Tänään on 18 Joulu 2018, 13:15


Sunnuntai, ankkalampi ja olemisen keveys

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

veranthia

Ylläpitäjä

  • Viestit: 218
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 11:38
  • Paikkakunta: Tampere

Sunnuntai, ankkalampi ja olemisen keveys

Viesti23 Loka 2013, 18:17

Misty

//...ja nimeämisen typeryys. Paikkana Snowfinchin keskuspuisto ja liittymään odoteltaisiin Werucchia sekä Drystania :3//

Pierce Second

Sunnuntai oli Piercelle tämän viikonlopun ensimmäinen vapaapäivä, lauantai oli kulunut eläinkaupan akvaariosokkeloissa ja lintuhäkkien varjossa. Oman kaksion vaaleat seinät olivat kuitenkin alkaneet pikkuhiljaa kaatua niskaan, oleminen ahdistaa ihan pikkuriikkisen, ei vielä mainittavasti. Pierce oli kuitenkin ymmärtänyt vihjeen ja päättänyt, että hän ei suostuisi, ei yhtään alkaisi, kieltäytyisi pahasta olosta ja mielestä. Joten herra oli vetänyt niskaansa rakkaan takkinsa, löytänyt sormin kaikki hihansuiden kuluneet saumat, täyttänyt taskut satunnaisilla kynillä ja tarttunut suurimpaan luonnoslehtiöönsä. Asunnon ovi oli kolahtanut kiinni takana, avaimet kadonneet taskuun ja määränpääksi valittu Snowfinchin kaunis keskuspuisto.

Hän oli päätynyt penkille, oikein hienolle sellaiselle, riisunut takin roikkumaan yhdestä koristeellisesta valurautanupista, painanut selän selkänojaa vasten ja antanut auringon paistaa kasvoille. Ja melkein heti, kun musta kynä kohtasi rahisevan paperin, rauhoittuivat liian vilkkaat ajatuksetkin.

Aluksi Piercen piti piirtää veden välkettä viereisen, pikkuisen joskin keinotekoisen lammen pinnalla. Lisätä samaan piirrokseen ehkä muutama ankka, jotka tuijottelivat Pierceä kiinnostuneina, ainakin siihen asti, kunnes herra myönsi ihan ääneen, että hänellä ei ollut eväitä jaettavaksi. Ajatus kuitenkin harhaili, ankat olivat tylsiä, Pierce käänsi uuden sivun, sormeili hajamielisesti mustia korvanappejaan ja valikoi uhria mallia vähän matkan päästä seisovien ihmisten joukosta. Hän jäljentäisi jonkun kauniin ja itsevarman, Pierce suoristeli mietteisään vihkopaperin kulmaa. Kenethän...

-----------

werucchi

[ Jestas mulla on kestänyt tulla vastaamaan, anteeksi! Täältä saapuu Drystan koiransa kera~ ]

Drystan Meyrick

"Peggy, istu!" Drystan komensi walesinlammaskoiraansa, joka oli vähän turhankin innokas lähtemään ulos. Flexin kiinnittäminen oli jäänyt kuitenkin vielä puolitiehen, eikä Peggy millään meinannut pysyä paikallaan. Käskystä koira kuitenkin jäi istumaan oikein nätisti, kuten oli oppinut tekemään jo vuosia sitten. Drystan oli kouluttanut Peggyn hyvin tottelevaiseksi, mutta Peggy oli myös hyvin omistushaluinen isäntäänsä kohtaan. Flexi saatiin kuitenkin napsahtamaan paikalleen, joten Drystan sujautti rähjäisen tennispallon taskuunsa ja avasi asuntonsa ulko-oven. Peggy haukahti muutaman kerran saadakseen isäntäänsä vähän liikettä, mutta mies hiljensi tämän aika pian, ennen kuin kukaan muu kerrostalon asukas tulisi tekemään sitä samaa.

Päästyään lyhyet rappuset alas he suuntasivat kerrostalon ovelta kohti Snowfinchin laajaa keskuspuistoa. Välillä miehen piti juosta koiransa perässä, kun tämä näki jotain mielenkiintoista, mutta muuten matka lähimmälle polunviereiselle penkille oli rauhallinen. Mies istahti tyhjälle penkille, irrotti innokkaan naaraskoiransa hihnasta ja kaivoi taskustaan sen vähän kärsineen tennispallon. Hän näytti palloa Peggylle, käski noutamaan ja heitti sen lyhyen matkan päähän, mutta kuitenkin mahdollisimman kauas pikku lammesta, jossa ui ankkoja kaikessa rauhassa.
Sillä välin kun Peggy oli hakemassa palloaan, Drystan huomasi vastapäisellä penkillä istuvan nuoren miehen, jolla oli iso lehtiö käsissään ja kyniä taskussa. Hän pohti hetkellisesti, oliko nuorimies hyväkin piirtämään, mutta kohautti sitten vain olkiaan itsekseen, eipä hänelle kuulunut mitä muut puuhasivat. Samassa Peggykin jo toi pallon takaisin uudelleen heitettäväksi, kunhan oli saanut vähän rapsutusta omakseen.

--------

Misty

//Eipä mitään, eihän tämä topic ole minnekään karannut :3//

Pierce oli saanut tähtäimeensä lupaavalta vaikuttavan piirrustuskohteen, erään suloisen pariskunnan, jotka ujostelivat toisiaan penkillä jonkun matkan päässä. Naisen hiuksissa oli koristeellisia kiharoita ja miehen hymyssäkin jotain piirtämisen arvoista. Pierce taputteli taskujaan ja poimi sieltä kynän toisensa jälkeen, katui äkkilähtöään. Hän ei ollut valikoinut mukaanotettavia välineitä alkuunkaan, joten nyt käsiin jäi vain puolikuollut mustekynä, tylsiä lyijykyniä, tussiterä muttei mustetta, yksinäisiä värikyniä. Tämän hetken suosikit, kuituteräiset tussit, olivat kaikki kotona siistissä säilytyskotelossaan.

Pierce mietti hetken, valitsi sitten vadelmanpunaisen puuvärikynän, voihan sitä tälläkin. Ja hyvin äkkiä piirtäminen oli taas saanut miehen lumoihinsa, punainen viiva kaareutui ensin hahmottelemaan naisen sirot kasvot, sitten lisäämään syvät silmät tuikkeineen, vielä kehystämään kaikki piirteet runsailla kiharoilla, joiden määrää Pierce saattoi taiteen nimessä liioitella hiukan.

Pierce oli sen verran ajatustensa ja viivojensa lumoissa, ettei huomannut lainkaan vähän matkan päästä sinkoavaa palloa ja sen perässä touhottavaa lyhytturkkista koiraa. Ei ennen kuin vielä kerran heitetty tennispallo kimposi matkallaan maasta ja kopahti Piercen penkin rautaiseen jalkaan, vähän kolahtaen. Pierce melkein pomppasi paikoillaan, piirretyn naisen huulia punalla täyttänyt kynä lipesi uraltaan hiukkasen. Pierce pyyhki nopeasti väärää jälkeä peukalollaan, niinkuin se muka jotain auttaisi, ja hymyili koiran suuntaan - se vasta oli innoissaan.

----------

werucchi


[ anteeksi jälleen kesto! kyllä minä sitten osaan... :'D ]

Drystan seurasi sivusilmällä piirtäjäpojan touhuja, kun tämä kaiveli taskuistaan kyniä ja piirteli ilmeisesti vähän kauempana istuvaa nuorta pariskuntaa. Drystan hymyili itsekseen ja heitti pallon uudelleen Peggyn noudettavaksi, mutta tähtäsi epähuomiossa vinoon ja pallo osuikin suoraan piirtäjäpojan penkin jalkaan. Drystanin naama venähti lievään irveeseen, kun poika hypähti säikähdyksestä paikallaan. Peggy sen sijaan vain juoksi pallon perään sen enempää välittämättä piirtäjästä tai hänen työskentelystään.

Pahoillaan Drystan nousi penkiltään ja käveli piirtäjän luokse ja samalla koiraansa vastaan. Hän otti Peggyltä pallon suusta ja kehui tyttöä, kääntäen sitten katseensa poikaan.
"Anteeksi, ei kai mennyt pahasti pieleen?" hän sanoi ja piti mielessään sormia ristissä, ettei poika säikähtäisi jälleen. Hän ei haluaisi olla vastuussa mistään pahoista virheistä, taiteilijasielut saattoivat olla aika kriittisiä ja ärhäköitä... Ei sillä, että hän tietäisi piirtämisestä mitään, mutta hänellä oli kyllä oppilaita jotka olivat taiteellisesti aika lahjakkaita mutta myös temperamenttisia, eikä hän aina itsekään pysynyt ihan tyynenä harjoitellessaan kitaransoittoa. Viimeksi eilen nuottiyhdistelmän mentyä jatkuvasti päin honkia hän oli ärähtänyt Peggylle, joka oli vain haukahtanut loukkaantuneena takaisin ja katsonut isäntäänsä tuimaan sävyyn, ikään kuin toruen. Ei sellaista ilmettä katsellessaan pysynyt vihaisena...

"Saanko katsoa?" Drystan kysyi uteliaana, vaikka aiemmin oli todennut etteivät muiden asiat kuuluneet hänelle. Nyt hän oli kuitenkin kiinnostunut näkemään, mitä poika oli niin innokaasti piirtänyt. Hän ei kuitenkaan kehdannut katsoa kysymättä, koska tiesi joidenkin olevan hyvin herkkiä siitä kuka näki heidän töitään ja kuka ei.
historiikki » treffipalsta » arttinurkka » tilaustyöt

» ɢɪɴɢᴇʀ ᴄʜᴀsᴇ
» ᴍᴏɴᴀ ᴄʜᴇᴋᴀɴᴏᴠᴀ

Like a letter printed in red, printed in red
There's a price up on your head, on your head
Devils got you on the run, on the run
But you can't hide once it's begun, it's begun

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron