Mutta ehdimme viimeiseen laivaan

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.

Mutta ehdimme viimeiseen laivaan

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Loka 2013, 18:28

nezabudka Lähetetty: 21. Touko 2012 21:49

[Sandsley, venesatama.]

Katrina Chaconne

Jos lähtisi vain uimaan...
Uisi tuonne missä ei näy paljon mitään ja katsoisi, tulisiko sieltä jotain vastaan kun uisi tarpeeksi kauan vai jäätyisikö sitä ennen.

Laituri on niin korkealla, etteivät varpaat yletä koskettamaan vedenpintaa. Istun kuitenkin pitkän venelaiturin nokassa ja heiluttelen jalkojani ilmassa. Jossain takanani idässä taivas alkaa valjeta, mutta ei nouseva aurinko vuorten ylitse tänne paistaisi vielä pitkään aikaan.

Alan kuulostaa ihan joltain mikä ei ole hyvä.

_________________

Sinikuunlilja

SID MILLER


On ihan hirveän aikaista, ja silti minä olen täällä. Miksi? Olen aika kaukana kotoa, sekin vielä. Mutta Adelia nukkuu, ja nukkuisi varmaan vielä monta tuntia. Jätin lapun kyllä, aamupalankin valmiiksi jääkaappiin siltä varalta että hän heräisi. Jätin radionkin hiljaa päälle keittiöön ettei hän tuntisi oloaan yksinäiseksi sillä välin kun minä olin ulkona, niin ja jätin yhden elokuvan nauhoitukseen hänelle. Mutta minulle oli vain tullut sellainen tarve, kulkea, kierrellä.
Pitkään minä olen kierrellytkin, taskussa on vähän rahaa että voin ostaa jotain ruokaa jos ihan kamala nälkä iskee ennen kuin palaan kotiin. Niin ja pitäisi samalla ostaa perunoita ja makkaraa niin voisin tehdä keiton lounaaksi.

Mutta ennen sitä minä vain kuljen täällä, kädet taskuissa, niin ja kenkien kuluneet kärjet ovat vähän märät kun olin kulkenut kasteisen nurmen läpi.
Olen varmaan enemmän yksin kuin pitkiin aikoihin.
Tai niin ainakin luulen kunnes huomaan jonkun hahmon laiturilla.
Tähän aikaan?

_________________

nezabudka

On niitä ensimmäisiä öitä, jolloin ei tule ihan hirveän kylmä, vaikka olisi ulkona koko yön. Olen minä takin vetoketjun jo monta tuntia sitten silti vetänyt kiinni ihan leukaan asti ja kiskonut hupunkin päähän. Mutta missään vaiheessa ei myöskään ollut ihan ihan pimeää.
Ulkona siis. Sisällä tulee kyllä pimeää mihin aikaan vuodesta tahansa, kun on yö. Siksi minä ulos lähdinkin. Tai pikemminkin en palannut takaisin sisään.

Joskus katselen noita hienoja taloja, joita ne rakentavat rannikolle, kallion laelle. Katselen ja mietin, millaista olisi asua tuollaisessa. En oikein osaa kuvitella.
Mutta joskus vain.

Jossain kaukana kumisee poijun varoituskello. On niin hiljaista, että kesken kaiken sen ääneen sekoittuvat myös askeleet takaa satamasta.
Käännyn katsomaan olkani yli. En ole nähnyt ketään tuntikausiin enkä odottanut, että minun tarvitsisikaan. Jos joku oikeasti viitsisi tulla sanomaan minulle tähän aikaan siitä, että tämä on yksityisaluetta ja läpä läpä lää, niin sille voisi siitä hyvästä jo antaa vähän tunnustustakin, mutta ei minua silti kiinnosta. Eikä tämä laituri ole edes aidattu niin kuin nuo muut. Siksi varmaan, ettei tässä ole edes yhtään venettä.

Käännän selkäni uudelleen ja jatkan jalkojeni heiluttelua. Kyllä se menisi pois.

_________________

Sinikuunlilja

Jatkan kävelemistäni ihan kaikessa rauhassa, mutta mitä lähempänä laituria olen, sitä enemmän hahmo näyttää tutulta. Vaikka en silti kyllä ole yhtään varma. Todennäköisesti kuvittelen vain, niinkuin aina. Se tosin voisi ollakin näin outoon aikaan näin oudossa paikassa. Minä olen harvemmin, minulla on sisko. Tosin kyllä minäkin olen välillä oudoissa paikoissa. Mutta en kyllä tähän aikaan.

Mutta ei se hahmo vain lakkaa näyttämästä tutulle siinäkään vaiheessa, kun olen ihan laiturin päädyssä ja katson sitä epäilevä ilme kasvoillani. Takki sillä on, ja huppu, minun tuurillani varmaan seisoisin tässä kuin idiootti kunnes huomaisin että se ei ole se, ja todennäköisesti huomaisin vielä että se ei edes olisi tyttö vaan joku hontelo pojankloppi.
Tosin nuo nilkat tuolla laiturinnokassa näyttää kyllä siltä että ne kuuluisivat tytölle.
Ja sille juuri.
Mutta mitä se muka tekisi täällä, juuri nyt, tässä kaupungissa, tänä yönä, tuossa noin? Eihän siinä ole mitään järkeä. Ei kerrassaan mitään. Minä vain haaskaan aikaani tässä kun tuijotan typeränä kädet taskussa tuota tyyppiä joka on ihan rauhassa laiturilla ja varmaan hiljaa odottaa että menen pois.

Ja mitä minä muka edes sanoisin vaikka se olisikin se?
Olin sanonut etten välitä.

_________________

nezabudka

Yhä uudelleen se poiju kumisee jossakin. En edes näe sitä. Löytäisinkö sen, jos lähtisin uimaan?
Ja miksi ne askeleet tulevat lähemmäksi?

Ei ole kyllä montaa häiritsevämpää asiaa kuin kuunnella kuinka joku kävelee koko pitkän laiturin poikki, pysähtyy selän taakse ja jää siihen seisomaan sanomatta yhtään mitään. Mutta tähän aikaan vuorokaudesta tässä hiljaisuudessa ja hämärässä se taitaa olla vielä enemmän vain outoa. Ehkä olenkin nukahtanut. Mutta jos tämä on unta, niin kenestähän minä uneksisin kävelemässä pitkin laitureita kello neljä aamuyölllä?

Enkä siltikään halua kääntyä katsomaan. Jos se olisi risupartainen merikapteeni, niin se olisi kyllä eksynyt väärään satamaan tänne pikkuveneiden joukkoon ja se saisi luvan lainata minulle alusta niin että pääsisin purjehtimaan seitsemälle merelle.

_________________

Sinikuunlilja


Siinä minä seison, ihan sen takana. Tuijotan sitä ja melkein odotan että jotain tapahtuisi, mutta siinä se vain on eikä tee yhtään mitään. Jollain hassulla tapaa se vahvistaa outoa mielikuvaani että se voisi olla se. Se voisi käyttäytyä juuri noin välinpitämättömästi, mutta toisaalta eipä se ollut edes vilkaissut kuka tulee. Tosin miksei se voinut olla kaikki kohtaan ihan yhtä välinpitämätön kuin se varmaan minua kohtaan on sitten kun tajuaa kuka tässä on kun viimeksi erottiin sellaisissa väleissä.

Kädet edelleen taskuissa, ja aamu alkaa vasta sarastaa.
Onkohan vesi kylmää?
Pienen hetken harkitsen jopa toisen tykkäämistä veteen, mutta se olisi jo oikeasti typerää ja parhaassa tapauksessa jos se ei olisikaan se niin saisin selkäsaunan. Tai ehkä juuri silloin jos se olisi se.

Niinpä tyydyn vain nykäisemään sen hupun pois sen päästä.

_________________

nezabudka


Mitä pidempään siinä istun ja mitä pidempään hiljaisuus jatkuu, sitä enemmän minusta tuntuu, että saatan ollakin unessa. Melkein jo unohdan, että takanani seisoo joku -

Yhtä sumean logiikan reflekseillä tai ehkä vain vaistolla käännähdän ympäri, kun tunnen nykäyksen niskassani, ja tarraan huppuani nyhjäisevän käden ranteeseen.

Ja jään tuijottamaan.

_________________

Sinikuunlilja


Käsi nappaa ranteeseeni ja näen kasvot.
Äkisti tunnen tosissani vastustamatonta halua tyrkätä toisen veteen. Tuijotan toista takaisin, eikä siitä ole epäilystäkään etteikö se olisi se.
Jo ennen kuin kunnolla tajuankaan niin se käsi jota toinen ei pidä kiinni, tyrkkää häntä lujasti selkään.

_________________

Sasu

ZIMI


Kuva

_________________

nezabudka

Se vain muuttuu yhä enemmän unen kaltaiseksi.
Enkä ole ollenkaan valmis mihinkään tyrkkäämisiin. Horjahdan käheän älähdyksen säestämänä alas laiturilta niin kuin kirja hyllyltä.
Mutta en varmaan päästä irti siitä ranteesta.

_________________

Sinikuunlilja


Ja minä tosiaan tyrkkäsin. Ja se tosiaan kaatuu laiturilta päistikkaa veteen kuten arvata saattaa, mutta ei päästä ranteesta irti, kuten olisi myös saattanut arvata. No en minä sitä muutenkaan ihan hirveän tietoisesti tehnyt.
Ja kohta kuulen veden kohisevan korvissani ennen kuin nousen yhdellä potkaisulla pintaan.
Ja mulkaisen Katrinaa tosi rumasti.
"Mitä sinä kuvittelet täällä tekeväsi?" puuskahdan sitten, samalla kun pyyhin vähän märkiä hiuksia silmiltä.
Ja jatkan mulkoilua.

_________________

nezabudka


En minä oikeasti ollut ajatellut uida tänään. Vaikka yö tuntuikin vielä hetki sitten jopa leudolta, toukokuinen merivesi ei voi olla muutamaa astetta lämpimämpää.
Pärskähdän takaisin pintaan henkeä haukkoen, tukka litussa, läpimärät vaatteet kiskoen kohti pohjaa ja Sidin naama ääliömäisellä mutrulla nenäni edessä.

Kuulenkohan oikein edes mitä tämä sanoo. En tiedä eikä ole väliksikään.
Roiskaisen suolavettä pojan naamalle, vedän henkeä, sukellan takaisin pinnan alle ja uin veden alla niin pitkään johonkin suuntaan kuin pystyn olemaan uppeluksissa, eikä se ole ihan lyhyt aika, koska olen ainakin miljoona kertaa vihaisempi kuin vesi kylmää. Ja polskahdettuani takaisin pintaan jatkan vain uimista katsomatta edes mihin olen menossa.

_________________

Sinikuunlilja

Ihan hirveän kylmää. Tuijotan Katrinaa, sitten tunnen miten kylmä suolavesi läiskähtää naamalleni.
"Mit-", karkaa suustani kun pyyhkäisen naamaani ja huomaan että tyttö painuu uppeluksiin.
Sekunnin katson toista ihan mykistyneenä, sitten lähden uimaan toisen perään niin nopeasti kuin vain kykenen. Kiskaisisin sitä nilkasta jos pääsisin tarpeeksi lähelle.

_________________

nezabudka


Ehkä aivoni vain löivät lukkoon veden kylmyydestä tai jostain muusta seikasta ympärilläni, mutta ei siinä paljon päässä liiku. Ravistelen vettä tukastani, vedän taas henkeä ja sukellan uudestaan.

Kun saan pulahdettua uudelleen pintaan ja katsottua henkeni haukkomiselta missä olen, huomaan pärskiväni rintauintia jossain kahden laiturin välimailla Sid vanavedessäni.
"Voi elämä", puuskahdan yhteen purtujen hampaideni lomasta. Polkaisen jaloillani vedestä niin paljon vauhtia kuin saan ja kauhon kohti lähintä paikkaa, mistä näyttäisi pääsevän ylös - viereinen laituri on sidottu täyteen veneitä, mutta toisin kuin äskeisessä, sen päässä ovat puiset portaat alas vedenrajaan asti.

