Kauppa käy
Lähetetty: 10 Touko 2014, 17:57
//Soffline-aluekeskustelusta hämmentynyt Hypo heitti tämän nyt suoraan offline-puolelle 150 sanan suosituksen turvin. Paikkana Aaronin peliliike Lucky Dice.
Synoi ja Timotei, kiitos! ^u^
Lucky Dicessa vietettiin Omistajan Ja Ainoan Työntekijän Krapulapäivää. Yleensä Aaron teki aina jotain, järjesteli hyllyjä, inventoi, etsi uusia pelejä myytäviksi, suunnitteli sitä omaa pöytälaatikkoprojektiansa, mutta tänään hän ei vain jaksanut. Päätä särki, lääketabletteja oli nappailtu tasaiseen tahtiin ja vesipullo piilotteli tiskin alla. Itse blondi nojasi tiskiin pää nyrkkeihin puserrettujen käsien päällä roikkuen, uskaltaisiko sitä nukahtaa? Onko tässä enää edes uskalluksesta kiinni, tuleeko uni joka tapauksessa?
Nolottikin. Aika pahasti. Eilen tämä sinisilmäinen herrasmies oli ollut menevinään ehkätreffeille, joutunut oharien uhriksi, vai pitäisikö sanoa ehkä-oharien kun koko tilanne oli niin hämärä. Noh, joka tapauksessa, ihanainen Eliza ei ollut onnistunut ilmaantumaan paikalle, ja vähän vähemmän älykkäästi Aaron oli hoitanut sydänsärkymistään alkoholilla. Muistikuvat olivat hämäriä. Hän oli ilmeisesti pitänyt täysin tuntemattomalle miehelle vakavaa palopuhetta siitä, kuinka lähimmäisistä pitää välittää ja pitää huolta vaikka välillä pelottikin ja oli hankalaa. Tämä ei muuten ollut mikään ainutkertainen tapahtuma – välillä Aaronin syyllisyydentunnot perheongelmista purkivat esiin väärissä paikoissa vääriin aikoihin.
Yleensä Aaron toivoi ja odotti asiakkaita. Tänään hän melkein rukoili, että ovikello pysyisi hiljaisena.
Synoi ja Timotei, kiitos! ^u^
Lucky Dicessa vietettiin Omistajan Ja Ainoan Työntekijän Krapulapäivää. Yleensä Aaron teki aina jotain, järjesteli hyllyjä, inventoi, etsi uusia pelejä myytäviksi, suunnitteli sitä omaa pöytälaatikkoprojektiansa, mutta tänään hän ei vain jaksanut. Päätä särki, lääketabletteja oli nappailtu tasaiseen tahtiin ja vesipullo piilotteli tiskin alla. Itse blondi nojasi tiskiin pää nyrkkeihin puserrettujen käsien päällä roikkuen, uskaltaisiko sitä nukahtaa? Onko tässä enää edes uskalluksesta kiinni, tuleeko uni joka tapauksessa?
Nolottikin. Aika pahasti. Eilen tämä sinisilmäinen herrasmies oli ollut menevinään ehkätreffeille, joutunut oharien uhriksi, vai pitäisikö sanoa ehkä-oharien kun koko tilanne oli niin hämärä. Noh, joka tapauksessa, ihanainen Eliza ei ollut onnistunut ilmaantumaan paikalle, ja vähän vähemmän älykkäästi Aaron oli hoitanut sydänsärkymistään alkoholilla. Muistikuvat olivat hämäriä. Hän oli ilmeisesti pitänyt täysin tuntemattomalle miehelle vakavaa palopuhetta siitä, kuinka lähimmäisistä pitää välittää ja pitää huolta vaikka välillä pelottikin ja oli hankalaa. Tämä ei muuten ollut mikään ainutkertainen tapahtuma – välillä Aaronin syyllisyydentunnot perheongelmista purkivat esiin väärissä paikoissa vääriin aikoihin.
Yleensä Aaron toivoi ja odotti asiakkaita. Tänään hän melkein rukoili, että ovikello pysyisi hiljaisena.