Don't be alarmed if he takes you by the arm
Lähetetty: 22 Loka 2013, 17:42
werucchi
[Sinkkulilja ja Felci tännepäin, paikkana The Irish Fox.]
Drystan Meyrick
Drystan ei ollut pahemmin mitään iltariennoissa liikkuvaa tyyppiä, eikä varmaan koskaan tulisi olemaankaan. Silti miehellä oli ikävän kova halu päästä ulos kotoa, vaikka walesinlammaskoira Peggyllä oli muita suunnitelmia. Se oli mennyt nukkumaan Drystanin ulkokenkien päälle ja oli maannut siinä järkymättömänä. Mies ei suinkaan jäänyt pyörittelemään peukaloitaan vaan tarttui rakasta koiraansa vyötärö kohdalta ja nostanut pois tieltä. Kengät hän oli sujauttanut jalkaansa saman tien, huolimatta loukkaantuneen narttukoiran tuimasta katseesta. Sen verran Drystan kuitenkin antoi koiralleen periksi, että rapsutti sitä korvan takaa. Takin ylleen saatuaan ja huivin kaulaansa sidottuaan hän heitti Peggyn purulelun kohti olohuonetta, ja pääsi pakenemaan etuovesta. Hän nosti takin kauluksensa ylös, jottei tavallista kylmempi tuuli pääsisi ujeltamaan niskassa.
Perjantai-ilta ei ollut mitenkään ylettömän pitkällä, Drystan muisteli kellon näyttäneen vaille kahdeksaa, joten siltä ulkonakin näytti. Korkeintaan hänen oppilaidensa ikäisiä laahusteli Snowfinchin kaduilla, mutta hekin tuntuivat olevan selvinpäin. Ei sillä, että Drystan kehtaisi ventovieraille alaikäisille valistamaan alkoholin käytöstä. Ehkäpä niille oppilaille, joihin hänellä oli parhaimmat välit, mutta Drystan epäili ettei heitä näkyisi kaduilla tai keskustassa sen puolin illalla eikä yölläkään. Joten miehen puolesta nuoret saivat olla rauhassa. Kyllä virkavalta hoitaa tarvittaessa asian.
Drystan käveli kohti keskustaa ja vilkuili ohikulkiessaan erinäköisiä ja -kokoisia valokylttejä, pohtien kävelisikö ovesta sisään vai ei. Mitkään klubit eivät oikeen olleet hänen juttunsa, eikä räkäläbaaritkaan innostaneet. Yhden oven kohdalla - jonka valokyltissä taidettiin mainita jossain kohtaa 'Erotic' - eräs nuori nainen pitkässä takissa houkutteli Drystania sisään, mutta herrasmiehenä hän kieltäytyi kohteliaasti.
"Pa-pahoittelen, mutta tällainen ei ole minua varten", hän totesi ja jatkoi kävelyään.
Ydinkeskusta ei ollut päätähuimaavan suuri, mutta ei ihan niin pienikään. Jo hieman kylmissään mies yritti etsiä paikkaa, jossa voisi mahdollisesti viihtyä edes tunnin verran, ulkona omasta asunnosta. Hän huomasi olevansa näköjään varsin nirso, kun mikään ei erityisemmin houkuttanut tai tuntunut mukavalta. Ikään kuin itselleen todistaakseen, ettei ollut kyse nirsoudesta, hän avasi satunnaisesti jonkin baarin oven ja astui parin askeleen verran sisään. Kovin pitkään hän ei kuitenkaan sisällä viipynyt, koska oven kilahtaessa kaikkien baarissa istuvien katseet lensivät tulokkaaseen. Drystan tunsi äkillisen huomion punottavissa korvissaan eikä nauttinut siitä yhtään. Sanaakaan sanomatta hän kääntyi kannoillaan ja palasi ulos kylmään. Askelten tahti vasten asfalttia kiristyi, ja mies halusi kovasti pois äskeisen rakennuksen luota, vainoharhaisesti ajatellen jonkun niistä tyypeistä tulevan vielä hänen peräänsä.
Miesparka törmäsi kiireessään vahingossa tupakoivaan, varsin harteikkaaseen mieheen. Molemmat horjahtivat hiukan ja Drystan pyysi hätäisesti anteeksi vältellen toisen miehen sadattelun kuuntelemista ja kiiruhti pois. Drystan pysähtyi nojaamaan kylmään tiiliseinään ja rauhoitteli hengitystään.
"Olen minäkin niin täydellisen toivoton..." hän totesi itsekseen ja haroi hiuksiaan. Hänen sormensa olivat pikkuhiljaa jäätymässä, ja hänen poskensa muistuttivat takuuvarmasti jotain brittiläisbussin tyylistä väriä. Drystanin onneksi hänen katseensa osui kadun toisella puolella olevaan pubiin, jossa luki suht isolla tekstillä "The Irish Fox". Vaikka opettaja ei irlantilaismiehiä ollutkaan, tuli pubin nimestä silti monta kertaa kotoisempi olo kuin niistä aikaisemmista. Vielä kun piti sormia ristissä, että pubin omistaja oikeasti olisi irlantilainen, eikä kyseessä ollutkaan vain nimitemppu. Mies kulki kadun poikki ja avasi oven, joka sekin kilahti, mutta ei kerännyt katseita, ja asteli sisään. Pubista hehkui lämminhenkinen tunnelma ja musiikki oli mukavan tutun tyylistä. Drystan riisui päällystakkinsa naulakkoon, ja köpötti tiskin ääreen istumaan, ihastellen sisustusta, ympäristöä, tuoksua ja ääniä.
"Ekaa kertaa täällä?" joku vieressä istuva mies kysyi. "Näytät ihan kakrulta karkkikaupassa."
"Häh? Joo, on", Drystan vastasi, ensin hieman ihmeissään siitä, että joku oli puhunut hänelle yhtään mitään. "Muutin tänne vasta pari kuukautta takaperin."
"Jaajaa", mies totesi. "Tervetuloa vaan sitten, tai jotain."
"Tuota, kiitoksia."
_________________
Sinikuunlilja
FELCIA HAYES
Työvuorossa taas, kuinkas muuten. Pitkä lomailu ei ollut minua varten, ei ollut oikestaan ikinä ollut ja liekö ikinä olisikaan. Kun vietti liikaa omien ajatustensa kanssa niin tuli vain ahdistuneeksi, työ piti mukavan kiireisenä ja vireänä mutta antoi välillä sitä omaakin aikaa ja tilaa.
Olin juuri käynyt takahuoneessa pienellä tauolla kun Tom oli niin välttämättä vaatinut. Olihan se ollut ihan hyväksi siltä kannalta että tuli vähän syötyäkin. Heti tauon jälkeen olinkin saanut toimittaa muutaman drinkin, pyyhkiä parit pöydät ja kipata yhdet lasinsirut rikkalapion kautta roskikseen. Nyt kuitenkin vaikutti taas aika rauhaisalta.
Yksi yksinäinen haukotus karkaa ihan ilman lupaa ilmoille kun nojaan taaksepäin tuolissani. Pyyhkäisen hieman silmiäni kämmenilläni ja vilkaisen sitten vieressä olevaa sanomalehteä puolitäytetyn ristikon kera. Missäköhän hiivatissa se kynä taas oli..
Kerkeän kuitenkin juuri napata kynän tiskin alta ja naksauttaa sen päälle kun kuulen oven käyvän. Yritän kohottaa katseeni mutta liian nopeasti, joten luonnollisesti onnistun lyömään pääni tiskin nurkkaan.
KLOMPS.
"Ai perhanan perhana", karkaa huuliltani samalla kun hieron kivistävää päätäni niin että hiukseni menevät varmaan onnellisesti sekaisin. Siristän silminäni kun ne ovat puoliummessa päätäni hieroessani ja huomaan että sisään on astunut joku varsin harmittoman oloinen pitkähkö mies. Olemuksensa perusteella aika asiallinen, ehkä vaatimaton. En tiedä, mutta ei varmastikaan mikään kännirettelöitsijä joka tuli vetämään päänsä täyteen.
Pyyhkäisen vielä kertaalleen naamaani, hieraisen niskaani ja yritän sitten vähän siistiä sekaisia hiuksiani etten nyt välttämättä näyttäisi tasan siltä että löin juuri pääni pöytään, vaikka mies tiskillä vähän kauempana naurahtikin.
"No ei ole hauskaa, hyvällä tuurilla sain hitonmoisen kuhmun päähäni", tuhahdan hänelle vähän irvistäen.
"Vai ei muka hauskaa, olisit nähnyt ilmeesi", mies sanoo lepposasti hörähtäen ja minä pyöräytän silmiäni.
Sisään astunut mies saapuu tiskille istumaan ja kohotan kulmiani. Töppäilylleni äsken naurahtanut mies oli aika vakioasiakas täällä ja näköjään vaihtoi muutaman sanan tämän uuden tyypin kanssa - kyseinen mies oli usein aika puhelias ja tuli yleensä aina samoihin aikoihin ainakin kolmesti viikossa ottamaan paukun.
"Iltaa", sanon sitten hieman hämmentyneen oloiselle vastasaapuneelle miesraukalle kun tätä puhutellut mies on palannut juomansa pariin.
"Uusi kaupungissa vai? No, kiva että löysit tänne saman tien", sanon vähän virnistäen.
"Mitä saisi olla? Tässä on juomalistakin jos olet hukassa siitä mitä täältä saa", sanon ja nappaan tiskin reunalta siististä pinkasta listan jonka ojennan miehelle.
[600. viesti! \o/]
_________________
werucchi
"Iltaa iltaa", Drystan tervehti tätä baaritiskin takana hyörivää punahiuksista naista. Tämä ei turhia arastellut, vaan alkoi reippaasti tarjoilla miehelle juotavaa.
"Heh, tämä paikka muistutti eniten kotikulmia, joten uskaltauduin sisään", mies tunnusti tarttuessaan juomalistaan ja käyden sitä jonkin aikaa läpi hieman pohtien.
Kuten hän jo lähtiessään oli todennut, ei nyt ollut mikään perseiden vedon paikka, joten ehkä hän ottaisi jotain hieman kevyempää lajia tällä kertaa.
"Pelkkä omenasiideri, kiitos", hän pyysi ja ojensi listaa takaisin. Drystan ei ylettömästi haikaillut alkoholin perään, täysin päinvastoin kulttuuriinsa nähden, vaikka parempi viinapää hänellä oli jo luonnostaan. Nyt mies pyöritteli vain peukaloitaan tietämättä oikein miten olla. Ajatukset harhailivat välillä Peggyyn ja mies toivoi, ettei koira olisi kovin pahasti vihainen, kun hän palaisi takaisin.
_________________
Sinikuunlilja
Kun mies toteaa paikan muistuttaneen eniten kotikulmia, kohotan toista kulmaani ja katson häntä hetken kiinnostuneesti.
"Niin no aksenttisi ei kuulosta ihan täkäläiseltä.. Mistä päin mahdat olla, jos sitä saa tiedustella?" sanon virnistäen. Ei hän ehkä Irlannista sentään ollut, mutta ehkä Skotlannista tai Walesista tai noh, miksei ihan Englannistakin. Tai no, mistäs sitä tietää vaikka mies olisikin kotikulmiltani lähtöisin vaikka aksentti kuulosti hieman toisenlaiselta..
Mies tilaa omenasiiderin ja nyökkään.
"Tulee tuota pikaa", totean, otan pullon, korkkaan sen ja kaadan juoman lasiin. Hymyilen kun ojennan juoman miehelle, oikaisten samalla toisella kädellä suortuvan hiuksia korvani taakse. Ne ne tuntuivat aina sojottavan joka ilmansuuntaan heti jos vähän heilahtikin.
"4,40 dollaria kiitos", totean hänelle hinnaksi.
Vilkaisen pöydän nurkalla olevaa kahvikupillistani ja hörppään siitä hieman. Sitten lasken kyynärpääni pöydälle ja nojaan päätäni yhteen painettuihin käsiini.
"No, onkos sinulla nimeäkin? Jos vaikka sinusta tulisi uusi kanta-asiakas", sanon vähän naurahtaen, "no mutta leikki sikseen, olen Felcia Hayes, paikan omistaja. Kiva saada tänne välillä uusia kasvoja."
_________________
werucchi
Näiden muutamien Pohjois-Amerikan mantereella vietettyjen vuosien varrella Drystanin aksentti oli heikentynyt, mutta siitä saattoi silti hyvin arvata ettei hän ollut niiltä seuduilta. Mies ei siis lainkaan yllättynyt kysymyksestä, vaan hymähti hiljaa.
"Walesista, etelärannikolta. Itsekään et taida olla aivan täältäpäin, vai?"
Naisen valmistellessa Drystanille siiderituoppia, mies haroi oikealla kädellään hiustensa läpi. Tapa, jota hän huomaamattaan teki, mutta oli aikoinaan ajanut äitinsä hulluuden partaalle. Hän pelotteli poikaa sanomalla, että menettää hiuksensa ennenaikaisesti tuota menoa, mutta tapa oli liian iskostunut pojan sormenpäihin.
Tuopin laskeuduttua miehen nenän eteen hän veti farkkujensa takataskusta kuluneen ruskeanahkaisen lompakon ja kaiveli pöydälle naisen eteen muutaman dollarin kolikon ja kymmensenttisiä.
Mies tunki lompakkonsa takaisin taskuun punatukkaisen naisen esittäytyessä Felcia Hayesiksi. Sen enempää toisen nimeä pohtimatta hän väläytti naiselle hymynalun.
"Drystan Meyrick", hän esittäytyi, "hauska tutustua."
"Kanta-asiakkuudesta taitaa päättää koirani. Olen ollut poissa kotoa reilut puoli tuntia, ja pelkään jo nyt Peggyn reaktiota, kun menen takaisin", hän sanoi ja pudisteli huvittuneena päätään ajatellessaan omistushaluista walesinlammaskoiraansa.
_________________
Sinikuunlilja
"Walesista, kas vaan. Olenkin muutaman kerran käynyt siellä", sanon luoden pitkän silmäyksen mieheen.
"Joo en ole, en. Pubi taitaakin kertoa itsessään jo kaiken oleellisen siitä mistäpäin minä olen kotoisin", tokaisen naurahtaen.
Annettuani miehelle juomansa hän kaivaa rahat taskustaan. Otan rahat vastaan ja tungen ne kassaan talteen samalla kun mies kertoo nimensä.
"Ilo on minun puolellani", sanon kepeästi samalla kun suljen kassakoneen kolahtaen.
"Ai olet koiraihmisiä?" kysäisen kaataessani itselleni vaihteen vuoksi kupillisen kahvia ja siirätessäni kesken jääneen ristikon vähän syrjempään pöydänkulmalla.
"Onko ihan rotukoirakin vai sekarotuinen?" tiedustelen samalla kun hörppään kahviani.
_________________
werucchi
"Niin, vähän toivoinkin että nimi olisi autenttinen", mies naurahti, sujautti lompakon takaisin takataskuun ja otti kulauksen siideristään. "Vaikka on jo muutama vuosi ehditty elää meren tällä puolen, ei voi olla kaipaamatta aika ajoin takaisin."
"No joo, niin kai voisi sanoa", Drystan hymähti muistellessaan päivää, jolloin löysi kiivaasti haukkuvan Peggyn lumihangesta. "Koiranhankinta vain kävi ikään kuin vahingossa."
"Peggy on löytöeläintalon omistajan mukaan walesinlammaskoira. Sen paremmin en tiedä, enkä oikeastaan välitäkään", mies hymyili. Peggystä puhuminen sai hänet aina hyvälle tuulelle, ja yhtä lailla Peggykin riemuitsi aina hänet nähdessään.
_________________
Sinikuunlilja
Hymyilen aavistuksen miehen toteamukselle.
"Niinpä. Minä kaipaan kotiin aika paljonkin aika ajoin mutta viihdyn kyllä täällä. Sitä paitsi tuntui että kaupunki tarvitsi hipauksen irlantilaista henkeä." Virnistän aavistuksen.
"Vai että ihan vahingossa? Kuulostaa mielenkiintoiselta. Joskus eläimillä tosin tuntuu olevan taipumus tulla vähän sillä tavalla ihmisten elämiin", naurahdan.
Hörppään hieman kahvistani sanojeni päätteeksi - kofeiini oli kyllä suurimpia heikkouksiani.
"Ai? No sittenhän rotu on sitten ihan kotikulmiltasi ainakin", tokaisen virnistäen, "itsehän en juurikaan koiraroduista tiedä."
_________________
werucchi
"Niin taitaa olla", Drystan totesi. Peggy tosiaan tuli hänen elämäänsä vahingossa, mutta päättäväisesti.
"Jep, se oli aikamoista sattumaa", hän hymähti ja otti kulauksen siideriään. "Onko itselläsi lemmikkejä, minkäänlaisia?"
Pubin ilmapiiri oli hyvin viihtyisä, ja Drystan rummutti sormillaan vaimeasti pöytään taustalla soivan musiikin tahdissa. Luulisi että tähän aikaan olisi suht täyttä, mutta miehen vilkuiltua ympärilleen paikassa näytti olevan ihan sopivasti porukkaa. Ei liikaa eikä liian vähän hälinää.
[ lyhyt kakka :( ]
_________________
Sinikuunlilja
Mies myötää toteamukseeni lemmikkien tulemisesta elämään vahingossa. Kerkeän ottaa kahvikupin uudelleen sormieni väliin kun hän sitten kysyy onko minulla lemmikkejä.
"Kissa löytyisi", totean pienen hymyn kera, "parivuotias bengalinkissanaaras. On kyllä aika rasavilli, olen harkinnut josko sille pitäisi hankkia kaveri."
Kulautan loput kahvikupposestani kurkustani alas ja siirrän sitten mukin syrjään.
[No eipä tääl sen paremmin XD]
_________________
werucchi
Felcia toteaa omistavansa kissan, johon Drystan vain nyökkää. Nainen kertoo lemmikkinsä olevan rodultaan bengalinkissa, vaikka sana ei tarkoitakaan Drystanin päässä yhtään mitään. Hänelle on olemassa vain ruskeita, täplikkäitä, raidallisia, valkoisia ja sen sellaisia kissoja. Tosin bengalintiikerin hän tiesi, mutta sillä ei tainnut olla mitään tekemistä kotikissojen kanssa.
"Aivan, kissat taitaa olla aika mukavia seuralaisia", mies hymyilee. "Sen sijaan Peggy ei tunnu välittävän koirakavereista, on vaan yllättävän kiinnostunut omistajastaan."
Mies kulautti lasistaan puolet, ja jäi sitten heiluttelemaan läpinäkyvää juomaansa.
_________________
Sinikuunlilja
"No, minä ainakin pidän kissoista", totean vastauksena miehelle hymyn kera, "sitten ovat niitä jotka eivät voi sietää kissoja.. Joku ikuinen taisto se tuntuu toisinaan olevan kissa- ja koiraihmisten välillä. Minä kyllä pidän koiristakin. Meillä oli kotonakin sekarotuinen kun olin pieni."
Katselen hetken tyhjää kahvikuppiani vain todetakseni että tästä illasta en yhdellä kupposella selviä. Kaadan toisen kupillisen ja katsahdan sitten Drystaniin.
"Mikä sai sinut oikein tulemaan Kanadaan? Kotimatka on kuitenkin varsin pitkä. En ole tavannut aikoihin ketään joka olisi noinkin läheltä jos englantilaisia turisteja ei lasketa."
_________________
werucchi
"Niinhän se taitaa olla", Drystan naurahti. "Tyhjänpäiväinen väittely, johon ei taideta koskaan saada ratkaisua."
Pienenä Drystan oli haaveillut koirasta ihan kuten kuka tahansa lapsi. Se ei vaan ollut silloin mahdollista, hänen isovanhempansa kun olivat allergisia. Saman katon alla asuminen ei siksi aina ollut pojan mieleen.
"Heh, no", mies aloitti hieroen niskaansa vähän vaivaantuneena. "Oikea syy miksi tulin tänne asti on ehkä vähän... no, typerä tai lapsellinen. Siksi sanon kaikille, että alkoi kyllästyttää se loputon sade. Ei sillä että sekään olisi mitenkään hieno syy."
Ylläpidon huom. // Ja tästä eteenpäin jatkuu normaalisti!
[Sinkkulilja ja Felci tännepäin, paikkana The Irish Fox.]
Drystan Meyrick
Drystan ei ollut pahemmin mitään iltariennoissa liikkuvaa tyyppiä, eikä varmaan koskaan tulisi olemaankaan. Silti miehellä oli ikävän kova halu päästä ulos kotoa, vaikka walesinlammaskoira Peggyllä oli muita suunnitelmia. Se oli mennyt nukkumaan Drystanin ulkokenkien päälle ja oli maannut siinä järkymättömänä. Mies ei suinkaan jäänyt pyörittelemään peukaloitaan vaan tarttui rakasta koiraansa vyötärö kohdalta ja nostanut pois tieltä. Kengät hän oli sujauttanut jalkaansa saman tien, huolimatta loukkaantuneen narttukoiran tuimasta katseesta. Sen verran Drystan kuitenkin antoi koiralleen periksi, että rapsutti sitä korvan takaa. Takin ylleen saatuaan ja huivin kaulaansa sidottuaan hän heitti Peggyn purulelun kohti olohuonetta, ja pääsi pakenemaan etuovesta. Hän nosti takin kauluksensa ylös, jottei tavallista kylmempi tuuli pääsisi ujeltamaan niskassa.
Perjantai-ilta ei ollut mitenkään ylettömän pitkällä, Drystan muisteli kellon näyttäneen vaille kahdeksaa, joten siltä ulkonakin näytti. Korkeintaan hänen oppilaidensa ikäisiä laahusteli Snowfinchin kaduilla, mutta hekin tuntuivat olevan selvinpäin. Ei sillä, että Drystan kehtaisi ventovieraille alaikäisille valistamaan alkoholin käytöstä. Ehkäpä niille oppilaille, joihin hänellä oli parhaimmat välit, mutta Drystan epäili ettei heitä näkyisi kaduilla tai keskustassa sen puolin illalla eikä yölläkään. Joten miehen puolesta nuoret saivat olla rauhassa. Kyllä virkavalta hoitaa tarvittaessa asian.
Drystan käveli kohti keskustaa ja vilkuili ohikulkiessaan erinäköisiä ja -kokoisia valokylttejä, pohtien kävelisikö ovesta sisään vai ei. Mitkään klubit eivät oikeen olleet hänen juttunsa, eikä räkäläbaaritkaan innostaneet. Yhden oven kohdalla - jonka valokyltissä taidettiin mainita jossain kohtaa 'Erotic' - eräs nuori nainen pitkässä takissa houkutteli Drystania sisään, mutta herrasmiehenä hän kieltäytyi kohteliaasti.
"Pa-pahoittelen, mutta tällainen ei ole minua varten", hän totesi ja jatkoi kävelyään.
Ydinkeskusta ei ollut päätähuimaavan suuri, mutta ei ihan niin pienikään. Jo hieman kylmissään mies yritti etsiä paikkaa, jossa voisi mahdollisesti viihtyä edes tunnin verran, ulkona omasta asunnosta. Hän huomasi olevansa näköjään varsin nirso, kun mikään ei erityisemmin houkuttanut tai tuntunut mukavalta. Ikään kuin itselleen todistaakseen, ettei ollut kyse nirsoudesta, hän avasi satunnaisesti jonkin baarin oven ja astui parin askeleen verran sisään. Kovin pitkään hän ei kuitenkaan sisällä viipynyt, koska oven kilahtaessa kaikkien baarissa istuvien katseet lensivät tulokkaaseen. Drystan tunsi äkillisen huomion punottavissa korvissaan eikä nauttinut siitä yhtään. Sanaakaan sanomatta hän kääntyi kannoillaan ja palasi ulos kylmään. Askelten tahti vasten asfalttia kiristyi, ja mies halusi kovasti pois äskeisen rakennuksen luota, vainoharhaisesti ajatellen jonkun niistä tyypeistä tulevan vielä hänen peräänsä.
Miesparka törmäsi kiireessään vahingossa tupakoivaan, varsin harteikkaaseen mieheen. Molemmat horjahtivat hiukan ja Drystan pyysi hätäisesti anteeksi vältellen toisen miehen sadattelun kuuntelemista ja kiiruhti pois. Drystan pysähtyi nojaamaan kylmään tiiliseinään ja rauhoitteli hengitystään.
"Olen minäkin niin täydellisen toivoton..." hän totesi itsekseen ja haroi hiuksiaan. Hänen sormensa olivat pikkuhiljaa jäätymässä, ja hänen poskensa muistuttivat takuuvarmasti jotain brittiläisbussin tyylistä väriä. Drystanin onneksi hänen katseensa osui kadun toisella puolella olevaan pubiin, jossa luki suht isolla tekstillä "The Irish Fox". Vaikka opettaja ei irlantilaismiehiä ollutkaan, tuli pubin nimestä silti monta kertaa kotoisempi olo kuin niistä aikaisemmista. Vielä kun piti sormia ristissä, että pubin omistaja oikeasti olisi irlantilainen, eikä kyseessä ollutkaan vain nimitemppu. Mies kulki kadun poikki ja avasi oven, joka sekin kilahti, mutta ei kerännyt katseita, ja asteli sisään. Pubista hehkui lämminhenkinen tunnelma ja musiikki oli mukavan tutun tyylistä. Drystan riisui päällystakkinsa naulakkoon, ja köpötti tiskin ääreen istumaan, ihastellen sisustusta, ympäristöä, tuoksua ja ääniä.
"Ekaa kertaa täällä?" joku vieressä istuva mies kysyi. "Näytät ihan kakrulta karkkikaupassa."
"Häh? Joo, on", Drystan vastasi, ensin hieman ihmeissään siitä, että joku oli puhunut hänelle yhtään mitään. "Muutin tänne vasta pari kuukautta takaperin."
"Jaajaa", mies totesi. "Tervetuloa vaan sitten, tai jotain."
"Tuota, kiitoksia."
_________________
Sinikuunlilja
FELCIA HAYES
Työvuorossa taas, kuinkas muuten. Pitkä lomailu ei ollut minua varten, ei ollut oikestaan ikinä ollut ja liekö ikinä olisikaan. Kun vietti liikaa omien ajatustensa kanssa niin tuli vain ahdistuneeksi, työ piti mukavan kiireisenä ja vireänä mutta antoi välillä sitä omaakin aikaa ja tilaa.
Olin juuri käynyt takahuoneessa pienellä tauolla kun Tom oli niin välttämättä vaatinut. Olihan se ollut ihan hyväksi siltä kannalta että tuli vähän syötyäkin. Heti tauon jälkeen olinkin saanut toimittaa muutaman drinkin, pyyhkiä parit pöydät ja kipata yhdet lasinsirut rikkalapion kautta roskikseen. Nyt kuitenkin vaikutti taas aika rauhaisalta.
Yksi yksinäinen haukotus karkaa ihan ilman lupaa ilmoille kun nojaan taaksepäin tuolissani. Pyyhkäisen hieman silmiäni kämmenilläni ja vilkaisen sitten vieressä olevaa sanomalehteä puolitäytetyn ristikon kera. Missäköhän hiivatissa se kynä taas oli..
Kerkeän kuitenkin juuri napata kynän tiskin alta ja naksauttaa sen päälle kun kuulen oven käyvän. Yritän kohottaa katseeni mutta liian nopeasti, joten luonnollisesti onnistun lyömään pääni tiskin nurkkaan.
KLOMPS.
"Ai perhanan perhana", karkaa huuliltani samalla kun hieron kivistävää päätäni niin että hiukseni menevät varmaan onnellisesti sekaisin. Siristän silminäni kun ne ovat puoliummessa päätäni hieroessani ja huomaan että sisään on astunut joku varsin harmittoman oloinen pitkähkö mies. Olemuksensa perusteella aika asiallinen, ehkä vaatimaton. En tiedä, mutta ei varmastikaan mikään kännirettelöitsijä joka tuli vetämään päänsä täyteen.
Pyyhkäisen vielä kertaalleen naamaani, hieraisen niskaani ja yritän sitten vähän siistiä sekaisia hiuksiani etten nyt välttämättä näyttäisi tasan siltä että löin juuri pääni pöytään, vaikka mies tiskillä vähän kauempana naurahtikin.
"No ei ole hauskaa, hyvällä tuurilla sain hitonmoisen kuhmun päähäni", tuhahdan hänelle vähän irvistäen.
"Vai ei muka hauskaa, olisit nähnyt ilmeesi", mies sanoo lepposasti hörähtäen ja minä pyöräytän silmiäni.
Sisään astunut mies saapuu tiskille istumaan ja kohotan kulmiani. Töppäilylleni äsken naurahtanut mies oli aika vakioasiakas täällä ja näköjään vaihtoi muutaman sanan tämän uuden tyypin kanssa - kyseinen mies oli usein aika puhelias ja tuli yleensä aina samoihin aikoihin ainakin kolmesti viikossa ottamaan paukun.
"Iltaa", sanon sitten hieman hämmentyneen oloiselle vastasaapuneelle miesraukalle kun tätä puhutellut mies on palannut juomansa pariin.
"Uusi kaupungissa vai? No, kiva että löysit tänne saman tien", sanon vähän virnistäen.
"Mitä saisi olla? Tässä on juomalistakin jos olet hukassa siitä mitä täältä saa", sanon ja nappaan tiskin reunalta siististä pinkasta listan jonka ojennan miehelle.
[600. viesti! \o/]
_________________
werucchi
"Iltaa iltaa", Drystan tervehti tätä baaritiskin takana hyörivää punahiuksista naista. Tämä ei turhia arastellut, vaan alkoi reippaasti tarjoilla miehelle juotavaa.
"Heh, tämä paikka muistutti eniten kotikulmia, joten uskaltauduin sisään", mies tunnusti tarttuessaan juomalistaan ja käyden sitä jonkin aikaa läpi hieman pohtien.
Kuten hän jo lähtiessään oli todennut, ei nyt ollut mikään perseiden vedon paikka, joten ehkä hän ottaisi jotain hieman kevyempää lajia tällä kertaa.
"Pelkkä omenasiideri, kiitos", hän pyysi ja ojensi listaa takaisin. Drystan ei ylettömästi haikaillut alkoholin perään, täysin päinvastoin kulttuuriinsa nähden, vaikka parempi viinapää hänellä oli jo luonnostaan. Nyt mies pyöritteli vain peukaloitaan tietämättä oikein miten olla. Ajatukset harhailivat välillä Peggyyn ja mies toivoi, ettei koira olisi kovin pahasti vihainen, kun hän palaisi takaisin.
_________________
Sinikuunlilja
Kun mies toteaa paikan muistuttaneen eniten kotikulmia, kohotan toista kulmaani ja katson häntä hetken kiinnostuneesti.
"Niin no aksenttisi ei kuulosta ihan täkäläiseltä.. Mistä päin mahdat olla, jos sitä saa tiedustella?" sanon virnistäen. Ei hän ehkä Irlannista sentään ollut, mutta ehkä Skotlannista tai Walesista tai noh, miksei ihan Englannistakin. Tai no, mistäs sitä tietää vaikka mies olisikin kotikulmiltani lähtöisin vaikka aksentti kuulosti hieman toisenlaiselta..
Mies tilaa omenasiiderin ja nyökkään.
"Tulee tuota pikaa", totean, otan pullon, korkkaan sen ja kaadan juoman lasiin. Hymyilen kun ojennan juoman miehelle, oikaisten samalla toisella kädellä suortuvan hiuksia korvani taakse. Ne ne tuntuivat aina sojottavan joka ilmansuuntaan heti jos vähän heilahtikin.
"4,40 dollaria kiitos", totean hänelle hinnaksi.
Vilkaisen pöydän nurkalla olevaa kahvikupillistani ja hörppään siitä hieman. Sitten lasken kyynärpääni pöydälle ja nojaan päätäni yhteen painettuihin käsiini.
"No, onkos sinulla nimeäkin? Jos vaikka sinusta tulisi uusi kanta-asiakas", sanon vähän naurahtaen, "no mutta leikki sikseen, olen Felcia Hayes, paikan omistaja. Kiva saada tänne välillä uusia kasvoja."
_________________
werucchi
Näiden muutamien Pohjois-Amerikan mantereella vietettyjen vuosien varrella Drystanin aksentti oli heikentynyt, mutta siitä saattoi silti hyvin arvata ettei hän ollut niiltä seuduilta. Mies ei siis lainkaan yllättynyt kysymyksestä, vaan hymähti hiljaa.
"Walesista, etelärannikolta. Itsekään et taida olla aivan täältäpäin, vai?"
Naisen valmistellessa Drystanille siiderituoppia, mies haroi oikealla kädellään hiustensa läpi. Tapa, jota hän huomaamattaan teki, mutta oli aikoinaan ajanut äitinsä hulluuden partaalle. Hän pelotteli poikaa sanomalla, että menettää hiuksensa ennenaikaisesti tuota menoa, mutta tapa oli liian iskostunut pojan sormenpäihin.
Tuopin laskeuduttua miehen nenän eteen hän veti farkkujensa takataskusta kuluneen ruskeanahkaisen lompakon ja kaiveli pöydälle naisen eteen muutaman dollarin kolikon ja kymmensenttisiä.
Mies tunki lompakkonsa takaisin taskuun punatukkaisen naisen esittäytyessä Felcia Hayesiksi. Sen enempää toisen nimeä pohtimatta hän väläytti naiselle hymynalun.
"Drystan Meyrick", hän esittäytyi, "hauska tutustua."
"Kanta-asiakkuudesta taitaa päättää koirani. Olen ollut poissa kotoa reilut puoli tuntia, ja pelkään jo nyt Peggyn reaktiota, kun menen takaisin", hän sanoi ja pudisteli huvittuneena päätään ajatellessaan omistushaluista walesinlammaskoiraansa.
_________________
Sinikuunlilja
"Walesista, kas vaan. Olenkin muutaman kerran käynyt siellä", sanon luoden pitkän silmäyksen mieheen.
"Joo en ole, en. Pubi taitaakin kertoa itsessään jo kaiken oleellisen siitä mistäpäin minä olen kotoisin", tokaisen naurahtaen.
Annettuani miehelle juomansa hän kaivaa rahat taskustaan. Otan rahat vastaan ja tungen ne kassaan talteen samalla kun mies kertoo nimensä.
"Ilo on minun puolellani", sanon kepeästi samalla kun suljen kassakoneen kolahtaen.
"Ai olet koiraihmisiä?" kysäisen kaataessani itselleni vaihteen vuoksi kupillisen kahvia ja siirätessäni kesken jääneen ristikon vähän syrjempään pöydänkulmalla.
"Onko ihan rotukoirakin vai sekarotuinen?" tiedustelen samalla kun hörppään kahviani.
_________________
werucchi
"Niin, vähän toivoinkin että nimi olisi autenttinen", mies naurahti, sujautti lompakon takaisin takataskuun ja otti kulauksen siideristään. "Vaikka on jo muutama vuosi ehditty elää meren tällä puolen, ei voi olla kaipaamatta aika ajoin takaisin."
"No joo, niin kai voisi sanoa", Drystan hymähti muistellessaan päivää, jolloin löysi kiivaasti haukkuvan Peggyn lumihangesta. "Koiranhankinta vain kävi ikään kuin vahingossa."
"Peggy on löytöeläintalon omistajan mukaan walesinlammaskoira. Sen paremmin en tiedä, enkä oikeastaan välitäkään", mies hymyili. Peggystä puhuminen sai hänet aina hyvälle tuulelle, ja yhtä lailla Peggykin riemuitsi aina hänet nähdessään.
_________________
Sinikuunlilja
Hymyilen aavistuksen miehen toteamukselle.
"Niinpä. Minä kaipaan kotiin aika paljonkin aika ajoin mutta viihdyn kyllä täällä. Sitä paitsi tuntui että kaupunki tarvitsi hipauksen irlantilaista henkeä." Virnistän aavistuksen.
"Vai että ihan vahingossa? Kuulostaa mielenkiintoiselta. Joskus eläimillä tosin tuntuu olevan taipumus tulla vähän sillä tavalla ihmisten elämiin", naurahdan.
Hörppään hieman kahvistani sanojeni päätteeksi - kofeiini oli kyllä suurimpia heikkouksiani.
"Ai? No sittenhän rotu on sitten ihan kotikulmiltasi ainakin", tokaisen virnistäen, "itsehän en juurikaan koiraroduista tiedä."
_________________
werucchi
"Niin taitaa olla", Drystan totesi. Peggy tosiaan tuli hänen elämäänsä vahingossa, mutta päättäväisesti.
"Jep, se oli aikamoista sattumaa", hän hymähti ja otti kulauksen siideriään. "Onko itselläsi lemmikkejä, minkäänlaisia?"
Pubin ilmapiiri oli hyvin viihtyisä, ja Drystan rummutti sormillaan vaimeasti pöytään taustalla soivan musiikin tahdissa. Luulisi että tähän aikaan olisi suht täyttä, mutta miehen vilkuiltua ympärilleen paikassa näytti olevan ihan sopivasti porukkaa. Ei liikaa eikä liian vähän hälinää.
[ lyhyt kakka :( ]
_________________
Sinikuunlilja
Mies myötää toteamukseeni lemmikkien tulemisesta elämään vahingossa. Kerkeän ottaa kahvikupin uudelleen sormieni väliin kun hän sitten kysyy onko minulla lemmikkejä.
"Kissa löytyisi", totean pienen hymyn kera, "parivuotias bengalinkissanaaras. On kyllä aika rasavilli, olen harkinnut josko sille pitäisi hankkia kaveri."
Kulautan loput kahvikupposestani kurkustani alas ja siirrän sitten mukin syrjään.
[No eipä tääl sen paremmin XD]
_________________
werucchi
Felcia toteaa omistavansa kissan, johon Drystan vain nyökkää. Nainen kertoo lemmikkinsä olevan rodultaan bengalinkissa, vaikka sana ei tarkoitakaan Drystanin päässä yhtään mitään. Hänelle on olemassa vain ruskeita, täplikkäitä, raidallisia, valkoisia ja sen sellaisia kissoja. Tosin bengalintiikerin hän tiesi, mutta sillä ei tainnut olla mitään tekemistä kotikissojen kanssa.
"Aivan, kissat taitaa olla aika mukavia seuralaisia", mies hymyilee. "Sen sijaan Peggy ei tunnu välittävän koirakavereista, on vaan yllättävän kiinnostunut omistajastaan."
Mies kulautti lasistaan puolet, ja jäi sitten heiluttelemaan läpinäkyvää juomaansa.
_________________
Sinikuunlilja
"No, minä ainakin pidän kissoista", totean vastauksena miehelle hymyn kera, "sitten ovat niitä jotka eivät voi sietää kissoja.. Joku ikuinen taisto se tuntuu toisinaan olevan kissa- ja koiraihmisten välillä. Minä kyllä pidän koiristakin. Meillä oli kotonakin sekarotuinen kun olin pieni."
Katselen hetken tyhjää kahvikuppiani vain todetakseni että tästä illasta en yhdellä kupposella selviä. Kaadan toisen kupillisen ja katsahdan sitten Drystaniin.
"Mikä sai sinut oikein tulemaan Kanadaan? Kotimatka on kuitenkin varsin pitkä. En ole tavannut aikoihin ketään joka olisi noinkin läheltä jos englantilaisia turisteja ei lasketa."
_________________
werucchi
"Niinhän se taitaa olla", Drystan naurahti. "Tyhjänpäiväinen väittely, johon ei taideta koskaan saada ratkaisua."
Pienenä Drystan oli haaveillut koirasta ihan kuten kuka tahansa lapsi. Se ei vaan ollut silloin mahdollista, hänen isovanhempansa kun olivat allergisia. Saman katon alla asuminen ei siksi aina ollut pojan mieleen.
"Heh, no", mies aloitti hieroen niskaansa vähän vaivaantuneena. "Oikea syy miksi tulin tänne asti on ehkä vähän... no, typerä tai lapsellinen. Siksi sanon kaikille, että alkoi kyllästyttää se loputon sade. Ei sillä että sekään olisi mitenkään hieno syy."
Ylläpidon huom. // Ja tästä eteenpäin jatkuu normaalisti!