Sivu 1/1

Kirjakaveri

ViestiLähetetty: 23 Loka 2013, 18:02
Kirjoittaja veranthia
Synoi

[ Paikkana kaupunginkirjasto Welldonissa, weru ja Drystan tänne päin~ ]

Askeleet epäröivät jokaisen hyllymetrin kohdalla hetken, sormet käväisivät aika ajoin kirjojen selkämyksillä ja nuoret kasvot olivat jähmettyneet mietteliääseen ilmeeseen. Syliinsä Timotei oli jo lastannut jonkin kiinnostavalta kuulostaneen, joskin ehkä vähän turhan taiteellisen romaanin ja ranskan kielen alkeisiin perehdyttävän kirjan. Englantia hän tulisi luultavasti kaipaamaan Kanadassa asuessaan enemmän, mutta eihän ranskastakaan haittaa voinut olla? Varsinkaan jos hän yhä aikoi kysyä vuorotöitä paikallisesta päiväkodista tai hankkiutua kauppakeskuksen elektroniikkamyymälään, joka oli tainnut hänen kauppareissunsa aikoihin vielä etsiskellä... miten se oven ilmoitus menikään? Nuoria ja innokkaita työntekijöitä lämminhenkiseen työyhteisöön tai jotain sellaista? Rehellisesti sanottuna hän haluaisi mieluummin päiväkodille, mutta saattoihan vasta opintojaan aloittelevan olla vaikeaa päästä noin vain sinne töihin. Hän oli kyllä käynyt lastenhoitokurssin joskus lukion aikana veljensä naureskelusta huolimatta, mutta silti.

Romaanin ja kielikylvyn lisäksi poika koki jostain syystä tarpeelliseksi oppia jotain uudesta asuinseudustaankin, joten hän hiipi nyt Kanadan ja erityisesti Brittiläisen Kolumbian historiaa käsittelevää hyllyä ees taas. Oli vain hieman vaikeaa näin näppituntumalta sanoa mikä kirjoista sisältäisi paitsi mielenkiintoista tietoa, myös kyllin helppolukuista englantia. Kuuleminen ja kommunikaatio toimivat aika hyvin, mutta turhan vaikea kirjoitettu englanti saattoi mennä romanialaisnuorukaiselta vielä ohi ymmärryksen kaikkien kouluvuosien ja viime aikaisen lisäopiskelun jälkeenkin.

[ Äh, olipas sekava kun kiire iski mutta ehkä tämän kanssa pärjää D8 ]

-----------

werucchi

[incoming~]

Drystan Meyrick

Tuntien päätyttyä Drystan oli päättänyt poiketa keskustan kirjastossa lainaamassa lisämateriaalia tuntejaan varten. Olihan häneltä omasta takaa hyvä kokoelma historiankirjoja ja koulun oppimateriaalitkin olivat ihan siedettäviä, mutta hän itse ei ollut niin hyvin tietoinen Kanadan historiasta kuin haluaisi, olihan hänellä laaja tietämys Yhdysvaltojen sekä Euroopan historiasta.

Kanadan historian hyllylle päästyään Drystan huomasi ohimennen jonkun nuorikaisen tutkimassa siinä kirjojen selkämyksiä, mutta ei kiinnittänyt sen enempää huomiota. Hän silmäili itsekin selkämyksiä, kunnes turhautui väärästä järjestyksestä ja päästi sen mukaisen äännähdyksen. Joku ei selvästikään ollut kiinnostunut muiden käyttömukavuudesta, kun oli mennyt sotkemaan aakkosjärjestyksen.
Turhia aikailematta Drystan tarttui muutamaan kirjaan ja rupesi siirtelemään niitä oikeaan järjestykseen.

Re: Kirjakaveri

ViestiLähetetty: 24 Tammi 2014, 01:45
Kirjoittaja Synoi
Poika liikahteli hyllyn äärellä hyvin vähän ja siitä huolimatta kirjan selkämyksiä riitti koko katselualalle aivan hyvin. Suurin osa nimistä kertoi jotain ja pieni osa oli hyvin vaikea käsittää ainakaan nimensä perusteella. Nämä vaikeasti käsitettävät Timotei hylkäsi suosiolla ja otti sitten hyllystä erään uudelta näyttävän kirjan. Siinä tiedot olisivat ainakin ajan tasalla, vai?
Kirjan aukaisu kuitenkin paljasti, että se ei ollut aivan sitä mitä hän haki: kertoi näemmä enemmän poliittisista tapahtumista, joten kieli oli haastavaa eikä aihekaan ollut hänen henkilökohtaisia suosikkejaan. Ainakaan juuri nyt, tässä yhteydessä.

Kirja työnnettiin takaisin paikalleen ja silmäkulmasta havaittu liike sai Timotein havaitsemaan pitkän, tummahiuksisen miehen, joka näytti siirtelevän kirjoja hyllyssä. Nuori mies ei ollut ollut häntä opastamassa oikeille hyllyille hänen saapuessaan puolisen tuntia sitten, mutta tottahan tämä kirjastonhoitaja kuitenkin oli? Ainakin ote kirjojen järjestämiseen näytti olevan tottunut ja kaipa tämä kirjastonhoitajasta meni.
Nuorukainen astui lyhyen askeleen eteenpäin, puristi hetken huuliaan hieman hermostuneesti yhteen ja heilautti sitten hyvin pienesti kättään ilmassa.
"Krhm, anteeksi?"
Ja hyvin pienesti hän oli tainnut myös yskäistä, mikä ei oikeastaan tuntunut mukavalta tavalta ilmaista itseään kun kyse oli aivan tavallisesta tilanteesta ihmisten kesken. Ensimmäiset englannin kielen sanat muutamaan tuntiin tuntuivat vain hieman tahmeilta kielen päällä ja eihän hän ollut näin spontaaneihin tilanteisiin vielä Kanadassa oleskelunsa aikana ryhtynytkään. Mielessään Timotei alkoi jo valmistella lausetta, jonka joutuisi pian esittämään toiselle mikäli tämä ei olisi kiireinen jonkin muun tärkeän puuhan parissa. Ei kai kirjan tai kahden suositteleminen paljoa aikaa voisi viedä?

Re: Kirjakaveri

ViestiLähetetty: 29 Huhti 2014, 17:51
Kirjoittaja veranthia
Kirjojen järjestely keskeytyi, kun Drystanin näkökentän reunalla näkyi liikettä ja joku taisi yskäistä, pyytäen sitten hänen huomiotaan. Drystan irrotti katseensa sikinsokin olevista kirjoista ja katsahti äänenlähteeseen, joka oli häntä lyhyempi poika, aika lailla hänen oppilaidensa oloinen. Mies kuitenkin vilkaisi ympärilleen varmistaakseen, että poika halusi juuri hänen huomiotaan. Hyllyn luona ei ollut kuitenkaan muita.
"Öh, niin?" hän vastasi. Ei poika kuitenkaan tainnut olla hänen oppilaitaan, koska vaikka hän välistä unohti nimiä, kasvot pysyivät mielessä, mutta tätä naamaa hän ei ollut mielestään ennen nähnyt. Vai onkohan hän tulossa Drystanin kurssille jakson vaihtuessa?

Re: Kirjakaveri

ViestiLähetetty: 03 Kesä 2014, 10:57
Kirjoittaja Synoi
Tämä pitkä, hoikka mies vaikutti ensikädeltä katsottuna hieman hämmentyneeltä hänen puhutellessaan tätä, eikä Timotei oikein ymmärtänyt mistä sellainen saattaisi johtua. Välttyäkseen oman epävarmuutensa nousulta hän kuitenkin päätti, että oli tulkinnut toisen pään pyörittelyä ja kysyvää äänensävyä jotenkin väärin, ja jatkoi suoraan asiaansa.
"Tuota... osaisitko suositella jotain hyvää kirjaa, joka kertoisi Kanadan historiasta? Olisin erityisen kiinnostunut paikallishistoriasta", poika aloitti ja empi sitten hetken ennen kuin tarkensi kysymystään.
"Ja ehkä se ei sisältäisi kovin vaikeaa englantia? En ole täältä kotoisin."

Tätä huomiota seurasi ujomman puoleinen hymy. Ei hän juuriaan mitenkään nolostellut, mutta jotenkin tuollainen vaatimus alkoi kuulostaa hänen omiin korviinsa vähän liialliselta ja jopa hölmöltä. Saattaisihan se olla vaikeaa löytää mitään erityisen tietopohjaista historiankirjaa helpotetulla englannilla ja toisaalta hänen olisi muutenkin petrattava englannin lukemistaan ihan opintojaankin ajatellen. Tentteihin lukiessaan hän oli joutunut turvautumaan sanakirjaan paljon enemmän kuin olisi halunnut ja ollut kiitollinen siitä, että hänellä ei ollut pelkästään kirjoihin pohjautuvia tenttejä tulossa vielä toistaiseksi.
Timotei ei kuitenkaan ryhtynyt perumaan puheitaan, vaan odotteli kohtelias hymy huulillaan. Syyttäkööt kaikki häntä laiskuudesta, mutta kyllä hän ehkä vapaa-ajallaan lukisi mielellään jotain mitä ymmärsi sen sijaan, että pyrkisi vaivaamaan päätään tulevilla englannin kursseilla ja englanninkielisillä aineistoilla. Aidan matalimmasta kohdasta ylittävä opiskelija olisi saanut isän kurtistamaan kulmiaan ja hänet tuntemaan huonoa omaatuntoa vetelehtimisestään, mutta menköön nyt, tämän kerran. Ei hän toistaiseksi ollut kohdannut kursseillaan mitään, mistä ei olisi selvinnyt ja kyllä hän ehtisi ja "vapaa-ajan merkitys ihmisen hyvinvoinnille" ja niin päin pois. Kaiketi.

Re: Kirjakaveri

ViestiLähetetty: 26 Marras 2014, 16:36
Kirjoittaja veranthia
Drystan hieman yllättyi pojan kysymyksestä, mutta kun toinen mainitsi ettei ollut täältä päin, hän ymmärsi yskän. Drystan varmaankin näytti siinä hyllyjä tarmokkaasti järjestellessään kirjastovirkailijalta tai joltain vastaavalta. Hän aikoi korjata tämän oletuksen, mutta ajatteli sitten että mitä turhia. Kyllähän hän osasi historiankirjoja suositella.
"Ömm, tottakai! Kuinka paikallista haluat? Snowfinchin perustamisesta vai laajemmalta alueelta?" hän vastasi ystävällisesti pojan ujoon hymyyn. Odottaessaan vastausta hän selaili hyllyssä olevien kirjojen takakansia, ja koitti muistella minkä tekstien kanssa hänellä itselläänkin oli ollut vähän vaikeuksia. Liian monta hienoa sanaa peräkkäin vie lukunautinnon, jos totta puhuttiin. Drystanista oli turhauttavaa olla jatkuvasti sivistyssanakirja kourassa lukiessaan jotain äidinkielellään.

"Tässä on hyvin kerrottu Kanadan historiasta", hän sanoi ja tarttui vähän paksumpaan opukseen. "Aikakausittain, ja takana on myös pieni hakemisto." Hän ojensi sitä pojalle ja etsi jo seuraavaa. Missään kirjassa ei ollut kaikkea, joten oli hyvä saada laajempaa näkökulmaa, jos oli oikeasti kiinnostunut.