My liver may be fucked but my heart is honest.
Lähetetty: 01 Huhti 2014, 19:52
[ Denis ja Sussu tänne näin~ ]
Musiikki oli liian isolla minkäänlaiselle normaaliäänellä käytävälle keskustelulle kuten tavallista, eikä ketään mainittavasti kiinnostunut kuten tavallista. Toisten naamoja ei myöskään hämärän ja värikkäiden valojen vaihtelussa erottanut erityisen tarkasti, baarimikkojen taidokas lasien käsittely näyttäytyi maagisena ja tunnelma oli ylipäätään katossa. Tanssilattialla tosin näkyi väliin jopa varsin irvokkaan kaoottisia esityksiä, johtuen luultavasti joko ihmisten humalatilasta tai tänään jokseenkin hardcore teknoon painottavasta musiikista. Joku vieraileva DJ ehkä, ei tämä nimittäin ainakaan ihan sitä Plazan tavanomaista musiikkitarjontaa ollut. Parin kappaleen välein erään pöydäksikin hyvin sopivan kaiteen ääressä seisoskeleva Wolverine oli tunnistavinaan rytmin tai sanat, mutta täyttä varmuutta ei parin kolmen olusen jälkeen oikeastaan ollut eikä oikeastaan sen syvällisempää kiinnostustakaan.
Ylipäätään tuoppinsa ääreen istunut nuorukainen näytti jotenkin tavallista enemmän syrjään vetäytyneeltä. Jokunen tuttu oli tullut vastaan niin että kai hänellä olisi ollut seuraa mikäli hän niin toivoisi, mutta jotenkin tanssilattia houkutteli tänään vieläkin vähemmän kuin vielä kuukausi takaperin.
Mustavalkoinen Angelina Jolie hänen hihattomassa t-paidassaan poltti tupakkaa ja samoin paidan omistaja harkitsi vakavasti tupakalle lähtöä saamatta kuitenkaan hilattua jalkaa toisen eteen.
Tänään hän oli herännyt puolen päivän jälkeen pitkästä aikaa ikävän humisevassa, tutisuttavassa krapulassa ja suoraan sanottuna hirvittävän huonolla omallatunnolla. Muistikuvia oli kotibileistä, ekstaasista, tarjotusta tequilashotista, kahdestakin, jonkun ehkä liian nuoren tytön suutelemisesta ja etenkin siitä ekstaasista.
Hän oli pärjäillyt lähes kuukauden ja sitten retkahtanut niin helposti, joutumatta edes miettimään vaihtoehtojaan. Ja nyt hänellä oli huono omatunto eikä krapulakaan varmasti olisi vielä edes ohi ilman tunnin sisään nautittuja olusia. Siitä oli aikaa, kun hän oli oikeasti pohtinut kriittisesti päihteiden käyttöään ja olisi mieluusti jättänyt miettimättä nytkin. Mutta eilinen oli karannut niin lapasesta, oli todellakin. Mitä jos se teini-ikäisen näköinen tyttö oli jäänyt jonnekin pyöräkatokseen pötköttämään ja kuollut tai raskaana tai vaikka kuvitellut hänestä jotain hienoa ja romanttissävytteistä? Eihän näitä aina voinut tietää. Ja kuinkahan nopeasti hän muuten saisi vasta ansaitsemansa palkan törsättyä? Hänen kotonaan ei ollut viime kuussakaan ollut nettiyhteyttä.
Joku voisikin kysyä mitä ihmettä Wolverine edes teki Plazassa, kun hänellä ei selvästikään ollut oikeanlaista mielentilaa minkäänlaiseen juhlimiseen. Totuus oli kuitenkin se, että hän oli tuntenut itsensä iltaan asti jotenkin niin eksyneeksi ja yksinäiseksi kahden päivän vapaata viettäessään, ettei ollut tiennyt mitä muutakaan tehdä. Averya ei ollut näkynyt eikä kuulunut vähään aikaan ja siinäpä ne vaihtoehdot alkoivat ollakin, mikäli seuraa kaipasi. Ja mitä muutakaan hän muka olisi sitten tehnyt? Jäänyt kotiinsa, helvetin sotkuiseen ja vaativalta tuntuvaan kotiinsa? Ja kyllä vain asuntokin voi olla vaativa, kaikki voi olla vaativaa ja heittää paheksuvia silmäyksiä kun velloi oikeanlaisessa olotilassa.
Äh. Eikö yksikään niistä hetki sitten ohikulkeneista tutuista tai tuntemattomista naamoista olisi voinut istua vaikka jutustelemaan tai jotain? Tai odottamaan että hän pääsisi vaikka sitten sosiaalisen paineen siivittämänä sopivaan nousuhumalaan? Ei niin välttämättä olisi käynyt odottamallakaan, mutta olisi kai joku voinut edes yrittää. Olisi kai joku voinut edes yrittää, koska ei hänen piristämiseensä olisi ehkä vaadittu kuin juttuseuraa, jolla ei tanssittanut.
Musiikki oli liian isolla minkäänlaiselle normaaliäänellä käytävälle keskustelulle kuten tavallista, eikä ketään mainittavasti kiinnostunut kuten tavallista. Toisten naamoja ei myöskään hämärän ja värikkäiden valojen vaihtelussa erottanut erityisen tarkasti, baarimikkojen taidokas lasien käsittely näyttäytyi maagisena ja tunnelma oli ylipäätään katossa. Tanssilattialla tosin näkyi väliin jopa varsin irvokkaan kaoottisia esityksiä, johtuen luultavasti joko ihmisten humalatilasta tai tänään jokseenkin hardcore teknoon painottavasta musiikista. Joku vieraileva DJ ehkä, ei tämä nimittäin ainakaan ihan sitä Plazan tavanomaista musiikkitarjontaa ollut. Parin kappaleen välein erään pöydäksikin hyvin sopivan kaiteen ääressä seisoskeleva Wolverine oli tunnistavinaan rytmin tai sanat, mutta täyttä varmuutta ei parin kolmen olusen jälkeen oikeastaan ollut eikä oikeastaan sen syvällisempää kiinnostustakaan.
Ylipäätään tuoppinsa ääreen istunut nuorukainen näytti jotenkin tavallista enemmän syrjään vetäytyneeltä. Jokunen tuttu oli tullut vastaan niin että kai hänellä olisi ollut seuraa mikäli hän niin toivoisi, mutta jotenkin tanssilattia houkutteli tänään vieläkin vähemmän kuin vielä kuukausi takaperin.
Mustavalkoinen Angelina Jolie hänen hihattomassa t-paidassaan poltti tupakkaa ja samoin paidan omistaja harkitsi vakavasti tupakalle lähtöä saamatta kuitenkaan hilattua jalkaa toisen eteen.
Tänään hän oli herännyt puolen päivän jälkeen pitkästä aikaa ikävän humisevassa, tutisuttavassa krapulassa ja suoraan sanottuna hirvittävän huonolla omallatunnolla. Muistikuvia oli kotibileistä, ekstaasista, tarjotusta tequilashotista, kahdestakin, jonkun ehkä liian nuoren tytön suutelemisesta ja etenkin siitä ekstaasista.
Hän oli pärjäillyt lähes kuukauden ja sitten retkahtanut niin helposti, joutumatta edes miettimään vaihtoehtojaan. Ja nyt hänellä oli huono omatunto eikä krapulakaan varmasti olisi vielä edes ohi ilman tunnin sisään nautittuja olusia. Siitä oli aikaa, kun hän oli oikeasti pohtinut kriittisesti päihteiden käyttöään ja olisi mieluusti jättänyt miettimättä nytkin. Mutta eilinen oli karannut niin lapasesta, oli todellakin. Mitä jos se teini-ikäisen näköinen tyttö oli jäänyt jonnekin pyöräkatokseen pötköttämään ja kuollut tai raskaana tai vaikka kuvitellut hänestä jotain hienoa ja romanttissävytteistä? Eihän näitä aina voinut tietää. Ja kuinkahan nopeasti hän muuten saisi vasta ansaitsemansa palkan törsättyä? Hänen kotonaan ei ollut viime kuussakaan ollut nettiyhteyttä.
Joku voisikin kysyä mitä ihmettä Wolverine edes teki Plazassa, kun hänellä ei selvästikään ollut oikeanlaista mielentilaa minkäänlaiseen juhlimiseen. Totuus oli kuitenkin se, että hän oli tuntenut itsensä iltaan asti jotenkin niin eksyneeksi ja yksinäiseksi kahden päivän vapaata viettäessään, ettei ollut tiennyt mitä muutakaan tehdä. Averya ei ollut näkynyt eikä kuulunut vähään aikaan ja siinäpä ne vaihtoehdot alkoivat ollakin, mikäli seuraa kaipasi. Ja mitä muutakaan hän muka olisi sitten tehnyt? Jäänyt kotiinsa, helvetin sotkuiseen ja vaativalta tuntuvaan kotiinsa? Ja kyllä vain asuntokin voi olla vaativa, kaikki voi olla vaativaa ja heittää paheksuvia silmäyksiä kun velloi oikeanlaisessa olotilassa.
Äh. Eikö yksikään niistä hetki sitten ohikulkeneista tutuista tai tuntemattomista naamoista olisi voinut istua vaikka jutustelemaan tai jotain? Tai odottamaan että hän pääsisi vaikka sitten sosiaalisen paineen siivittämänä sopivaan nousuhumalaan? Ei niin välttämättä olisi käynyt odottamallakaan, mutta olisi kai joku voinut edes yrittää. Olisi kai joku voinut edes yrittää, koska ei hänen piristämiseensä olisi ehkä vaadittu kuin juttuseuraa, jolla ei tanssittanut.