Samoilla raiteilla

Sataman kupeessa sijaitseva asema, jonka raiteet jakautuvat erikseen sataman tavaraliikennettä ja matkustaja-aseman henkilöliikennettä varten.

Samoilla raiteilla

ViestiKirjoittaja nezabudka » 02 Helmi 2014, 18:12

[Dockston, rautatieasema/juna. Peli siirretty tänne vanhalta foorumilta ja jatkuu ensimmäisen viestin jälkeen normaalisti.]

Dante Campbell (pelaaja nezabudka)

"Seis! Seis! Taivaan nimessä, hyvät ihmiset, odottakaa!"
Minkä kolmiloikkaajan urheilumaailma minussa menettääkään, kun loikin viimeiset metrit junalle ja sinkoudun vaunun ovesta sisään viime hetkellä. Seison huohottaen vaunun eteisessä kaiteesta tukea tarraten muutaman sekunnin, ennen kuin ovi sulkeutuu sihahtaen selkäni takana ja juna nytkähtää liikkeelle. Herran pieksut, mikä loikka! En kuitenkaan usko, että kukaan näki taidonnäytettäni, paitsi varmaankin tuo vaununpenkillä äitinsä ja isänsä välissä napottava pieni poika, joka tuijottaa minua. Vilkutan ja hymyilen lapselle, mutta tämä ei vastaa, ja huohottaen alan kaivella lippua taskustani leimattavaksi.

Vasta sitten huomaan, että vaunun eteisessä on lisäkseni joku muukin. Vaaleahiuksinen tyttö kurkistelee selkäni takaa vaunulle päin. Hän oli ehtinyt junan kyytiin vielä minun perässäni! Luon tyttöön tiimihenkeä uhkuvan katseen ja nostan peukalon pystyyn voitonriemuisesti. Tyttö kuitenkin vastaa niin kriittisellä ilmeellä, että käännyn ympäri ja laahustan vaunuun. Nyökkään kahdelle keskipenkillä istuvalle naiselle lannistettuna ja istahdan vapaalle paikalle.


Zimi (pelaaja Sasu)

Istun ihan muina miehinä junan ikkunapaikalla ja pyörittelen sormissani jotain yritystä mainostavaa kirkkaanpunaista kuulakärkikynää, jonka saatoin ohi mennessäni lainata muutamaa penkkiä edempänä istuvalta mieheltä, jonka naurettavat monisteniput viereisellä penkillä olivat tuoneet ikävästi mieleen opettajan. Eipä tullut ikinä kysyttyä miehen ammattia. Olinhan minä kertaalleen hänen kotiovellaankin seisonut, ja marssinut sen jälkeen poliisiautoon, mutta se on ihan toinen tarina se. Naputtelen kynää penkin käsinojaan ja katselen, kuinka äijä näyttää nyt vasta edes huomaavan, että sen kynä lähti kävelemään, ainakin pyörimisestä päätellen. Samalla pidän silmällä vaunuun saapuvaa porukkaa, ihan vain varmuuden vuoksi. Minulla on jo sen seitsemän selitystä, miksei minulla ole lippua, mutta mieluiten en joutuisi selitysetäisyydelle yhdestäkään lipuntarkastajasta.

Juna nytkähtää liikkeelle, ja yritän kurkkia sisään hortoilevan ukkelin ohitse onko sen takana vielä joku.


Katrina Chaconne (pelaaja nezabudka)

Äiti. Ensimmäisellä penkillä, selin minuun tosin, mutta Sandiekin vielä, ja Ike. Mahtavaa, mitä kello oikein on? Seitsemän? Mitä ne täällä tekevät, minä luulin että ne ovat kotona kaikki! Kyykistyn vaunun eteisen ylimmälle rappuselle niin etteivät ne huomaisi minua. Ei keskustaan kestäisi kuin kuusi minuuttia, ja voisin luikkia oven raosta pihalle saman tien kun juna pysähtyisi. Äiti tosin tuijottaa ulos ikkunasta niin visusti, ettei se varmaan huomaisi vaikka lampsisin käytävää pitkin ohi. Miksi se mököttää, minä luulin että äiti on tykännyt junista sen jälkeen kun Ike alkoi olla ihan hulluna niihin.

Sitten erotan penkkirivien lomasta tutun hupparinselkämyksen. Ihan tosissaanko?
Kaivelen hetken taskujani, kunnes löydän farkkujen taskusta palasen vanhaa pyyhekumia ja repun pohjalta tussin. Kirjoitan kumiin TSIK TSIK TSIK ja piirrän irvistävän apinan naaman. Sitten raotan vaunun lasiovea ihan hitusen ja nakkaan sen Zimin niskaan tähdäten.


Alexander Chaconne (pelaaja nezabudka)

"Nyt me liikutaan", selittää Ikaros minulle vakavat kasvot loistaen.
"Niin liikutaan. Tässä, lainaa tätä", sanon ja ojennan Ciervolle kuulakärkikynän laukustani. "Se on varmaan vierinyt jo vaunun toiseen päähän saakka..."
"Höyrykone", sanoo Ikaros.
"Tämä juna ei kyllä kulje höyrykoneella."
"Äiti miten tämä juna kulkee?"
"Kysy Sandielta, kulta."


Zimi

Mitä hel- Melkein pomppaan pystyyn tuntiessani, kuinka jokin osuu niskaani ja putoaa huppuuni. Kiemurtelen hetken yrittäen saada sen jonkin käsiini, ja lopulta sormeni tavoitavat.. kuminpalasen? Tsik tsik. Pyörähdän ympäri penkilläni ja mulkoilen taakseni, mutta en ainakaan ihan heti näe ketään. Katsahdan eteenpäin, mutta kukaan ei vilkaisekaan minuun - paitsi hetkonen, kylläpäs, tai oikeastaan vilkuilkuilee vähän kauhistuneen näköisenä. Joku nuorehko nainen, jonka hiukset on kerätty oudolle nutturalle pään päälle. Varmaan pelkää että pöllin sen laukun. En nyt kuitenkaan ehdi juuri nyt mennä järkyttämään naikkosta yhtään enempää, vaan sen sijaan luikahdan pois paikaltani, hipsin pitkin käytävää taas ihan muina miehinä ja yritän kurkata lasiovesta vaunun eteiseen - kukaan takanani istuvista ei varsinaisesti näytä siltä, että olisi viskonut minua kuminpalasilla, joten ehkä syyllinen löytyisi sieltä. Ihan kuin olisin nähnyt tutunoloiset vaaleat hiukset kulman takana.. Livahdan oven toiselle puolelle ja saadessani silmiini hyvinkin tutunoloisen tyypin viskaan tätä kumilla ja virnistän.
"Omakuvasiko piirsit?" totean virnuillen ja naputtelen kynällä kaidetta vieressäni.


Tom Ciervo (pelaaja Sasu)

"Kiitos", mutisen, otan Sandien kynän ja jatkan alleviivaamista. Jos totta puhutaan, istuisin mieluiten jossain muualla kuin puolen metrin päässä Katlasta, mutta minun olisi kyllä varmaan pitänyt sanoa Sandielle jotain, jos olisinkin marssinut junavaunun toiseen päähän.
Alle kymmenen minuutin matka kuulostaa silti harvinaisen pitkältä.


Gamette Nilsen (pelaaja Sasu)

"Tiedätkö, minusta meidän pitäisi kesäteatteriin. Jonain kauniina ja aurinkoisena päivänä, että tarkenee hyvin katsoa ulkona. Minulla alkaa kesälomakin ihan kohta!" päivittelen Llealle. Olin ihan itsekin hämmästynyt, kuinka nopeasti kevät oli kulunut. "Vaikka minun kyllä varmaan pitäisi ostaa hattu sitä varten, muuten kasvoni ihan varmasti palavat. Sinulla ei varmaan ole sitä ongelmaa? Minähän käytin viime kesänä sitä ruskeaa hattua, missä oli se nauha, muistatko? Mutta sen lieri taittui, ja nyt se näyttää ihan variksenpelättimen hatulta! Mitä sanot, pitäisikö meidän käydä hattuostoksillakin?"


Misa (pelaaja Sasu)

Tajuan kurkistelevani ikkunasta näkyviä maisemia ja käytävän toisella puolella liikehtivää poikaa niin hermostuneena, että se varmasti näkyy ulospäinkin, vasta kun vierustoverini tiedustelee kohteliaasti, olenko kunnossa. Käännän katseeni mustahiuksiseen nuorehkoon naiseen ja hymyilen pahoittelevasti.
"Kyllä, ei tässä mitään", vakuuttelen, mutta sitten minusta tuntuu, että minun pitäisi sanoa enemmänkin, kun tämä ventovieras niin kovin ystävällisesti huolestui. "En vain ole ihan varma, missä minun pitäisi jäädä pois, ja mihin mennä kun joskus selviän ulos junasta. Ja olen vieläpä menossa hammaslääkäriin."
No tuo nyt kuulosti typerältä jos mikä, mutta eivätkös ihmiset nyt yleensäkin olleet hermostuneita hammaslääkäriin mennessään. Minä ainakin olen, vaikka kuinka olisin harjannut hampaitani. Ja sitten kun se vielä on joku uusi rakennus missä se on, niin enhän minä edes tiedä, miten sinne oikeastaan mennään. On minulla osoite ja ohjeet, ja iso rakennushan sen pitäisi olla, mutta olen melko varma jo siitäkin, etten osaa edes jäädä oikealla asemalla pois. Kaupunki ikkunoitten takanakin näyttää koko ajan ihan hassulta ja vieraalta, mutta enpä minä tästä suunnasta usein tulekaan.


Gamette

"Hyvänen aika, vielä kolme viikkoa? Mutta älä huoli, silloinhan parhaat rantekelit vasta alkavat!" tuumaan iloisesti. Llea kysyy sitäkin, koska menemme ostoksille, mutta se jää ihan toissijaiseksi mielessäni Llean puhuessa vallan seuralaisesta teatteriin!
"Voi, tanssiminen kuulostaisi ihanalta! Mutta kuka tämä mystinen avecisi on?" kysyn hymyillen vähän kiusoittelevasti. Aijai, enkä vielä ole kuullut yksityiskohtaista raporttia!


Zimi

"Niin, taidemuseon vessan roskiksessa. Oikein kunniapaikka."
Katin todetessa joutuneensa keskelle jotain suunnittelematonta sukukokousta, kurotan tietenkin katsomaan lasioven läpi.
"Ai missä? Mitä ne täällä tekee?" kysyn ja nojailen kaiteeseen. Kun saan tarpeekseni kurkistelusta, istahdan lattialle ja nojaan selkäni vessan tai minkä lie seinään jatkaen kynällä leikkimistä.
"Varastossa 'lukkojen takana', koska en kuulemma osannut käyttäytyä. Voitko kuvitella, mäkö muka en käyttäytyisi?" virnistän. "Niin että päätin käyttää julkisia." En ole vielä päättänyt, olisiko vaivattomampaa tiirikoida varaston lukko vai vain kertakaikkiaan pölliä avaimet joltakulta. Kyllä minä sen takaisin saisin kun tarvitsisin, siitä nyt ei ole epäilystäkään.
Sitten katsahdan kädessäni olevaan kynään.
"Ai niin joo, vähän mä katoin kun täällä olikin se ukkeli, jonka ovella sillon joskus kävin ja lähin kytän kyydissä pois", naureskelen. "Se ei kyllä kattonu päinkään, ja voi olla, että tää tarttu mukaan ohimennessä." Siltä nyt olis voinut viedä lasit päästä eikä se olis tajunnu.
Avatar
nezabudka
Rääkyjä
 
Viestit: 11
Liittynyt: 14 Joulu 2013, 19:51

Paluu Dockstonin rautatieasema

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron