Tänään on 18 Joulu 2018, 12:38


Care for a diamond?

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

veranthia

Ylläpitäjä

  • Viestit: 218
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
  • Paikkakunta: Tampere

Care for a diamond?

Viesti23 Loka 2013, 18:47

werucchi

[ Safikei ja Alice tännepäin, paikkana Café Arabesque! ]

Ginger Chase

Töistä karannut Gin ei ollut suinkaan sännännyt välittömästi kerrostaloasuntonsa suojiin puuhaamaan omiaan, vaan univormun riisuttuaan kiirehtinyt keskustaan alennusmyynteihin. Yksin shopatessa saattoi pitää oman tahtinsa yllä, ja Gingerillä se tahti oli varsin nopea. Tuo ja tämä näyttää kivalta, tuo ei sovi, otetaanpa tämä. Koko kuukauden shoppausbudjettia hän ei ollut saanut vielä tuhlattua, mutta oli kuitenkin koominen näky kaikkine ostoskasseineen. Hänen laukkunsakin alkoi tuntua jo ikävän painavalta olkapäällä, eikä missään näkynyt ketään jaloa urhoa auttamaan häntä ostostensa kanssa. Gin suuntasikin sitten kahvilaan kevyelle nesteytykselle, ettei pyörtyisi kokonaan.

"Maitokahvi ja kanatäytteinen bagel, kiitos", hän sanoi liu'utettuaan tarjottimensa kahvilan linjastoa pitkin kassalle.
Kassaneiti kaatoi juoman kuppiin ja otti tarjottimelta vitriinin takaa valmiin bagelin, ja ojensi molemmat Ginin tarjottimelle. Gin maksoi pikaisesti ruokansa pitäen koko ajan pöytäänsä silmällä, ettei kukaan lähellä istuva veisi mitään hänen ostoksistaan, jotka hän oli kasannut yhdelle keskikokoisen pöydän neljästä tuolista.

----------

Safikei

//Täältä tullaan!//

Kello oli jo vähän yli kahdentoista ja Alice oli koko aamun kyyhöttänyt ulkona kukkaistutustensa parissa. Jalkoja alkoi jo kolottaa monen tunnin mittainen kyykkiminen ja paikallaan oleminen, joten tytön mieli alkoi tehdä teetä. Sää oli viime öisen sadekuuron jäljiltä erittäin kirkas ja happirikas, eikä lämpötilakaan ollut liian korkea tai matala, joten hän päätti lähteä naapurustossa sijaitsevaan, hienostuneeseen kahvilaan kotona kyyhöttämisen sijaan. Ei sitä aina voinut jaksaa kotona istuskella ja kahviloissa käyminen oli mukavaa pientä vaihtelua muutoin niin tavanomaiseen arkeen. Tänään ei tytöllä ollut kouluakaan, joten sitä saattoi hyvin viipottaa siellä sun täällä ilman kiirettä.
Tämä kävi vain sen verran sisällä piipahtamassa, että pesaisi kätösensä puhtaiksi ja vaihtoi paremmat vaatteet ylleen, jotta ilkesi astua ihmisten ilmoille. Viherpeukalon hommat kun tuppasivat jättämään kivoja tahroja vaatteisiin. Vielä täytyi viskata laukku olalle ja se oli sitten menoksi.

Alice suuntasi suoraan tiskille päivän antimia katselemaan. Oli monen sorttista leipää, pieniä leivoksia, muutama suklaaherkku ja jopa kakkuakin. Mikäköhän olisi hyvää teen kanssa juuri tänään? Toisaalta tytön teki mieli ihan vain leipää, mutta toisaalta tuo mansikkajuustokakku näytti erittäin houkuttelevalta..
Lopulta hän kuitenkin päätyi ottamaan palan tuota mainittua juustokakkua ja liu'utti tarjottimensa kassaneidin eteen, joka lempeällä hymyllä tervehti itseään nuorempaa asiakasta. Maksettuaan ostoksensa, Alice asteli toisen hyllyn eteen, josta nappasi mukaansa kuppilisen vettä ja upotti joukkoon pussin vihreää teetä. Nyt oli valmista. Enää täytyi löytää pöytä, mikä osoittautuikin ihan helpoksi tehtäväksi kahvilan ruuhkasta huolimatta.

Nuorukainen löysi itselleen paikan nuorelta näyttävän, kiharatukkaisen naisen pöydästä, jota tämä tervehti ystävällisesti hymyillen.
"Kylläpä on tänään täyttä.." Alice lausui itsekseen, mutta tarpeeksi kuuluvasti, että hänen hento äänensä kantautui vastapuolella istuvan korviin.

-------

werucchi

Ginger ei ehtinyt istua itsekseen kovinkaan pitkään, kun vastapäätä istahti vaaleahiuksinen nuori neiti, joka hymyili ja tervehti häntä. Gin hymyili vain takaisin ja risti jalkansa pöydän alla. Hän vilkuili uuden tuttavansa tarjotinta, josta löytyi höyryävää teetä ja jonkinlaista juustokakkua... Gin irvisti mielessään teekupille.
Vaaleahiuksinen tyttö kommentoi kahvilan asiakastilannetta, varmaan osittain itselleen. Ginin silmät liukuivat hänen vieressään olevalle tuolille kasattuihin ostoskasseihin eikä voinut olla miettimättä, viittasiko tyttö niihinkin jotenkin piruilevaan sävyyn.

"Täällä tuntuu aina olevan, mitä olen vilkuillut ikkunoista", Gin hymähti ja kohautti olkiaan. "Niin ja onhan nyt suurinpiirtein lounasaika."
Hän korosti lausettaan ottamalla haukun bagelistaan ja pureskeli sitä hiljaa. Onneksi otti, koska hänen vatsansa päästi sisältään vaimean murinan. Hieman nolona Gin laittoi käden vatsalleen ikään kuin estääkseen ääntä tulemasta, ja otti kulauksen maitokahvia pitääkseen yllä jonkinlaisen pokerinaaman. Punastuneet posket eivät kuuluneet Ginin imagoon, eikä hän nytkään niitä kaivannut, kun edessä istui vieras ihminen.

----------

Safikei

Alice katseli edessään istuvaa naista, jolla oli punertavat hiukset ja kauniit, ruskeansävyiset silmät. Jostain kumman syystä kyseinen ihminen ei vaan tuntunut tykkäävän nuoremman toteamuksesta, vaikka tämä ei sitä hänelle suoranaisesti tähdännytkään. Hänen äänessään vaan oli se tietty paino ja sävy, mitkä saivat tytön tuntemaan olonsa hieman vaivautuneeksi. Alice kun sattui vielä kaiken huipuksi olemaan persoona, joka välitti aivan liiaksi toisten mielipiteistä. Jospa tuolla vain sattui olemaan huono päivä? Ei sitä kannattanut liikaa murehtia, sillä tänään Alicella oli hyvä päivä!
"Ah, niinpäs onkin. En huomannutkaan", vaaleahiuksinen vastasi hiljaisemmalla äänellä ja laski katseensa edessään olevaan tarjottimeen, yrittäen estää katseiden kohtaamista, ettei toinen ärsyyntyisi enempää.

Nostaen höyryävän kupin huultensa eteen, nuorukainen otti siitä varovaisen hörpyn välttääkseen suunsa polttamisen. Nam, kyllä vihreä tee oli hyvää. Sitä saattoi lipittää pitkin päivää kyllästymättä! Heti toisen hörpyn jälkeen Alice noukki pienen teelusikan tarjottimeltaan ja kauhaisi sillä itselleen pienen palan juustokakkua, vieden sen samantien suuhunsa. Sitä mussuttaessaan tytön smaragdinvihreät silmät sattuivat havaitsemaan vastapuolella istuvan naisen täyteläisen näköiset ostoskassit, joita tämä ei ollut aiemmin huomannut. Alicen rupesi heti tehdä mieli shoppailemaan, sillä viime kerrasta oli aikaa ainakin parisen kuukautta.

Siinä samassa neidon korviin kantautui vaimeanlainen murina. Tämä katsahti varovasti edessään istuvaan naiseen, mutta pysyi vaiti asiasta ja jatkoi herkkunsa syömistä. Mitä nopeammin se oli syöty, sitä nopeammin tyttö pääsisi pois vanhemman hiuksista.
Yrittäessään parantaa asentoaan nostamalla oikean jalan vasemman päälle, Alice tunsi kengän kärkensä osuvan punapään omaan. Voi ei, nyt taidettiin olla liemessä, ellei tuon mieliala ollut yhtään kohentunut.
"A-anteeksi", nuorukainen sanoi hermostuneesti, "Taisin vahingossa potkaista kenkääsi."

----------

werucchi

Vaaleahiuksinen tyttö vastasi Ginin toteamukseen selkeästi hiljaisemmalla äänellä ja vähän pahoittelevaan tyyliin. Gin seurasi vierestä kun tämä joi teetään ja otti palan sitä juustokakkuaan. Hän itse vain pyöritteli lusikkaansa maitokahvissaan ja mietti, aikoiko tyttö vielä sanoa jotakin.

Sen sijaan tämä siirteli itseään tuolillaan ja osui äkisti Ginin jalaan. Punapää ei kuitenkaan säikähtänyt, niin kuin varmasti moni muu olisi tehnyt siinä tilanteessa, mutta hän oli aika lailla tottunut siihen, että joku oli aina hipaisemassa häntä jostakin suunnasta. Tyttö kuitenkin pyysi hermostuneeseen sävyyn anteeksi, johon Ginger sitten vain hymyili.
"Kuule, taidettiin aloittaa väärällä jalalla. Kenkäni on okei, ei mitään syytä olla tuollainen", hän sanoi ja ojensi oikeaa kättään pöydän yli. "Olen Gin."

----------

Safikei

Onneksi punapäätä ei tuntunut häiritsevän, kun nuorempi potkaisi tätä vahingossa. Hän ei näyttänyt edes säpsähtävän, vaan pelkkä hymy kipusi tämän huulille. Ystävällisin elein Alice tarttui tuohon ojennettuun käteen ja vastasi Giniksi esittäytyneen naisen hymyyn omalla, sievällä hymyllään.
"Minä olen Alice. Hauska tutustua", tyttö hihkaisi lempeästi, puristaen toisen kättä hellästi.

Vihreä katse vaelsi pian naisen rusehtavista silmistä takaisin tämän täyteläisiin ostoskasseihin, ja mietteliäs ilme valtasi vaaleahiuksisen kasvot.
"Taisit käydä shoppailemassa? Onkohan siellä alennusmyyntejä tänään.. En ole käynyt ostoksilla aikoihin, niin en tiedä", Alice lausui mietiskellen.
Pitäisi päästä ostamaan uudet bikinit ja hieman shampootakin, mutta ne saivat kyllä jäädä odottamaan johonkin toiseen päivään, sillä tänään hänellä ei ollut mukanaan muuta kuin hieman käteistä. Pitäisi ensin käväistä kotona hakemassa pankkikortti, mutta se olisi liikaa häsläämistä.

Tyttö katsahti uudelleen Giniin ja hymyili tälle. Häntä hieman nolotti oma vähäsanaisuutensa ja ujolta vaikuttava olemuksensa, mutta asialle ei oikein voinut mitään. Täytyi vain toivoa, ettei toinen pitäisi nuorukaista outona hihhulina, vaan jatkaisi keskustelua suuntaan, johon olisi helppo liittyä mukaan.

----------

werucchi

"Kuin myös", Gin sanoi ja puristettuaan toisen kättä veti omansa takaisin pöydälle tarjottimen viereen. Alice, vai? Tyttö kyllä näytti aivan Alicelta, vaaleine hiuksineen kaikkineen. Tytön katse kulkeutui niihin pahamaineisiin ostoskasseihin, ja tämä pohdiskeli alennusmyyntejä.
"Joissain liikkeissä ainakin, en itsekään ollut käynyt vähään aikaan missään ostoksilla", Ginger vastasi, ottaen sitten siemauksen maitokahvistaan.

"No, Alice, miten sinä päädyit juuri tähän kahvilaan?" Gin kysyi osittain uteliaana, ja osittain pitääkseen keskustelua yllä. Kerta toinen istui siinä ja esittäydyttiinkin jo, niin turha sitä on olla tuppisuina.

----------

Safikei

Vaaleahiuksinen tyttö katseli vastapuolella istuvaa naista suurella mielenkiinnolla tämän puhuessa alennusmyynneistä ja siitä, kuinka ei ollut lähiaikoina käynyt ostoksilla. Alice otti pari pientä hörppyä edelleen kuumasta teestään, joka hädin tuskin kerkesi edes jäähtymään tässä muutaman vaivaisen minuutin aikana. Viimeisellä palalla lautanenkin tyhjeni juustokakusta ja vain pieniä murusia jäi jälkeen siitä muistuttamaan.

Ginin esittäessä uuden kysymyksen, brittityttö tunsi suuren helpotuksen määrän ja tämä suorastaan huokaisi mielessään. Huh, nyt ei tarvinut pelätä hiljaisia hetkiä, ainakaan toivottavasti.
Ottaen pienen hetken miettimisaikaa, Alice lopulta vastasi sormi leukaansa painettuna: "Kai osittain siksi, kun asuntoni sattuu olemaan todella lähellä tätä kahvilaa ja kun mieleni alkoi kovasti tehdä teetä, päädyin tulemaan tänne." Tyttö hymyili toiselle oikein leveästi tyytyväisenä uudesta tuttavuudestaan. Niitä kun ei koskaan voinut olla liikaa vieraassa kaupungissa. "Olen muutenkin halunnut jo pidemmän aikaa tulla piipahtamaan ja katsomaan, millainen paikka tämä on", hän jatkoi ja päätti esittää saman kysymyksen Ginille, "Entä sinä?"

Alice ei voinut olla huomaamatta, miten paljon väkeä kahvila veti puoleensa kalliimman puoleisista hinnoistaan huolimatta; oli nuoria, oli aikuisia, oli vanhuksia... Ginin sanojen mukaan täällä oli melkein aina näin kova vilske meneillään.
Eräs vanhahko naisihminen istahti kaksikon viereiseen pöytään tarjottimensa kanssa, jolta löytyi pala samaa mansikkajuustokakkua, mitä Alicellakin oli, suurikokoinen suklaakeksi ja kuppi kahvia. Alice tajusi katseensa jäätävän ja siinä samassa rouvakin huomasi tämän, joten hän vilautti lempeän hymyn tytölle ja ansaitsi tältä noloontuneen hymyn takaisin. Kyllä osaa olla karun tuntuista, kun jää tahattomasta tuijottamisesta kiinni. Nopeasti Alice käänsi katseensa takaisin punapäiseen naiseen ja odotti tämän vastausta.

---------

werucchi

[ anteeksi kun kesti niin kauan >__< ]

Gin kuunteli bageliaan syöden, kun Alice vastasi hänen kysymykseensä. Toisen asunto ei ollut kaukana, joten kun mieli teki niin oli tullut tänne, ei mitään sen kummempaa. Tyttö esitti sitten saman kysymyksen hänelle, vaikka vastaus olikin aika selkeä.
"No, nälkä yllätti", hän sanoi ja viittasi ostoskasseihinsa rennolla kädenliikkeellä. "Enkä itsekään asu hirmu kaukana."
Tosiaan, nyt kun hän ajatteli tarkemmin, eipä tästä tainnut olla kuin viitisensataa metriä hänen asuntoonsa. Töihin on tästä noin kilometri, mikä oli tarpeeksi ettei kollegat tulisi tänne lounastamaan ja näkisi Ginin ottaneen vähän ylimääräistä vapaata.
Tai niinhän Gin luuli, koska juuri kun viereiseen pöytään istui vanha nainen, asteli kahvilaan sisään eräs hänen mieskollegansa pankista. Ginin silmät laajenivat hetkellisesti säikähdyksestä, ja saman tien hän otti vähän epäryhdikkäämmän asennon ja siloitti käsillään hiuksiaan, että hän jäisi paremmin piiloon uuden tuttavuudensa taakse. Gin toivoi että Alice olisi sopivan kokoinen peittämään hänet ja hänen hyvin tunnistettavan hiuspehkonsa, ja piti sormiaan ristissä että kollega oli tullut vain noutamaan ruokaa eikä aikonut jäädä tänne istuskelemaan. Pitikin olla niin pitkä.

----------

Safikei

// Ei mitään. ^^ //

Nyt kun pääsi enemmän jutustelemaan tuon punapään kanssa, niin hän vaikuttikin varsin mielenkiintoiselta ihmiseltä. Missäköhän päin hän asui? Ties vaikka kuinka lähellä Aliceä, sitä kun ei koskaan tiennyt. Tätä hiukan huvitti Ginin lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi vastaus ja olisi naurahtanut ääneen, jos vain olisi iljennyt. Sen sijaan hän tyytyi pitämään hymyä huulillaan ja nyökkäämään toiselle.

Pian vastapuolella istuja taisi havaita uusien asiakkaiden joukossa jonkun, jota ei juuri nyt halunnut nähdä - tai ainakin sellaisen tulkinnan tuon elekielestä osasi vetää. Alice käänsi katseensa suuntaan, jonne tuo nainen oli hetki sitten katsonut, mutta kuten arvata saattaa, ei hän ketään tunnistanut. Aivan liian uusi kaupunki ja liian paljon vieraita ihmisiä. Ei niitä ketään pystynyt tunnistamaan.
Uteliaisuus kasvoi ja tyttö päätti sitten ottaa asian varovaisesti puheeksi ilman sen suurempaa numeroa, jotta kaksikko ei tulisi nähdyksi tai ettei Gin raivostuisi yllättävästä utelusta.
"Joku, jonka tunnet?" tämä kysäisi hiljaa, ettei ääni kantaisi vieruspöytiin.

Nyt sai vain toivoa, ettei kyseessä ollut mikään entinen rakastaja, ettei heille kahdelle puhkeaisi ilmiriita keskellä hienostunutta kahvilaa, joka oli parhaillaan täpötäynnä väkeä ja lisää vain puski ovesta sisään. Sitten oltaisiin kyllä niin pahassa liemessä, ettei Alice tietäisi, mitä tehdä tai sanoa tilanteen rauhoittamiseksi.

---------

werucchi

[ ja taas kesti, voi elämän kevät.. :'D ]

Kuten Gin arvelikin, Alice kääntyi itsekin katsomaan tiskin suuntaan ja kun se ei auttanut, hän kysyi Giniltä itseltään kuka oli kyseessä. Gin istui edelleen kyyryssä ja tapitti kollegaansa, joka ei millään tuntunut osaavan päättää ottaako hillomunkki vai omenaviineri. Vastauksena Alicen kysymykseen hän nyökkäsi päätään ja madalsi ääntään kun puhui, vaikka ei tässä hulinassa tiskille asti olisi millään voinut kuulla mitä hän sanoisi.
"Joo, yksi tyyppi töistä", hän sanoi ja irvisti. "Otin vähän omaa vapaata, tiedäthän."

Vihdoin mies maksoi ruokansa, otti ja häipyi. Gin oli huokaista helpotuksesta ja ryhdistäytyä, kunnes mies palasikin yhtäkkiä takaisin kassalle. Ginger päästi säikähtäneen äänen ja kerääntyi vielä enemmän kasaan, yrittäen olla niin Alicen takana kuin suinkin.
Hmph, hän unohti luottokorttinsa, niinpä tietenkin. Gin tuijotti pistävästi miehen takaraivoa, ikään kuin se saisi tähän enemmän liikettä. Sitten hän katosi kahvilan ovista ja siitä nurkan taakse. Gin odotti vielä muutaman sekunnin ihan varmuuden vuoksi, kunnes suoristi selkänsä ja heilutti kättään viuhkana kasvoilleen.
"Olipa täpärällä", hän naurahti.
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron