Sivu 1/1

Wounded animal

ViestiLähetetty: 23 Loka 2013, 12:35
Kirjoittaja Varja
20.6.2012

//Random yksinpeli krapula-aamusta, joka kylläkin päättyy kahvilaan mutta silti sijoitan sen tänne.
Lavender Underwood

Päähän sattuu. Eikä vain kivistä, helvetti takoo porttejaan auki jossain kallon sisällä. Silmiä on turha avata, kipu vain keräisi voimaa valosta. Ehkä valotkin ovat päällä. Vaaleanpunainen pörröpää katoaa tyynyn alle piiloon vähäisimpiäkin auringonsäteitä, jotka livahtavat sälekaihdinten sivuilta.
Ilma on tunkkainen, on kuuma. Eiliset tequilat kummittelevat vanhan viinan hajuna makuuhuoneessa, toinen puoli sängystä on vieläkin pedattuna ja tyhjillään. Toisella reunalla makaa vapiseva nyytti.

Kuvotus tekee kuperkeikkoja sisuksissa, eilisen muistot pyörivät hämäränä, rätisevänä VHS-nauhana silmissä. Häpeä tekee tuloaan, se ottaa vauhtia huoneen toiselta puolelta ja hyökkää niskaan voimalla. Mies tuntee olonsa hyvin mitättömäksi ja samalla maailman suurimmaksi idiootiksi. Loppuillan tapahtumat sekoittuvat eilisiin, kuinka hän pääsi kotiin? Onko hän kotona? Onko joku muukin siellä?

Lavender kerää kaiken sisunsa ja työntää tyynyn kasvoilta. Hän raottaa silmiään vähä vähältä enemmän. Helpotuksen huokaus, kun ei olekaan toista vierellä. Hetken täytyy vielä levätä, ehkä sohvalla retkottaa joku. Pitäisi mennä tarkistamaan.
Nälkä ei ole saapunut vielä. Olisi paras päästä läheiseen kahvilaan kahvikupin ääreen ennen kuin se tulisi; nälän kyljessä kulkee pahoinvointi, jonka aikana ei ole mahdollista syödä. Illalla taas tapaisi heikotuksen, mutta vasta kun kaikki kaupat olisivat jo sulkeneet ovensa. Siispä, paras kiirehtiä.

Hitaasti ja väristen vartalo nousee istuvaan asentoon sängyn laidalle. Paljaat varpaat koskettavat kylmää muovimattoa. Sukat ja kengät ovat kadonneet, samoin kaulakoru. Muuten tuntuu olevan sama varustus kuin eilen illalla. Viisaasti hän oli valinnut kaulaansa kevyen kimaltelevan salaman, eikä esimerkiksi rakasta ametistiriipustaan.

Vaaleat sormet kurkottavat stereoiden käynnistyspainikkeelle, mutta pysähtyvät ennen kuin pääsevät määränpäähänsä. Rystysiä koristaa muutama ilkeännäköinen naarmu ja niitä ympäröi tummat mustelmat. Kauniit kasvot vääntyvät surulliseen hymyyn; ilmeisesti on tullut taas rymyttyä.
Kaiuttimet saavat pian karistaa pölyhiukkaset yltään, kun Blood On the Dance Floor aloittaa debyyttialbuminsa ensimmäisen raidan. Mies nojaa päätään taakse ja hymyilee. Varpaita palelee, päätä jomottaa edelleen ja muisti on hukassa. Musiikki onneksi piristää. Ehkä jostain löytyisi vielä lasillinen kuohuvaa.

Sohvalla ei ole ketään, mutta sukat löytyvät viinilasin reunalta vaalealta sohvapöydältä. Mies ei voi kuin ihmetellä öistä käytöstään. Ilmeisesti hän ei ole ollut yksin, keittiön työtasolta löytyy kaksi muutakin jalallista viinilasia.
Jääkaapissa on puolikas pullo shampanjaa ja Lavender kiittää Luojaansa. Harkittuaan hetken eilisiä laseja hän päätyy kuitenkin ottamaan kaapista uuden. Kupliva piristää sen verran, että mies jaksaa istahtaa peilipöytänsä ääreen, vaikka ei olisi pitänyt. Peilikuva näyttää nukkuneen vaaleanpunaisen leijonan rukoukselta. Hän huokaisee ja alkaa siistiä ulkonäköään, edes vähän.

*

Tuuli pyöräyttää edelleen pörröiset hiukset suurille korkkiruuveille. Lapsi kysyy äidiltään vilpittömästi, onko vastaantulija mies vai nainen. Äiti hyssyttelee poikaansa ja kuuluu vastaavan kauempana, että ”varmaan nainen”. Lavender hymähtää ärtyneenä.

Musta kahvi ja yksinkertainen bagel eivöt ole koskaan maistuneet näin hyvältä. Herkullinen aamupala katoaa nopeasti, ja mies miettii, koska viimeksi on edes syönyt aamulla. Varmaan joskus vanhempien pakottaessa kotona.
Puhelin värisee tekstiviestin merkiksi: ”Yllätysasiakas kello 15:00”
Mies vilkaisee kelloa, puoli tuntia aikaa. Hän vetää tupakastaan pitkät, mietteliäät savut. Päivästä tulisi pitkä.