_________________

Sinikuunlilja

Seuraan Katia päättäväinen ilme kasvoillani, hellittämättä yhtään. Vaatteet painavat kuin synti, varsinkin paksu huppari, mutta ihan sama. Rahat on edelleen taskussa ja se on ainut mistä voisi huolestua jos ne ei olisi. Nyt minä haluaisin tietää mitä ja missä ja miksi. Varsinkin miksi.
Sukellan kerran, sitten nousen pintaan ja kiristän vauhtia niin paljon kuin vain kykenen. Se on menossa selkeästi toisella laiturilla olevia portaita kohden, ja minä nappaisin sen ennen sitä.
Aivan muutama tovi ennen portaita minä sukellan taas ja kurotan sormiani että saisin niillä tarrattua sitä sen oikeasta nilkasta.

_________________

nezabudka

Kurotan saadakseni kiinni portaiden kaiteesta, joka on siltikin aika korkealla tältä tasolta katsoen - mutta sitten JOKU nykäisee nilkastani ja pärskähdän takaisin naamalleni laineisiin.

Potkaisen jalallani niin että tennari lähtee. Litra vettä nenässäni räpistelen takaisin pintaan ja polskaisen Sidiä päin, tarraan sen hupparin hartioihin ja tönäisen niin että saisi mennä vaikka saman tien pohjaan saakka.

_________________

Sinikuunlilja

Ja saan kuin saankin kiinni sen nilkasta. Ja samalla kun minä pärskähdän pintaan, se potkaisee ja sen kenkä lentää - jonnekin se lentää enkä kyllä lähde sukeltamaan perään, oma oli kenkänsä. Tai hetken kyllä itse asiassa harkitsen, useammankin, mutta sitten se ottaa minua hartioista ja tönäisee, niin että kaadun takaisin uppeluksiin.
Ja tennari ei olekaan vielä kaukana, niinpä nappaan sen kiinni samalla kun räpiköin epätoivoisasti pintaan. Kun pääsen pinnalle, ravistelen päätäni että saan hiukset silmiltä, vilkaisen Katrinaan, nostan sen kengän ylös ja heitän sen niin pitkälle kuin se vain lentää - syvemmälle veteen. Ajautukoot vaikka Kiinaan saakka.
Sinne meni että molskis vaan.

_________________

nezabudka

Läiskis kuulostaa melkein kivalta, kun toinen katoaa uppeluksiin. Mutta melkein ei riitä. Niinhän minä aina sanon ja Sidkin tietää sen kyllä. Sinä päivänä kun melkein alkaa riittää, ei riitä enää mikään.

Saan litimärkää tukkaa pois suolasta kirvelevistä silmistäni juuri parahiksi näkemään, kuinka poika paiskaa kenkäni menemään.

Pienen hetken vain poljen vettä, haukon henkeäni ja tuijotan. Sitten tyrkkään toista uudestaan rintaan niin lujaa kuin vedessä pystyn ja lähden kauhomaan kenkäni perään, tällä kertaa kroolaten niin vikkelään kuin osaan. Paitsi että kun saavutan paikan mihin kenkä oli läiskähtänyt, en edes yritä napata puoliupoksissa lilluvaa sinistä tennaria mukaani, vaan jatkan uimista sen ohi kohti ulappaa.

_________________

Sinikuunlilja


Katson sinne mihin kenkä tippui, sitten se tyrkkää minua taas. Ja niin minä katoan taas pinnan alle ja nenään menee vettä ja hyi kun se tuntuu pahalle. Poljen äkkiä pintaan pärskähtäen, vähän kakoen ja vilkaisen mihin se meni.
Ja siellä se kauhoo jo kengän ohi.
Tuijotan vaan, sitten kohotan kulmiani. Tehkööt miten tekee sitten.
"Ajattelitko uida Kiinaan? Kerro kengälles terveisiä!" huudan sitten hänen peräänsä, roiskaisen vettä mahtavasti siihen suuntaan missä hän on ja uin itse portaille.
Kiipeän ylös ja istun litimärkänä laiturille, ravistaen päätäni uudelleen. Hyh.
Kiskaisen hupparin pois koska se on kuin litimärkä ja kylmä karhuntalja.
Menepä sitten tämän näköisenä kauppaan.. Tosin tässä on tuntikausia ennen kuin se aukeaa.
Ja toivotavasti tuo yksi painuu hornan tuuttiin. Hittoako minä sen perässä kulkemaan.

_________________

nezabudka

Ei, en todellakaan aikonut mennä uimaan tänään. En aikonut myöskään törmätä Sidiin.
En aikonut uida Kiinaankaan, mutta ehkä tekisin senkin.

Vesi ei tunnu enää fyysisesti niin kylmältäkään, vaikka tiedän että se on. Jossain rinnan uumenissa tärisee niin kovasti, että koko meri varmaan kiehuisi kohta. En vain ole ihan varma, hengitänkö enää. Kuulen laiturin kopinaa, vilkaisen hampaita yhteen purren olkani yli. Sid kiipeää ylös vedestä.

Sukellan taas kerran veden alle, muutan suuntaa ja uin pinnan alla niin pitkään kuin pystyn, vaikka aivot tuntuvat halkeavan pään sisällä. Kun nousen takaisin pintaan, kroolaan viimeiset viisitoista metriä täyttä häkää lähimmän laiturin nokalle - eri laiturin kuin sen, jolla Sid istuu. Kapuan kankeana puisten portaiden alimmalle askelmalle ja jään siihen kyyhöttämään portaan kaidetta puristaen.

_________________

Sinikuunlilja

Istun siinä ja sitten se ui. Eipä näköjään kyllä hakenut kenkää, mutta omapa on vikansa.
Seuraan katseellani kun se menee toiselle laiturille ja jää askelmille.
Onkohan sillä kylmä?
Minulla on kylmä ainakin, mutta kun se ei edes liiku tuosta. Pitäisikö huolestua?
Tuijotan sitä taas.
"Onko sulla kylmä?" tuhahdan sitten. Paitsi että ei se varmaan vastaa. Tai jos vastaa niin sieltä tulee jotain sellaista tekstiä kuin että tuki turpasi urpo tai mitäs luulet.
Hymähdän ja nousen seisomaan, otan märän hupparini ja lähden kävelemään laituria rannalle päin.

_________________

nezabudka

En vähään aikaan kuule muuta kuin oman pulssin korvissani eikä minua kiinnostakaan nähdä muuta kuin porrasaskelmien alapuolella lainehtivaa merivettä. Kaikki tuntuu liian hiljaiselta.
Kylmyyden tunne katoaa hetkeksi ja tilalle tulee ihmeellinen keveys ja onttous.

Sid. Lähtee menemään askelista päätellen.
"Hau hau", sanon kohottamatta katsettani liplattavasta mustasta vedestä.

_________________

Sinikuunlilja

Mutta en minä ole vielä pois menossa. En. Märkä huppari on kyllä ihan kuin jokin talja siinä vasemman olkapään päällä.
Minä kävelen rauhallisesti rantaan, vilkaisen laituria jossa Kat on ja lähden kävelemään sitä.
Hupparin tiputan matkalle laiturille myttynä.
Hau hau.
Just niin.
Tulen laitruin päähän ja katson portaille kyhjöttävää Katrinaa.
"Miau."
Tyrkkään sitä hartioihin toivon mukaan niin kovaa että se kaatuu takaisin pinnan alle.

_________________

nezabudka

Kuuntelen askelia, jotka menevät pois ja kuuntelen askelia, jotka tulevat takaisin, ja siinä vaiheessa kurtistan kulmiani.
Ei sitä katsetta kannattaisi kohottaa ollenkaan. Silti teen niin juuri väärällä hetkellä.
Vesi ei tunnu enää paljon miltään.

Pyyhin suolaa silmistäni, poljen hetken aikaa vettä laiturin juuressa ja tuijotan Sidiä.
Sitten käännyn ympäri ja kroolaan seuraavalle laiturille. Lähimpänä laiturin nokkaa on valkoinen soutuvene, jossa on matalat laidat eikä perämoottoria ollenkaan. Uin sen kupeeseen ja kampean itseni laidan yli veneeseen niin että koko jolla keinahtaa. Kun saan vettä valuvat hiukset pyyhittyä silmiltäni ja katsottua ympärilleni, huomaan ettei se edes ole kiinni laiturissa. Se on kiinnitetty metallisella ketjulla viereiseen veneeseen, joka on isompi ja hienompi ja paljon enemmän sen näköinen, että sen kuuluu olla täällä kauniiden pikku veneiden joukossa lukitulla laiturilla. Koska tämä laituri on aidattu toisin kuin kaksi äskeistä. Kiipeän isomman veneen laidalle, etsin käsiini lukon, jolla pikkuvene on kiinni ja räpellän sitä vähän aikaa veneen pohjalta löytyvällä haarukalla.

Surkean pienen hetken kuluttua heitän metalliketjun kolahtaen veneen pohjalle, loikkaan takaisin pieneen soutuveneeseen niin että se melkein kaatuu, nostan toisen airon käteeni ja tönäisen veneen sillä irti laiturista. Ravistelen litimärän takin pois päältäni siinä sivussa, kun vene lipuu hiljaa kauemmaksi kavereistaan.

_________________

Sinikuunlilja

Jään siihen laiturille seisoskelemaan ja katson mitä Kat tekee. Siinä se menee. Siinä se menee ja pöllii soutuveneen. Ja tässä minä seison.
Se ihan totta pöllii veneen.
Kohotan kulmiani.
Nyt jos joku sattuisi paikalle niin voisi olla hauskaa. Jos veneen omistaja sattuisi paikalle niin voisi olla vielä hauskempaa. Melkein houkuttaisi mennä katsomaan hienommasta veneestä missä se oli kiinni että löytyisikö sieltä merkkejä omistajan yhteystiedoista että voisi tulla ihastelemaan kun sen soutuvene pöllitään.
Hetken se houkuttaa kovastikin.
Kävelen takaisin hupparini luo ja asettelen sen suoraksi. Sitten kävelen takaisin laiturinnokkaan.
Ja istahdan alas.
Jos se lähtee niin on sen tultava takaisinkin ellei se aikonut soutaa jonnekin toiselle mantereelle mitä epäilen. Tai sitten ei, mutta joka tapauksessa minun pitäisi odottaa että vaatteet kuivuu ennen kuin viitsisin mennä kauppaan.
Joten mikäs tässä.

_________________

nezabudka

Yritän ohi lipuessani vähän katsella näkyisikö kenkääni enää missään, mutta se on jo uponnut ties kuinka syvälle. Enkä tuon tuijottaessa rupeaisi sitä ylös kalastamaan. Eiväthän nämä muuta ole kuin ainoat kenkäni.

Kun olen saanut veneen vähän matkan päähän laitureista, istun alas selin mantereelle päin, pujotan airot hankaimiin ja rupean soutamaan. Litimärkä toppi liimautuu ihoon ja pienikin tuulenvire saa hytisemään, mutta on vielä aika tyyntä ja taivas kaukana lännessä vuorten toisella puolella alkaa valjeta.
En ole soutanut pitkään aikaan, mutta saan äkkiä hommasta kiinni ja kirin kovempaan vauhtiin.

Edessä ei näy mitään, mutta soudan sinne silti.

Katrina poistuu.

_________________

Sinikuunlilja


Ja sinne se menee.
Katson kun se menee, hymähdän itsekseni ja jään laiturille istumaan.
Onhan tämä ihan nätti aamu.

SID "poistuu".

[Thankies hyvin... pirteästä jälleenkohtaamisesta XD]
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron