[ Varja ja Jikita~ Paikkana Welldonin matkakeskus ]
Synoi | Kirk Wolverine
Kaunis keväinen ilma oli saanut useat ihmiset liikkeelle tänään ja ilahduttavan moni näytti itseasiassa siltä, ettei ollut menossa yksin kotiin televisiota katsomaan. Matkakeskuksessa oli paljon ihmisiä, sen ulkopuolella oli paljon ihmisiä ja bussia odotteleva Wolverine oli oikeastaan hyvin pettynyt itseensä sillä hänellä ei ehkä kaikesta huolimatta ollut voimia jäädä keskustaan sinne, missä ihmiset olivat.
Mies oli yksi niistä tylsämielisistä tyypeistä, jotka olivat matkalla töistä kotiin samalla, kun jotkut onnekkaat ja hyvän sään johdosta onnelliset tyypit jäivät ylläpitämään sosiaalista elämää ja sen sellaista. Päätä särki ja väsytti ja olo oli ylipäätään vähän turhan välinpitämätön, joten ehkäpä ensimmäinen bussi Fringesteriin olisi paras mahdollinen idea? Averyn luo hän ei kehtaisi mennä, koska vastoin kaikkia tapojaan he eivät olleet vielä sopineet viime viikkoista riitaansa. Se oli ilmeisesti rikkonut aiemman ennätyksen pituudellaan.
Wolverine nojaili katulampun kylkeen lähellä Fringesteriin päin suuntaavien bussien pysäkkiä ja totesi bussin olevan myöhässä. Matka kotiin tuntui tänään kuitenkin mahdottoman pitkältä eikä muutaman minuutin myöhästyminen ollut syy muuttaa tätä kantaa.
Hän oli ollut nyt viikon kuivilla eikä ollut uskoa itseään. Oli hän joskus ollut pidempäänkin ihan vapaasta, lujaksi psyykatusta tahdostaan, mutta tämä oli kyllä aika mieletöntä. Tuskainen olo oli edelleen tosiasia ja arkielämän pitäminen hyppysissä alkoi olla aika kaoottista, mutta sopihan sitä silti onnitella itseään?
____
Varja | Jikita Okeke
Oli surkea idea lähteä pientä lähikauppaa kauemmas. Aurinko sattuu silmiin ja tuntuu, että kaikki ovat saaneet virtapiikin lähteä ulos toilailemaan. Olin jo eksynyt kaupunkiin kahdesti, eivätkä ihmiset näyttäneet kovin avuliailta. Hymy oli herkässä, kunnes nostin katseeni heihin. Ehkä olen vain ihan liian kauhistuttava.
Painelen kohti oikeaa pysäkkiä niin hirmuvauhtia, että kengännauhakin aukeaa. Onneksi se on niin lyhyt, etten kompastu siihen. Tietysti se jää toisen tennarin alle ja kompuroin. Olen vähällä törmätä minua vain vähän lyhyempään poikaan, ja onnistun välttää törmäyksen vain tekemällä viimehetken piruettimaisen väistöliikkeen. Saatuani tasapainoni takaisin, alan tassutella pysäkillä kahdeksikkoa maata tuijotellen. Hermostuttaa. Liikaa ihmisiä kaikkialla.
Potkaisen maassa lojuvaa tölkkiä ärtyneenä ja vinkaisen, kun pelkään sen kolahtavan jonkun jalkoihin. Nipistän silmät kiinni hetkeksi, ja avatessani ne en ole varma osuiko se vai menikö ohitse. Kurkistan varoen toista varpaista ylöspäin - samperi, sama poika johon olin törmätä aikaisemmin.
"Anteeksi", mutisen oletettavasti kuultavan kovaa. Tietysti onnistun häiritsemään viattomia ohikulkijoita hirvittävän paljon. Räpellän kangaskassini hihnaa sormillani, jauhot painavat niin paljon. Jään seisoskelemaa toisen vierelle, kun siihen kerran päädyinkin. Olisi entistäkin nolompaa lompsia paikalta vielä kerran. Kun kotiinkin pitäisi päästä.
____
Synoi | Kirk Wolverine
Harhailevat ajatukset katkesivat, kun Wolverine erotti silmäkulmastaan nopeaa liikettä. Uteliaisuus olisi ollut jonain muuna päivänä ja toisessa ajassa suurin syy katseen kääntämiselle, mutta nyt ele oli lähinnä refleksinomainen väsymyksen vuoksi. Samalla tavalla automaattisesti hän ei olisi ehtinyt siirtymään pois päälle kompuroivan pojan tieltä, ellei tämä itse olisi suorittanut melko lahjakasta väistöliikettä.
Suupieli käännähti aavistuksen verran kohti hymyä ja toinen kulma kohosi kysyvästi. Mieli olisi tehnyt ehkä sanoakin jotain, mutta tuntematon tyyppi lampsi tiehensä niin nopeasti ettei sellaiseen ollut aikaa tai tarvetta. Niinpä Wolverine tyytyi naurahtamaan ja vetäytymään uudelleen lyhtypylvästä vasten.
Hetken päästä jokin kuitenkin kolahti vaimeasti hänen säärtään vasten ja vaikka kipu ei ollut kova, yllätys oli sitäkin suurempi.
”Mit..?”
Katse oli ollut jo muutenkin alaspäin luotu, joten metallinen tölkki rekisteröityi syylliseksi melko nopeasti. Hämmentyneenä ja nyt aidosti kiinnostuneena Wolverine nosti katseensa, eikä kohdannut mitään kovin pahantahtoista: sama lyhyen puoleinen, tumma poikanen joka äsken oli lennähtää hänen päälleen. Ja nyt tämä ainakin oli pelästyneen näköinen.
”Kompastuminen on vitsaus, mutta tölkkien potkiminen ihmisten päälle alkaa muistuttaa vandalismia. Mitä sinä oikein riehut?”, Wolverine älähti. Äänestä kuitenkin kuulsi enemmän huvittuneisuus kuin aito närkästys.
____
Varja | Jikita Okeke
Epäilykseni todistetaan tosiksi, kun poika äännähtää yllättyneenä. Puristan huulet yhteen ja vilkaisen vastakkaiseen suuntaan toivoen, ettei toinen tajuaisi sen olleen minä... Vaikka eipä paikalla taida oikein olla muitakaan mahdollisia syyllisiä.
Toinen paljastaa huomanneensa kompuroimiseni ja alkaa syyttää vandalismista. Viimeistään, kun hän kysyy syytä riehumiselleni, voisin vajota viemäristä alas ja jättää jauhot anteeksipyyntölahjaksi. Punastun rajusti ja painan päätä hartioiden väliin. Yritän olla huomaamaton, vaikka eihän sekään tietysti onnistu. Mikäpä onnistuisi...
"Anteeksi, ei pitänyt osua kehenkään", sanon hiljaisella äänellä, joka tottakai on niin kimeä että mietin hetken itsekin olinko se minä. Miten noloa. Hypistelen kangaskassin hihnaa ja vaihdan kättä, se painaa niin paljon. Tahdon laskea sen maahan, mutta en nopealla vilkaisulla löydä tarpeeksi puhtaannäköistä kohtaa asfaltilta. Mälsää.
"On vähän huono päivä", yritän vielä selitellä tekosiani. Vahinkoa siis. Vähän on vieläpä aika vähätelty sanamuoto. Kurja päivä.
____
Synoi | Kirk Wolverine
Nuorukainen vetäytyi hänen elämöintinsä seurauksena kuitenkin kilpikonnamaiseen tilaan pää hartioiden välissä ja olemus jokseenkin varpaillaan. Anteeksipyyntökin tuli hiljaisuudesta huolimatta niin vilpittömän kuuloisena, että Wolverinen oli pakko kohauttaa kulmiaan yllättyneesti. Että tällainen vandaali? Muistutti itseasiassa Evania ja hieman jopa Averya siinä määrin, että mies uskoi tietävänsä mitä tehdä seuraavaksi.
"Huono päivä näin hienolla ilmallako?", mies äännähti kysyvästi ja taikoi myötätuntoisen hymyn huulilleen siltä varalta, että pelästyneeltä metsäneläimeltä vaikuttava poikanen sattuisi vilkaisemaan häneen.
"Toisaalta, niin minullakin. Tölkkisi oli ensimmäinen tylsää arkea virkistävä asia, joten etköhän saa anteeksi", Wolverine naurahti sitten ja noudatti ujojen ihmisten kanssa hyväksi havaittua keinoa: kääntyi hieman pois päin ja jätti toisen näennäisesti rauhaan. Toistaiseksi siis.
Koska hän oli kuitenkin tosissaan sanoessaan arkeaan tylsäksi ja tällaista yllättävää ihmiskontaktia virkistäväksi, ei kielen kantoja voinut pitää rauhassa kovin pitkään.
"Mihin asti olet menossa? Sandsleyhin rannalle kenties, piristämään huonoa päivää?"
____
Varja | Jikita Okeke
"No kun ei tuo aurinko ainoastaan hyvää tee. Silmiin sattuu", mutisen melko hiljaa vastaukseksi. Helpottavaa kuulla, että saan anteeksi. Vaikka kai tuollaisen nyt tavallisestikin saa, pieni vahinko vain. Surkeana päivänä sekin tuntuu ylitsepääsemättömältä. Vilkaisen ruskeisiin silmiin pikaisesti. Vähän vaikea arvioida ikää.
"Fringesteriin. Kotiin. Entäs itse? Eikö olisi loistava sää vaikka kävellä?" yritän sanoa järkevän ystävällisesti. Ääneni tosin kuulostaa niin aralta, että voisin itse tulkita sen epäkohteliaana. Ehkäpä muut ei lue minua yhtä kriittisesti kuin minä itse.
Pyörittelen kengän kärjellä vanhoja hiekoitushiekkoja pikkuruisiksi kasoiksi. Joku polkupyöräilijä varmaan lentäisi turvalleen niiden takia. Hetken päästä sotken kasat tasaisiksi, kun en halua aiheuttaa yhtäkään onnettomuutta enää. Tölkin potkaisu oli jo riittävän paha.