Tänään on 18 Joulu 2018, 12:38


There's a rose that's bloomin' for all to be seen

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 847
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

There's a rose that's bloomin' for all to be seen

Viesti22 Loka 2013, 18:17

[Yksinpeli. Just needed to write some crap.]

Huurteinen ikkuna näkyy illan pimenevässä maisemassa varsin hyvin, koska sisältä läikkyy valoa kyseiseen ikkunaan. Ruoho ikkunan alla on jo kaiken sateen ja sumun jäljiltä aivan kosteaa, ja väriään menettävä ruohikko on myös yltä päätä lehtien peitossa. Kukkivia kukkia ei enää näy lainkaan, pensasaidan alta lehahtaa taivaalle yksinäinen pikkulintu.
Ilta on jo taas kulunut huomaamatta luvattoman pitkälle, oikeastaan voisi jo puhua yöstä.
Kuka ihme pitää tähän aikaan ja vieläpä syksyllä ikkunaa auki?

**

Silmäni ovat kiinni, rauhallinen, lepattava kynttilänvalo kajastaa suljettujen silmäluomien lävitse ja sieraimiin kantautuu suitsukkeiden makea tuoksu.
Hanasta tipahtaa välillä yksinäinen vesipisara ja tässä hiljaisuudessa se tuntuu kaikuvan loputtomasti. Yhden ainoan pisaran putoaminen veteen.
Kunhan en vain nukahtaisi... Ei olisi kiva löytää itseään hukkuneena saippuaveteen. Tai siis.. Noh, kuitenkin. Parempi pysyä jotenkuten hereillä.
Mutta on tämä kyllä varsinainen turhien ajatusten nollaaja.
Ihana mielenrauha.
Ei väliä kellonajasta, ei väliä mitä tapahtui eilen tai tänään tai mitä tapahtuu huomenna.
Vain tyyneys ympärillä.
Ah, niin täydellistä.
Saa aikaa ja tilaa ajatella tai olla ajattelematta. Vaikka kuunnella vain hiljaisuutta ympärillä jos ei muuta.

Olen ihan suoraan ja kiertelemättä lionnut tässä ammeessa jo vähintäänkin puolitoista tuntia. Kissa oli jossain vaiheessa käynyt häärimässä kylpyhuoneen matolla, silloin kun en vielä ollut saavuttanut tätä täydellistä nirvanaa ja olin vain lukenut jotain nyt kylpyhuoneen lattialla sikin sokin lojuvia lehtiä. Niin, olihan se käynyt huitomassa kupliakin tuosta ammeen reunalta käsin kunnes oli kyllästynyt ja mennyt ilmeisestikin maate. Ainakaan sitä ei ollut sen koommin näkynyt eikä ollut kuulunut mitään särkyvän lasin helinääkään..
Huokaisen syvään ja valahdan rentoutuneesti muutaman sentin alemmas kohti veden väräjävää pintaa, niin että leukani koskettaa sitä kevyesti ja tunnen miten vesi alkaa kareilla.
Kaikki vaahto taitaa kohta jo olla tiessään, vesi on sentään vielä lämmintä.
Virnistän itsekseni kun päässäni alkaa äkisti soida aivan totaalisen turha kappale.

"The king and his men
Stole the queen from her bed
And bound her in her bones
The seas be ours
And by the powers
Where we will, we'll roam

Yo ho, haul together
Hoist the colours high
Heave ho, thieves and beggars
Never shall we die"


No, vaikka en itseäni minään mahtavana laulajana pitänytkään, niin lauloin minä ainakin itsekseni ollessani aika paljon. Noh, laulaminen oli asia josta pidin, osasin sitä tai en.
Kynttilän rauhoittava kajo katoaa äkisti ja se saa minut avaamaan silmäni ja lopettamaan laulamisen.
Ah, niin tietysti. Mokoma paloi loppuun.
Hieman laiskasti kyynärpäilläni nojaan kylpyammeen kaiteisiin ja nostan itseni istuma-asentoon. Vesi loiskahtaa kuuluvasti ja taitaapa osa hypätä mielenosoituksellisesti mokoman vannan laitojen ylikin ja kastella lattialla olevat lehdet.
Olikohan tuo nyt merkki siitä että olin lionnut jo riittämiin tässä?
Kyllähän nuo muut kynttilät tuossa vielä paloivat, mutta siltikin.
Haukotellen venyttelen käsiäni, alkaen sen tehtyäni puhaltamaan kynttilöitä sammuksiin.
Kas, tulipas pimeää.
Nousen ylös ammeesta ja kiskaisen tulpan pohjasta irti. Hmm-mmm, ja missäköhän minun pyyhkeeni mahtoi tällä kertaa seikkailla...?
Ai, ei minulla sitten ollutkaan sellaisena valmiina missään roikkumassa. Noh, otetaan sitten uusi ja puhdas tuosta hyllystä..
Mm. Mukavan lämpöistä ja pehmeää.

