Don't look so sad, let's have some fun~! //Reddari & Nina//

Plaza on keskustan tunnetuin yökerho ja on erityisesti villimpää juhlintaa kaipaavien mieleen. Plazassa on paras tanssilattia mitä kaupungista löytyy, eikä baari jätä janoisia kuivin suin. Klubilla on usein myös sekä tunnettuja että tuntemattomampia artisteja esiintymässä.

Yökerhon alaikäraja on 19 vuotta. Henkilöllisyys sisäänkäynnillä on todistettava.

Don't look so sad, let's have some fun~! //Reddari & Nina//

ViestiKirjoittaja KuuSusi » 24 Loka 2013, 18:16

//..oon surkee keksimään otsikoita -_-' Muttah, Reddari tänne päin Ninan kanssa~!//

Ritsu

Oli normaali syysilta. Kello lähenteli puolta yhdeksää, ja porukkaa alkoi kokoontua baareihin ja muihin illanviettopaikkoihin. Yökerho Plazassa oli paljon porukkaa, kuten yleensäkin, ja lisää oli tulossa. Yökerhoon oli jonottamassa kaikenlaista porukkaa, kuten myös muuan nuori opiskelijapoika. Nuorukaisella oli yllään tiukat mustat pillifarkut ja purppuran värinen toppi.
'Mikä noilla oikein kestää?', Ritsu ajatteli ärsyyntyneenä ja vilkuili välillä kännykäänsä. Hänen vanha ystävänsä oli tullut käymään entisessä kotikaupingissaan, ja tuo oli luvannut tavata Ritsun Yökerho Plazassa. Sen takia tuo femiininen nuorukainen nyt seisoskeli myöhään illalla yökerhoon menevässä jonossa. Ritsu ei ollut koskaan ennen käynyt missään baareissa tai yökerhoissa, ja nuorukainen odotti melko innolla pääsevänsä sisään.

Noin kymmenen minuutin odottamisen jälkee tuli vihdoin Ritsun vuoro mennä sisälle.
"Ikä ja henkilöllisyystodistus", sanoi portinvartija.
"Ah, pikku hetki", Ritsu sanoi ja alkoi kaivaa laukkuaan. Hän otti lompakkonsa ja näytti mopokorttiaan.
"Kelpaako tämä?" nuorukainen kysäisi. Portsari vilkuili vuorotellen mopokorttia ja Ritsua.
"Hmh, no kaipa tuo kelpaa. Mene vain sisään", portsari sanoi hetken miettimisen jälkeen ja päästi Ritsun sisälle.

Sisälle päästyään Ritsu katsoi innoissaan ympärilleen. Hetken kuluttua hänen puhelimensa soi.
"Haloo? Joo mä oon jo täällä. Ai mitä? Sori, en kuule kunnolla, oota pikkuhetki", Ritsu selitti melun ja musiikin yli ja siirtyi hieman syrjempään.
"Niin mitä sanoitkaan? Mitä?! Et ole tosissasi! No, ei kai sille voi mitään, jos et pääse... Nähdään joku toinen kerta sitten", Ritsu sanoi hieman pettyneenä, kun tuon ystävä ilmoittikin, että ei pääse tulemaan. Nuorukainen huokaisi syvään, laittoi kännykän taskuunsa ja asteli baaritiskille.
"Mitä saisi olla?" tarjoilijatar kysyi hymyillen Ritsulta.
"Ihan vain kokista, kiitos", nuorukainen sanoi tilauksen ja antoi maksun. Hän alkoi juoda juomaansa ja katseli ympärilleen. Paikka vaikutti ihan mukavalta, vaikka melua olikin hieman liikaa ja se aiheutti Ritsulle hieman päänsärkyä.
"Kappas vain, mikäs namupala se täältä löytyy", eräs nuori mies sanoi flirttailevasti Ritsulle ja istahti tuon viereen.
"Ootkos sä aasialainen?" mies sitten kysäisi tuolta.
"Ah, olen. Olen kotoisin Japanista", Ritsu sanoi ja kääntyi katsomaan miestä.
"Mä jotenkin ounastelinkin tota. Tuollaisia söpöläisiä ei ihan joka maailmankolkasta löydäkään", mies sanoi ja laittoi kätensä Ritsun reidelle. Ritsu tunsi, kuinka puna levisi hänen kasvoilleen ja siirsi miehen käden pois reideltään.
"Um, anteeksi vain, mutta mä oon varattu...", nuorukainen valehteli toivoen, että toinen jättäisi hänet rauhaan.
"Ai oot vai? No sepä sääli... Mut eihän se saa tietää mitään...", mies sanoi ja lähestyi Ritsun kasvoja suudellakseen tuota, mutta Ritsu löi miestä poskelle.
"Jätä mut rauhaan! Anteks nyt vaan, mut en oo sellasta tyyppiä...", Ritsu ärähti ja siirtyi istumaan baaritiskistä kauinmaisimpaan pöytään.
'Ehkäpä olisi vain parempi, jos menisin kotiin... Mitä mä edes teen täällä..?', nuorukainen ajatteli ja houkaisi syvään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

// valmiina toimintaan! toivottavasti ei ole liian sekalaista tekstiä kun vähän aiempien pelien juttuja saattaa olla ohi mennen mainuttuja. //

Nina

Olipa kurja olo. Jonkin aikaa Nina oli tuntenut että asiat hänen elämässään kääntyisivät parhain päin, mutta juuri sinä hetkenä kaikki oli taas mennyt täysin pieleen. Hän oli oikein New Yorkissa käynyt selvittämässä asioita. Edes yksi huoli vähemmän. Mutta kuitenkin Nina oli surullinen ja pettynyt itseensä. Ehkä hänen ja hurmaavan kreivittären välille olisi voinut muodostua jotain pysyvää, jos etsivä olisi vain päästänyt ajoissa menneisyydestään irti. Erosta…tai oliko se edes ero. Eihän parivaljakko ollut ehtinyt edes olla mitään. No, kuitenkin erosta oli kulunut jo pari viikkoa. Etsivä ei uskaltanut mennä koputtelemaan kreivittären ovelle. Pitäisi vain unohtaa…päästää irti. Tämä oli varmasti jatkanut elämäänsä sen enempää Ninaan ajatuksia uhraten. Etsivänkin piti tehdä niin… se tuntui vaikealta. Ensin hänen piti pystyä elämään kihlattunsa menetyksen kanssa ja sitten vielä tämänkin. Menettää nainen, johon hän oli rakastunut pitkästä aikaa. Ei Nina voisi vain talsia kreivittären ovelle ja todeta että on valmis suhteeseen aivan yhtäkkiä. Toinen nainen oli varmasti kyllästynyt iäiseen säätämiseen ja pyöritteli jo jossain maankolkassa jotain nuorta miestä…

Ja mitä etsivämme oli tehnyt tällaisen tilanteen tullessa eteen? Kiirehtinyt asunnolleen korkkaamaan rommipullon. Ei mitään fiksua toimintaa. Alkoholi vain huijasi aivoja. Laimensi tunteita hetkeksi. Seuraavana aamuna ne tunteet olisivat vieläkin voimakkaampia ja kipeämpiä. Nina tunsi itsensä yksinäiseksi. Puolet rommipullostaan siemailtuaan etsivä päätti lähteä läheiseen yökerhoon. Vaikka se muistuttikin häntä yhdestä epäonnistuneesta rakkaustarinasta. Mutta ehkä sieltä löytyisi jotain seuraa… Juttuseuraa, petiseuraa…tappeluseuraa. Sillä ei ollut niin väliä. Kunhan Nina saisi ajatuksena jonnekin muualle.

Etsivä oli saapunut Plazaan heti sen avauduttua. Se oli hänen suosikki illanviettopaikkansa koko kaupungissa. Hyviä juomia, hyvää musiikkia ja kauniita ihmisiä. Nina istuskeli baaritiskin ääressä naukkaillen viskiä. Tänään maistui vahvat juomat. Aivan kuin hän yritti niiden väkevyydellä pyyhkiä pois menneitä aloittaakseen puhtaalta pöydältä. Jo oli aikakin. Kuitenkin ikävä raastoi Ninan sielua. Häntä kadutti niin kreivittärelle sanotut kuin sanomatta jätetyt sanat…
Tuolla pitkällä naisella oli yllään harmaa v-kaula-aukkoinen neulepaita jonka alla oli valkoinen kauluspaita sekä musta kravatti. Jaloissa tummansiniset farkut ja valkoiset tennarit. Vaaleat hiukset olivat totuttuun tapaan ponnarilla kiinni, vaikka hieman lyhyemmät etuhiukset pyrkivätkin roikkumaan silmillä. Päässä harmaa vedora-hattu, jota etsivä ei koskaan jättänyt kotia, jos luvassa oli baari-ilta. Pahaolo ja alakulo eivät siis ainakaan ulkoapäin katsottuna ollut näkyvissä tästä naisesta.

”Nina!! ihanaa nähdää!” kuului todella, todella humalainen naisen ääni jostain tanssilattialta päin kaiken muun melun seasta. Etsivä tunnisti nimensä ja käännähti taaksensa katsomaan kuka oli kyseessä. Vaaleahiuksinen nainen hoiperteli punaisissa korkkareissaan Ninaa kohti. Jaahas, joku yhdenillan juttu joka oli painanut Ninan kasvot mieleensä… Kaiken lisäksi varattu hetero. Ei hyvä. Ehkä etsivän ei pitäisi enää sekaantua tuohon naiseen. Nina hypähti tuoliltaan alas vetäen kasvoilleen kohteliaan hymyn. Tuo humalainen blondi hoiperteli yhä nopeammin etsivää kohti ja saavutettuaan tämän hypähti tämän kaulaan. Nina ei ollut tähän varautunut vaan horjahti kohti baaritiskiä. Hän tunsi kyynerpäänsä kolahtavan johonkin kovaan…kuului kilahdus. Todennäköisesti lasi oli kaatunut. Toivottavasti ei tulisi tappelua…
Blondi suuteli jo etsivän kaulaa määrätietoisesti. ”Kuulehan kultaseni, ehkä sinun pitäisi mennä poikaystäväsi luo…minulla on vähän muuta tekemistä.” Nina puheli toiselle ja työnsi tämän hellästi kauemmas itsestään. Onneksi blondin pari naispuolista ystävää tuli noutamaan tätä. Pian naiset katosivat ihmisvilinään. Etsivä huokaisi syvään ja käännähti henkilön puoleen, jonka juoman oli nähtävästi kaadellut kaikessa rytäkässä. Hennon näköinen henkilö oli pukeutunut purppuranpunaiseen toppiin…hämärän valaisun ja humalatilan johdosta Nina rekisteröi tämän tytöksi.

”Pyydän anteeksi neitiseni, olin kauhean huolimaton. tilaan sinulle heti uuden! Aivan mitä haluat.” etsivä vakuutteli pahoitteleva ilme kasvoillaan, joka muuttui äkkiä leveään hurmurin hymyyn.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ritsu

Ritsu istui tylsistyneenä ja katseli ympärillä juhlivia ihmisiä. Nuorukainen otti silloin tällöin kulauksen lasistaan ja laittoi sen takaisin pöydälle.
'Mitä mä teen täällä?', ruskeatukka ajatteli ja huokaisi syvään. Kaikilla muilla näytti olevan hauskaa, paitsi hänellä. Ritsu nojasi baaritiskiin ja piteli päätään melusta aihutuvan päänsäryn takia.
"Ootko sä kunnossa?" tarjoilija tyttö kysäisi Ritsulta.
"Ah, olen kyllä, tää melu vaan aiheuttaa mulle päänsärkyä... Ei sulla sattuis olemaan mitään särkylääkettä?" tuo femiininen nuorukainen sanoi yhä päätään pidellen.
"Ahaa. No mullakin on joskus sama ongelma, mut mun on vaan pakko kestää, ku oon töissä täällä. Ja kyl mul taitaa jotain särkylääkettä olla, ellen sit unohtanut niitä kotiin... Oota hetki, mä käyn kattomassa", tarjoilijatar selitti ja lähti hakemaan lääkettä.
"Kiitos", Ritsu ehti vielä sanoa tytön perään, ennen kuin tuo katosi takahuoneeseen.

Yhtäkkiä joku nainen horjahti kohti baaritiskiä, ja tuon kyynärpää sattui kolahtamaan suoraan nuorukaisen juomalasiin.
"Hei, varo vähän..!", nuorukainen huudahti, mutta nainen ei näyttänyt kuulevan tuota. Joku humalainen blondi oli hypähtänyt varoittamatta kohti toista naista, ja nyt tuo suukotti toisen kaulaa. Ritsu vain kääntyi hieman äreänä poispäin noista kahdesta.

Hetken kuluttua pari naista tuli hakemaan blondia ja nuo katosivat ihmisjoukkoon. Tuo fedora-hattuinen nainen sitten kääntyi Ritsua kohti.
”Pyydän anteeksi neitiseni, olin kauhean huolimaton. Tilaan sinulle heti uuden! Aivan mitä haluat", nainen sitten sanoi pahoitellen pojalle, joka katsoi naista hieman ihmeissään.
"Eh, tu-tuota... Anteeksi vain, mutta olen kylläkin poika. Ja ei sun tarvii, kyl mulla rahaa on", tuo femiininen nuorukainen selitti naurahtaen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nina

Nina nosti yllättyneenä kulmakarvojaan kun tuo hennon oloinen henkilö avasi suunsa: "Eh, tu-tuota... Anteeksi vain, mutta olen kylläkin poika. Ja ei sun tarvii, kyl mulla rahaa on". Henkilön äänessä oli kieltämättä jotain poikamaista ja tarkemmin katsottuna kyllä tämä pojalta näytti. Ainakin enemmän kuin tytöltä. ”Ahaa, anteeksi kovasti. En nähnyt kunnolla kasvojasi niin tein väärän johtopäätöksen.” Nina pahoitteli hieman hymyillen ja istuutui baarijakkaralle pojan viereen. Nyt kun oli juttelu aloitettu niin kaipa sitä voisi jatkaakin. Ei etsivä loppujen lopuksi kaivannut tälle illalle mitään seksuaalista kanssakäymistä. Ehkä olisi vain parempi ottaa rennosti ja selvitellä päätä. Mitä nyt humalassa ajatukset olivat kaikkea muuta kuin selviä.

Etsivä nosti viskilasinsa huulilleen. Hänen oikea kätensä oli sidekerroksen aikana. Se oli kokenut kovia New Yorkissa, rystyset olivat aivan vereslihalla käsirysyn jäljiltä. Eipä tuo menoa haitannut. Pystyihän Nina vielä lasia kädellään pitelemään. Lääkärireissu oli varmistanut, ettei mitään ruhjeita ja venähdyksiä pahempaa ollut sattunut. Viimeinen pisara viskistä katosi etsivän kurkkuun. Olipa se väkevää, ehkä seuraavaksi voisi tilata jotain laimeampaa. Jos etsivä koko illan viskin kaltaisia juomia vain joisi hän olisi nopeasti siinä kunnossa, että ei selviäisi omien neuvoin kotia.
Ajatus tuntui oikeastaan mukavalta. Voisi vain hetkeksi unohtaa kaiken pahan ja heittäytyä alkoholin tarjoamaan hurmokseen. Nauraa, tanssia, huutaa… nauttia elämästä. Olla murehtimatta parisuhteista, työasioista tai muista asioista. Niitä kerkesi vatvoa jonain muuna iltana. Nina oli vain huono unohtamaan. Sisimmässään hän oli hyvin herkkä ihminen. Niin helposti haavoittuva, vaikka muut olettivat jotain aivan muuta.

Tyhjän lasin etsivä laski baaritiskille tuijottaen hetken siteillä peitettyä kämmentään. Olipa hän ollut idiootti. Mennyt nyt paljain käsin pieksemään toisen ihmisen. Nina repäisi itsensä aatoksistaan, käänsi kellertävät silmänsä vieressä istuvaan poikaan päin ja ojensi tälle kätensä sanoen: ”Olen muuten Nina, Nina Brown.”
Kättelyn jälkeen etsivä tokaisi ystävällisesti hymyillen: ”Mutta hei, voin oikeasti ostaa sinulle jotain tilalle, itseänikin ottaisi päähän jos joku menisi kaatelemaan juomani. Mitä juot? Lonkeroa? Tai jotain drinkkiä?” Eihän Ninan työ mikään hyväpalkkaisin ala ollut, mutta ei rahasta mitenkään puutetta ollut. Harvinaisen halvan vuokra-asunnon ansiosta ylimääräistä rahaa jäi mukavasti esimerkiksi baarissa tuhlattavaksi. Kyllä sitä piti kauniille naisille pari drinkkiä tarjoilla lämmittelyksi… Miehet eivät kyllä etsivältä mitään armon paloja saaneet. Paitsi nyt, olihan Nina omaa huolimattomuuttaan toisen juomat kaadellut pitkin baaritiskiä.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ritsu

Ritsu huomasi naisen yllättyneen ilmeen, kun tuo oli sanonut olevansa poika.
”Ahaa, anteeksi kovasti. En nähnyt kunnolla kasvojasi niin tein väärän johtopäätöksen”, nainen sitten pahoitteli ja kävi istumaan Ritsun viereen.
"Ei se mitään. Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun joku erehtyy luulemaan minua tytöksi", nuorukainen sanoi naurahtaen. Tuo katsoi naista hetken hieman arvioivasti ja päätteli tuon olevan yli kaksikymppinen, ja tuo näytti olevan hieman humalassa. Nainen kuitenkin vaikutti ihan hyvältä tyypiltä, vaikka Ritsu ei tuota tuntenutkaan.
'No, onpa ainakin jotain juttuseuraa...', Ritsu ajatteli ja huomasi siteen naisen kädessä. Nainen laski tyhjän lasinsa baaritiskille ja kääntyi sitten kättelemään Ritsua.
”Olen muuten Nina, Nina Brown”, nainen esittäytyi.
"Minä olen Ritsu Agatsuma. Hauska tutustua", nuorukainen esittäytyi ja hymyili pienesti.
”Mutta hei, voin oikeasti ostaa sinulle jotain tilalle, itseänikin ottaisi päähän jos joku menisi kaatelemaan juomani. Mitä juot? Lonkeroa? Tai jotain drinkkiä?” nainen sitten tokaisi kättelyn jälkeen ystävällisesti hymyillen.
"Umm, no jos kerran vaadit... Ja minä en kyllä juo mitään alkoholipitoista, niin että jos vaikka ihan vain kokista...", Ritsu sitten sanoi hieman vastahakoisesti. Nuorukainen ei ollut tottunut siihen, että hänelle tarjotaan jotain, mutta kai sitä nyt tämän kerran voisi ottaa tarjouksen vastaan.

Samassa tarjoilijatyttö tuli sitten takahuoneesta särkylääkkeiden kera.
"Tässä olisi. Kyllä näillä ainakin hetkeksi saa päänsäryn kuriin", tyttö sitten sanoi ja ojensi lääkkeet hymyillen Ritsulle.
"Ah, kiitos. Olenko mitään velkaa?" nuorukainen sanoi ja otti lompakkonsa esiin.
"Ei sinun tarvitse maksaa mitään, pidä hyvänäsi vain", tarjoilijatar sanoi hymyillen.
"Mutta en mä näitä voi ilmaiseksi ottaa. Ota nyt edes tämä vitonen", Ritsu sanoi vaatien ja tarjosi vitosta.
"No hyvä on sitten. Toivottavasti päänsärky lakkaa", tyttö sitten sanoi, otti rahat ja meni palvelemaan muita asiakkaita.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nina

Onneksi tuo nuoren oloinen poika ei loukkaantunut humalaisen etsivän pienoisesta erehdyksestä vaan totesi: "Ei se mitään. Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun joku erehtyy luulemaan minua tytöksi" Pieni naurahduskin kuului tämän suusta. Hyvä näin, Nina ei jaksanut alkaa haastamaan nyt riitaa kenenkään kanssa. Mutta juttelu voisi olla ihan mukavaa. Siro poika esitteli itsensä Ritsu Agatsumaksi. Japanilainen nimi… Hänen esittäytymisessään oli kyllä jotain japanilaista kohteliaisuutta. Ja tarkkaan katsottuna kasvojen piirteissäkin oli jotain aasialaisuuteen liittyvää. Monia uteliaita kysymyksiä nousi etsivän mieleen. Mikä oli tuonut pojan tänne? olikohan poika joku vaihto-oppilas vai muuttanut Kanadaan jostain syystä? Olihan Nina itsekin alun perin puhdas New Yorkilainen, eikä hänen rakkautensa tuohon kaupunkiin voinut koskaan sammua kokonaan. Vaikka hetkeksi se rakkaus oli kuollut etsivän kihlatun mukana… mutta pitkän tauon jälkeen New Yorkin matka oli onnistunut muistuttamaan häntä kaupungin hyvistä puolista. Mutta silti se paikka kuului Ninan menneisyyteen. Snowfinch oli paikka, jossa hän aikoi aloittaa uuden elämän ilman menneisyyden painolastia mukanaan. Paluuta juurille ei enää ollut.

"Umm, no jos kerran vaadit... Ja minä en kyllä juo mitään alkoholipitoista, niin että jos vaikka ihan vain kokista..." vastasi Ritsu Ninan tarjoukseen hieman arasti. Eihän sitä kovinkaan moni kehdannut tuntemattomilta ottaa drinkkejä vastaan… mutta etsivä oli sen verran spontaani ihminen ettei nähnyt tilanteessa mitään kiusallista. Sehän oli vain pelkkä ystävällinen ele, jossa ei todellakaan ollut mitään taka-ajatuksia, kun Ritsu kerran vastakkaisen sukupuolen edustaja sattui olemaan. Vaikka vaikuttikin omalla tavallaan varsin tyttömäiseltä ja suloiselta, mikä vetosi Ninaan naisissa. Itse kun hän oli aina ollut sitä dominoivampaa ja maskuliinisempaa osapuolta suhteissa.
Ritsun myönnyttyä tarjoukseen tarjoilija neitokainen kiikutti nuorukaiselle särkylääkettä. Nina kuunteli hiljaa kaksikon keskustelua vieressä hymyillen tarjoilijalle pienesti. Tarjoilijatar siirtyi hetkeksi palvelemaan pari muuta asiakasta, mutta onneksi hommana oli vain parin lasin täyttäminen oluella, joten tämä kuuli Ninan huikkauksen ja asteli taas tuon hattupäisen naisen luokse.

”Iltaa, yksi cokis ilman mitään vahvistuksia ja rommikola” etsivä totesi leveästi hymyillen. Tarjoilijatar nyökkäsi ja kääntyi etsimään hyllystä rommipulloa Ninan drinkkiä varten. ”Taas yksi hyvä puoli Plazassa…kauniit työntekijät…tämä on kyllä kliseinen kysymys mutta käytkö yleensä täällä? Asutko ihan Kanadassa vai oletko vain käymässä? Ihan vain kun nimesi on niin eksoottinen. ” etsivä kysäisi Ritsulta ystävällisesti hymyillen kaivaen samalla kauhtuneiden farkkujensa takataskusta lompakkoaan. Kauaa ei tarjoilijattarella kestänyt juomien kanssa vaan pian tämä laski juomat kaksikon eteen. Nina maksoi juomat luottokortillaan ja sujautti lompakon kortteineen takaisin taskun uumeniin. ”Kiitoksia kultaseni.” etsivä lirkutteli tarjoilijattarelle, joka tyytyi vilauttamaan pienen hymyn kiiruhtaen jo seuraavaa asiakasta palvelemaan. Etsivä suuntasi katseensa Ritsuun odottaen vastausta utelias ilme kasvoillaan.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

//Anteeksi kamalasti, että kesti! Dx//

Ritsu
Tarjoilijatar meni hetkeksi palvelemaan muita asiakkaita, mutta palasi pian Ritsun ja Ninan luo. Nina esitti tilauksen tarjoilijattarelle, ja tuo alkoi valmistaa drinkkejä.
”Taas yksi hyvä puoli Plazassa…kauniit työntekijät…tämä on kyllä kliseinen kysymys mutta käytkö yleensä täällä? Asutko ihan Kanadassa vai oletko vain käymässä? Ihan vain kun nimesi on niin eksoottinen”, nainen kysyi Ritsulta.
"No, muutin tänne perheeni kanssa kun olin kymmenen, eli olen asunut täällä jo melko pitkään. Olen kotoisin Sapporosta, Hokkaidosta. Siskoni muutti takaisin Japaniin muutama vuosi sitten..." Ritsu kertoi naiselle.
"Entä sinä? Oletko itse alunperin Kanadasta?", tuo femiininen poika kysyi puolestaan Ninalta. Ritsu katsahti puhelintaan ja tunnusteli hetken kaulaansa. Hän oli unohtanut laittaa jonkin huivin tai kaulakorun, ja tuon takia pojasta tuntui hieman ahdistavalta, tuo kun oli niin tottunut siihen, että hänellä on kaulassaan jotain.
"Tässä olkaa hyvät", tarjoilijatar sanoi ja antoi juomat Ninalle ja Ritsulle.
"Arigatō, tai siis kiitos", nuorukainen sanoi ystävällisesti hymyillen. Tuo otti yhden päänsärkylääkkeen ja nielaisi sen juoman kanssa.
Ritsu katseli ympärillään juhlivia ja tanssivia humalaisia ihmisiä. Sitten hän huomasi jonkun nuoren miehen tulevan häntä kohti. Mies istahti Ritsun viereen.
"Yksi olut, kiitos", mies esitti tilauksen tarjoilijalle. Sitten tuo kääntyi Ritsun puoleen.
"Hyvää iltaa, mitäs tuollainen namupala tällaisessa paikassa tekee?" mies kysäisi nuorukaiselta iskien tuolle silmää. Ritsu pyöräytti silmiään ja katsahti Ninaa.
"Siirryttäisiinkö jonnekkin muualle.?" tuo femiininen nuorukainen kysäisi hieman ahdistuneena naiselta.
"Hei, kuulitko mitä sanoin? Älä nyt viitsi olla noin ujo", mies sanoi Ritsulle ja asetti kätensä tuon hartialle.
"Anna mun olla, hemmetin pervo..!" Ritsu huusi ärähtäen miehelle ja tönäisi tuon alas tuolilta. Muutamat ihmiset katsoivat heitä ihmeissään.
"No älähän nyt, ei tarttee ruveta väkivaltaseks, en mä mitään pahaa aikonu...", mies sanoi ja nousi huojuen ylös.
"Voin mä kyllä lähteekkin, jos ei kerran seura kelpaa...", mies sitten lisäsi, otti juomansa ja lähti etsimään jotain muuta seuraa.
Ritsu katsoi hetken miehen perään ja katsahti sitten edessään olevaa limsalasia.
'Mitä mä edes teen täällä..?' poika ajatteli ja puristi lasia molemmin käsin.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Nina

Etsivä kuunteli nyökytellen nuoren pojan puhelua ja vastasi tämän kysymykseen ystävällisellä äänensävyllä puhuen: ”Eei, synnyin ja vartuin New Yorkissa. Opiskelin siellä ja olin jonkin aikaa New Yorkin poliisissa töissä…se oli hyvää aikaa. New York on edelleen se kaupunki, jolle olen menettänyt sydämeni.” Hetken tuo pitkän huiskea nainen tuijotteli hiljaa tiskin takana komeilevaa hyllyä ja sen lukuisia alkoholipulloja, jotka kilpailivat keskenään ostajan huomiosta värikkäine etiketteineen.

Tarjoilijatar toi kaksikon juomat. Nina maksoi ja siemaisi rommikolaansa. Nielaistuaan kulauksena hän jatkoi puhumista: ”Muutin Kanadaan puolivuotta sitten… sattui joitain asioita, joiden takia en enää halunnut olla koko kaupungissa ja päädyin muuttamaan tyystin eri maahan.” Etsivän kasvot olivat ilmeettömät. Menneitä ei saanut enää muistella. Niin hän oli itselleen toitottanut. Nainen puristi siteiden peitossa olevan kätensä nyrkkiin. Eikö mikään pystyisi ottamaan häneltä menneisyyden taakkoja pois harteilta?

Ninan vastattua Ritsun kysymykseen nuori mies istahti tämän viereen tökeröitä iskulauseita lausahdellen. Kokenutta naista hieman nauratti miehen puheet, mutta tuota heiveröistä poikaa se näytti ahdistava, ja tämä pyysi jos kaksikko voisi mennä jonnekin muualle. Etsivä nyökkäsi ja nousi lähteäkseen. Tuo tuntematon mies ei näyttänyt olevan tästä mielissään vaan tarrautui Ritsun olkapäähän. Nina oli jo syöksähtämässä väliin kun joukon nuorin jo tyrkkäsikin lirkuttelijan yökerhon lattialle. Etsivä nosti kulmiaan yllättyneenä, samalla valmiina estämään miestä enää ahdistelemasta hänen seuralaistaan.
Kuitenkin mies näytti oudon nopeasti hyväksyvänsä kohtalonsa ja kääntyikin etsiskelemään uutta valloituskohdetta. Harvoin humalaiset miehet noin teki. No, hyvä vain että tajusi luovuttaa ajoissa. Eipähän tarvisi Ninankaan ottaa kovempia otteita käyttöön tänä iltana. Baarimikko katseli tilannetta varuillaan, mutta nähdessään miehen lähtevän eri suuntaan kuin Nina ja Ritsu, tämä keskittyi taas järjestelemään puhtaita laseja paikoilleen tiskin taakse.

”Hei, oletko kunnossa? Haluatko mennä haukkaamaan happea ulos?” Nina kysäisi feminiiniseltä pojalta huolestunut ilme kasvoillaan. Etsivällä kun oli tapana pitää vähän liiankin paljon huolta toisista ihmisistä…vaikkei edes esimerkiksi Ritsua tuntenutkaan. Vaistomaisesti Nina kaivoi taskujaan tupakan toivossa…hän oli jo unohtanut, että oli lopettanut. Naisen takia. Naisen takia, jota ei ollut nähnyt kuukausiin. Eikä varmaan näkisi enää ikinä. Mutta ehkä hänen pitäisi olla tupakoimatta myös itsensä takia? Ei kai yksi pummattu savuke sinne tänne haittasi…se olisi hyvä keskustelun aloituskin jonkun kauniin naisen kanssa….hmm…ehkä etsivän pitäisi vain vastustaa kiusausta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ritsu

Ritsu oli kuunnellut Ninan kertomusta siitä, kuinka tuo oli alunperin New Yorkista, kunnes tuo humalainen mies oli tullut vokottelemaan Ritsua. Onneksi mies kuitenkin tajusi pian jättää nuorukaisen rauhaan.
Ritsu joi lasinsa tyhjäksi ja katsahti sitten kelloa. Se oli melkein yksitoista. Ritsu uppoutui hetkeksi ajatuksiinsa, kunnes havahtui Ninan kysymykseen.
"Ah, joo, olen kunnossa... Olen jo tottunut siihen, että miehet vokottelevat minulle. Onhan se toisinaan ihan huvittavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa kyllä mennä hermot, kun joka nurkan takana on joku hemmetin pervo odottamassa...", nuorukainen sanoi huokaisten.
"Kaipa sitä vois ulkona käydä, täällä kun alkaa olla melko ahdistava tunnelma...", Ritsu jatkoi, kun Nina ehdotti, että menisivätkö he ulos haukkaamaan happea.
Ritsu nousi ylös tuolilta ja lähti kävelemään ovea kohti. Nuorukaista alkoi jo oikeasti ahdistaa koko paikassa oleminen. Ritsua ärsytti hieman, kun tuon kaveri ei ollutkaan päässyt tulemaan, ja nyt poika sitten joutui olemaan täällä yksin. Tai no, eihän hän yksin ollut, olihan Nina täällä hänen seuranaan. Nuorukainen oli hieman hyvillään siitä, että oli sattunut tapaamaan Ninan, eipä hänen ainakaan tarvinnut aivan yksin olla, ja ainahan oli mukavaa saada uusia tuttavuuksia.

Ritsu astui ulos yökerhosta ja katseli ympärilleen. Ulkona oli pimeää, mutta katuvalot valaisivat kaupungin katuja. Siellä täällä kuului liikenteen ääniä, ja jossain kauempana kuului poliisiauton sireenin ääni. Ritsu veti syvään henkeä. Raitis ulkoilma tuntui hyvältä, kun yökerhossa haisi tupakalle, alkoholille ja kaikenlaisille parfyymeille sun muille. Ritsu kävi istumaan yökerhoon meneville portaille. Nuorukainen katsahti taivaalle ja uppoutui taas ajatuksiinsa.
Hän rupesi miettimään vähän kaikenlaista, perhettään, ystäviään, yläasteaikaista ihastustaan...
Pian Ritsu sitten taas havahtui, kun joku prätkäjengi huristeli yökerhon ohi. Nuorukainen pudisteli hetken päätään ja katsahti sitten Ninaa. Tuon katse kohdistui naisen kädessä olevaan siteeseen. Ritsun olisi tehnyt mieli kysyä, että mitä Ninan kädelle oli tapahtunut, muttei tahtonut olla liian tunkeileva.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

//Anteeks kun on kestänyt. ;___; olen ollut huono ropettaja. koitan parantaa tapani ja lyhentää vastausaikojen välejä."

Nina

"Ah, joo, olen kunnossa... Olen jo tottunut siihen, että miehet vokottelevat minulle. Onhan se toisinaan ihan huvittavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa kyllä mennä hermot, kun joka nurkan takana on joku hemmetin pervo odottamassa..." vakuutteli tuo hento poika. Nina ei voinut muuta kuin naurahtaa. Harvoin sitä valitettiin, jos oli vientiä. Luulisi että vain homobaarissa olisi sellainen ongelma miespuolisilla henkilöillä, että miehet tulevat koko ajan vokottelemaan. ”Noh, noita pervoja nyt näyttää mahtuvan joka kaupunkiin. Hyvä jos osaat puolustaa itseäsi sellaisilta.” etsivä jatkoi sitten hieman vakavammin mutta kuitenkin ystävällinen ilme kasvoillaan.

Kaksikko astui pimeään iltaan. Nina jäi seisoskelemaan portaiden vierelle kädet syvällä taskuissaan. Ilma tuntui huomattavasti raikkaammalta, vaikka clubin eteen olikin kertynyt joitakin ihmissieluja sauhuttelemaan. Sää tuntui paljon kylmemmältä kuin pari tuntia sitten. Etsivän vaatetus taisi olla tälle illalle aivan liian kevyt. Ainoa lohduttava ajatus oli se, että muutaman väkevän shotin jälkeen ei kylmyyttä enää huomaisikaan. Vaikka se olikin pelkkää valhetta. Mutta valheessa oli joskus helpompi elää. Ainakin hetken. Koska mitä kauemmin valheessa eli, sitä vaikeampi oli palata todelliseen elämään. Etsivä tiesi sen. Tästä huolimatta hän oli alkanut vaipua valheeseen yhä pidemmiksi ajoiksi. Valhetta ja todellisuutta oli enää vaikea edes erottaa.

Äänekäs yökkäily havahdutti Ninan ajatuksistaan. Joku aivan rakennuksen nurkilla taisi oksentaa. Hänen ilta taisi olla ohi tältä kerralta. Nina katseli tuota naisparkaa hieman huolestuneena mutta onneksi yökerhon syövereistä syöksyi joukko tämän tuttavia auttamaan. Toivottavasti hommaisivat neidin äkkiä kotia, ei tuossa kunnossa kannattaisi enää lähteä muualle kuin vällyjen väliin lepäämään.
Etsivä käänsi katseensa tuosta onnettomasta ihmiskohtalosta pois luottaen siihen, että naisen ystävän soittaisivat tälle taksin tai jotain vastaavaa. Nikotiininpuute jomotti tuon pitkän huiskean naisen takaraivossa. Pimeydessä hehkuvat savukkeiden päät näyttivät houkuttelevilta… Ehkä voisi käydä ostamassa tiskiltä askillisen. Vain täksi illaksi, koittaa sitten taas elää savuttomasti. Tai ehkäpä Ritsulla olisi muutama savuke jaettavaksi? Tätä toivoa elätellen Nina käänsi katseensa poikaan huomaten tämän tuijottavan etsivän siteiden peitossa olevaa kättä.

Käsi puristui nyrkkiin. Vereslihalle ruhjoutuneet rystyset eivät tästä pitäneet ja osoittivat sen viiltävällä kivulla. Nina sulki hetkeksi silmänsä ja puri hammastaan peittäen liikkeen aiheuttaman tuskan. Sitten etsivä nosti siteillä paikatun kätensä ja liikutteli sen sormia varovaisesti. Murtunut sormi ei ollut vieläkään kunnolla parantunut…ehkä ei olisi kannattanut jatkaa liikuttelua… Nina hymähti kasvoillaan surumielinen ilme sanoen: ” tämä ei ole jäämiä mistään tökeröstä muumioasusta” Hetken etsivä oli hiljaa tuijottaen kättään ja jatkoi: ”Tämä on muistutus siitä, että tuska voi tehdä ihmisestä hirviön.”
Silmäystäkään ei Nina luonut portaikolla istuvaan Ritsuun. Tupakankin hän unohti kokonaan. ”Mutta ei hätää, olen etsivä joten on ihan normaalia jos olen ollut hieman paikattavana.” Nina tokaisi korjailen edellistä lausettaan, joka varmaan antoi hänestä varsin karun kuvan. Vaikka se olikin totta.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

//Ei haittaa, itsekin pahoittelen kestoa, on vähän jäänyt itellänikin tämä ropettaminen hieman taka-alalle...//

Ritsu
Ritsu katsoi Ninan kättä, mutta käänsi sitten katseensa naisen kasvoihin. Nuorukainen katsoi naista hieman säälien. Nina sanoi surullinen ilme kasvoillaan, ettei side ollut jäämiä mistään muumioasusta. Tuon Ritsu oli kyllä jo ymmärtänytkin.
”Tämä on muistutus siitä, että tuska voi tehdä ihmisestä hirviön”, Nina jatkoi hetken kuluttua. Ritsu ei sanonut mitään, ja käänsi katseensa jalkoihinsa. Sitten Nina sanoi, että hän on etsivä, ja että tuollaiset ruhjeet olivat ihan normaaleja.
"Vai niin... Olet siis etsivä? Se on varmaan hieno ammatti...", Ritsu sanoi yrittäen vaihtaa puheenaihetta ja kiersi katseellaan ohikukevia ihmisiä. Hän ei halunnut mielellään udella toisten menneisyyksiä, elleivät nuo sitten itse halunneet kertoa jotain.
"Itse en kyllä yhtään tiedä, mihin jatkaisin ammattikoulun jälkeen... Kaipa minusta joku maalaaja tulee, ken sitä tietää...", tuo femiininen nuorukainen jatkoi hetken kuluttua. Sitten Ritsun mieleen muistui eräs kouluprojekti, joka pitäisi saada pian valmiiksi. Poika huokaisi syvään ja katsahti kännykästään kelloa. Se lähenteli jo puolta kahtatoista. Ritsu nousi ylös rappusilta ja venytteli hieman. Raitis ulkoilma tuntui hyvälle, mutta ulkona alkoi olla jo melko kylmä.
Pian sitten nuorukainen tunsi jonkun tönäisevän itseään takaapäin, ja oli lähellä ettei hän kaatunut asfaltille.
"Varo vähän!", Ritsu ärähti, ja näki voimakkaasti humaloituneen, noin keski-ikäisen miehen.
"Eikö sana kuulunut? Sä oot juonut tänä iltana jo ihan tarpeeksi, ja on ihan turha yrittääkkään tulla takaisin!", portsari huusi portaiden yläpäästä. Ritsu katsoi tuota humaloitunutta miestä, joka yritti nousta ylös. Pian tuo sitten pääsi kuin pääsikin jaloilleen ja lähti hoipperoimaan pitkin öistä katua. Ritsu katsoi hetken miehen perään ja katsahti sitten Ninaa.
"Mennäänkö takaisin sisälle? Täällä alkaa olla melko kylmä...", Ritsu kysäisi hetken kuluttua ja kietoi kätensä ympärilleen.
KuuSusi
 

Paluu Yökerho Plaza

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron