Laventelinsinistä

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.

Laventelinsinistä

ViestiKirjoittaja Varja » 23 Loka 2013, 16:28

28.8.2012-9.11.2012

Dalamar | Daire Deschamps

Sinä aurinkoisena aamuna olin herännyt kuuden aikaan, muutaman tunnin yöunien jälkeen. Olin jännittänyt minun ja Lavenderin tapaamista, että olin pyörinyt lakanoissani aamuneljään ja herännyt kukonlaulun aikaan täysin virkeänä. Olin napsauttanut kahvinkeittimen päälle ja mennyt suihkuun...myöhemmiin olin huomannut, etten ollut laittanut kahvinkeittimeen laisinkaan vettä...joten se siitä aamukahvista.

Napitin uuden laventelinsinisen kauluspaitani, katsellen itseäni kokovartalopeilistä. Yritin päättä, napittaisinko paidan kokonaan kiinni, vai jättäisinkö muutaman napin auki...
"Mitä mieltä olet?" kysyin ainoalta makutuomariltani, Lieveltä, joka makasi sängyllä katsellen minua keltaisilla silmillään. Mutta mitään vastausta maatiaiskissani ei antanut, se haukotteli ja painoi päänsä peitolle. Kiitos vain...nurisin mielessäni. Tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että jätin muutaman napin auki, olisin rennomman näköinen kuin yleensä. Yönsiniset farkut, valkoinen vyö ja valkoiset kengät...omaan silmääni kaikki näytti ihan hyvältä, mutta en voinut olla silti miettimättä mitä Lavender ajattelisi asukokonaisuudestani.

Aika tuntui matelevan...yritin katsella telkkaria, lukea, soittaa, tehdä töitä, mutta jännitykseltäni en voinut tehdä mitään järkevää. Katselin vain kelloa ja odotin, että pääsisin lähtemään. Nostin salkkuni pöydälle tyhjentäen sieltä kaikki turhat työpaperit. Jättäen sinne vaaleanpunaiseen lahjapaperiin käärityn lahjan Lavenderille. Paketti piti sisällään kultaisen riipuksen, jossa roikkui ihka aito safiiri...ajattelin sen korostavan enkelini hätkähdyttäviä silmiä. Jos kaikki menisi putkeen, niin antaisin sen hänelle...kutsun kera, firmani jokavuotisiin juhliin.

Kello oli viimein puoli kymmenen, pääsisin lähtemään. Herätin Lieven, joka ei tuntunut lainkaan käsittävän mitä seuraavaksi tapahtuisi. Puin sen ylle uudet valjaat, ja napsautin hihnan kiinni metallilenkkiin. Nostin unenpöpperöisen kissan kainalooni ja nappasin salkkuni pöydältä. Vilkaisin vielä itseäni eteisen pienemmästä peilistä...ja jännitys sen kuin kasvoi...

Hississä ei ollut ihme kyllä ketään, eikä sen saapumista tarvinnut odottaa. Lieve katseli ihmeissään ympärilleen, raukka ihmetteli, miksi se ei enää ollutkaan lämpimässä vuoteessa. Tuijottelin hissinumeroita toivoen, ettei kukaan tunkisi hissiin...onni oli kerrankin puolellani. Pääsin täysin rauhassa alakertaan asti.

Ulkoilma tuntui hyvälle, laskin Lieven kadulle, ja ihme kyllä se suostui kävelemään...muutaman korttelin verran. Liikennevaloissa suloinen kissani nosti etutassunsa jalalleni, se enää viitsinyt kuluttaa majesteettisia tassujaan. Naurahdin ja nostin eläimen olkapäälleni, johon se jäi makaamaan. Lapset osoittivat Lieveä ja hihkuivat äitiensä toitottaen ettei ihmisiä ollut soveliasta osoitella...Kahvilan terassi näkyi jo...sydän ryhtyi jälleen tykyttämään bassokaiuttimen lailla...jokohan Lavender olisi odottelemassa...

____
Varja | Lavender Underwood

Herätyskello soi taas ihan liian aikaisin, jo puoli kahdeksalta. Vapaapäivänä. Vaaleanpunainen zombie mönki suoraan suihkuun ja sieltä palatessaan laittoi tuplaespresson tulemaan, koska tänään oli herättävä, eikä saanut myöhästyä. Kyllä hän tunsi itsensä hulluksi, kun istui keittiön pöydän ääressä silmät ristissä ja ryysti kuumaa elämäneliksiiriään kauan ennen kuin olisi normaaliaamuna edes raottanut silmiään.

Kolme kertaa vaatteiden vaihto, oli paras siis turvautua lempparivaatteisiin, ja varmoihin vaatevalintoihin. Taas kerran vaihdettuaan hän huomasi, ettei olisi erottunut millään kahvilan muista kasvoista, joten vaihtoi taas vaatteensa. Tällä kertaa tummanharmaa pitkähinainen t-paita, musta niitein koristettu biker-nahkaliivi, kivipestyt vaaleansiniset farkut ja kengiksi valikoituivat hopeiset, kimaltelevat tennarit. Hiukset pääsivät korkkiruuvikiharoille ja kokonaan toiselle puolelle. Meikatessaan hän yritti pysyä formaalina, mutta päätyi hieman rohkeampaan silmämeikkiin. Olivathan ne treffit, ja näkisi Daire heti millaisen riikinkukon kanssa joutuisi kulkemaan, jos joutuisi.

Hän sammutti huoneista valot ja sulki ulko-oven perässään. Rapussa vaaleanpunahiuksinen muisti kuitenkin jättäneensä esimerkiksi puhelimensa kotiin ja palasi puolijuosten hakemaan sitä. Lompakkokin olisi ihan kätevä.
Lopulta mies pääsi matkaan vasta varttia vaille.

Viitisen minuuttia myöhässä sinisilmä pääsi kahvilalle. Onneksi matka ei ollut ollut pitkä, ehti alkaa hermostuttaa myöhästyminen ja toisen reaktio siihen. Kiireinen toimitusjohtaja tuskin ehtisi kauaa odotella... Mies vilkutti Dairelle hänet nähtyään, olettaen ettei pieni viivästys niin haittaisi. Helpotus ja rento olo palasivat, kun hän pääsi lähemmäksi.
"Hauska nähdä." Hän hymyili sydämestään.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavender oli kuin raikas kevättuulahdus kuumana päivänä. Sekoitus kovaa ja pehmeää. Olin jokseenkin odottanut enkelini pukeutuvan vaaleanpunaiseen, joten yllätyin hänen mustasta liivistään..oli miten oli, safiirisilmä oli edelleen komeankaunis ilmestys.
"Kuin myös", vastasin miehelle kohteliaasti. Lieve oli kiinnostunut uudesta ihmisestä. Se yritti päästä olkapäältäni Lavenderin tykö.
"Tässä on Lieve", esittelin ja kyselemättä sen enempää nostin katin kaunokaiseni syliin. Kissa nuuski miestä ja lopulta kehräsi. Lavender näytti suloiselta kissa vaaleissa kätösissään. Terassi ei ollut onneksi täynnä, valitsin muista kauempana olevan pöydän, jotta saisimme keskustella rauhassa. Sisäinen prinssini nosti päätään ja vedin tuolia edemmäs, jotta enkelini olisi päässyt helpommin istumaan. Mies tuoksui hyvälle...halusin palavasti suudella häntä.

Mietin menisinkö jo tilaamaan, mutta päätin istua hetkeksi. Olin ikävöinyt Lavenderia, enkä halunnut päästää miestä silmistäni. Niinpä tuijotin häntä herkeämättä,välittämättä siitä tuntisiko hän olonsa epämukavaksi...tahdoin katsella häntä...suudella noita täyteläisiä huulia...jatkaa siitä valkealle kaulalle, ja merkata hänet omakseni. Kuin huomaamatta hengitys kävi raskaammaksi...mutta himo ei kysellyt aikaa eikä paikkaa...

"Haluaisitko kahvia vai teetä? ja jotain makeaa kenties?" sain lopulta kysyttyä ajatusteni lomassa. Lieve viihtyi Lavenderin sylissä ja se käpertyikin pian miehen polville...itse olisin voinut kaapata Lavenderin omaan syliini...ehkäpä myöhemmin...

____
Varja | Lavender Underwood

Yhtäkkiä kissa oli siirtynyt Dairen olkapäältä Lavenderin syliin.
"Hei Lieve", hän sanoi kissalle, eikä seuralaiselleen. Mies ei tiennyt kuinka sitä olisi kuulunut pidellä, mutta eläin tuntui itse löytävän hyvän asennon - ja se kehräsi! Siniset silmät laajenivat ja hän vilkaisi Dairea ihastuksissaan kuin kysyen, huomasiko hän sen.

Pidempi tarjosi istumapaikkaa, jolloin Lavender irrotti hymyilevän katseensa kissasta ja siirsi sen hetkeksi Dairen kasvoihin.
"Kiitos", hän sanoi istahtaessaan tuolille. Toisen kohteliaisuus miellytti, hän tunsi olonsa tärkeäksi pitkästä aikaa. Lämmin otus oli pehmeä ja purisi suloisesti hänen käsissään.

Mies tunsi Dairen katseen ja hymyili pienesti. Hän ei tohtinut katsella toista, joten seurasi kissan liikkeitä. Hän silitti kissan selkää hellästi.
"Se on ihana", hän kuiskasi hiljaa. Totta. Vaaleanpunahiuksinen olisi voinut kantaa kissan kotiinsa ja pitää siellä. Kidnapata.

"Kahvia mieluusti, mustana", hän vastasi Dairen kysymykseen. Nyt hän uskalsi jo katsoa toista, vaikka tiesikin sen virheeksi... Miksi, oi miksi, muutamaa ylintä nappia ei oltu napitettu? Oli niin vaikeaa, lähes mahdotonta olla tuijottamatta paljastunutta ihoa ja miettiä miltä näyttäisi, kun paljastettaisiin hieman lisääkin.
Kissa vavahdutti Lavenderin ajoissa takaisin oikeaan aikaan, pian hän olisi varmaan huomaamattaan alkanut kuolata. Eläin pötkötti hänen sylissään ilahduttavasti, eikä ollut kovinkaan varmaa että Daire saisi kissansa takaisin iltapäivän päätteeksi.

Hän katseli toisen kirkkaisiin, kauniinharmaisiin silmiin. Hän olisi voinut jäädä siihen iäksi. Tai siirtyä johonkin muualle Dairen kanssa, mutta päivä oli vasta alussa. Vaaleanpunahiuksinen toivoi, ettei toinen olisi tänään niin kovin kiireinen. Taisi olla turha toivo.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavender taisi ihastua kissaan ensi silmäyksellä...ja hyvä niin. Lieve ei olisi ainakaan este ehkä tulevalle suhteelle...Sinisilmä pyysi kahvinsa mustana.
"Tulee heti", naurahdin. Lompakko ilmestyi salkusta käteeni ja lähdin kohti kahvilan ovea. Ohi kulkiessani sipaisin Lavenderin pehmeää poskea. Ovikello kilahti astuessani valoisaan kahvilaan, jossa puheensorina vallitsi. Pyylevä myyjätär toivotti minut tervetulleeksi, astellessani tiskille.
"Ja mitäs tänään laitetaan?" nainen kysyi rempseästi otettuaan esiin paperivihkosen ja mustekynän.
"Kaksi kahvia, mustana..ja jos saisin lautaselle kermaa...se tulisi kissalle", pyysin vakaasti. Leivonnaiset näyttivät herkullisille, etenkin jonkin sorttinen suklaaleivos, jossa oli vaaleanpunaista kreemiä koristeena...jotenkin siitä tuli Lavender mieleen.
"Ja vielä yksi tuollainen", osoitin leivosta. Myyjätär kohotti kulmiaan.
"Kissalle? Ihanko totta?" hän oli varsin tyrmistynyt...niin..ihmiset taisivat tulla istumaan terasseille enemmin koiriensa kuin kissojensa kanssa. Nyökkäsin kuitenkin hämmentyneelle naiselle, jonka kasvot sulivat aurinkoiseen hymyyn:"Tuomme ne pöytään..."

Maksettuani astuin takaisin auringon täyttämälle terassille, jossa kaunokaiseni odotteli Lieven kanssa. Istahdin omalle paikalleni.
"Menee hetki cheri", tokaisin hymyillen safiirisilmälleni. Kuinka toinen osasikaan olla niin kaunis ja komea yhtä aikaa...minun oli kuuma, eikä sillä ollut mitään tekemistä auringon kanssa.
"Näytät oikein viehättävältä...", lausuin toiselle hellästi. Halusin nähdä miehen punaiset posket...

Sama pyylevä myyjätär kipsutti pöytien välistä kantaen tarjotinta. Hän pysähtyi pöytämme kohdalle laskien tuomansa kahvit ja kermalautasen, sekä tilaamani leivoksen.
"Voi miten suloinen kisumirri", nainen huudahti Lieven nähdessään:"Mutta, olkaa hyvä, toivottavasti maistuu." Pian nainen katosi takaisin sisätiloihin.
"Otin vapauden tilata sinulle tällaisen", sanoin katse tiiviisti Lavenderissa. Työnsin leivoslautasta hänelle...uskoin miehen pitävän makeasta...ainakin hän itse oli kuin suloista sokeria...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire lähti hakemaan kahvia, eikä Lavender ehtinyt väittää vastaan. Suu raollaan hän seurasi toisen menoa sisälle ja hymähti tuntiessaan kevyen kosketuksen poskellaan.
Kissa ei ilmeisesti paljoa isäntänsä katoamisesta perustanut, kun ei sännännyt perään. Lavender silitti ja pörrötti kissaa odotellessaan. Tavallisesti muiden katseet eivät häntä häirinneet, mutta nyt hän toivoi Dairen olevan kanssaan jakamassa katseet.

Pian Daire palasi istumaan. Lavender oli kuin olikin opiskellut sanan cheri, joka sai hänet nyt hämilleen, mutta hyvällä tavalla, kai. Tuntui kotoisalta, mutta samalla äärimmäisen vieraalta. Eihän hän edes tiennyt miten toinen asui, tai missä. Luultavasti kissankarvoissa, sen verran ihmisläheiseltä eläin hänen sylissään vaikutti.

Voi jehna. Daire sai juuri mitä halusikin - Lavender tunsi punastuvansa kuullessaan kehut ulkonäöstään. Hän naurahti hämillään. Tulisiko hän koskaan tottumaan saamiinsa kehuihin?
"Kiitos." Heti sen sanottuaan hän tajusi, että olisi toki ollut kohteliasta vastata kehumalla toista, mutta nyt se oli liian myöhäistä. Itsevarmuus lähti juosten karkuun. Tästä muotoutuikin tavallista kiperämpi tilanne. Uskalsi sentään katsoa komeaa miestä pöydän toisella puolella ja hymyillä herttaisesti.

Lavender kiitti myös tarjoilijaa, kuuma kahvi herättelisi lopulta varmasti kunnolla. Daire tarjosi hänelle leivostakin. Hänen oli tullut nälkä, kun aamupala ei kuulunut vakiovarusteisiin.
"Voi kiitos", hän toisti vielä. Aivan kuin Daire tuntisi hänet jo. Vaaleanpunahiuksinen vastasi tiiviiseen katseeseen vinosti hymyillen.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lämmin kahvi rauhoittui hermostunutta mieltä. Hiljaisuus vallitsi välillämme, pitäisi saada vain suunsa auki...puhua edes jotain...mikä oli hivenen hankalaa, kun huulet halusivat enemmin suudella kuin liikkua sanojen tahdissa. Lieve oli haistanut tuoreen kerman, ja se nousi istumaan kurotellen kermalautasta.
"Onko töissä ollut pitkiä päiviä?" kysyin maailman tylsimmästä aiheesta. Jostain oli kuitenkin aloitettava...ja työt oli turvallinen tapa aloittaa keskustelu. Tunsin miten ihmiset tuijottivat meitä kahta...tai ehkä vain kuvittelin. Toisaalta he saattoivat arvuutella oliko Lavender sittenkin mahdollisesti nainen...Tämä kun oli varsin kaunis näky korkkiruuvikiharoissaan.

"Olet varmaan tottunut saamaan paljon katseita kaupungilla?" tokaisin hyväntahtoisesti vieden kahvikupin huulilleni.
"Saanko muuten kysyä, miten olet päätynyt vaaleanpunaiseen hiusväriin?"
Lavender oli ensimmäinen vaaleanpunahiuksinen mies, jonka olin tavannut. Muutaman kerran olin nähnyt nuoria tyttöjä, joilla oli joko vaaleanpunaiset peruukit, tai he olivat värjänneet hiuksensa pinkeiksi. Mutta joka tapauksessa, väri sopi sinisilmäiselle komistukselle paremmin kuin hyvin.

Lieve lipitti viimeisiä kermatippoja, ja pian alkoi armoton turkin pesu. Katselin kissan pesupuuhia hymyillen, kunnes katseeni eläimestä taas Lavenderin lumoaviin silmiin...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire kyseli töistä, eikä Lavender ollut varma halusiko vastata todenmukaisesti. Kyllä, töissä oli ollut pitkiä päiviä. Kyllä, hän oli itse valinnut pisimmät työvuorot ja teki ekstraakin aina kun jaksoi. Kotona yksin istuminen ei pahemmin houkutellut. Tottakai hänellä oli kavereita, mutta ei heitäkään viitsinyt koko aikaa vaivata. Maalaaminenkin sujui paremmin, kun oli tehnyt töissä pitkän päivän ja nukkunut virkistävät päiväunet.

"Ei nyt niin kovin. Ihan sopivan pituisia, aamusta iltaan", hän vastasi naurahtaen. "Onneksi viihdyn työssäni, niin on helppoa viettää koko päivä sen parissa."
"Kyllä siihen tottuu, pikku hiljaa. Minua on aina katsottu pitkään, joten ei se ole koskaan tullut yllätyksenä." Häntä ei enää häirinnyt katseet, ne olivat hyvin pitkälti kateellisia mulkaisuja tai ylimielisiä vilkuiluja.

"Kokeilin jo ennen ammatillisia opintojani lähes kaikkia mahdollisia värivaihtoehtoja, oma värini kun ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin sinun", hän hymyili vilkaisten Dairen jännittäviä hiuksia. Hän saattoi olla hivenen kateellinen toiselle, ei ollut reilua, että toisen hiukset ja silmät olivat luonnostaan niin kauniit.

"Millainen koulutustausta sinulla on?" hän mietti ääneen. Mitä kaikkea tuli opiskella päästäkseen toimitusjohtajaksi? Ei sillä, että moinen ammatti olisi Lavenderia kiinnostanut. Dairen historiassa tuntui olevan vaikka mitä kiehtovaa, eikä hän oikein keksinyt muutakaan tapaa ottaa siitä selvää. Vaikka olisihan hänellä aikaa.

Kissa oli jo tuhonnut kermansa. Lavender lohkaisi leivoksesta haarukalla palasen, ja pisti sen suuhunsa. Suklaa oli tietysti yksi lempiherkuista, kahvin kanssa etenkin. Toisen palasen hän ojensi haarukassa Dairelle.
"Maista."

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Ei nyt niin kovin. Ihan sopivan pituisia, aamusta iltaan. Onneksi viihdyn työssäni, niin on helppoa viettää koko päivä sen parissa"
, oli Lavender vastannut hymyssä suin. Oli ihailtavaa tavata ihiminen, joka suhtautui työhönsä intohimoisesti.
"Käykö sinulla usein hankalia asiakkaita?" jatkoin aiheesta. Luonnollisesti jokaisen ihmisen hiukset kasvoivat, ja kaipasivat säännöllistä huoltoa...joten kaunokaiseni asiakaskaartiin kuului varmasti hankala persoona jos toinenkin. Olisi mukava kuulla, minkälaisten ihmisten kanssa safiirisilmäni oli joutunut tekemisiin. Ei sillä, etteikö hankalia asiakkaita riittänyt pankissakin...onnekseni tapasin heitä vain harvoin...

"Kyllä siihen tottuu, pikku hiljaa. Minua on aina katsottu pitkään, joten ei se ole koskaan tullut yllätyksenä" , vaaleanpunahiuksinen totesi. Hänellä mahtoi olla erityisen hyvä itsetunto, toisin kuin minulla. Viileän ja asiantuntevan pinnan alla olin epävarma linninpoika. Mutta ihmekös tuo, kun isäni on syyttänyt minua viimeiset vuodet niin äidin kuolemasta kuin maailman pahuudesta...tuijotin kupissa viilentyvää mustaa kahvia...ehkä Lavender olisi se henkilö, joka keräisi rikkinäisen sieluni palaset, ja liimaisi ne yhteen hellin suudelmin...vilkaisin sinisilmäistä miestä tutkivasti...kestäisikö hän kuulla kaiken sen, mitä olen joutunut kokemaan...pysyisikö hän rinnallani, vaikka tulisi päiviä, jolloin en vain pysty nousemaan sängystä...toivoin hartaasti niin...

"Kokeilin jo ennen ammatillisia opintojani lähes kaikkia mahdollisia värivaihtoehtoja, oma värini kun ei ole yhtä mielenkiintoinen kuin sinun" Lavender keskeytti syvälliset pohdintoni lauseellaan. Hymyilin hänelle hellästi, miettien mikä väri mahtoi kätkeytyä tuon vaaleanpunaisen hehkun alle...ei varmaankaan musta tai tummanruskea.
"Tästä väristä saan kiittää äitiäni...hänellä oli lähes samansävyiset hiukset kuin minulla. Mutta tohditko paljastaa oman aidon hiusvärisi?" kysyin pehmeästi...veikkasin vaaleaa, hänellä kun oli siniset silmätkin...

"Millainen koulutustausta sinulla on?" Lavender kysyi vuorostaan. Siemaisin jo reippaasti viilentynyttä kahviani...se maistui jo kitkerälle.
"Itse asiassa...minulla ei ole virallista koulutustaustaa laisinkaan. Olen aina ollut kotiopetuksessa...ja heti syntymästäni lähtien isäni päätti, että jatkan hänen firmaansa...niinpä olen oppinut pankkialalle hänen neuvoillaan...ja pienen pienellä painostuksella", tuhahdin ironisesti. Kyse ei ollut painostuksesta, vaan suorasukaisesta pakotuksesta. Minulle annettiin tasan yksi vaihtoehto, eikä siitä voinut valittaa.

Lavender oli lohkaissut palan leivoksestaan...hän näytti pitävän siitä. Katsoin, miten hän leikkasi toisen palan, mutta ojensikin sitä haarukassaan minulle ja kehotti maistamaan. Tunsin miten lämpimät hyökyaalloot valtasivat kehoni jälleen muuttuen matkallaan kylmiksi väristykseksi. Nojasin eteenpäin ylettyäkseni kaunokaiseni tarjoamaan herkkupalaan. Maistui hyvälle...vaikka en niinkään perso ole koskaan ollut makealle. Lieve oli saanut puhdistusoperaationsa valmiiksi, ja tyytyväisenä sekä kylläisenä se asettui pörröiselle kerälle Lavenderin, mitä ilmeisimmin lämpimään syliin.

"Hyvää, vaikka harvemmin syön mitään makeaa", kerroin ja lipaisten alahuultani. Toisen romanttinen ele oli antanut omalle sisäiselle romantiikolleni tulta, ja päätin, että voisin antaa lahjani nyt. Salkkuni monilukuisista taskuista löytyi tuo vaaleanpunaiseen paperiin kääritty korurasia, jonka sinisellä samettityynyllä saafiirikivi ketjuineen lepäsi. Hieman vapisevin sormin ojensin lahjan pöydän yli kaunokaiselleni.
"Kun näin sen, ajattelin heti sinua cheri...ja silmiäsi...", kuiskasin niin hiljaa, että vain Lavender kuulisi: "Avaa se..."

____
Varja | Lavender Underwood

"Asiakkaat ovat yleensä hankalia vain siihen saakka, että oppivat tuntemaan ja luottamaan taitoihini. Vakioasiakkaat ovat kaikki ihania, eikä hirveästi - totta puhuen - käy asiakkaita vain yksittäisillä varauksilla. Useimmat palaavat myöhemmin uudestaan", Lavender vastasi kysymykseen iloisesti ja jopa ylpeänä. Niin, kukapa ei olisi ylpeä aina uudestaan palaavista asiakkaista.
"Tietysti joukkoon mahtuu muutamia sitruunansyöneitä, mutta se kuuluu työn luonteeseen. Kuten kaikkeen muuhunkin asiakaspalveluun", hän lisäsi vielä.

Daire puhui äidistään edelleen lämpimään, vaikkakin hieman haikeaan sävyyn. Lavenderin oli vaikea asettua mielessään toisen tilanteeseen; hänen oma äitinsä oli täysissä voimissa, ja rakastavampaa isää oli vaikea löytää.
"Olet onnekas siinä suhteessa. Maksaisin maltaita saadakseni noin hyvän luonnollisen värin", sinisilmä virkkoi. "Oikea värini taitaa olla tuhkanvaalea, jokin harmahtava, kylmä vaalea kuitenkin. Ei mitenkään erikoinen." Luonnollisia värejä oli useimmiten vaikea pukea sanoiksi, ellei nyt lasketa mustaa ja osaa ruskeista. Lavender oli aina haaveillut todella vaaleasta, miltei platinablondista, omasta väristä. Sitä olisi ollut niin helppo muokata tyvikasvun osalta mihin suuntaan tahansa, mutta ei.

Toisen koulutus kuulosti aika rankalta... Vaaleanpunahiuksinen painoi mieleensä, ettei koskaan saisi alkaa valittaa Dairen kuullen, ei ainakaan koulutuksesta tai työstä...
"Voisithan opiskella nyt toisenkin ammatin? Voisitko?" hän aloitti kysymyksensä varmana ja lämpimästi, mutta lopetti epäröiden. Ehkä pidemmällä ei tosiaan ollut vaihtoehtoja.

Kissa käpertyi lämpimäksi kasaksi syliin, ja Lavender hymyili sille. Hän silitti eläintä, jolle oli jo menettänyt sydämensä.
Kahvi oli lopussa ja kakku maistui myös Dairelle. Vaaleanpunahiuksinen kuikuili uteliaana, kun toinen kaivel salkustaan pienen paketin ja ojensi sitä hänelle. Hän puri alahuultaan kevyesti, vilkaisi harmaisiin silmiin ja otti lahjan vastaan. Hän oli todella hämillään, vaikka rakastikin lahjoja ja yllätyksiä. Sinisilmä avasi vaaleanpunaisen kääreen varovasti ja pysähtyi hetkeksi miettimään, mitä korurasia mahtoi sisältää. Tietysti ensimmäisenä tuli mieleen sormus, mutta ei kai toinen nyt vielä kosisi? Eihän?! Hetken ajan hän oli varma, ettei katsoisikaan sen sisältöä.
Uteliaisuus kuitenkin voitti. Lavender aukaisi rasian epäröiden ja henkäisi terävästi nähdessään riipuksen. Hän ei voinut kuin tuijottaa korua.
"Se on uskomattoman kaunis", hän kuiskasi hipaisten kiven pintaa sormenpäällään, "mutta en mitenkään voi ottaa sitä vastaan." Hänellä ei olisi ikinä varaa tuollaiseen, ja hehän sitä paitsi tapasivat vasta toista kertaa! Rasia suljettiin, pian ennen kuin hän ehtisi siihen kiintyä. Pahoitteleva ilme kasvoillaan hän ojensi rasiaa takaisin.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavenderin uskomattoman positiivinen luonne tarttui hetkellisesti minuunkin...ehkei asiakaspalvelutyö ollutkaan niin kamalaa, kunhan ihmisiin jaksoi tutustua paremmin.
"Asiakkaat ovat yleensä hankalia vain siihen saakka, että oppivat tuntemaan ja luottamaan taitoihini. Vakioasiakkaat ovat kaikki ihania, eikä hirveästi - totta puhuen - käy asiakkaita vain yksittäisillä varauksilla. Useimmat palaavat myöhemmin uudestaan. Tietysti joukkoon mahtuu muutamia sitruunansyöneitä, mutta se kuuluu työn luonteeseen. Kuten kaikkeen muuhunkin asiakaspalveluun", oli kaunis mies kertonut hyväntuulisena.

"Olet onnekas siinä suhteessa. Maksaisin maltaita saadakseni noin hyvän luonnollisen värin.Oikea värini taitaa olla tuhkanvaalea, jokin harmahtava, kylmä vaalea kuitenkin. Ei mitenkään erikoinen", Lavender tuumaili. Mielenkiintoni heräsi...olisi mielenkiintoista nähdä miehen luonnollinen sävy, joka varmasti korosti hänen safiirisilmiään entisestään...vaikka mies ei ehkä sitä itse ole huomannutkaan.

"Voisithan opiskella nyt toisenkin ammatin? Voisitko?"
sinisilmä kysyi. Hänen vilpittömyytensä poltti rintaa, olinkohan joutunut elämään näitä piinaavia vuosia saadakseni vihdoin palkinnoksi noin ihanan ihmisen kuin Lavender...
"En usko että voin...ainakaan vielä...en ainakaan täyspäiväisesti", tuhahdin. Jos isäni saisi kuulla minun pyrkivän esimerkiksi konservatorioon, hän repisi hiukset päästään ja hakisi minut saman tien takaisin Ranskaan ja lukitsisi kellariin...näitä ajatuksia en luonnollisesti Lavenderille paljastanut, tulisi kyllä aika, jolloin kertoisin hänelle isäni todellisen luonteen...mutta sen aika ei ollut vielä.

Lavender otti lahjan hämillään vastaan. Jännittyneenä katselin miten nuo vaaleat sormet repivät paperin rasian ympäriltä...ja hetken päästä avasivat sen varovasti.
"Se on uskomattoman kaunis", oli kaunokainen henkäissyt. Sydän tykytti kovempaa kuin koskaan aikaisemmin.
"mutta en mitenkään voi ottaa sitä vastaan"
Tuntui kuin kivi olisi pudonnut ja murskannut sydämeni pienen pieniksi säpäleiksi Lavenderin sulkiessa rasian ja ojentaessaan sitä takaisin...ei...en luovuttaisi näin helpolla. En ottanut rasiaa takaisin.
"Tietenkin voit..", totesin pienen ilkikurisen hymyn kaareutessa huulilleni:"..jos et huoli sitä, järjestän tässä ja nyt sellaisen kohtauksen, että muistat sen ikuisesti."

Minä olin niitä ihmisiä, jotka eivät koskaan tehneet mitään hullua tai yliampuvaa, joten yllätin itsenikin täysin, noustessani tuolin jalkojen raapiessa terassin lattiaa. Otin askeleen Lavenderin viereen ja polvistuin ja otin hänen sileät kätensä omiini. Silmäni olivat nauliintuneet hänen sinisiin silmiinsä.
"Haluatko, että itken ja anon sinun ottavan vaatimattoman lahjani vastaan...voin tehdä sen", sanoin rakkaudenhuumasta sekaisin. Ihmiset tuijottivat meitä ihmeissään, osa mutisi kannustavasti.
"Lavender, en tunne sinua vielä kovin hyvin, mutta en ole koskaan...koskaan tavannut sinunkaltaistasi ihmistä...joten onko mitenkään mahdollista, että ottaisit lahjan tältä rakastuneelta mieheltä, joka tekee itsestään narrin kaikkien edessä?"
Siinä polvillani nököttäessäni tiesin, että äitini katselesi minua tuolla jossain...erittäin ylpeänä...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire kertoi synkkänä, ettei voisi vaihtaa ammattiaan ihan tuosta noin vaan. Lavender tunsi yhä syvempää sääliä, tai ei varsinaisesti sääliä, ennemminkin surua toisen puolesta. Hän tunsi myös häivähdyksen häpeää, kun ei ollut osannut arvostaa omaa perhettään ja koulutustaan aiemmin. Kaikkihan oli mennyt täydellisesti hänen pienen elämänkaarensa aikana.

Toinen uhkasi järjestää kohtauksen, mikäli Lavender ei ottaisi lahjaa vastaan. Vaaleanpunahiuksinen ei kuitenkaan suostunut uskomaan, toinen vaikutti niin kovin järjestelmälliseltä ja juuri sellaiselta ihmiseltä, joka halusi upota massaan ja olla tekemättä itsestään numeroa. Ainakin ihmisten ilmoilla, töissä toinen varmaan veti johtajan roolinsa hyvin näyttävästi. Tai mistäs tuota tietää.

Molempien yllätykseksi Daire nousi tuoliltaan ja polvistui Lavenderin vierelle. Sinisilmä tuijotti toisen toimintaa hämillään ja osin säikähtäneenä. Ihmiset kääntyivät tietysti katsomaan, kun pidempi alkoi puhuakin kaiken muun lisäksi.
"Haluatko, että itken ja anon sinun ottavan vaatimattoman lahjani vastaan...voin tehdä sen", Daire puhui antamatta juuri aikaa vastata. Lavender oli kylläkin niin tyrmistynyt, ettei olisi luultavasti osannut mitään sanoakaan.
"Lavender, en tunne sinua vielä kovin hyvin, mutta en ole koskaan...koskaan tavannut sinunkaltaistasi ihmistä...joten onko mitenkään mahdollista, että ottaisit lahjan tältä rakastuneelta mieheltä, joka tekee itsestään narrin kaikkien edessä?" Vihdoin sinisilmä sai suunsa auki, joskin vain naurahtaakseen ihastuneena.
"Jestas, Daire! Vai vaatimattoman..." hän ei kertakaikkiaan voinut yllätykseltään kuin hymyillä. Hetkinen... Oliko toinen sanonut rakastunut mies?
"Nouse sieltä, kaikki tuijottaa", vaaleanpunahiuksinen nauroi ja veti Dairen käsistä auttaakseen häntä seisomaan - tavoitteenaan tosin päästä suutelemaan noita kosteita huulia..

____
Dalamar | Daire Deschamps

Annoin kauniin miehen auttaa minut ylös. Lieve oli ilmeisen närkästynyt kaikesta hälinästä, ja että hänen majesteetillisia uniaan häirittiin. Murhaavana se aukaisi toisen keltaisista silmistään.
Kerta olin niin lähellä Lavenderia annoin omille tunteilleni vallan. Kumarruin hänen kasvojensa tasalle ja suutelin tämän houkuttelevia huulia hellästi. Tunsin miten tärisin jännityksestä, ja purkautuvasta adrenaliinista. Toisen läheisyys, ja eritoten huulet tekivät minut hulluksi. Oli kuitenkin muistettava, ettei kahvilan terassi ehkä ollut paras paikka intiimille kanssakäymisille. Niinpä vasten tahtoani vetäydyin hitaasti kauemmas toisen amorinkaarista.

Hymyillen rakastavasti asetuin jälleen omalle paikalleni. Niin...hävetti...mutta ei niin paljoa, kun kuvitella olisi voinut. Tehty mikä tehty...
"Oletan, että otat tämän nyt vastaan", naurahdin hiljaa katsellen korurasiaa.
"Itse asiassa minulla on sinulle jotain muutakin."
Etsin salkkuni kätköistä puhtaan valkean kirjekuoren, joka sisälsi kutsun firmani juhliin, lauantaille.
"Ajattelin, jos tulisit avecikseni...muuten minulle tulee tappavan tylsää", totesin. Minun olisi ehkä kannattanut miettiä muutaman kerran Lavenderin kutsumista. Sillä olisihan se aika epäilyttävää kutsua mies mukaansa, ilman että se herättäisi keskustelua. Ja jos isäni saisi kuulla kyseisestä tempauksesta...niin...seurauksia olisi kannattanut miettiä. Mutta sillä hetkellä halusin tulenpalavasti sinisilmän seuralaisekseni. Halusin näyttää hänelle osan omasta maailmastani, seurapiireistä...niin sen hyvät kuin huonotkin puolet.

Ojensin kättäni, jotta pääsisin silittämään miehen vaaleaa kämmentä. Harmaat silmäni nauliintuneena enkeliini odotin vastausta. Kuinka paljon tuota komeaa olentoa rakastinkaan...sitä ei voinut sanoilla mitata...

____
Varja | Lavender Underwood

Suudelma oli juuri sellainen kuin Lavender oli olettanutkin, samoin Dairen ilme toisen palatessa paikalleen. Niin. Rakastunut. Vaaleanpunahiuksinen oletti ajatustensa saaneen liikaa vaikutteita siitä yksittäisestä sanasta, jonka oli aiemmin poiminut toisen puheesta.
Tuntui kuin suudelma olisi kääntänyt osan katseista pois, joko hämmennyksestä tai inhosta. Lavender oli siitä tyytyväinen, saivatpahan olla hieman enemmän rauhassa nyt.

Vasen käsi palasi silittelemään majesteettista närkästynyttä kissaa, jos vaikka saisi sen leppymään. Liekö Lieve edes hereillä kyllä enää...

"Oletan, että otat tämän nyt vastaan", Daire naurahti. Tottakai. Vaaleanpunahiuksinen oli ominut safiirin sydämeensä heti sen nähdessään.
"Et hirveästi anna vaihtoehtoja", Lavender totesi hymyillen taas into silmistään loistaen. Koru oli niin kaunis... Tuskin hän juuri koskaan raskisi sitä käyttää. Voisi kai sen kehystää.
Toinen kertoi tuoneensa Lavenderille muutakin. Enää hän ei voisi yllättyä mistään toisen tekemisistä. Niimpä hän otti kuoren vastaan ja tutki sen sisällön.
Hän kuunteli, mitä toisella oli sanottavana. Mutristi huuliaan. Mietti mitä sanoa.
Hän tunsi Dairen silittävän hänen kättään, ja automaattisesti tahditti kissan silittämisen samaan rytmiin. Sinisilmä vilkaisi kättä ja katsoi harmaisiin silmiin.
"Oletko varma?" hän kysyi kallistaen hivenen päätään vasemmalle. Kyllä hän halusi mennä. Vai etenivätkö he nyt liian kiireellä, tuliko tuosta mitään tuolla vauhdilla? Mitä siitä olisi pitänyt tulla? Hän olisi halunnut hypätä Dairen elämään, arkeen. Toisaalta, tuo taisi nimenomaan olla toimitusjohtajan arkea...

Epätavallinen itsevarmuuden kato sai miehen puremaan alahuultaan kevyesti.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Vihdoin Lavender hyväksyi lahjani...ehkä häntä hävetti sen verran, ettei tahtonut minun nolaavan meitä uudestaan. Mutta ei sen väliä, kunhan hän pitäisi lahjastaan. Kuori otettiin niin ikään vastaan. Toinen näytti hivenen epävarmalta, mutta päänkallistus ja huulen puraisu saivat hänet vain näyttämään suloiselle...
"Oletko varma?" sinisilmäni oli kysynyt epäileväisenä. Pudistin päätäni ja puristin hänen kättään.

"Minun ei pitäisi olla varma...mutta olen...tahtoisin sinut kovasti mukaani...vaikka sitten ystävänä. Mutta jos et tahdo tulla niin ymmärrän hyvin senkin",sanoin mutkattomasti, yrittäen kuulostaa siltä etten pettyisi vaikka hän ei tulisi...vaikka tietenkin pettyisin. Sehän olisi kuin läimäisy kasvoille, ja rukkaset viskattaisiin perään. Lieve oli taas rauhoittunut, ja unisena se kääntyi selälleen, jotta Lavender voisi rapsutella hänen mahaansa.
"Luonnollisesti kustannan sinulle puvun ja kengät, jos päätät lähteä mukaani",kerroin ja samantien pelkäsin kuulostavani mieheltä, joka halusi ostaa toisen rakkauden.
"Ja jos tahdot kuulla kuinka soitan pianoa, niin olen luvannut esittää muutaman kappaleen juhlissa...muutoin en haluaisi soittaa, mutta jos sinä olet katsomassa, niin soitan enemmän kuin mielelläni", viimeisimpien sanojen aikana nostin miehen käden huulilleni, kuten toissapäivänä. Suukotin jokaista sormea vuorollaan...suljin silmäni huulien siirtyessä kämmenselälle. Nojasin eteenpäin, jotta saisin anettua suukon ranteelle. Voisin jatkaa pidemälle...ja pidemälle...suudella koko hänen kuuman vartalonsa, käsistä varpaisiin...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire selitti sekavia ja sai Lavenderin pään entistäkin enemmän pyörälle. Kuulosti kuin toimitusjohtaja olisi todella halunnut hänet mukaansa, mutta se ei poistanut vaaleanpunahiuksisen epävarmuutta. Kissa kellahti selälleen ja vei miehen huomion hetkeksi. Hän hymyili upottaessaan sormet lämpimään karvaan ja kihnutti eläintä.
Olisi jännittävää lähteä. Voisi olla. Ei hänellä ollut kokemusta kyseisistä tilanteista - eikä tätä menoa tulisi koskaan olemaankaan.

Toinen ehti luvata jo kustantavansa puvun ja kengätkin. Se puoli olisi siis ratkaistu, mikäli mistään löytyisi tarpeeksi hyvää, jäljelle jäisivät vielä hiukset ja meikit. Ellei häntä kokonaan kiellettäisi meikkaamasta... Tietysti sekään ei oikein käynyt päinsä. Hän ennätti jo miettimään, kuinka sanoa kohteliaasti ettei astuisi ulos asunnostaan ilman sotamaaleja vaikka kiväärillä uhattaisiin. Tai ehkä silloin.
Puhe pianonsoitosta ajoi vaaleanpunahiuksisen takaisin nykyhetkeen ja sai halun lähteä vain kasvamaan.
"Haluaisin kyllä kuulla soittoasi", hän sanoi mietteliäänä. Daire oli huomannut pienen heikkouden miehessä, ja lahjoi sillä häntä lähtemään. Vastaus oli oikeastaan kehittynyt vaaleanpunaisten suortuvien alla jo valmiiksi.

Lavender seurasi yhtäkkistä suukottelua katseellaan ja hymyillen. Hän kuitenkin tunsi ihmisten taas kääntyvän pikkuhiljaa katsomaan, eikä hän nyt, epävarmuuden velloessa, kestänyt yhtään arvostelevaa mulkaisua. Sinisilmän piti siis pian keksiä jokin harhautus, mutta mikä.
"Mitä muut siellä ajattelevat, kun tuot mukanasi minut?" hän kysyi lausuen sanat nopeasti, kuin hermostuneena kysymyksestään. Ei häntä oikeasti kiinnostanut koskaan mitä muut ajattelivat, lähinnä sen hetkinen tilanne sai hermostuksenkin nousemaan pintaan. Ehkä olisi ollut parempi sanoa jos.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Haluaisin kyllä kuulla soittoasi", sinisilmä totesi...ehkä kaunokaiseni antaisi viimein periksi. Suostuttelun jalo taito...ei tiukasta opettelusta ollut ehkä sittenkään niin paljon haittaa, kuin olin tähän päivään mennessä kuvitellut.
"Mitä muut siellä ajattelevat, kun tuot mukanasi minut?" Lavender kysyi. Olin aistivinani hänen äänessään -ja koko olemuksessaan- hermostuneisuutta. Viimeinen suudelma kämmenelle, ja nostin harmaan katseeni noihin kirkkaan sinisiin silmiin.

"Naiset varmasti tulevat kateudesta vihreäksi, kun eivät ole yhtä näyttäviä kuin sinä...ja miehet taas...rakastuvat sinuun ensisilmäyksellä", virnistin sinisilmälle leikkisästi. Tosi asiassa minun kuuluisi olla hermostunut, eikä suinkaan hänen. Jos jolle kulle syntyisi tästä ongelmia niin minulle...Vein uudelleen hänen kätensä huulilleni. Tuo silkinpehmeä iho oli kuin huumetta...johon jäi auttamattomasti koukkuun...

"Mutta kuten sanottu, jos et tahdo tulla...niin...en pakota sinua", käänsin katseeni kadulle. Puristin Lavenderin kättä hivenen. En oikein osannut kertoa sitä ääneen...en tiennyt millä sanoilla lausuisin sen tosi asian, että olen valmis riskeeraamaan oman elämäni, vain saadakseni hänet lähtemään kanssani. Se oli pelottavan huumaava tunne...ehkä ymmärsin mitä tuo vanha sanonta ´voisin vaikka kuolla vuoksesi´ oikeasti tarkoittaa. Järjetön tosi asia kuitenkin oli, etten todellakaan tuntenut enkeliäni...mutta halusin, halusin sitä enemmän kuin mitään muuta...

____
Varja | Lavender Underwood

"Naiset varmasti tulevat kateudesta vihreäksi, kun eivät ole yhtä näyttäviä kuin sinä...ja miehet taas...rakastuvat sinuun ensisilmäyksellä", Daire taas imarteli häntä. Lavender hymyili herttaisesti, ja päätteli että kehuihin oli vain totuttava mikäli aikoi viettää aikaa toisen kanssa. Vastauskin oli ihan tyydyttävä, tai ainakaan siihen ei keksinyt lisäkysymyksiä...
Dairen huulet saivat hiljaisen huokauksen ilmoille.

"Mutta kuten sanottu, jos et tahdo tulla...niin...en pakota sinua", toinen sanoi ja sydäntäsärkevästi käänsi katseensa pois. Lavender vastasi kädenpuristukseen, samalla vastaten sen kummempia ajattelematta:
"Ehkä voisin tullakin." Hän yritti noukkia katsekontaktin saadakseen itsevarmuutensa takaisin edes osittain. Mielen perukoilla jokin ärsyttävä heinäsirkka muistutti, etteivät he edes tunteneet toisiaan ja että Lavender palaisi luultavasti joko hakattuna tai poiskäännytettynä juhlista.

"En kyllä koskaan ole moisissa vieraillut, en tiedä niistä mitään." Oli hän pikkuruisena ollut joissain tanssiaisissa, mutta sielläkin oli ollut hirveän tylsää. Piti vain tanssittaa tyttöjä ja muistaa hymyillä. Mitä hymyilemiseen tuli, se taisi olla Dairenkin juhlissa pakollista.
Hän halusi Dairen kertovan juhlien luonteen lisäksi siitä, koska aikoi lähteä etsimään pukua. Hän ei halunnut kuitenkaan vaikuttaa siltä, että lähti vain materian takia. Tosiasiassa sinisilmä olisi jyrkästi kieltäytynyt ottamasta vastaan upean korun lisäksi pukua ja kenkiäkin, mutta hänen vaatekaappinsa ei tainnut soveltua tuollaisiin tilaisuuksiin, eikä lompakko juuri sen paremmin. Tai lähinnä sen sisältö.

Sinisilmä jäi katsomaan loikovaa pehmeää kissaa. Nukkuikohan tuo samassa sängyssä Dairen kanssa?

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Ehkä voisin tullakin" ...miten nuo kolme sanaa pystyivätkin sytyttämään rintaani räjähdysmäisen liekin! Lavender tulisi...minun kanssani...ja vain minun...Käänsin silmäni sinisilmäiseen mieheen ja soin hänelle hymy, joka ylettyi varmasti silmiin saakka.


"En kyllä koskaan ole moisissa vieraillut, en tiedä niistä mitään", oli kaunokainen lisännyt. Naurahdin hitusen, ja siirsin vapaan käteeni silittämään hänen rannettaan kevyesti.
"Sinun tulee muistaa kolme tärkeää seikkaa, niin pärjäät jo pitkälle. Ensinnäkin, älä juo itseäsi känniin...toiseksi, älä haasta riitaa, myötäile mieluummin kuin alat väitellä...ja kolmanneksi", kurottauduin pöydän yli kuiskaamaan Lavenderin korvaan:"älä harrasta seksiä vessassa."

Vetäydyin paikalleni hymyillen ilkikurisesti, mutta pidin edelleen kiinni safiirisilmäni kädestä. Lieve naukaisi unissaan, naurahdin ja vilkaisin Lavenderia. Lieve oli hassu kissa, en ollut kuullut koskaan kissojen naukuvan unissaan, niin kuin koirat joskus haukkuivat...mutta pörröhäntä olikin joka suhteessa erikoinen kissa.

"Kunhan olet oma ihana itsesi niin kaikki sujuu kyllä...Lupaan etten jätä sinua yksin",jatkoin aiheesta. Tuo pieni lupaus piti sisällään enemmän kuin pelkät tanssiaiset. Jos hän pyytäisi, en jättäisi häntä koskaan...

"Haluatko lähteä tänään katselemaan vaatteita yhdessä? vai tahdotko mennä yksin?" kysyin toivoen tietenkin, että seurani kelpaisi hänelle. Haluaisin viettää koko päivän hänen seurassaan. Lavenderin huulet houkuttivat jälleen...ehkä myöhemmin...katseilta suojassa...

____
Varja | Lavender Underwood

Lavenderin onneksi Daire alkoi kuin alkoikin antaa nopeat ohjeet kuinka toimia juhlissa. Tai kuinka ei saisi toimia. Ensimmäisen kuullessaan vaaleanpunahiuksinen virnisti, alkoholi oli yksi hänen huonoimmista tavoistaan... Ja hermostuneena seurassa oli niin vaikeaa pitää humaltumistaso matalana! Paras ehkä pitäytyä kokonaan siis holittomissa. Toinenkin kuulosti suht vaikealta toteuttaa; toisaalta riidat voisi kiertää olemalla lähinnä hiljaa. Utelias kiilto silmissään hän odotti viimeistä vinkkiä.
"Älä harrasta seksiä vessassa." Että mitä. Tuntui kuin Lavender olisi heitetty hieman liian viileään shampanjakylpyyn - epämiellyttävä, mutta siedettävä kylmyys ja samalla kuitenkin poreet kutittivat ympäriinsä iholla. Ajatteliko Daire Lavenderista, että olisi paras varoittaa etukäteen? Vai oliko Dairella itsellä kokemusta moisesta? Ajatukset säntäilivät toistensa yli ja ali, ohittivat viistäen ja työnsivät toisiaan kumoon. ...Vai oliko tuo aika suorasukainen vihjaus?
Harmaasilmä virnisti lukiten vaaleanpunahiuksisen epäilyt paikalleen. Eipä olisi Lavender Dairesta arvannut! Toinen oli erityisen komea ilkikurinen pilke olemuksessaan...

"Yritän pitää mielessä", hän sanoi päätään kallistaen. Hymy tuskin kaikkoaisi, samalla hän mietti koska oppisi olemaan punastelematta miehen seurassa. Kissa päästi äänen, mikä pelasti Lavenderin hetkellisesti, kun sai siirtää hämmästyneen katseen Lieveen. Se näytti edelleen nukkuvan. Hämmentävä otus, kerrassaan. Mutta niin pehmeä ja lämmin siinä sylissä. Pörröinen.

Daire käski Lavenderin vielä olla oma itsensä juhlissa. Siis; ei saa haastaa riitaa eikä saa kännätä (eikä edes rynnätä vessaan pikapanolle) ja pitää silti onnistua olemaan oma itsensä. Sehän onnistuu. Hermostuksissaan hän kyllä luultavasti siinä tapauksessa joko pyörtyisi tai oksentaisi.
"Ehkä paras olla hylkäämättä minua sinne... Muuten, kuinka voit noin vain pyytää minut mukaasi? Ethän tiedä edes vaikka olisin raivohullu alkoholisti", sinisilmä pursui uteliaisuutta. Hän katsoi kysyvänä suoraan harmaisiin silmiin. Ne olivat niin kauniit.

"Haluatko lähteä tänään katselemaan vaatteita yhdessä? Vai tahdotko mennä yksin?"
Lavender oli yllättynyt. Tottakai hän halusi lähteä, kun kerran oli jo lähes laittoman aikaisin mönkinyt ylös sängystään. Se oli yleensä päivän vaikein osuus. Vapaapäivinä oli tarkoitus maata sohvalla, katsoa huonoja tv-ohjelmia ja syödä suklaata viinin kanssa. Dairen kanssa hän tosin olisi voinut herätä vaikka kuudelta vapaapäivänään kahville.
"Mieluummin ottaisin sinut mukaani, mutta miten on työsi laita tänään? En haluaisi olla häiriöksi", pehmeitä sanoja korosti kevyt puristus kädestä, josta Lavender edelleen piti kiinni. Voisi pitää hyvinkin pitkään.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavender näytti kovin hämmentyneiltä vinkeistäni. Olisin halunnut kysyä, mitä hän ajatteli siitä kolmannesta...ehtisihän tuota kysyä myöhemminkin.
"Yritän pitää mielessä", mies oli vastannut, kallistaen suloisesti päätään...Lievekin teki joskus noin...sitähän sanotaan, että joskus isännät alkoivat muistuttaa lemmikkejään...ehkä tässä tapauksessa, lemmikkit näyttäisivät millaisen kumppanin tulisi olla. Eihän sitä koskaan tiennyt miten paljon eläimet oikeasti ajattelivat...

"Ehkä paras olla hylkäämättä minua sinne... Muuten, kuinka voit noin vain pyytää minut mukaasi? Ethän tiedä edes vaikka olisin raivohullu alkoholisti" Lavender kyseli...loistava huomautus...Kohautin olkapäitäni hymyillen edelleen.
"Siinä tapauksessa olet komein raivohullu alkoholisti...ja voihan sitä rakkaudestakin juopua..eikö vain?" pieni silmänisku...Kaunokaiseni nosti esiin piirteitäni, jotka luulin kadonneen aikoja sitten...viimeksi olin flirttaillut näin pahasti teini-ikäisenä...kymmenen vuotta vanhemmille miehille...en sanoisi nyt olevani siitä ylpeä...mutta tuolloin...tuolloin olin...

"Mieluummin ottaisin sinut mukaani, mutta miten on työsi laita tänään? En haluaisi olla häiriöksi", Vaaleanpunahiuksinen vastasi. Hän puristi kättäni kevyesti...vastasin eleeseen...rakastan sinua, toistin mielessäni yhä uudelleen ja uudelleen.

"Tänään on niitä harvinaisia vapaapäiviäni, ei yhtään kokousta, eikä tapaamista...äläkä koskaan sano olevasi häiriöksi, sillä et ole...koskaan", sanoin vakavissani, ja suukotin toisen kättä. Kyllä...rakkaudesta juopui...ja suudelmista...
"Olemmeko siis valmiita lähtemään?" kysyin hellästi ja nousin verkkaisesti pitäen edelleen Lavenderin kädestä kiinni, jotta hän saisi ottaa tukea minusta noustessaan. Lieve aukaisi silmänsä ja haukotteli. Nostin eläimen enkelini harteille.
"Olen opettanut sen olemaan noin...se kyllä pysyy siellä", vakuutin safiirisilmäiselle miehelle. Livestä olisi tullut loistava sirkuskissa, mutta se ura olisi kaatunut ylpeyteen...

Odotin, että Lavender nousisi kissa harteillaan. Pidin hellästi hänen kädestään, ja kohtasin hänen valloittavan katseensa...puhtaasti vaiston varassa painoin huuleni hänen huulilleen...se ei ollut hellä suudelma...vaativa...omistava...se oli sanaton lause: sinä olet minun...

____
Varja | Lavender Underwood

Taas Daire mainitsi rakkauden. Sydäntä vihlaisi hivenen - oliko toinen tosiaan jo rakastunut vai voiko ihastuminen aiheuttaa tuollaista? Useammatkin eleet vihjasivat kyllä syvää kiintymystä. Lavender tunsi huono omatuntoa, vaikka hänestä olikin sanottu että rakastui liian nopeasti.
Silmänisku tosin kadotti kaikki tuon suuntaiset ajatukset. Mitä sitä turhia huolehtimaan etukäteen! Spekulointi kuitenkin yleensä johtaa ihan muuhun kuin onneen ja oikeaan tulokseen. Vaaleanpunahiuksinen hymyili vapautuneesti. Ei hän osannut enää edes vastata kaikkiin noihin kohteliaisuuksiin mitenkään... Vaaleanpunahiuksinen hymähti sivuuttaen kehut.

Miten sattuikaan, Dairellakin oli tänään vapaapäivä. Sinisilmä arpoi mielessään, kuinka kauan viitsisi tuhlata toimitusjohtajan rentouttavasta vapaasta.
"Äläkä koskaan sano olevasi häiriöksi, sillä et ole...koskaan", Daire oli lisännyt. Sekin tuki teoriaa vahvasta ihastuksesta, ja se lämmitti sisältä hieman liikaakin. Poltti, mutta vain hyvässä mielessä.

Daire kysyi lähtemisestä, jolloin Lavender säikähti. Yritti hän sen peittää, mutta ei itsekään uskonut onnistuvansa siinä kovin kummoisesti. Hän ei tiennyt miksi oli niin hermostunut, olisi ollut niin paljon helpompaa olla oma, itsevarma itsensä... Tällä kertaa ei tainnut olla ihan sama, mitä toinen ajattelee sinisilmästä. Nyt sillä oli väliä.
"Mennään vain." Ja samassa kissa oli siirretty sylistä harteille. Lavender säikähti vähän lisää, tällä kertaa nahkaliivinsä, eikä vaikutelmansa puolesta. Kunhan ei pörröinen kissa ottaisi kynsiään esiin... Toivoi vaaleanpunahiuksinen myös, ettei Lieve putoaisi, mutta ehkä enemmän kuitenkin pelkäsi liivinsä puolesta. Kissat kai putoavat kuitenkin tassuilleen.

Ja juuri kun Lavender oli päässyt seisaalleen eläin kyydissään, hän vastaanotti suudelman, joka vei jalat alta. Vaaleanpunahiuksinen joutui nojaamaan pidempään vartaloon ja toinen jalkateräkin nousi maasta. Lämpö, joka aiemmin kampaamolla oli välittynyt vain takin kautta, levisi vartalosta toiseen ja sinisilmä olisi voinut sulaa siihen nimenomaiseen hetkeen.
Kun Dairen huulet taas erkanivat, katsoi Lavender hetken huumaantuneena harmaisiin silmiin. Silloin maailma palasi paikalleen ja muiden katseet tuntuivat liiankin selkeästi. Mies astahti taaksepäin huterasti ja hymyili ujosti, ennen kuin lähti viemään toista pois terassilta kädestä pitäen ja tietämättä itsekään minne. Täytyi vain päästä tekemään jotakin, vaikka vain kävelemään.
Hermostus oli kadonnut.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavender hymyili suloisesti, ja lähti johdattamaan minua kadulle. Kaikki se rakkaus, onnelliset tunteet ja ajatukset, välittyivät varmasti ohikulkijoille. Irrotin käteni miehen kädestä ja kiedoin sen hänen lanteilleen, ja vedin kainalooni. Lavender tuoksui sitruunalta, ja tupakansavulta...hän sopi loistavasti kainalooni, kuin hänet olisi tehty sitä varten. Lieve näytti elävältä puuhkalta enkelini harteilla, ja itse asiassa sopi hänen tyyliinsä. Tuntui kuin kaikki katselisivat...mutta katsokoon, he näkisivät vain maaiman onnellisimman miehen...muutamat teinitytöt olivat ihastuksissaan nähdessään meidät.

"Milloin tiesit, että olet homo?" siirryin henkilökohtaisemmalle tasolle. En edes muistanut minne olimme matkalla. Oli vain hyvä olla lähekkäin.
"Tiesitkö sen aina, vai huomasitko sen vasta iän myötä?" jatkoin. Aurinko paistoi lämpimästi, ja Lieve tuhisi...mikäs sen oli ollessa, ja kissanpäiviä vietellessä. Ja itselläni oli täysin samanlainen olotila...ja ehkä voisin viedä tämän kissan kotiini...enkä suinkaan tarkoittanut Lieveä...

Vilkaisin Lavenderia...mahtoiko hänkin nauttia olostaan...ainakin hän vaikutti siltä...pelko, jonka luulin jo kadonneen hipsutti hiljaa takaisin mieleni sopukoihin...entä jos Lavender ei halunnut suhdetta...ehkä hän tahtoi muutaman tapaamiskerran. Ei se olisi mahdollista...vai oliko? Ei pitäisi ajatella tällaisia...Halusin kerrankin uskoa sokeasti rakkautteen...tahdoin viimein uskaltaa luottaa...jos sydämeni särkyisi...sitä ei tarvinnut miettiä etukäteen...

____
Varja | Lavender Underwood

"Milloin tiesit, että olet homo? Tiesitkö sen aina, vai huomasitko sen vasta iän myötä?" oli Daire kysynyt. Lavenderin yli pyyhkäisi lämmin nostalgian aalto.
"Äiti taisi tietää sen jo kun olin hiekkalaatikolla... Ihastuin tosin ensimmäistä kertaa vasta seitsemännellä, että silloin varmaan. Ikäväkseni se poika oli raivohetero ja sain kirjaimellisesti turpaan lähentelystä", hän nauroi. Aihe oli joskus tuntunut kauhean raskaalta ja jopa nololta, mutta nykyään hän ei voinut kuin huvittua omasta käytöksestään. Eikä hän edes sairaalakuntoon joutunut, muutama mustelma ja huuli halki. Ei iso juttu.
Hän mietti hetken, pitäisikö esittää vastakysymys vai kertoisiko Daire itse lisää. Ehkä parempi antaa toisen kertoa itse.

Voi miten sinisilmä olikaan kaivannut toisen ihmisen lämpöä! Arki tuntui niin kaukaiselta. Kissa keikkui mukana niin luonnollisesti, ettei Lavender enää edes muistanut huolehtia liivistään. Hän oli kotona. Kaukana asunnostaan ja perheestään - mutta enemmän kotona kuin koskaan.

"Mihin on matka?" hän pohti ääneen, kun he olivat astelleet jo jonkin aikaa lounastauosta täyttyvällä kadulla. Koulusta karannut nuoripari hymyili rohkaisevasti kulkiessaan ohitse, vanhan rouvan puudeli nuuhki innokkaasti ilmaa etsiessään kissaa, jonka hajun se oli saanut kuonoonsa.
Hän tunsi maailman pyörivän vain heidän ympärillään, pienuus ja pelko olivat poissa. Vaaleanpunahiuksisen teki mieli laulaa, mutta muistaessaan Dairen musiikkitaustan hän tyytyi hyräilemään mielessään tarttuvia lempisävelmiään.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Äiti taisi tietää sen jo kun olin hiekkalaatikolla... Ihastuin tosin ensimmäistä kertaa vasta seitsemännellä, että silloin varmaan. Ikäväkseni se poika oli raivohetero ja sain kirjaimellisesti turpaan lähentelystä",
Lavender vastasi nauraen. Ilmeisesti muisto ei tehnyt kipeää. Vilkaisin häntä hymyillen.

"Se taitaa olla sitä äidinvaistoa...kummini kertoi, että minunkin äitini oli nähnyt sen minusta jo kun olin todella pieni...en kyllä itse muista, mutta olin kuulemma ollut kovin ihastunut siivoojamme poikaan, jonka hän usein toi leikkimään kanssani...hän oli minua muutaman vuoden vanhmepi. Olin ilmeisesti yrittänyt pussata häntä, ja ruvennut lopulta itkemään kun tämä poika oli sanonut, että vain tytöt ja pojat saa pussailla", kerroin omista kokemuksistani. Oli vapauttavaa saada puhua jollekulle, joka ymmärsi. Tiesi tasan tarkkaan miltä tuntui kun ei oikein sopinut valtavirtaan...

"Ihan mielenkiinnosta...onko sinulla ollut monia vakavampia suhteita?" ei sillä oikeastaan ollut merkitystä, mutta olisi hyvä tietää mahdollisista ikävistä eksistä. Lavenderin läheisyys tuntui taivaalliselle...oli epätodellista pitää niin ihanaa ihmistä lähellä.

"Mihin on matka?" kaunokainen kysyi lopulta. Olin olettanut Lavenderin johdattavan meitä, mutta ilmeisesti kummallakaan ei ollut tietoakaan, mistä vaatteita olisi lähdetty hakemaan.
"Jaa,a...onko ehdotuksia?" kysyin naurahtaen:"Jos haluat ostaa tappavan tylsän puvun, niin voin viedä sinut siihen liikkeeseen, mistä ostan työvaatteeni...mutta jos jotain erikoisempaa tahdot, niin sitten meidän on etsiskeltävä."
En uskonut sinisilmän pukevan ylleen mitään hiukkaakaan tavallista. Ja hyvä niin...olin saanut taarpeekseni töistä miesten mielikuvituksettomista puvuista...harmaata ja mustaa...Itse yritin pukeutua siniseen, tai beigeen...

Pysäytin kulkumme hetkeksi, jotta saisin suudeltua Lavenderia. Suudelmat olivat huumetta...näykkäisin hellästi toisen alahuulta...Siihen olisi voinut jäädä ikuisesti...

____
Varja | Lavender Underwood

Lavenderia nauratti toisenkin tarina ensiyrityksistä erilaisuuden tiellä. Hän naurahti lempeästi ja virnisti. Sitä ne olivat hänellekin yrittäneet syöttää; vain nainen ja mies saivat olla yhdessä.

"Ihan mielenkiinnosta...onko sinulla ollut monia vakavampia suhteita?" Daire uteli. Lavender mietti hetken mielessään, mikä oikein lasketaan vakavammaksi suhteeksi.
"Muutama", hän tyytyi vastaamaan ympäripyöreästi. Vielä ei ehkä ollut sopiva ajankohta alkaa sen kummemmin setvimään entisiä suhteita ja niiden päättymisten syitä. Olisihan toisen hyvä tietää niistä ajoissa, jotta osaisi itse välttää sellaisia tilanteita kun sen aika olisi, mutta... Ei ihan vielä. Toivottavasti toinen ei kyselisi nyt enempää.

"Ei ehdotuksia", Lavender naurahti toisen kysymykseen. Mistä hän muka tietäisi... Ei hänellä ollut tietoa edes siitä, millaisia vaatteita oltiin etsimässä. Hän näki parhaaksi antaa Dairen johdattaa, ettei hän - herran jestas - nolaisi itseään.
"Jos haluat ostaa tappavan tylsän puvun, niin voin viedä sinut siihen liikkeeseen, mistä ostan työvaatteeni...mutta jos jotain erikoisempaa tahdot, niin sitten meidän on etsiskeltävä", Daire oli jatkanut. Lavender päätyi miettimään, koska oli viimeksi pitänyt yllään normaalia suoraa pukua, eikä muistanut. Varmaan joskus pienenä, kun äiti vielä pystyi pakottamaan hänet. Vuosia, vuosia sitten.
"Saat valita", hän tokaisi toivoen, että toinen todella valitsisi. Muuten heillä menisi koko päivä kaupungilla päättömänä pyöriessä. Vaikka mitäpä tuo haittaisi...

He pysähtyivät suudelman ajaksi, Lavender ei voinut olla hymyilemättä. Hän tunsi olevansa kotona pitkästä aikaa. Vaaleanpunahiuksinen ei malttanut olla hipaisematta Dairen rintakehää sormenpäillään, voi miten hän olisi halunnut kaataa miehen pehmeälle nurmelle ja nukahtaa siihen. Hän silitti olallaan matkustavaa kissaa ja virnisti tuijottaville teineille.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Muutama", Lavender vastasi, kertomatta sen enempää menneisyytensä suhteista. Kohotin katseeni siniselle taivaalle. Ehkä hän ei pitänyt tärkeänä kerrata jokaista yksityiskohtaa, tai hänelle oli sattunut jotain, mistä hän ei tohtisi vielä puhua...ehkä ajan kanssa.

"Ei ehdotuksi. Saat valita", safiirisilmä tokaisi. Käänsin harmaat silmäni häneen hämmentyneinä...oliko hän tosissaan. Lavender vaikutti -ja ennen kaikkea näytti- miehelle, joka oli kovin tarkka ulkonäöstään. En uskonut hetkeäkään hänen pukeutuvan tylsään mustaan pukuun...toisaalta, ehkei kaunokainen kehdannut myöntää millaiset vaatteet todellisuudessa tahtoi. Silitin hänen selkäänsä.
"Jos tahdot", nauroin:"Vien sinut sitten erääseen ranskalaiseen liikkeeseen."

Suudelman aikana Lavender kosketti rintakehääni...polttava tunne virtasi läpi koko kehoni...hänen sormensa jättivät rintaani varmasti polttomerkinnät...

Johdatin Lavenderin pieneen miesten vaateliikkeeseen. Astuin askeleen hänen eteensä, jotta saisin avattua oven hänelle. Tummatukkainen miesmyyjä toivotti meidät tervetulleeksi ranskaksi. Samalla hänen huomionsa kohdistui Lieveen, joka oli aukaissut keltaiset silmänsä tarkkaillen uutta ympäristöä. Mies näytti miettivän sanojaan.
"Anteeksi hyvät herrat, mutta lemmikkieläimet, eivät ole sallittuja liikeessämme", myyjä esitti asiallisesti edelleen ranskaksi. Nyökkäsin miehelle vakavana, mutten tehnyt elettäkään viedäkseni rakasta kissaani ulos. Isälläni oli tapana sanoa, että jokaisella ihmisellä oli hintansa...en täysin ostanut tuota ajatusmaailmaa, mutta ällistyttävän usein näin oli. Kaikessa rauhassa etsin lompakon käsiini ja tottunein sormin laskin muutaman satasen setelin. Verkkain askelin astelin miehen tykö ja ojensin rahanippua hänelle.
"Kissa luonnollisesti jää", totesin ja raha vaihtoi omistajaa. Myyjän kasvoille syttyi asiakasystävällinen hymy ja hän toisti asiakkaan olevan aina oikeassa.

Vilkaisin Lavenderia, joka ilmeisesti ei ymmärtänyt ranskaa...
"Mieheni etsii itselleen juhlapukua...ei mitään tavallista", selitin myyjälle ranskaksi. Pieni valkoinen valhe ei haittaisi ketään...eihän Lavender ollut mieheni...vielä...oikeastaan...hän ei ollut kai vielä poikaystäväni. Mutta tässä liikkeessä ja tässä hetkessä hän saisi olla mieheni. Mies nyökytteli innoissaan ja melkein syöksyi Lavenderin tykö, höpöttäen tälle ranskaksi minkä kerkesi. Kävelin safiirisilmäni vierelle ja nostin Lieven omille harteilleni, jotta myyjä saisi otettua mitat kaunokaisestani.
"Hän kysyy sinulta, mistä väristä pidät", käänsin Lavenderille. Nostin käteni hänen pehmeälle poskelleen ja liu´utin sormiani hänen korvalleen...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire lupasi viedä hänet johonkin ranskalaiseen liikkeeseen... Lavenderia jännitti, ihan tosissaan. Toisen lämpö ja kissa harteilla kuitenkin rauhoittivat ja hän nyökkäsi vastaukseksi.
He saapuivat pikkuruisen vaateliikkeen edustalle ja Daire avasi hänelle oven. Hymyillen vaaleanpunahiuksinen astui sisään.
Daire kuului puhuvan jotain myyjän kanssa, ja antavan tälle muutaman setelin. Lavender meni hämilleen - mitä ihmettä tapahtui? Oliko kyseessä vanha velka vai etumaksu tulevasta vai mikä ihme... Vaaleanpunahiuksinen toljotti toisia silmät suurina, edelleen kun myyjä singahti Dairen luota hänen hännilleen. Asiakaspalvelija pyöri ja hääri ja kyseli, ja lopulta Daire onneksi käänsi hänelle kysymyksen.
"Hän kysyy sinulta, mistä väristä pidät", pidempi pelasti tilanteen. Lavender painautui toisen lämmintä vartaloa vasten, kietoi kädet ympärille. Turvaan. Myyjä oli niin kovin hämmentävä ranskankielisine kysymyksineen, eikä mies tykännyt joutua hämmentyneeksi.

"Pidän väreistä." Värit olivatkin jännittäviä. Kaikki käy ja parhaat on parhaita.
"Ruskan sävyt ovat upeita", hän kuiskasi nostaen katseensa harmaisiin silmiin ja hipaisten oranssia suortuvaa. Lavender silitti vielä toisen harteille siirrettyä kissaa ja astui kauemmaksi, jotta myyjä pääsisi taas häärimään. Mieli oli rauhoittunut ja itsevarma hymy palasi hämmentyneen ilmeen tilalle. Kyllä Daire kääntäisi. Vaaleanpunahiuksinen pisti mieleensä, että pitäisi opiskella ranskaa. Ei se niin kamalaa voisi olla, ehkä toinen voisi auttaa.

Myyjä mittaili ja höpötti ties mitä. Lavender yritti parhaansa kuunnella ja ymmärtää, mutta kielitaito ei riittänyt niin pitkälle. Hän kallisteli päätään tuon tuosta ja alkoi jo pelätä niskansa puolesta. Tuosta tavasta täytyisi päästä eroon... Vaaleanpunahiuksinen loi kysyviä ja pyytäviäkin katseita seuralaiseensa. Myyjä alkoi olla hieman pelottava, kun niin innostui. Liekö ranskalainen tapa.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Pidän väreistä. Ruskan sävyt ovat upeita", Lavender vastasi hipaisten otsalleni valunutta suortuvaa. Hän oli kietonut kätensä ympärilleni kuin lapsi kainostellen. Itse asiassa hän oli erittäin suloinen niin tehdessään. Sydämeni pamppaili kovempaa. Käänsin kaunokaiseni vastauksen miehelle, joka nyökkäili ja vakuutteli tietävänsä juuri mitä Lavender haluaisi. Kohotin kulmaani...näinköhän olisi. Lieve tuhisi, ilmeisesti ranskankieli toimi tehonukuttajana, jonain tuttuna ja turvallisena. Silitin Lavenderin alaselkää ja sujautin käteni hänen paitansa alle...paljas iho...niin sileä...

Myyjä halusi kuitenkin vielä mittailla vaaleanpunahiuksista ilmestystä ja nuorempi mies joutui irrottamaan otteeni minusta. Mittanauha liehui, ja myyjän rauhallisen asiallisesta tyylistä ei enää ollut tietoakaan. Tämä mies oli muotihullu ja se huokui hänestä...
"Onko hän malli? Jos ei ole hänen pitäisi olla! suorastaan häväistys jos hän ei ole!" myyjä lörpötteli siirtyen viimein etsiskelemään sopivia pukuja. Lavenderin ilmeet olivat katsomisen arvoisia, hän oli hieman hätääntyneen oloinen kun ei ymmärtänyt mitä puhuttiin.
"Hän kysyi että oletko malli, hänestä sinun pitäisi olla...ja niin minustakin", sanoin iskien silmää ja tartuin hänen käteensä ja pyöräytin hänet käteni alta syliini.
"Haluatko, että kerron totuuden, vai...?" kysyin ja suukotin miehen poskea. Hetkessä arkailu oli hävinnyt...halusin suukotella häntä ja pidellä sylissäni...halusin olla hänen kanssaan...

Tummatukkainen miesmyyjä valitsi kolme erilaista miesten pukua ja kipitti into pinkeänä Lavenderin luokse. Hän laski puvut tuolille ryhtyen esittelemään ensimmäistä, joka oli aika lailla perusruskea puku. En ryhtynyt kääntämään miehen selostusta puvun leikkauksista, materiaaleista ja ompelutavoista...Seuraava puku oli enemmän kullan värinen, ja kolmas lähemmäs beigeä. Myyjä hymyili niin leveästi, että pelkäsin ettei hän tuon jälkeen voinut enää rentouttaa suutaan.
"Pidätkö mistään? sano ihan suoraan, jos kaikki ovat kauheita?" totesin safiirisilmälleni ja sivelin hänen niskaansa...

____
Varja | Lavender Underwood

Lämmin, ei, kuuma aalto tulvahti Lavenderin lävitse, kun Dairen sormet koskettivat hänen ihoaan.

"Hän kysyi että oletko malli, hänestä sinun pitäisi olla...ja niin minustakin", Daire tulkkasi myyjän puhetta. Vaaleanpunahiuksinen punastui ja hymyili herttaisesti. Hän löysi itsensä taas pidemmän sylistä, eikä pannut pahakseen. Siinä oli hyvä.
"Haluatko, että kerron totuuden, vai...?" toinen jatkoi.
"Pyh", mies vastasi ennen kuin suuteli Dairen kosteita huulia. Hän silitti kevyesti noita jännittävän värisiä hiuksia, taisi todella olla kateellinen, kun oma luonnollinen värinsä oli niin tylsä...

Lavender seurasi innokkaan myyjän selostusta puvuista, vaikkei ymmärtänyt sanaakaan. Hän hymyili, ei siksi, että puvut olisi valittu hänelle sopiviksi, vaan siksi, että asiakaspalvelijan palava himo työhönsä räiskyi iloisesti näkyville.
Kolme melko neutraalinväristä pukua esiteltiin ja Daire kysyi:
"Pidätkö mistään? Sano ihan suoraan, jos kaikki ovat kauheita?" Hitsi. Vaaleanpunahiuksinen ei pitänyt yhdestäkään, muttei tiennyt kuinka pukisi ajatuksensa hyvin sanoiksi loukkaamatta Dairea tai myyjää ja vaikuttamatta liiaksi diivalta. Vaikka ehkä hän sitä oli.

"Eivät ehkä ole minun tyyliäni", hän lausui varovasti, kuin ehdottaen.
"Tuo toinen vaihtoehto, kultaiseen taittuva, olisi ehkä eniten, muttei sekään jotenkin... iske." Hän eksyi ajattelemaan löytyisikö mistään hänen tyyliinsä sopivaa pukua... Luultavasti ei. Täytyisi tyytyä johonkin, joka olisi eniten siihen suuntaan. Eikä Dairekaan välttämättä kehtaisi lähteä hänen kanssaan, jos hän näyttäisi yhtä paljon kimaltelevalta joulukuuselta kuin tavallisesti.

Hän katsoi Dairea kysyvästi.
"Vai mitä mieltä olet?" Olisi paras antaa toisen pitkälti päättää, niin löytyisi juuri siihen tiettyyn juhlaan sopiva.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavender oli suudellut ja hiplannut hiuksiani...pienen pienessä hetkessä meistä kahdesta oli muodostunut pesunkestävä pariskunta. Seurustelimmeko? hankala sanoa...pitäisi puhua Lavenderille. Vatsassa muljahti...saisin sanoa häntä miesystväksi...kumppaniksi. Hymy nousi väkisin ajatusteni siivittelemänä.

"Eivät ehkä ole minun tyyliäni. Tuo toinen vaihtoehto, kultaiseen taittuva, olisi ehkä eniten, muttei sekään jotenkin... iske", kaunokaiseni vastasi, eikä hänen sanansa yllättäneet minua laisinkaan.
"Vai mitä mieltä olet?" hän lisäsi katsoen minuun ihastuttavan kysyvällä ilmeellä. Silitin hänen poskeaan ja viitoin myyjää etsimään lisää.
"Olen sitä mieltä, mitä itse olet", vastasin kiusoittelevasti. Lieve maukaisi korvani juuressa. Tavoittelin kissaani ja laskin sen lattialle. Myyjä vilkaisi kauhuissaan kattiani ja tiesin hänen olevan kauhuissaan vaatteiden puolesta, jotka olisivat pian harmaan karvan peitossa. Lieve istua nökötti lattialla häntä vispaten. Hänen keltainen katseensa oli liimaantunut pukujen keskellä hyörivään mieheen. Se varmasti ajatteli tehdä miehen elämästä todella kurjaa.

Tummatukkainen mies asteli jälleen luoksemme mukanaan nyt jotain aivan erilaista. Ensimmäinen puku oli täysin kullan värinen...ja kyllä se kimalsi...liekkö siinä käytetty aitoa kultaa. Toinen puku oli lämpimän suklaanruskea, jonka puvun takissa oli tummemmalla ruskealla painettu kiemuraisia kuvoita. Kolmas taas oli vaaleampi, aika peruspuku, mutta kauluksessa ja hihoissa oli koristuksia, ja napit olivat kultaiset.

"Entäs näistä? miellyttääkö mikään miehenne silmää?" myyjä kysyi minulta. Vilkaisin Lavenderia kysyvästi: "Mitä pidät?"
Kiersin vaaleanpunahiuksisen taakse ja kiedoin käteni hänen vyötäisilleen. Hän ei saanut nyt katseellaan pyytää minulta apua...Lavender saisi aivan itse päättää millaisen puvun päällensä pistäisi. Hän olisi upea missä tahansa, ainakin minun silmissäni... Lieve päätti jättää ilkiteonsa ja pehmein askelin se asteli Lavenderin jalkojen juureen puskien...jaahas...Lavender olisi nyt Lieven omistuksessa...

____
Varja | Lavender Underwood

"Olen sitä mieltä, mitä itse olet", Daire vastasi. Hmph. Tuostako piti nyt olla apua... Lavender joutuisi itse valitsemaan pukunsa, mälsää. Tai eihän se suinkaan mälsää todellisuudessa ollut, hän kun itse taisi rakastaa vaatteita yhtä paljon kuin myyjä. Voisi tulla jännittävä keskustelu, jos heillä vain olisi sujuva yhteinen kieli. Sääli.

Mies seurasi kissan puuhia sivusilmällä, tarkemmin hän tarkkaili asiakaspalvelijaa, joka viiletti seuraavien pukujen kimppuun. Kimallus nappasi Lavenderin katseen - tietysti. Hän kallisti päätään hivenen, kaksi muuta pukua jäivät sen varjoon armotta.

"Mitä pidät?" Daire kysyi, Lavender olisi halunnut kysyä toisen omaa mielipidettä, mutta asetelma esti sen. Hän mittaili ja katseli pukuja mietiskellen, kunnes kissa ilmestyi hänen jalkoihinsa. Mitä muuta hän olisikaan voinut tehdä, kuin nostaa tuon karvapallon syliinsä? Hän silitteli ja rapsutti lämmintä eläintä olettaen, että se pian haluaisi takaisin maahan tuhoamaan myyjän uran karvottamalla joka ikisen liikkeen vaatteen.

"Tuo on tyylikäs", hän lopulta arvioi ääneen. Vaaleanpunahiuksinen ei kuitenkaan halunnut mennä vannomaan, että kultainen pukisi häntä. Hopea oli tuntunut jo pitkään enemmän omalta, varsinkin suurilla pinnoilla. Mutta kimallus oli aina kimallusta, samoin kuin pehmeä ja pörröinen oli aina sitä.
"Mutta en tiedä. Ei sekään ehkä", Lavender totesi varovasti. Hän oli saanut rohkeutta esittää oman mielipiteensä, kun Daireltakaan ei ilmeisesti saanut arvioita.

"Kuinka hän tarjoaa ruskeansävyisiä pukuja? Näytänkö siltä, että pukisin jotakin ruskeaa ylleni..." hän mutisi puoliääneen. Murretut värit eivät muutenkaan oikein kuuluneet lempiväreihin, vaikka tietysti asun muu väritys saneli pitkälti muutkin värit.
"Se ei sovi minulle", hän vielä selvensi, vaikka tiesi jo valmiiksi, että Daire olisi eri mieltä... Toiselle kyllä sopi maanläheiset värit. Hän oli siitäkin hieman kateellinen, tai iloinen toisen puolesta. Ei hän ottanut itsestään selvää.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Tuo on tyylikäs. Mutta en tiedä. Ei sekään ehkä", Lavender totesi silmäillen pukuja Lieve sylissään. Nyökkäilin lähinnä itselleni hänen selkänsä takana. Kieltämättä kultainen kimallus jotenkin sopi safiirisilmän tyyliin.
"Kuinka hän tarjoaa ruskeansävyisiä pukuja? Näytänkö siltä, että pukisin jotakin ruskeaa ylleni...Se ei sovi minulle", kaunokainen esitteli mielipiteitään jo hieman rohkeammin. Naurahdin lempeästi.

"Tuokaa jotain muuta kuin ruskeaa, rohkeaa mutta eleganttia...jotain missä hänet huomataan aivan varmasti", selitin nopealla ranskan kielellä...oman äidinkielen käyttäminen toi väkisin pienen koti-ikävän...en ikävöinyt perhettäni...mutta maatani kyllä...outoa sinänsä. Ranskassa asuessani en koskaan ajatellut rakastavani sitä...mutta nyt...Kiedoin käteni paremmin Lavenderin solakan vartalon ympärille. Ennemmin lohduksi itselleni.

Myyjä nyökkäili ja kolmannen kerran lähti etsiskelemään sitä oikeaa pukua.
"Lavender...", kuiskasin toisen korvaan...miehen nimen käyttäminen tuntui jännittävältä. En jatkanut lausetta...sanat jäivät ajatusten tasolle...tahtoisitko olla kanssani...miten vaikeaa olikaan kysyä tuota...Myyjä palasi kantaen lisää, nyt huomattavasti värikylläisempiä vaihtoehtoja...hänen ilmeestään näki, että hän alkoi hätääntyä kun Lavenderia ei voinutkaan noin vain miellyttää.
Malliltaan hyvin yksinkertaisia pukuja, mutta kankaat olivat kiiltäviä, hopeana ja sinisenä. Musta miestenpuku, joka muistutti malliltaan 1800-luvun miesten vaatetusta, napeissa ja kauluksessa sekä hihoissa oli kultaisia yksityiskohtia. Oli myös muutamia vaaleanpunaisen sävyisiä pukuja, jotka herättivät huomiota jo pelkällä värillään. Myyjä hymyili, mutta pieni hikipisara otsalla paljasti hänen hermoilevan.
"Joko näyttää paremmalle?" kysyin hellästi sinisilmältä. Pyöritin yhtä vaaleanpunaista hiuskiekuraa sormeni ympärille...jospa Lavender haluaisi sovittaa jotain...pukukopin suoja tuntui kutkuttavalle ajatukselle...kätkisi suudelmat...kätkisi kaiken...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire kietoi kätensä tiukemmin Lavenderin ympärille. Lämpö levisi vielä paremmin jokaiseen soluun, mies hymyili. Kissakaan ei rimpuillut irti otteesta. Vaaleanpunahiuksinen tunsi kuuluvansa juuri siihen, kuin hän olisi yhtäkkiä ollut osana pientä perhettä.
Hän punastui juuri parahiksi, kun toinen kuiskasi hänen nimensä. Mies käänsi päätään refleksinä sivulle kuullakseen paremmin mitä Dairella oli sanottavana. Ilmeisesti ei mitään. Jostain syystä nimi kuulosti paljon paremmalta toisen sanomana, jopa kauniilta. Ei hän koskaan ollut pitänyt nimeään rumana, mutta ei nyt niin erityisen nättinäkään.

Lavender seurasi uteliaana, kun myyjä toi huomattavasti potentiaalisempia vaihtoehtoja näytille. Musta puku näytti tosiaan mielenkiintoiselta, sen hän pystyi miltei kuvittelemaan päälleen, vaaleanpunaiset taas saivat jäädä.
"Eikö vaaleanpunainen veisi kaiken tehon hiuksistani?" mies kysyi Dairen mielipidettä huomattuaan tuon pyörittelevän vaaleanpunaista hiussuortuvaa.
"Olisiko oikeastaan aihetta valita hillitympi väri? En haluaisi joutua kovin suuren huomion kohteeksi, kun en kuitenkaan kuulu siihen joukkoon muutenkaan..." Lavender tunnusti huulta purren. Hän oli edelleen hieman epävarma lähdöstä.

Vaaleanpunahiuksinen silitteli kissan harmaata silkkiturkkia ja rapsutti mahaa. Pieni paniikki hivuttautui mieleen; mitä ihmettä hän tekisi niissä juhlissa. Näyttäisi friikiltä pukumiesten ja kauniiden naisten seassa? Ei hän osaisi puhuakaan heille mitään.. Vaaleanpunahiuksisen pitäisi turvautua kokonaan Dairen hoiviin, ja vaikka hän ei ollut tottunut sellaiseen, ei idea vaikuttanut hetken mietittyään niin kamalalta. Ehkä hieman avuttomalta.

"Miltä tuo näyttäisi?" hän kysyi toiselta osoittaen mustaa pukua kultaisilla yksityiskohdilla. Mies tasapainotteli hetken kissaa yhdellä kädellä, ja kaappasi sen turvallisesti syliinsä kun Daire oli saanut vainun siitä, mistä puvusta hän puhui.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Eikö vaaleanpunainen veisi kaiken tehon hiuksistani?" Lavender kysyi avioiden vilkaistessaan vaaleanpunaisia pukuja. Naurahdin lämpimästi hänen takanaan.
"Voi olla", vastasin ja suukotin hänen takaraivoaan. Lavenderin hiukset tuoksuivat hyvälle...mitähän shampoota kaunokainen käytti.
"Olisiko oikeastaan aihetta valita hillitympi väri? En haluaisi joutua kovin suuren huomion kohteeksi, kun en kuitenkaan kuulu siihen joukkoon muutenkaan..." ,sinisilmä jatkoi epäröintiään. Hänen epävarmuutensa oli suloista mutta ymmärrettävää. Muistin kuinka itse astuin virallisesti seurapiireihin kuusitoistavuotiaana. Isäni oli koko aamun ennen juhlia painottanut sitä, jos en suoriutuisi siitä kunnialla, saisin mennä suorinta tietä kaivamaan itselleni hautapaikkaa...

Toisaalta Lavenderia saattoi jännittää vielä enemmän kuin minua. Hänellä ei ollut vuosien etikettikoulutusta takanaan.
"Ei tarvitse. Laitat vain hiuksesi poninhännälle, tai yhdelle letille, niin en usko että joudut huomion keskipisteeksi", neuvoin kaunokaistani hymyillen, vaikka tämä ei kasvojani nähnytkään.

"Miltä tuo näyttäisi?" safiirisilmä lopulta osoitti mustaa pukua. Kieltämättä olisin valinnut itsekin hänelle juuri tuon puvun. Se oli leikkaukseltaan erikoinen, mutta musta väri ei herättäisi liiaksi huomiota. Irrotin otteeni miehestä.
"Hän pitää tuosta", tulkkasin myyjälle:"Hän varmaan tahtoisi sovittaa takkia, että housuja."

Huojentuneisuus myyjän kasvoilla oli vilpitön. Läheisestä rekistä löytyi suorat mustat housut, jotka tummatukkainen mies ojensi auliisti minulle. Jännitys tuntui koko kehossa kun käännyin Lavenderiin päin.
"Mennäänkö sovittamaan?" kysyin tyynen rauhallisesti, mutta en voinut olla iskemättä hänelle silmää...

____
Varja | Lavender Underwood

"Ei tarvitse. Laitat vain hiuksesi poninhännälle, tai yhdelle letille, niin en usko että joudut huomion keskipisteeksi", Daire sanoi värinvalintaan. Siispä; ei saanut juoda, eikä riidellä, eikä harrastaa vessassa seksiä ja piti letittää hiukset, niin kaikki oli hyvin. Mitä kaikkea Lavender olikaan valmis tekemään miesten eteen... Ilmeisesti ainakin esittämään illan ajan sellaista, joka ei ollut eikä tosiaankaan koskaan halunnut olla. Vaaleanpunahiuksinen hymyili vienosti. Kun olisikin helppo hypätä roolista toiseen...

Puhuttuaan myyjälle ranskaa, Daire katosi lähietäisyydeltä ja jätti vilun jälkeensä. Lavender värähti kylmistä väreistä, jotka katosivat puolet nopeampaa kuin olivat saapuneet - mies huomasi myyjän ojentavan mustat housut Dairelle, joka sanoi: "Mennäänkö sovittamaan?" iskien silmää.
Mennäänkö. Me.
"Yhdessä?" vaaleanpunahiuksinen naurahti kulmiaan kohottaen. Ei sillä että se olisi kovin huonolta idealta kuulostanut, hän ei vain ollut odottanut mitään noin... tuollaista! Daire ei ensimmäisenä vaikuttanut henkilöltä, joka juoksee sovituskopin suojiin tekemään ties mitä. Ulkonäkö voi tietysti pettää, eikä Lavender nyt olettanutkaan toisen olevan jäykkä bisnesmies. Hyvä on, oletti. Pikkuhiljaa oletukset (onneksi) lähtivät murtumaan.

Mies kipitti edeltä suuntaan, jossa oletti koppien sijaitsevan. Hän peräti löysi paikalle (Lavenderin suuntavaisto oli kaupoissa ja kauppojen välillä kaupungilla lähes pettämätön - missään muualla siitä ei sitten ollutkaan niin mitään hyötyä) ja livahti verhon välistä kopin sisäpuolelle. Korkkiruuvit olivat pikkuhiljaa pettämässä, niinpä hän seisahtui pöyhimään niitä paremmin. Daire kieputtelema suortuva oli saanut oman tahdon ja oli nyt hieman erillään muista, eikä tahtonut asettua. Ei sitten.
Hän hymyili toiselle peilin kautta, kun toinen suvaitsi saapua perässä.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavender vaikutti hetken hämmentyneeltä ehdotukseeni. Mutta ilmeisesti myöntyi, kerta kieltävääkään vastausta ei kuulunut. Mies käveli edelläni sovituskopin suuntaan. Varmoin askelin seurasin lyhyemmän perässä sovituskoppiin, jossa kaunokaiseni pöyhki hiuksiaan. Lavender hymyili peilin kautta, ja hymyilin hänelle takaisin. Laskin mustat housut penkille...entä nyt...pieni epävarmuus ujuttautui mieleen...mutta se kaikkoaisi pian, siitä olin varma. Astuin askeleen lähemmäs sinisilmääni ja käänsin hänet ympäri, jotta hänen kasvonsa kohtaisivat omani. Silitin miehen vaaleita kasvoja, kunnes lopulta löysin huuleni jälleen hänen huuliltaan. Ei olisi keskeytyksiä, eikä vieraita katseita. Kädet harhailivat Lavenderin kyljillä ja selällä...Huuleni hamusivat kaulan herkkää, maidonvalkeaa ihoa, mikä olisi pian täynnä pieniä punaisia synnin merkkejä...

Havahduin siihen miten polttava kyynel valui silmäkulmastani poskelle...en tehnyt elettäkään pyyhkiäkseni märän pisaran pois...onnenkyyneleitä...ne olivat kuin helmiä, yhtä arvokkaita, ja harvinaisia...olinko koskaan ennen itkenyt onnesta...surusta kyllä, monta monta kertaa...onnesta...ei koskaan...tunsin miten poskeni punehtuivat häpeästä...en halunnut näyttää kyyneliäni, en tällaisena hetkenä...Siitä huolimatta painoin kasvoni hänen olkapäätään vasten ja puristin miehen itseäni vasten...en päästänyt ääntäkään...en pienintäkään inahdusta, vaan annoin kyynelten valua hiljalleen...oli kuin suuri taakka olisi hävinnyt noiden kyynelten mukana...ainakin hetkeksi...

Olin hetken hiljaa, ja pidin kaunokaistani vain sylissäni. Halusin niin kertoa mitä tunsin...hän saattaisi säikähtää...sanoa ettei tuntenu samoin...
"Rakastan sinua...Lavender", kuiskasin toisen korvaan niin hiljaa, etten meinannut itse edes kuulla omia sanojani...

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender hymyili vieläkin, kun Daire käänsi hänet ympäri, eikä ollut yllättynyt.
Hän upposi harmaisiin silmiin, ja vaikka oli nähnyt ne jo useasti, ne eivät koskaan olleet olleet niin kauniit. Tai lämpimät, täynnä tunnetta. Samoin kuin katsetta seuraavat suudelmat. Mies taivutti niskaansa taakse, kun ne siirtyivät kaulalle. Hän ehti huomioida kimaltavan kyynelen toisen poskella ja kohottaa kätensä pyyhkiäkseen sen, kysyäkseen miksi, mutta Dairen toiminta esti sen. Lavender olikin pian tiukassa halauksessa, johon hän kömpelösti vastasi kiertämällä hentoiset kätensä pidemmän ympärille.

"Rakastan sinua...Lavender", kuului hyvin hiljainen kuiskaus. Nuo sanat pyöräyttivät miehen ajatukset hetkessä järjestyksestä täysikokoiseksi hurrikaaniksi. Kaikki oli ollut selvää, tai ainakin suurinpiirtein, sopivasti hieman pimennossa. Vaan ei enää.
Vitsailiko toinen? Rakkaus ei tosin ollut leikin asia, Lavender pystyi arvaamaan, ettei tuollaisella menneisyydellä varustettuna juuri naureskella moisesta. Hän tunsi kuinka lihakset kiristyivät ja sydämensyke kiihtyi. Sitä paitsi, mikä oli tuo ajankohta tunnustaa tuollaista?! Sovituskopissa, toisella tapaamisella?! Vaaleanpunahiuksinen tunsi myös ärtyvänsä, ei tuollaista sanota ääneen näin pian.

Mies oli kuitenkin eniten pahoillaan toisen puolesta, mikäli tuo nyt tosissaan oli. Se ei kuitenkaan selittänyt kyyneliä, Lavender päätyi viimeiseksi tulokseen - Daire oli surullinen ja haki lohdutusta. Tietysti. Hurrikaani asettui.
"Tapasimme vasta muutama päivä sitten", vaaleanpunahiuksinen lausui lempeästi. Hän silitti oransseja, pehmeitä suortuvia ja rentoutui taas. Toisen käytös totisesti oli kummallista, mutta ehkä toisella ei yksinkertaisesti ollut ketään kenelle puhua tai jota vasten nojata. Lavender oli valmis olemaan juuri se. Hän suukotti toista kevyesti. Hymy tosin oli mennyt ajatusten mukana.
Miksi Daire itki. Ei kai hän ollut itse tehnyt mitään.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Tapasimme vasta muutama päivä sitten", olivat sanat, jotka Lavender lausui. Jos tilanne olisi ollut hiukkaakaan erilainen, olisin voinut jopa nauraa. Pystyin melkein kuvittelemaan isäni vakavat kasvot vääntyneenä voitonriemuiseen ilmeeseen: ei kukaan sinua rakasta...Ei todellisuus ollut kuin elokuvissa. Eivät ihmiset törmää sielunkumppaniin keskellä katua. Ei toinen heistä pudota kaulahuiviaan, jonka toinen nostaisi...eivät katseet kohtaisi, ja tieto rakkaudesta leviäisi koko kehoon ja mieleen...Säikähdin, kuinka surullinen olin kaunokaiseni lauseesta. En olisi saanut olettaaa hänen lausuvan takaisin rakkauden sanoja...miksi olinkaan niin tyhmä.

Odotin pienen hetken, kunnes kyyneleeni olivat kuivuneet. Ja kun viimein nostin päätäni, oli kuin en olisi koskaan itkenyt. Yritin hymyillä Lavenderille, ja olla kuin en olisi edes sanonut mitään. Vaikeahaan se oli, kun sydän tuntui murskautuvan.
"Annahan kun autan tämän yllesi", koitin sanoa lempeästi. Kurottauduin ottamaan puvun takin, ja pitelin sitä niin, että Lavender saisi sen ylleen. Ja hyvältähän se näytti miehen päällä, siitä ei päässyt mihinkään.
"Sopii sinulle...Odotan tuossa ulkopuolella, niin saat kokeiltua housuja. Olen ihan verhon takana, jos tarvitsen toisen koon", lausuin ja kuulostin omaan korvaani kireältä. Peittääkseni omituisen ilmapiirin suukotin Lavnderin poskea ennen kuin livahdin verhon välistä toiselle puolelle.

Lieve tassutteli jalkojeni juureen ja jäi siihen istumaan tuijottaen minua. Pudistin kissalle päätäni. Se naukaisi, ja sen ilme tuimeni...mitähän sinäkin kattivanhus yrität minulle sanoa, pohdin mielessäni nojaten seinään...Sitäkö, etten luovuttaisi niin helposti...Nostin Lieven syliini ja rapsuttelin sen korvia. Niinpä kai...ei pitäisi luovuttaa...en kuitenkaan tapaisi koskaan ketään Lavenderin kaltaista...enkä todellakaan halunnut heittää tätä mahdollisuutta muiden turhien unelmien mukana menemään...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire näytti päällisin puolin toipuneen itkukohtauksestaan, jolle ei vieläkään antanut selitystä. Lavender oli pakahtua, kun halusi niin kovasti kysyä mitä tapahtui - mutta toinen oli taas askelen edellä. Vaaleanpunahiuksinen pujahti ojennettuun takkiin ja tunsi olonsa jokseenkin typeräksi. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä tapahtui parhaillaan, mitä juuri äsken tapahtui tai mitä tuleman piti.

"Sopii sinulle...Odotan tuossa ulkopuolella, niin saat kokeiltua housuja. Olen ihan verhon takana, jos tarvitsen toisen koon",
Daire sanoi vielä, suukotti poskea ja katosi. Mies poimi housut käteensä ja laski ne takaisin sovituskopin tuolille. Hän ei voinut enää kuin tuijottaa niitä mietteliäänä; oliko Daire käyttäynyt muutenkin hieman kummallisesti, vai ylitulkitsiko hän itse? Lopputulos mietteissä ei ollut kovin hyvä.

Ajatuksissaan viipyen Lavender pudotti omat farkkunsa lattialle. Vyön niitit ja solki kilahtivat. Toisaalta hän olisi halunnut vaatia nopeaa ja suoraa vastausta, toisaalta hänen ei olisi tehnyt mieli jo nyt sotkea kaikkea.
"Daire... Tulisitko tänne?" sinisilmä kutsui yrittäen kuulostaa mahdollisimman vetoavalta. Ei kestänyt kovin montaa sekunnin murto-osaa, kun hän tajusi vasta poimineensa toiset housut käteensä, eikä vielä pukeneensa niitä... Hienosti. Sentään bokserit olivat pysyneet jalassa. Hän punastui, mutta yritti päästä asian ytimeen heti huomatessaan verhojen heilahtavan ihmiskosketuksen merkiksi.

Vaaleanpunahiuksinen asetti kädet lanteilleen ja kallisti päätään nähdessään Dairen palaavan samalle puolelle verhoja.
"Mitä tapahtui? Mistä oli kyse?" hän uteli lämmin sävy äänessään. Tiedonjano ja lempeys varmaan paistoivat kopista ulos asti, kun hän odotti vastausta harmaista silmistä. Hän toivoi kovasti, ettei Daire käsittäisi häntä millään tapaa väärin, vaikka hetken mietittyään huomasi miljoona erilaista tapaa tulkita omat kysymyksensä. Hitto. Miten artikulaatio saattoikin olla niin vaikeaa tässä tilanteessa, kun se muuten oli niin helppoa.

____
Dalamar | Daire Deschamps

En ehtinyt kauaa seisoskelemaan verhon toisella puolen kun kuulin Lavenderin ihanan äänen.
"Daire... Tulisitko tänne?" kaunis mies huhuili. Kurtistin kulmiani hämmentyneenä...toinen ei pyytänyt pienempää tai isompaa kokoa...Laskin kissan alas ja pujahdin takaisin sovituskoppiin. En jotenkaan osannut odottaa näkeväni kaunokaista seisoskelemassa siinä puolipukeissa, niin kuin ei mitään. Lievä roosan häivähdys poskillani kertoi varmasti, miten ihanalta toinen näytti. Hetken jo kerkesin toivoa intohimon tuulahdusta, mutta Lavenderilla olikin ihan muuta asiaa...

"Mitä tapahtui? Mistä oli kyse?" mies kysyi kädet lanteillaan. Yskäisin hiljaa, ja yritin kerätä ajatuksiani, mikä oli lievästi sanottuna hankalaa, kun elämäni mies seisoi edessäni syötävän seksikkäänä.
"Äh...ei se ollut mitään...minä vain...", koitin keksiä sopivaa lausetta. Mutta mikään ei tuntunut järkevältä. Jos kertoisin totuuden, joutuisin aloittamaan ihan alusta...kertomaan kaiken isästäni, elämästäni, surustani...ja kuinka kaiken sen jälkeen paatunut sydämeni oli vihdoin löytänyt jotain, jonka vuoksi itkeä...ilosta. Mutta tuskin voisimme nököttää sovituskopissa kaiken sen aikaa...
"Olen vain onnellinen, kun tapasin sinut, cheri", muotoilin lopulta ainoan järkeä hipovan lauseen. Tartuin enkeliäni käsistä ja nostin ne hänen päänsä yläpuolelle. Hellästi johdatin hänet peiliä vasten, suudellen noita houkuttelevia huulia...

"Tarvitsetteko apua herrat?" myyjän ranskalainen lausahdus kuului aivan verhon takaa. Voiko olla totta...Päästin tuskastuneena Lavenderin käsistä irti, ja katsoin häntä virnistäen...
"Ehkä myöhemmin", kuiskasin hänelle ja näykkäisin hänen korvanlehteään.
"Kaikki on loistavasti", vastasin myyjälle ranskaksi...mies tuntui olevan varsin utelias...

"Mutta, ehkä sovitat nyt niitä housuja", totesin kaunokaiselleni hymyillen hänelle hellästi. Kukaan ei vetänyt hänelle vertoja...saatikka noille silmille...kuin pienet lammet, joihin halusin upota ikuisesti...

____
Varja | Lavender Underwood

Dairen takeltelu sai Lavenderin kurtistamaan vaaleanpunaisia kulmiaan. Mitä tämä oli... Eikö toinen ollutkaan itsevarma ja charmantti viettelijä? Ainakaan Lavenderin lankeamiseen ei vaadittu montaa valloittavaa hymyä ja kaunista sanaa tuon miehen huulilta.
"Olen vain onnellinen, kun tapasin sinut, cheri", oli vastaus, jonka sinisilmä lopulta sai. Hän ei tiennyt kuinka sen tulkita, Daire oli kuitenkin juuri itkenyt mystisesti... Kauaa mies ei ehtinyt pohtia, kun taas tunsi toisen lämmön omaa vartaloaan vasten, kädet ranteillaan ja pian pään yläpuolella. Vaativat huulet löysivät huulille, selkäkin tapasi peilin. Tosin suudelma jäi miltei yhtä lyhyeen kuin mietintätauko, kun myyjä kuulosti verhon takana kärsimättömältä. Vaikka kuinka hän olisi itse halunnut olla välittämättä keskeytyksestä, Daire irrotti otteensa ja virnisti.
"Ehkä myöhemmin", kuului kuiskaus - eikä Lavender voinut olla inahtamatta hiljaa nauttivasti hampaiden vieraillessa hänen korvalehdellään.

"Mutta, ehkä sovitat nyt niitä housuja", Daire vielä sanoi hymyillen. Tosiaan, sovittamaanhan hän oli tullut. Mies poimi housut taas käsiinsä ja astui niihin siinä toisen edessä. Miksipä enää piilottelemaankaan, eikä pukeminen vieraidenkaan edessä ollut yhtä vaikeaa kuin riisuminen.

Hän kääntyi kohti peiliä ja sulki housujen vetoketjun jääden vielä asettelemaan takkia paremmin. Hän loi Daireen mietteliään katseen peilin kautta.
"Mutta... tarkoitatko tosissaan mitä sanoit?" vaaleanpunahiuksinen ei malttanut olla kysymättä. Ääni oli hiljainen, miltei kuiskaus, ja varovainen. Eihän tuohon voinut vastata kuin yhdellä tavalla, mutta silmistä voisi erottaa valheen, jos sai pidettyä katsekontaktin. Jos ei..no kertoi kai sekin jotain.

Lavender astui askelen taaksepäin nähdäkseen itsensä paremmin, muttei irrottanut katsettaan toisesta ennen kuin sai jonkinlaisen vastauksen. Hermostutti, tietenkin. Ei kai kukaan nyt noin hetkessä rakastu, ei kai. Hän tunsi samalla suunnatonta iloa, kun oli saanut kuulla nuo sanat niin pitkästä aikaa, sille tunteelle ei vain löytynyt kuvaavia sanoja. Sinisilmä ei edes yrittänyt peittää hermoilunsa merkkejä.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Lavender poimi housut takaisin ja ryhtyi pukemaan. Nojasin rennosti pukukopin seinään. Nuo valloittavan kauniit silmät tuijottivat minua peilin kautta. Hymyilin miehelle hellästi. Housut sopivat hänelle...hänestä tulisi juhlien kiistaton kuningas...siitä olin täysin varma...

"Mutta... tarkoitatko tosissaan mitä sanoit?"
Lavender kysyi yhtäkkiä. Hänen katseensa oli vaativa. Eikö hän uskonut...vai halusiko toinen vain varmistaa asian. Astuin askeleen lähemmäs ja kiedoin käteni hänen ympärilleen...
"Tietenkin...voit uskoa, en sanoisi niin huvikseni", huokaisin täydestä sydämestäni. Koskaan ennen ei ole tullut vastaan ketään kenelle sanoa rakastavansa...Ja Lavenderille halusin sanoa niin...vielä monta monta kertaa...Käänsin miehen hellästi ympäri, halusin, että hän katsoisi minuun. Tuona hetkenä, kun katsoin Lavenderin syvän sinisiin silmiin, uskoin, että Jumala oli olemassa...ei kukaan muu pystynyt luomaan mitään niin kaunista. Kumarruin suutelemaan hänen pehmeitä huuliaan.

"Rakastan sinua Lavender...ja aion sanoa sen yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sanot rakastavasi minua", lausuin melkein juhlallisesti. Suutelin häntä uudestaan...Jos hän ei vielä tuntenut minua kohtaan muuta kuin ihastusta, olin valmis tekemään kaikkeni muuttaakseni nuo tunteet rakkaudeksi...

____
Varja | Lavender Underwood

"Tietenkin...voit uskoa, en sanoisi niin huvikseni", Daire sanoi kietoen kädet hänen ympärilleen. Juuri kuten Lavender oli arvellutkin, eikä silmissäkään näkynyt valheen häivettä. Toisen lämpö tuntui ihanalta, nyt vielä aivan eriltä kuin aiemmin - hän tosiaan tunsi jo olevansa rakastettu. Kuumat kyyneleet kostuttivat siniset silmät ja Daire olikin yhtäkkiä hänen edessään. Onnellinen hymy ei voinut kuvailla tunnetta, jonka nuo sanat aiheuttivat, mutta antoi se jo hieman osviittaa. Suudelmassa oli rakkautta, jollaisesta Lavender ei ollut osannut edes haaveilla aiemmin.

"Rakastan sinua Lavender...ja aion sanoa sen yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes sanot rakastavasi minua", terässilmä totesi. Kaiken täydellisyyden keskellä se nauratti Lavenderia, toisto auttoi lapsia oppimaan sanat, ehkä siis vaaleanpunahiuksinenkin oppisi taas rakastamaan, kun saisi aimo annoksen vastarakkautta...

Toisen suudelman jälkeen hän sai jo suunvuoron.
"Daire, olet ihana... mutta tarvitsen aikaa. Anna minun tutustua ensin, oppia tuntemaan rakkaus ensin", hän kuiskasi edelleen hymyillen. Lavender silitti Dairen veistoksellisen upeaa poskea ja suukotti toisen suupieltä. Hän olisi voinut jäädä siihen ikuisuuksiksi, rakastua ja sulaa siihen. Ikuisuuden saattoi rakastuminen viedäkin. Eiköhän toinen ymmärtäisi... Kunhan ei loukkaantuisi, tai olettaisi hänen heti tuntevan samoin. Vaaleanpunahiuksinen ei koskaan ollut ollut kovin yksinkertainen tunteiltaan tai tunnetiloiltaan.

Sinisilmä astahti muutaman askelen taaksepäin ja pyörähti ympäri miltei hypähtäen. Ei hän omaa tilaa hakenut.
"No, mitä sanot?" mies kysyi päätään kallistaen. Hän katsoi peiliin, ja vaikka ei sen kummemmin perustanut mustasta värinä, oli kyllä melko tyytyväinen vaatteiden ulkonäköön. Ihme kyllä koko oli sattunut juuri oikeaan, ja vaatteet istuivat hyvin.

_____
Dalamar | Daire Deschamps

"Daire, olet ihana... mutta tarvitsen aikaa. Anna minun tutustua ensin, oppia tuntemaan rakkaus ensin", Lavender sanoi silittäen poskeani. Kyllä minä ymmärsin...en voinut vaatia toista ihmistä tuntemaan heti samalla tavalla kun minä itse tunsin. Suutelin hänen silmäkulmaansa hellästi.
"Olkoon sitten niin...mutta sanon silti rakastavani sinua", huokaisin leikkisästi. Lieve tassutteli verhon alta...se ilmeisesti halusi huomiota.
Lavender kääntyi katsomaan itseään peilistä ja minä nostin vanhan laiskan kissani syliin. Kuulin myyjän naputtavan hermostuneena jalkaansa lattiaan ulkopuolella.

"No, mitä sanot?" kauniimpi osapuoli kysyi. Hän kallisti sievästi päätään. Hymyilin hänelle hyväksyvästi...Lieve naukaisi.
"Ilmeisesti olemme molemmat samaa mieltä, näytät upealta", sanoin nauraen ja silitin Lieveä leuan alta.
"Varmaan otamme puvun? Tarvitsetko kengät?" kysyin ja astuin toisen taakse suudellen hänen niskaansa. Puku sopi miehelle, kuin se olisi tehty hänelle...vai no...olisin mieluusti katsellut häntä ilman rihman kiertämään....

Myyjä yskäisi. Pyöräytin Lavenderille silmiäni ja katosin verhon taakse. Sillä sekunnilla miesmyyjän kasvoille ilmestyi tuo sama imelä asiakaspalveluhymy.
"Onko kaikki hyvin? Sopiiko puku miehellenne?" hän kysyi hikipisaran valuessa ohimolle. Nyökkäsin.
"Kyllä, kyllä, puku sopi kuin valettu", vastasin ja heilautin kättäni puheeni tahdissa...Vilkaisin syrjäsilmällä verhoa...Syvä huokaisu...rakastan sinua Lavender...

____
Varja | Lavender Underwood

"Olkoon sitten niin...mutta sanon silti rakastavani sinua", Daire vielä sanoi. Nyt se tuli, punastus. Ei tosin ehkä yhtä vahvana kuin tavallisesti, mutta tulipahan kuitenkin. Hän hymyili kuin ei koskaan. Lavender ei ollut koskaan ennen ollut moisessa tilanteessa, hän oli tunnustanut rakkautensa aina ensin ja silloinkin vasta pitkähkön seurusteluajanjakson päätteeksi. Tämä oli jännittävää, ja niin sanoinkuvaamattoman ihanaa.

"Ilmeisesti olemme molemmat samaa mieltä, näytät upealta", ja kissa naukaisi. Sinisilmä pyörähti vielä toistamiseen ja seurasi itseään peilistä. Kyllähän se sopi, eikä ollut niin pramea kuin muut vaihtoehdot. Vaikka olihan tuossakin perinteitä rakastaville sulattamista... Jospa Lavender esittäisi mykkää juhlissa? Ei tarvitsisi yrittää epätoivoisesti kehitellä tylsää small talkia ihmisten kanssa joita ei tunne eikä haluakaan tuntea...
"Varmaan otamme puvun? Tarvitsetko kengät?" Daire sanoi keskeyttäen miehen juonet. Lavender nyökkäsi tomerasti puvunvalintaan, mutta puri samassa huultaan. Kengillekin olisi käyttöä, mutta eihän oikeasti voisi käyttää toisen rahoja niin paljoa. Omatuntoon koski ja kovaa.

Dairen lämmön tunteminen karkotti omatunnon äänen ja suudelma niskaan sinetöi päätöksen. Hän naurahti äkillistä läheisyyden hakemista, vaikka oli kai tuo ollut odotettavissa. Hän silti jaksoi yllättyä yhä uudestaan, kun Daire ei kadonnutkaan viereltä. Ja hän muisti, että oli tosiaan tavannut toisen vasta muutama päivä sitten... Se tuntui ikuisuudelta, hyvältä ja vaaleanpunaiselta ikuisuudelta.
"Eiköhän olisi tarvetta kengillekin", Lavender myönsi ujosti. Hän yritti muistutella itselleen, että Daire itse ehdotti vaatteiden ostelua, ei hän. Syy ei ollut sinisilmän.

Myyjä vaikutti hirvittävän levottomalta, vaikka ei ollut heti alkujaan vaikuttanut Lavenderin silmiin millään tavalla homofobiselta... No, asiakaspalvelijat osaavat olla ketkuja, ja vaaleanpunahiuksinen tiesi sen oman ammattinsa kautta. Daire livahti verhon toiselle puolelle ja kuului puhuvan myyjän kanssa. Mitäs miehen oli sitten tarkoitus tehdä. Hän seisoi kopissa epätietoisena hetken, kunnes astahti ulos turvapaikastaan aurinkoisesti hymyillen. Mitäs sitten.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Eiköhän olisi tarvetta kengillekin", oli Lavender todennut arasti. Hymyilin hänelle säteilevästi...ei minun tilitäni rahat loppuneet, jos toinen sitä mietti...mutta oli ihanaa nähdä, että hän ajatteli minua.
"Voimme katsoa niitäkin täältä", totesin ennen kuin poistuin sovituskopista.

Pian kaunokainen astui ulos sovituskopin kätköistä hymyillen kuin pieni aurinko. Myyjä taputti käsiään yhteen.
"Mahtavaa!" hän huudahti ranskaksi ja alkoi kiertämään Lavenderin ympärillä, kuin kissa kuumaa puuroa. Katsoin vaaleanpunahiuksista anteeksipyytävästi.
"Hän tarvitsee vielä kengät", pysäytin miehen hartaan tutkimuskierroksen rakkaani ympärillä. Myyjä nyökkäsi ja viittoi meitä seuraamaan liikeen toiseen päähän missä kengät olivat siisteissä pinoissa ja näytekappaleet aina hyllyköiden edustalla. Valinnanvaraa ainakin oli.

"Valitse ne mitkä eniten miellyttävät", totesin ja suutelin Lavenderin pehmeitä huulia ennen kuin istuuduin nahkatuolille seinän vierellä. Lieve oli näyttänyt löytävän mukavaa repimistä vaatteiden puolelta. Kuului kirkaisu, kun miesmyyjä älysi rakkaan kissani tuhoavan, jotain muotimaailman kuuminta uutuutta...ei Lieve tavallisesti käyttäytynyt niin, mutta se tuittuili huomatessaan, ettei joku pitänyt hänestä...ja myyjä selvästi inhosi kissoja. Naurahdin...vaikka ei olisi kenties pitänyt...mutta myyjän ilme oli niin hervoton...hän varmaan purskahtaisi pian itkuun.
"Lisätkää se laskuun", totesin huolettomasti ja kiinnittin katseeni Lavenderiin, joka katseli kenkiä. Hän oli mielettömän kaunis...kuin tuulahdus taivaasta...

"Löytyykö mitään?" Nojasin päätäni seinään ja nostin toisen jalan ristiin toisen päälle. Syrjäsilmällä näin kuinka myyjä kiikutti käsissään riekaleista takkia...voi Lieve...vanhan kattini ilme kertoi kaiken...se oli tyytyväinen itseensä...ja niin olin minäkin...kun olin uskaltanut tulla ulos kuorestani ja avata sydämeni Lavenderille...

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender hämmentyi äärettömästi, kun myyjä ei vieläkään antanut hänen olla rauhassa, vaan halusi välttämättä tarkastella häntä joka kulmasta. Edes Dairen anteeksipyytävä katse ei helpottanut tilannetta, ja vaikka vaaleanpunahiuksinen olikin tottunut saamaan paljon katseita, oli tällainen jo liikaa.

Seuratessaan myyjää ja Dairea Lavender päätyi kenkätaivaaseen. Hän olisi voinut muuttaa heti sinne laatikoiden sekaan ja hengittää uuden nahan huumaavaa tuoksua lopun ikäänsä... Sinisilmä ehti juuri ja juuri uppoutua tutkimaan ensimmäisiä kenkiä kunnolla, kun myyjä jo päästi luonnottoman äänen. Lavender vilkaisi asiakaspalvelijan suuntaan, muttei malttanut seurata tilannetta tarkemmin. Olihan hänen edessään noin suurinpiirtein miljoonat upeat kengät... siltä ainakin tuntui.

"Löytyykö mitään?" Daire kysyi. Lavender heilautti kättään ja syventyi tutkimaan seuraavaa paria.
"Tietysti..." hän mumisi kannatellessaan upeita mustia nahkakenkiä, joissa oli pieniä kullanvärisiä niittejä koristeina. Sinisilmä kääntyi hetkeksi hymyilemään toiselle, voi jukra, kuinka hän koskaan voisi maksaa toiselle kaiken tämän takaisin...
Hän tutki hyllyn päästä päähän ja palasi niitein koristeltujen kenkien luokse. Ne vain näyttivät aivan Lavenderin jalkineilta, juuri sellaisilta jotka hänen eteisestään puuttuivat. Hivenen koristeellisemmat kuin ne, joita vaaleanpunahiuksinen normaalisti käytti. Juhlakengät ikään kuin.

"Mitä sanot näistä?" hän kysyi toiselta innon kiiltäessä silmissään. Ne tosiaan olivat upeat.
"Haluan kuulla mielipiteesi, ihan tosi." Vaaleanpunahiuksinen katsoi harmaisiin silmiin vaativasti. Jos Daire ne maksaisi, saisi hän myös ne valita. Ehdottomasti.

____
Dalamar | Daire Deschamps

"Tietysti...", Lavender oli mumissut. Hän taisi kuulua samaan sarjaan kummitätini kanssa, jolle kengät olivat jotain enemmän kuin pelkät jalkineet...itse en osannut suhtautua vaatteisiin sellaisella intohimolla.

"Mitä sanot näistä? Haluan kuulla mielipiteesi, ihan tosi" , Lavender esitteli kultaisin niitein koristeltuja mustia nahkakenkiä. Ne näyttivät hyvälle, ja olivat varmasti laadukkaat...ja sitä minä kengissä eniten vaadin...laadukkuutta. Nyökkäilin kaunokaiselle hyväksyvästi.
"Ne ovat kuin luotu sinulle...", vastasin, vaikka melkein arvelin ettei mies odottanut minulta noin ympäripyöreää vastausta. Mutta en voinut sanoa muutakaan, kun en ollut kenkäekspertti. Hymyilin Lavenderille, jonka silmät tuntuivat loistavan. Pääasia, että hän oli löytänyt omat Tuhkimon lasikenkänsä.

Nousin ylös tuolilta ja vilkaisin nurkassa kyyhöttävää myyjää. Tämä oli varmasti hänen elämänsä kauhein päivä...mutta kyllä hän saisi vaivanpalkkaa ihan avokätisesti...kuhan mies saisi rahatukon kätösiinsä, tämä hymyilisi varmasti.
"Jos kaikki tuntuu olevan tässä, niin käy vain vaihtamassa vaatteesi...minusta tuntuu, että myyjämme tarvitsee jo lepoa", nyökkäsin surkean oloiseen mieheen päin. Mutta en halunnut päästää Lavenderia vielä minnekään, vaan suljin hänet käsieni suojaan, ja suutelin tämän huumaavia huulia. Silitin hänen poskeaan, ja katsoin noita jalokiven lailla kimaltavia silmiä.

Irrotin otteeni miehestä viipyillen, harmaa katseeni edelleen hänen silmissään. Raotin huuliani sanoakseni hänelle jotakin, mutta suljin suuni hymyillen. Ei tarvitse puhua...ei nyt. Lieve kipsutti Lavenderin jalkoihin puskien tyytyväisenä.
"Meitä taitaa olla kaksi, ketkä rakastavat sinua", naurahdin kaunokaiselleni ja iskin silmää...

____
Varja | Lavender Underwood

"Ne ovat kuin luotu sinulle...."
Daire oli vastannut vastaamatta yhtään mitään. Lavender mutristi huuliaan, aikoiko toinen olla koko heidän suhteensa ajan noin nyökyttelevä ja myöntyväinen. ...hetkinen, minkä suhteen, eivät he kai vielä seurustelleet? Ulkopuolisen silmin heidän täytyi kyllä näyttää rakastuneelta parilta, ehkä jopa kuherruskuukautta viettäviltä vastanaineilta - tämä mielikuva sai romantikon posket punehtumaan kevyesti -, mutta ei parisuhde voinut alusta loppuun olla pelkkää hymyä ja yhteneväisiä mielipiteitä. Ei Lavenderin parisuhde.

Daire kehotti häntä vaihtamaan vaatteet ja lisäsi: "...minusta tuntuu, että myyjämme tarvitsee jo lepoa", mikä sai Lavenderinkin vilkaisemaan surkeaa myyjää.
"Voi ressukkaa, vaikea edes kuvitella mitä hän käy nyt läpi..." sinisilmä virkkoi hieman sarkastiseen sävyyn hiljaisella äänellä. Hän yritti suoda työntekijälle rauhoittavan ja anteeksipyytävän hymyn, mutta siirsi katseensa hyvin nopeasti pois. Olihan myyjän olotila käytännössä hänen vikansa. Syyllisyys ei ehtinyt kuin pyyhkäistä takaraivossa, kun vaaleanpunahiuksinen taas löysi itsensä Dairen lämpimiltä käsivarsilta.

"Meitä taitaa olla kaksi, ketkä rakastavat sinua"
, toinen sanoi kissan puskiessa Lavenderin jaloissa. Vaaleanpunahiuksinen ei kerta kaikkiaan voinut olla taas kumartumatta silittämään karvapalloa - voi miten hänenkin asuntoonsa sopisi pieni lemmikki. Tai suuri.

Myyjän liikahtaessa nurkassa, Lavender taas muisti hänen tuskansa. Parasta siis painua vaihtamaan vaatteet, jotta myyjä raukka pääsisi vihdoin kahvitauolle. Sinisilmä painoi kevyen suukon pidemmän nenänpäähän ja viipotti takaisin pukukoppiin, josta oli nopeasti muodostunut mukava turvapaikka. Nyt hän ei tosin viivytellyt, oli jo aikakin jatkaa matkaa pikkuputiikista. Mutta minne? Farkkuja kiskoessaan takaisin hän mietti kliseisen kuumeisesti, mitä he seuraavaksi tekisivät. Olisi ihanaa päästä Dairen viereen illalla nukkumaan, mutta jos sitä suoraan kysyisi, kuulostaisi aivan väärältä. Kuinka sen kysymyksen voisikaan esittää niin, ettei vaikuta heti kerjäävän seksiä... Niin. Paras oli pitää kysymys toistaiseksi piilossa.

Vaihdettuaan hän suki hiuksensa ojennukseen ja palasi Dairen luokse. Kevyesti mies nosti uuden lempikarvapallonsa syliin ja rapsutti sitä hellästi.
"Mitäs me nyt?" siniset silmät janosivat tietynlaista vastausta. Varmaa ja eteenpäinvievää, ei taas ympäripyöreää, "mitä vain haluat". Hän asetti kysymyksen mielessään jo tulikokeeksikin, näkisi tulisiko tästä mitään. Voisiko tulla.

____
Dalamar | Daire Deschamps

Kaunokainen sujahti käsieni välistä lattiantasalle silittämään Lieveä...niinpä niin, kissani päätti varastaa tämänkin shown. Täytyi olla vähintään sokea, ettei huomaisi kuinka rakastunut Lavender olikaan Lieveen...jopa kissasi saa enemmän rakkautta kuin sinä. Säpsähdin. Oli kuin isäni olisi oikeasti seisonut selkäni takana ja lausunut nuo sanat...vaikka oma mielikuvitukseni olikin vain leikkinyt kustannuksellani. Koitin hymyillä kaunokaiselleni kun hän suukotti nenänpäätäni ja livahti jälleen pukukoppiin. Haroin hiuksiani ja vilkuilin kopin suuntaan. Mietin kuumeisesti, milloin olisi sopiva hetki kertoa hänelle isästäni...pitäisikö odottaa siihen asti kun saisin tunteilleni vastakaikua -jos niin edes kävisi- vai kannattaisiko kertoa kaikki ennen kuin hän kerkeäisi rakastua minuun...ja huomaisi sitten, kuinka vaikea perhesuhteeni oikeasti oli...jälkimmäinen olisi oikein...

Lavender palasi nostaen samantien Lieven syliinsä. Hymyilin miehelle hieman kireästi...äskeiset ajatukset hyörivät edelleen pääkopassani. Lieve purisi onnesta, kun joku jaksoi rapsuttaa sitä niin antaumuksella.
"Mitäs me nyt?" safiirisilmä kysyi. Naurahdin ja ojensin käteni ottaakseni ostettavat vaatteet.
"Ensin maksan varmaan nämä...", vastasin suunnaten kassalle. Nyökkäsin myyjälle merkitsevästi ja hän kiiruhti silmin nähden huojentuneena kassalle. Kaivoin lompakon esille...visa saisi vinkua ihan kunnolla. Kassakone raksutti kuitin, ja myyjä pakkasi sen kiireellä mustaan paperikassiin, mihin hän laskosti vaatteet. Kengät hän pakkasi laatikkoon ja survoi toisen kassiin. Vielä viimeinen pingottunut hymy miehen suunnalta. Kiitin häntä hiljaa ja astelin takaisin Lavenderin tykö. En voinut olla miettimättä, miten kaunis mies todella olikaan...eikä hän itsekään tainnut ymmärtää omaa viehätystään.

"Mennään asunnolleni...", katsoin noita kahta syvän sinistä valtamerta miehen silmissä. Moni mies oli noihin hukkunut, ilman että Lavender itse oli huomannut mitään. Olin siitä enemmän kuin varma. Ojensin miehelle käsivarttani kysyvästi, sydän pamppaillen. Saattaisihan hän kieltäytyä...ja ymmärtäisin hyvin jos hän sanoisi ei...

____
Varja | Lavender Underwood

Daire maksoi ostokset, ja Lavender rapsutti purisevaa kissaa mietteissään. Omatunto pisti kovasti rintaa, mitä ihmettä hän keksisi korvatakseen kaiken tuon... Häntä kadutti, kun toinenkin vaikutti hivenen kireältä. Idea vaatteista ei ilmeisesti ollutkaan ollut niin simppeli ja hyvä kuin aiemmin oli tuntunut. Lavender kirosi itsensä mielessään. Mitä hän oli taas kerran mennyt tekemään.

Vaaleanpunahiuksinen puri huultaan, kun Daire jo palasi kassalta hänen luokseen. Mies olisi halunnut pyytää anteeksi, palauttaa vaatteet ja kadota samantien kokonaan. Vajota maan alle ja kaivautua johonkin pimeään luolaan piiloon omaa töykeää käytöstään.
"Mennään asunnolleni..." pidempi enemmin ilmoitti kuin kysyi, mikä sopi tietysti Lavenderille oikein hyvin. Ehkäpä Daire keksisi siellä, kuinka vaaleanpunahiuksinen voisi korvata tämänpäiväisen. Samassa sinisilmä tajusi ajattelevansa pahinta - tai nimen omaan parasta. Hän naurahti itselleen, saattoihan tietysti olla myös niin, että Daire halusi vain rupatella ja juoda teetä. Mistä hän tietäisi, ellei ottaisi selvää, eipä hänellä tainnut olla mitään menetettävääkään. Paitsi jos ei menisi, toinen voisi suuttua ja jättää hänet. Sitä paitsi, kyllä hän halusi lähteä. Tietenkin halusi, olisi mielenkiintoista päästä näkemään Dairen lukaali.

"Selvä, mennään", hän vastasi hymyillen peläten, että huomenna poskilihakset olisivat todella kipeät. Vaikka hän joutui, tai pääsi, hymyilemään päivät pitkät töissään, oli asiakaspalveluhymy jotain aivan muuta kuin oikea onnen hymy, joka tuli suoraan sydämestä ja loisti kymmenien metrien päähän.
Lavender sujautti kätensä Dairen ojentamaan ja painautui hetkeksi toisen kylkeen kiinni. Hän suukotti toisen huulia.
"Kiitos vielä."

Vaaleanpunahiuksinen hymyili heitä palvelleelle myyjälle olkansa ylitse ja heilautti hyvästiksi kättään, ennen kuin pari astui liikkeen ovista ulos.

____

LOPPU.
Avatar
Varja
Pikkuvanha
 
Viestit: 154
Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron