Turn the page I need to see something new

[Sasu]

[Rabi ja Ashley tähän suuntaan~

Paikkana bussipysäkki jossain Welldonin ja Dockstonin välimaastossa.]

Rakki

Eikö nyt pitäisi olla joku ihmisten töistäpääsemisaika tai joku? Minusta pitäisi, mutta ketään ei näy. Tai no, autoja toki ajaa ohi, ja kadun toisella puolella joku ulkoiluttaa koiraa, mutta ei siitä minulle mitään iloa ole. Ja joku hullu pyöräilee bussipysäkin ohi. Kuka pyöräilee tällä säällä? Kaikkialla on harmaata: ilma on sumusta harmaa, maa on jäästä harmaa. Äänet tuntuvat vähän vaimentuneilta ja pitkästä aikaa ei ole suoranaisesti kylmä. Märkää, kyllä, ja liukasta senkin edestä, mutta sen takia minä bussilla kuljenkin.

Tai siis. Sään takia, toki, ja sitten sen että satuin löytämään maasta vain puoliksi vettyneen bussilipun, jossa on vielä vaihtoaikaa jäljellä. En minä alun perin ajatellut bussilla kulkea, ja sen takia minä nyt vähän kaipaisinkin jonkun valaisemaan minua esimerkiksi siitä, mihin täältä ylipäätään menee bussi. Pysäkin katoksen seinässä on kyllä monta aikataulua, niinhän niissä aina on, mutta niissä on aina liian pientä ja suttuista pränttiä eikä minua oikeastaan yhtään huvita alkaa tulkitsemaan kryptisiä numerosarjoja ja paikannimiä, jotka eivät sano minulle mitään. Paljon helpompaa on kysyä joltain muulta - kunhan vain jostain ilmestyisi joku! Tungen lapaset takintaskuun ja kiristän ponnariani. Ei tämä ole mitään varastorakennusaluetta, minusta nuokin sumussa häämöttävät kerrostalot voisivat ihan yhtä hyvin olla jotain liikehuoneistoja. Mutta missä ovat kaikki ihmiset!

Varmaan siinä bussissa jonka takavalojen näin häviävän sumuun noin kolme sekuntia sen jälkeen kun olin poiminut kastuneen bussilipun maasta. No jaa. Ennen pitkää saapuisi joko uusi bussi tai joku ihminen. Sitä odotellessa minun ei tarvitsisi kuin yrittää olla näpertämättä edelleen sangen kosteaa lippuani rikki tylsyyksissäni.

[Rabi]

Ashley

Työpäivä alkoi olla pulkassa, ainakin Ashleyllä. Hän oli jo sammuttanut tietokoneensa työpöydällään ja tarkisti, että tavarat olivat siellä missä piti, jonka jälkeen vaaleahiuksinen mies käveli ovelle ja sulki valot perässään. Samassa huoneessa kun ei enää ketään ollut töissä. Ashley tiesi, että oli ruuhka-aika, joten tuo ei kävellyt työpaikaltaan metroasemaa kohti. Miestä ei hirveästi innostanut matkustaa metrolla tähän aikaan.. Aamuisin se vielä meni, mutta illan ruuhka oli ikävämpi.

Joten hän suuntasi bussipysäkkiä kohti. Eikä edes sitä lähimmäistä, sillä bussi ei siitä kulkisi, vaan tuo joutui kiertämään useamman kulmauksen, ennen kuin näki kauempana oikean pysäkin. Oli liukasta tuona masentavan harmaana päivänä, joten Ashleyn tavallisesti reipas kävely oli nyt paljon hitaampaa ja varovaisempaa, sillä tuo ei tahtonut liukastua. Kuka hullu nyt haluaisikaan..? Päästyään bussipysäkille, tuo kuitenkin meinasi vetää lipat, joten tarttui toisella kädellään bussipysäkin kopin seinästä. Helpotuksen huokaisu pääsi toiselta, jonka jälkeen tämä suoristi selkänsä ja siirsi vaaleita etuhiuksiaan pois silmiltä.

Pysäkillä oli toinenkin tyyppi. Pidempi mieshenkilö, jota Ashley ei ennen ollut nähnyt. Tuskin kulki usein tästä, tai ylipäätänsä bussilla. Mutta tällaisella inhan liukkaalla kelillä harva halusi kävellä pitkiä matkoja. Löysä ponihäntä pään sivulla loi Ashleylle varsin naisellisen piirteen, mutta miestenpuku kertoi epäileville tuon olevan mies. Tyypillinen toimistovaatetus vakuutusyhtiön työntekijälle.
Ashley katsoi tien toisella puolella olevaa kioskia, jonka edustalla seisoi mies koiransa kanssa. Tämä ei kiinnittänyt toiseen pysäkillä olevaan sen kummemmin huomiota. Hän harvemmin aloitti keskusteluja tuntemattomien kanssa, mutta ei ollut sellaisia vastaankaan.

//En ite oikein tuossa minä-muodossa osaa kunnolla kirjoittaa, niin meni sitten näin. Toivottavasti ei häiritse :')//

[Sasu]

[Ei toki häiritse! : D]

No niin, käveleehän tätäkin puolta katua joku. Minä jo luulin, että pitäisi loiskutella tien ylitse tai jotain. Kärsimättömyyteni ja liikehdintäni laantuu vähän, koska tyyppi on selvästi tulossa tähän suuntaan. Ei välttämättä bussipysäkille tosin, mutta elän siinä toivossa. Kilisytän ajatuksissani taskunpohjalta löytyviä pikkukolikoita ja vilkuilen samalla sivusilmällä lähestyvän hahmon suuntaan. Okei, selvästi tulossa pysäkille. Ei minun varmaan heti kannata hyökätä kyselemään, toinen kuitenkin säikähtäisi ja menisikin seuraavalle pysäkille tai jotain. Nojailen katoksen reunaan ja seuraan katseellani ohi ajavaa autoa ja sen roiskuttamaa loskaa.

Viimein toinen pääsee tänne asti, ja meinaa näköjään siinä sivussa lipsahtaa tekemään vähän läheisempää tuttavuutta jäisen maan kanssa. Kohotan kulmiani mutten sano mitään, kun kerran vieraskin selviää säikähdyksellä. Okei, pakko kyllä myöntää, että luulin blondia naiseksi vähän kauempaa katsottuna, mutta ei se sitten taidakaan olla. No, ihminen on erehtyväinen. Vilkaisen samaan suuntaan kuin mihin blondi katsoo, muttei siellä näytä olevan mitään niin mielenkiintoista ettenkö kehtaisi häiritä.
"Hei, minne tästä mahtaa mennä busseja?" kysyn häneltä sen enempää pohjustamatta ja käännyn samalla vähän miehen suuntaan. Se ei näyttänyt siltä, että olisi hortoillut bussipysäkille puoliksi sattuman kaupalla, toisin kuin minä.