Kauppa käy

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Kauppa käy

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 10 Touko 2014, 17:57

//Soffline-aluekeskustelusta hämmentynyt Hypo heitti tämän nyt suoraan offline-puolelle 150 sanan suosituksen turvin. Paikkana Aaronin peliliike Lucky Dice.
Synoi ja Timotei, kiitos! ^u^


Lucky Dicessa vietettiin Omistajan Ja Ainoan Työntekijän Krapulapäivää. Yleensä Aaron teki aina jotain, järjesteli hyllyjä, inventoi, etsi uusia pelejä myytäviksi, suunnitteli sitä omaa pöytälaatikkoprojektiansa, mutta tänään hän ei vain jaksanut. Päätä särki, lääketabletteja oli nappailtu tasaiseen tahtiin ja vesipullo piilotteli tiskin alla. Itse blondi nojasi tiskiin pää nyrkkeihin puserrettujen käsien päällä roikkuen, uskaltaisiko sitä nukahtaa? Onko tässä enää edes uskalluksesta kiinni, tuleeko uni joka tapauksessa?

Nolottikin. Aika pahasti. Eilen tämä sinisilmäinen herrasmies oli ollut menevinään ehkätreffeille, joutunut oharien uhriksi, vai pitäisikö sanoa ehkä-oharien kun koko tilanne oli niin hämärä. Noh, joka tapauksessa, ihanainen Eliza ei ollut onnistunut ilmaantumaan paikalle, ja vähän vähemmän älykkäästi Aaron oli hoitanut sydänsärkymistään alkoholilla. Muistikuvat olivat hämäriä. Hän oli ilmeisesti pitänyt täysin tuntemattomalle miehelle vakavaa palopuhetta siitä, kuinka lähimmäisistä pitää välittää ja pitää huolta vaikka välillä pelottikin ja oli hankalaa. Tämä ei muuten ollut mikään ainutkertainen tapahtuma – välillä Aaronin syyllisyydentunnot perheongelmista purkivat esiin väärissä paikoissa vääriin aikoihin.

Yleensä Aaron toivoi ja odotti asiakkaita. Tänään hän melkein rukoili, että ovikello pysyisi hiljaisena.
Hypocrate
 

Re: Kauppa käy

ViestiKirjoittaja Synoi » 11 Touko 2014, 15:23

[ Täältä tullaan~ Eikä tässä seuranhaussa mainitsemaasi viivettä mielestäni juurikaan ollut, ei paniikkia~ ]

Timotei, muutamia viikkoja sitten Romaniasta tähän kanadalaiseen rannikkokaupunkiin muuttanut nuori mies käveli jalkakäytävää pitkin kartta kädessään ja tunsi itsensä tuolla hetkellä paljon enemmän pojaksi kuin nuoreksi mieheksi, sillä hän tunsi olevansa hieman eksyksissä tällä keväisellä kävelyreissullaan ja hieman liian paksu villahuivi kutitti ja painoi kaulassa juuri samoin kuin kymmenisen vuotta sitten, äidin laittamana. Turhautuneena nuorukainen pysähtyi erääseen kadun kulmaan ja tutkaili piirrostaan kulmat tuskin havaittavasti kurtussa, nykäisi takaraivolta valuvaa pipoaan paremmin ja lähti sitten uudelleen liikkeelle pitkin askelin.
Poika oli tullut ensin kaupungin keskustaan linja-autolla asuntolasta, jossa asuisi vielä jonkin aikaa kunnes löytäisi oman kämpän. Aloitetuissa opinnoissa oli tällä hetkellä melko hiljainen vaihe, sillä hän oli toissapäivänä saanut oppimispäiväkirjansa valmiiksi ja sinetöinyt sillä loppuun viimeisen kurssinsa seuraavaan pariin viikkoon. Tällainen hiljaisempi rako oli kieltämättä ollut mukavaa pari ensimmäistä päivää, mutta tänään Timotei oli suoraan sanottuna herännyt omaan tylsistyneisyyteensä. Yöpöydällä odottavaa romaania hän ei halunnut lukea neljän seinän sisässä koko päivää, joten oli keksinyt muuta tekemistä joka oikeastaan yllätti hänet itsensäkin, niin kauan viime kerrasta oli. Siinä oli sopivasti keskustassa pistäytymistä ja toisaalta pientä puuhaa iltapäiväksi: Timotei oli kaivanut esiin erään vanhemmista, keskeneräisiksi jääneistä pienoismalleistaan. Sen loppuun tekemistä varten hän tarvitsisi kaikenlaista, joten nuorukainen oli työntänyt keskeneräisen romaanin olkalaukkuunsa kaiken muun sekaan ja lähtenyt liikenteeseen ennen puolta päivää.

Ensimmäinen maailmansodan aikainen kaksitasokone, Albatross oli jäänyt pääosin ilman maalausta ja hänen välineistään osa tuntui kadonneen jonnekin muuton aikana tai sitä ennen. Tai sitten hän muisteli väärin niiden alkuperäisen määrän, olihan hänen viimeisimmästä pienoismallin pariin syventymisestään aikaa liiankin kanssa.
Niin että hänen oli nyt saatava maaleja käyttöönsä ja internetin kautta olikin löytynyt helposti Lucky Dice-niminen peliliike. Se oli ainakin keskustan kartan mukaan sen verran lähellä muutamia kahviloita, että hän voisi aivan hyvin pistäytyä jossain lukemassa kirjaa tämän jälkeen.
Ongelmia meinasikin tuottaa vain oikean kadun löytäminen, vaikka hän oli kuluttanut aikaansa kartan piirtämiseen. Toisaalta hän tunsi olevansa jo melko hyvin kartalla siitä, miten esimerkiksi maamerkit menivät keskustan suunnalla. Siitä oli kieltämättä ollut hyötyä tässä lyhyessä seikkailussa ja nyt hän oli saattanut löytää oikean paikan.

Timotei katseli hetken kaupan ulkopuolella, havaitsi nimen oikeaksi ja asteli sitten reippaasti ovelle tyytyväisenä siihen, että hän oli pärjännyt tänään kysymättä neuvoa keneltäkään. Eihän siinä mitään pahaa ollut, mutta se tuntui omalla tavallaan suurelta askeleelta kohti Kanadaan kotiutumista.
Mieczyslaw. Wolverine. Stone. Leonelle. Timotei.

Avatar © werucchi
Avatar
Synoi
Leikki-ikäinen
 
Viestit: 55
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:09


Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron