Karvasotaa.

Kaupungin suurin hoidettu viheralue, joka sijaitsee aivan ydinkeskustan tuntumassa. Keskuspuisto tarjoaa Welldonin ruuhkaisten katujen kulkijoille toisinaan aivan yhtä ruuhkaisen, mutta autottoman ja viihtyisän paikan viettää aikaa ulkoilmassa. Kesäisin puisto on vehreä ja kerää hyvällä säällä paljon väkeä kävelemään, lenkkeilemään tai vain paistattelemaan päivää. Puiston ympäri kiemurtelee maisemoitu puro, ja keskellä puistoa on suurempi kahluusyvyinen vesiallas suihkulähteineen. Talvisin suihkulähteet ovat poissa toiminnasta, mutta puiston tärkeimmät kävelyreitit pidetään avoinna ja hiekoitettuina ympäri vuoden.

Karvasotaa.

ViestiKirjoittaja Savante » 23 Loka 2013, 21:36

Chikatsuno || Lähetetty: 23. Kesä 2013 23:05
[[Eh elikkäs juu, Safikeitä ja Alice Whiteä täällä kaipaillaan, hoj~! Deebuuttinsa tekee tässä pelissä myöskin Reizon koira, Sora, joka tosin on vaan pentu vielä. Ja moppi. Että silleest.]]

No jopas hän oli taas terveellisten elämäntapojen esimerkki. Kävelyllä olo oli terveellistä, mutta tupakka-askin tyhjenteleminen siinä samalla ei. No, minkä hän oli sille voinut että ne parit jämät alkoivat ärsyttää. Niin, kamalaa. Pikkupentu kirmaili villisti hänen jalkojensa yli, ympäri ja melkein alikin, ja hänellä oli täysi työ pitää tuo uusi tulokas hallinnassa. Mokomakin pikkupirulainen. Vasta hankittu, mutta jo heti alkoi ulkonäkö pettää. Oi ja voi.

”Sora! Rauhoitu nyt hetkeksi!”

Eikä yhtään mitään reaktiota. Pentu katsoi häntä suurilla silmillään, muka ihmetellen. Eihän se titenkään tehnyt mitään väärin, ehei. Ei sitten lainkaan. Harmi vain, että Reizo oli kasvattanut immuniteetin tuota katsetta kohtaan jo Luciferin kanssa. Kissanpentu yritti sitä kovinkin usein, kun halusi taivutella Reizoa mutkille. Söpöä, kyllä, mutta ei toiminut.

”Älä ollenkaan yritä, herraseni, et ole mitenkään viaton tässä. Asetuppas nyt hetkiseksi.” Reizo totesi varsin kuuntelevan näköiselle koiralle, istahtaen samalla suihkulähteen reunalle. Sorakin oli ollut hänen vasta pari päivää, joten heillä molemmilla kaiketi oli lähinnä tällä hetkellä vain halua ottaa selville, missä kummankin raja kulki. Hieman haastavaa, mutta hän oli päättänyt näyttää tuolle pikku mopolle, että hän oli lauman johtaja. Eihän sitä muuten uskaltaisi edes ottaa kauppaan pyörimään, vaikkakin hänen asiakkaansa olivat vain lähinnä päästäneet hassuja äännähdyksiä ja kutsuneet pentua söpöksi kun tämä oli livistänyt takahuoneesta kaupan puolelle. Hm, ehkäpä se olisikin hyvä myyntikikka. Kauppa jossa oli se söpö koira. Juu elikkä ei.

Reizo huokaisi syvään ja oikaisi jalkojaan, pikku mopin, Soran siis, hypätessä viereen vaatimaan rapsutuksia. Hengenveto tupakasta ja maailman tuomitseminen ihan hyväksi paikaksi. Siitä kaiketi koostui aseseppä-koiranomistajan päivä puistossa.
_________________
Safikei:
//Täällä ollaan!//

Puisto näytti olevan tänään erityisen pullollaan ihmisiä hyvän sään ja lämpötilan vuoksi. Oli lapsia, oli aikuisia, oli vanhuksia, oli naisia, oli miehiä.. myöskin eläimiä. Alicen syy tulla puistoon ei kuitenkaan ollut pelkästään säässä, kuten monella muulla näytti olleen, vaan siinä, mitä puistosta löytyi; monenlaisia kauniita, juuri kukkaan puhjenneita kukkia ja pensaita. Luontorakkaana ihmisenä tämä kahden maan kansalainen ei tietänyt parempaa paikkaa Welldonissa, missä törmäisi vastaavaan. Hän ei ollut asunut kaupungissa muutamaa päivää kauempaa, joten tiettyjen kohteiden löytäminen oli lähestulkoon mahdotonta. Keskuspuiston hän kuitenkin sattui näkemään ensimmäisenä päivänä vahingossa, kun oli suunnistamassa asunnolleen. Tuolloin hän päätti, että parempien säiden tullessa hän kävelisi puistoon kukinnoista ja auringon antamasta lämmöstä nauttimaan.

"Olisinpa tajunnut ottaa pienen vihkon ja kynän mukaan.. Olisin voinut tehdä pieniä luonnoksia teistä." Alice sopersi edessään oleville, fuksianpunaisille kukille, jotka näyttivät epäilyttävän paljon joiltakin liljoilta.
Alice ei ollut mikään maailman paras piirtäjä, mutta hän koki kukkien piirtelyn terapeuttisena ja mieltä rauhoittavana. Tyttörukalle ei oltu suotu tätä mahdollisuutta kotonaan, sillä isoäidin puutarhaan meneminen oli jostain kumman syystä kiellettyä. Liekö syy isoäitinsä fanaattisuudessa istutuksiaan kohtaan? Ehkä hän vain pelkäsi tytön vahingoittavan kukkia ajattelemattaan.

"Kyllä on lämmin.. Olisi pitänyt sittenkin jättää päälimmäinen paita kotiin.. Sulan kohta", vaaleahiuksinen neiti jatkoi kukille rupattelua, nousen seisomaan. Hänellä oli aina tapana käydä kukkien tasolle kyykkyyn, jos puhui niille. Eihän ketään voinut katsoa alaspäin! Se oli tökeröä.
Smaragdinvihreät silmät tähyilivät lähiympäristöä ja näkivät hieman kauempana olevan suihkulähteen. Lapsiperheet olivat kerääntyneet sen ympärille eväitään syömään, mutta eiköhän siellä tilaa riittänyt vielä yhdelle, pienikokoiselle tytölle. Pienen huokauksen kera hän lähti talsimaan eteenpäin ja painoi mieleensä kaikki loputkin kivisen polun varrella olevat kukat.

Lähempänä suihkulähdettä Alice pysähtyi hetkeksi katsomaan, mistä löytyisi vapaata tilaa. Harmillisesti sitä ei kamalasti näyttänyt olevan tarjolla, mutta sitten hän huomasi miehen ja koiran. Heidän viereen saattoi mahtua, jos ei vienyt kamalasti tilaa. Siispä se oli kuin Alicelle luotu paikka. Tämä otti muutaman askeleen lähemmäs ja kysyi hennolla äänellä: "Anteeksi, mutta haittaisiko se, jos istuisin viereenne? Täällä ei näytä muualta löytyvän vapaata tilaa."
_________________
Chikatsuno:
Reizo kallisti päätään kyetäkseen katsomaan villiä pentuaan oikein kunnolla silmiin. Koira taas kallisti päätän vastakkaiseen suuntaan. Reizo kallisti omaansa perässä. Koira kosti. Reizo kosti. Ohikulkijoilla oli varsin huvittuneita ilmeitä kasvoillaan.

”Hyvä on, voitit!” Albiinoblondi murahti koiralleen. Tällä kertaa, tosin. Ensi kertaa varten hän opettelisi kääntämään päätään satakahdeksankymmentä astetta, niin kuin pöllöt. Sitten hän voittaisi, ja Sora voisi keskittyä kuuntelemaan mitä hän sanoi, sen sijaan että kääntelisi vain äärimmäisen söpösti päätään Reizon käskyille. Petollinen pikku moppi, kyllä. Erittäin petollinen.
Mutta siltikin varsin uskomattoman suloinen pikku karvapallo. Naurahtaen albiinoblondi rapsutti koiraansa korvan takaa, joka johti siihen, että koira kierähti mahalleen kerjäämään lisää. Joka taas johti siihen, ettei hän melkein huomannut, kun eräs varsin hentoääninen nainen kysyi istumapaikkaa.

”Siitä vaan, jos sinua ei haittaa tämä hyperaktiivinen pikku moppi.” Reizo totesi, ja osoitti koiraansa hetkisen ajan. Kun tyttö oli istahtanut, albiinoblondi vilkaisi häntä toisenkin kerran koiran rapsuttelun lomassa. Varsin tyttömäinen, vaaleat hiukset ja rusetteja. Söpöä.

”Sora, paikka.” Koira jäi istumaan suihkulähteen reunalle, kun Reizo kävi heittämässä tupakkansa pois lähimpään astiaan, ja palasi paikalleen. Ei liennyt yllätys, että Sora ei ollut pysynyt paikallaan, vaan kiusasi nyt tuota viatonta tyttöä, nuuhkien tämän kättä.

”Tule tänne, poika, älä kiusaa ihmisiä.” Naurahdus, tosin. Sora vaikutti taas siltä, että tämä oli keskeytetty tekemässä jotain kivaa.
_________________
Safikei:
Saadessaan luvan istuutua, tyttö sanoi iloisesti: "Ei tuo häiritse lainkaan. Pidän eläimistä."
Pidemmittä puheitta hän istahti alas ja asetti piirrustusvihkon syliinsä lepäämään käsiensä alle. Siinä samassa pääsi äänetön hyvänolon huokaus, kun jalat saivat viimeinkin levätä kaiken tuon kyykkimisen ja talsimisen jälkeen. Hiukan jalkojaan venytellen Alice antoi katseensa tipahtaa miehen jalkojen juurella istuvaan koiranpentuun, joka kaukaisesti muistutti pientä jääkarhua. Se oli todella pörröinen ja kauniin lumenvalkoinen, muutamia pieniä likajälkiä lukuunottamatta, jotka vain kertoivat pennun kerenneen jo temmeltää.

Tuo nuori mies käski koiran pysymään paikoillaan, mutta siinä samassa kun tuon katse vältti hetkeksi, oli untuvapallero hyökännyt jo Alicen kimppuun, nuuhkien ja nuollen tämän kättä aivan vimmatusti. Vaaleahiuksinen brittityttö näki tilanteen varsin suloisena, eikä voinut olla koskematta tuohon energiapakkaukseen, joka niin kovasti halusi hieroa tuttavuutta tämän kanssa. Hän upotti sormensa tuon pehmoiseen turkkiin ja rapsutteli sitä kaulankupeesta, mikä sai eläimen kierähtämään selälleen ja pyytämään rapsutuksia maha-alueelleen. Pienen naurahduksen kera Alice siirtyi rapsuttamaan sitä kainaloista, mistä oli huomannut monen koiran pitävän, mutta pian kuulunut miehen ääni sai pennun pomppaamaan takaisin jaloilleen ja juoksemaan omistajansa luo sen kummempia vikisemättä.
Tyttö seurasi kaksikkoa katseellaan ja tunsi hymynsä levenevän. Ajatus ikiomasta eläimestä tuntui todella ihanalta ja koska Alice asui nyt omillaan, hänellä oli täysi vapaus tehdä, kuten halusi. Kohtaaminen tuon valloittavan koiranpennun kanssa sai hänet haluamaan sitä omaa karvapalleroa yhä vaan enemmän ja enemmän. Ehkä vielä jonakin päivänä? Toivon mukaan se olisi pian..

"Koirallasi on kauniin kuuloinen nimi. Tarkoittaako se jotain?" Alice pian kysyi kiinnostuneesti.
Nimi kuulosti varsin vieraalta eikä lainkaan amerikkalaiselta. Liekö ollut jotain toista kieltä kokonaan? Ei sen puoleen, ei tuon valkoisen pennun omistajakaan näyttänyt mitenkään paikalliselta, joten ehkä he kumpikin tulivat jostain kauempaa?
_________________
Chikatsuno:
”Mokomakin energiapommi, älä yritä olla siinä niin viattomana.” Reizo totesi syliinsä kiivenneelle pennulle, joka varsin ilmeisesti halusi käpertyä rullalle hänen tennareittensa päälle. Johan nyt, eihän hän voisi kävellä Sora kengissään. Se olisi hyvin hankalaa.
Huvittuneesti hymähtäen hän päätyi nostamaan pennun syliinsä, josta se ihmetteli maailmaa suurilla nappisilmillään. Kaikki oli niin uutta ja mahtavaa, ja kun vielä oli päästy uusiin korkeuksiin, kaikesta tuli vielä mahtavampaa. Omituinen otus, todellakin.

”Tarkoittaahan se. Taivasta. Japaninkielinen nimi, ja ajattelin että se sopii tälle hyvin. Kun hain Soran, se hyppi kokoajan, kuin yrittäen tavoittaa taivasta. Kaiketi se pitää pilviä lajitovereinaan.” Sora vastasi tähän väitteeseen kääntämällä päätään ylöspäin ja haukahtaen, kuin haluten osoittaa albiinoblondin osuneen oikeaan. Omituisen omituinen otus, mutta juurikin siksi niin kiinnostava. Tavallinen kun loppujen lopuksi oli aika paljon saman vanhan toistoa, ja hän oli jo aikoja sitten saanut tarpeeksi mokomasta.

”Hieman hankalaa kylläkin oppia elämään koiran kanssa, hankin Soran vasta noin viikko sitten, eikä minulla ole ikinä ennen ollut koiraa. On pitänyt kahlata läpi jonkin verran kirjallisuutta että olen saanut sen edes hieman asettumaan.” Naurahdus. Todellakin, Soran kanssa oli joskus haastavaa, mutta kaiken korvasi sylissä tuhiseva pikkupentu illalla. Rentoutti työpäivän jälkeen harvinaisen tehokkaasti. Ja lenkittäessä tuli samalla liikuttua itsekkin.
_________________
Safikei:
Tuo pieni, valkea karvakuono pääsikin omistajansa syliin, mistä se tähyili ympäristöään aivan tohkeissaan. Häntä näytti vispaavan edestakaisin tuhat kertaa minuutissa, eikä loppua näkynyt. Alice naurahti hiukan huvittuneena. Kyllä nuo eläimet osasivat olla suloisia, jopa vastustamattoman suloisia, kun sille päälle sattuivat. Tyttö huomasi vaipuneensa omiin ajatuksiinsa ja siinä samassa kuvat tämän rakkaista kissanpennuista pulpahtivat mieleen heti. Pikkuiset olivat varmasti tälläkin hetkellä odottamassa häntä kotiin sohvalle kerälle käpertyneenä. Toivottavasti ne osasivat olla kiltisti, eivätkä ryhtyneet pahantekoon. Ei olisi mukavaa palata kotiin ja huomata verhojen lojuvan lattialla ja sohvan päällisten olevan täynnä pitkiä, kynsistä tulleita viiltoja. Alice nosti katseensa tuohon vaaleaan mieheen ja saikin pian vastauksen kysymykseensä.
"Vai japania.. Heh, Sora näyttää olevan kanssasi aivan samaa mieltä", vaaleaverikkö naurahti nähdessään koiranpennun reaktion isäntänsä sanoihin.

Tuo eläin vaikutti omaavan kovin paljon älyä ollakseen vielä pentu. Toki siitä samalla paistoi läpi pentumainen energisyys ja harkitsemattomuus, mutta muuten se vaikutti kyllä todella täysijärkiseltä otukselta. Alice oli monesti nähnyt koiria, jotka asuivat saamattomilla omistajilla. Ne eläinparat olivat aina hyvin aggressiivisia ja valmiita puremaan jokaista vastaantulevaa eläintä ja ihmistä. Se oli hyvin surullista.. Tuo nuori mies puolestaan näytti osaavan kouluttaa eläimensä hyvin, vaikka sanoikin koiran kanssa elämisen olevan hankalaa, koska ei ollut ennen omistanut koiraa. Eiköhän se siitä nopeasti asettunut.
Alice katsoi pentuun mietteliäästi ja sanoi: "Minusta olet kyllä tehnyt hyvää työtä sen kanssa. Minulla ole minkäänlaista kokemusta koirista, mutta minusta Sora näyttää kovin onnelliselta koiralta. Se ei myöskään hyökkäile kenenkään kimppuun, vaikka täällä onkin näin paljon väkeä kokoontuneena." Ei tämä varmasti ollut edes sinnepäin sitä, mitä tuo mies tarkoitti sanoillaan, mutta Alice halusi puhua mietteensä pihalle.
Lämpimästi hymyillen tämä nousi itsekin seisomaan ja asteli noiden kahden luo, ojentaen kätensä aikomuksena silittää Soraa leuan alta.

"Minä olen muuten Alice", tyttö kertoi.
Hän oli hyvin pidättäytynyt ihminen, joten pelkkä etunimi sai riittää esittäytymiseksi. Enempää hän ei suostunut kertomaan, ellei siitä koitunut jotain suurtakin hyötyä harmin sijasta. Kaksikko kun tuntui tulevan ihan hyvin juttuun keskenään, toinen olisi taatusti kysynyt tämän nimeä jossain vaiheessa, joten oli parempi olla spontaani edes joskus ja avata rohkeasti suunsa.
We'll be playing. I believe in you. I believe in me.
Reizo Kurogane.


The guns are drawn, the glamour days are numbered.
Cier Radimov.


On the skin, all over, hitch claws in, and scratch.
Ryan L. Raner


Ex-Chika || Avatarin taide by Oresama.
Avatar
Savante
Rääkyjä
 
Viestit: 8
Liittynyt: 23 Loka 2013, 18:52

Paluu Keskuspuisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron