Tänään on 22 Loka 2018, 02:12


No blood to fuel your fame

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

veranthia

Ylläpitäjä

  • Viestit: 218
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
  • Paikkakunta: Tampere

No blood to fuel your fame

Viesti24 Loka 2013, 21:26

weru

[Varjo tännepäin kera Jeremyn ~]

Ginger Chase

Myöhäinen perjantai-ilta vietettynä Fringesterin kurjilla kulmilla oli hieman epätavallista tulilieskojenväristen kiharoiden omistajalle. Naisella yleensä oli hädin tuskin mitään asiaa vähän rupuisempaan kaupunginosaan, asuihan hän keskustassa, josta löytyi kaupungin parhaat herkut. Nyt Ginger oli kuitenkin uskaltautunut jälleen astumaan Bar Ashin ovesta sisään, vaikka viime kerta ja senjälkeiset tapahtumat olivat edelleen naisella aika tuoreessa muistissa. Näin ollen Gin ei ollut voinut vastustaa kiusausta vilkuilla baarin väestöä ikkunasta ennen sisäänastumista. Hyväksi onnekseen nainen saattoi huokaista helpotuksesta, kun ei nähnyt tiettyä mustiin pukeutunutta naista, jolla oli mustilla raidoilla elävöitetty platinanvaalea hiuskuontalo.
"Turvassa käärmenaiselta siis, ainakin toistaiseksi", kiharatukka hymähti. Raskas ovi oli auennut pienellä nykäisyllä, ja Gin oli valunut kohti baaritiskiä. Hän jätti vilkaisematta muihin baarissaolijoihin, joihin lukeutui nahkatakeissa olevia karmeita kaljupäisiä miehiä, hiukan mitäänsanomattomannäköisiä naisia ja muuta kummallista kansaa.

Istuttuaan tummalle baarijakkaralle, Ginger vilkaisi puhelintaan. Aavistuksen pettyneenä näytön tyhjyydestä hän sujautti sen tekonahkaisen pikkutakkinsa taskuun ja tilasi brandyn. Tilaus oli valmiina tuota pikaa, eikä naikkonen aikaillut juomisen suhteen, vaan otti kulauksen. Hän koetti istua ryhdikkäänä, vaikka hänen tekikin vain mieli lösähtää laiskana vähän mukavampaan tuoliin.

----------

varjokuva

Bar Ash, miski jälleen Bar Ash, josta on vain sekavia muistikuvia, ei mitään selkeää, kaiki niin helvetin hämärää... Eikä paikka ole edes hänen vakio paikkansa.

Huomaamattomuus, siinä se, jos ei halua näkyä, pitää piiloutua ja kadota, Bar ash, on siihen tarkoitukseen mitä mainioin.

Tänään mies oli aloittanut jo aikaisin, viimeaikoina viina oli maistunut hiukan liiaksikkin. Miksi lie, normaalisti hän joi vain kerran vuoteen, nyt näin oli sattunut jo liian monta kertaa... Kohtuuden rajoissa mentiin vielä, vasta kaksi kaljaa, olo oli apea. Hän seurasi katseellaan sisään ja ulos liikustelevia iloisempia ja hipeämpiä ihmisiä. Hän häpesi itseään mutta vain hetken. Vuosi kun oli kulunut miten oli...
Mustatukkaisen miehen silmiin osuu jotain, jotain hyvin epätavallista ja tutun oloista. Punatukkainen nainen, ei hän voi tuntea sitä mistään eikä mitään kautta, ei koskaan tavannutkaan. Tämä kävelee ovesta sisään, nainen kävelee sisään, kuin omistaisi paikan ja puolet sen väestä, sille se näyttää ainakin miehen silmiin. Hän juo kaljan jämät, ja on aikeissa nousta, muttei nousekkaan, nainen tilaa liian sivistyneen näköisen juoman. Ei hyvä.
Jeremyksikkin kutsuttu mies sormeilee hiuskiaan ja katselee naista, kaunis kuin mikä ja näyttää itsekkin olevan helvetin tietoinen omasta viehättävyydestään. Istuu selkä suorana, ei lainkaan sitä samaa, mitä Bar Ashin vakio naiset. Vakio kävijät erotti, erotti tavasta liikkua, katsoa ja mukoilla muita.
Viimein mies nousi, vaikka hakeakseen kolmannen kaljan, jos ei muuten, samalla vosi tarkistaa lähemmin sen naisen, ja olla heittämättä typerää iskurepliikkiiä tai mitään, ei sinänsä, niinkuin hän muka olisi joskus edes yrittänyt iskeä jonkun. Ei todellakaan.

--------

weru

Jälleen uusi siemaus hunajanruskean värisestä brandystä. Pian lasi ammottaisi tyhjyyttään, ja naisen olisi maksettava uusi kierros itselleen. Yleensä hänellä ei ollut tapana istua iltojaan baareissa vetämässä päitä täyteen ihan huvikseen eikä oikein syystäkään. Tänä iltana hän ei kuitenkaan ollut ollut minkäänlaisissa fiiliksissä normaalia perjantai-iltaa varten, etenkään kun kukaan muukaan ei sen enempää ollut kutsunutkaan häntä mihinkään.
Gingerin ajatusten väliin pongahti näkymä oikeasta silmäkulmasta, joka oli huomannut miehen lähestyvän baaritiskiä. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi kummalliseen hiustyyliin, joka koostui pitkistä ohuista hiuksista, jotka oli värjätty punaisella ja mustalla. Hmh.
"Annatko toisen samanlaisen", Gin kysäisi baarimikolta ennen kuin mies eksoottisilla hiuksillaan oli ehtinyt väliin tilaamaan mitään. Lyhyen hetken päästä hän sai eteensä toisen brandyn, jonka maksoi käteisellä ja alkoi taas siemailla.
Nainen päästi pienen, huomaamattoman huokauksen ja hänen hartiansa lysähtivät vähän. Hänen teki mieli käpertyä pieneen kasaan lattialle seinää vasten nojaamaan ja juoda parikymmentä tällaista pientä lasinpohjallista hunajanruskeaa litkua. Valitettavasti punatukka olikin ihmisten ilmoilla - sivistyneestä ilmapiiristä ei voinut puhua - joten hän joutuisi raahaamaan itsensä brandyineen kaikkineen kotinurkkiin istuskelemaan.
Josko hän kuitenkin vielä hetken ajan istuisi siinä ja nauttisi elämän äänistä, jotka omassa asunnossa olivat aika vähissä.

Mikäkö oli saanut Ginin tälle tuulelle? Jaa-a. Elämän vaikeus ja turhauttava päivästä toiseen jatkuva rutiini? Sitä saattoi vain arvuutella. Joskus - etenkin naisille - tulee niitä päiviä, kun mikään ei tunnu miltään eikä missään ole mitään eikä kukaan halua mihinkään. Sekava tunne, ja silloin sitä alkaakin jo ihmetellä miksi on ylipäätään elossa.
Ginger Chase ei pitänyt sellaisesta tunteesta, eikä sellaisista ajatuksista. Siksi hän tilasi kolmannen brandyn.

---------

varjokuva

Mustatukka kohotti kulmaansa, kun nainen, jota hän oli kytännyt tilasi toisen liian hienon juoman häne makuunsa. "Yksi likööri." Hän sanoi arvaten naisen luulevan hänen hakevan kaljaa, kuten kaikki hänen kaltaisensa. Samalla hän vilkaisi naiseen, kohotti kulmaansa tämän tyhjille laseille. "Voinet antaa neidille vielä yhden?" Hän sanoi baarimikolle saatuaan oman juomansa, maksoi käteisellä, kortilla, hän varmaan olisi vahigossa tyhjentänyt tilinsä. Jere hymyili kevyesti nostaessaan juoman huulilleen, muistuttaen itseään siitä, ettei tätä kannattanut juoda paljoa kerralla, paitsi kotona. ja mitään tätä väkevämpää ei kannattanut edes ajatella. Huono viinapää. Selittää kaiken.

Joutuaan edellisen juoman tiskillä ja seurattuaan naista, jolle oli juoman tarjonnut hän tilasi uuden, tälläkertaa kaljan, pilaten ehkä vaikutelman sivistyneestännuoresta miehestä...
No joka tapauksessa hän hakeutui naisen läheisyyteen istumaan, miettien jos alottaisi keskustelun tämän kanssa, no kerta se olisi ensimmäinenkin, siis jutella baarissa kauniin naisen kanssa. Jere hörppäsi juomaansa, tuijotti baaritiskin takana kohoavaa viina hyllyä, katseli kaikkia pulloja ja niiden eri näköisiä etikettejä...
"Juotko aina paljon brandya käydessäsi baarissa?" mies kysyi puolihuolimattomasti, ykksi niistä harvoista juomista jonka hän tunnisti. Samalla hän kohotti lasin huulilleen tyynen näköisenä, vaikka sisällä reihui myrsky.

--------

weru

Ennen kuin Ginger oli kolmattaan kuitenkin ehtinyt tilata, se samainen mies, joka oli vilahtanut hänen silmäkulmassaan, oli saapunut tiskille ja tilasi liköörin. Kuka nyt joi pelkkää likööriä... Pelkkää sokerilitkua se oli pelkältään. No jaa, miehen ollessa Gingerille merkityksetön, nainen jätti hänet ajatuksissaan omiin oloihinsa ja jatkoi oman matalan lasinsa tyhjentämistä. Kuullessaan kuitenkin sanan 'neiti', hän heräsi taas oikeaan maailmaan ja vilkaisi oikealle puolelleen. Oliko tämä liköörilipittäjä juuri tilannut hänelle uuden brandyn? Eipä tässä parin metrin säteellä tainnut olla muita neitejä näkyvillä, eikä mies näyttänyt ketään sormellaankaan osoittelevan.
Sen enempää asiaa pohtimatta Ginger tarttui lasiin, nyökkäsi kummalliselle miehelle kiitoksen merkiksi ja otti kulauksen. Nainen kääntyi aavistuksen verran oikealle, jotta näkisi vieressään olevan miehen kunnolla. Kuka tuo oikein kuvitteli olevansa, tullessaan noin vain tilailemaan hänelle brandyja, vaikka omia varoja oli aivan riittämiin? Mahtoikohan tuo koltiainen halutakin jotain hänestä? Harmi vain, Gin ei itse halunnut mitään tuosta miehestä. Paitsi jos totta puhuttiin, niin ainahan hän saattoi juomat ottaa. Sitähän varten tänne oltiin tultu. Jos Gin olisi halunnut jotain muuta, hän olisi pysynyt kiltisti keskustan yöelämässä, eikä vaivautunut tänne asti.

Miehen istuutuessa alas hänen lähelleen, Gin ei voinut muuta kuin huokaista päänsä sisällä ärsytyksestä. Miksi häntä ei voitu jättää rauhaan silloin, kun hän nimenomaan halusi olla rauhassa ja hukuttaa päänsä tynnyriin? Aina piti jonkun tulla häiritsemään häntä, kun hän olisi halunnut käpertyä itseensä ja olla hiljaa. Ja se kuitenkin tapahtui aika harvoin. Siltikään sitä ei tainnut saada tehdä, huolimatta siitä kuinka harvoin sitä halusi tehdä.
Sitten se mies vielä avasi suunsa ja kysyi jotain. Voi jumalauta, eikö siinä vieressä istuminen riittänyt sille? Piti vielä jotain ruveta turisemaankin.
"En, vaan juon alkoholia aakkosjärjestyksen mukaan", Gin vastasi sarkastisesti, vaikkei oikeasti edes tajunnut mitä sanoi. "Huomenna on vuorossa Calvados."
Lauantai ja Calvados... Mitenköhän ne sopisivatkaan yhteen?

-------

varjokuva

Hittolainen, ompa tulisen ja pahan sisuisen oloinen nainen. Aivan minun tuuriani. Mutta oikein nätti
. Nousevassa hiprakassa oleva mies ehti ajatella ja toivoi älyävänsä pitää suunsa kiinni. Toisen vastaus oli ollut niin omituinen, kuin olla jo osasi. Oikeastaan, se huvitti häntä suunnattomasti, mikäpä hiprakassa ei huvittaisi. Oikeastaan Jere tiesi että leikki pitäisi lopettaa nyt, jättää tämä juoma kesken ja häipyä, hänen viivapäänsä kun ei tullut kestämään enempää hyvällä menestyksellä.

"Onnea yritykseen." Mies totesi ja jatkoi juomistaan. Jokin typerä nalkustus hänen päänsä sisässä sai jatkamaan. "Jos aijot kerran jatkaa vielä huomennakin, voisin tulla mukaan siihen yritykseen." Hälytyskellot soivat päässä, viinan vaimentaessa niitä. Edellinen kalja loppui, mies tilasi absintin ja tiesi, että nyt ilta ei voinut enää päättyä, kuin joko hyvin tai erittäin huonosti. "Ei tässä oikein ole kamalaa halua kestää enää selvin päin." Mies naurahti katsomatta naiseen kipatessaan absinitin kurkusta alas. Tequila kävi hämärästi mielessä, mutta sen juominen, olisi yhtä itsemurhan kanssa.
Oikeastaan, tässä vaiheessa hän odotti jo naisen käyvän päälle käsilaukun kanssa, olihan hän törkeäti tunkeutunut tämän lähelle, tyrkyttänyt seuraansa ja kehdannut tarjota vielä viinaakin, johon Naisella varmasti itsellään olisi varaa. Perkele, että olen tyhmä. Jeren mielessä käväisi, mutta se katosi heti seuraavan loistavan ajatuksen ilmestyttyä päähän, ja sehän olisi esittäytyminen... Ehkä parempi, ettei hän enää osannut avata suutansa, sen sanomiseksi, vaan vain katsahtaa kaunista punatukkaista naista, säälittävällä ilmeellä. Hiukan naurahtaen.

----------

weru

Sarkastinen vastaus ei tietenkään hiljentänyt miestä. Kuinka olisikaan? Takaisin vastaaminenhan oli kohteliasta ja kuului hyviin tapoihin. Tosin mies ei selvästi tuntenut sitä kyseistä hyvää tapaa, jota Gin olisi toivonut hänen noudattavan, nimittäin 'kunnioita toisen yksityisyyttä ja omaa tilaa' tai jotain sinnepäin.
Kumma mies meni ja toivotti onnea. Siihen kiharahiuksinen nainen vain tuhahti vaimeasti, toivoen toisen tajuavan, että hän todellakin haluaisi olla ihan yksin omissa oloissaan. Mutta vielä mitä, nyt se ajatteli liittyä seuraan vielä huomennakin!
"Epäilen, että saat pidettyä edes lasia kädessäsi huomenna", Gin totesi kylmästi. Mies oli lappanut jo tähän mennessä ties mitä litkua, Gin luuli kuulleensa miehen tilanneen myös absinttia, mutta ei voinut olla varma. Tai hittolainen, omaa idioottimaisuuttaanhan se on, jos menee ja juo kymmentä eri nestettä sekaisin ja heittää absintit päälle. Edes Ginger itse ei ollut tehnyt mitään niin typerää. Kerran oli maistanut eikä toista kertaa tulisi.
Hetken nainen pidätteli hengitystään, kun mies mainitsi ettei haluaisi enää pysytellä selvinpäin. Hän odotti kauhulla, seuraisiko lausetta jotain tyypillistä umpihumalaisen miehen vonkumista elämän kurjuudesta ja siitä kuinka paskaa kaikki täällä on, mutta toistaiseksi mies ei sanonut mitään.
Helpottuneen Gin puhalsi hiljaa lasinsa seinämään ennen kuin otti ensimmäisen hörpyn pariin minuuttiin. Vieressä istuva mies kävi vain entistä ärsyttävämmäksi joka siemauksella, vaikkei kait ollut tehnytkään mitään.
"Pfft, no voi vitsit", Gin vastasi ilmaisten hyvin selvästi, ettei piitannut alkuunkaan omituisen miehen ongelmista. Voisi mennä ihan jollekulle muulle selittämään. Varmasti tässä puljussa olisi joku, joka turisisi tuon emoilijan kanssa koska tahansa ja vaikka kuinka pitkään. Ginger ei todellakaan ollut sellainen joku.

Lähellä oli ettei Gin tarttunut baaritiskillä lojuvaan pulloon ja mujauttanut vieressä istuvaa kalloon. Ainakin hiljenisi ja antaisi olla. Valitettavasti Ginger Chase ei ollut turhan väkivaltaista tyyppiä, joten antoi pullon olla rauhassa. Ehkä hän liukenisi paikalta, jos tuo kloppi ei kohta katoaisi.

---------

varjokuva

Viina nousi hittaasti ja varmasti päähän. Hän oli seonnut laskuissa montako kaljaa oli juonut vaikka niitä taisi olla alle viisi. Absintti, oli ollut vihoviimeinen fiksu idea. Naurahdus, siihen kohtaan missä epäiltiin hänen tilaansa pitää lasia kädessä huomenna. Että nainen osasi olla kyyninen. Jos Jere olisi edes hiprakassa, hän olisi tajunnut poistua paikalta. Mutta nyt, kun viinaa oli mennyt humalaksi asti... Niin ei. Pää oli kyllä välillä sitä mieltä, että poistu poistu poistu, mutta eihän se käsky jaloille asti mennyt.

Seuraava lause, joka oli ehkä pääsyy siihen, miksi skottien ei pitäisi juoda liikaa. Siitä nimittäin ei saanut juurikaan selvää, ja se piti sisällään varmasti maailman typerimpiin kuuluvan iskurepliikin, hiukan imartelua ja mahdollisesti jotain muuta käsittämätöntä. Eikä tätä tietenkään parantanut typerä humalainen hymy miehen naamalla, joka hiukan otti tukea pöydästä, vaikka istui tukevasti baarijakkaralla.

Seuraava mongerrus, mitä se piti sisällään, mahdotonta sanoa, kenties lisää imartelua tai jotakin, mutta mies puhui niin hiljaa, ettei siitä siksi saanut selvää, tuskin baarissa edes kuulikaan. Baarimikko tuskin tarjoaisi hänelle enää yhtä kaljaa enempää, minkä jälkeen portsari heittäisi hänet pihalle... Sentään Jere ei ollut toteuttanut ´fiksuimpia´ideoitaan. eli esittäytynyt, tarjonnut naiselle vielä pari brandya, avautunut siitä, kuinka Mitja oli häneen ihastunut, ehdottanut mitään muuta tyhmää, pyytänyt naista tarjoamaan hänelle yhtikäs mitään juotavaa... Ja ennen kaikkea, poistunut silloin, kun oli saanut juotua pari kaljaa ja nähnyt naisen kävelevän sisälle.
Nyt, hän ei odottaisi muuta, kun kiltsti, hiukan turhan toiveikkana punatukkaisen naisen vastauksia... tulivat ne siytten vaikka lentelevien pullojen muodossa.

//Jeren mongerruksia ei ole kirjoitettu, koska oletan että mielikuvat pelaavat paremmin, kuin minun yritelmäni kirjoittaa humalaisten sammalluksia.

----------

weru

Huolimatta Gingerin toiveikkaista ajatuksista, mies oli ja pysyi istuimellaan ja aivan yhtä aivottomana kuin kaksi sekuntia sitten. Miehen puheesta sai hädin tuskin selvää, kun hän kaiken sen alkoholin siivittämänä mongersi kummallisia lauseenpätkiä päin neidin naamaa. Ginin kärsivällisyys oli todella koetuksella tuon kummajaisen kanssa.
"Voisitko mitenkään painua helvettiin tai vähintään jonnekin muualle siitä?" hän pyysi suoraan, katsoen miehen sumeisiin silmiin ihan olemattoman hetken ajan. Hän ei ollut todellakaan kiinnostunut minkään huojuvan gootin seura.
"Koska jos yrität iskeä mua tai jotain, mokasit jo siinä vaiheessa kun päätit istua viereeni", Ginger lisäsi vielä hyvin ärsyyntyneenä.
Jos mies jollain lailla kuvitteli olevansa kaunopuheinen, hurmaava tai jotain muuta yhtä kaukaahaettua kaikkine kännimussutuksineen, hän oli hyvin pahasti väärässä. Hänen hengityksensä, jonka ominaistuoksuun oli sekoittunut ties kuinka monen litran viinamäärät, lemusi Ginin nenän alla, eikä nainen voinut olla näyttämättä sitä kasvoillaan. Hän nyrpisti nenäänsä ja käänsi päänsä pois päin miehestä, toivoen sen auttavan sitä tajuamaan, ettei häntä todellakaan haluttu juuri silloin siihen paikalle.

Odottaessaan miehen tekevän jotain - toivottavasti hyppäävän baarituolilta ja häipyvän baarin ovesta ulos kevätilmaan - Gin tuijotti baaritiskin takaista seinää murhaavasti ja joi sitä, mitä brandystään oli enää jäljellä, eikä se ollut paljoa. Matalan lasin pohjalla oli muutama vaivainen millilitra jäljellä, jotka neiti saattoi kulauttaa alas kertaheitolla. Hän yritti kuitenkin säästellä juomaansa, koska mikäli se mies vielä istuisi hänen vieressään hetken kuluttua, hän saattaisi tarttua johonkin muuhun painavaan. Kun naisella oli vielä toistaiseksi tekemistä, hän ei alkaisi riehumaan niin kuin PMS-vaivoista kärsivä keski-ikäinen kotiäiti.

------------

varjokuva

/LYÖSITÄ! :3 eikun siis...
Hiljaisuus. Suorapuheinen nainen, joka on juuri suistanut sanoillaan Jeren jälleen siihen tilaan, että tekisi mieli hypätä jostakin korkealta. Mutta sehän nyt oli hyvin tavallista, ja oikeastaan hän oli olettanutkin että kaikki baari isku yritykset päättyivät näin tai baarin vessaan. Tuskin nähtävävti hän huokaisi, oli katsomatta naista ja antoi harteidensa hiukan vain huomaamattomasti painua alas päin. Tämä koko humalaisen pään ajatus oli mennyt ojasta allikkoon oikeastaan hyvin syvälle suohon. Ja mikä suunta oli tämän jälkeen?

Juomat oli juotu, vielä hetki, eli puoli minuuttia. Sen verran hän päätti vielä odottaa ennen, kun uskalsi ajatella jakkaralta laskeutumista. Vielä sitä ennen hän sanoi "Sarkasmini." Mitä mies sillä ikinä tarkoittikin, toiselle sana varmasti kuulosti pelkälle sarkasmille. Typerä kylmä virinistys naamallaan mies laskeutui baari jakkaralta, nyökkäsi vielä baarimikolle. Aikomus oli lähteä. Mutta siinä oli mennyt kauemmin, kuin puoli minuuttia melkein viisi minuuttia. Jonkun aika käsitys taas no, ei oikein toiminut. Miehen seisomista itse humala ei haitannut, eikä vielä kävelemistä. Hetkenhän hän vasta oli ollut pystyssä. Mutta auta armias sitten kun hän seuraavan kerran yrittäisi pystyyn, tai selviäisi edes baarin ovien ulkopuolelle...
Lähtiessään Jeremy vielä vilkaisi naista, ei ehkä olisi enää pitänyt. Toisen vittuunutuneesta ja muuten vain ärtyneestä ilmeestä näki, että lähteä olisi kannattanut jo siinä vaiheessa kun nainen itse oli kävellyt sisälle. Tai sen hän oli ajatellut jo aikoja sitten.

-------

weru

Mies ei vastannut Gingerille mitään, mutta ei myöskään liikkunut mihinkään. Siihen se jäi paikalleen nököttämään ja olemaan jotenkin täydellisen tyhjäkatseinen. 'Ainakin se hiljeni', Gin ajatteli, toivoen että se lähtisi kohta matkoihinsakin, kun kerta viimein tajusi ettei häntä todellakaan kiinnostanut toisen puheet.

Koko mies oli jotenkin vaan niin turhauttava. Ensin oltiin tultu viereen niin kuin mikäkin hyväntahtoinen pleijeri ja tarjoiltu juomia, kunnes oltiin hupsistakeikkaa itse humpsahdettu keskelle niin syvää humalaa ettei hampaat ja kieli liikkuneetkaan enää tasaisen sulavassa rytmissä, vaan päinvastoin. Mongerrukseksihan se meni eikä kukaan läsnäolijoista saanut mitään selvää, että kysyikö mies kenties päivän säästä vai tämänhetkisten alushousujen väristä, saati mistään muustakaan. Tokkopa tuo säälittävä selitys mieheksi tiesi itsekään mitä halusi sanoa. Ginin harmiksi hän sai odottaa monta pitkään minuuttia, ennen kuin mies päätti lähteä, tai edes siirtyä. Hän laskeutui viereiseltä jakkaralta, mutta ei ennen kuin hän sanoi jälleen jotain aivan päätöntä.
"Sarkasmini", hän oli sanonut. Gingerin teki tavallaan mieli kääntyä miehen puoleen vielä ja kysyä että mitähän helvettiä mahtoi mies sillä oikein tarkoittaa, mutta antoi asian olla ja tilasi itselleen uuden lasillisen.
Silmäkulmastaan hän näki, kuinka kummajainen seisoi siinä edelleen, aivan kuin jokaikinen ruumiin ja ajatuksen liike kävisi kymmenkertaisella hidastuksella. Hän lähti kuitenkin kävelemään, ilmeisesti kohti ovea. Gin huokaisi viimein helpotuksesta. Oranssihiuksinen jäi kuitenkin vielä seuraamaan toisen poistumista sivusilmällä, ja ihmetteli kyllä kuinka toinen pysyi vielä pystyssä.

Äkkiä mies kääntyi kuitenkin katsomaan takaisin, ja vaikutti kaikin puolin joltain säälittävältä ja resuiselta koiralta. Gingeriltä ei kuitenkaan sääliä herunut, ja nainen antoi ärtymyksensä tuota pahaista miestä kohtaan näkyä hänen kasvoillaan.
"Vihaan miehiä", nainen mutisi, kun oli kääntynyt takaisin baaritiskiä päin ja nojasi oikeaan käteensä ottaen kulausta brandystään. Baarimikko pyyhi laseja, ja naurahti hiljaa naisen sanoille. Se meni kuitenkin Giniltä ohi korvien, mikä oli ehkä parempi baarimikolle.

Ginger "poistuu".
[Kiitokset hauskasta pelistä, vaikkei ihan väkivaltaisiksi päästykään :D Toivottavasti Jerelle nyt edes jonkinlaiset traumat jäi tästä tulitukasta!]

----------

varjokuva

//no olisin siinätapauksessa lopettanut edelliseen postaukseen , jos olisin teinnyt ettei gin lyö, se on vaan niin mahdottoamn pelottava persoona, että odotin jo että millon läsähtää, en kai ollut tarpeeksi rasittava.

Se punatukkainen nimetön nainen harppoi ohi, pahansuopuutta uhkuen. Sanoista hän ei ollut saanut kiinni, ainoastaan niiden sävy ja karvas maku oli pinttynyt nyt korviin ja kaikui niissä. Muisti alkoi nyt luoda aukkoja iltaan, ehkä parempi niin.

Monta turkasen minuuttia myöhemmin, Jeremy oli ulkona. Kevät, se tosiaan oli jo selvästi nähtävillä. Kylmä ei hävinnyt, mutta se oli varmaan psykologista. Mies katseli taksitolppia ja linja-auto pysäkkiä, ensimmäinen oli houkuttelevampi, vaikkei hän tiennyt mihin osoitteeseen olisi mennyt. Viina vei edelleen, ajatukset lakkasivat kulkemasta ja alkoholi myrkytys olisi halunnut muistuttaa itsestään.

Mustatukka uhrasi ajatuksiaan vielä kauniille punatukalle, laahusti linja-auto pysäkille, nousi Welldoniin menevään autoon, ja ängstäsi mielessään, kun puhuminen oli niin turkasen vaikeata. Käveleminenkin, tuntui vaikealle, voi luoja, koska hän oli ollut näin humalassa viimeksi? Eikä mukamas paljon paskaakaan tullut juotua? Ja miksi helvetissä hän oli menossa Weldoniin? Enää, hän ei jaksanut nousta penkistä ylös ja antoi sen asian sitten olla. Se nainen oli varmasti ottanut taksin, Jere ajatteli, kun toista ei näkynyt mailla ei halmeilla.

// Jere häipyy seuraavaan peliin kiitos tarumoista, niitä voi hiukan liioitella... ^^"
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron