Tänään on 22 Loka 2018, 00:58


We're drawing in the ground, the earth

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

Varja

Pikkuvanha

  • Viestit: 154
  • Liittynyt: 23 Loka 2013, 12:08

We're drawing in the ground, the earth

Viesti23 Loka 2013, 12:34

15.3.2012-8.6.2012

Varja | Lavender Underwood

Puuskainen tuuli saa hoikan miehen vetämään valkean nahkatakin hihat pidemmälle raitaisten lapasten varren päälle. Se musta villakangastakki olisi voinut olla parempi vaihtoehto, toisaalta nahkatakki ei päästä tuulta ollenkaan. Ainoastaan hihojen resoriosat vetävät hiukan, samoin avonainen kaula-aukko. Lavender pöyhii pehmeää tuubihuiviaan kaulan suojaksi ja nopeuttaa askeliaan. Lumi narskuu talvitennarien alla kotoisasti, varpailla on villasukkien sisällä lämmin. Ikävämpi tunne on sormissa, jotka alkavat jäykistyä viilentyessään.
Ehkä jos pukeutuisi lämpimämmin seuraavalla kerralla.

Ateljeen puuovesta halkeileva lakka leijailee hiutaleina lumelle, kun Lavender vetää oven auki. Kuivan narinan säestämänä painava ovi sulkeutuu miehen perässä ja oven päällä oleva kello kilahtaa toivottaen tervetulleeksi. Onneksi lämmitys käy hieman ylikierroksilla, muutaman kilometrin kävelyn jälkeen lämpö tuo euforisen olon. Nuorukainen vetää lapaset käsistään ja etsii mukavan reunapaikan itselleen. Hän on kymmenisen minuuttia etuajassa, hän oli suunnitellut virkistävän kävelylenkin ennen elävän mallin piirtämisen kurssia, mutta viileähkö ilma ajoi hänet suorinta tietä sisätiloihin.
Lavender harkitsee takkinsa jättämistä naulakkoon, mutta hän on niin kovin kiintynyt valkeaan ihanuuteensa, että laskee sen itselleen valitsemansa tuolin selkänojalle. Huivin hän jättää kaulaansa ja ojentelee sormiaan yrittäen saada ne lämpimiksi.
Opettaja ja malli saapuvat ateljeehen iloisesti rupatellen, Lavender nyökkää heille tervehdykseksi ja keskittyy taas sormiinsa. Ehkä muutkin tulisivat hivenen etuajassa ja he pääsisivät aloittamaan jo tasalta.

Vaaleanpunahiuksinen istuu reunapöydässä ajatuksiinsa vaipuneena huomioimatta sisään astelevia muita kurssilaisia.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Kylmä. Onko mitään pahempaa, kuin lähteä suihkun ja työpäivän jälkeen, koiran ulkoiluttamisen ja riehuttamisen jälkeen VIELÄ ulos? Siinä vaiheessa hän tunsi itsensä hulluksi. Edelleenkään Jeremy ei ollut hankkinut niin lämmintä paitaa, että olisi tarjennut antarktiksella. Tosin ajatus sosiaalisesta elämästäkin tuntui nyt hiukan vaikealle, vaikka kurssin varatessaan hän oli tuskin malttanut odottaa sen alkamista.

Iltapäivän hiljaiselo Dockstonissa tuntuu käsittämättömälle, ihmiset ovat joko juuri palanneet tai lähteneet töihin. Ei kukaan täyspäinen liiku kahvikupin äärestä tällä tuulella. Paitsi koiran ulkoiluttajat. Ja no hän, eikä nahkatakki lämmitä.

Ateljeelle päästyään hän on etuajassa, ei montaa minuuttia, mutta vähän. Aikamoni muu on jo saapunut. Pieni mies nostaa takin naulaan ja tunkee hihaan lapaset ja kaulahuivin. Minkä jälkeen erehtyy katsomaan hiuksiaan, jotka yksin kertaisesti ovat jäähuurun peitossa ja jäykistyneet piikkisuoriksi mustiksi jääpuikoiksi.
Jeremy huokaisee ja vilkaisee vapaiden paikkojen listaa. Se alkaa olla jo vähäinen. Hän valitsee paikkansa summan mutikassa ja istuutuu tyypin läheisyyteen jolla on vaalean punaiset hiukset.
Jere istuutuu ja aloittaa itselleen tyypillisen ympärilleen silmäilemisen. Ei tuttuja näköpiirissä, mutta eihän niitä nyt paljon olekkaan.

Opettaja tervehtii, muutaman minuutin etuajassa, ilmeisesti hän huomaa, että koko porukka on saapuhut. -Aloitetaan ensimmäinen tunti esittäytymällä ja kertomalla lyhyesti oma taiteellinen osaaminen tai historia, eli millaisista töistä teillä on kokemusta ja oletteko kenties aiemmin piirtäneet elävää mallia....-
Jeremy on oikein tyytyväinen kerronta osuus ei ala hänestä. Luojan kiitos. Aikaa miettiä, mitä sammakoita suustaan karkuuttaa.

"Niin no, minä olen Jeremy ja raapustelen yleensä erillaisia maisemia, eläimiä ja sen semmoista. Enkä ole koskaan käynyt tälläisellä kurssilla." Hän tyytyy sanomaan lyhyesti, jättäen oman sukunimensäkkin pois, vaikka moni muu on esitellyt kokonimensä. Eikä puhe tapakaan ole kaunis, kun kysymys on kylmissään olevasta sckotista.

____
Varja | Lavender Underwood

Lavenderin sormet ehtivät vetreytyä juuri parahiksi, kun opettaja päättää aloittaa kurssin. Pikaisesti nuorukainen vilkaisee lähimpänä olevien pöytien asuttajat: muutama nuori tyttönen, vanhempi rouva ja pienehkö mustahiuksinen mies. Voisi olla huonomminkin. Kaikki näyttävät freeseiltä tultuaan kylmästä ulkoilmasta ja suurin osa hymyilee, ehkä ujostikin. Lavenderin ystävälliseen katseeseen ja lämpimään hymyyn on kuitenkin vaikea olla vastaamatta ja pian nuorukainen kääntyy istumaan takaisin oikeaan suuntaan.
Lavender tuhahtaa itsekseen, kun opettaja kertoo esittelyistä. Kuitenkin hän kiinnostuneena kuuntelee jokaisen esittelyn ja katsoo heitä vuorotellen silmiin heidän kertoessaan taidetaustastaan. Mustahiuksiselle miehelle hän hymyilee, sepäs vasta oli ytimekästä.

”Hei vaan kaikille, nimi on Lavender Underwood ja olen harrastanut kaikensorttista taidetta jo naperosta saakka. Lempitekniikoita ovat sekatekniikat ja simppelisti akryylit, mutta tunnen tarvetta kohentaa elävän mallin piirtämistaitojani”, nuorukainen höpöttää sujuvasti ja huomaa kuuntelijoiden ilmeistä, että on aika lopettaa. Asiaa hänellä olisi ollut vaikka millä mitalla, mutta ei viitsi tylsistyttää muita kuoliaiksi. Kuunnellessaan viimeisiä esittelyjä Lavender letittää hiuksensa kahdelle letille, jotteivät ne olisi kovin tiellä piirtäessä.

Opettaja selittää kurssin sisällön ja kertoo tarkemmin elävän mallin piirtämisestä. Nuorukaisen katse harhailee, eivätkä korvat vastaanota opettajan sanoja. Hän on kuullut ne useasti aiemminkin, joten ei koe tarpeelliseksi kuunnella tällä kertaa. Lavender pyrkii painamaan jokaisen kurssilaisen nimen ja kasvot nyt mieleensä, ihan harjoituksen vuoksi. Ehkäpä joku heistä osoittautuisi mukavaksi ja tarpeeksi ulospäin suuntautuneeksi, että he voisivat jutella myös piirtämisen aikana.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jeremy kuuntelee ja liikehtii hiukan ahdistuneena. Ilmeisesti kaikki muut ovat naisia, paitsi siis hän ja ilmeisesti Levenderiksi esittäytynyt. Tosin, Jere ei koskaan muista törmänneensä niin voimakkaasti meikkaavaan mieheen... Ellei lasketa corpse maskisia metalli bändien jäseniä.
Hän kuuntelee hiukan vaivaantuneena ja sormeilee hiuksiaan. Ei tainnut olla hyvä idea tulla tänne. Hän ajattelee ja katselee opettajan luonnehdintaa ja selitystä. Tosin häntä ahdistaa useiden naisten uteliaat katseet, ei hän ole mikään tyypillisin näky tälläisessä paikassa, missä kaikki on vaaleaa, hillittyä, taiteilijamaista, tarkkaa ja hiukan vanhahkoa.

Kun lupa tulee piirtää, hän ei edelleenkään osaa katsoa mallia niinkuin se todella olisi ihminen. Ei Jere näe siinä muuta kun maiseman, joka pitäisi rajata. Ehkä hyvä niin. Ei mitenkään ole ulkopuolisillekkaan epäselvää, kuinka epämukavaksi ja hankalaksi hän tuntee olonsa, eritoten, kun muuta alkavat rupatella pelottavan tuttavallisesti. Kyllä hänkin siihen pystyisi, mutta keskustelujen sisällöstä hän voi arvata että suurin osa pyörii muutenkin taidepiireissä ja tuntee toisensa entuudestaan.

Eikä kiusaantunut olotila helpota kun opettaja tulee neuvomaan ja selittämään, että elävää mallia piiretään hiukan eri ottein ja helpointa on aloittaa siitä tästä ja tuosta, eikä täältä ja tuolta.

Opettajan mentyä hän huokaisee ja laskee kynän alas. Antaa hartioidensa vajota. Kai minun pitäisi ryhdistäytyä, minä sentään maksan tästä. Kai minun pitäisi olla niinkuin kaikki muutkin, keksiä joku puheen aihe ja alkaa jutella, heille tämä näyttää olevan enemmän sosiaalinen tapahtuma, kuin oppitunti.
"Tuota, kuvasi edistyy aika hyvin." Jeremy toteaa vilkaistessaan vaaleanpunahiuksien paperia. Hymh, pystyhän minä töissäkin puhumaan kenen kanssa tahansa, vaikka heidän huonosta seksi elämästään, jos niikseen on, pakko minun on täälläkin pystyä olemaan. Oi kun minulla olisi sen ylimielisen kollini luonne. Jere ajattelee eikä voi olla niukan naurahtamatta ajatuksesta kissalleen.
"Olet ilmeisesti käynyt tälläisillä kursseilla paljonkin?"

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender tuntee olevansa kotonaan, kun saa vihdoin ottaa kynän käteensä ja aloittaa. Viistoon asetettu terä tallentaa mallin tarkasti tanssiessaan vaivattomasti paperilla. Nuorukaisen kasvoille hiipii varovainen, iloinen pieni hymy, jonka hän jakaa muiden kanssa nostaessaan katseensa kiertämään huonetta jälleen. Hänelle piirroksen aloittaminen on aina ollut helppoa, samoin työstäminen. Viimeistely on ainoa vaihe, joka tuottaa tyytymätöntä tuhinaa ja kulmien kurtistelua.

Tila on viihtyisä ja valoisa, juuri Lavenderin mieleen. Opettaja kiertää huonetta ja antaa lyhyitä kommentteja aikaansaannoksista. Nuorukainen kieltää opettajaa sanomasta hänen työstään mitään; onhan se vielä täysin keskeneräinen. Opettaja jatkaa siis matkaa kommentoimatta ja siitä Lavender on iloinen. Kerrankin joku kuunteli häntä!

Sivusilmällä vaaleanpunahiuksinen huomaa pienehkön miehen näyttävän jokseenkin lannistuneelta. Lavenderin käy hivenen sääliksi toista, naiset luovat mustahiuksiseen hälyttävän pitkiä katseita. Häntä itseään eivät kaikki edes tunnista mieheksi, eivät vaikka hänen äänensä ei helisekään yhtä korkealla kuin naisten. Ei se kyllä Lavenderia edes haittaa, säästyypähän itse tuollaisilta haaskalinnuilta.

Nuorukaisen katse nousee heti mustahiuksisen kasvoihin, kun tuo avaa suunsa. Toisen kehaistessa hänen piirrostaan Lavender naurahtaa ja tutkii tarkkaavaisilla silmillään samalla nopeasti miehen paperia.
"Tällaisia nämä on aina. Omasi on tosi hyvässä jamassa ensikertalaiseksi", hän vastaa kohteliaasti, ja tottahan se oli. Hänen ensimmäinen oma elävän mallin töherrys oli ollut kamala, eikä hänellä ollut ollut ikääkään paljoa yhtätoista kesää enempää.
Hetkeksi vaaleanpunahiuksinen vajoaa muistoihinsa aiemmista kursseista ja elämästä vanhempiensa hoivissa, kun toinen kysyy onko hän käynyt useinkin kursseilla. Hän aloitti jo pienenä ja kiinnostus taidetta kohtaan on siitä lähtien vain syventynyt entisestään.
"Pienestä saakka. Koulujen tarjoamat kurssit ei vaan riittänyt mun taiteennälälle", Lavender vastaa hymyillen kammettuaan itsensä takaisin nykyisyyteen.

"Kuinka sinä päädyit tänne?" hän jatkaa ystävälliseen sävyyn. Harvemmin kai maisemamaalarit alkaa ihmisiä raapustaa. Tai mistä minä tiedän. Itse teen kaikkea mahdollista, ehkä en ole paras kritisoimaan. Ja hyvä vaan, että tulee uutta verta näillekin kursseille. Olikohan tämän nimi nyt... alkoi varmasti J-kirjaimella. Tai I:llä...
"Taidat olla paikallisia?" nuorukainen keksii yhtäkkiä kysyä. Mikä kysymys tuo nyt sitten oli?! Olisinpa vain ollut hiljaa. Ei kai tänne nyt muita jaksa hivuttautuakaan.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jeremyn tekisi mieli irvistää miehen kommentista. Mutta minkäs hän sille mahtaa? Tosin hän onnistuu loihtimaan naamalleen ilahtuneen hymyn. "Ai niinkö? No kiitoksia."

Melkein alkaa ahdistaa tämä vielä enemmän. "Ai. Siinä ehtii käymään varmaan monta kurssia." "Mutta niinhän se käy, kun kerran tähän jää kiinni mikään ei riitä." Jere jatkoi ja yritti sysätä hermostuneisuutensa taka-alalle. "kyllä minä sen itsekkin muistan, mutta kun ei ole koskaan ollut varaa näihin." Mies jatkoi hivenen skotimmin.

"No jaa, näin ilmoitukseen lehdessä hetkeä ennen, kun kissani tuhosi sen." Toteamus on hiukan itse ironinen, mutta hän jatkaa piirtäessään "Koska en ehtinyt nähdä kurssin ajankohtaa, googletin sen,totesin että hinta on minun lompakolleni tarpeeksi vähän, eikä matkakaan päätä huimaa. Ja tiedän että miltei kaikki menestyneet taiteilijat ovat joskus piirtäneet elävää mallia." "lähinnä kuitenkin olen täällä siksi, että minulla oli varaa tähän." Jere jatkaa puhettaan ja myöntää samalla, myös itselleen ettei ole kamalan rikas.
"Niin no, kyllä minä tässä Dockstonissa asun." Se onkin ainoa tapa jolla olen paikallinen. "tosin sekin tuntuu tässä kelissä liian pitkälle matkalle." Vasta siinä vaiheessa hän alkaa silmäillä juttu kaveriaan.

"Miten sinä päädyit tänne? Näin syrjäiseen paikkaan? Vai oletko aina käynyt täällä? Luulisi että lähempänä keskustaakin olisi kursseja. Vai asutko sinäkin näillä main?" Musta tukka on edelleen kiusaantunut, muttei anna sen näkyä ulospäin.

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender tuntee olonsa kovin pilalle lellityksi ja typeräksi. En ole koskaan edes ajatellut, ettei näihin olisi varaa... Varsin halpojahan nämä on verraten taideleireihin ulkomaille tai muihin harrastuksiini. Ehkä hänen olisi parempi olla kommentoimatta raha-asiaan mitään.
"Aika monta, mutta en taida olla tarpeeksi lahjakas tai ahkera - tai kumpaakaan - kehittyäkseni samaan tahtiin käytävien kurssien kanssa", hän vastaa sen sijaan. Noin. Ei rahasta mitään. Hyvä.

"Oi, sulla on kissa! Minkälainen? Tykkään kaikesta pehmeästä ja pörröisestä", nuorukainen innostuu vilpittömästi. Vanhempiensa allergian vuoksi hän ei itse koskaan ollut saanut lemmikkiä ja nyt vanhempana hän ei ollut edes huomannut ajatella asiaa. Ehkä siihen oli tottunut, että kavereilla oli ihanat eläimet ja hänellä oli pehmokoirat.
Lavenderilla on suunnitelmissa ottaa jonkinlainen seuraeläin, tietysti pehmeä ja pörröinen. Valintaa hän ei kuitenkaa ole vielä onnistunut tekemään, kenties tämä mies auttaa siinä. Kissat kuitenkin ovat niin syötävän suloisia.

"Ilma on kyllä jäätävä." Totta puhuen vaaleanpunahiuksinen vihaa puhua säästä, mutta kyllä nyt noista pakkasista voi kai sanan tai pari vaihtaa. Ainakin paremman puheenaiheen puutteessa.
"Tykkään tämän opettajan henkilökohtaisesta kädenjäljestä niin paljon, että kävelin vapaaehtoisesti keskustasta tänne. Oli tarkoitus pyörähtää kävelylenkkikin, mutta tuo ilma..." hän pyöräyttää silmiään teatraalisesti. Kävely oli huono idea. Hyvin huono. Sisällä on sentään lämmin. Lavender riisuu huivinsa ja asettaa senkin tuolinsa selkänojalle, nahkatakin päälle. Onneksi kukaan ei ollut onnistunut sotkemaan sitä.
"Welldoniin olen asettunut, kun sain sieltä töitäkin."

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

"Aivan." Jere toteaa toisen lausahdukseen. "Minä olen vain opetellut itse, lainannut kirjoja, katsonut opetus videoita netistä, tietysti piirtänyt ja maalannut ilman ohjeta tai vastaavia. Mutta tuntuu että on helpompi olla ennakkoluulottomampi, omituisten yhdistelmien kokeilemiseen, kun ei ole käynyt kursseilla tai kummemmin opiskellut. Harrastus tämä minulle on." Hän selittää, ei jereä ole haitannut ettei hänellä ole tähän koskaan ollut sen kummemmin rahaa.

"Pieni, pörröinen, vanha ja sen nimi on Herra, ja periaatteessa, sen nimi kertoo siitä kaiken. Herra on ylimielinen, ja tuhoaa postini ellen ehdi pelastaa sitä ennen sitä. Herättää minut koirani kannsa joka aamu 7.00, mukku yöt yleensä selän päällä. Kyllä se yleensä on oikein mukava, mutta kovin ylimileinen se on." Vastattuaan Jere pysähtyy hetkeksi pohtimaan pitäisikö kissa kuvaukseen lisätä vielä jotakin. "No on se muutenkin hiukan kaheli, mutta olen olettanut että kaikki kissat ovat. Tosin, toisinaan tuntuu että minua on petetty, kun olen huomannut että muilla on hyvin käyttäytyviä tauhalisia sylikissoja." Mies naurahti.

"Aivan. Mitä sinä teet työksesi.? Olisi tänne kulkenut linja-autoki." Jeremy toteaa ja raapustelee työhönsä joitakin korjauksia.

____
Varja | Lavender Underwood

"Itse olen hienoja kursseja käynyt ja niistä omaisuuden maksanut, mutta silti sekatekniikat ja uuden kokeileminen on parasta", Lavender toteaa mielipiteensä pehmeällä äänensävyllä, mutta terävillä sanoilla. Eiväthän kaikki minunlaiseni rikkaat taiteilijat ole hiljaisia posliininmaalaajia tai akvarellikuningattaria, hmh.
"Harrastuksen kuuluu kuitenkin olla hauskaa, joten on samantekevää miten kukanenkin sitä itsekseen harjoittavat. Pääasia että on mukavaa", nuorukainen toistaa alun lieventäen aiempaa kommenttiaan. En kai nyt kuitenkaan ollut liian tyly, tämä mies vaikuttaa ihan mukavalta. Vaikkakin vähän hölmöltä. Ompahan jotakin juttuseuraa.

"Ihana pieni villikissa!" vaaleanpunahiuksinen ihastelee. "Kissoista olen kuullut monta ylimielistä tarinaa, syövät omistajien välipalat ja sitä rataa. Ehkä haluaisinkin jonkin itsetietoisen ja itsepäisen otuksen seurakseni", hän jatkaa mietiskellen. Paperi ja kynä saavat odottaa vuoroaan, Lavender haluaa kuulla lisää kissasta. Odottavana hän tapittaa toista nappisilmillään lisää janoten.

"Olen ihan vain kampaaja. Haaveissa olisi paikka teatterista tai konserttisaleista, maskeeraajan koulutuskin kun minulla on alla", hän höpöttelee rennosti yrittäen keventää ilmapiiriä.
"Liikunta ei kuitenkaan ole pahasta, pakkohan se on jotenkin yrittää pysyä hyvässä kunnossa kun ei pahemmin ehdi salillakaan käydä, eikä tässä pakkasessa tee edes mieli kipittää kuntosalille ja vielä vähemmän takaisin", naurahtaen laiskuudelleen. No ei kai sitä jaksa kun ei tee mitään.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

"Lähinnä tarkoitin sitä, ettei ole käynyt tähän ammattitutkintoa. Sellaiset ihmiset ovat toisinaan... hankalia." Jere korjaa hiukan toisen käsitystä, siitä mitä on tarkoittanut. "Mutta uuden kokeileminen on tosiaan mukavaa." Jeremy ei jaksa ottaa nokkiinsa tai ede huomaa ottaa nokkiinsa toisen kommentista, vaan irvistelee valmistuman olevan työnsä kanssa.

Mustatukka naurahtaa nähdessään toisen kiinnostuksen ja melkein palvovan katseen aihepiiriin kissa. "Nojaa, mitähän minä Herrasta kertoisin?"Jeremy miettii ääneen ja hymyilee hiukkasen toisen uteliaisuudelle. "Se tykkää ulkoilla, ja saattaa kesken lenkin heittäytyä varsinaiseksi neidiksi ja alkaa kiukutella ja sitten sen saa kantaa kotiin." "Jos se tahtoo herättää minut, se alkaa venytellä niskassani, tietysti kynsien kanssa..." "Se rakastaa myös leikkiä sukillani ja on muutenkin hyvin utselias, jos asuntoon tulee jokin uusi esine, tämä koskee myös ruokaostoksia, sen on pakko tarkistaa, nuuhkia ja tutkia onko tullut juttu hyvä..." "Sinänsä se ei osoita lainkaan vanhenemisen merkkejä, ja mietin että onko se hyvä vai huono juttu, mutta kaipa se kohta rauhoittuu. Antaa se minun sentään lukea rauhassa, jahka sille on tilaa jossain kohtaa päälläni." "Sen lisäksi minulla on yli energinen Siperianhusky, jolle tuo kissa on opettanut kaikki pahat kolttosensa. Sen jälkeen kun Ruska oppi avaamaan jääkaapin, jouduin jo kehittelemään varo toimenpiteitä ettei se tee sitä enää toiste..." Jeremy puheli kissastaan, tosin hän ei kyllä voinut käsittää, miten joku voisi haluat Herran kaltaisen ylimielistäkin ylimielisemmän otuksen kotiaan tuhoamaan, eritoten kun toinen vaikutti siistille ja järjestelmälliselle, ainakin ulkonäön ja ammatin perusteella. "Jos haluat kissan, ota sellainen joka ei jaksa hypätä pöydälle varastamaan voileipääsi, kun käännyt ottamaan jotakin muuta."

"Aivan. Ajattelin vain, kun tuo pakkanen." Eikä Jeren siihen ehkä enempää tarvitse edes kommentoida. "Ota kissa ja ala käyttää sitä lenkillä, jahtaa aina, kun se karkaa tai varastaa sinulta jotaki..." Jeremy naurahtaa, muttei edelleenkään ole tyytyväinen tekemäänsä työhän vaan aloittaa kylmästi uuden, sysästen vanhan sivuun.
"Kerro, mitä sinä haluat tietoo tuosta kollista, vai oliko tuossa tarpeeksi? Ainahan sinä voit käydä katsomassa sitä, se piutää ihmisistä, ei tosin kaikista."

____
Varja | Lavender Underwood

"Niimpä haluankin kokeilla jotain uutta asumisenkin saralla, mulla ei ole koskaan ollut lemmikkiä. Vanhemmat on allergisia ja omillani en oo tullut edes ajatelleeksi aiemmin", Lavender sanoo innosta naurahtaen. Oma karvapallo olisi totisesti kiva. Joku halittava iltaisin ja joku joka odottaisi kotona, kun tulee töistä. Hän ei tosin osaa edes valita kissan ja koiran väliltä - saati kanien tai muiden söpöjen ja pörröisten otusten. Toisaalta, liian pieni pörröinen on hankala halattava, kissa on varmaan alaraja. Kenties kaipaan vain lämpöä...

"Apua, kuinka suloista!" Lavender ihastelee kattia, jota ei ole nähnytkään. Hän kommentoi erinäisin lausahduksin ja hillityin huudahduksin miehen kertomuksille kissastaan. Innostuksen voi aistia ja nähdä vaaleanpunahiuksisen kirkkaana kimmeltävistä silmistä. Jos miehellä olisi häntä, se vispaisi juuri nyt ja saattaisi nostattaa hänet ilmaan kuin helikopterin propelli.
"Pitäähän sitä luonnetta olla! Enemmän seuraa on aktiivisesta ja vähän vaikka pirullisestakin kisusta kuin sohvatyynystä" hän esittää mielipiteensä kohteliaasti ja kujeillen virnistäen.
"Koirakin? Kerro siitä lisää!" hän unohtaa viimeistelyä vailla olevan piirroksensa kokonaan kuunnellessaan toista.

"Minun lienee pakko tulla joskus tervehtimään sitä, vaikuttaa niin veikeältä kaverilta", vaaleanpunahiuksinen toteaa jatkaen piirrostaan. Ehkäpä pitäisi piirtää toinenkin, muut näyttävät olevan jäljessä minusta.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jere naurahtaa toisen kertomuksille ja äännähdyksille. Hän ei ole aivan samaa mieltä siitä luonteesta.

"Siitä umpi kahelista nallekarhusta?" pitkätukka kysyy epäuskoisena. "No jos kerran kiinnostaa oikeasti." Kysyessään hän vilkaisee Lavenderia. Mutta kääntyy melkein samoin tein takaisin piirtämään. "No Se on muutaman vuoden ikäinen, melko nuori, energinen ja oikein kiva koira, mutta kuten sanoin, Herra opetti sille kaikki pahat tapansa. Itse se oppi avaamaan jääkaapin, tietää kuinka saa huomiota, ja niin edelleen. Sen kanssa saa juosta ja tehdä kaikkea loputtomiin ja Ruskalle jää edelleen virtaa." Jeremy selittää ja irvistää suurinpiirtein viivoilleen. "Todella kaunis, puna-valkoinen husky. Se ei ole juuri koskaan aloillaan, ei edes nukkuessaan. Ostan sille tasaisin väliajoin erillaisia leluja joita se saa tappaa ollessani töissä, minkään laisista luista ja sellaisista ei tunnu olevan vastusta sen leuvoille ja Herralla on taipumus järsiä niitä myös, mikä aiheuttaa toisinaan, no sen että kämppä ei ole kovin paikoillaan kun palaan kotiin." "Se on pakko käyttää vähintään jokatoinen päivä koirapuistossa juoksemassa ja riehumassa, hiukan väärän rotuinen koira minulle, mutta olin niin kakara kun otin sen, etten pahemmin kyllä ajatellutkaan, että kunhan on koira jonka saa läheltä ja ei ole kissan kokoinen." Jeremy selittää, ei kovin suurieleisesti, mutta skotti aksentti alkaa pitkän puhumisen jälkeen jälleen paistaa läpi.

"Senkun tulet, nuo otukset rakastavat ja jumaloivat raputtavia käsiä. Jahka ovat ensin tajunneet ettet ole murtovaras." Jeremy naurahti ja vilksisi jälleen juttukaveriinsa päin. "Toisinaan käy niin ja sitten on melkoinen meteli, eikä kukaan täysijärkinen kyllä astu ovesta tai ikkunasta silloin. Luulivat kerran posteljoonia murtomieheksi, olin tilannut kotiovelle paketin. Voit arvata miten kovan metelin nuo otukset saivat aikaan. No paketteja jos on tullut, niin tulevat postiin ja haen ne sieltä." Jere selitti lyhyesti hiukan naurahdellen vaikkei tilanne ollut lainkaan hauska silloin siis.

____
Varja | Lavender Underwood

Lavenderin mielenkiinto ei pääse lopahtamaan edes toisen jatkaessa kertomuksiaan lemmikeistään.
"Ruska on todella sievä nimi", hän mainitsee hiljaa, kun mustahiuksinen puhuu vielä koirastaan, "vaikka en ole kyllä aiemmin kuullut koiran puruluihin koskevasta kissasta!" Nuorukainen imee jokaisen sanan mieleensä kuin pesusieni ja janoaa katseellaan koko ajan lisää. Juttuseura on aina hyvästä.

"Onko koira ollut sulla kauankin?" vaaleanpunahiuksinen huomaa kysyvänsä. "Kuulostaa kovin rakkaalta, kuten myös kissasi."
Kynä ja paperi ovat jo tovin saaneet levätä, kun Lavender muistaa taas mitä oli alun perin tekemässä. Hän nostaa kynän takaisin käteen hellästi ja aloittaa kokonaan uuden piirroksen, edellinen oli piirua vaille valmis.
"Haluan niin oman lemmikin", nuori sanoo naurahtaen vieden samalla letistä karanneen hiussuortuvan korvan taakse. "Sitä en vain tiedä vielä, että minkä, mutta ei sillä ole kiirettäkään. Etsin Sitä Oikeaa."

"Tahtoisin kyllä tavata ne molemmat, jos se sinulle sopii", hän toteaa hymyillen toiselle valloittavasti.
"En kai minä niin kovin epäilyttävä ole, enkä ainakaan vaarallinen."

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jeremyä melkein nauattaa toisen uteliasuus ja vastailee aliisti kysymyksiin koirasta ja kissastaan. "Ruska , no en muista edes sen oikeata nimeä. Ja se ei kuvaa lainkaan sitä koiraa enää, paitsi että se on punainen." Mies nauraa. " Se kissa on vain ahne."

"On koira ollut pennusta eli muutaman vuoden." Samalla hän miettii hetken kauanko se tosiaan on ollut. "Olisiko melkein neljä vuotta? Saatan muistaa väärinkin." Hän sanoo jayrittää olla nauramatta, pitää kynän vakaana ja niin edespäin.
"Ajattelin hakea Herralle seuraksi toisen kissa, mielellään mahdollisimman pullean ja laiskan. Se on sitten keväällä edessä, voit toki lähteä mukaan. Haen varmaan löytöeläin keskuksesta tai sitten otan jonkun allergian takia luovutun." Jere puhelee vilkaisematta keskustelu kumppaniaan, oikeastaan arvaten tämän loisteliaan ilmeen.

"Mutta ehkä sinulle selviää enemmän sitten, kun käyt katsomassa niitä minun ylienergisiä petojani. Tosin, kampaamoon sopisi ehkä jokin pienehkö, fiini, pitkäturkkinen koira tai kissa." Mies naurahtaa ja irvistää työlleen aloittaen jälleen uuden, turhauduttuaan kesken eräiseen versioonsa.
"No kaikki ovat epäilyttäviä jos astuivat ovestani, minulla käy harvoin, kenties liian harvoin vieraita."

____
Varja | Lavender Underwood

"Todella, koko ikänsä?" Lavender kysyy silmät ymmyrkäisinä toisen kerrottua koiran olleen hänellä pennusta saakka. Kuin jo oma lapsi. Tai peräti...
"Sehän on kuin avioliitto todella karvaisen osapuolen kanssa", hän lisää naurahtaen omille mielikuvilleen "kissakin poikasesta lähtien?"

Nuorukaisen intoillessa toisen lemmikeistä hänen piirroksensakin edistyy huimaa vauhtia. Nopeus ei kuitenkaan pilaa teosta; spontaanisuus luo sille aivan uuden tarinan, jota Lavender itsekin pysähtyy hetkeksi lukemaan samalla kuunnellessaan mustahiuksisen puhetta.
"Ihanko totta? Tulisin mielelläni - ja menetän sydämeni samalla jollekin karvapallolle. Siinä sitä sitten ollaan, etsimässä juuri sitä oikeaa", hän toteaa virnuillen veikeästi.

"Itseasiassa luulen, että lyhytkarvainen olis enemmän tyyliäni. Saan ihan tarpeekseni karvojen sukimisesta työssäni ja näissä on yllättävän paljon hommaa myös", mies koskettaa toista pitkää vaaleanpunaista lettiään naurahtaen. "Et arvaakaan..." mutisee jättäen puheenaiheen rauhaan.

"Oletko kenties yksinäinen, jos vieraita käy vähän? Pahoittelen jos olen liian tungetteleva, olen utelias luonteeltani", hän ei voi olla lohkaisematta. Ei kai ole epäkohteliasta kysyä yksinäisyydestä. Toivottavasti toinen ei vain ymmärrä häntä nyt aivan väärin.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Jeremyä todellakin nauratti toisen ällistyneisyys, siitä että hän oli itse kasvattanut koiransa, mutta urhaesti Jere kesti nauramatta. "No kuka muu sen olisi kasvattanut? Ja koiran pennut ovat söpöjä, usko minua, kun menet katsomaan sellaista, on vaikea olla ottamatta." Hän sanoi jo melkein vakavana. avioliitto vertaus sai hänet nauramaan sitten jo vedet silmissä ja muutaman pään kääntymään, mikä nyt oli noin hauskaa? "No tosiaan, samaa jääkaappia se mokoma käyttää." Naurava skotti on meklko huvittavan kuuloinen, tai sitten ei.
"Kyllä kissakin on ollut pennusta, äiti otti sen silloin minulle korvaukseksi, kun muutimme pois Lontoosta." Mies totesi, "Hän olisi varmaan valinnut rauhallisemman pennun jos olisi tiennyt millainen kaheli siitä kasvoi, mutta ei tuo minua haittaa."

"Sillon kun etsii jotakin eläintä itselleen..." Jere aloitti ja murisi samalla omalle työlleen ja sen yksityis kohdille, hän ei hallinnut elävän mallin piirtämisen jaloa taitoa sitten ensinkään, non se oli ihminen, selitti kaiken... "Pitää tietää mitä itse jaksaa, pystyy ja osaa. Jos olisin huskyä ottaessani tiennyt mitä muuta haluan kun vain koiran, olisin ottanut jonkun muun koiran. Ei kannata ottaa aina sitä mihin eniten rakastuu vaan mikä tuntuu parhaiten sopivan." Jere selitti vaikkei itsekkään ollut enää varma mitä selitti.

Jeremy vilkaisee miehen hiuksia, eikä oikein ymmärrä mitä hän tarkoittaa sillä että niissä muka olisi paljon hommaa... ainakaan hänen mielestään pitkässä tukassa ei ollut sen kummempi työ, tosin, hänellä ei ollut ihan äskettäin ollut lyhyttä tukkaa, joten ei voinut mennä sanomaan...

"En juuri." Juuri kun huulet ovat muodostaneet sanat ja päästäneet ne karkuun, Jeremy tietää valehtelevansa. Ei Lavenderille, vaan itselleen, ei hän nän valehtele toiselle jos itse uskoo melkein omat sanansa? "vaikka aina toisinaan kyllä, mutta näen ihmisiä sitten, no kotini ulkopuolella." Jeremy toteaa hitaammin ja uskottelee itselleen että se on näin. Onhan hänellä Takashi ja Reizo joita nähdä ja joille puhua siis ainakin he, mutta kumpikaan ei ole paikalla silloin, kun yksinäisyys ja ahdistus tuppaa tappamaan. "Etenkin koirapuistossa." Mutta se on vain pinnallista tuttavuutta, tiedän heidän koiristaan kaiken ja heiltä itseltään, hyvä että etunimen tai lempinimen. Niin ja sitten on Wera, johon hän törmäsi, jonka kanssa tuttavuus on ollut hiukan hidasta.
Loppujen lopuksi ei ole ketään kenen kanssa voisi puhua itsestään tai omasta olotilastaan, muutoin kun pinnallisesti tai kännissä, niin kuin Takashin kanssa kävi... Niin ja se Rael, Jeremy ei päästä naista edes alitajuntaansa asti, ehkä parempi niin, ainakin nyt.
"Ja on minulla aika sosiaalinen ammatti." Jeremy jatkaa samalla kun yrittää piirtää, korjata ja peittaa virheitään sekä ajatuksitaan että piirustuksetaan, johon on vielä vähemmän tytyväinen, kun itsellleen valehteluun.

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender naurahti toisen ihmetellessä hänen kysymystään.
"Voihan lemmikin hankkia vaikka rescuena", vaaleanpunahiuksinen selvensi sanojaan. Nuorukainen oli mielissään mustahiuksisen nauraessa hänen lohkaisulleen. Ainakin jonkun päivää hän oli nyt piristänyt - tai ainakin jota kuta jo naurattanut. Toisen nauru oli kovin tarttuva ja se sai Lavenderinkin naurahtamaan uudestaan. Hymy jäi hänen huulilleen edelleen.

"Vai Lontoosta asti?" nuorukainen kysyi silmät ymmyrkäisinä. "Sieltähän on matkaa vaikka kuinka! Kissa on vähintä, mitä korvaukseksi voi saada. Vaikka itse kyllä viihdyn täällä."

Lavender kuunteli toisen kertoessa lemmikin valinnan kriteerejä samalla nyökytellen.
"Mutta on sekin kovin tärkeää, että tykkää siitä sopivasta. Toisaalta haluaisin pitkäkarvaisen, mutta energia riittäisi helpommin lyhytkarvaiseen ja helppoon - ei auta valinnassa sitten yhtään", hän lisäsi lopussa jo mutisten.

Nuorukainen katseli toista terävästi ja tarkkaavaisesti. Toisen tarina olisi kuulostanut muuten ihan uskottavalta, mutta paikkailut ja selityksen määrä saivat vaaleanpunahiuksisen epäilemään hieman. Tunnustaisit vain. Ei hän itsekään elänyt niin sosiaalisesti kuin oikeasti halusi. On vain niin hankala löytää tarpeeksi suvaitsevaisia ja avoimia ihmisiä, jotka päästävät tämän tarpeeksi lähelle ja jotka tämä päästää sydämeensä.
"Mitä sitten teet työksesi, jos paljonkin ihmisiä tapaat?" hän yritti udella vielä lisää, olihan toinen vastannut aiemminkin ihan mielellään. Kaipa hän sanoo jos tungettelen oikeasti.

Hän jatkoi piirrostaan suurpiirteisesti kulmat hivenen kurtussa, kun ilme yhtäkkiä kirkastui, kun mieleen sinkosi ...Jeremy! Ehkäpä. Parempi ehkä kysyä kuin nolata itsensä täysin...
"Jeremykö oli nimesi? Luulen kuulleeni niin, mutta on niin monta muutakin nimeä tänään kuultu", Lavender vilkaisi toista pahoitteleva katse silmissään.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

"Niin, voihan sitä, mutta minä pidän ainakin pennuista, ja en silloin osannut ajatella että rescuena voisi ottaa..." Jere naurahti toisen kommenttiin.
"Ei Lontoo nyt niin kaukana ole, mutta no, ihan kiva että edes sen kissan hankki, elämäni oli aika tylsää..." Jeremy vastasi, mutta jätti selittämättä siitä sen enempää, sitähän se oli ollut, tyhjää ja harmaata. "Niin, minulle on aivan sama, olenko Lontoossa vaiko täällä, ihmiset puhuvat vain eritavalla, muuta eroa ei ole, kun sitten ehkä koossa." Ainakin Jeren mielestä asia oli näin.

Mies ei osannut muuta kuin kohauttaa olkiaan, kaipa se sitten oli niin. "No minulle periaatteessa, kissa kuin kissa, plussaa on jos se on nätti. Koirassa... katsoisin nykyisin enemmän luonnetta, kuin sitä että se on nätti."

"Minä olen linja-auto kuski. Ei minun näköisteni ammatti, eikä kukaan sitä arvaa etukäteen." Tässä vaiheessa hän arvasi pienen valheensa törmänneen seinään ja tulleen huomatuksi, muttei viitsinyt kommentoida sitä, hän itse halusi uskoa että asia oli niinkuin hän sanoi sen olevan. "Siinä näkee aika paljon ihmisiä, en kyllä edes yritä muistaa kaikkia." Samalla hän suttaili elävän mallin kasvoja ja naputteli pöytää hiukkasen sormillaan, tämä ei ottanut sujuakseen, ainoa järkevän näköinen oli kulmakarvat ja hiukset, siinä se sitten olikin, järkevyys nimittäin.

"Joo, Jeremy." Mustatukka vastasi, se tuntui niin itsestään selvältä, vaikka toinen näytti pahoittelevan ettei muistanut nimeä. "Ei sitä tarvitse muistaa. Nimeä siis." "Sinä olet Lavender Underwood, nimi jäi päähän, koska no, se on mukavan kuuloinen."

____
Varja | Lavender Underwood

"Pennut on niin pehmoisia..." Lavender totesi hiljaisesti haaveleiva sävy äänessään. Kyllä hänen oli nyt pakko hankkia jokin eläin. Vähintäänkin vanulla täytetty karvainen nalle tai jokin. Eikä lämpimässä ihmiskehossakaan olisi tietysti mitään vikaa. Mutta ensin se lemmikki, tarvitsen uuden perheenjäsenen ja se löytynee helpommin. Öh.

"Mitäs muutakaan kuin tylsää. Muuttamisen jälkeen hetki on yleensä vain hiljaista nyhväämistä asunnon sisällä, mutta kun uskaltaa astua ulos ja nuuhkia uusia tuulia - voi silloin se vasta hauskaa onkin! On kuin uudestisyntynyt", vaaleanpunahiuksinen kommentoi ehkä enemmän itselleen kuin puhetoverilleen.
"Mutta ilmankos, kuuntelinkin hauskaa aksenttiasi!" hän naurahti ystävällisesti. Totisesti, toi mukavaa vaihtelua kuunnella välillä vähän kulmikkaampaa englantia.

"Niin, tottakai. Itse olen estetiikan ystävä, joten..." ehkäpä ei tarvitsisi jatkaa lausetta, kai Jeremy ymmärtäisi hänen persoutensa lemmikinkin ulkonäön suhteen. Kai. Vaikka se kieltämättä kuulosti aika pinnalliselta. Lavender saattoi sitä ollakin. Ehkä. Kai. Mahdollisesti.

Vai linja-autokuski. Hän oli aina kuvitellut kaikki linja-autokuskit lihaviksi, donitsia mättäviksi ja ilkeiksi, sellaisiksi, jotka aina yrittivät pilata ihmisten hyväntuulen ja jättää mahdollisimman monta epätoivoista pysäkeilleen ruikuttamaan.
"Ehtivätkö ihmiset sitten jäädä juttelemaan? Kaikilla tuntuu olevan niin julmettu kiire paikasta toiseen - ja julkiset liikennevälineet on aina täynnä ärtyisiä bisnesmiehiä ja kiukkuisia papparaisia." Siksi hän kai itse suosi kävelyä ja taksia.

"On epäkohteliasta, jos ei muista keskustelutoverin nimeä jos toinen muistaa sinun. Enkä tykkää olla epäkohtelias", Lavender selitti taas omia sanojaan. Jopas hän puhui huolimattomasti.
Nuorukainen vilkaisi omaa työtään. Ilmeisesti hän oli myös piirtänyt vain puolella ajatuksella; ensimmäinen työ oli paljon parempi. Huokaisten hän työnsi paperin sivuun ja aloitti uuden.
Pakko saada jotain hyvää aikaan.

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Tuli lisää ohjeistusta piirtämiseen. Jeren oli jop pakko purra huultaan, että kehtasi edes kuunnella vaiti ja nyökkäillä. Hittolainen että osasi olla haastavaa, onnekei tuntia ei ehkä olisi enää kamalasti jäljellä vai oliko tämä moni osainen kurssi? Hän ei muistanut.

"Pennut ovat." Mies totesi ja hymyili, niin ne sulattivat kenen tahansa sydämmen.
Jere oli yllättynyt, sanoiko joku hänen aksenttiaan juuri hauskaksi? Ja hänestä se oli pikku yhskytyiskohta, joka täytyi piilottaa aina tälläisissä tilanteissa niin tehokkaasti kuin suinkin. Toisen puhe muuttamisesta oli aivan jotain outoa. "Ai." Olikin sitten ainoa kommentti jonka hän osasi tähän nyt sanoa.

"Ei se väärin ole." Hän naurahti. Vaikka häntä itseään hirvitti se ajatus, koska no... hänellä oli käynyt siinä valinnassa hiukan huonosti. Kissan suhteen, ihan sama, tietysti häntä kiehtoivat kauniit ja upein kuvioin varustetut kissat...

"Ehtivät jotkut. Osan muistankin ja olen tavannut myöhemminkin. Esimerkiksi Reizo nimisen miehen, hän on oikein mukava ja hänellä on upeat lävistykset..." Jere naurahti "Ja hänellä on asekauppa." Hän selitti, ei hän oikeasti Reizon kanssa kamalasti ollut tekemisisää ollut, jonkun verran, mutta mies vaikutti mukavalle.
"Jaa... minä en ytleensä aja bisnesmiesten liikkumisaikoihin." Mies tyytyi kommentoimaan, koska no ei hän ollut nähnyt montaakaa bisnesmiestä, eikä montaa papparaista, hänen mielestään suurin riesa olivat kakarat ja humalaiset pikkuteinit, sekä rellestävät juopot. Ja no jollekkin juopolle, hänen työnsäkkin näytti.

"Ai." Jälleen se sama tylsä toteamus. "En ajatelölut asiaa siltä kannalta, minua nimen unohtaminen ei haittaa olen tottunut jo siihen." Mustatukka kohotti hiukan olkiaan. Ja uusi paperi, loppuisi nyt tämä pääsisi pois... kotiin yksikseen lukemaan?

____
Varja | Lavender Underwood

Opettajalta satelee taas kehuja, koskapa ei. Vastaukseksi hän saa herttaisen hymyn ja viileän pyynnön jatkaa matkaansa. Kai tuntikin alkaa jo olla loppusuoralla, ettei tarvisi enää kolmatta juuri aloitella. Jos vain viimeistelisi sitä ensimmäistä, se onnistui edes joten kuten vaaleanpunahiuksisen standardeille.

Lavenderin ylähuuli mutristuu hivenen, kun hän huomaa toisen vastailevan yhtäkkiä kovin lyhyesti. Ehkä Jeremy on kyllästynyt hänen juttuihinsa, tai aiheet eivät kosketa tarpeeksi.
Hassua, normaalioloissa saan kyllä ihan hyvän keskustelun aikaan kenen kanssa tahansa. Vaikeampi tapaus...
Mies hymähtää toisen tokaisulle olkiaan kohauttaen. Pidempää vastausta ei kai kannattaisi lähes tuntemattomalta alkaa kalastella. Mitäpä hän sillä tekisikään.

"Jos lemmikin otan, jolloin joudun ja pääsen sitä päivät pitkät töllistelemään, lienee parempi että sitä kelpaakin katsella", Lavender selittää vielä näkökantaansa keveästi naurahtaen.
"Tai ehkä ennemminkin kun otan... Olet aika hyvin jo saanut minut vakuuttuneeksi, ettei elämä ole kovin rapoista ilman karvapalloja", hän suo toiselle vinon hymyn ennen kuin jatkaa kuvansa viimeistelyä. Varjostukset eivät koskaan ole tismalleen niin kuin pitäisi.

"Asekauppa?! Kuulostaa todella vaarattomalta hepulta!" lettipäinen tölväisi silmät ymmyrkäisinä. Eiväthän muut kuin mafia, maanpuolustusvoimat tai narkkarit myy ja osta aseita. Eiväthän?
Lavenderin pehmoinen lapsuus ja nuoruus eivät olleet valmistaneet häntä karuun, metalliseen maailmaan. Varhaisaikuisuus tuntui karaisevan häntä ja toden teolla, ellei mies pian ymmärtäisi ottaa asioista enemmän selvää.
"Mitä vuoroja ajat sitten? Jotain yövuoroja vai?" hän kysäisee edelleen hämillään. Millainen bussikuski törmäilee asekauppiaisiin? Oikeasti...

____
varjokuva | Jeremy Reddefoxia

Tunti hiipui kohti loppuaan, ihmiset keräilivät jo tavaroitaan. Jere naurahti toisen puheille. "Voisin ottaa puhelin numerosi, soitan sitten, kun löydän hyvän kissan, joka hakea." Hän sanoi toisen eläin selvityksiin. "Tosiaan, tylsäähän elämä olisi ilman niitä..."

"Kyllä yö, ilta, ja viimeisiä aamuyön pikkutunti vuorojahan minä ajelen."Jere naurahti. "Noh hyvin harmittoman oloinen Reizo on." Ajatus oikeastaan nauratti häntä, siis että Rei, olisi ollut TÄYSIN harmiton ja tavallinen kaveri... Ajatellessaan, hän alkoi kasata tavaroitaan lähtöa varten, no hänen pitäisi käydä muutamalla elävän mallin piirrustus kurssilla, jos meinasi selviytyä tästä kunnialla, edes joskus.

Hyvin nopeasti juoku julisti tunnin päättyneeksi ja antoi luvan lähteä. Ihmiset hupenivat, naiset kikattivat... Jeremy veti kylmää takkia päälleen. Ajatus tuyonne pakkaseen hukkumisesta ei oikein houkuttanut häntä, eikä kotiin käveleminen, olisi maailman miellyttävintä puuhaa... Hän vilkaisi Lavenderia ja ulos suuntaavia ihmisiä... Irvisti itsekseen, pakkanen, sai irvistelemään ja toivomaan, että kotona olisi kuumaa kaakaota.

Opettajan vetäessä ovea kiinni ateljeesta, Jeremy viimein loikki ulos, viimeisten joukossa. Kohotti hiukan kättään Lavenderille ja lähti kävelemään ainakin melkein samaan suuntaan. Kohti kotia, sitä lämmintä paikkaa...

____
Varja | Lavender Underwood

Lavender noukkii hymyillen takkinsa taskusta hennon vaaleanpunaisen post it-lapun, hän kiittää itseään mielessään siitä, että kantaa muutamaa aina mukanaan. Koskaan kun ei voi tietää, missä tarvitsee kirjoittaa, noh, vaikka puhelinnumero ylös. Hän nappaa sormiinsa kynän, jonka jo kerran laski pöydälle aikomuksenaan liueta paikalta, ja kirjoittaa lennokkain, mutta selkein kirjaimin numerosarjan ja sen alle kauniin allekirjoituksensa.
"Noin."

"No sehän selittääkin asiakaskuntasi!" hän naurahtaa toisen vastaukselle ajovuoroista. Vaaleanpunahiuksinen ei halua edes kommentoida tuosta asekauppiaasta enää mitään. Hän ei osannut luottaa sellaisiin - tai, totta puhuen, hän ei osannut myöntää itselleen luottavansa kaikenlaisiin ihmisiin heti ensinäkemältä.
Jeremyn alkaessa pakata, alkaa Lavenderkin laittaa tavaroitaan kasaan. Onnekseen hän on onnistunut pitämään kaiken järjestyksessä, joten aikaa ei uppoa siihen tuhottomasti.

Lavender vilkaisee ulos ikkunasta toivoen näkevänsä auringon, tai edes nuoskalunta... Mutta joutuu kokemaan karun totuuden: hengityksen vesihuuru näyttää jäätyvän ilmaan, kuten aiemmin sinä päivänä. Huokaisten hän nostaa valkean nahkatakin selkänojalta ja ujuttautuu sen lämpöön. Huivin hän nostaa kuonolleen kuin taistelukypärän. Hän jäätyisi joka tapauksessa, mutta paras edes yrittää selviytyö.

Mustahiuksinen nosti kättään vielä Lavenderille, joka vastasi vilkuttamalla nopeasti ja työntämällä käden vilkkaan takaisin taskuun. Tästä kotimatkasta ei välttämättä selvittäisi hengissä...

____

LOPPU.

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron