Jaahas. Ei siis sähköpostia - sen sijaan vakuutteluja siitä, että kyllähän nainen aivan ehdottoman varmasti viihtyisi, kunhan olisi seuraa. Tämä oli jotenkin helppo uskoa - olihan keltamekkoinen nainen paukannut tännekin ja saanut aikaan yllättävän luonnollista keskustelua. Ei olisi onnistunut kaikilta - esimerkiksi myyjäherralta itseltään.
Odette alkoi häärätä numeroaan pienelle lappuselle, joka tuntui sopivan kovasti kreivittären tyyliin, ja Aaron ei nyt ollut aivan varma, vastaanottiko hän yhteystietoja yksityishenkilönä vai tämän onnettoman pikku liikkeen tiloissa pyörivän peliringin vastuuhenkilönä. Hankalaa tämä elämä. Halusiko hän edes soitella Odettelle? Olisiko epäkohteliasta olla soittamatta? Kaikesta huolimatta Aaron kiiruhti takaisin tiskin taa, nosti pientä porttina kääntyvää tasopalasta ja veti esiin muistikirjan - sen virallisen, ei sitä omaa suunnittelukirjaansa.
"Puhelinnumero käy vallan hyvin sekin - voin laittaa teille viestiä, kunhan uusin tiedote tulee." Sinisilmä päätti kuitenkin vihjailla siihen suuntaan, että yhteyttä pidettäisiin ihan öh... virka-asioissa? Olivatko nämä edes virka-asioita? Hanki paremmat sosiaaliset taidot, herranen aika, ja jos tulee tilaisuus laajentaa ystäväpiiriä niin tartu siihen äläkä jäykistele.