Caution is calling, but nobody's home

Snowfinch - yliopistokaupunki. Korkeakoulun suurin kampus sijaitsee Dockstonin tiheimmässä keskuksessa lähellä Welldonin vaikutusaluetta. Kampusalue on vehreää ja hyvin hoidettua, rakennukset vanhoja, mutta hyväkuntoisia.

Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Sasu » 24 Marras 2014, 23:30

Rakki

Voisi ehkä kuvitella, että yliopiston alue olisi viimeinen paikka kaupungista, josta minut löytää. En minä täällä kyllä minkään akateemisen valaistumisen toivossa ole, en ikimaailmassa. Epäilen osaisinko kirjoittaa puoliakaan kaikista niistä ihmeellisistä aloista, joita porukka täällä opiskelee. Täällä on kuitenkin päivisin vilkasta, jopa tällaisena harmaana ja märkänä päivänä, ja se on minun mieleeni. En oikeastaan tee täällä muuta kuin vain hortoilen, mutta toisaalta minusta tuntuu, ettei tee kyllä moni muukaan. Ihan yhtä hyvä paikka tämä on kävellä päämäärättömästi siinä missä vaikkapa keskustan kadutkin. Sitäpaitsi minusta tuntuu, että sulaudun ihan hyvin kaiken maailman taideopiskelijoiden, politiikan lukijoiden ja muiden hörhöjen joukkoon. Harvemmin kukaan ainakaan katsoo minua kahdesti.

Täältä saa myös sekä ruokaa että kahvia vähän tavallista halvemmalla, vaikkei olisi edes opiskelija, mikä on totta kai plussa. Kampusalue ei ole edes kauhean kaukana kämpästäni, joten kun sisätiloissa nyhjääminen alkaa ottaa liian koville, voin oikein hyvin kiertää tätä kautta ennen kuin hakeudun taas johonkin vähän lämpimämpään.

Tänään osuin näköjään paikalle taas vaihteeksi jonkin sortin lounasaikaan tai sen sellaiseen. Ainakin kello taitaa olla puolenpäivän tienoilla, ja väkeä kuljeskelee ympäriinsä vähän enemmänkin. Jos kaikki istuisivat luennoilla nuutumassa, ulkona ei välttämättä olisi tällä säällä yhden yhtä ihmistä. Silloin täällä on minusta lähinnä aavemaista, jopa keskellä päivää. Juuri nyt ympäristö on kuitenkin rauhoittavan eläväinen.

Mieleni tekisi kahvia, mutta taskun pohjalla kilisevillä hiluilla ei taideta sellaista kustantaa. Pysähdyn kuitenkin toiveikkaasti laskemaan ne jonkun penkin tuntumaan. Tulos on aika surkea. Pahus.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Spektaakkeli » 25 Marras 2014, 22:27

Rhett

Julkinen liikenne. Siinä kahden sanan yhdistelmä, joka ei miellyttänyt nuorukaista. Tuntemattomia meluavia ihmisiä ja turhia pysähdyksiä joka kulmalla . Siihen ansaan hän oli erehtynyt kävelyn sijasta tutkimaan paikkoja bussilla – herran auto oli irtisanoutunut yhteistyöstä, eikä suostunut lähtemään käyntiin ja varat eivät nyt riittäneet syyn selvittämiseen. Nyt tuo sai todeta maisemien perusteella olevansa erityisen pahasti eksyksissä. Dockston? Eihän se varmasti ollut enää edes oikea kaupunginosa! Tympääntyneenä Rhett painoi vihdoin sitä punaista nappia, nousten seuraavan pysäkin ilmaantuessa ulos tästä eksymistä edesauttavasta kulkuneuvosta.

Tummanpuhuva mies katsahti ympärilleen jo varsin ärtyneenä. Ilmeisestikin kyseessä oli jonkinnäköinen kampusalue. Ehkä sieltä joku tietäisi, miten Rhett pääsisi takaisin uudelle kotiseudulleen. Sääkin oli kostea. Mikään ei siis tänäänkään tahtonut sujua, se oli kyllä myönnettävä. Mikä vielä voisi mennä pieleen? Monta teoriaahan siitäkin mies keksi nopeasti ja totesi niiden toteutumisen erittäin todennäköiseksi. Tämä oli niitä päiviä, kun sängystä nouseminen oli virhe.

Rhett lähti kävelemään lähintä rakennusta kohti etsien katseellaan ihmisiä – tai lähinnä ihmistä, jota hän viitsisi lähestyä vaivaamaan typerällä kysymyksellään. Herran vihreisiin silmiin osui vihdoin yksin penkillä istuva pitkä, kuitenkin nuoren oloinen mies, jolla saattaisi ehkä olla aikaa. Ainakaan tuo ei näyttänyt olevan menossa kovalla kiireellä mihinkään, kuten muut tummahiuksien bongaamat henkilöt.
” Anteeksi… Osaatko sanoa miten pääsisin takaisin Welldoniin? ” vihersilmäinen sanahti saapuessaan kyseisen penkin eteen.
” Olen hieman eksyksissä ilmeisesti. ” tämä totesi koittaen piilottaa äreyttä äänensävyssään.
Avatar
Spektaakkeli
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 13 Marras 2014, 09:50

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Sasu » 29 Marras 2014, 13:10

Kiskon lapaset takaisin käteen saatuani vähäiset rahani laskettua, mutta en vaivaudu ihan heti jatkamaan matkaani. Kylmä penkki ei tosin ole se viihtyisin paikka istuskeluun, mutta eipä ihan lähietäisyydellä ole varsinaisesti parempiakaan paikkoja tarjolla. Ehkä tässä sen aikaa voisi istua, että keksisin, mistä saa halvinta kahvia ja mistä raavin kokoon puuttuvat hilut. Tietysti voisin hakeutua lähimpään opiskelijakahvilaan tai ruokalaan ja muina miehinä lyöttäytyä johonkin seurueeseen. Hmm, ainakin se tarkoittaisi että olisi vähemmän kylmää ja märkää, ja sen sijaan enemmän seuraa...

Paitsi etten ehdi pohdinnoissani kauheasti pidemmälle ennen kuin joku yhtäkkiä puhuttelee minua. No niin, kannattihan tähän jäädä norkoilemaan! Nostan katseeni uteliaasti tulijaan. Ensimmäisenä huomioni kiinnittävät vihreät silmät, sitten tummanpuhuva muu olemus. Joo, kyllähän minä ohimennen huomasin tyypin kävelevän tänne päin. Melkein kyllä arvaan hänen asiansa ennen kuin mies edes esittää kysymyksensä - ja oikeassa minä sitten olenkin. Heh.
"Welldoniin? Hmm, osaanhan minä", totean, mutta sitten naamalleni nousee virnistys. "Vien vaikka kädestä pitäen perille, jos tarjoat kahvit."
Toinen ei kyllä vaikuta olevan ollenkaan yhtä hilpeällä mielellä kuin minä, ja mietin jo puhuessani, mahtaisiko hän vain marssia tiehensä.
"Tai ainakin puolikkaan kahvin, on mulla just ehkä rahaa siihen toiseen puoleen", tuumaan ja nojaan taaksepäin penkillä katsoen miestä vilpittömän hyväntuulisesti. Hei, jos minulla on näin hyvä tilaisuus hyötyä muiden epäonnesta, niin en kai minä sitä käyttämättä jätä!

No joo. Jos toinen suoralta kädeltä kieltäytyisi kustantamasta päivän kofeiiniannostani, niin ehkä minä voisin silti osoittaa hänet oikeaan suuntaan tai jotain. Ehkä jopa kertoa, mitä bussinumeroa kannattaa tähyillä pysäkillä. Ja hei, toisaalta, jos tyyppi oikeasti tarjoaa minulle kahvit, niin kyllä minä voin siitä hyvästä vaikka henkilökohtaisesti varmistaa, että hän osuu oikeaan osoitteeseen! En nyt ehkä ihan kädestä pitäen, mutta kuitenkin. En minä ihan aina pelkkää puutaheinää puhu.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Spektaakkeli » 01 Joulu 2014, 17:58

Rhett

Mies sai kun saikin penkillä istuvan huomion, joka vihreäsilmäisen helpotukseksi ilmeisesti tiesi missä Welldon olisi. Epäluulo sai kuitenkin hetkeksi vallan, toisen alkaessa virnuilemaan. Rhett ehti jo manata sitä, ettei tämä aikoisi kuitenkaan jakaa tietoaan sijainnista tarkemmin ja hämmentyikin siksi, kuultuaan erikoisen vaatimuksen.
Ei nuorukainen voinut peitellä hetkellistä hämmennystään, vaan kurtisti kulmiaan epäluuloisesti, työntäen kätensä nahkatakin taskuihin. Sormet alkoivat olla jo kohmeessa – hanskat kun mies oli jo aikakausia sitten hukannut, ja uusien hankkiminen tuntui turhalta. Ne häviäisivät kuitenkin.

Tämä tuntematon jatkoikin vielä suostutteluaan, ennen kuin mies oli päätöstä tehnyt siitä, suostuisiko hän pyyntöön. Rhett oli pistänyt merkille tämän hyväntuulisuuden – epäilyttävää. Melkeinpä ärsyttävää, koska hän itse oli huonolla tuulella, eikä oikein keksinyt mitään hyvää tästä päivästä. Vihreäsilmäinen joutuikin puntaroimaan vielä tuntemattoman luotettavuutta: tiesikö tuo todella miten Rhett pääsisi kotiin vai oliko kyseessä vain huijaus?

” Kaipa mä sitten tarjoan sen kahvin. ” herra päätyi myöntymään, koska ei löytänyt välittömästi katseellaan ketään muutakaan, jolta voisi tietä kysyä. Lisäksi, se olisi suhteellisen pieni riski, vaikkei tämä tietäisikään. Suuri kahvinpummaushuijaus, jota mies epäili, tuskin veisi Rhettiä vararikkoon. Senkin todennäköisyys tuntui tämänlaisena päivänä olevan kuitenkin korkealla. Joku toinen olisi varmaan säälistä empimättä suostunut tarjoukseen, mutta Rhett ei ikinä ollut niitä, jotka olivat ensimmäisenä auttamassa tuntemattomia, jos ei hyötyisi siitä jotakin itse. Kutsukoon sitten miestä itsekkääksi jos halusi. Tutut olivat tietenkin eri asia.
” Saat opastaa sitten johonkin, missä voin sinulle sen hankkia… ” Rhett totesi lisäyksenä tähän hyväntuuliseen nuoren näköiseen jätkään vilkaisten. Hän oli saanut kasvonsa peruslukemille, vaikka jonkinlaista ärtymystä oli vielä miehen kasvoilta havaittavissa. Onneksi tummanpuhuvalla herralla ei ollut kiire, kuin takaisin neljän seinän sisään pakoon loppupäivää.
Avatar
Spektaakkeli
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 13 Marras 2014, 09:50

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Sasu » 08 Joulu 2014, 10:49

Tyyppi ei näytä kauhean vakuuttuneelta kuullessaan tarjoukseni, mutta se ei minua lannista. Kyllä minä toista jaksaisin tässä tovin suostutella, jos palkkiona tosiaan olisi kahvia. Lähinnä epäluuloisen ja ärtyneen näköinen mies ei tosin vaikuta kovin hilpeältä kahvitteluseuralta. Okei, ehkä voisin armahtaa häntä sen verran, että ottaisin kahvini mukaan, mikäli minun täytyy tosiaan lähteä häntä opastamaan. Jos ihan totta puhutaan, niin suuntavaistoni on kyllä erinomainen, mutta en minä ihan kaikkia kadunnimiä vielä ulkoa muista, enkä tiedä kuinka paljon ne sanoisivat tälle tyypillekään. Eipä minulla sinänsä ole mitään sitä vastaan, että päädyn itsekin Welldoniin. Jossain vaiheessa päivää minä olisin sinne kuitenkin mennyt.

"Loistavaa!" ilmoitan, kun tyyppi suostuu kuin suostuukin tarjoamaan minulle kahvia, joskaan ei nyt ihan ilosta hyppien. Samapa tuo, molemmat hyötyvät joka tapauksessa. Nousen saman tien ylös penkiltä ja nykäisen takkini helman paremmin suoraksi.
"Tottahan toki", vastaan miehen jatkaessa ja viittaan hänet mukaani. "Tähän suuntaan."
Lähden kävelemään reippaasti eteenpäin, eiköhän toinen osaa ihan vahtimattakin seurata. Penkillä istuessa ehti jo melkein tulla kylmä, joten korkea aika päästä taas liikkeelle.
"Mihis päin Welldonia sä olet tähtäämässä?" kysäisen mieheltä. Varmaan ihan olennainen asia tietää tässä kohti, mietin ohimennen silmäillessäni lähestyviä rakennuksia. Mikäs se noista nyt olikaan... haa, tuolla on tutun näköinen ovi. Minulla ei ole oikeastaan mitään käryä, mitä muuta rakannuksessa tapahtuu, mutta siellä on ihan kelvollinen opiskelijakahvila. Luultavasti ääriään myöten täynnä tähän aikaan päivästä, mutta eipä se minua ennenkään ole haitannut. Enkä minä sinne edes ajatellut jäädä oleskelemaan - tässä vaiheessa olen jo päätynyt siihen tulokseen, että minunkin suuntanani on Welldon.

Kahvilan häly kuuluu ovelle saakka. Käännyn heti ulko-ovien jälkeen vasemmalle, ja totean, että vaikka kahvilassa sinänsä on porukkaa, jono ei ole enää kauhean pitkä. Loistavaa, jonottaminen on tylsää. Marssin muitta mutkitta sen jatkoksi ja oletan, että kahvini sponsoroija seuraa.
"Mä oon muuten Rakki", hoksaan esittäytyä toiselle virnistäen.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Spektaakkeli » 16 Joulu 2014, 19:29

Rhett lähti sitten seuraamaan tapaamaansa henkilöä yhäkin hieman epäluuloisena tämän luotettavuudesta. Kieltämättä tuo vaikutti vilpittömältä.
" Jaa-a hyvä kysymys... Muutin vasta vähä aika sitten, vähän paikat hakusessa... " mies mutisi vastaukseksi.
" Keskustaan päin. " hän lausahti sitten keksiessään hieman suuntaa antavamman vastauksen. Osasi herra kotiinsa suunnata nähtyään ensin tuttuja maisemia, mutta se vaatisi oikeaan kaupunginosaan pääsemistä. Ensikerralla Rhett kyllä miettisi kahdesti, ennen kuin hyppäisi vain julkisten armoille...
Mies suuntasi katseensa lähestyvään rakennukseen koittaen arpoa määränpäätä näistä ovista - siihen ei paljoa tosin arpaonnea tarvittu hetken päästä, melu kun kantautui uloskin asti. Ilmeisesti ruuhka-aika päällä. Pahus, ihmismassat eivät olleet oikein mustanpuhuvan herran suosiossa.

Hän seurasi sitten opastansa ovesta sisään ja näkikin lopulta kahvilan. Ei niin paljoa porukkaa kuin äänestä olisi voitu päätellä, mutta silti sen verran, ettei se ainakaan Rhettin mielialaa nostattanut. Silinteripää käveli kuitenkin jonoon toisen perässä kohottaen kulmiansa kuullessaan vihdoin tämän nimen. Hetken hän mietti vaivautuisiko kyselemään asiasta lisää - eihän kenenkään nimi nyt oikeasti voisi olla Rakki... No kai sitä oudompiakin nimiä oli, eikä mies kokenut tiedon olevan tarpeellinen. Jos tuo halusi itseään kutsuttavan tällä nimellä, niin mikäpä siinä.
" Rhett. " mies lausui oman nimensä vilkaisten linjastoa selvittääkseen tässä kahvilassa toimivan systeemin kahvin suhteen, mutta päätti pian jättää sen tämän Rakin huoleksi. Tuollehan kahvi oli.

" Kahvi hänelle. " Rhett sitten vuorollaan kuittasi ja ojensi rahat kassaa pyörittävälle naiselle viitaten nopeasti kädellään sponsoroitavaansa.
" Haluatko istua jonnekin, vai miten tehdään? " mies kysäisi sitten Rakkiin jälleen katseensa suunnaten. Toivottavasti tuo olisi nopea juomaan, levottoman tuntuinen ympäristö kun ei Rhettiä yhäkään miellyttänyt juuri nyt.
Avatar
Spektaakkeli
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 13 Marras 2014, 09:50

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Sasu » 03 Tammi 2015, 20:03

Keskustaan päin? Nääh, tämähän on niin helppoa että se on oikeastaan tylsää. Olen melko varma, että "keskustaan päin" pääsee millä tahansa bussilla kun vain istuu riittävän kauan kyydissä, eikä metrossakaan tarvitse valita kuin oikea suunta. Melkein käy sääliksi, että mies sattui törmäämään juuri minuun - ehkä joku ystävällinen sielu olisi voinut kertoa asian hänelle pummaamatta ensin kahvia - mutta vain melkein. Minä joka tapauksessa nyökkään reippaasti.
"Onko mitään väliä mihin siellä? Matkakeskukselle? Torille? Yleisesti ottaen vain kutakuinkin keskustan suuntaan?" kyselen. En vielä tiedä mihin itse mahdan olla menossa, mutta turha sellaista on vielä miettiä. Mieli ehtisi kuitenkin muuttua vielä monta kertaa matkalla.

Seuralaisenikin esittäytyy, mikä on siinä mielessä ihan hyvä, ettei minun tarvitse kutsua häntä mielessäni Mieheksi Hassussa Hatussa. Vaikka se ehkä olisi mieleenpainuvampi kutsumanimi. Joskaan ei varmaan kovin omaperäinen? Meinaan mainita asiasta jotain, mutta sitten kahvi viekin huomioni. Ohitan posliiniset kahvikupit ja nappaan itselleni pahvimukin ja siihen kannen. Kaadan mukin täyteen sillävälin kun Rhett maksaa - minusta oikein miellyttävä järjestely.
"Voidaan minun puolestani mennä", tokaisen asetellessani mukin kannen paikoilleen. Kohotan mukiani kassatädille ja hymyilen hänelle aurinkoisesti ennen kuin lähden marssimaan takaisin kohti ovea.
"Suunta kohti lähintä bussipysäkkiä!" julistan Rhettille, vaikkei se välttämättä häntä pahemmin valaisekaan siitä, mihin suuntaan tarkalleen ottaen olemme menossa. En jaksa kaivaa lapasia esiin takin taskusta, joten lämmittelen sormiani kahvimukissa.

"Mistä sä olet tänne muuttanut?" kysäisen mieheltä päästyämme taas ulos. Rhett ei vaikuta juurikaan innostuneelta puhumaan, mutta ihan turha toivo että minä pystyisin olemaan hiljaa koko matkan ajan. Kaipa minä voisin ensin kokeilla, saanko hänestä nyhdettyä irti jotain, ennen kuin alan jaaritella niitä näitä ihan vain omaksi ilokseni.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Spektaakkeli » 21 Tammi 2015, 14:27

Rhett hymähti toisen udellessa tarkennusta. Herra kun ei todellakaan muistanut mitä oli lähettyvillä ollut. Kerrostaloja ja katuja? Ei tainnut riittää.
” Jos vain yleisesti keskustan suuntaan? ” mies vastasi hieman kysyvään äänensävyyn. ” Okei, siinä lähellä taisi olla… ” tummahiuksinen koitti pinnistellä muistiaan. ” Tori saattoi olla lähellä… ” hän arvuutteli ja tuhahti sitten päätään pudistellen. ” Okei, en muista. ” Rhett tyytyi tunnustamaan.

Vihreäsilmänen nyökkäsi Rakin vastauksen kuullessaan ja lähtikin jo kävelemään kohti ovea, kuitenkin sen verran hidastellen, että kahvin maksanut opas ehtisi mukaan. Ratkaisu kävi Rhettille hyvin. Suunnaksi määräytyi bussipysäkki, jonka sijainnista ei hänellä itsellä ollut hajuakaan, mutta se tuskin olisi yllätys kenellekään. Ehkä kyseessä saattoi kuitenkin olla se paikka, jonne mies oli ymmärtänyt jalkautua. Sen näkisi sitten.

” En kaukaa. Etelä-rannikolla olen melkein koko ikäni asunut. ” mies vastasi, kuitenkaan enempää tarkentamatta. Eihän sillä nyt ollut väliä, eikä mies jaksanut nyt keskustella niinkin ikävystyttävästä aiheesta, kuin paikkakunnat.
” Oletko muuten opiskelija? ” Rhett päätti kysyä puolestaan, jotta saisi aiheen vaihdettu. Olihan hän kuitenkin tähän törmännyt jonkin sortin kampusalueella, joten se vaikutti loogiselta vaihtoehdolta.

// Sori että kesti näinkin kauan vastaamiseen D:
Avatar
Spektaakkeli
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 13 Marras 2014, 09:50

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Sasu » 18 Helmi 2015, 19:57

[Samat sanat, on ollut vähän hektistä labraviikkojen sun muiden kanssa. >_>]

Naureskelen Rhettin tuloksettomalle muistinrääkkäykselle.
"Onko sulla itelläsikään mitään hajua mihin oot menossa? No jaa, suurin osa busseista menee aika hyvin torille, niin ehkä me tähdätään sinne."
Ei kai kaikilla sitten vain ole synnynnäistä suuntavaistoa. Vai johtuukohan se siitä, että olen viimeiset vuodet enemmän tai vähemmän kolunnut pitkin erilaisia kaupunkeja, että niiden kadut jäävät nykyään suhteellisen helposti mieleeni? Ei sillä, että koko ajan tietäisin missä olen, mutta yleensä homma lähtee sujumaan parin päivän päästä ihan mallikkaasti. Sitäpaitsi kaupungeilla on aika paljon yhtäläisyyksiäkin. Julkisella liikenteellä on yleensä yksi tai kaksi solmukohtaa, joihin pääsee hyppäsipä kyytiin mistä vain, eli riittää että tietää tiensä sieltä kotiin. Ja metrot, metrot ovat käteviä. Bussikartat ovatkin sitten usein vähän tulkinnanvaraisempia, mutta hei, vähän jännitystä elämään.

Kokeilen hörpätä kahviani, ja poltan saman tien kieleni. Okei, au, huono idea. Kahvin tuoksu on vain niin houkutteleva, etten voinut vastustaa kiusausta. Tässä kohti voisi ehkä hyödyntää erästä sanontaa siitä, millainen loppu ahneella on, mutta nääh. Sitäpaitsi äkkiäkös kahvini varmaan jäähtyisi tässä säässä.
Nyökyttelen Rhettin vastatessa kysymykseeni. Ylimalkaista, mutta okei, eipä minulla ole mitään tarvettakaan päästä koputtelemaan hänen aikaisemman kämppänsä ovelle tai muuta sellaista. Virnistän, kun Rhett kysyy olenko opiskelija.
"Joo! Opiskelen, tuota... okei, ei tule mitään riittävän jännää mieleen", naurahdan. "Mun opiskelut päättyi peruskouluun kun oli vähän kiire vaihtaa maisemaa ja silleen, enkä mä oikein usko, että akateeminen maailma on ihan mua varten. Hengailen täällä vaan pummaamassa ilmaista kahvia ihmisiltä."
No joo, ehkä minä joskus jotain muutakin erehdyn tekemään, mutta turha siitä on jaaritella.
"Opiskeletko sä jotain? Vai ootko säkin jo lusinut koulus läpi?" kyselen häneltä.
"Me tähdätään muuten tolle pysäkille, tossa mäen alla tie toisella puolella", infoan seuralaistani. Minulla ei ole aavistustakaan, koska seuraava bussi tulisi, mutta kait niitä nyt aika usein menee.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Spektaakkeli » 05 Maalis 2015, 19:40

” Eiköhän se siitä valkene kun pääsee tuttumpiin maisemiin… Sen varaan on aiakin pakko laittaa. ” tummahiuksinen sanahti huvittuneena toisen epäilyille. Olihan tuolla hajua minne oli menossa - kai?
” Tori kuulostaa hyvältä. ” hän nyökkäsi. Harha-askel kuitenkin johti tämän kompastumiseen. Nöyryyttävältä tilanteelta pelasti kuitenkin tasapaino, ja nuori herra selvisi säikähdyksellä. Rhett vilkaisi syyttävästi jalkoihinsa, ja havaitsi nauhojen auenneen. No ilmankos. Huokaisten mies tunki ne vain kenkiinsä ja otti muutaman nopeamman askeleen, jottei jäisi paljoa jälkeen opastajastaan.

Kylmyys alkoi taas tunkeutua vaatteiden läpi. Hetken oli ollut melko lämmintäkin sisällä käymisen ansiosta. Voisihan Rhett uskotella itselleen, että se karaistaisi ainakin, mutta tuo ei ollut niitä positiivisimman kautta ajattelijoita. Kohta kuitenkin pääsisi bussiin – toivottavasti. No, tässähän oli kampus vieressä, joten eiköhän niitä menisi suhteellisen usein.
Toinen vastasikin hänen kysymykseensä. Hetken mies jopa uskoi Rakin opiskelevan – ensimmäisten muutaman sekunnin ajan. Hän pudisti päätään toisen sanoille naurahtaen. ” Okei, se näyttää keiltämättä toimivan mainosti. ” hän kommentoi kahvikuppiin viitaten. Rhett ei olisi kyllä itse keksinyt tulla tänne pummaamaan – koulut eivät olleet järin vetovoimaisia.
” Tulihan ne lusittua, ihme kyllä. ” mies huokasi vastaukseksi. Onneksi ne ajat olivat viimein takana. Olisihan siihenkin kyllä voinut panostaa hieman enemmän – jälkiviisautta, mutta silti.

Miehen silmät kohdistuivat pian bussipysäkkiin, jota hänen kahvilla kustannettu oppaansa ilmeisesti tarkoitti. ” Hyvä on. ” Rhett nyökkäsi sormiaan nyrkkiin puristaen varmistaakseen, että tuntoa vielä löytyisi. Kyllähän sormet tottelivat. Se olisi varmasti hyvä merkki.
” Missä sä muuten asut? ” mies päätti kysyä uteliaduuden iskiessä – oikeastaan vain saadakseen tietää, oliko toisella kotia. Herra ei vaikuttanut kovin varakkaalta, vaikkei Rhett ehkä ollutkaan paras puhuja asiasta. Oli hänellä silti varaa kahviin, joten kai tässä pärjättäisiin. Hän havaitsi myös bussipysäkin vihdoin olevan saavutettu piste. Vihersilmä vilkaisi lappuja, jotka varmasti kertoisivat seuraavan bussin saapumisajankohdan. Kiinnostus lopahti kuitenkin nopeasti – bussi tulisi kuin tulisi.
Avatar
Spektaakkeli
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 13 Marras 2014, 09:50

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Sasu » 07 Touko 2015, 15:12

[HUPS. Pahoittelut vastauksen kestosta. ^^']

Vilkaisen Rhettiä tämän kompuroidessa. Melkein nappaan hänen takinhihastaan kiinni ettei toinen päätyisi naamalleen maahan, mutta mies saakin jalkansa järjestykseen ajoissa. Katsahdan olkani yli Rhettin pysähtyessä hetkeksi, mutta hän ottaa minut melkein heti taas kiinni kengännauhat enemmän tai vähemmän turvallisesti kurissa. Käännän katseeni taas eteenpäin ja vaihdan kahvimukin kädestä toiseen, jotta senkin käden sormet lämpenisivät. Pian kohotan kahvikuppiani virnistäen Rhettin todetessa, että pummaus tosiaan tuottaa tulosta.
"No mutta hei, molemmat hyötyvät!" totean iloisesti. Nyökkään, kun Rhett kertoo että hänkin on selvinnyt kouluistaan läpi - vastauksen sävystä ja kaverin ilmeestä päätellen ei ilmeisesti ihan kaikkein mallikkaimmilla papereilla, mutta kuitenkin. Pääasiahan on, että kaikista pakollisista jutuista jotenkuten rämpi läpi, eikö vain?

"Mulla on kämppä täällä Dockstonissa, joku muutama kilsa täältä. Se on oikeastaan kaverin kaverin kämppä, mutta mä saan ainakin toistaiseksi majailla siellä", kerron suorastaan ilahtuneena siitä, että Rhettkin välillä kysyy jotain, enkä pelkästään minä tivaa häneltä mitä mieleen tulee. "Tämä kaverini kaveri on jossain missä lie honolulussa, vaihdossa, töissä, jotain? Ei mitään havaintoa koska se oikeastaan tulee takaisin, mutta ei ainakaan muutamaan kuukauteen. Voi olla, että siinä kohti kun kämppä lähtee alta, mä vaihdankin jo maisemaa johonkin toiseen kaupunkiin."
Snowfinch on kyllä tähän saakka ollut oikein mukava paikka, ei minulla vielä ole kiirettä pois. Olen onnistunut hommaamaan sen verran töitä että saan syödäkseni, ja tuttujakin on jo kertynyt. Sitäpaitsi kai kesäkin tulee joskus, ja Snowfinch on sentään merenrantakaupunki. Jospa Kanada vaikka yllättäisi tänä vuonna, eikä kesä olisi kylmä ja sateinen, ja merivesi hyytävää!

Bussipysäkillä ei ole ketään muita, mutta tuskin tässä montaa kymmentä minuuttia tarvitsisi seistä. Kahvikin on jäähtynyt sen verran, että sitä kärsii juoda, joten mikäs tässä odotelles--
"Hei, kato! Ei huono ajoitus", tokaisen kun bussi ilmestyy yhtäkkiä näkyviin risteyksessä. Suuntana tori, kuten arvelinkin. Bussin numero ei sano minulle mitään, enkä tiedä mistä bussi mahtaa kiertää, mutta ainakin siellä on kuivaa ja lämmintä. Kun bussi lähestyy, huidon sen pysähtymään meidän kohdallemme. Kuskina on tympääntyneen oloinen keski-ikäinen mies, joka ei vaivaudu tervehtimään oven avautuessa. Hyppään sisään ja käytän bussikorttiani lukijassa miltei ylpeänä - ei sitä ihan joka päivä tapahdu, että minä maksan rehellisesti joukkoliikenteellä kulkemisesta. Töihin oli kuitenkin vähän liian raastavaa tarpoa jalan aamun varhaisina tunteina (kuka hullu keksi että kahvilankin pitäisi aueta jo puoli kahdeksan?), joten investoin sitten bussikorttiin.
Bussissa on pari vanhusta ja yksi stressaantuneen näköinen jakkupukunainen, mutta takapenkit ovat täysin vapaat, joten marssin suoraan sinne. Pidän kahvimukiani koko ajan vähän poissa kuskin silmistä, ettei äijä alkaisi nipottamaan mitään, mutta päästyäni istumaan hörppään taas tyytyväisenä mukista.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Spektaakkeli » 10 Kesä 2015, 11:21

// Eh, samat sanat D:

Rhett nyökkäsi Rakin todetessa molempien hyötyvän. Se taisi olla harvinaista pummaustapauksissa, ellei nyt laskettu sitä hyvänmielensoppaa. Siihen ei mies niin paljoa uskonut, köyhtyessä harvoin tuli hyvä mieli. Kahvi nyt ei ollut niin iso investointi kotikulmille pääsystä kuitenkaan. Miehen epäluulot diilistä olivat jo muutenkin kaikonneet toisen itsevarman oloisen johdatuksen myötä.

Vihersilmäinen vilkaisi jälleen Rakkiin kuullessaan tämän asuinpaikan. ” Kuulostaa ihan mukavalta järjestelyltä. ” hän kuittasi. Itse ei Rhett olisi ikimaailmassa päässyt mihinkään hienompaan kouluun, eikä sinne kaivannutkaan.
” Maisemanvaihdos on kyllä aika stressaavaa, vaikka onkin hieno uusi alku ja sitä rataa… ” nuori mies huokasi omaan muuttoonsa viitaten silmiään pyöritellen. Olihan muutto ollut kyllä tarpeellinen Rhettille ja hän oli ihan tyytyväinen valintaansa, mutta raskasta se oli ollut - kaikki se tavaroiden huolehtiminen ja muu. ” Welldon on ainakin vaikuttanut ihan mukavalta paikalta. ”
Vihreäsilmäinen nosti nopeasti katseensa maasta Rakin kehottaessa katsomaan ja ajoitusta kehuessaan. Bussihan se sieltä tulikin näkyviin nuorukaisen yllätykseksi. ” Loistavaa! ” Rhett virnisti.
” Huh, mä luulin, että joudutaan paleltumaan paljon pidempään. ” hän kertoi tyytyväisenä siihen, että olikin väärässä tämän asian suhteen. Mikäli tuo nyt olisi oikea bussi. Rhettin opas ainakin vaikutti olevan tähän kyseiseen suuntaamassa, joten eiköhän se ollut. Pääseepä ainakin lämpimään. Tummanpuhuva nuorukainen vilkaisi Rakkiin tämän alkaessa huitomaan bussille. Itse Rhett oli ensimmäisillä kerroilla ollut huitomatta ja vain olettanut bussin pysähtyvän kohdalle, ja näin missannut sen. Kantapään kautta piti sekin tapa oppia.

Bussi pysähtyi kohdalle, ja mies astui Rakin jälkeen kyytiin. Bussikorttia ei Warren omistanut, joten hän osti kertalipun kuskilta, joka ei ainakaan ollut niitä palvelualttiimpia yksilöitä mitä Rhett oli tavannut. Kuskin näppäillessä hänelle lippua hän vilkaisi Rakin perään. Ilmeisesti tuo suuntasi taakse. Bussissakaan ei näyttänyt onneksi mitään ruhkaa olevan. Tummanpuhuva herra kun vihasi täyteen ahdettuja busseja.
Lipun saadessaan Rhett suuntasi istumaan Rakin viereen, joka oli takapenkeille suunnannutkin. Hän pisti merkille kahvin piilottelun. Ilmeisesti juomat olivat kiellettyjä siis busseissa täälläpäin. Oppipa jotain uutta taas.
” Onko tällä aina näin vähän matkustajia? ” Rhett uteli sitten. ” Luulisi, että kampukselle olisi enemmän meniöitä, tai ainakin sieltä pois. ” mies lisäsi vielä huvittuneeseen sävyyn.
Avatar
Spektaakkeli
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 29
Liittynyt: 13 Marras 2014, 09:50

Re: Caution is calling, but nobody's home

ViestiKirjoittaja Sasu » 03 Loka 2015, 15:43

[...mä en edes tiedä mitä ihmettä mä olen muka tehnyt kun en ole vastannut tähän kesäkuun jälkeen. No, eiköhän tämä pian saada pakettiin. : D Johan tätä on kohta vuosi pelattukin. 8'D]

"Se on ihan kätevää", totean hyväntuulisesti. Minun on pakko myöntää, että minulla kävi melkoinen tuuri kämpän kanssa. Kyllähän minä aina jostain jonkun majapaikan löydän, mutta osa on kyllä ollut sellaisia loukkoja että huhhuh. Tämä asunto on ihan eri maata.
"Stressaavaa? Ai", naurahdan. "Tai no, niinhän ne ihmiset väittävät. Mun mielestä ennemminkin samassa paikassa pysyminen on stressaavaa. Kyllä mä ehkä juuri ja juuri sen puoli vuotta jaksan yhdessä paikassa pysytellä, mutta sitten on aika taas vaihtaa maisemaa."
Olen joskus miettinyt, että olisinko vähemmän vaeltelevaa sorttia, jos en olisi lähtenyt lätkimään kotoa niin nuorena ja kuljeskellut sen takia paikasta toiseen - mutta en oikein usko. Sitäpaitsi, jos olisin jäänyt asumaan kotiin vaikka täysi-ikäiseksi asti... ei. En pysty edes kuvittelemaan sellaista vaihtoehtoa. Täysin absurdia, että minun olisi pitänyt viettää siinä taloudessa niin pitkä aika.
"Mutta joo, Welldon on ihan jees. Snowfinch noin niin kuin muutenkin. Mullekaan ei ole vielä tullut tarvetta häipyä", virnistän.

Bussissa on suorastaan ihanan lämmin kylmän, märän syyssään jälkeen. Ehkä minunkin pitäisi hakeutua keskustassa johonkin ostoskeskuksen lämpöön, kunhan sinne asti pääsisimme. Tai jos houkuttelisin jonkun tutun kaupungille? Mietin, kenelle voisi edes soittaa näin keskellä päivää. Jotkut tunnolliset pöljät taisivat olla töissä tähän aikaan päivästä.

Kun Rhett huomauttaa bussin matkustajamäärästä, minäkin vilkaisen matkustajia uudemman kerran.
"Niin no, luulisi kyllä. Toisaalta ehkä kaikki ovat syömässä tähän aikaan, tai istuvat kuuntelemassa jotain luentoa?" arvelen kahvimukiani mietteliäästi naputellen. "Tai ehkä kaikki vaan menivät edellisellä bussilla. Käsittääkseni niitä menee aika usein tuosta."
Hörppään kahviani. Aika autiota täällä tosiaan on. No, eiköhän keskustassa olisi vähän enemmän elämää.
"Ei tästä mene pariakymmentä minuuttiakaan keskustaan", kerron Rhettille. "Eli kannattaa nauttia kuivasta ja lämpimästä sisäilmasta nyt, kun siihen on hetken aikaa mahdollisuus."
Ulkona näyttää kamalan harmaalta. Ehkä kaikki ostoskekusten liikkeet olisivat jo täynnä joulukrääsää. Voisin tylsyyksissäni mennä katsomaan, olisiko tälle vuodelle keksitty vieläkin räikeämpiä, kirjavampia ja välkkyvämpiä joulukoristeita kuin viime vuodelle. Olisikohan minulla rahaa hankkia joku karmiva ikkunakoriste ihan vain naapureiden kiusaksi? Toisaalta kyllästyisin siihen kyllä itse varmaan aika äkkiä. Jouluvalot ovat kyllä kivoja... ehkä minun pitäisi investoida sellaisiin, ja sitten ripustella niitä pitkin kämppää. En kyllä tiedä, ilahtuisiko asunnon omistaja siitä, että naulaisin seinät ja katon täyteen reikiä. Mutta enköhän minä jotain keksisi!
"Jokohan kaupoissa myydään jouluvaloja?" kysyn Rhettiltäkin mietteliäästi, vaivautumatta selittämään ajatuksenjuoksuani sen kummemmin.
Avatar
Sasu
Pikkuvanha
 
Viestit: 145
Liittynyt: 26 Loka 2013, 09:28


Paluu Dockstonin kampusalue

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron