Sivu 1/1

Suunnitelma B

ViestiLähetetty: 22 Loka 2013, 17:36
Kirjoittaja kujakettu
Lähetetty: 30. Heinä 2013 15:15

Reddari

//tervetuloa mukaan Sinikuunlilja Felcian kanssa! :) //

Jälleen tylsyys oli pakottanut Danten lähtemään hiippailemaan Snowfinchin kaduille. Ehkä osansa oli tehnyt myös kotona nautitut viskipaukut, jotka saivat nuoren naisen tuntemaan itsensä levottomaksi ja hakeutumaan seuraan. Dante oli koittanut mennä yllätysvierailulle Welldonessa asuvan ystävänsä luokse, mutta tämä ei ollut kotona. Niinpä tämä tummahiuksinen sinisilmä oli lähtenyt kävelemään ennalta määräämättömään suuntaan pienen hiprakan rohkaisemana. Moottoripyörä oli jäänyt kämpän parkkipaikalle, sen verran Dante oli vielä selväjärkinen, ettei lähtisi huristelemaan päissään punaisella vauhtihirmullaan. Vaikka käveleminen ei ollutkaan mitään herkkua, oli ihan hyvä välillä saada edes hyötyliikuntaa. Ei sillä, että nainen olisi sitä niinkään tarvinut, olihan hän hyvin hoikka ja ihan perus hyväkuntoinen ihminen. Mutta ei todellakaan mikään himoliikkuja. Bilettäminen ja yleinen sekoileminen oli enemmän hänen juttunsa. Matkan päämääränä oli löytää joku paikka, jossa juoda pari huurteista.

Yllään tuolla hoikalla naisella oli valkoinen v-kaula-aukkoinen t-paita ja sen päällä vaaleasta deministä tehty farkkuliivi tai oikeastaan hihaton farkkupaita. Liivin kaulukset oli nostettu pystyyn, sinisiä silmiä peitti valkoiset raymanit ja tumma tukka oli tapansa mukaan tyylikkään sekaisin. Jalassa oli Danten lempi housut, eli punaiset pillifarkut ja mustat conversen tennarit. Tatuoiduissa käsissä oli kaiken maailman nahkaisia rannekoruja ja sormuksia. Kaikki todennäköisesti miestenpuolelta ostettuja ja hopeisia. Kultakorut ei olleet tämän naisen juttu.

Ilta aurinko oli varsin kirkas, joten aurinkolaseille oli käyttöä. Ilmakin oli mitä hienoin, mutta tämä suhteellisen pitkä ja poikamainen nainen etsi paikkaa minne mennä iltaa istumaan. Welldonen alueella hän ei niin kauheasti pyörinyt, joten baarin löytäminen oli hieman työläämpää. Kuitenkin Dante käveli itsevarman oloisesti pitkin kävelytietä, kuin olisi kulkenut siitä joka päivä. Nainen silmäili aurinkolasiensa takaa katuja reunustavia rakennuksia baarin toivossa. Hän oli päättänyt mennä ensimmäiseen, joka vastaan tuli. Samahan se oli, missä sitä pari kaljaa kittaisi.
Hetken vaeltelun jälkeen Danten silmiin osui rakennus varustettuna kyltillä, jossa luki: ”The Irish Fox”. Nainen pysähtyi baarin ovelle ja vilkuili ikkunoista sisään. Vaikutti baarilta. Eiköhän se siis kelpaisi. Pieni kävely tauko tekisi terää ja voisihan sitä yhden oluen jälkeen lähteä pois, jos paikka ei miellyttänyt.

Dante astui pubiin ja tähyili ympärilleen. Kello oli noin yhdeksän ja paikalla oli jo ihan kiitettävästi väkeä. Mitenkään erikoisemmin ei uusi tulokas alkanut toisia asiakkaita analysoimaan. Keski-ikäisiä miehiä parissa pöydässä, nurkkapöydässä jotain lukioikäisiä tyttöjä…
Baarissa raikasi irkkumusiikki, joka sai Danten naamalle hieman huvittuneen hymyn…ei ehkä ihan sellaista musiikkia, mitä hän kuuntelisi. Mutta olihan siinä taitavaa soittimien käyttöä, jota nainen osaisi arvostaa. Harrastihan hän itsekin niin soittamista kuin laulamistakin. Joskus tehden ihan keikkojakin. Sen enempää kuppilan hieman erikoisempaa musiikkivalintaa ihmetellen Dante asteli baaritiskin äärelle ja hypähti punaiselle baarijakkaralle. Raymanit pääsivät roikkumaan paidankaulukseen talteen. Toisella baarijakkaralla istuva noin nelikymppinen, vahvasti humaltunut mies tuijotti Dantea päästä varpaisiin. Varmaan arvaili naisen sukupuolta, sen verran poikamainen hän oli.
Dante ei jaksanut välittää ihmettelevästi katseesta, kunhan mies pysyisi hiljaa ja keskittyisi kaljaansa. ”Iltaa, saisinko kaljan?” sinisilmäinen nainen kysäisi baarimikolta hymyillen.
_____

Sinikuunlilja

[Sori että tää tähän vastaaminen kesti näin hitoikseen, mulla tosiaan alkoi uus koulu ja oli muutto toiselle paikkakunnalle niin en oo oikein kerinnyt vastata aikaisemmin. Ja tekstin laadusta en sano mitään, en oo roolinut Felcillä aikoihin pahemmin...]

FELCIA HAYES


Työilta jälleen, kuinkas muuten. Työnarkomaniastanihan minä tunnuin olevani muutenkin kaikkien ystävien kesken tunnettu. Olin kerinnyt olla pubilla jo taas reilusti ennen aukioloaikaa asioita järjestelemässä ja iltaa oli vielä jäljellä tovi jos toinenkin. Joskin Tom oli töissä tänään koko illan ja kovasti vakuutteli että voisin häipyä siihen aikaan kun huvitti. Itsepäisesti kuitenkin täällä minä pyörin ettei miehelle tulisi liian rankka ilta itsekseen.
Joku onneton laitapuolen kulkija joka oli ottanut muutaman liikaa oli äsken kaatanut juomansa joten päädyin sitten pyyhkimään olutta pöydiltä, niin, ja lattialta myös. Noo, näitähän sattui. Ei sentään ollut kukaan hajottanut yhtään lasia tänä iltana, joten aika helpollahan päästiin jos pahin mitä tapahtui oli yksi olut pitkin pituuttaan. Eikä se sentään ollut kaadettu suoraan syliini kuten silloin kerran.. Tom oli sen aikaa tiskin ääressä kun minä siivosin.
Joku viereisessä pöydässä istuva pyytää samalla uuden juoman ja lupaan sen tulevan kohta. Tom saisi huolehtia siitä kun minä palaisin tiskille.

Kun olen saanut vahvasti oluelta haisevan rätin jotenkuten huuhdottua ja kuivamaan, palaan tiskille patistaen Tomin muihin hommiin. Hän mainitsee ohimennen jotain hämmentävästä äsken tulleesta tyypistä joka oli kertonut pitkät tarinat siitä miten oli nuorena asunut muutaman kesän Skotlannissa viljellen perunoita, ostanut myyntirahoilla lampaita, pistänyt sitten lampaat villoiksi ja lihoiksi saaden siitä hyvän pesämunan tulevaisutta varten koska hän säästi rahaa asumalla itse homeelta haisevassa välinevarastossa jonka katto repesi joka vuoden syysmyrskyissä ainakin kerran irti. Hymähdän huvittuneesti ja kaadettuani itselleni taas vaihteeksi kupin kuumaa kahvia, asetun tiskin toiselle puolelle valmiina palvelemaan jälleen asiakkaita. Vilkaisen varauksella syrjäsilmällä tiskllä varsin kovassa jurrissa istuvaa äijää miettien aiheuttaisiko tämä myöhemmin ongelmia, mutta toistaiseksi tapaus vaikutti varsin säyseältä. Toivottavasti semmoisena pysyisikin.

Kerkeän vilkaista ohimennen puhelintani siltä varalta oliko kukaan kaivannut minua kun ovi käy ja kohotan katseeni automaattisesti sen suuntaan. Varsin pitkänhuiskea, jollain tapaa hieman sukupuolettoman oloinen henkilö saapuu paikalle - uutta verta Foxissa ilmeisimmin, tai en ainakaan itse muistanut ikinä ennen nähneeni tätä tyyppiä täällä.
Lähempi tarkastelu paljastaa tulijan vain poikamaiseksi naiseksi varsinkin siinä vaiheessa kun hän saa suunsa auki. Hymyillen nyökkään pienesti.
"Tottahan toki", vastaan ottaen tuopin ja kaataen hanasta tulijalle huurteisen. Isken sen pöytään juoman hinnan kera ja tarkkailen samalla häntä kiinnostuneesti. Olin aina yhtä pistämättömän utelias siitä millaista porukkaa täällä kävi, vaikka edelleen mieleenpainuvimpia kokemuksia oli kyllä ollut se alaikäinen pojankloppi joka tuli tänne silloin kerran sadetta pakoon ja jolla oli nasevat vastaukset joka lauseeseen.

__________

Reddari
// juu, eipä mitään. Itsellänikin on ollut tässä kaikenlaista tekeillä niin en ole niin paljoa kerennyt täällä foorumilla pyörimään. :) //

Punahiuksinen baarimikko oli heti palvelemaan janoista asiakasta eikä kulunut kuin hetki kun Danten edessä oli juuri hanasta laskettu huurteinen odottamassa juojaansa. Sinisilmä nyökkäisi kiitokseksi ja kaivoi takataskustaan lompakkonsa. Hetken laskeskelun jälkeen nainen sai tarvittavan määrän kolikoita kasaan ja ojensi ne oluen myyjälle hymyillen pienesti. ”Siinä pitäs olla tasaraha mutta laske ihmeessä kun on tullut jo hieman naukkailtua” Dante totesi ja nosti olutlasin huulilleen. Kitkerän maukas maku täyttää naisen suun. Liian varhain hän oli tuotakin litkua oppinut juomaan. Mutta eipä menneitä saanut takaisin, ei pari olutta tappaisi. Niin Dante itselleen aina sanoi. Mitään pahaa ei tapahdu, kaikesta kyllä selvitään.

Hetkeksi Dante keskittyi taiteilemaan lompakkonsa takaisin taskuunsa. Tässä onnistuttuaan hän otti pitkän kulauksen kaljastaan ja vilkuili tummien hiussuortuviensa alta baarimikkotarta erittäin kiinnostuneena. Olihan kyseinen nainen oikein viehättävän näköinen punaisissa hiuksissaan ja vihreissä silmissään. Taisi niissä silmissä olla hivenen sinistäkin, vai eikö Dante vain humalansa takia oikein nähnyt kunnolla? Pubin pisteet nousivat hetkessä. Hyvä palvelu ja kaunis baarimikko. Kaksi hyvää syytä palata joku toinenkin päivä istuskelemaan tiskin äärelle. Kyllähän kauniin naisen läsnäolo sai tuon poikamaisen naisen hieman jännittyneeksikin. Mitä sitä voisi tälle sanoa? Kuumeisesti Dante pyöritteli puheenaihe ideoita päässään.

Onneksi niin humalassa ei sinisilmä ollut, että tämä olisi letkauttanut jonkun tökerön iskulauseen tai flirttivitsin päin kaunottaren naamaa. Siitä ei koskaan seurannut mitään hyvää, mutta kännissä se tuntui aina hyvältä idealta. Paitsi sen jälkeen, kun oli saanut mojovan korvapuustin flirtin kohteelta. Dante tarkkaili mahdollisimman huomaamattomasti tuota punapäätä huomaten tämän tatuoinnit. No niin! Löytyhän sitä jotain puheen aihetta! Peittihän Dantenkin käsivarsia varsin näyttävät hihatatuoinnit. Selässäkin oli suuri tatuointi, mutta eihän se paidan alta näkynyt. Mutta aina hän sen oli valmis näyttämään, jos joku oikein halusi…
”Tosi nastoja tatuointeja sulla.” Dante tokaisi ottaen katsekontaktin tuon naisen vihreisiin silmiin. ”Meikäkin on pari ottanut vuosien varrella…” sinisilmä jatkoi ja pyöritteli käsiään, jotta toinen näkisi tatuoinnit joka suunnasta. Ja olihan Danten ilme varsin ylpeä siinä vaiheessa. Paljon aikaa ja rahaa noihinkin koristuksiin oli mennyt niin kelpasihan niitä esitellä. ”Jos kiinnostaa ottaa lisää niin mulla on tatuointi vehkeet kotosalla. Voin tehä kalja palkalla. tai ihan miten haluat.” Dante jatkoi höpinöitään veitikkamainen hymy kasvoillaan.a
________

Sinikuunlilja

Asiakas ojentaa minulle kolikoita takataskustaan mutta kehottaa vielä laskemaan uudelleen kun on jo tullut nautittua vähäsen.
"Pohjia jo oteltu vähän kotona vai? No eipä hätiä, ei tuo uutta ole", sanon puolikas virne naamallani, viitaten siihen että joutuu sitä toisinaan useamminkin rahoja uudelleenlaskemaan. Räknään kolikot nopeasti kädessäni läpi ja vilkaisen naiseen;
"Ihan oikea summa, kiitos."
Laitan rahat kassaan ja suljen sen sitten vienosti kolahtaen. Katsahdan asiakkaaseen, ilmeisesti juoma ainakin upposi hyvin. Jospas tulisi taas joku vakituisempi kävijä, vaikka ei toki ohimennen piipahtajissakaan suinkaan mitään pahaa ollut.

Mietin hetken viitsiikö sitä aloittaa keskustelua tulijan kanssa vai oliko tuo enemmän sorttia 'anna minun juoda rauhassa'. Jäi näemmä tiskin ääreen kuitenkin. Noo, ehkä tuo itse aloittelisi kevyttä jutustelua jos keskusteluseuraa kaipasi. Pyyhkäisen otsahiuksiani silmien edestä katsoakseni pöydännurkkaan jossa kahvikuppini yleensä majailee. Kuppi on kuitenkin miltei tyhjä, pohjalla näemmä vain kylmät jämät jotka ovat seisoneet pöydällä useamman kuin yhden tovin. Irvistän hieman inhoten kylmää kahvia katsoessani ja siirrän kupin vielä aavistuksen kauemmas. Ehkä ottaisin kohta suosiolla uuden.
Kaivan hieman eräitä enemmän tai vähemmän tärkeitä papereita esille ja selailen niitä kun äsken saapunut asiakas sitten mainitsee yllättäen jotain tatuoinneista.
"Mitä? Ai, kiitos", sanon vähän hämilläni ja kohtaan kirkkaansiniset silmät kun kohotan katsettani papereistani. Eihän tuo ensimmäinen kerta tietysti ollut kun joku otti ne puheeksi, varsinkin kun kaulassa oleva oli varsin näkyvä, mutta olin jo kerinnyt vajota hieman ajatuksiini. Ja toisen intensiivinen katse hieman yllätti.
Sitten hän esittelee omia tatuointejaan ja lasken paperit käsistäni pöydälle voidakseni oikeasti katsahtaakin mitä hän esittelee. Pääkalloja ja lohikäärmettä, ihan tyylikkäitä.
"Näemmä useammankin kuin pari", vastaan sitten, "tai ainakin suhteellisen isokokoisia. Minullahan ei ole tällä hetkellä enempää kuin nämä kaksi, joista tämä kädessä oleva nyt on hyvinkin piskuinen", sanon ja käännän käsivarttani vähän jotta aurinko näkyy kunnolla.

Kohotan hieman kulmiani kun toinen sitten toteaa että hänellä on itselläänkin tatuointivälineet ja että voisi tehdä kaljapalkalla.
"Ehkä nyt ei tällä kertaa kuitenkaan, mutta pidetään ilman muuta mielessä", sanon hieman virnistäen. Ei sillä etten luottaisi toisen kykyihin.. ehkä hiukan, varsinkin kun kyseinen henkilö oli vasta saapunut ovesta sisään ja oli pienessä sievässä. Jospa mielummin toistaiseksi uhraisin vähäiset roponi siihen kalliiseen lystiin että kävisin tatuointiliikkeessä kuin että kävisin tuon tyypin luona ja lopputuloksena olisi joku epämääräinen suttu kropassani tai jotain.
"Et ole noita suinkaan kuitenkaan itse tehnyt?" sanon hieman epäilevästi kulmiani kurtistaen, viitaten luonnollisesti käsien tatuointeihin.

________

Reddari

"Pohjia jo oteltu vähän kotona vai? No eipä hätiä, ei tuo uutta ole" vastasi punapää Danten tokaisuun rahoista. Baarijakkaralla istuva nainen ei voinut kuin hymähtää vastaukselle. Harvoinpa sitä baariin lähti ilman pikku lämmittelyryyppyjä. Ei ainakaan silloin, jos oli aikomuksena juoda ihan tosissaan. Ja Dantehan harrasti juuri sitä. Sivistynyt viinin naukkailu illallisen ääressä tai kahden kaljan juominen jalkapallo matsia katsoen oli naiselle vieras käsitys. Viiniä oli tullut vain juotua opiskeluaikana, halpaa sellaista tietenkin. Kaljaa taas meni varmasti enemmän kuin pari jos sille tiellä Dante lähti.

Rahaa oli kuulemma sopiva määrä ja lompakko sai taas kadota kirkkaan punaisten housujen takataskuun odottelemaan siihen asti, kunnes sille olisi taas käyttöä. Hetken tuo kaunis baarimikko keskittyi puuhailemaan tiskin takana työasioita kiinnittämättä kaljaa siemailevaan sinisilmään sen enempää huomiota. Tatuointi tokaisu herätti neidon huomion taas tähän erikoiseen asiakkaaseen. "Näemmä useammankin kuin pari tai ainakin suhteellisen isokokoisia. Minullahan ei ole tällä hetkellä enempää kuin nämä kaksi, joista tämä kädessä oleva nyt on hyvinkin piskuinen" Baarimikkotar puheli esitellen kädessään olevaa tatuointiaan ja Dante katseli sitä uteliaana. Oikein hyvin ne sopivatkin tuolle vihreäsilmäiselle kaunokaiselle.

Dante suuntasi katseensa omiin käsivarsiinsa, jotka olivat varsin perusteellisesti musteen peitossa. Mitähän hänen äitinsä olisi niistä ajatellut… no, eipä tämä ollut niitä näkemässä. Isästä ne eivät olleet ongelma, olihan tämä omassa nuoruudessaan itsekin ottanut pari kuvajaista kehoaan koristamaan. ”No ajattelin että jos kerran tatuoinnin ottaa niin sama ottaa kunnon kokoinen. ” Dante selitti ja otti hörpyn mallasjuomaansa.

Mitenkään yllätyksenä ei tullut, ettei baarimikko ihan innostunut Danten ehdotuksesta. "Ehkä nyt ei tällä kertaa kuitenkaan, mutta pidetään ilman muuta mielessä" tämä vastasi virnistäen."Et ole noita suinkaan kuitenkaan itse tehnyt?" nainen vielä jatkoi hyvin epäilevään sävyyn. Sinisilmä laski kaljalasinsa tiskille ja naurahti: ”En nyt sentään, kyllä siitä tulee paremman näkönen kun joku toinen tekee. Ja mulla on tuttuja yhdessä tatuointiliikkeessä niin saan alennusta, joten mitä sitä itse räpeltämään. Isä oikeastaan maksoi tämän lohikäärme hässäkän 20-vuotis lahjaksi.”

”Ekan tatuoinnin otin jo 17-vuotiaana, se on selässä. Mutta sitä ei niin vaan pääse näkemään.” Dante sanoi virnistellen hetken pidettyään taukoa kertoilustaan. Tapansa mukaan sinisilmä hyppäsi jo seuraavaan aiheeseen, ettei tilanne vain muuttuisi kiusalliseksi. ”Ai niin, oon Dante. Ja näillä näkymillä sait uuden vakioasiakkaan.” Dante ilmoitti hymyillen ja tyhjensi yhdellä pitkällä huikalla lasinsa oluesta. ”Toinen samanlainen?” nainen totesi ystävällinen hymy poikamaisilla kasvoillaan.

Ylläpidon huom.//Ja tästä jatkuu normaalisti!//