Tänään on 22 Loka 2018, 01:55


Ja kuljen aina askelen jäljessä auringonkajoa

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 845
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Ja kuljen aina askelen jäljessä auringonkajoa

Viesti22 Loka 2013, 18:21

Lähetetty: 26. Touko 2012 17:20

[nezabudka ja aina-yhtä-hurmaava Kat tänne XD]

ADELIA MILLER

Koulu oli loppu taas tältä päivältä ja minä kävelin yksin kotiin. Veljellä oli koulua vielä kaksi tuntia, minulla oli lyhyt päivä. Pitäisi keksiä kotona jotain tekemistä sitten niin. Aurinko onneksi paistoi, niin, ja kaikkialla oli ihan kauhean nättiä kun puissa oli jo vehreät lehdet ja tuntui melkein kesältä. Farkkucapreissakin meinaa kyllä tulla melkein kuuma, mutta ne ovat lempparini. Vaikka ne ovat vähän isot ja ehkä vähän pussihousumaiset, mutta ne on ihanan vaaleansiniset. Ja vaaleanpunainen kiva röyhelöpaita jossa on kani on sekin ihana, varsinkin kun siinä on kivat leveät hihat joista tulee mieleen joku haltia.
Polvisukat minulla oli kanssa, ne oli ne minun keltavihreät lempisukat joista tykkäsin varsinkin kesällä, mutta kun oli niin lämmin niin olin laittanut ne reppuun heti kun olin päässy pois koulun pihalta. Oli minulla valkeat ballerinat joissa oli rusetit.
Reppukin oli kiva kun se oli vaaleansininen ja siitä roikkui pari söpöä eläinavaimenperää, kirahvi sun muuta. Niin ja repussa oli söpö poni.
Hiukset minulla on auki niinkuin aina, en minä kehdannut veljeä pyytää niitä letittämäänkään niitä tai mitään, vaikka kyllä se joskus laittoikin jos kiltisti pyysin tai jos oli joku juhlapäivä.

Kotona on kuulemma jääkaapissa lihapiirakoita ja pillimehua, vadelmaa kun tykkään siitä eniten. Niin ja joku sarjakuvalehtikin, Sid sanoi että se taitaa tulla tänään.
Asfaltti näyttää siltä että se voisi vaikka polttaa jos siinä kävelisi paljain jaloin ja tekisi mieli kokeilla. Mutta minä taidan kokeilla asfalttia vasta kotiovella. Takapihalla voisin keinua.

_________________

nezabudka


Kun olen varma, ettei Sid ole juoksemassa vielä sittenkin koulun pihalta siskonsa perään, työnnän vauhtia aidasta johon olin pyöräni kanssa nojaillut ja polkaisen menemään. Pyörä tömähtää vain pikkuisen rämisten jalkakäytävän reunakiveyksen yli, eivätkä polkimet kitise enää melkein yhtään. Aika saavutus, kun ottaa huomioon millaisessa kunnossa olin tämän romukasan autotallin perältä viikko sitten löytänyt. Ciervo ei pyörän iästä ja kunnosta päätellen pyöräile ikinä. Eikä mistään muustakaan päätellen.

Miesten pyörä se kuitenkin on, ja se on minulle vähän liian iso vaikka olin laskenut satulan ja tangon niin alas kuin ne menevät. Jos haluan polkea kunnolla, täytyy minun mennä seisten, mikä on pikkuisen hankalaa juuri nyt kun en löytänyt Ciervon eteisestä yhtään näitä pienempiä kenkiä, ja nekin ovat miesten nahkaiset kävelykengät, joten ehkä Ciervo on sitten joskus ollut mies. Mutta ihan hyvä pyörä tämä kuitenkin on. Pyörä on aina hyvä.

Ja tuo on Sidin pikkusisko. Olen siitä ainakin seitsemänkymmentäprosenttisen varma, ja äkkiähän ne loput kolmekymmentä prosenttia täyttyisivät. Nousen seisomaan polkimille, vilkaisen olkani yli liikennettä ja kurvaan sitten autotien yli sille puolelle tietä jota tyttö talsii. Mielessä käväisee, pitäisikö minun päästää hiukset auki kun olin tunkenut ne taas piiloon lätsän alle, mutta ei sillä ole väliä. Poljen tytön kiinni ja rullaan sitten tämän rinnalle.
"Hei oota."

_________________

Sinikuunlilja

Täällä on ihan tositosi kuuma ja minä jo mietin että voisi olla kiva jo pian käydä uimassa, mutta Sid sanoi etten saa mennä yksin enkä kyllä uskaltaisikaan. Mutta olisi se silti kivaa.

Äkkiä joku puhuu ja käännyn ja ihmettelen koska äsken ei ainakaan tässä kadulla ollut ketään muuta kuin minä. Joku sanoo oota, ja minä käännyn vaikka epäilen kuka minulle niin sanoisi.
Mutta joku montakymmentä senttiä pidempi vieras tyttö joka on varmasti monta vuotta vanhempikin, ajaa isolla pyörällä minua kohti ja minulla nousee pala ja paniikki kurkkuun.
"M-minä?" kuuluu minun suustani tosi vaisu ja pelokas ääni ja astun monta pitkää harppausta taaksepäin.
Silmiä polttelee ja kirveltää.
En minä itke mutta pelottaa sekin jos alkaisin itkeä. Entä jos matkalla tulisi joku luokkakaveri vastaan, tuntisin itseni vielä tavallistakin tyhmemmäksi jos joku näkisi että olen itkenytkin.

_________________

nezabudka

Voi herraisä kun se on pieni. En minä tiennyt että se on tuommoinen napero vaikka olenkin joskus nähnyt sen Sidin kanssa ohimennen. Tajuaisikohan se edes mitään?
Jarrutan ja katson kun se lähtee melkein karkuun.
"Ooksä Adelia?" kysyn vähän ihmeissäni.

_________________

Sinikuunlilja

Ja se tulee vaan ja minä peruutan vähän lisää melkein kuin lentoon lähdössä.
Ooksä Adelia.
Nielaisen, vilkaisen toista ja nyökkään aika ahdistuneesti.
"J-joo..."

_________________

nezabudka


Okei... mitä minä nyt tein? Ei tähän asti sentään ole pikkulapset juosseet kadulla karkuun. Mutta kehitystähän tapahtuu.
"Mä oon Sidin kaveri", selitän. "Mun nimi on Kat."
Nojaan pyöräni tankoon ja lasken toisenkin jalkani pois polkimelta katsellen tyttöä mittailevasti. Kai sen nyt pitää osata puhua jos se kerran käy koulua? Mutta ei Sidkään kyllä ole mikään puhumisen mestari. Ehkä se on niillä suvussa. Kauhea kasa eläimiä sillä on joka paikassa.
"Mietin vaan että tiiätkö millon Sid tulee kotiin tänään?"

_________________

Sinikuunlilja

Katson sitä kuin jokin säikähtänyt eläin, kun se sitten selittää olevansa Sidin kaveri. Sydän jyskyttää ihan ylitahtia, mutta hellittää ehkä ihan vähän kun kuulen sen.
"A-ai?" kysäisen pienesti.
Yksi epätoivoisen pitkä harppaus jää kesken ja katson sitä epäilevästi alta kulmien.
Sitten se kysyy monelta Sid tulee kotiin, ja silloin muistan mitä on aina pienenä toitotettu että vieraille ei saisi puhua. Mutta ei se kai ole vieras jos se on veljen kaveri. En tosin ikinä ole nähnyt sitä veljen kanssa. Tosin ei se nyt kai todista mitään.
Aivot raksuttaa kamalaa tahtia kun yritän punnita että onko tämä Kat nyt vieras vai ei.
"...parin tunnin päästä...", piipitän sitten hiljaisesti, tuijotellen kengänkärkiäni.

_________________

nezabudka

Se ei varmaan tiedä kuka olen. Parempi niin, sanoo ääni päässäni. No, ainakaan se ei tykkää minusta yhtään. Ei mitään uutta.
"Varo vähän hei siinä menee autoja", mutisen samalla kun kaivan farkkushortsieni taskusta paperia. Palanen sitä löytyy, ja toisen taskun pohjalla pyörii kynänpätkä. Heilautan jalkani pyörän korkean tangon yli, laitan pyörän nojalleen lyhtypylvästä vasten - jalka on kai lähtenyt irti, enkä löytänyt sitä autotallista - ja kumarrun satulan päälle kirjoittamaan.
"Voisiksä antaa tän sille kun se tulee?" kysyn tytöltä.

_________________

Sinikuunlilja

Käännän katseeni kamalan säikähtäneenä autotielle vieressä kun toinen höpisee jotain autoista. Sitten katson ihan yhtä hämilläni ja pelokkaana kun toinen kirjoittaa jotain satulaa vasten ja kysyy sitten voinko antaa lapun veljelle.
Toljotan lappua jota toinen kirjoittaa niinkuin siinä olisi vähintäänkin kuolettavia myrkkypiikkejä.
"...ehkä..."

_________________

nezabudka

Ehkä?

Tuun yheltä

Taitan lapun kahtia ja uudestaan kahtia, suoristan selkäni ja ojennan lappua tytölle.
"Mutta et saa sitten lukea sitä", sanon ja katson tätä kasvoihin.

_________________

Sinikuunlilja

Se ojentaa lappua ja sanoo etten saa lukea sitä, ja minusta tuntuu hassusti kuin joki kylmä kivi humahtaisi vatsani pohjalle. En minä nyt tiennyt olinko ajatellut että lukisin sen, mutta tulee kamala tunne niinkuin tuo voisi jotenkin mystisesti tietää olenko lukenut lapun vai en.
"Okei...", mutisen ja otan vähän tärisevin käsin lapun vastaan. Tungen lapun housujen taskuun, vilkaisen toista vielä kerran, käännyn kannoillani ja pinkaisen juoksuun.

ADELIA poistuu.
_________________

nezabudka


Ihme mimmi. Siis oikeasti.
No. Onhan sillä varmaan ollut rankkaa. Ja sehän on oikeasti ihan pieni. En tajunnut että se on tuommoinen. Pikkuinen lapsi. Ehkä sille olisi pitänyt tuoda joku mylittlepony tai hellokitty tai jotain että se vähän piristyisi. En minä tiedä. Eikä niitä varmaan löytyisi Ciervon autotallista. Mutta siis ihan totta, se juoksee karkuun.
No mutta toisaalta olisin minäkin varmaan aika pihalla jos olisin Sidin pikkusisko.
Katson hetken sen perään, sitten huomaan mitä olin ajatellut ja naurahdan nenälläni. Heitän jalkani pyörän liian korkean tangon yli ja polkaisen tieheni.

KATRINA poistuu.

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron