Sivu 1/1

They call this Christmas where I'm from [pikkujoulupeli!]

ViestiLähetetty: 20 Marras 2015, 20:17
Kirjoittaja kujakettu
[Otsikko Dropkick Murphysien kappaleesta The Season's Upon Us. Pikkujoulupeli kaikille halukkaille Snowfinchin pelaajille! Juhlat ovat hahmoille K19 koska tarjolla on alkoholituotteita. Yritteliäät alaikäisetkin ovat tervetulleita koettamaan onneaan sisälle muiluttautumisessa. Pelaajien vuorojärjestys on vapaa ja hahmoja saa tuoda mukaan niin paljon kuin haluaa. Juhlasali on hotellin toisessa kerroksessa, heti hissiä vastapäätä.]

FELCIA HAYES

Vilkaisen kelloa juhlasalin seinällä. Varttia vaille yhdeksän. Enää pieni tovi niin ovet aukeavat.

"Miltä täällä näyttää?" kysäisen Tomilta ja levitän käsiäni juhlasalin lattialla. Hän vilkaisee ympärilleen ja hymyilee.
"Oikein hyvältä. Tuleeko portsari monelta?"
"Pitäisi olla täällä hetkenä minä hyvänsä. Toivottavasti pärjäämme tarjoilupuolen osalta ettei tarvitse soittaa lisätyöntekijöitä paikalle", sanon hieman hermostuneesti, näpertäen otsahiuksiani toisella kädellä.
"No mutta homma on hallussa varmasti silloinkin. Tiedetään tasan mihin soittaa jos tarvii ja ne on varautuneet. Kyllä me selvitään, kyllähän ne halloweenjuhlatkin silloin aikanaan sujui tosi hyvin", Tom naurahtaa.
"Niin, mutta en ole pitkään aikaan tehnyt tilauskeikkaa muualla, saatika tässä mittakaavassa. On tärkeää että tämä onnistuu", jatkan ja kierrän korot kopisten ympäri juhlasalia joka on koristeltu jouluisin sävyin. Ikkunoissa on lumihiutalesomisteita ja salin nurkassa on komea joulukuusi koristuksineen päivineen. Baaritiski on valmiina, samoin alkoholittomat glögit sun muut. Tarjoilupöytäkin on valmiina.
Oliver saapuu takahuoneesta. Hän näyttää todella kummalliselta kun hän ei ole rennosti pukeutunut kuten pubissa yleensä vaan puvussa kuten oikea tarjoilija. Puolipitkät hiukset ovat siistillä poninhännällä ja hänen pieni partansakin on niin siisti ja suittu että minua melkein naurattaa. Niin epätyypillisen näköistä. Tomin suhteen siisti puku ei sentään tuntunut ihan näin hämmentävältä näyltä.
"Eikö noi jouluvalot pitäis laittaa päälle?" Oliver kysäisee iskiessään pöydälle vedenkeittimen jota oli kantanut sylissään ja nyökkää ikkunanpielissä olevien valosarjojen puoleen.
"Herran jestas, olet oikeassa", naurahdan hermostuneesti ja kopistelen pistorasialle laittamaan valot päälle.

Vilkaisen salin ovelle ja kelloa. Narikassa oli jo työntekijä valmiina, hänen nimensä oli Peter. Mukava nuori mies. Itse asiassa olimme jutelleet hänen kanssaan josko hän tulisi pubiin uudeksi työntekijäksi. Olimme sopineet että hän tulisi The Irish Foxiin kahville muutaman päivän päästä niin keskustelisimme asiasta lisää. Tänään pubi oli kiinni koska kaikki työntekijät olivat kiinni täällä.
"Missä se ports-" kerkeän aloittaa jälleen hermostuneena kun ovimies saapuu paikalle ja huokaisen helpotuksesta.
"Melkein jo säikähdin", tokaisen kun hän saapuu. Isokokoinen kaveri, kaljupää. Sam nimeltään, muuttanut Yhdysvaltain Seattlesta Kanadaan muutama vuosi sitten.
"Täällä ollaan, kaikki kunnossa ja valmiina!" Sam huikkaa matalalla äänellään ja nostaa peukalonsa pystyyn.
"Avaanko ovet?"
"Älä ihan vielä, hei, odota niin tuon sulle lällärin", sanon ja lähden puolijuoksua takahuoneeseen hakemaan radiopuhelinta. Olin melkein unohtanut koko asian.
Kun olen vienyt Samille oman kappaleensa, huikkaan vielä muita odottamaan hetken ja juoksen naistenhuoneeseen. Hiljainen tarjoilijattaremme Shayne vilkaisee perääni vähän huolestuneen näköisenä mutta hymyilen hänelle luottavaisesti.

Oion sukkahousujani ylemmäs ja pyyhin mekkoni etumusta vaikka se on täysin siisti. Pyyhin ylimääräisiä hiussuortuvia kasvoiltani. Olin valinnut teemaan sopivan punaisen mekon, kuitenkin töihin soveltuvan. Shayne oli myös pukeutunut punaiseen, tarjoilijapoikani olivat tosiaan puvuissa joka huvitti minua aina jos katsoin heitä liian pitkän tovin.
Katson kasvojani peilistä, kevyt huulipuna, hiukset kiinni löysällä, suurella nutturalla. Kiinnitän radiopuhelimen mekon vyötärökaistaleeseen ja laitan napin korvaani. Hyvä tästä vielä tulisi. Taputtelen hieman poskiani kostutetulla käsipyyhkellä ja henkäisen syvään.
Turhaan minä hermoilen taas. Olen pätevä työntekijä jolla on loistavia alaisia ja kaikki oli tähänkin asti sujunut hyvin. Näistä tulisi onnistuneet joulujuhlat, ulkonakin on noin kaunis sää. Syksy oli ollut pitkä ja sateinen mutta sää oli vihdoin alkanut kylmentyä ja nyt satoi lunta toista päivää. Juuri sopivasti.

Lähden takaisin juhlasaliin, testaan matkalla että radiopuhelinyhteys toimii.
Kun pääsen saliin, kaikki ovat jo valmiina. Shayne, Oliver ja Tom, samoin narikkapuolen Peter sekä Sam. Ja Alexander joka vastaisi tämän illan musiikkitarjonnasta. Ensimmäiset tahdit alkavat soimaan. Jouluteema toki kuului asiaan mutta oli listalla muutakin, sekä toki toiveita kuunneltaisiin. Mutta Alexander huolehtisi siitä varmasti hienosti, hän oli hyvä dj.
"Noniin, eiköhän toivoteta joulu tervetulleeksi", sanon naurahtaen ja nyökkään Samille.
Salin ovet avautuvat.