Kun olen korjannut tavarat kylpyhuoneesta mitenkuten paikoilleen ja pyyhkinyt ammeen laitojen yli tippuneet vedet lattialta, muistan että ikkuna oli tosiaan edelleen auki.
Se ehkä selitti miksi täällä oli aavistuksen kalseaa...
No mutta. Olipahan ainakin raikasta.
Kävelen keittiön ikkunalle ja olohuoneen puolelle vilkaistessani huomaan kissan nukkumassa säkkituolissa. Kovin herkkäuninen se ainakin oli, räväytti nimittäin silmänsä auki ja tarkkaili hetken mitä minä mahdan puuhata ennen kuin uskalsi jatkaa uniaan.
Virnistän kevyesti.
"Nuku vaan, en minä tässä mitään elämää suurempaa tee..", tokaisen hiljaa ja käännyn sitten takaisin avonaisen ikkunan puoleen.

Mmmm, hengitys huurustuu ilmaan. Niin tietysti, kyse on sentään minusta, totta kai minun piti tunkea pääni ikkunasta ulos ja haistella ilmaa vaikka kello näköjään olikin puoli viisi yöllä. Mitäpä muutakaan..
Taitaapa olla vain pari astetta plussan puolella. Talvi siis teki jo tuloaan...
Joku tylsämielinen tietysti olisi vain katsonut kyseisen asian kalenterista, mutta minä aistin sen mielummin itse ilmasta. Totta kai minä tiesin mikä kuukausi ja päivä nyt oli, kukapa ei, mutta ei maailmankaikkeuteen ollut hakattu sellaisia sääntöjä kuin; "Ensilumi sataa Quebecissä kolmas marraskuuta." Tai: "Kevät alkaa Tallinnassa 23. maaliskuuta."
..niin.
Siksi minä siis haistelin nyt ilmaa ja mietin taas syntyjä syviä.
Se vain kertoi niin paljon enemmän sekä oli niin paljon mielenkiintoisempaa.

Itse asiassa mieleni tekisi melkein ottaa huiluni esille ja soittaa säveliä yön selkään, mutta liekö naapureilta tulisi siitä valitusta. Olivat ne joskus ilmaisseet - tottahan toki oikein kohteliaan sävyisesti, kuinkas muuten... - ihmetyksensä siihen miten minulla paloivat kaikki asunnon valot kadulle asti vielä aamuyöstä tai miten ihan varmasti joskus yöllä avoimesta tuuletusikkunasta kantautui sisälle huilunsoittoa. Mitä kummaa, enhän minä nyt sentään... Minähän kävin aina jo kiltisti nukkumaan ennen kymmenen uutisia..
Niin että ehkä jätän nyt tällä kertaa väliin. Vaikka sitten ah-niin-rakkaiden naapurien mielenrauhan vuoksi.
KLONK.
Heh, se menikin vähän äänekkäämmin kiinni. No, saisivatpahan taas syytä ihmetykseen mikäli nyt se viereisen asunnon herkkäuninen mummo tuohon yhteen ikkunansulkemiseen taas havahtui.
Mutta eikös se muutenkin ollut jo tunnin päästä nousemassa ylös leipomaan lämpimäisiä.
Ei kai tunti lisää hereilläoloaikaa pahaksikaan ollut, kerkesi vaikka pyöräyttää ylimääräisen pellillisen pullia.
Vetäisen vielä verhot hieman paremmin ikkunaan, vaikka läpikuultavathan ne ovatkin.

Käännyn nyt selkä vasten ikkunaa nojaten, katsellen keittiötä hieman arvioivasti.
Pitäisikö sitä vielä ottaa yksi shotti näin mukavasti rentouttavan illan päätteksi?
Vetiset jalanjäljet lattialla.
Noh, kyllähän se lattia siitä kuivuisi... Ehkä ensi kerralla sitä muistaisi jopa kuivata jalkansa vähän paremmin.
Itsekseni hyräillen otan vielä lasin kaapista, korkkaankin viinipullon samasta kaapista ja suunnistan sitten valot perässäni sammuttaen pois keittiöstä, lasillinen mukanani.

Suljen makuuhuoneen oven lähes kiinni, mutta jätän siihen kissanmentävän raon jos Lilie nyt jossain vaiheessa keksisi haluavansakin tulla vaikka mielummin sänkyyni nukkumaan tai jotain vastaavaa.
Lasken lasin hiljaa kalahtaen pöydälle ja laitan soittimen päälle - hei, enhän minä nyt ihan ilmaan mitään musiikkia nukkumaan kävisi. Jos en sitten itse soittaisi niin pitihän sitä saada vähän musiikkia kuunnella.
Selailen vähän kaikkia tärkeitä ja turhia papereita jotka ovatkin levittyneet vähän tavallista epäsiistimmin pitkin pöytää. Joihinkin teen itsekseni muutaman merkinnön lisää, luonnoksiin jokusen viivan lisää ja muutaman maksetun laskun rytistän ja heitän roskakoriin.

PIIP.
Mitä nyt?
Missä hemmetissä se puhelin nyt taas oli.. Aina mitä kummallisempaan aikaan viestejä, ilmeisestikin.
Pengottuani puhelimeni sängyn alta (mitä helvettiä se teki siellä?), huokaisen syvään ja avaan puhelimen läpän. Noh, kukakohan mahtoi muistaa?
Vaihtoehtoja taisi olla kaksi; joku kaveri joka olisi umpikännissä tai äiti.
Vetäisen tuolin pöydän vierestä alleni ja otan viinilasin käteeni, jääden pyörittelemään sitä mietteliäästi siinä kun lopulta katson mitä se pannahisen viesti sisältää.

Hei, en kai minä nyt taas herättänyt? En vain kuollakseni opi muistamaan aikaeroa ja mihin aikaan minun oikein pitäisi lähettää viesti ettei se aina onnistuisi tulemaan keskellä yötä.. Niin mutta olihan minulla ihan asiaakin. Syntymäpäiväsihän on tasan kuukauden päästä ja ajattelin nyt sitten kysyä että oletko tulossa käymään kotona? Ystäväsi
Hymähdän vähän itsekseni ja mietin että tuohonko se viesti sitten jäi. Aika... eksoottista...
Kerkeän kuitenkin vain hieman turhautuneesti tökkiä kynnelläni puhelimen näyttöä ja hörpätä hieman viinistäni, kun puhelin piipittää uudelleen. No niin, kenties jatkoa edelliselle viestille?
Hirveän rajallinen tuo tekstitila, loppui mokoma kesken.. Niin, ystäväsi täälläkin maailmankolkassa kaipaavat sinua joskus, Michael muunmuassa ja suoraansanottuna toivon kovasti että olisit tulossa. Voisimme sitten käydä tervehtimässä isääsikin, et ole päässyt aikoihin viemään kukkia hänelle. Jos saisit mitenkään järjestettyä asioitasi
Huokaisen raskaasti hörpäten loput juomasta. Niin, jos se viimeinenkin viestinpätkä viitsisi saapua?
Ja kolmas piippaus.
siihen malliin että pystyt tulemaan niin se olisi loistavaa. :) Voin kyllä auttaa matkakuluissa jos se jää siitä kiinni. Hyvää yötä tai päivää tai mikä ihmeen vuorokaudenaika siellä nyt sattuukin taas olemaan...
Virnistän hieman itsekseni ja nojaan sitten tuolissani taaksepäin.
Niin, olinko minä menossa? En ollut itse asiassa hirveästi muistanut koko asiaa kaiken muun hässäkän tieltä. En tosin ollut käynyt kotona sitten viime joulun, eli melkein vuoteen jopa..
Enköhän minä saisi asiat järjestettyä? Sieluni kaipasikin jo kotiin, jos nyt niin saattoi sanoa.
Näpyttelen jonkinsortin sekavan vastauksen todeten perään että kerron asiasta tarkemmin sellaiseen vuorokaudenaikaan kun olisin paremmin hereillä, ja sitten jätän puhelimeni pöydännurkalle.

Laitan pyyhkeen siististi kuivumaan tuolin selkänojalle ja haukottelen makeasti. Hittoako minä jaksaisin alkaa kaivelemaan yöpukua kaapista, yksinhän minä asuin joten kukaan ei voisi järkyttyä siitä millaiset releet päällä minä nukuin vai oliko mitään releitä edes päällä. Niin.
Olen vain ihan pirun väsynyt ja rentoutunut ja onko sillä nyt niin hittoakaan väliä.
Hymähdän hieman itsekseni ja kaivaudun sänkyyn peiton alle, sulkien saman tien silmäni.

"Death Valley Queen where have you been
Since they crowned you in glory
Filled you head with dreams"


Laulan hiljaa kunnes vajoan huomaamattani uneen.

[Pelissä mainitut lyriikat including otsikko: Hanz Zimmer - Hoist the Colours, sekä Flogging Molly - Death Valley Queen]

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron