Must be the feeling

Kino Mega on Snowfinchin suurin elokuvateatteri, jossa pyörivät takuuvarmasti kaikki suosituimmat ja uusimmat elokuvat. Saleja on kolmetoista, ja teatteri tarjoaa asiakkailleen kaikki elokuvien ohella tarvittavat turhuudet karkkikaupoista pelihalleihin.

Must be the feeling

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Loka 2013, 22:33

Sussu Lähetetty: 18. Heinä 2013 15:16

//Welldon, Kino Mega//

DENIS LINDGREN

Katseeni seuraa teatterin seinällä liikkuvaa kuvaa. Istun varsin mukavasti ja lähes makuuasennossa keskellä penkkiriviä, melko takana. En juurikaan kiinnitä huomiota muihin paikalla oleviin, mutta turhan täynnä näytös ei ole.
Päälläni on valkoinen printti-t-paita, ja jaloissani mustat, vähän löysät pillifarkut kuten tavallisesti. Toimintaelokuva alkaa olla lopuillaan, mutta minä olen lähinnä kyllästynyt sen tapahtumiin. Olen vallannut molemmat käsinojat itselleni, mutta ei siinä mitään, kun lähettyvillä ei ole muita ihmisiä. Haukotus karkaa huuliltani, muttei väsymyksestä johtuen. Eihän kellokaan ole vasta kuin vähän vaille yhdeksän.

Pitkään pimeänä olleeseen teatteriin syttyvät vihdoin valot. Olenkin odottanut jo tovin sitä hetkeä, kun pääsisin lähtemään. Se onkin sitten asia erikseen, että minne. Koska en todellakaan tiedä.
Nousen seisomaan hitaasti ja hiukan kankeasti. Tarkkailen hetken aikaa muita salista poistuvia ihmisiä, ennen kuin kävelen heidän perässään ulos. Jään kuitenkin hetkeksi seisomaan aivan salin oven ulkopuolelle, kaivaen kännykkäni esiin. Kukaan ei ole kaipaillut minua. Alan selata yhteystiedoista jotakuta, jolle soittaa. Mahdollisuuteni saada seuraa olisivat paremmat, jos olisi viikonloppu, mutta ikävä kyllä on vasta torstai.
En kuitenkaan luovuta vielä. Vapaana oleva käteni hakeutuu farkkujeni etutaskuun, josta löytyy varsin lytyssä oleva tupakka-aski. Ei sillä, että se sisältäisi puhdasta tupakkaa.

_________________

Sinikuunlilja

KEIRA VÁSQUEZ


Vähän tylsistynyt olo. Torstai-ilta nyt ei tosin välttämättä ollut se menevin päivä, varsinkaan kun en tuntenut taikka tiennyt tästä kaupungista vielä oikeastaan ketään. Olinkin lähtenyt tanssituntieni jälkeen vain tutkimaan keskustaa, josko täältä vaikka löytyisi yhtään mitään mielenkiintoista.
Toisaiseksi ei ole kyllä tarttunut mitään sellaista silmiin.
Olin tosin eksynyt elokuvateatteriin katsomaan jotain toimintarainaa ajankuluksi. Ihan mukiinmenevähän tuo oli, vaikka loppujenlopuksi minulla ei ollut ihan elokuvankatselufiilis.

Päälläni ovat harmaat farkut, paitana napapaitamittainen paitakokonaisuus jossa on alla tummahko toppi ja päällä vaalea, ohut ja löysä t-paita jossa on kirjavaa oranssia ja vihreää printtiä. Tatuointikin itse asiassa näkyy napapaidan ansiosta - oli ollut niin mukavan lämmin päivä että piti pukeutua sen mukaan. Jalassa minulla on yhdet rakkaista saappaistani, tummanruskeat ja korkoa lähemmäs kymmenen senttiä. Seurana tumma nahkalaukku jossa oli tärkeimmät tavarat ja treenivaatteet. Ranteessa on yksi paksu puinen rannekoru. Ai niin, on minulla kyllä takkikin mukana mutta se vain roikkuu laukun päällä. Meikkiä aika kevyesti, tosin harvoin käytinkään meikkiä kovin runsaasti.
Elokuva loppuu, onneksi. Kaipasin jo happea.
Hiukset heiluvat kiharapilvenä kun astun pitkiä askeleita koroillani päästäkseni ulos salista.

Selaan tylsistyneenä puhelimeni valikkoa yrittäessäni keksiä mistä etsisin itselleni seuraa. Olisikohan Lorena töissä.. Sisko ei tosin jaksanut aina arvostaa että tylsyyteeni aloin häiriköidä. Mutta hemmetti kun en tunne täältä ketään! Ehkä pitäisi vain heittäytyä sisään esimmäiseen vastaantulevaan baariin ja etsiä sieltä juttuseuraa.
Pääsen elokuvateatterin aulaan kun sitten epätoivoisena päädyn kuitenkin soittamaan Lorenalle. Puhelin korvallani yritän sitten tunkea ihmisvilinästä hieman kyynärpäätaktiikalla avittaen ulos.
"Lorena, hei, oletko töissä?"
"Ai, taasko. Ajattelin vain että jos sinusta olisi ollut seuraa kun täällä ei tapahdu mitään. Joo, ehkä joku toinen kerta, juu, juu, niinpä, joo, onhan se ihan jännää..", selvitän puhelimessa siskolleni kun tämä sitten alkaa selittää ummet ja lammet siitä miten hänellä ja Terryllä sujui. Olisi jo hiljaa jos ei kerta voinut nähdä, minulla ei nyt meinannut kärsivällisyys riittää puhelimessa puhumiseen. Olisi tullut kanssani keskustaan niin olisi voinut selittää tuon paikan päällä. Mutta eipä näköjään. Tottahan toki tällä kerralla sitten Lorena ei menettänytkään malttiaan siihen kun soitin vaan minulla meinasi lakata kärsivällisyys tämän puhetulvan kanssa. Huoh.

_________________

Sussu


Puuskahdan kyllästyneenä, kun kännykästäni ei näytä löytyvän vastausta siihen, kenen kanssa tänään viettäisin aikaa. Lähden astelemaan ulos salin edustalta, katseeni osuessa sattumalta edessäni kävelevään, tummaihoiseen naiseen. Vilkaisen hänet nopeasti läpi päästä varpaisiin, samalla kun tungen kännykkää taskuuni.
En varsinaisesti seuraa naista tarkoituksella, mutta silti kuljen pari metriä hänen perässään ulos asti. Hän puhuu kännykkään jonkun kanssa, ja vaikka alankin tuntea oloni jo melkein stalkkeriksi, en voi olla kuulematta, kuinka hän pyytää jotakuta seurakseen ja toteaa, ettei täällä tapahdu mitään. Sinäpä sen sanoit.

Löydän tieni vihdoin ulos asti. Siirryn vähän sivummalle ovien luota, mutten mene kauas, ja pidän edelleen silmällä tätä mustahiuksista, varsin kevytrakenteista naista. Kaivan taskustani yhden itse käärityn sätkän, asetan sen huulieni väliin ja sytytän palamaan pienellä, sinisellä sytkärillä.
Puhallan ensimmäiset savut taivasta kohden ja huokaisen syvään. Kaupungissa ei tosiaan tunnu olevan turhan paljon eloa tänä torstai-iltana.

_________________

Sinikuunlilja


Sisko sen kuin puhuu ja puhuu.
"Joo, joo, sunnuntaina sitten, niin, niin-", vastailen jo aika kyllästyneellä äänensävyllä. Ei olisi ehkä kannattanut sitten soittaa..
Kun lopultakin pääsen ulkoilmaan ihmisten joukosta, huokaisen syvään.
"Täh, ei mitään, mä -öömmm- muistin vaan jotain", sanon sitten, keksien vihdoin miten saisin puhelun ehkä loppumaankin joskus.
Väistän takaani tulevia ihmisiä astelemalla sivummalle oviaukkojen luota.
"Niin, muistin vaan että itse asiassa mun pitikin ehkä nähdä yks tyyppi", valehtelen sitten Lorenalle.
"Tai en nyt oo varma mut täytyy ehkä soittaa sille kuitenkin asiasta tai jotain", jatkan sitten. Otan puhuessani yhden sivuaskeleen jolloin törmään johonkuhun.
"Mit- joomoikka", suljen luurin samalla kun käännyn vilkaisemaan kehen törmäsin - joku mies tupakka kädessä, lyhyt tukka, ehkä minua aavistuksen pidempi oikeasti ellei minulla olisi korkoja.
"Ai, sori", sanon sitten peruuttaen askelen kauemmas etten ollut ihan kiinni toisessa, "en nähnyt sua kun täällä on niin kamala ryysis." Vilkaisen puhelintani vielä nopeasti ajatuksissani että varmasti sammutin sen ja tungen sen sitten taskuuni.

_________________

Sussu

Imen savua keuhkoihini reippaaseen tahtiin. Pössyttely näinkin julkisella paikalla ei ole missään nimessä kannattavaa, mutta ehkä teenkin sen vain saadakseni lisää ongelmia niskaani. Jotenkin alitajuisesti.
Sätkän sisältö alkaa vasta hitaasti mutta varmasti nousta päähäni, kun joku törmää minuun. Kavahdan vähän ja sydämeni tuntuu jättävän yhden lyönnin välistä, mutta rauhoitun nopeasti huomatessani tämän törmääjän olleen vain se nainen, joka oli poistunut salista edeltäni. Hän ilmeisesti lopetti puhelunsa vain parisen sekuntia sitten, ja peruuttaa nyt askeleen verran, anteeksipyyntönsä ilmaisten.

"Älä nyt päälle käy", sanon edelleen lähes järkyttyneenä, mutta huulilleni leviää nopeasti virnistys.
"Ei vaan, ei täs mitään. Siellä on varmaan joku ensi-ilta tai jotain." Nostan uudelleen vähän epämääräiseltä näyttävän tupakan huulilleni, säilyttäen kuitenkin katsekontaktin tähän koroissa seisovaan naiseen. Pituusero tekee oloni melkein kiusalliseksi, mutta ainakin seison hyvässä ryhdissä.
"Mitä sä meinasit tänään? Kuulin sattumalta kun puhuit kännykkään, ja sain sellaisen käsityksen, että olisit seuraa vailla", jatkan nopeasti sanojeni perään, ettei nainen ehtisi ainakaan livistää pois tilanteesta. Toivottavasti hän ei pelästyisi ja luulisi automaattisesti, että minulla on jonkinlaisia taka-ajatuksia.
Ainakin hymyilen ystävällisesti ja kuulostan niin vilpittömältä kun suinkin osaan.

_________________

Sinikuunlilja

Hätkähdän ensimmäisenä miehen reaktiota mutta sitten tämän ilme muuttuu ja saan itsekin hymyiltyä aavistuksen.
"Voi olla", totean vilkaisten ovelle päin, "se leffa mitä itse katsoin ei kyllä loppujen lopuksi ollut mielenkiintoisimmasta päästä."
Kun vaaleatukkainen jätkä sitten sujuvasti jatkaa kysyen mitä illanviettosuunnitelmia minulla mahtoi olla ja myönsi suoraan kuulleensa keskusteluni kännykkääni, katson tätä sekunnin ajan arvioiden. No, seuraahan minä tietysti olin ollut vailla. Liekö tällainen lyhyt stalkkeri sitten oikeaa seuraa, tosin eipä hän pahaltakaan näyttänyt vaikkei niin pitkä ollutkaan. Eikä sitä tietysti suvainnut turhan ennakkoluuloinen olla.
"Aattelin vaan jos etsisi jonkun baarintapaisen jossa viettää iltaa tai jotain, kerta ei seuraa tunnu olevan", vastaan sitten toiselle, "enkä vielä hirveästi tunne porukkaa täälläpäin. Mutta mitään koti-iltaa itsekseni en nyt kyllä todellakaan jaksa."

_________________

Sussu

En tiedä kuvittelenko vain, vai katsooko nainen minua vähän arvioiden sanojeni jälkeen. Niin, kuulostaahan se vähän pahalta, että olen salakuunnellut hänen puheluaan.. Mutta se oli vahinko. Parempi vain, jos en yritä selitellä vaan kuulostan hyvin tietämättömältä. Ja ihan täysjärkiseltä tyypiltä.
Nainen mainitsee vielä, ettei tunne oikein ketään täältä eikä jaksa koti-iltaa. Nyökkään vastaukselle ja käännän mietteliään katseeni hetkeksi naisen kasvojen ohitse.

"No, tässä lähellä on kyllä suosittu yökerho ja kaikkia pienempiä ja halvempia baareja ympärillä, että mun puolesta voitais ainakin mennä sinne yhtä matkaa", tokaisen vähän kysyvään sävyyn, kääntäen samalla ruskeiden silmieni katseen naiseen. Hymy leviää suupielilleni.
"Oon Denis", lisään sanojeni perään jo hyvinkin varman oloisena siitä, että nainen suostuisi. Miksi ei? Vakavoidun vähän, vilkaisen ympärilleni ja ojennan vasta sitten sormissani olevaa sätkää naiselle.
"Poltatko? Se vaan.. hmm.. sisältää vähän muutakin kun tupakkaa."

_________________

Sinikuunlilja

Katson miestä vielä hieman arvioivaan sävyyn, miettien vielä muutaman sekunnin että halusinko nyt lähteä viettämään hänen kanssaan iltaa. Mutta miksei? Ainakin olisi sitä paljonpuhuttua seuraa mitä ei siskoltakaan herunut.
"Sopii mulle, saat näyttää tietä", vastaan sitten virnistäen ja heilautan laukkuni tukevammin olalleni.
Mies esittäytyy Denikseksi ja nyökkään.
"Keira", sanon sitten lyhyesti vastaukseksi hänelle.
Mies näyttää vähän varovaiselta kun tämä sitten kysyy matalempaan sävyyn poltanko.. jotain vähän muutakin kuin tupakkaa.
Naurahdan ja virnistän vähän. Siitä olikin vähän aikaa kun oli tullut viimeksi poltettua moista.
"Mikä ettei, edellisestä onkin aikaa", totean rennosti ja otan sätkän vastaan, vetäen muutaman syvän henkäyksen keuhkoihini.

_________________

Sussu


Kuten arvelinkin, Keiraksi itsensä esittelevä nainen suostui kulkemaan ainakin samaa matkaa kanssani. Hän ottaa myös jointin vastaan varsin rennosti, jolloin saatan ainoastaan huokaista helpottuneena ja hymyillä sitten.
Tunnen kannabiksen nousseen päähäni jo jonkin verran, kun lähden astelemaan katua pitkin ja uskon siihen, että Keira pysyy matkassani. Tuskin meidän tarvitsee pitkälle kävellekään.

"Tajusinko mä oikein, ettet oo asunut pitkään täällä? Tuletko sä kaukaakin?" En usko kysymysteni käyvän vielä liian henkilökohtaisiksi. Uskoisin juttelun olevan kuitenkin parempi vaihtoehto kuin syvä hiljaisuus. Ja mitä varmemmin pilvi nousee päähän, sitä vaikeammaksi hiljaa oleminen käy.
"Etköhän sä nopeasti tutustu. Ei siitäkään loppupeleissä ole kauan aikaa, kun mä muutin tänne Pohjois-Euroopasta. Suomesta", puhun mukavaan sävyyn, vain välillä naisen kasvoihin vilkaisten.

_________________

Sinikuunlilja

Lähdemme liikkeelle, minä koettaen luottaa siihen että Denis tietää jonkin hyvän paikan viettää iltaa.
Puhallan hitaasti savut nenän kautta ulos ja otan uuden henkäyksen. En muistanutkaan että mari tuntui näin hyvälle.
"Halusitko sä tän vielä takaisin vai poltanko tän loppuun?" kysäisen sitten ojentaen jointtia miehen suuntaan.

"Aa niin joo, en mä oo asunut täällä kun ehkä vajaan kuukauden. Asuin Amerikan puolella tätä ennen vajaan vuoden ennen kuin muutin tänne siskon perässä", selvitän miehelle. Saisi nyt nähdä miten pitkään sitä loppupeleissä tulisi tänne asetuttua, mutta eipä Kanadassa toistaiseksi tuntunut vikaakaan olevan. Eikä minulla mikään kamala koti-ikäväkään ollut tai mitään. Koti oli siellä missä minäkin.
"Brasiliastahan me ollaan siskon kanssa tänne saavuttu, Rion sydämestä, sambakarnevaalien kodista", virnistän.
Vilkaisen mieheä vähän tarkemmin kun tämä toteaa olevansa Eurooppalainen.
"Ai, luulin sua ihan täkäläisiksi", hymähdän vähän yllättyneen oloisena, "Vaikka toisaalta kaipa sussa on vähän Eurooppalaisia piirteitä. Suomesta vai? Ei sano kyllä paikkana paljonkaan. Jossain siellä pohjoisessa, Skandinaviassa ehkä?"

_________________

Sussu

"Polta vaan", nyökkään naiselle. Minulla on taskussani vielä pari valmiiksi käärittyä sätkää lisääkin, tai ainakin yksi kappale.
Yllätyksekseni nainen kertoo, ettei ole asunut Kanadassa kuukauttakaan. Hymyilen hänelle, kun tämä toteaa saapuneensa siskonsa kanssa Brasiliasta ja niin edelleen. Keira mainitsee myös luulleensa minua täkäläiseksi, ja saa minut naurahtamaan aidosti huvittuneena.

"Joo, siellä päin", vastaan myöntävästi naiselle. Tahtini hidastuu vähän katsoessani erään baarin oven suuntaan. Se oli tietääkseni aivan normaali paikka, jossa hinnat eivät olleet katossa mutta tunnelma sen sijaan lähellä sitä. Pysähdyn lähinnä odottelemaan, että Keira saisi poltettua jointin loppuun. Ellei hän ole tehnyt sitä jo.
"Tää on varmaan sullekin sopiva paikka", sanon nyökätessäni ovien suuntaan.

_________________

Sinikuunlilja


Virnistän pirteästi ja nyökkään kun Deniksellä ei ole mitään sitä vastaan että poltan jointin loppuun.

Etsimme vielä baaria ja tuntuu että olen vähän levoton odottamaan mistä sellainen löytyy - onneksi miltei saman tien Denis hoksaakin jonkun baarin.
"Joo tietty", vastaan napakasti miehen kysymykseen, sauhutellen loput jointista mahdollisimman nopeasti jotta pääsisimme sisälle.
"Noniin, eiköhän mennä juhlimaan!" hihkaisen napaten Denistä kädestä ja avaten sitten oven juomien maailmaan.

Ylläpidon huom.// Peli jatkuu tästä eteenpäin normaalisti!
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Must be the feeling

ViestiKirjoittaja Sussu » 15 Marras 2013, 18:09

Keira nappaa minua kädestä, ja se on menoa sitten. Portsaria ei näy ovella ja pääsemme luikahtamaan sisälle - ei sillä, että se mikään ongelma alaikäisyyden puolesta muutenkaan olisi - ja samassa kuulen, kuinka korviini kantautuu melko lujalla soiva musiikki, jotain tämänhetkisiä hittejä, luulisin.
Alan jo tuntea pääkopassani kannabiksen euforisen vaikutuksen. Musiikin maailma tuntuu avautuvan minulle aivan uudella tavalla, ja tiedän oloni vain muuttuvan paremmaksi.

Tanssilattialla on jo jonkin verran väkeä. Tunnelma on vasta nousemaan päin, aivan kuten minunkin olotilani. Matkalla baaritiskille portsari tulee vastaan ja nyökkää varsin hyväntuulisena. Pysähdymme samaan aikaan. Käännän katseeni Keiraan, jonka oletan olevan edelleen seurassani, samaan aikaan kun portsari toivottaa hyvää iltaa ja pyytää häntä näyttämään paperinsa.
Minä olen jo sen verran tuttu kasvo, ettei tämä kookas mutta leppoisa kaveri pyydä minua enää todistamaan ikääni. En ole käynyt tässä paikassa usein, mutta henkilö on kyllä tuttu aikaisemmista baareista. Mies onkin juuri sopivan rento tällaiseen paikkaan, jota ei voi aivan räkäläksikään kutsua ja asiakkaista pidetään huoli, mutta jossa ei kuitenkaan olla turhan tiukkoja.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Re: Must be the feeling

ViestiKirjoittaja kujakettu » 15 Joulu 2013, 00:04

[ttöks tttööööks]

Pääsemme sisälle ja samassa tuntuu että tästä illasta tulisi hyvä. Pelkästään musiikin kuullessani jo tunnen että illasta tulisi sittenkin paljon mukavampi kuin olin alunperin kuvitellut. Tylsyys oli tiessään eikä minun tarvinnut olla yksinkään - joten kaikki oli avoinna.

Tiskillä minulta kysytään paperit, toisin kuin Denikseltä. Vilkaisen häntä hieman toista kulmaani kohottaen, mutta hän taisi kai sitten olla kanta-asiakas täälläpäin. Kaivan paperit laukustani näytiksi ja sitten käännyn huolettomasti Denikseen päin.
"Milläs aloitettaisiin?" virnistän.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Must be the feeling

ViestiKirjoittaja Sussu » 05 Helmi 2014, 18:39

Keira kaivaa paperinsa esille, eikä hänen ikänsä todistamisesta onneksi kehity sen suurempaa ohjelmanumeroa. Kyllä nainen selkeästi täysi-ikäinen on, ja tiedä vaikka olisi minua vanhempikin. Naisilta kun on epäsopivaa kysyä ikää, joten päätän unohtaa aiheen.
Hän kysyy minulta virnistäen, millä aloittelisimme. Suunnitelmiini nyt ei varsinaisesti ollut kuulunut tuntemattoman naisen sieppaaminen mukaani ja suostuttelu baariin, mutta ehkä tästä saisi vielä jotain bilefiilistä revittyä irti.
Ei ole tullutkaan juotua vähään aikaan. Lähinnä pössyteltyä omassa, tunkkaisessa yksiössäni.

Mutta nyt en tullut tänne jumittamaan, vaikka polttamallani kukalla vähän sellainen vaikutus ajatustenjuoksuuni olikin. Käännyn baarimikon puoleen.
"Laita tulemaan pari vahvaa shottia", tilaan ja vilkaisen vähän kysyvästi, mutta myös huvittuneena seuralaiseni ilmettä. Ajatteliko neiti, että tänne tultiin hörppimään siideriä? Todennäköisesti kunnon shotti kannabissauhujen päälle avaisi illan railakkaammin.
Kaivan lompakon taskustani ja annan baarimikolle käteistä juomia vastaan Keirankin puolesta. Aamulla ehtisi harmittelemaan, mistä rahaa loppukuukauden ruokiin ja muuhun.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Re: Must be the feeling

ViestiKirjoittaja kujakettu » 09 Touko 2014, 14:26

Denis heittääkin baarimikolle että laittaisi tulemaan pari vahvaa shottia. Virnistän vähän, poika ei ainakaan turhia aikaillut että aloitettaisiin millään miedolla. Eikä se minua kyllä haittaakaan.
Olen kaivamassa lompakkoa laukustani kun uusi tuttavuuteni maksaakin koko roskan ja suljen laukkuni saman tien.
"No kylläpäs sitä heittäydyttiin herrasmiesmäisiksi", totean vähän ilkikuriseen sävyyn.
Vilkaisen shottilasia edessäni.
"Yhtä aikaa ykkösellä alas?" ehdotan ja nappaan shottilasin käteeni.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Must be the feeling

ViestiKirjoittaja Sussu » 17 Kesä 2014, 17:11

Minä nauran Keiran sanoille herrasmiesmäisyydestä.
"Mikä mies se sellainen on, joka ei kauniille naisille baareissa tarjoa?" minä virnistän. Köyhäksi ainakin kutsuttiin sellaista, joka jatkuvasti kaivoi lompakkonsa esiin kyseisissä tilanteissa, mutta tässä tilanteessa en jaksa murehtia asiasta. Oloni on hyvinkin leppoisa poltettuani kannabista, mutta vain hyvällä tavalla.
En ole yhtään väsynyt. Sen sijaan nautin vain korvissani aivan uudella tavalla kaikuvista äänistä ja hetkistä, joista lyhyimmätkin alkavat tuntua pitkiltä.
Tästä tulisi hyvä ilta.

Yhtä aikaa ykkösellä alas?
Minä nyökkään hyväksymisen merkiksi, virne suupielilläni. Tuntuu itse asiassa aika vaikealta olla vakavana tällä hetkellä. En tiedä tai muista enää, millaisesta shotista on kyse - mutta sitä hyvin varoen Keiran shottilasia vasten kilautettuani varmistan katseellani naisen olevan menossa mukana.
Ja sitten kaadan sen kurkusta alas.
"Huh", ynähdän, mutten varsinaisesti kärsivänä.
"Eihän tämä makuhermoja hivele, muttet säkään varmaan baareissa alkoholin maun takia pyöri?" nauran, jääden katselemaan Keiran kasvoja.

"Mitä seuraavaksi saisi neidille olla?" virnistän. Minusta tuntuu, ettei Keirakaan tyytyisi aivan tylsään menoon. Ei niinkään, että meidän tarvitsisi räkäkännejä vetää...
Kunhan olisi hauskaa.
"Se joka itseään runoilijaks väittää on joko houkka tai päissään
    Sun tapa olla sanomatta mitään on ruminta runoutta mitä maa päällään pitää"
Avatar
Sussu
Murrosikäinen
 
Viestit: 268
Liittynyt: 24 Loka 2013, 16:14
Paikkakunta: Oulu

Re: Must be the feeling

ViestiKirjoittaja kujakettu » 09 Marras 2014, 22:34

Naurahdan miehen sanoille kevyesti.
"Yleensä varsin yksinäinen", sanon sitten suhteellisen rehellisen vastauksen vähän ilkikuriseenkin sävyyn. Niinhän se usein meni, helpommin sitä sai naisen tarttumaan matkaansa kun tarjosi juomista. Tulihan siitä helposti vähän tyly vaikutelma jos uusi tuttavuus ei tarjonnut juomaa lainkaan, ei se oikein aloittanut tutustumista jouhevasti. Opittu asia kai sekin oli, oletus siitä että mies tarjosi, mutta sama se, ainakin itse säästyin halvemmalla.

Kilistämme miehen kanssa, vaihdamme merkitsevä katseen ja juomme sitten juomamme yhtä aikaa. Isken shottilasin hieman kolahtaen pöytään samalla kun Denis ynähtää. No juu, eihän se miellyttävimmän makuisin shotti kyllä ollut.
"No en mä yleensä", sanon virnistäen, "vaikka löytyy niitä maittavampiakin poikkeuksia. Alkoholin määrä se tosin useammin ratkaisee."

Kun mies sitten kysyy mitä minulle saisi seuraavaksi olla, kohotan vähän toista kulmaani.
"Meinasitko tosiaankin jatkaa tarjoamislinjalla? Taidatkin olla fiksumpi poika kuin oletkin", sanon vähän kiusoittelevaan sävyyn.
"Noh, voisin ottaa jonkun kivan kirpeän drinkin", totean vähän mietteliääseen sävyyn, kohdistaen nyt sanani baarimikolle tiskin takana. Onneksi tällaiset osasivat työnsä varsin hyvin eikä baarimikko edes kysele enempää tarkempia vaatimuksia juomalleni vaan alkaa kaataa lasiin tavaraa erilaisista pulloista ja lisäämään jäitä sekaan.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli


Paluu Kino Mega

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron