Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Mitä se mulle kuuluu mitä mä teen?

ViestiKirjoittaja Savante » 23 Loka 2013, 20:59

Synoi || Lähetetty: 06. Loka 2012 23:46
[Chika ja Reizo~ Työpeli Reizon kaupassa 83]

Mies leikki sytyttimellään hermostuneen oloisena samalla, kun vilkuili kadun toisella puolella olevaa kauppaa tupakkaansa poltellen. Naurettavaa, että hän oli aikaisessa. Wolverine kun oli varta vasten etsiskellyt sekaisin olevien pahvilaatikoiden sekaisen sisällön joukosta vuosia sitten saamansa rannekellon, jottei vahingossakaan myöhästyisi uudesta työpaikastaan. Se oli ennenkuulumatonta hänelle ja sitä paitsi ilmiselvästi turhaa, jos hän ei kuitenkaan ollut seurannut ajan kulua keskustaan matkatessaan.
Kello oli varttia vaille kymmenen ja nyt Wolverinella ei ollut aavistustakaan siitä, pitäisikö hänen mieluummin odottaa tässä hölmön näköisenä vartti vai mennä muitta mutkitta ainakin yrittämään sisäänpääsyä. Hänhän olisi nukkunut vartin ylimääräistä jos olisi arvannut kipittävänsä matkan näin ripeästi!

Puuskahdusta muistuttava terävä henkäys, hartioiden ripeää pyörittelyä ja savuke lennähti huonosti tähdättynä kohti viemärin suuta. Ehkä vartti ei olisi niin paha? Ja jos kauppa olisi yhä tyhjä, hyvin hän voisi jatkaa tarkoituksetonta vetelehtimistä kadun toisella puolella. Voisi tietenkin olla, että hän kääntyisi kannoillaan ja lähtisi kotiin mikäli ei pääsisi ovesta saman tien sisälle, mutta sehän olisi lopuöta palkinto myös tästä seisoskelusta.
"Parempi aukaista se ovi tai teen oikeasti oharit", Wolverine mutisi astellessaan kadun toiselle puolelle.

Hän otti tämän lähes tosissaan tällä kertaa, koska rahatilanne oli tällä kertaa oikeasti tiukka. Mutta silti eilisestä asti kestänyt pienoisten vieroitusoireiden aiheuttama levottomuus ja ahdistus olivat kuluttaneet yleensä sosiaalisen ja hyväntuulisen oloisen miehen kärsivällisyyden hyvin ohueksi.
"Tätä se teettää. Liian äkkiä liian pitkän putken jälkeen", mies vielä jupisi ennen kuin koputti oveen terävästi ja melkein toivoi, että saisi tekosyyn kadota paikalta ja kotiin upottamaan päänsä tyynyyn.
_________________
Chikatsuno:
REIZO KUROGANE

Reizo puhalsi viimeiset savut ulos avoinna olevasta ikkunasta, tumppasi tupakkansa tuhkakuppiin ja nappasi kahvikuppinsa mukaansa suunnatessaan alakertaan. Yläkerran ovi lukkoon, alhaalla hälytysten poiskytkentä ja valojen sytyttely. Rutiini joka oli toistettu sen seitsämän kertaa, tuli melkein jo suoraan selkärangasta. Uusia tavaroita ei tänään ollut tulossa, joten ei tarvitsisi kuin päivystää kassalla. Helppoa ja rattoisaa. Mutta samalla Reizon selkärankaa kutkutti tunne, että hän unohti nyt jotain, ja kunnolla.

Kootessaan hiuksiaan poninhännälle se jokin päätti itse muistuttaa häntä olemassaolostaan koputtamalla kaupan oveen. Hiukset jäivät avoimiksi, valtoimeksi putoukseksi hartioille kun hän asteli maiharit lattiaa vasten kopisten avaamaan oven uudelle työntekijälleen. Siksihän hän oli laittanut sen monistepinonkin takahuoneeseen, koska pakolliset paperihommat piti hoitaa pois samantien. Vasen käsi väänsi lukon ja oikea työnsi oven auki.

”Huomenta, Wolverine. Olet ajoissa, mikä on varsin hyvä. Tule toki sisään, tavarat voit jättää takahuoneeseen.” Reizo ilmoitti, siirtyen syrjään oviaukolta, jatkaen kesken jäänyttä hiusten sitomista.
_________________
Synoi:
Ovi aukeni pian koputuksen jälkeen ja tuoreen työnantajan tervehdykseen Wolverine vastasi lähinnä nyökkäyksellä. Lauseen loppu kuitenkin varasti hetkeksi hänen huomionsa ja hymy hiipi hieman kuin lupaa kysellen miehen huulille tämän nykäistessä taskustaan tupakka-askin, sytyttimen ja avaimet.
"Hmm, tavarat. Nämä vai?", mies tiedusteli veikeällä äänensävyllä, vaikka olikin samalla kieltämättä hieman epävarma siitä sopiko hänen aloittaa ensimmäistä työpäiväänsä sutkautuksella.
"Kännykkä unohtui enkä minä juuri muuta nyt ottanut mukaani. Olisiko pitänyt?", nuorukainen tiedusteli hieman vakavammin astuessaan sisälle kauppaan. Missään ei näkynyt esimerkiksi purettavia pahvilaatikoita tai muuta vastaavaa, mutta ehkäpä tiedossa oli papereiden pyörittelyä ja talon tavoille opettelua?
_________________
Chikatsuno:
”Hm, matkustat kevyesti.” Reizo naurahti. ”Eikä tässä hommassa mitään muuta oikein tarvitse kuin vaatteet jotka kestävät vähän kärsiä.” Hän vetäisi oven takaisin kiinni, koska ei ollut vielä aika avata, vasta noin kymmenen minuutin päästä.

”Tänään voit ottaa vähän rennommin, pakolliset paperit pitää hoitaa alta pois, mutta muuten voit viettää tämän päivän vain tutustuen paikkoihin ja sen sellaista.” Mutta sitten hänen silmänsä tummuivat hieman. Tämä asia tulisi olemaan vaikea muotoilla, mutta hänen oli pakko saada asiasta selvyys. Hänen oli saatava tietää, oliko tämä vain kerran erhe.

”Wolverine... Oletko nyt ollut minun kanssani täysin rehellinen?” Lauseen muotoilu teki selväksi, että hän antoi toiselle tilaisuuden kertoa totuuden nyt. Jos tämä puhuisi suunsa puhtaaksi, ei hänellä olisi mitään syytä potkia tätä pelolle. Riippuen tilanteen vakavuudesta.
_________________
Synoi:
"Kärsimyksen kestävä vaatekerta aina käytössä", Wolverine hymähti ja virnisti jälleen hätkähdyttävän vaalean miehen suuntaan niinkin aurinkoisesti, ettei enää tiennyt itsekään uskoiko vilpittömästi hyvään tuuleensa, jota ei rehellisesti sanottuna ollut sen enempää kuin huonoakaan. Liian vähän unta, liian kirkas aamu.
Mies otti uuden silmäyksen uuden työpaikkansa tiloihin ja syventyi tarkastelemaan aseita ja niiden osia sisältäviä vitriineja samalla, kun Reizo kertoili päivän ohjelmasta. Hajamielisenä Wolverine nyökytteli toisen sanoille ja käänsi katseensa toiseen vasta, kun äänensävy muuttui melko painokkaaksi.

Hämmentynyt ilme muuttui ensin kysyvästi ja sitten varautuneeksi.
"...rehellinen... missä asiassa? Tai siis...", mies tapaili hetken hiljaisuuden jälkeen. Tietenkään hän ei voinut tietää mitä toinen ajoi takaa, mutta kun kävi vaihtoehtoja läpi päässään, ei mieleen tullut juuri muuta salaamisen arvoista kuin...
Noniin. Ei hänellä ollut muita asioita mistä valehdella, ellei joku sitten keksisi kysellä perhetaustoja. Ja niistä tuskin oli kyse... eihän? Ei niistäkään?

[ jäätyy. ]
_________________
Chikatsuno:
Hän huokaisi. Kaiketi sitä sitten täytyi puhua ihan aikuisten oikeasti vakavia. Hän ei kyllä pitänyt toisten ongelmien esilletuomisesta, mutta mitä sitä nyt saattoikaan tehdä? Ei hän voinut antaa Wolverinen työskennellä kaupassaan jos tällä oikeasti olisi vakava huumeongelma.

”Kuten sanoin, tarkistin tietosi. Niistä löytyi mainintoja huumeiden hallussapidosta ja vieroitushoidosta. Osaat varmaan itse selittää asian parhaiten. Minun täytyy tietää nämä asiat ennen kuin voin päättää, palkkaanko sinut.”
Hänen oli aikuisten oikeasti tarpeellista saada tietää. Koska oikeastaan hän olisi ongelmissa, jos ei tarkistaisi tällaisia asioita. Narkkari voisi vaikkapa ryöstää hänet ja käyttää aseita velkojen maksuun tai velkojat voisivat hyökätä kauppaan ja...

Okei, nyt hänen ajatuksensa todellakin harhailivat. Wolverine vaikutti varsin hyvältä ja rehelliseltä mieheltä, mitä nyt vähän alipainoiselta ja kalpealta.
_________________
Synoi:
Ei perhetaustoista mitään ja miksipä ne työnantajaa kiinnostaisivatkaan. Se vain olisi ollut paljon miellyttävämpi vaihtoehto, koska miten helvetissä tämän tilanteen saisi menemään ohitse edes niin, että jäätäisiin voiton puolelle jos nyt ei aivan hyvää vaikutelmaa enää voinutkaan pelastaa? Itseasiassa Wolverine harkitsi hetken, että olisi vain palannut takaisin ulko-ovelle ja toivottanut hyvää loppuelämää. Oliko hän ollut tyhmä vai tyhmä? Hän oli hakenut töihin asekauppaan eikä mihinkään Tyynenmeren kuhaa myyvän kojuun satamassa. Kyllä tällaisissa paikoissa tasan tarkkaan katseltiin läpi myös ne paperit, joiden tarkastelu ei opiskelijoille ja ehdonalaisvangeille suunnatuissa paskaduuneissa ollut niin justiinsa.

Tuskastuneesti irvistäen Wolverine vilkaisi albiinoon, jonka ilmettä hänen oli sillä hetkellä vaikea arvioida.
"Et välttämättä usko, mutta ajattelin mainita tästä kun kyselit rikosrekisteristä. Oletan ettei merkintää ole, koska... nnoh, vieroitus ja sillä tavalla", mies aloitteli kokeilevasti eikä muistanut milloin viimeksi olisi ollut näin hermostunut. Itseasiassa hän huomasi naksutelleensa rystysensä niveliä tajuamattaan jo useamman minuutin ja sitä hän ei ollut tehnyt varmaan vuoteen kertaakaan, vaikka niveliä rasittava paha tapa oli juurtunut jo yläasteella.

Kättään ravistellen Wolverine jatkoi ja yritti muistella miten oli aikaisemmin selvinnyt tällaisista tilanteista.
"Sanoit että osaan itse selittää tämän paremmin... Mutta pakko sanoa, etten oikein tiedä miten... Huumeiden hallussapito ja vieroitushoito, miten minä sellaisen osaisin selittää", mies mutisi vaikeana pelaten ensimmäisenä pöytään "hämmentynyt piruparka"-nimisen kortin.
"Sellainen hitaasti, mutta varmasti käsistä karkaava mopo tiedäthän..? Tai et kai tiedä, mutta... pöh."

Pienikokoinen mies päästi pienikokoisen, jotenkin säikähtäneen kuuloisen äännähdyksen ja vilkaisi nopeasti työnantajaansa.
"En sanonut siitä mitään, koska yritän olla ajattelematta koko asiaa. Sillä ei ole enää mitään väliä itselleni, tein virheen enkä uskalla toistaa sitä. Mutta tottahan tällaisessa paikassa pitää paperit tarkistaa ja niin edelleen, tajuan sen... Joten tuota... menenkö takaisin ulos kiskomaan röökiä ja sillä tavalla?", Wolverine selosti sitten äkkiä ja nopealla tempolla vilkaisten viimeisen lauseensa kohdalla Reizoa lähes uhmakkaana.
_________________
Chikatsuno:
”Olisit vain yksinkertaisesti voinut sanoa, että sinulla on ollut ongelmia huumeiden kanssa aikaisemmin, mutta ei enää. Kaikki eivät välttämättä ole heti heittämässä ex-narkkareita ulos, tiedätkös.” Hän huokaisi. ”Että sinun pitikin mennä valehtelemaan. Tajuat kai, että tämä herättää epäilyksiä? Ei ehkä viranomaisissa, niiden pilkunviilaajien ei tarvitse tietää kaikkea, mutta minussa.” Reizo katsahti hetkeksi vain näyteikkunasta ulos, ja pyrki keskittymään, ettei loukkaisi miestä, mutta kuitenkin saisi pointtinsa selväksi.

”Ymmärrät kai, ettei tämä työ salli huumeiden käyttöä. Joten jos minä huomaan, että tulet töihin huumepöllyssä tai käytät huumeita työaikana, saat potkut. Sen pitäisi olla ilmiselvää. Mutta en näe mitään ongelmaa siinä, mitä teet työajan ulkopuolella. Mutta jos se aiheuttaa ongelmia joko liikkeen maineelle tai minulle, pidätän oikeuden antaa sinulle potkut myös silloin. Muuten kohta tehtävä työsopimus pysyy voimassa muiden määriteltyjen ehtojen puiteissa. Onko tämä ymmärretty?”
_________________
Synoi:
Albiinoblondilla oli paljon asiaa Wolverinen oman selityksen makuisen ryöpytyksen jälkeen, eivätkä uutiset olleet ollenkaan niin pahat kuin mitä hän ehkä antoi itsensä olettaa. Vaalea puhui heräävistä epäilyksistä ja taisi myös mainita, etteivät kaikki olleet potkimassa ihmisiä ulos menneisyyden mokien vuoksi. Mutta koska tämän äänensävy oli mitä oli, heräsi Wolverinessa enemmän huonoa omaatuntoa kuin toiveikkuutta. Hän valehteli ensimmäisenä työpäivänään ja vieläpä sellaisessa työpaikassa, jossa tietynlaista luottamusta tarvittiin ihmisten turvallisuutta ajatellen. Kyllä hän valehtelisi tarpeen vaatiessa lisääkin, mutta aiheuttihan se moraalisia ongelmia kaikesta huolimatta vielä vuosien jälkeenkin joka kerta. Ahdistava tilanne oli omiaan herättämään valtavan halun palata omalle asunnolle ja lopettaa juuri pahentunut levottomuus ja uupumus heti alkuunsa, joten mitä suurimmassa määrin hän valehteli. Ja jos hän valehteli nyt ja koki sen vaikeaksi, miten ihmeessä tämä tulisi jatkumaan?

Näitä miettiessä Reizo oli kuitenkin tehnyt kantansa hyvin selväksi ja Wolverine tajusi kyllä mitä oli tapahtunut. Hän ei ollut lentänyt ulos vielä. Tämän seikan positiivisuus kuitenkin katosi ahdistuksen ja epävarmuuden alle. Käsiään hermostuneesti väännellen mies nyökkäsi katse tiukasti erään asekaapin kahvassa, mahdollisimman etäällä tuoreen työnantajan silmistä.
"Asia ymmärretty. Saanko käydä tupakalla?", Wolverine onnistui mutisemaan ahdistuneesti.
_________________
Chikatsuno:
Reizo huokaisi ja juoksutti ajatuksissaan kättään hiustensa läpi, vaikka ne olivatkin ihan hyvin laitettu aamulla. Kyllä, häntä hieman häiritsi tämä ongelmatilanne, mutta se tuntui nyt jotenkin ratkeavan, joten sen voisi sysätä hetkeksi mielen perukoille, eikä sitä tarvitsisi ajatella. Wolverinen olisi kuitenkin ymmärrettävä asian vakavuus, mutta sen tämä vaikutti tehneen, joten oli turha enää lyödä lyötyä.

”Juu, mene vain.” Hän sanoi ja nyökkäsi, odottaen että Wolverine oli astunut ulos, ennen kuin huokaisi ja meni hakemaan itselleen kahvia. Tästä työsuhteesta saattaisi tulla joko erittäin hyvä, tai erittäin monimutkainen, yritä nyt sitäkin arvata, mutta ainakin tavallisesta poikkeava. Vaikkakin Wolverine oli paras mahdollinen valinta, tämän käytös aiheutti silti hänessä pientä epäilyksenjuurta, jota Reizo yritti sinnikkäästi talloa alas.
_________________
Synoi:
Jo ennen luvan saamista Wolverine liikautteli jalkojaan hermostuneesti kohti ovea ja heti toisen nyökättyä hän kääntyi ympäri, työnsi kädet hupparin taskuun ja poistui ovesta josta hetkeä aiemmin oli astunut sisään. Nyt kadulla puhaltava, mereltä tuoksuva tuuli tuntui paljon viileämmältä kuin saapuessa ja sen heitellessä hiuksia näkökentän tielle, Wolverine nykäisi hupun päähänsä niin turhautuneesti ja äkkipikaisesti että hänet jonkin aikaa tuntenut olisi saattanut kohotella kulmiaan hämmästyneenä. Sitten hän kyykistyi porrastasanteen juurelle ja etsiskeli taas käsiinsä tupakointivälineet.

Aikaisempi tupakka oli ollut tottumusta, nämä olivat hermosauhut ja toimivatkin sellaisena hyvin nopeasti. Parin ensimmäisen sauhun jälkeen Wolverine uskalsi kurotella katsoakseen sisälle ja näki Reizon kadonneen johonkin, oletettavasti takahuoneeseen. Hermostus purkautui pitkänä puhalluksena hampaiden välistä.
"Helvetti. Paha paikka. Mutta taisin selvitä", mies mutisi itsekseen. Enää hän ei voisi oikein muuttaa mieltään ilman pätevää syytä ja liueta vähin äänin, koska se jos jokin epäilyksiä herättäisikin. Niin että kai hänellä nyt sitten oli työpaikka.

Wolverine poltti tupakkansa loppuun, nousi uudelleen seisomaan ja palasi sitten epäröivän näköisenä takaisin sisälle odottelemaan Reizoa. Saisi nyt nähdä mihin tilanne kehittyisi.
_________________
Chikatsuno:
Maiharinpohjat kopisivat vaaleaa puulattiaa vasten kun Reizo astui takahuoneesta takaisin liikkeen puolelle. Viisaana miehenä hän oli samalla ottanut mukaansa ne paperit, jotka Wolverinen pitäisi täyttää, sekä myöskin jonkun sattumanvaraisen mustekynän. Ihme kyllä, hän ei vieläkään ollut teettänyt minkäänlaisia liikkeen logolla varustettuja kyniä. Reizon mielestä ne olivat jotenkin halpoja, käyntikortit ajoivat saman asian eivätkä joutuneet roskiin kun niistä loppui muste. Joten ne olivat parempia kuin kynät, ja hän pysyi siinä mielipiteessä.

”Lain vaatimana, tässä onkin sitten tällainen miniraamattu joka sinun pitää täyttää. Vakuutukset sun muut pakolliset ja työsopimus.” Hän asetti paperipinon tiskille ja veti siihen viereen rullatuolin, johon Wolvie saisi istua. Ja kyllä, hän oli päättänyt alkaa lyhentämään tuon pojan nimen Wolvieksi, koska Wolverine oli liian pitkä sanoa ja ajatella. Että sellaistakin.

”Pidä hauskaa, tuossa pitäisikin kulua sinun ensimmäisen työpäiväsi muutama tunti.” Hän naurahti.

[[jäätyilee]]
_________________
Synoi:
Sisälle palaaminen ei poikinut lisää hankalan aiheen käsittelyä ja tästä olisi voinut Kuroganea melkein kiittää, mutta sehän olisi vetänyt asian takaisin pöydälle. Niinpä Wolverine tyytyi päästämään helpottuneen pihahduksen ja hiipimään lähemmäs pöytää, jolle albiinoblondi juuri asetti suurta paperipinoa. Lupaus muutamasta tunnista miehen kohauttamaan olkiaan monitulkintaisesti: hän ei ollut kovin hyvä näissä jutuissa. Tylsiä papereita joissa kysyttiin tylsiä asioita mahdollisimman vaikeasti. Saihan ne täytettyä, mutta jos häneltä toivoi huolellisempaa otetta tällaiseen niin sai luvan olla lähes tosissaan puhuessaan muutamasta tunnista.

Tuolille istahdettuaan Wolverine sai havainnollisen esimerkin hänen ja työnantajansa pituuserosta. Ei Kuroganen pituus ollut länsimaisessa mittarissa taivaita hipova, mutta hänen kantiltaan kylläkin. Ja koska tunnelma oli nuorukaisen arvion mukaan vielä liian kireä, hän ei voinut olla tarttumatta tilaisuuteen rikkoa jäätä tällä ilmeisellä tavalla.
Liioittelevin elein Wolverine tarttui kynään vasta hetken kurottelun jälkeen ja hypähteli penkillä ylös alas yltääkseen papereihin, vaikka tiski ei toki aivan niin korkealla ollutkaan.
"Meidän täytyy keksiä jotain luovia ratkaisuja työsuhteeni aikana. Pinota hedelmälaatikoita, rakentaa puujalat... Jotain sellaista", mies tokaisi virnistäen ja nousi sitten hetkeksi ylös säätääkseen penkin korkeutta. Urakka helpottui huomattavasti, mutta silti tummahiuksisen ilme muuttui melko haluttomaksi hänen vetäessään paperipinoa lähemmäksi.
_________________
Chikatsuno:
[[Sas sees sas, johan olen ruosteessa.]]

”Puujalat olisivat kätevämmät, sillä tuskin täältä kaupasta löytyy mitään keveitä laatikkoja, kaikissa on jonkinlaista rautaa.” Wolverinen tempaus ei ollut ehkä se originellein, mutta se onnistui silti saamaan Reizon hymähtämään ja ehkä hitusen virnistämäänkin.
”Tai ehkä minun pitää alkaa kävelemään kumarassa. En kyllä usko että se tekisi jaloilleni hyvää.” Aseseppä tokaisi muka vakavana avatessaan liikkeen ovea lukostaan. Kello näytti kuitenkin jo sellaista aikaa, jolloin oli korkea aika avata tai asiakkaat ihmettelisivät etteikö liike pitänyt aikatauluista ollenkaan kiinni.

”Suo nyt minullekin jotain sääliä, oma pinoni odottaa päivän päättymistä. Haluatko kahvia?”
_________________
Synoi:
Toisen naurahdus sai Wolverinen rentoutumaan entisestään ja toteamaan mielessään aiempaa itsevarmemmin, että hän oli tainnut selvitä valheestaan kunnialla. Lomakkeita silmäilemään alkaessa mielessä kuitenkin pyöri ankarasti kysymys siitä, voisiko hän jäädä kiinni ja mitä sitten mahtaisi tapahtua, jos niin kävisi. Levottomuus sai jalan vispaamaan ja täytettyään helpoimmat kohdat lomakkeiden alusta, alkoi Wolverine myös napsutella saamaansa mustekynää huomaamatta tätä itse.
Kuinka pitkään hän oikein selviäisi varhaisilla aamuilla ilman ainuttakaan apua? Olisiko hänen parempi ottaa parille ensimmäiselle viikolle niin paljon töitä, kuin suinkin mahdollista jottei kiusaus kävisi liian suureksi? Vai loppuisiko hänen itsehillintänsä sitä varmemmin, mitä enemmän hän painaisi töitä? Hän olisi jo tänä iltana aivan kuitti, se oli itsestäänselvää riippumatta siitä mitä hän tänään töissä tekisi.

Asioilla ei ollut mitään suoranaista tekemistä lomakkeiden kanssa ja Wolverine täyttelikin lomakkeiden vaatimia tietoja hitaasti ja hajanaisesti samalla kun pohti tätä ilmeistä ongelmaa. Tuskainen olo oli ehtinyt jo nyt jäytämään ja väsymys, sekä yleinen levottomuus olivat tosiasioita.
Kuroganen kysymys palautti nuorukaisen kuitenkin hetkeksi maan pinnalle.
"Ömm... Onko sinulla teetä?", tämä tiedusteli hieman hämmentyneenä yllättävästä keskeytyksestä. Sitten mies kuitenkin tuli ajatelleeksi, että kahvi saattaisi kamaluudestaan huolimatta auttaa tähän loppuun ajettuun oloon edes hetkellisesti.
"Tai ei, sittenkin pieni kuppi kahvia", hän kiiruhti korjaamaan ja virnisti jotakuinkin anteeksipyytävästi, kun ei löytänyt mitään kohteliasta sanamuotoa tähän hätään. Eihän hän missään ravintolassa ollut ja häntä tässä olisi pitänyt juoksuttaa, mutta minkä sille tekee jos kaikenlaiset korulauseet olivat kadonneet.
_________________
Chikatsuno:
”Onhan minulla jossain.” Reizo totesi, mutta hymähti sitten, kun Wolvie yhtäkkiä ilmoittikin haluavansa kahvia. Oli yllättävän virkistävää, että kaupassa oli joku toinenkin, eikä hänen tarvinnut puhua seinille. Lucifer saapui paikalle aina joskus, mutta ei hän voinut pakottaa kissanpentuaan oleilemaan kaupassa kokoajan, varsinkin kun tällä oli omatkin työt hoidettavanaan. Mutta kun he hankkisivat sen söpön pikkuvipeltäjän kauppaan, elämä vilkastuisi yllättävänkin paljon.
”Noh, mutta, sitä kahvia.” Hän tokaisi enemmän itselleen kuin kenellekään muulle, suunnaten takahuoneeseen ja kaataen heille molemmille kupit kahvia, joista toisen hän sitten laski Wolvien vierelle pöydälle.

”Miten sinä muuten haluat tehdä töitä näin aluksi? Itse ajattelin että olisi parasta että olisit paljon mukana, niin oppisit kaupan tavat ja sen, mihin kaikki menee, koska varastojärjestelmäni ei ole mikään maailman loogisin.”
_________________
Synoi:
Vaaleaverikön viipyessä hetken takahuoneessa Wolverine uskaltautui irrottamaan hetkeksi katseensa lomakkeista ja ryhtyi vakavissaan laskeskelemaan kauanko hän yleensä oli sietänyt täysin suunnitellusti järjestettyjä kuivia ajanjaksojaan, joita hän jonkun vanhan tuttunsa esimerkin myötä piti aika ajoin. Tuttu oli puhunut kehon palauttamisesta ja säästelystä, joten sellaiseksi myös Wolverine niitä nimitti. Tosiasiassa saattoi kyllä olla, että hän halusi todistella itselleen yhä pystyvänsä sellaiseen halutessaan, mutta... eihän se huono asia ollut? Ja helpotti tämän hetkisen tilanteen pohdintaa huomattavasti.

Toisen palatessa ensimmäinen lause liippasi niin läheltä omia ajatuksia, että olisi kai melkein voinut säikähtää uuden työnantajan lukevan hänen ajatuksiaan. Mies nappasi kahvikupin kämmeniensä väliin ja harkitsi vielä hetken jo lähes valmiiksi kehittelemäänsä vastausta, ennen kuin nyökkäsi.
"Juu, kyllä minä luulisin että voisin aluksi tehdä täyttä viikkoa. Oppiakseni äkkiä", tämä myönteli ja hymyili nopeasti. Oppiakseen äkkiä töihin ja ennen kaikkea oppiakseen, miten pidetään näpit erossa asioista joihin ei työaikana saanut koskea.
Wolverine siemaisi kahviaan ja hienoisen irvistyksen peittääkseen laski katseensa jälleen lomakkeisiin. Hän jatkeli kynän napsuttelua aloittaen taas paperipinon selailun ensimmäiseltä sivulta. Hän ei kyllä välttämättä halunnut pakottaa Reizoa soittamaan sosiaalitoimistoon tai muihin vastaaviin virastoihin siksi, että osa tärkeistä tiedoista puuttui mutta jokunen kohta saisi kyllä luvan jäädä tyhjäksi. Eivät ne voineet niin tappavan tärkeitä asioita olla, vai? Tai jos olivatkin, hän ei ainakaan tiennyt mitä sellaisiin piti vastata. Asia on selvästi ilmaistu liian vaikeasti, jos hän lukutaitoisena ihmisenä ei ymmärtänyt lukemaansa.

Vielä viitisen minuuttia kynää pyöriteltyään ja satunnaisia kohtia täyteltyään mies työnsi ojensi paperipinon takaisin turhautuneena ja melko ahdistuneena. Jotain oli ehkä jäänyt laittamatta vaikka lomakkeen täyttämisen olisi varmaan pitänyt olla melko yksinkertainen toimenpide. Ajatukset palasivat syyttelemään väsymystä ja vaikeasti määriteltävää tuskaisuutta, sekä ajattelemaan melko kaihoisasti keittiöön piilotettua kapselipurkkia.

"Jos jotain olennaista puuttuu niin kysy toki", Wolverine tokaisi ja virnisti viattomasti.
_________________
Chikatsuno:
Reizo vain nyökkäsi toisen sanomisille, pään askarrellessa jo aikataulujen kimpussa. Tiistaista perjantaihin Wolverine saisi kulkea saman aikataulun mukaan kuin tänään, mutta lauantaista hän ei ollut varma, tarvitsiko hän silloin avustajaa? Liike kun oli kuitenkin auki vain neljä tuntia. Ehkä olisi parasta vain tiedustella asiaa Wolverinelta itseltään, oliko tällä kiinnostusta tulla tekemään töitä neljäksi tunniksi viikonloppuna vai ei. Ei hän enää tiennyt, mitä nykynuoriso harrasti viikonloppuisin, paitsi että ei Wolverine kyllä kovin bilettäjältä vaikuttanut.

”En sitten tiedä onko sinulla kiinnostusta tehdä lauantaisin töitä. Liike ei ole silloin auki kuin sen neljä tuntia. Mutta tiistaista perjantaihin voidaan mennä samalla aikataululla kuin tänäänkin.” Hän ilmoitti ajatustensa lopputuloksen.

Hän otti toisen ojentaman paperipinon vastaan ja selaili sen suurpiirteisesti läpi. Ei hän ainakaan huomannut mitään virheitä, ja jos niitä olisi, hän voisi vielä kysyä asioista seuraavana päivänä, sillä ei hän voinut tiskillä alkaa käydä läpi kenenkään papereita kesken työpäivän. Pikaisesti nyökättyään hän kävi viemässä Wolvien paperipinon takahuoneeseen omansa viereen, ja tajutessaan ettei ollut vielä esitellyt tälle uudelle työntekijälleen liikkeen takaosaan, katsahti tähän päin.

”Tule, sinullehan pitää esitellä loputkin tästä paikasta.”

[[Jäätyilee]]
_________________
Synoi:
Albiinoblondi ei saanut vastausta kysymykseensä viikonlopun töistä aivan välittömästi, vaan mies jäi pohtimaan asiaa maistellen samalla viilenevää kahviaan. Lauantain ei olisi pitänyt kuulostaa Wolverinen korvaan täysin ylitsepääsemättömän vaikealta eikä hän tällaisessa normaaliksi arjeksi nimitetyssä asiassa työtä itseään pelännyt. Itseasiassa vähänkään ruumiillista hommaa sisältävä, ihmisten seurassa suoritettu työ oli saanut hänet peruskoulun jälkeisinä vuosina aina hyvälle tuulelle. Aamulla tuntui järkevämmältä herätä ansaitsemaan rahaa kuin tavoittelemaan jotain vuosien päässä odottavaa menestystä, jota opiskelu ehkä toisi. Mutta siltikin... Ei asia ollut enää aikoihin ollut niin yksinkertainen.
Ruskeat silmät kiertelivät liikettä ja punnitsivat vaihtoehtoja, sekä päässä kumisevaa kolkkoa ja tympeää ahdistusta. Mitä enemmän sitä ajatteli, sen pahemmalta olo tuntui mutta eikö hänen sitä varmemmin pitänyt potkia vastaan? Ei hänellä ollut varaa mokata tätä juttua nyt, sen hän oli tajunnut viiltävän selvästi tarkistaessaan vuokrapäivää ja tiliään. Ja ainoa keino estää itseään mokaamasta oli pitää kiinni siitä paljon puhutusta "arjesta."

"Asun liian isossa asunnossa", Wolverine mumisi itsekseen hyvin hiljaa ja nyökkäsi sitten.
"Mikäs siinä, antaa mennä. Neljä tuntia lauantaina kuulostaa hyvältä."
Oitis tämän jälkeen mies saattoi tuntea ahdistuksen hieman helpottavan. Hänellä oli nyt viikon mittainen rutiini. Ja vaikka aamun ensimmäisistä tunneista asti seurannut uupumus ei tästä ainakaan helpottuisi vähään aikaan, tuntui tilanne huomattavasti helpommin käsiteltävältä. Mitä hän oikeastaan olikaan pelännyt jäädessään epäröimään? Ne paljon puhutut "aikuiset" sitä paitsi tekivät viikonloppuisin töitä siinä paljon puhutussa "arjessaan."

Kun mies selaili Wolverinen ojentamaa paperipinoa, hän hymyili tälle niin viattomasti että mahtoi oikeastaan vaikuttaa vuoden epärehellisimmältä tapaukselta. Mutta kun hän ei todellakaan ollut aina ihan varma kaikista lomakkeista, niin että parempi hymyillä jo valmiiksi anteeksipyydellen. Aina kun virallisten papereiden kanssa eteen tuli vaikea kohta, miehen olisi tehnyt mieli heittää paperit paniikissa käsistään. Ohjeita oli usein paksujen, pelottavien kasojen viimeisellä sivulla, mutta mitä sitten kun niihin kirjatuista sanoistakaan ei saanut luotua päähänsä mitään itseään auttavaa kokonaisuutta? Yleensä Wolverine luotti itseensä ja jos ei itseensä, niin sitten siihen että elämä kantoi tai jotain. Virastokäynnit ja paperien täyttäminen saivat hänet kuitenkin tuntemaan itsensä lähes poikkeuksetta vähintään tyhmäksi ja vähä-älyiseksi.
Tällä kertaa kaikki taisi kuitenkin olla kunnossa ja Kurogane vei paperit mennessään. Kuullessaan kehotuksen Wolverine hörppäsi nopeasti loput juomastaan - Jeesus sentään, miten kukaan saattoi pitää kahvista? - ja hypähti penkiltä seuratakseen työnantajaansa takahuoneeseen.
We'll be playing. I believe in you. I believe in me.
Reizo Kurogane.


The guns are drawn, the glamour days are numbered.
Cier Radimov.


On the skin, all over, hitch claws in, and scratch.
Ryan L. Raner


Ex-Chika || Avatarin taide by Oresama.
Avatar
Savante
Rääkyjä
 
Viestit: 8
Liittynyt: 23 Loka 2013, 18:52

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron