taustalla soivan Neko Casen tahdissa. En ole tainnut koskaan virittää pianoa, mutta eihän sellaiseen voisi mennä enempää kuin tunti.
Saattaisi tietysti käydä niinkin, ettei mies huomaisi käyntikorttiin kirjoittamaani osoitetta lainkaan. Mutta suunnitelmat, joita varten täytyy laatia varasuunnitelmia, ovat huonoja alun alkaenkin. Mietin, soittaisinko Gemille. Tilaan jälkiruokalistalta suuren viipaleen minttusuklaajuustokakkua.