Our time to be alive

Suuri, yli tuhannen oppilaan koulukeskus high school ja junior high school -asteita käyville oppilaille. Koulu on tilava ja viihtyisä, viimeisin remontti on noin kymmenen vuoden takaa. Koululla on oma urheilukenttä, mutta laajempaa ulkoliikuntaa varten on suunnattava muutaman kilometrin päähän joko Foxwoodin metsään tai Sandsleyn pohjoispuolelle.

Re: Our time to be alive

ViestiKirjoittaja veranthia » 22 Helmi 2014, 22:29

Suzanne mumisi tyytymättömyytensä ääneen, mutta Mona ei sen kummemmin siihen kiinnittänyt huomiota. Hän lähti luokasta ja odotti toisen seuraavan perässä, sulkien sitten luokan oven, ettei opettaja kuulisi. Hänellä itsellään ei ollut mitään aikeita mennä minnekään tietokoneluokkaan, pelkästään kana kynittävänä jo tämän lyhyen viidentoista minuutin sisään mitä he kaksi olivat olleet tekemisissä. Mona ei sietänyt edes ajatusta siitä, että hänen harteilleen sysättäisiin koko homma, joten parempi pistää stoppi asialle heti alkuun. Eikä häntä sen puoleen mikään hylätty numero vaivaisi, jos se siihen oli tullakseen.

"Noniin. Minuakaan ei kiinnosta vittuakaan koko esitelmä, joten haluan tietää; aiotko sinä tehdä tätä minun kanssani, vai katsoa vierestä kun minä teen?" hän kysyi hyvin määrätietoisesti. "Koska jos et aio itse panostaa tähän, niin minulla on paljon muutakin tekemistä kuin tehdä koulujuttuja sinun puolestasi."
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere

Re: Our time to be alive

ViestiKirjoittaja Sussu » 22 Helmi 2014, 22:41

Yllätyn kieltämättä vähän, kun Madonna ei suunnistakaan kiltisti suorinta reittiä tietokoneluokkaan, vaan sen sijaan saatuaan oven kiinni hän alkaa vaahdota minulle.
Katson tummanruskeisiin silmiin ilmeettömänä. Tyttö vaikuttaa kovin määrätietoiselta, ja hetken aikaa mieleni tekee melkein lyödä toista turpaan ja kehottaa osoittamaan jotain kunnioitusta.

En kuitenkaan tee sitä. Sen sijaan vilkaisen itseäni pidempää brunettea päästä varpaisiin. Jokseenkin ylimielinen hymy kohoaa huulilleni katsoessani taas Madonnaa suoraan silmiin.
"Onko sulla jokin hätänä, kun samantien hermostut noin helvetisti? Mä totesin jo aikaisemmin, että voin yrittää tehdä sen esitelmän - jopa sun kanssasi", sanon rauhalliseen, itsevarmaan ja toista selkeästi morkkaavaan sävyyn. Jos sillä ei ole mitään intoa edes yrittää leikkiä mukavaa, miksi minun pitäisi?

Ei sillä, että olisin jaksanut sellaista pitkään leikkiäkään.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Re: Our time to be alive

ViestiKirjoittaja veranthia » 22 Helmi 2014, 22:51

Mona pyöräytti silmiään, kun toinen yrittää saada jotain reaktiota aikaan morkkaamisellaan.
"On, mulla on joku hätänä, mä oon nimittäin allerginen laiskoille ämmille," tyttö totesi sanavalmiina, laittaessaan rusehtavat käsivartensa rinnalle puuskaan. Tällainen typerä ja tarpeeton säätäminen alkoi käydä lyhytpinnaisen tytön hermoille. "Mutta ilmeisesti tää olikin väärä hälytys."

Hän laski kätensä, paransi laukun asentoa olallaan nopeasti, otti luokan ulkopuolella naulakossa roikkuneen takkinsa käsivarrelle ja kääntyi sitten käytävällä tietokoneluokan suuntaan. Kävi miten kävi, luokkaan hän ei enää palaisi, siellä ei saanut mitään aikaan kuitenkaan. Oikea käsi sukelsi hupparin taskuun puristamaan stressipalloa muutaman pitkän kerran, että tyttö rauhoittuisi.
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere

Re: Our time to be alive

ViestiKirjoittaja Sussu » 22 Helmi 2014, 22:58

Tunnen, kuinka pulssini alkaa kiihtyä Madonnan sanojen myötä. Kasvojeni ilme ehtii muuttua liki jäätäväksi ja oikea käteni puristuu nyrkkiin, kun tyttö sitten lisää, että ilmeisesti tää olikin väärä hälytys.
Jään katsomaan se samainen kylmä katse silmissäni loittonevaan selkään, kunnes luokan ovi avautuu ja käännän välittömästi katseeni ovelle ilmestyneeseen henkilöön.
"Ajattelin, että sä voisit ehkä tarvita..."

Riuhtaisen laukkuni Leolta ja mitään sanomatta lähden ripeästi kävellen kohti tietokoneluokkaa.
En tosiaan tiedä, miten kestäisin tuota muijaa siihen saakka, kun parityö olisi valmis.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Re: Our time to be alive

ViestiKirjoittaja veranthia » 22 Helmi 2014, 23:14

Mona lähti reippaasti kävelemään kohti tietokoneluokkaa, ja kuuli Suzannen tömistelevän perään. Tyttö oli selvästi tottunut tekemään miten mieli ja milloin mieli, mutta Mona ei pelännyt tehdä selväksi omaa mielipidettään eikä vapissut toisen kylmän katseen alla kuten oli monien muiden nähnyt tekevän, jotka olivat vahingossa astuneet Suzannen varpaille, ja se jos mikä tuntui ottavan tyttöä hattuun. Ei Mona itsekään mikään viilipytty ollut, mutta se ja toisen pelkääminen oli kaksi aivan eri asiaa.

Tietokoneluokka oli auki, muutamaa LoL:iä pelaavaa hyppytuntilaista jätkää lukuunottamatta. Mona valitsi itselleen koneen suht autiolta osalta luokkaa, joten Suzanne sai itse päättää istuisiko lähelle vai veisikö itsensä ja lyhyen pinnansa toiselle puolelle huonetta.

"Okei, tehdään jonkinlainen työnjako," hän aloitti, huomattavasti ystävällisemmällä äänensävyllä kuin aiemmin käytävässä. "Miten hyvin sä osaat tän aiheen?"
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun
Avatar
veranthia
Ylläpitäjä
 
Viestit: 218
Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
Paikkakunta: Tampere

Re: Our time to be alive

ViestiKirjoittaja Sussu » 17 Kesä 2014, 17:23

Madonna näyttää hakeutuneen kauas muutamista jätkistä, joita minäkään en edes nimeltä jaksa muistaa. Huomaan heidän päidensä kyllä kääntyvän jonkin verran suuntaani, mutten tee mitään katsekontaktilla heidän kanssaan. Siksi sitä vältellen astelen Madonnan luokse.
Siinä olisi jo tarpeeksi yritystä minun puoleltani, kun istuisin hänen vieressään. Jos edes yrittäisimme saada aikaiseksi jotain, mitä voisimme joskus esittää, meidän kai pitäisi tehdä se edes vierekkäisillä tuoleilla istuen.

Tytön esittäessä kysymyksensä hän kuulostaa jo huomattavasti ystävällisemmältä. Mitenkö hyvin osaan tämän aiheen? Hetken aikaa tuijotan edessäni olevan tietokoneen suljettua näyttöä, josta kuvani hämäränä heijastuu.
Mikä aihe taas olikaan?
Se on Kanada Britannian hallinnassa. Niin hän sanoi, eikö sanonutkin?
"En niin hyvin, että sillä kehuskelisi", tuhahdan, vilkaisten sitten Madonnaan. Ainakaan äänensävyni ei ole yhtä kireä kuin aikaisemmin, muttei sitä kai voi ystävälliseksikään luonnehtia.

"Jotenkin." Toisin sanoen uskon jopa hänen osaavan paremmin, mutta ei sitä voi ääneen sanoa.
Vähin äänen avaan oman koneeni, vaikken sillä luultavasti paljon mitään tekisi.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Edellinen

Paluu Sandsleyn koulutuskeskus

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron