Rakin sanavalinnat saivat Shanen nauramaan reippaasti. Tuo oli niin oikeassa puhuessaan mukatärkeinä pönöttävistä viininlitkijöistä, ettei hän olisi itse paremmin osannut sanoa. Sellainen paikka ei vain sopisi heille, jotka kaipasivat rennompaa ja ehkä rajumpaakin bailausta. Shane ei vallan innostunut sellaisesta, joten kun Rakki lupasi lähteä hänenlaiseensa paikkaan, oli ilo ylimmillään. Hän pysähtyi kioskin ovelle ja kuunteli pää kallellaan ystävänsä sanoja. Jes, hän pääsisi todella käyttämään luovuuttaan. Olisi hienoa terästää taitoja ja etsiä toiselle vaatteet, joissa sekä näytti että tuntui hyvältä. Shane nyökytteli innoissaan ja puristi savukeaskia varten varaamaansa seteliä kädessään.
”Mahtavaa! Varaudu yllätyksiin”, Shane virnisti. Hän ei tuntenut Rakin tyyliä (jos tuolla sellaista edes oli), ja saattoi olla silti varma, että valitsisi aivan toisenlaisia vaatteita. Hän katosi hetkeksi kioskiin ostokset noutaakseen. Hän osti kaksi askia sekä vauhtia lisäävää olutta, ja kantoi kylmän lasipullon suoraan Rakin syliin.
”Toin tuliaisia”, hän virnisti ja avasi omansa katukiveyksen reunaa vasten. Oli vain onni, ettei koko pullon kaula hajonnut. Pullonavaajat olivat nössöille.
”Millaisia vaatteita itse ajattelit?” Shane kysyi kartoittaakseen edes vähän toisen ajatuksia. Alkoi olla ilta, mutta monet kaupat pitivät ovensa auki vielä myöhään. Hänen tulisi vain tietää, mitä Rakki tahtoi ja viedä tuo kauppaan, missä voisi pukea aivan erilaiset vaatteet vaativalle asiakkaalleen. Heidän vaatemakunsa kun tuskin täysin kohtasivat, mitä juhlavaatteisiin tuli. Ehkä hän pukisi Rakin halpaan pukuun, parempaa he eivät sillä rahatukolla saisi, jos juhlimiseenkin piti jäädä.