Snowfinch RPG

[Welldon. Reddari tänne päin~]

Rakki

Nappaan baarimikon tiskille nostaman kaljan käteeni ja lampsin lähimpään vapaaseen pöytään, joka sattuu olemaan sopivan lähellä ikkunaa. Oivallinen paikka vähän katsella ympärilleen ja hieman myöhemmin mahdollisesti liittyä johonkin paikan seurueista. Kello on reilusti yli kymmenen perjantai-iltana, ja meno alkaa olla sen mukaista. Hyvä. Kovaääninen keskustelu ja hyväntuulinen meininki ovat juuri sitä, mitä kaipasinkin. Tarvitsen ehdottomasti jotain muuta tekemistä kuin kämpässäni yksin nyhjöttäminen, ja vaikka kaduilla tuntuukin kulkevan joku outo huhu siitä, että kevät olisi tulossa, kylmyys kyllä pidemmän päälle tunkee läpi tennarinpohjista. Mieluummin vietän iltani siis sisätiloissa, ja sattumalta löytämäni baari vaikuttaa lupaavalta. Vaihteeksi ihan siisti paikka, mutta ei kai näin lähellä ydinkeskustaa mitään räkälöitä kovin hyvällä katsotakaan. Baari, jonka nimeä en vaivautunut katsastamaan, taitaa olla ihan suosittu istuskelu- ja aloittelupaikka.

Kiemurtelen irti takistani ja tungen huivin ja lapaset takin hihaan. Sidon hiukseni uudestaan ponnarille, jonka jälkeen minulla alkaa olla vähän vähemmän tuulen tuivertama olo. Vaikka eipä täällä varmaan niin suurta väliä ole, jos vähän pöllähtäneeltä näyttää. Valaistus on himmeä ja suurin osa on jo ihan hyvässä vauhdissa juomiensa kanssa. Enköhän minäkin pääisisi pian tahtiin kiinni, kunhan ensin sulaisin hieman. Kiskon hupparin hihat käsien päälle lämmikkeeksi, nojaudun vähäksi aikaa taaksepäin tuolissani ja katselen uteliaasti baarin porukkaa. Toinen jalkani naputtaa lattiaa musiikin tahdissa - hyvä biisi.

[Nonni, katotaan onko mun rope-taidot ruosteessa... :D]

Kolea kevät sää oli jälleen päässyt huijaamaan Snowfinchin asukkaita. Kaduilla asteli ihmisiä keveissä vaatteissa kärsivän näköisinä. Jokaisella näytti olevan kiire sisätiloihin. Pitkän huiskea etsivä istuskeli bussipysäkin penkillä nautiskellen savukettaan. Ninan työt olivat loppuneet yhdeksältä. Kun hän oli ajanut rakkaan Chevynsä parkkipaikalle turvaan etsivä oli lähteny tallustamaan raikkaaseen yöilmaan vailla päämäärää. Ajatuksena oli varmana löytää jotain toimintaa, olihan perjantai. Uutena asukkaana kaupungissa ei Ninalla ollu paljo kavereita joille soitella, joten hän lähti yksinään harhailemaan kaupungin yöhön.

Kadun toisella puolella näytti olevan baari, jossa etsivä ei ollut vielä vieraillut. Pari olutta voisi tehdä terää työpäivän jälkeen. Tupakkansa etsivä tumppasi pysäkin roskikseen jonka jälkeen hän suuntasi tuohon pieneen, viihtyisän oloiseen baariin. Monilla baarin asiakkailla näytti olevan meno päällä. Olihan kello jo kymmenen. Nina tilasi oluensa ja sieppasi sen käteensä. Hän tarkkaili kellertävillä silmillään ympäriinsä. Seurueet olviat miinoittaneet pöydät melko täysiksi. Yhdessä pöydässä oli vain yksi istuja. Huppariin pukeutunut kalvakka nuorimies ei näyttänyt odottavan ketään. Nina kohautti olkapäitään itsekseen ja asteli pöydän ääreen.

"Iltaa, onko tässä tilaa vielä yhdelle kulkijalle?" Nina kysäisi mieheltä hymyillen kohteliaasti.

Naputtelen lasin reunaa sormillani ja otan välissä pari kulausta. Ulkona joku marssii ikkunan ohi kiskoen takinkaulustaan pystyyn viimaa vastaan, minä sen sijaan alan vähitellen taas lämmetä. Käännän katseeni ikkunasta baarin asiakaskuntaan. Ihan normaalin näköistä porukkaa tällaiseen paikkaan tähän kellonaikaan. Yhdessä pöydässä kaikki räpeltävät kännyköitään, ja minä hymähdän itsekseni. Selvästi laatuaikaa parhaimmillaan.
Lasini tyhjenee melko vikkelää vauhtia puoleenväliin saakka siemaillessani siitä paremman tekemisen puutteessa, mutta yllättäen joku ilmaantuu pelastamaan minut tylsistyneeltä ennenaikaiselta humaltumiselta.
"Tottahan toki", vastaan ilahtuneesti naiselle ja siirrän kengänkärjelläni pöydän vastakkaisella puolella olevaa tuolia niin, että hän pääsisi istumaan. Naisen asettuessa istumaan katselen tätä uteliaasti.

"Pakko todeta, että ihan mukava saada seuraa. Johan tässä ehtikin pitkästymään yksin istuskeluun", tuumaan. "Vaikka no, minkäs teet, kun on vielä uusi naama täällä päin."
Puhelimestani ei valitettavasti löydy vielä yhtään numeroa, josta minun kannattaisi yrittää tavoitella seuraa illaksi puolen tunnin varoitusajalla - kaikki ovat liian kaukana tai liian riippuvaisia suunnittelusta. Kyllä niitä varmasti pian löytyisi, mutta en minä kovin montaa iltaa ole ihmisten ilmoilla ehtinytkään viettämään.
"Mistäs se tämä kulkija sitten on tänne eksynyt?" jatkan naiseen itseensä viitaten ja virnistän.