Tänään on 26 Syys 2018, 02:38


Mun on kylmä, mut en oo ainoo [yksinpeli]

The Irish Fox-pubin omistaa irlantilainen Felcia Hayes joka on usein myös itse töissä tiskin takana tai tarjoilemassa. Pubissa soi aina irlantilainen musiikki ja tarjolla on alkoholijuomien lisäksi myös limsaa, kahvia, teetä ja kaakaota sekä pikkupurtavaa. Hillitty mutta kotoisa sisustus on monilta osin tummaa puuta sekä vihreän tai oranssin sävyjä.

Felcian pubin alaikäraja on 16 vuotta.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 845
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Mun on kylmä, mut en oo ainoo [yksinpeli]

Viesti02 Marras 2014, 21:42

FELCIA HAYES

On niin kovin hiljaista.
Viikonloppu, kello näyttää neljää yöllä. Viimeinenkin elämästä humaltunut asiakas on saatettu ulos kylmään sateeseen ja minä olen yksin täällä pimeässä pubissa.

Sormet näpertävät ahdistuneen oloisesti illan viimeistä kuittia joka on juuri repäisty irti kassakoneesta.
Yksi viski, niin, sekä yksi lonkero jonka kyseinen herrasmies oli tarjonnut jo varsin hyvässä humalassa olleelle seuralaiselleen.
Huokaisen pienesti kun rytistän kuitin ja heitän sen roskiin.
Joskus minä mietin miten järjetöntä kaikki on.

Olen yksin töissä, kuinkas muuten, olinhan minä muutenkin täällä varmaan suuremman osan elämästäni kuin kotona. Täällä saattoi maistaa elämän, sen saattoi tuntea niissä iltapäivällä tulevista rauhallisista askelista jotka kaipasivat työpäivän päätteeksi lämmintä minttukaakaota, ja iltaa kohden ne askelet muuttuivat kiireisemmiksi samoin kuin tunnelmakin.
Mutta oliko minun elämäni kiinni vain niitten muiden ihmisten elämässä?
Nyt on hiljainen lauantaiyö ja voin vielä kuulla baarin edustalla sen viimeisenä lähteneen miehen keskustelevan sen tytön kanssa joka hänen mukaansa lähti. Itse asiassa näen heidän tummat siluettinsa baarin ikkunaa vasten.
Nyt he suutelevat.
Kurtistan kulmiani ja lähden hakemaan nurkkapöytään unohtunutta tuoppia märän tiskirätin kanssa.
Hyi kun pöytä onkin tahmeiden olutläikkien täplittämä...
Tätäkö elämä on.


Tämä baari on minulle kaikkeni. Sieluni, elämäni. Rakastan tätä paikkaa. Jokaista puutuolia, jokaista pöytää, jokaista tyhjää koristeena olevaa pulloa ja jokaista valokuvaa seinällä. Tuota Irlannin lippua tuolla, niin, ja tuota järkyttävän tunkkaista tupakkakoppia.
Mutta kun ne hahmot kaikkoavat baarin ikkunan edestä minä tajuan miten minä todella seison yksin tämän baarin keskellä.
Sen tummalla kauniilla puulattialla, siinä minä seison tummissa koroissani ja mietin milloin viimeksi minä olen elänyt muuten kuin toisten kautta.
Kylmä kahvikupillinen kaatuu nopeasti viemäriin. Yksinäinen kyynel katoaa nopeasti kämmenen pyyhkiessä sen pois.
Mikä minulla oikein on?
En minä ole tällainen.

Otan kaapista pullollisen vahvaa likööriä ja avaan oven jonka takaa paljastuvat portaat salaiseen kamariini.
Siellä minä avaan pullon ja otan pullosta suoraan suuren kulauksen.
Heittäydyn vanhan puusänkyni lakanoille ja katson miten yöllisen kaupungin katuvalot osuessaan sälekaihtimiin muodostavat viiruja seinille.
Jonkun auto kirskahtaa ajaessaan vauhdilla kulmasta eteenpäin.
Olisikohan minun aika muuttaa elämäni suuntaa eikä vain seurata sivusta elämäni kulkua.

Ajan mittaan pullo tyhjenee.
Jään makaamaan sängylle pääni tyhjänä, pullo kilahtaa lattialle.
Minun piti olla vahvempi.
En uskonut että tämä olisi iskenyt näin.
Mikä minulle edes oikein tuli?
Hieman humalainen katse vaeltaa taas niihin säteisiin seinillä.
Silmiäni särkee...

Yksi viesti. Yksi hiljainen huuto yöhön.
Minä olen yksin.
Kaipaan edelleen sinua.
Anteeksi.

Aamulla minua hävettäisi että lähetin sen.
Mutta nyt minä vain käperryn mytyksi sänkyyn, rutistan peittoa itseäni vasten ja minusta tuntuu kuin yllättäen aika olisi mennyt kymmenen vuotta taaksepäin ja olisin taas yhdeksäntoista ja hukassa itseni kanssa.
Olo tuntuu niin paljon nuoremmalta. Niin paljon sekavammalta.
Sen piti jo olla selkeää.

Punaiset hiukset leviävät viuhkana pitkin vaaleaa tyynyä.
Lopulta katuvalotkin sammuvat.
Hiljainen hengitys kaikuu yksinäisen kabinetissa.

Ei ne huomaa vaikka tuijottaa
Ei ne mitään musta irti saa
Joskus mä kasvan pienemmäksi
Katoan sokkeloon
Joskus en jaksa
Suljen silmät ja leikin ettei mua ees oo

Paluu The Irish Fox

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron