You better lose yourself in the music

Ydinkeskustassa keskuspuiston kupeessa sijaitsee vaalea kivirakennus joka on kaupunginkirjasto. Rakennus on vanha mutta hyvässä kunnossa ja se on peruskorjattu viimeksi viitisen vuotta sitten. Kirjastossa on lehtilukusali joka on auki laajemmin kuin muu osa kirjastoa. Lisäksi kirjastossa on niin lasten-, nuorten- kuin aikuisten- ja musiikkiosastokin, elokuvia unohtamatta. Kaupungikirjastossa on monipuolinen valikoima uusia ja vanhoja teoksia ja myös jonkin verran uusia e-kirjoja.

You better lose yourself in the music

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Loka 2013, 21:58

Zarroc Lähetetty: 02. Heinä 2013 16:51

[Paikkana toimii Snowfinchin kaupunginkirjasto, Sinikuunlilja & Ässä matkaan :3 otsikko Eminemin biisistä Lose yourself]

SIRINA ORION

Olin jättänyt kevarin kadunkulmaan jalalleen seisomaan ja huomasin käveleväni suurta, vaaleaa kivirakennusta kohden. Kyljessä luki Snowfinchin kaupunginkirjasto ja hymähdin itsekseni. Miten ihmeessä minä olin tänne päätynyt? No, ei kai sillä ollut sinänsä niin väliä, ainahan kirjastosta löysi jotain tarpeellista, kuten vaikka musiikkiosaston.
Kohensin sivullani heilahtelevan laukun hihnaa ja astuin sisään ovista. Katselin hetken aikaa ympärilleni ja etsiskelin kylttejä katseellani, kunnes huomasin sen missä luki lähes kissankokoisin kirjaimin MUSIIKKI.

Astelin kylttiä kohti ja käännyin sen ohjeistuksesta vasemmalle, päätyen levyjen luvattuun maailmaan. Olin aina pitänyt musiikista, kuuntelin suurinpiirtein kaikkea mitä kuvitella saattoi ja vähän enemmänkin. Nyökkäsin touhukkaalle kirjastotädille joka näkyi järjestelevän blues-pinoa ja jatkoin matkaa kohti rock-osastoa. Hieman raskaampi musiikki oli kuitenkin jollain tavalla lähellä sydäntäni, mutta heavy metal ei sinänsä oikein iskenyt.

Tällä puolella ei ollut paljoakaan ihmisiä, joku hipin näköinen näkyi takaseinällä penkovan vinyylilevyhyllykköä, mutta muuten olin ihan omassa rauhassani. Vilkaisin alas, minulla oli päälläni siistit tummansiniset pillifarkut joissa oli reisissä ja säärissä vaalennetut kohdat, kevyet tennarit ja päälläni puolipitkähihainen musta paitapusero. Vaaleat hiukset oli nostettu taakse ylös rennolle, nopeasti sitaistulle nutturalle, niin että vain osa sivuhiuksista kehysti kasvojani mustien raitojen kera.
Korvissani roikkuivat hopeiset spiraalikorvikset ja kynnet oli lakattu hienoisesti kimaltavalla hopealakalla.

Olinpas aikuismaisen siisti tänään.

_________________

Sinikuunlilja

NOÉMI DARCI LARUE


Viheltelen kovaäänisesti samalla kun selailen kirjahyllyä jossa on kaikenlaisia kirjoja muodista ja tyyleistä, niin vaatteista kuin koruistakin. Kaipailen vähän inspiraatiota töihin taas korujen puolesta - ja oudoista vintagevaatekirjoista löysi joskus oikeita helmiä jonkatapaisia saatoin vaikka itse ommella jos sattui huvittamaan.
Ohikulkevat ihmiset mulkoilevat koko ajan pahasti viheltelylleni mutten lopetakaan kun ei kukaan sano mitään. Oma mokansa. Tosin eri asia lopettaisinko vaikka pyydettäisiinkin.
Nappaan syliini kuormallisen kirjoja hyllystä. Muotikirjoissa oli se hyvä puoli että niitä oli paljon ranskaksi mutta se ei ollut ongelma. Setään jotain hyötyä siitäkin.

Vaatetus on tänään aika rentoa, olin jopa jättänyt kerrankin merirosvotakkini kotiin. Ja olen kuin kunnon ranskalainen ainakin, punainen baskeri päässä. Upea korppikotkanpääsateenvarjonikin minulla roikkuu laukusta sateen varalta. Kunhan ei tippuisi matkalle kun kädet ovat nyt sitten täynnä kirjoja.

_________________

Zarroc


Valitsen itselleni muutaman levyn vähän summanmutikassa. En oikeastaan käyttänyt levyjä enää nykyään kovinkaan paljoa, mutta musiikkivarastoni kaipasi jälleen täydennystä.
Mukaani tarttui viisi tai kuusi kappaletta ja lähdin suuntaamaan kirjapuolelle. Siellä oli muutama ihminen enemmän, mutta he eivät juurikaan kiinnittäneet minuun huomiota. Pian huomasin vähän matkan päässä vähän erikoiseen tyyliin pukeutuneen, ilmeisesti naishenkilön, joka näkyi kahmivan syliinsä aikamoisen kasan. Hänen päässään on punainen baskeri ja laukusta näkyi roikkuvan erikoisen näköinen sateenvarjo.

Ihmeellisen näköisiä ihmisiä täälläkin näköjään pyöri. Askeleeni kuljettivat minut lähemmäs tätä ilmestystä, mutta jäin dekkaripuolelle tutkiskelemaan yhtä murhamysteeriä. Samassa kuulin ranskankielisen, miehen äänellä lausutun kirouksen ja käännähdin katsomaan. Siellä joku vajaa kolmekymppinen mies oli näköjään takertunut jollain tavalla tämän mielenkiintoisen naisihmisen sateenvarjoon, tönäissyt vahingossa häntä ja ilmeisesti lennättänyt osan naisen kirjoista lattialle. Mies sadatteli hetken ja häipyi sitten.
Melkoisen epäystävällistä, etten sanoisi.

Ajattelematta sen enempää kävelin kohti naista ja nostin yhden hänen kirjoistaan lattialta. Jokin ranskankielinen teos muodista. Ojensin sen naiselle ja hymyilin hieman.
"Kumma kun täälläkään ei aina tapaa kovin kohteliaita ihmisiä", tokaisin ja kumarruin nostamaan loput.

_________________

Sinikuunlilja

Tutkiskelen vielä kirjahyllyä vaikka kirjapinossani on varmaan lähestulkoon kymmenen kirjaa. Viheltelen edelleen, kunnes yllättäen tunnen horjahtavani ja kuulen kun joku ukkeli kiroaa.
"Hittoako tönit", tuhahdan samalla kun mies näköjään pyyhältää jo matkaansa, kitisten kuin mikäkin pikkupentu. Vilkaisen miehen selkää vielä murhaavasti, irvistän tämän perään kieltä näyttäen ja sitten huomaan että pinostani oli tippunut kirjoja lattialle. Lasken loput pinosta hetkeksi hyllynreunalle kumartuakseni poimimaan tippuneita opuksia - paitsi että saman tien joku mystinen nainen sitten lipuu paikalle niitä poimimaan.
Kohotan kulmiani kun blondi, suurinpiirtein minun mittaiseni nainen ojentaa minulle kirjan ja puhuu kohteliaisuudesta.
"Kohteliaat ihmiset ne vasta outoja onkin", totean rehelliseen sävyyn ja lätkäisen naisen ojentaman kirjan pinon päällimmäiseksi. En kerkeä poimia ainuttakaan kun nainen antaa loputkin. Katson häntä hölmistyneesti kun laitan loputkin pinon päälle.
"Kukas hitto sä olet, kirjojenpoimintakeiju tai jotain vai?" Enpä tiennyt että kirjastossa oli ammatit nykyään sellaiseenkin käyttöön. Tai ehkä naisen intohimo oli keräillä tippuneita kirjoja ja tämä harjoittikin sitä vapaa-aikanaan eikä työkseen. Taikka tämä oli kirjoja poimiva kirjastoapulainen, vähän kuin kotitonttu. Ehkä sitä ei nähnytään kuin ne jotka pudottivat kirjoja. Vilkaisen tiskillä olevaa naista joka kuitenkin näyttää myös näkevän blondin tuijotellessaan meidän suuntaamme. Innostunut pilke katoaa silmistäni - ei siis varmaankaan näkymätön kirjastokotitonttu.

_________________

Zarroc


Nainen näytti vähän hölmistyneeltä kun ojensin hänelle kirjat takaisin ja kohotin kulmiani huvittuneesti. Se, mitä hän sanoi, sai minut kuitenkin naurahtamaan kevyesti. Niin, kai se sitten oli totta, että kohteliaat ihmiset olivat outoja. Kun hän sitten jatkoi kysymyksellä, joka särähti ainakin omaan korvaani hieman terävänä, katsoin hänet vielä kertaalleen läpi.
"Näh, olen Sirina ja työskentelen asianajajana, mutta näin vapaalla ollessani leikin jokapaikanhöylää." Virnistin hänelle ja katselin punaista baskeria. Ihan jännittävää että jotkut käyttivät vielä tuollaisiakin kapistuksia näin julkisilla paikoilla.
"Entäpä sinä, oletko jonkinsortin kirjarahtari vai -hamstrari kenties?"

Olin huomannut että nainen vaikutti sen verran erikoiselta, että hän ehkä suhtautuisi kaikkiin sanomisiini huumorilla. Ja jos ei, niin sitten ei. En minä viitsinyt leikkiä tavanomaisen kuivakkaa asianajajaa, vaikka minun olisi kai sellainen pitänyt ollakin.
Mutta kuten sanottu, olin vapaalla. Saatoin käyttäytyä kuin kuka tahansa.

_________________

Sinikuunlilja


Se nauraa kommentilleni. Ei siinä mitään erityisen hauskaa ollut mutta kaipa tällaiset kirjankerääjät olivat sitten ihan oma tapauksensa.
"Kenen asioita sä mahdat ajaa", ennemminkin totean kuin kysyn. Minusta se kotitonttu olisi ollut kyllä mielenkiintoisempi uravalinta.
Kun blondi sitten kysyy minusta ja kirjoista niin virnistän samalla kun poimin pinon hyllyltä takaisin syliini.
"Aina toisinaan joo. Aattelin että kirjoista vois rakentaa oivan linnoituksen", sanon ja siinä vaiheessa tajuan että se onkin niin hieno idea että sitä pitäisi ihan kokeilla jossain välissä.

_________________

Zarroc

"Sen, joka maksaa eniten." Kohautin olkapäitäni välinpitämättömästi. Sellaistahan se vähän oli, kyse ei ollut siitä kuka oli syyllinen ja kuka syytön, vaan siitä, kenellä oli eniten varoja maksaa siitä että hoidin hänet pois ongelmista. Olin kyllä nähnyt kaikkea ja liikaakin, mutta valitettavasti olin myös huomannut joskus päätyväni jonkun rikollisjärjestön asianajajaksi, ihan vain oman taustani takia.
Muistin kuitenkin pian seuralaiseni ja hänen vastauksensa kysymykseeni ja nyökkäsin lyhyesti.
"Kun ottaa tarpeaksi isoja opuksia niin kyllä ura urkenee", hymähdin. Niinpä niin, mitä edes jäin tähän läpisemään?

_________________

Sinikuunlilja


Sen joka maksaa eniten. Jaa-a, niin se taisi tosiaan tylsien ihmisten maailmassa mennä. Aina se oli siitä kiinni, rahaa, rahaa, rahaa. Tylllllllllsää.
"Niin kait", tokaisen hajamielisesti seuraavaan kommenttiin ja lasken kirjojeni selkämykset- yksitoista. Muutama oli aika ohut ja yksi ihan järjetön tiiliskivi.
Vilkaisen kelloa seinällä, sekin on yksitoista.
"Eiks ollut tänään mitään ajettavaa asiaa? Normaalit ihmiset on kai töissä tähän aikaan", tokaisen naista tuijottaen, "tai sit ruokatunnilla. Lounastauolla. Mikä lie."

_________________

Zarroc


"Vapaapäivä", hymähdin vastaukseksi hänen kysymykseensä. Totta puhuen minun kyllä pitäisi hoitaa vähän paperitöitä, mutta ne sattuivat vain olemaan asioita joiden suhteen en ollut kovin tunnollinen. Vilkaisin kelloa lyhyesti, se oli vasta tuon verran. Jos ennen neljää eksyisin hakemaan muutaman nivaskan niin voisin täytellä niitä illalla ja pistää sitten aamulla postiin...
Tosin vielä en jaksaisi.
"Lähdetkö vaikka kahville? Tai onko täällä kahviota?" Kysyin lopulta tältä ihmiseltä jonka nimeä en edes tiennyt. No, ei sen niin väliä. "Jollei sinulla siis ole kiire, niin kuin normaaleilla ihmisillä..." Vähän tosin menin epäilemään.

_________________

Sinikuunlilja

"Aa joo, mullakin", sanon myötäävästi vaikka aika pitkälti emävalehan se on. Olen taas kerran 'sairaana'. No, ei vaan huvittanut ja oikeastaan ei minun työni tällä hetkellä ole niin viimeisen päälle kiinni siitä olenko aina paikalla siellä liikkeellä vai en koska suurin vastaavuusalueeni oli tällä hetkellä se että tein uusia koruja. Liikkeessä oli takahuoneessa välineet mutta tein aika usein niitä kotona keskellä yötä tai milloin huvitti sen mitä vaan pystyin. Kyllähän se puljun pitäjä minua välillä kassallekin passitti tai korjaamaan koruja tai lyhentelemään ketjuja tai jotain mutta niitä korjaushommiakin saatoin vaikka tehdä keskellä yötä. Kassalle en usein kuitenkaan joutunut kun tyyppi oli sitä mieltä etten muka ole ihan asiakaspalveluainesta. No, onhan meillä joku likka varta vasten sitä varten.
Sitä paitsi parhaillaanhan minä tavallaan avitan sitä työntekoa kun etsiskelen inspiraatiota. Leikitään ainakin niin.

Blondi kysyy minua kahville. Mikä sen nimi edes oli, meni vähän ohi.
"Mulla on kiire vaan tasan silloin kun huvittaa olla kiireessä", tokaisen toisen toteamukseen, "ja samapa se ois kahville mennä. Tosin en oo ihan varma onko tänään sellainen päivä et huvittaa juoda kahvia. Mut eipä ole vielä keksitty paikkoja jotka ois vaikka mehuloita tai teelöitä tai limsaloita niin että kaipa sieltä kahvilastaki muutaki saa."

_________________

Zarroc

Niin kuulemma hänelläkin. No jopas sattui sitten.
Sitten hän jo myöntyikin pyyntööni ja katselin hetken ympärilleni.
"Voisi kai ensin lainata nämä", hymähdin ja heilautin kädessäni olevia levyjä. Etsiskelin käsiini itselainausautomaatin ja toimenpiteen suoritettuani työnsin levyt laukkuuni, kääntyen baskeripäistä naista kohden.
"Noh, käydäänkö vilkaisemassa löytyykö täältä jotain mistä saisi muutakin kuin kahvia?"

_________________

Sinikuunlilja

Blondi toteaa levyjen lainaamisesta ja itsekin havahdun kirjapinoni kanssa. Tämä menee lainausautomaatille, itse kipaisen tiskille jossa nainen näyttää hämmentyneeltä kun lätkäisen kirjavuoreni pöydälle. Koettaa tarjota muovikassiakin niiden kantamiseen mutta nauran toisen ehdotukselle, kaivan kangaskassin laukustani ja kippaan kirjat siihen.

Uusi tuttavuuteni jonka nimeä en edelleenkään tuppaa muistamaan kysyy josko etsisimme sen kahvilan.
"Voipa tuota yrittää", tokaisen ja vilkuilen näkyisikö missään mainintaa jostain kahvilasta. Hieman kuitenkin epäilen että tässä olisi kahvilaa, ehkä viereisessä rakennuksessa tai jollain rakennuksen sivuseinällä omalla sisäänkäynnillään. Mutta enhän minä sitä tiedä kun en ole ikinä ennen saanut kirjastossa päähäni että pitäisi päästä kahville. Tai limsalle.

_________________

Zarroc

Hän meni tiskille ja kerkesin naurahtaa yksinäni, koska kirjastohenkilökunnan jäsenen ilme oli melkoisen maittava. Tietysti tuollainen pino kirjoja oli aikamoinen näky ihan kenelle tahansa.
Kun hän sitten tuli takaisin, mietin aluksi että kysyisinkö hänen nimeään, mutta totesin sen olevan aivan turhaa. Mitäpä minä sillä tiedolla oikeastaan tekisin?
"No jos täällä ei ole kahviota, tuossa läheisessä rakennuksessa on kahvila", sanoin hetken kuluttua ja vilkaisin naista kysyvästi.

_________________

Sinikuunlilja


Blondi sanoo jotain viereisen rakennuksen kahvilasta ja läiskäytän käteni yhteen.
"Mennään sinne! En mä jaksaiskaan pyöriä tässä koko hemmetin päivää ettimässä kahvilaa jota on tai ei ole olemassa", sanon sitten. Sitten suunnistan saman tien ulko-oville päin pitkin askelin kirjakassi puolelta toiselle heiluen, olettaen että uusi tuttavuuteni seuraa perässä.

_________________

Zarroc

Hymähdin hänen reippaalle vastaukselleen ja lähdin astelemaan naisen perässä.
Pääsimme ulos kookkaista lasiovista ja käännyin oikealle, lähtien kävelemään kohti toista, vähän pienempää kivitaloa kohden. Sekin oli näitä vanhoja rakennuksia, väritykseltään jokin omituinen harmaa. Sateen pieksämä joka tapauksessa.
Sinne oli ehkä vajaa kadunylityksen matka ja pian työnsinkin auki seuraavan lasioven. Etsin katseellani kylttiä joka kertoisi missä kahvila sijaitsi.

_________________

Sinikuunlilja

Blondi pääseekin pian kirimään minut ja kulkee sitten edellä koska eipä minulla ole hajua siitä kahvilasta. Hyppelehdin kepeästi vain ehkä askeleen toisen askeleita jäljessä.
"Mikä hitto sun nimes olikaa", tokaisen sitten kun pääsemme kadun yli, "voin mä toki kutsuu sua kirjastokotitontukski."

_________________
Zarroc

Hän kysyi nimeäni ja minä pudistin huvittuneena päätäni.
"Sirina", vastasin hymyillen. "Mutta sano vain Siriksi, ei ole niin vaikea muistaa." Naurahdin ja lähdin astelemaan reipasta tahtia kahvilaa kohden. Jonossa oli muutama ihminen ennen meitä, mutta kyllähän minulla aikaa olisi.
"Mikäs sinun nimesi sitten on?"
Käännyin hänen puoleensa. Vai vielä kirjastokotitonttu...

_________________

Sinikuunlilja


Blondi sanoo olevansa Sirina ja kysyy sitten omaani. Ai niin, se ei kai ollut tullutkaan aiksemmin puheeksi.
"Sano vaikka Ässäksi", totean naiselle virnistäen.
Olemme näköjään päässeet kahvilaan sisälle saakka. Porukkaa on jonkin verran mutta tokkopa tuo haitannee. En vain millään jaksaisi jonottaa... alan keikkua kannoillani tylsistyneesti.

_________________

Zarroc

Hän käski sanoa itseään Ässäksi ja minä hymähdin. Mikäs siinä, oli erikoisempiakin lempinimiä nähty.
Jono kulki verkkaisesti eteenpäin, otin itselleni tarjottimen ja kasasin siihen lautasen sekä juustokroissantin. Päästyäni kassalle pyysin itselleni laten.
Kassaneiti hymyili ja sanoi tuovansa sen pöytään, ottaen maksuni vastaan. Katsahdin ympärilleni ja löysin meille vähän rauhallisemman nurkkapöydän, sinne tarjottimeni laskien.

_________________

Sinikuunlilja


Odottaminen on niiiiin työlästä. Alan hyräillä itsekseni samalla kun jono liikkuu verkkaasti. Lopulta Sirina saa tarjottimen käteensä ja minä nappaan tarjottimen heti seuraavana. Noniin, katsotaas. Laitan lautaselle suuren sämpylän, minkäköhän makuinen se nyt olikaan, kinkku ehkä. Sitten otan myös croissantin ja sitten huomaan hienoja vaaleanpunaisia leivoksia joista en tiedä mitä ne ovat ja otan sellaisenkin, tai itse asiassa kolme. Sitten kasaan vielä tukun keksejä ja koska en osaa päättää niin otan ananaksen makuisen pillimehun ja puolen litran kolapullon. Vilkaisen jotain lappua jossa lukee juomia ja minusta tuntuu että ehkä nyt olikin kahvipäivä. Kahmaisen servettejä epämääräisen kasan ja otan sokerikiposta pari hauskasti paperiin käärittyä sokeripalaa.
Kassaneiti katsoo kuin mielipuolta mutta mitäpä sillä on valittamista kun saa hyvät rahat. Minulla on nälkä ja taisin eilen unohtaa syödä. Se puhuu jotain kahvin tuomisesta ja sanon että miten vaan ja lähden kävelemään blondin uuden tuttavani luokse. Eikun sillä oli se nimikin, niin, Sirina.
"Katsoi mokoma niinkuin ei ois ennen ruokaa nähny", tuhahdan kun isken tarjottimeni pöytään, "se on kyllä aika hitonmoinen lahjakkuus jos on töissä kahvilassa. Ja jonottaminen on ihan suuuperpitkästyttävää - eikö ne vois keksiä jotain kätevämpää keinoa saada ihmisille ruokaa? Niinkuin vaikka että olis työntekijöitä yhtä monta kuin pöytiä ja ne palvelis niitä pöytiä koko ajan. Tai olis joku masiina josta vois tilata ruuat. Tai edes joku liukuhihna että ihmiset liikkuu nopeammin siinä jonossa! Tai vähintään vaikka vois olla kuin ravintolassa ja istua pöydässä oottamassa että ne tuo ruuat. Ei ainakaan tarvis seistä. Se on niin hemmetin ikävystyttävää."
Vetäisen toisella kädellä tuolin pöydän alta ja istahdan siihen mukavasti. Laukkuni tipautan lattialle ja kirjakassin myös.

_________________

Zarroc

En kiinnittänyt huomiota seuralaiseni ruoan lappamiseen ennen kuin olemme pöydässä ja istahdin alas. Vasta sitten kohotin kunnolla katseeni ja kuuntelin puolella korvalla Ässän selitystä. Hänellä oli ruokaa koko helvetin armeijalle. Oliko nainen joku pohjaton mahalaukku vai mitä ihmettä?
Nyökkäilin hänen selitykselleen pitkästyttävästä jonottamisesta, samalla kun odotin kahviani. Pian se tulikin, korkeassa lasissa tarjoiltuna, suklaakaramellin kera. Kiitin kohteliaasti ja kassaneiti palasi takaisin palvelemaan seuraavaa asiakasta.

Sekoitin pitkävartisella lusikallani lattea ja katselin hetkisen ympärilleni. Tämä oli niitä normaaleita, neutraalinvärisiä kahviloita.
"Mitä sinä muuten teet työksesi?" Kysyin hetken kuluttua Ässältä ja kiinnitin huomioni paremmin häneen, kuitenkin croissantistani puraisten. Ihan hyvää, siihen nähden että paikka vaikutti vähän teollistuneelta.

_________________

Sinikuunlilja


Ei sano perhana mitään minun puheisiini. Tuntuu ettei ole kovin puhelias tyyppi, tai sitten vaan liian asiallinen. Tosin se olikin asianajaja. Kaipa se mietti mitä sanoi ennen kun sanoi. Tylsää.
Nainen tuo Sirinalle juomansa ja vilkaisee minua vielä kummeksuen kun jättää minulle kahvini. Irvistän kun se kääntyy poispäin. Oli se kumma kun kaikkien aina piti katsoa niin hämmentyneesti.

Otan oudon leivoksen ja kastan sitä saman tien kahviin vaikka sokerikuorrute vähän sulaa.
"Mä? Teen koruja, oon kultaseppä", totean huolettomasti.

//kujaketun huomio: PELI KESKEYTETTY//
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Paluu Kaupunginkirjasto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron