Pelaajatar...

Tällä alueella pelataan ne Welldoniin sijoittuvat pelit, joille ei ole erillistä aluetta. Kaupunkiin saa vapaasti keksiä paikkoja, joista ei ole mainintaa missään: katuja, puistoja, kauppoja, pallokenttiä... kaikkea, mitä kaupungista voi kuvitella löytävänsä.

Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 28 Huhti 2014, 19:01

//Hypocraten seuraa olisin kovasti vailla :) paikkana toimii Aaronin pelikauppa//

Odette Lacoste

Kreivitär katseli haltioituneena pikkuisten putiikkien näyteikkunoista sisään. Vaikka nainen usein pistäytyikin heti liikkeisiin, oli joskus paljon mielenkiintoisempaa jäädä katselemaan ulkopuolelta kauppojen asiakkaita. Silloin saattoi ihan itse kuvitella, minkälaisia keskusteluita ihmiset keskenään kävivät. Leveä hymy nousi Odeten punatuille huulille. Nuokin nuoret tytöt varmasti kehittelivät keskenään suurta suunnitelmaa ihastuksensa valloittamiseen. Voih, ollapa vielä nuori. Saisi tirskua posket punaisina, kun hyvännäköiset nuorukaiset vähänkin vilkaisivat.
Tasaisin askelin kreivitär jatkoi matkaansa. Hän oli verhoutunut sitruunankeltaiseen kesäleninkiin ja valkoisiin korkokenkiin. Pitsinen päivänvarjo ei suinkaan ollut aurinkoa varten, vaan kulki matkassa silkan näön vuoksi. Tummat kiharat saivat tuulta alleen naisen jokaisella askelmalla, ja kultaiset silmät haravoivat ympäristöä minkä kerkesivät. Hetkinen…Kreivitär pysähtyi dramaattisesti paikalleen kääntäen päätään liioitellusti näyteikkunaan. Tuolla hän ei ollut koskaan käynyt! Liike näytti sanoinkuvaamattoman mielenkiintoiselta. Kreivitär suorastaan hehkui silkasta innosta, kun hän muina naisina avasi oven jännittävään putiikkiin.
”Päivää!” nainen lausui siinä samassa kun hän astui peremmälle liikkeeseen…
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 28 Huhti 2014, 19:12

Lucky Dice oli viettänyt harvinaisen hiljaista aamupäivää, ja tiskin takana lorviva pitkätukkainen kauluspaitamies oli saanut keskittyä nojailuun ja muistivihkonsa täydentämiseen. Välillä oli pitänyt opastaa asiakasta tai toista, mutta kaikki kävijät olivat olleet kovasti perillä peleistään, poimineet mukaan lähinnä täydennyspakkauksia, lisäosia tai noppapaketteja.

Oven asiakaskello kilahti ja reippaan tervehdyksen saattelemana sisään pelmahti keltaiseen kesämekkoon kietoutunut, uteliaan oloinen nainen. Aaron käänsi muistivihkonsa nurin, työnsi äkkiä tiskin alle, ajatuksiin eksynyt hymy heräsi asiakaspalveluvoimakkuudelleen ja lusmuiluryhti oikaistiin hetkessä.
"Hyvää päivää" Nainen ei ollut tuttu - eikä rehellisesti sanottuna näyttänyt tällaisen peliputiikin vakituiselta asiakkaalta. Nimenomaan tällaiset tapaukset kaipasivat usein apua, olivat etsimässä lappujen tai puhelinmuistioiden kanssa peliä lahjaksi kummitytölle tai siskonlapselle, joten Aaron heittikin heti perään kysymyksen
"Voinko olla jotenkin avuksi vai katseletteko vain?" Liian tunkeilevaa vaikutelmaa vältelläkseen sinisilmä pysytteli kuitenkin kiltisti tiskinsä takana.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 28 Huhti 2014, 19:29

Kuultuaan kohteliaan tervehdyksen Odette kiinnitti huomionsa mieheen...ilmeisesti myyjään! Ja miten mukavanoloinen ilmestys toinen olikaan -ainakin Odeten silmissä. Kreivittären suloinen hymy oli leveämpi kuin ovella. Hän mittaili häpeilettömästi miestä päästä varpaisiin. Ei hassumpaa, nainen mielessään tuumaili ja hänen hymynsä muuttui hetkessä viehkeämmäksi.
"Voinko olla jotenkin avuksi vai katseletteko vain?" kuului miehen seuraava kohtelias lausahdus. Odette ei irrottanut katsettaan myyjästä, vaan käveli korot kopisten lähemmäs myyntitiskiä.
"Itse asiassa voitte! Katsokaas kun, minä päädyin tänne ihan sattumalta", Odette alkoi selostaa tuttavallisen heleällä äänellään.
"Huomasin, etten ole koskaan käynyt tässä liikkeessä, ja pitihän minun nyt tulla katsomaan mitä kaikkea täältä löytyy. Tämä näytti niin mahdottoman mielenkiintoiselta liikkeeltä", kreivitär jatkoi päättäen lauseensa helisevään nauruun. Samalla hän oli tutkaillut miesmyyjän kasvoja tarkemmin. Silmät kauniin siniset ja kasvot ystävälliset...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 28 Huhti 2014, 19:42

Eihän Aaron ollut varsinaisesti mitenkään ujo tai esiintymiskammoinen tapaus, mutta yhden ihmisen jakamattoman huomion kohteeksi joutuminen sai koko aamun yksinäisyydestä nauttineen miehen melkein hämilleen. Hymy ei kuitenkaan kaikonnut minnekään, vaaleatukkainen kuunteli tarkkaavaisesti.
"Noh, täällä myydään pelejä" Ja laaja, kaareva käsiliike joka sulki sisäänsä eriväristen laatikoiden painamat hyllyt, alelaarit ja korttipakaseinämät. Köpelö lauserakenne, Aaron naurahti hiukkasen.
"Ei videopelejä, kaikki ovat aivan perinteisiä, lähinnä lauta- ja korttipelejä, mutta vähän kokeneemmille pelaajille." Sinisilmä yritti selittää tämän pikkuputiikin funktiota käyttämättä termiä "nörttimekka". Ei sillä, kyllä mies oli ylpeä piskuisesta yrityksestään, rakasti jokaista nurkkaa, repsottavaa hyllyä, jopa takahuoneen terveysriskin suuntaan ruostuvaa kahvinkeitintäkin.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 28 Huhti 2014, 19:55

"Noh, täällä myydään pelejä...Ei videopelejä, kaikki ovat aivan perinteisiä, lähinnä lauta- ja korttipelejä, mutta vähän kokeneemmille pelaajille", miesmyyjä avuliaasti Odetelle kertoi. Naisen kaunis katsanto seurasi miehen käden liikettä ja sai hänet tutkimaan tarkemmin liikkeen sisältöä. Ahaa, aivan! Tästäkös tiedosta nainen vallan innostui. Hän kipsutti aina vain lähemmäs tiskiä punaiset huulet leveässä hymyssä kultaisten silmiessä tuikkiessa melkeinpä ilkikurisesti.

"Niinkö tosiaan! Sittenhän te varmasti autatte löytämään minulle juuri oikean pelin, ettekö vain?" kreivitär myhäili iskien miehelle vaivihkaa silmää, välittämättä laisinkaan siitä jos myyjä tuntisi olonsa epämukavaksi. Kreivitär viipottikin katselemaan mitä kaikkea hyllyissä piili. Ei hän todellakaan tiennyt mitä etsi, mutta laatikoita tuntui olevan niin monenmoisia, että varmasti hänelle löytyisi jotain sopivaa...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 28 Huhti 2014, 20:33

Ah, ei enää potentiaalinen asiakas vaan ihan oikea asiakas! Loistavaa! Aaron vastusti kiusausta lyödä kädet teatraalisesti yhteen ja tyytyi vain luikahtamaan pois tiskin takaa vähän vapaamman tilan puolelle.
"Luonnollisesti. Millaista peliä etsitte? Pelkkiä kortteja vai myös pelilautaa? Ketkä olisivat pelaamassa?" Tarkentavia kysymyksiä, sinisilmä nykäisi poninhäntänsä niskan puolelle ja käveli jo ensimmäisen hyllyn luo. (Ei pitkä matka, hyllyjähän oli kokonaisuudessaan vain kuusi suurempaa).
"Tai jotain tiettyä tyyliä? Keskiaikaa, tulevaisuutta, sotaa, fantasiaa..?" Niin. Silmäniskut sun muut jäivät heti toisarvoisiksi kun Aaron pääsi puuhaamaan myyntityötään. Eikä hän sitä paitsi uskonut, että nimetön sitruunamekkonainen oli eleellään mitään tarkoittanut, ja turhille peleille - noh, olisi ehkä ollut aikaa muttei varsinaisesti suunnatonta kiinnostusta.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 28 Huhti 2014, 20:51

"En oikeastaan ole laisinkaan varma mitä olen etsimässä, saatikka pelaisiko kukaan kanssani", Odette jaaritteli ympäripyöreitä vastauksiaan helisevän naurunsa saattelemana. Peleillä tuntui olevan genrejä yhtä monta kuin elokuvissakin, ja elokuvista kreivitär suuresti nautti.

"Olisiko mitään romanttisia pelejä? suhteita ja draamaa!" kreivitär lopulta päätyi kysymään ja käänsi kauniit kasvonsa mieheen. Naisen hymy hyytyi hieman...Miehen poninhäntä toi niin elävästi mieleen Jeremyn. Pieni surun häivähdys vieraili naisen katseessa, ja hän joutuikin vilkaisemaan ikkunaa. Ihmeellistä miten monta menetettyä rakkautta sydän pystyikään kantamaan...Odette nielaisi hiljaa palauttaen ruususuulleen tutun hymyn. Ei pitäisi vaipua kuiskuttelemaan menneisyyden haamujen kanssa.

"Tiedättekö te joka ikisen pelin mitä täällä myydään?" Odette jälleen tuttavallisesti äänensävyllään kyseli ja oli jo hypistelemässä värikkäitä korttipakkoja. Hän rakasti pelikortteja. Nämä eivät kyllä tosin soveltuneet pokerinpeluuseen...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 29 Huhti 2014, 18:20

Nainen mietti ääneen, olisiko hänellä ollenkaan peliseuraa, joten Aaron riensi hetkessä jatkamaan myyntipuhettaan.
"No, monia pelejä voi pelata ihan yksinkin, lautaa vastaan. Ja tietenkin" tämä osa oli jo aitoa ystävällisyyttä "on vaikka mitä pelirinkejä ja -seuroja. Täälläkin kokoontuu yksi, jos pelien kokeileminen kiinnostaa." Niin no - nimetön asiakas olisi ehkä hiukan poikkeava tapaus peliseuran normeista, mutta Aaron olisi vain tyytyväinen, jos tämäkin nainen löytäisi peleistä uuden harrastuksen.

"Romantiikkaa? Noh..." Aaron naureskeli siniset silmät tuikkien "nämä painottuvat vähän strategiaan ja sen sellaiseen. Mutta on täällä yksi, odotahan" Pitkätukka katosi hyllyväleihin ja vilahti äkkiä takaisin kädessään keskikokoinen punainen laatikko, kansipiirrokset kuvasivat mitä kauneimpia geishanaisia.
"Tämä. Pelin tavoitteena on voittaa prinsessan käsi - ei nyt ehkä ihan perinteistä romantiikkaa mutta" Aaron kohautti olkiaan, lähinnähän tässä juoniteltiin, ei luriteltu rakkauslauluja neidon paperioven takana tai vaihdettu salaisia katseita.

"Tiedän kyllä - en ole aivan kaikkia pelannut mutta osa on klassikoita, ja ainoana työntekijänä on pakko pysytellä ajan tasalla." Aaron hymyili. Se saattoi kuulostaa velvollisuudelta, vaikka tämä ei ollutkaan tarkoitus.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 29 Huhti 2014, 18:43

Odette kuunteli miehen puheita nyökytellen ponnekkaasti suloinen hymy aina iloisilla kasvoillaan.
"Niinkö? näinköhän näin vanhaa naista edes huolittaisi mukaan", kreivitär puuskahti dramaattisesti, kunnes murheellinen suun mutristus kääntyi jälleen leveään hymyyn. Pelirinki kuulosti mielenkiintoiselta. Odette näki jo sielunsa silmin, kuinka hän saapuisi mukanaan korillinen värikkäitä kuppikakkuja tarjoiltuna ruusukuvioiduilta posliiniastioilta.

Miehen nauru sai kreivittären paljastamaan valkean hammasrivistönsä. Mikään ei ollut niin musiikkia korville kuin miehen nauru. Liekkö toisella tyttöystävää, tai miestä. Kultainen katse hakeutui miehen nimettömään...sormusta ei ainakaan näkynyt. Odette odotteli kiltisti ystävällisen myyjän pyyhältäessä hyllyjen väliin. Pian hän saapuikin takaisin mukanaan punainen laatikko. Kreivittären ilme oli riemuinen hänen huomatessaan kannen kauniit piirrokset.
"Tämä. Pelin tavoitteena on voittaa prinsessan käsi - ei nyt ehkä ihan perinteistä romantiikkaa mutta", mies selitti. Kreivitär ojensi kättään sivelemään punaisen laatikon pintaa.
"Hmm, prinsessan käsi on aina tavoittelemisen arvoinen", Odette kikatti kuin viisitoistavuotias nuori tytöntyllerö. Samalla hän katseli nuorempaansa ilkikurinen pilke silmäkulmassaan.
"Voisittekohan te mahdollisesti opettaa minua pelaamaan tätä? enhän minä herranen aika itsekseni saa ohjeista selvää", nainen jutusteli loihtien kasvoilleen hölmistyneen ilmeen. Ei kreivitär tyhmä ollut...ei missään tapauksessa. Mutta aina silloin tällöin pieni hölmöksi heittäytyminen edisti tuttavuutta.

"Tiedän kyllä - en ole aivan kaikkia pelannut mutta osa on klassikoita, ja ainoana työntekijänä on pakko pysytellä ajan tasalla", myyjä kertoi hymyillen.
"Oih! oletteko te siis yrittäjä?" kreivitär huudahti liioitellun ihastuneella äänellä räpytellen tummia ripsiään...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 29 Huhti 2014, 19:24

Aaron nosti torjuvasti kättään kun nainen päivitteli, että eihän hänenikäisensä sopisi joukkoon ollenkaan. Myönnetään, nainen näytti Aaronia itseään vanhemmalta, muttei kyllä miltään ikälopulta. Ja virtaa tuntui riittävän, ainakin puhetulvasta päätellen.
"Huolittaisiin, huolittaisiin - siellä on aika kirjavaa porukkaa" Aaron hymyili, eikä valehdellut yhtään. Jotkut vakiopelaajista olivat vanhoja ja kokeneita, mukaan eksyi aina joku keltanokkakin, oli kikattelevia teinityttöjä ja viikoittain vaihtuvia hipsterilaseja näprääviä muotinörttejä.

"Haha, aivan totta. Tämä on aika yksinkertainen - voittanut itse asiassa muutaman palkinnonkin." Aaron myötäili naisen mielipiteitä prinsessan käden suuresta arvosta, vaikka tälle ponnaripäälle olisi kyllä kelvannut prinssinkin kätönen. Tyytyväistä hymyä ei voinut estää, kun mies huomasi asiakkaan innostuneen ilmeen - niin, kaunis peli!

Ehdotus hämmensi nuorempaa kyllä hiukkasen.
"Minäkö? No... mikä ettei." Hämmennys hälvennettiin äkkiä hymyllä, hiukan omituinen nainen, tämän huomion Aaron piti kyllä tiukasti omana tietonaan.

Jokin keltaleninkisen naisen käytöksessä oli hiukan... korostettua, ehkä? Hymy oli kyllä kaunis mutta innostuneet äänenpainot kuulostivat harvinaisilta. Tai sitten Aaron vain yliarvioi tilannetta tapansa mukaan.
"Yrittäjäpä hyvinkin, pienimuotoistahan tämä on. Yksi liike ja hiukan toimintaa sen ulkopuolella."
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 29 Huhti 2014, 20:10

Kreivitär oli enemmän kuin hyvillään miesmyyjän lupautuessa opastamaan häntä uuden pelin saloissa. Olihan se aina mukavaa saada keskustella nuorukaisten kanssa. Varsinkin näin ystävällisen ja kohteliaan!
"Älkää toki vähätelkö itseänne! monilla ei ole rahkeita ryhtyä yrittäjäksi", Odette muistutti leveääkin leveämpi hymy punaisilla huulillaan. Hän oli tavannut elämänsä aikaan useita yrittäjiä ja hänestä oli aina ilo nähdä miten ihminen pystyi omistautumaan työlleen. Eihän kreivitär itse ollut tehnyt palkkatöitä päivääkään, mutta hän arvosti suunnattomasti työskenteleviä ihmisiä. Olivat he sitten talonmiehiä tai liikemiehiä.

"Mutta mitenkäs on tämän pelin laita? liikenisikö teiltä milloin aikaa opettaa minua?" Odette kysyi suloisesti sirkuttaen toivon kipinä äänessään. Hän miltein eli uusista tuttavuuksista. Uudet kasvot toivat hänelle vieläkin enemmän positiivista energiaa...Ja eipä sillä...Olihan ystävällisessä miehessä silmäniloakin...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 30 Huhti 2014, 16:19

Aaron laski pelin käsistään hyllynreunalle, ja pudisti päätään - vanhempi nainen teititteli häntä! Eihän sellainen sopinut, ensiksikään siksi että tapojen mukaisesti myyjä teittittelee asiakasta ja nuorempi vanhempaa, ei toisinpäin. Aaron vähän karsasti sellaista muutenkin - asiakaspalvelussa ihan fiksua, mutta ei oikeissa ihmissuhteissa. Luo liiallista eriarvoisuutta, vaikka onkin vain pieni pronomini.
"Älkää toki teititelkö, minä olen Aaron. Hauska tutustua." Ja kohtelias kädenojennus oikein hymyn kera, kätelläänkö?

"Oletteko aivan varma, että ette halua tulla yleiseen peli-iltaan?" Aaron kyseli, ei siksi, että olisi tahtonut välttää naisen seuraa, ainakaan kovasti, vaan siksi, että suuremmalla porukalla peleistä sai aina enemmän irti.
"Tämä nimenomainen peli ei taida olla pelattavien listalla juuri nyt, mutta olen aivan varma, että se saataisiin sopimaan - itse asiassa yksi tyttö" - hymyä, ihan suloinen tyttö itse asiassa - "on puhunut tästä paljon."
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 30 Huhti 2014, 16:49

"Kuin myös! olen Odette...kreivitär Odette", Odette vuoroin esitteli itsensä ojentaen elegantisti kättään pieni pilke silmäkulmassaan. Jo pelkkä miehen nimen kuuleminen sai naisen entistä paremmalle tuulelle.

"Oletteko aivan varma, että ette halua tulla yleiseen peli-iltaan?...Tämä nimenomainen peli ei taida olla pelattavien listalla juuri nyt, mutta olen aivan varma, että se saataisiin sopimaan...itse asiassa yksi tyttö, on puhunut tästä paljon", Aaron kertoi, eikä Odette voinut olla huomaamatta hymyä miehen kasvoilla. Herttainen ilme kreivittären kasvoilla muuttui hetkessä kujeilevaan. Olikohan tuo tyttö vain joku, vai kenties mielitietty, saavuttamaton ihastus? Odeten mielikuvitus alkoi siinä samassa laukkamaan valkoisilla yksisarvisilla.

"Peli-ilta kuulostaa kyllä kiehtovalta! On aina ilo saada tutustua uusiin ihmisiin", Odette lirkutteli nauraen lopulta helisevää nauruaan. Eihän sitä koskaan tiennyt mihin mysteerisiin suhdeverkostoihin hän kietoituisikaan. Kreivitär oli viihdyttäjä, mutta myös erinomainen tarkkailija. Hän seurasi tiivisti ihmisten pieniä eleitä ja äänensävyjä. Niistä pystyi päättelemään paljon.
"Kerrot vain milloin tulla paikalle. Voin antaa numeroni, jos tulee muutoksia tai tahdot muuten vain soittaa", kreivitär lausui iskien jälleen pienesti silmää...
Dalamar
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Hypocrate » 30 Huhti 2014, 17:07

Kreivitär ei varsinaisesti särähtänyt Aaronin korvaan mutta jäi varmasti mieleen - jälleen kerran ihan täysin ihmisiä lokeroimatta, mutta kyllähän sellainen... vaikutti. Ehkä tuo suunnattomalta tuntuva itsevarmuus oli sukunimen peruja? Tai ehkä kreivittärellä oli ollut helppo elämä, tasapainoinen, sellainen, jossa ihminen pääsee kehittymään parhaimmilleen. Aaron vilkaisi oven suuntaan - eihän sisälle ollut livahtanut hänen huomaamattaan muita asiakkaita? Ei sillä, että Odetten jutustelu olisi ikävää, mitä nyt silmäniskuineen kaikkineen vähän... omituista, tietenkin joillekin tuollainen oli varsin luonteenomaista. Vika taisi olla Aaronissa itsessään - suhtaudu siihen nyt ihan vitsillä vain!

Epävarmuus iski kun Odette oli niin innoissaan osallistumassa peli-iltaan - entä jos nainen ei viihtyisikään? Vanhempi ja vielä kreivitärkin, tuollainen varmaan tottunut vähän tasokaampaan viiht - - - Miten se menikään se lokeroimaton ajattelu?
"Onko teillä sähköpostia? Voisin laittaa teidät sen peliringin postilistalle, voi tietenkin olla että ette viihdy mutta uskoisin sen olevan kokeilemisen arvoista." Aaron lähti paikkailemaan sanomisiaan, valmistelemaan mahdolliseen pettymykseen.
Hypocrate
 

Re: Pelaajatar...

ViestiKirjoittaja Dalamar » 30 Huhti 2014, 17:24

"Onko teillä sähköpostia? Voisin laittaa teidät sen peliringin postilistalle, voi tietenkin olla että ette viihdy mutta uskoisin sen olevan kokeilemisen arvoista", Aaron lausahti. Mutta Odette vain pudisti päätään raikuvasti nauraen.
"Minä viihdyn missä vain! siellä missä on ihmisiä, siellä viihdyn minäkin", nainen selitti silmät tuikkien naurun jäljiltä. Ja totta se olikin. Ei ollut kovin monia tilanteita, missä kreivitär ei olisi ollut kuin kotonaan. Tietysti jokaisen elämässä oli niitä huonojakin hetkiä, mutta jos kukaan ei kuollut, niin nainen osasi kyllä ottaa ilon irti tilanteesta kuin tilanteesta. Ja olisihan pelirinkiin osallistuminen arvokas ja varmasti opettavainenkin kokemus.

"Minulla ei kyllä valitettavasti ole sähköpostia. En omista laisinkaan tietokonetta", kreivitär kiiruhti jatkamaan. Punaisilla huulilla säilyi edelleen leveä hymy. Millaisiakohan ihmisiä peli-illassa oikein olisi? Kreivitär odotti kyseistä iltaa enemmän kuin innoissaan.
"Mutta...", kreivitär lausui naurahtaen, ja napsautti laukkunsa auki:"...Annan sinulle numeroni." Vaaleanpunaisen lompakon kätköistä löytyi räikeän pinkki paperi. Se tuoksui voimakkaasti vaniljalle. Hymyssä suin nainen etsi laukustaan vielä mustekynän. Hän kipitti reippaasti tiskille kirjoittaen pienin siistein kirjaimin yhteystietonsa.
"Noin...Voit tosiaan soittaa minulle koska vain...tai laittaa viestiä. Ne sentään osaan lukea", kreivitär kikatti tehden pilaa itsestään. Hän ei toden totta ollut mikään tekniikan ihmelapsi...
Dalamar
 

Seuraava

Paluu Muu Welldon

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron