Tänään on 12 Joulu 2018, 08:20


Catch

Vanhalta foorumilta tänne siirretyt kokonaan pelatut pelit sekä Pelaajat ilmoittavat-osiosta lopettaneiden pelaajien viestitopickit (lopettamiset ja seuranhaku). Ylläpito lukottaa aiheet.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 847
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Catch

Viesti22 Loka 2013, 18:16

Venni 19. Syys 2011 21:36

(Tänne siis Ame ja Felci 8) Pelipaikkana kauppakeskus Ironie.)

Lucifer Coller

Askeleet johdattivat minut nopeatempoisestikauppakeskuksen ovista sisään. Että pitikin unohtaa se sateenvarjo kotiin juuri tänään...
Ruskeat hiukset olivat nuukahtaneen näköiset, joskaan sade ei ollut ehtinyt latistaa kampausta kuin hieman ja olinkin kiitollinen siitä, että ehdin sisälle ennen kuin taivas aivan tyystin ehti revetä.

Ehkäpä kupillinen kahvia tai teetä olisi hyvä juttu tähän väliin, kun odottelisin sateen loppumista.
Eihän minulla mihinkään kiirekään ollut, kun työtkin olivat lykkääntyneet jo myöhemmälle ajankohdalle.
Niinpä lähdin kävelemään ripeästi kahvilan suuntaan, hieman omiin ajatuksiini uppoutuneena.

_________________

Sinikuunlilja

FELCIA HAYES


FSUUUMMMMMMM.
No voihan perkele. Miten voikin käydä näin...
Juoksuaskelia, veden roiskintaa. Märät hiukset iskeytyvät vasten naamaa.
Pitikin tämän sateen iskeä juuri ennen kuin kerkesin Ironieen asti... Olin vasta tullut The Irish Foxista ulos ja olin ottanut muutaman askelen, niin alkoi sataa hieman ja siitä sitten äkkiä taivas repesi. Kaikista hetkistä juuri nyt, kun minulla oli aika tatuoijalle... Tosi kiva sitten kastella koko liike. Noh, ei voi mitään, kunhan nyt vain pääsisi äkkiä sisälle. Vaikka olenkin jo ihan häpeilemättä läpimärkä.
Eipä tietenkään sattunut sateenvarjo tänään mukaan kun aamulla oli ihan pilvetöntä.

Sivusilmällä näen niitä onnellisia ihmisiä, joilla sattuu olemaan tummanpuhuvat sateenvarjot matkassaan. Tai niitä pieniä lapsia, joilla on kirkkaankeltaiset kumisaappaat ja leppäkertun muotoiset sateenvarjot yhdistettynä söpöihin kettulapasiin ja kirkkaanpunaiseen kaulahuiviin.

Minä sen sijaan juoksen - hyvin epähienostuneesti - pitkin katua, vieläpä hame päälläni. Korkokenkiä minulla ei ole onneksi jalassa, vain ballerinat joissa on korkea pohja. Yhdessä vaiheessa en ole kovin kaukana liukastumisesta yhteen vesilätäkköön, ja horjahdan kohden erästä hämmästyneen näköistä vanhaa pariskuntaa, mutta sitten olen jo yhdessä kenkien kopinassa tiessäni.

Automaattiovet aukeavat ja ryntään salamana sisään, roiskien vanavedessäni vettä pitkin käytävää. Pitäisi kai pysähtyä ennen kuin -
TUMPS.

_________________

Venni


En ehtinyt kuin saada kahvilan nimikyltin silmiini ja ajatella jotain satunnaista, kun...
TUMPS.

Horjahdin rajusti eteenpäin älähtäen yllätyksestä, mutta sain tasapainoni korjattua juuri ja juuri parilla akrobaattisella liikkeellä välttäen rähmälleni lentämisen.
Käännähdin katsomaan, minkäsortin pallosalama minuun oli ulkoa päin iskenyt.

_________________

Sinikuunlilja


"Apuapuapuanteeksianteeksianteeksi!" kiljahdan säikähtäneesti samalla epämääräisesti tasapainoillen käsilläni sekä yhdellä jalalla etten kaadu törmäyksen voimasta taaksepäin. Joku onneton ihmisparka oli sattunut joutumaan minun hosumiseni kohteeksi ja meinasi kaatua rähmälleen, ja minun laukkuni lensi sievässä kaaressa lattialle, levitellen vielä mukavasti ainakin avaimeni, puhelimeni, kirjastosta lainaamani kelttiläisen tatuointikirjan ja kaulahuivin sisuksistaan pitkin kuraisista kengistä vetistä lattiaa.

Nopeasti kaadun kuitenkin tasapainoilustani huolimatta lattialle, yhtä sievästi jos joku olisi vetänyt maton jalkojeni alta.
"Ai saatana!" sähähdän aivan vahingossa samalla kun joku nainen kiristää kiireesti vauhtia lapsiensa kanssa minun ohitseni. Niin, minä olin se kamala siveetön naikkonen, joka kirosi kaupungilla ja opetti huonoja tapoja lapsille.. Ainakin mitä ilmeisimmin tuon perheenäidin mielestä.
Mulkaisen rumasti naisen selkää, nousten sitten istualleni ja siitä nopeasti takaisin ylös, hameenhelmojani kämmenilläni puistellen.

Katseeni osuu nopeasti siihen ihmisraukkaan johon olin törmännyt.
"Anteeksi! Olettehan ihan kunnossa?"

_________________

Venni


Se ulko-ovesta selkääni päin pyyhältänyt pallosalama - tarkemmin sanottuna itseäni lyhyempi, punahiuksinen naishenkilö, jonka tyylikkästä maahan mätkähtämistä sain juuri todistaa. Ilmeisesti joku muukin, sillä ohikulkeva, vauhtiaan kiiruhtava perheenäiti lastensa kanssa näytti kaikkea muuta kuin iloiselta, eikä vastapuolikaan sen lämpimämpiä tunteita tuota ohipyyhältävää naista kohtaan näyttänyt elättelevän.

Loin toiselle hämmentyneen hymyn, kun tämä kysyi olenko kunnossa. Hänhän se tuossa maassa oli vielä hetki sitten ryöminyt, en minä.
"Toki, toki. Eikä teitittelylle ole tarvetta", vastasin toiselle hymyillen pienesti.
"Anna kun autan", sanoin kumartuen keräilemään hänen lattialle levinneitä tavaroitaan.

_________________

Sinikuunlilja

Henkilö, johon olin sattunut törmäämään, osoittautuukin minua pidemmäksi miespuoliseksi tuttavuudeksi. Tai no, kuka nyt ei olisi ollut minua pidempi, kuitenkin. Vaaleanruskeat hiukset, tummat silmät ja ilmeisen ystävällinen asenne. En tiedä olisinko itse ollut noin tyyni jos joku olisi mennyt törmäämään minua päin.. No, se olisi varmaan riippunut ihan puhtaasti mielentilasta, mutta aika ihailtavasti mies näytti tilanteeseen suhtautuvan.
"Aaam, juu, anteeksi, lipsahti ihan vahingossa kun tulin juuri töistä", naurahdan kun mies toteaa ettei häntä tarvitse teititellä.

"Kiitos", mumisen epämääräisesti kun mies alkaa keräillä tavaroitani. Nopeasti kumarrun itsekin laukkuni ja sen lattialle levinneen sisällön puoleen, napaten kirjaston kirjan käteeni ja pyyhkien vettä sen takakannesta hihaani.
"Toivottavasti eivät kirjastossa huomaa tai tästä ei hyvä heilu", mutisen kun kuivaan opusta.

[Tuli niin kohmeista että jäätyi D8]

_________________
Venni

(tökkien sulaa : D)

Kuittasin toisen selityksen rennolla kädenheilautuksella ja hymyllä.
Sivusilmällä katseeni osui naisen pitelemään kirjaan, kun kokosin hänen vetisellä lattialla kaiken kansan nähtäväksi levinnyttä yksityisomaisuuttaan takaisin laukkuun.

"Luulisi kirjastolla suurempiakin huolia olevan", totesin naurahtaen pienesti perään. Olihan kirjaston kirjoille suurempaakin tuhoa joskus tullut aiheutettua, mutta ei siitä sitten sen enempää.
"Oletko muuten kiinnostunut tatuoinneista?", kysäisin nyökäten naisen otteessa olevan kirjan suuntaan kiinnostuneena. Ei se miltään ihan tavalliselta tatuointinidokselta näyttänytkään, vaan lähinnä joltain kulttijutulta.
Mielenkiintoista!

_________________

Sinikuunlilja


Tämä varsin ystävälliseksi osoittautunut mies kokosi tavarani laukkuuni, samalla kun minä kerkesin poimia vain avaimeni lattialta ja kuivata muovitettua kirjankantta lisää takinhihaani.
"Paljon kiitoksia", sanoin vielä vähän poissaolevana, hymyillen aavistuksen. Tiputin avaimet pieneen taskuun laukun sisällä, kirjan jätin hämilläni käsiini, kun otin laukun takaisin harteilleni. Joutuisin kohta kuitenkin ottamaan kirjan esille kun menisin tatuoijalle, joten sama kai se oli pitää esilläkin?

Miehen kysyessä olenko kiinnostunut tatuoinneista ja mitä ilmeisimmin viitaten kirjaani, virnistän vähän.
"Joo, onhan minulla yksi pieni jo ennestäänkin", sanon naurataen ja nostan vasempaa hihaani näyttääkeni miehelle yksivärisen aurinkotatuointini.
"Se on kuitenkin aika pieni ja otin sen jo.. kahdeksisen vuotta sitten, joten ajattelin nyt vihdoin ottaa ihan kunnon tatuoinnin", selitän hänelle. Auringon olin alkujaan ottanut isän muistolle, tämä merkki minkä nyt meinasin kaulaani ottaa, oli myöskin tarkkaan harkittu ja muistutti kodista. Minulle itselleni oli tärkeää että tatuointien takana oli tarina, enkä olisi voinut vain mennä ottamaan jotain merkityksetöntä.. perhosta vaikka nilkkaani. Siihen täytyi liittyä tunnetta jos sen viitsi käydä ottamassa ihoonsa.
"Itse asiassa minulla on kohta aika tatuoijalle joka sijaitsee tuolla käytävän perällä", selitän miehelle ja viittaan kädelläni suuntaan missä liike sijaitsi.

[Sori, piti mennä nukkuu D8]

_________________

Venni


Vilkaisin uteliaana naisen vilauttamaa tatuointia. Se oli yksinkertainen aurinko, mutta ei yhtään hullumpi.
Nyökyttelin naisen kertoessa, että tämä oli ottanut tatuointinsa jo kauan sitten.
"Vai niin. Minullakin on pari", totesin työntäen tekonahkatakkini vasenta hihaa kyynärpäähän asti ylös, jolloin sitä kiertävä käärme paljastui kokonaisuudessaan. Sillä oli sen verran kokoa, että sitä oli oikeastaan hankala olla huomaamatta... Paitsi tietenkin syksyisenä, sateisena päivänä, jolloin oli vaatetta sen peitteenä.

"Halusin lemmikin, mutten voinut hankkia sellaista", kerroin naurahtaen pienesti laskien hihani takaisin alas. Olihan se ainakin osa totuutta.
"Olen muuten Lucifer", esittäydyin nopeasti saaden vieritettyä senkin taakan sydämeltäni.
Katsahdin naisen näyttämään suuntaan tämän kertoessa olevansa itse asiassa juuri matkalla tatuoitavaksi, mistä mielenkiintoni heräsi entisestään, jos se vain suinkaan oli mahdollista.
"Tosiaanko? Millaisen tatuoinnin ajattelit ottaa?", kysäisin vilkuillen käytävän suuntaan. Olin kyllä usein kävellyt sen liikkeen ohi ja käynyt kerran ihan mielenkiinnosta peremmälläkin tutkimassa.

(hmmm sitte kai jäätyilee DD :)

_________________

Sinikuunlilja


Katson kiinnostuneena, kun mies johon olin juuri törmännyt, esitteli tatuointiaan, joka oli verroin näyttävämpi kuin pikkuinen aurinkotatuointini.
"Tyylikäs", totean virnistäen miehelle. Sitten hän lisää että halusi lemmikin muttei voinut saada sellaista. Nyökkään lyhyesti.
"No, tuota ei ainakaan tarvitse liikaa ruokkia tai mitään muutakaan", sanon tyynesti mukahauskan toteamuksen.

Mies esittäytyy ennen kuin kerkeän kysyä hänen nimeään. Hymyilen aavistuksen.
"Ahh, hauska tutustua, vaikka tapaaminen olikin varsin.. eksoottinen", sanon ojentaen kättäni hänen puoleensa, "olen Felcia."

Luciferiksi esittäytynyt mies kyselee kiinnostuneena tatuoinneista, joka on minusta oikeastaan vallan mukavaa. Ei minulla hirveästi ollut kuitenkaan tuttavuuksia joiden kanssa moisista juttelin, Tomin kanssa saattoi joskus toissä ohimennen jotain niistäkin puhua mutta kuitenkin.
"Erään kelttiläisen merkin", sanon virnistäen, "minulla on se sivukin ylhäällä mistä se täältä löytyy", jatkan napauttaen kevyesti kirjan kantta.
"Sellainen kuin "Onnen solmu"", selitän vielä ja selaan sivua kirjasta esille.
"Tässä." Ojennan kirjaa lähemmäs Luciferia.

_________________

Venni

"On se aika sisäsiistikin", totesin virnistäen pienesti toisen heitolle. Jostain syystä kehujen saaminen sai oloni yhä hieman... En osaa selittää, mutta hieman kiusaantuneeksi. Ihan vähän vain, vaikka olisihan minun siihen työssäni pitänyt tottua.

Vastasin pienesti toisen hymyyn.
"No, olihan se hieman. Hauska tutustua", sanoin puristaen pienesti toisen ojennettua kättä. Harvoin ihmisiin tuli törmäiltyä näin, keskellä kauppakeskusta, melkein nenälleen lentäen ja toisen tavarat pitkin maita ja mantuja levittäen.

Nyökkäilin pienesti Felcian selittäessä uudesta tatuoinnistaan.
Hän ojensi kirjaa hieman puoleeni, jolloin kumarruin hieman sitä kohden nähdäkseni tämän "onnen solmun".
"Onko sen tarkoitus tuoda onnea,vai?", kysäisin antaessani katseeni kiertää kuvan kiemuroita.

_________________

Sinikuunlilja

Virnistän miehen heitolle käärmeen sisäsiisteydestä. Noh, kuiva huumori oli joskus ihan hauskaa. Tai no, aika useinkin. Minä ainakin tunnuin joskus viljelevän sitä puolivahingossa ihan liikaakin, ajattelematta välttämättä edes asiaa sen kummemmin.

Esittelytkin tulevat nopeasti hoidettua. Aika hassua sikäli, eivät sitä ihmiset ihan yhtenään tainneet kuitenkaan esittäytyä toisilleen keskellä kauppakeskusta, varsinkaan törmättyään toisiinsa. Tai no, ehkä se oli niin kertakaikkisen typerä tilanne että juuri siinä tilanteessa sitä tutustuikin näin äkkiseltään ihmisiin.
Vasta kun muodolliset kättelyt on jo hoidettu pois alta, tajuan että olen edelleen aivan yhtä läpimärkä, ja käteni oli varmaan mahtanut tuntua kuin niljaiselta etanalta.
Pyyhkäisen äkisti käteni aivan yhtä märkään takinliepeeseeni.
"Sori, en yhtään ajatellut että minähän tosin ryntäsin tänne sisälle kaatosateesta", naurahdan.
"Minä näköjään valutan vettä pitkin lattioita", tokaisen sitten vilkaisten jalkoihini, "tämän paikan siivoojat varmaan vihaavat minua."

Lucifer katselee merkkiä selkeästi kiinnostuneesti, samalla kun hän kysäisee onko sen tarkoitus tuoda onnea.
"Hmm, ehkä", sanon vähän salamyhkäisesti virnistäen.

_________________

Venni

Noudatin toisen esimerkkiä ja pyyhkäisin kättäni hieman housuihini, nahkatakkiin pyyhimisestä kun ei paljoa iloa ollut. Olihan hänen kätensä vähän märkä ollut, mutten pistänyt moista merkille, tapahtuihan tässä paljon muutakin.
"Itse ehdin sisälle juuri ennen kuin se alkoi, joten en ehtinyt kastua juurikaan. Kerrankin oli onnea", sanoin naurahtaen kepeästi luoden merkitsevän katseen keskustelun kastuneempaan osapuoleen.
"Taitavat vihata meitä kaikkia", totesin luoden katseeni kuraisiin kengänkärkiini. Hups.

Olin juuri aikeissa avata suuni ja kysyä, minne Felcia aikoi tatuointinsa ottaa, mutta tajusin sulkea sen viime hetkellä tajutessani, että liiat kysymykset mahtoivat olla ärsyttäviä. Niinpä tyydyin vain naurahtamaan pienesti naisen mystiselle vastaukselle.

_________________

Sinikuunlilja


"Onnenpekka", tokaisen naurahtaen kun Lucifer selittää että oli itse ehtinyt sisälle ennen sen kauhean monsuunisateen alkamista. Asettelen vähän märkiä hiussuortuviani ojennukseen, vaikkei siitä juurikaan iloa ole kun ne ovat niin märkinä.
"Ehkä tuonne ulos on tulossa sademetsä ja siellä sataakin tuolla tavalla kuukausikaupalla putkeen...", mutisen vilkaisten ulko-ovien suuntaan joiden lasien läpi että ulkona satoi edelleen kuin saavista kaataen. "Se se olisikin mukavaa. No, sitten tosin varmaan ainakin muistaisi ottaa sateenvarjon mukaan.."

Äkisti vaalea mies hiljeneekin, ja katson häntä vähän kysyvästi samalla kun suljen kirjani.
"Kissako kielesi vei?" kysäisen vähän huvittuneena, samalla kun kaivan puhelimeni taskustani katsoakseni kelloa.
"Oh, minulla ei näköjään olekaan enää kuin kymmenisen minuuttia aikaa ennen kuin pitää suunnistaa sinne putiikkiin", sanon mietteliäästi ja laitan puhelimen takaisin.

_________________

Venni

"Siinä tapauksessa liimaisin sateenvarjon suoraan päähäni. Ei tarvitsisi hiuksiakaan enää sen jälkeen laittaa", pohdin ääneen luoden samalla mielikuvia kadulla tallustavasta väkijoukosta, joilla kaikilla oli päähän kiinnitetyt sateenvarjot.
"Jos silloin myisi hattuja, joihin on kiinnitetty sateenvarjo, tekisi hyvää bisnestä", sanoin virnistäen pienesti.

"Et tietääkseni ole kissa, ellei silmissäni ole jotain vikaa", tokaisin hymyillen. Ei näöntarkastukselle ainakaan tähän mennessä ollut ollut tarvetta, mutta jos sellaista tulisi, olisi parempi mennä vain suosiolla. Asiakkaat tuskin pitäisivät pari senttiä heittävistä sivumarginaaleista heidän mainoslehtisissään.
Toki voisin aina vedota taiteelliseen vakaamukseeni, mutta...

Vilkaisin tatuointiliikkeen suuntaan toisen mainitessa, että hänellä oli kymmenisen minuuttia aikaa mennä sinne.
"Tahdotko, että saatan sinut?"
_________________

Sinikuunlilja

"Heh, tuohan on itse asiassa hyvä idea", sanon vähän virnistäen, samalla kun yritän sieluni silmin nähdä keskustassa ihmismassat, joilla kaikilla olisi sateenvarjo päässään...
"Tosin tilaa tarvitsisi vähän enemmän, tai siis ihmiset varmaan tökkisivät helposti toisiaan niillä sateenvarjojen terävillä kulmilla", totean kohta mietteliäästi, hieroen vähän leukaani.
"Mutta hattubisnes olisi varmaan tuottelias joo", jatkan vielä huvittuneena.

"Njuuu, en usko kyllä että olen", vastaan Luciferille, "vaikka kyllä kissan omistan niin se ei tosiaan ehkä minusta kuitenkaan kissaa tee..."

Miehen kysyessä tahdonko hänet saattoseuraksi, katson ensimmäisenä häneen vähän yllättyneenä, mutta hymyilen sitten.
"Jos vain itse tahdot niin mikä ettei", sanon hänelle. Sitten nostan laukkuni hieman paremmin olalle, pidän tatuointikirjan visusti käsissäni ja lähden astelemaan liikkeen suuntaan niin arvokkaasti kuin vettä tippuvana ja äsken aulassa ihmiseen törmänneenä vain suinkin voin.

_________________

Venni


"Jos samassa liikkeessä voitaisiin myydä myös muodikkaita suojalaseja, ettei näkö menisi?", ehdotin lisäten mielikuvani ihmisiin vielä kunnolliset pilottilasit.

"Ei minulla kai parempaakaan tekemistä ole", totesin kohauttaen olkiani pienesti. Töitä olisi tiedossa vasta ensi viikolla, enkä jaksanut uskoa että matka tatuointiliikkeelle kestäisi niin kauan.
Siirryin kulkemaan uuden tuttavuuteni vierelle pistäen vasta nyt merkille pituuseron. Eihän se niin suuri ollut, mutta kuitenkin.
"Minne ajattelit ottaa uuden tatuointisi?"

(tökötök D8)

_________________

Sinikuunlilja


"Niiiinn no sittenhän siinä olisi hyvä idea!" tokaisen naurahtaen hänelle. "Pitäisiköhän patentoida nämä loisteliaat ideat ennen kuin joku muu keksii ne?"
"Muuten menee liikevoitot jonkun muun taskuun näistä meidän nerokkaista oivalluksista", jatkan virnistäen.

Mies myöntyy tulemaan mukaan ja nyökkään lyhyesti. Kysymyksen kuullessani vilkaisen häneen.
"Tähän kaulan oikealle puolelle", sanon pieni hymy huulillani, osoittaen kevyesti kohtaa johon tatuoinnin aioin ottaa.

[Piti taas mennä että kerkeää vielä enkkuakin vähän enempikin vilasta~ Kattoopi jos huomenna tai ainakin ylihuomenna mul olis taas aikaa jatkaa. >8) Yöt~ <3]

_________________

Venni

"Varmana pitäisi!", naurahdin Felcialle. "Saisimme varmasti kunniaa uuden muoti-ilmöin synnyttämisesestä tai jotain", lisäsin vielä hymyillen.

Katsahdin paikkaa, johon nainen osoitti sormellaan. Pystyin jo miltei havaitsemaan solmukuvion kaulassa, vaikkei sitä siinä vielä ollut.
"Siitä tulee varmasti hieno".

(juuu, öitä : > Jäätyy siis)

_________________

Sinikuunlilja

"Heh, kiitos", vastaan hymyillen Luciferille, kun hän sanoo että tatuoinnista tulee varmasti hieno.
Tunnen edelleen märät vaatteeni mukavana painona päälläni, mutta asian kanssa oli nyt kai vain elettävä. Ottaisin tatuoijalla kuitenkin päällystakin pois päältäni kun sen kauluskin tuli niin pahasti kaulan eteen että toisen työ olisi muuten aika vaikeaa. Niin että se sentään vähän helpottaisi tätä eloa. Silti tunsin kyllä oloni melkeinpä uitetuksi rotaksi.
No, eipä voi mitään, monsuunisadetta eivät paljon minun aikatauluni kiinnosta.

Kiireisin askelin, kengät vetisinä lattiaa pitkin naristen. Yritä siinä nyt sitten olla huomaamaton samalla kun kuraat kauppakeskusken lattiat..
"No niin, tässä se nyt on", tokaisen vilkaisten Luciferiin. Pienen hetkisen harkitsen josko ensinkään esittäisin seuraavan kysymykseni, mutta olinhan minä nyt toisaalta mennyt törmäilemään häneen kesken hänen rauhallisen päivänsä.
"Haluatko tulla katsomaan? Kun sinua näyttävät nuo tatuoinnit niin kiinnostavan. Ei se minua häiritsisi", sanon jo vilkuillen liikkeen sisälle. En minä sentään onneksi vielä myöhässä ollut.

_________________

Venni

Lattialla oli ilmeisesti kävellyt joku muukin märillä kengillä, mikä ei sinänsä ollut ihme, sillä kukapa nyt tuolla ulkona tällaisella säällä viihtyisi.
Pystyin sieluni silmin kuvittelemaan tämän paikan siivojan polkemassa jalkaa ja viskomassa luutuaan ympäriinsä kuin pahainen kakara, joka ei ollut saanut karkkia karkkipäivänä.
Sinänsä asia ei ollut minun ongelmani, mutta en voinut olla tuntematta pientä syyllisyyden pistosta katseeni osuessa jälleen hätäisesti kuraisiin kengänkärkiini.

Punahiuksinen päättää kuitenkin herättää minut aatteistani, joissa paikan siivoja oli saanut noidan ulkomuodon ja hyppäsi juuri luudalleen karauttaakseen tiehensä.
"Ai, tosiaan", sanoin nostaen katseeni liikkeeseen.
"Jos se ei sinua haittaa, niin voisinhan minä", naurahdin hienoisesti vilkuillen yhä liikkeen suuntaan. Tämä tapaaminen venyikin mielenkiintoisesti, mutta olin siitä kyllä enemmänkin iloinen. Tämä Felcia vaikutti mukavalta tyypiltä, eikä miltään massaan vajoavalta pulliaiselta.
"Mennäänkö, ettet myöhästy?"

_________________

Sinikuunlilja

Lucifer vaikuttaa hieman yllättyneeltä kysymyksestäni, mutta toisaalta minä olen myös hieman yllättynyt siitä että kehtasin kysyä moista. Vaikka toisaalta ihmisiin oli hauska tutustua, niin tietyllä tasolla minun sisälläni vaani tietyntyyppinen ujous, jonka ansiosta tällaiset hetket olivat varsin harvinaista herkkua, että kehtasin noin vain pyytää vasta tapaamaani ihmistä jonnekin. Tai no, pyytää katsomaan tatuoinnin tekoa ja miten kaulallani kiiltelee veri... Noh, kuitenkin?
"Jees, no mennään siinä tapauksessa", sanon virnistäen pikaisesti miehelle, ennen kuin astelen liikkeeseen sisälle. Vilkaisen ohikulkiessani erästä miestä, joka juuri ihastelee haltioituneena uutta tatuointia kädessään seinällä olevasta peilistä tyytyväisen tatuoijan katsellessa myös tyytyväisenä työnsä jälkeä, ja astelen sitten tiskille jonka ääressä onkin näköjään juuri se sama nuori mustahiuksinen mies jolta olin ajan käynyt varaamassa.
"Moi, enhän ole vielä myöhässä?" kysäisen vähän naurahtaen.
"Sade pääsi vähän yllättämään sun muuta niin en ollutkaan niin ajoissa täällä kuin luulin."
"Et ollenkaan", mies vastaa ja sitten syvennymmekin keskusteluun tatuoinnista ja minä läväytän onneksi jo kuivuneen kirjaston tatuointikirja pöydälle, esitellen minkälaisen tatuoinnin haluan.

_________________

Venni

"Mennään, mennään", myönnyin ja seurasin uutta tuttavuuttani liikkeeseen. Kävelimme erään miehen ohi, joka peilasi juuri uutta tatuointiaan ja sen tekijäkin vaikutti varsin tyytyväiseltä lopputulokseen.

Felcia asteli muitta mutkitta tiskille ja jäin vähän taka-alalle seuraamaan, kuinka hän kävi keskustelua mustahiuksisen miehen kanssa tatuoinnistaan.
Katseeni siirtyi tutkailemaan tatuointiliikkeen seiniä, joilla roikkui muutama valokuvaa ilmeisesti liikkeessä tehdyistä tatuoinneista. Työn jäljessä ei ainakaan kuvien perusteella ollut mitään moittimista - ehkä uskaltautuisin itsekin tulla nakuttelemaan seuraavan kuvioni iholleni tänne, en vain tiennyt milloin sen aika oli.

_________________

Sinikuunlilja


Kun olemme päässeet yhteisymmärrykseen asioista, tatuoija piirtää painettavalle paperille oman näkemyksensä kuviosta. Hymyillen nyökkään kun näen sen; hän onnistui tekemään jollain mystisellä tavalla kuvasta vielä tyylikkäämän oloisen. Muuten, olenkohan jotenkin tylsä kun en aikonut tähänkään kuvaan ottaa lainkaan värejä? Noh, yksinkertainen oli kaunista, ja toisaalta, millaisia värejä nyt tuollaiseen symboliin oikein voisi ottaa?

Kun kuva on painettu kaulalleni oikeaan kohtaan, siirrytään itse tatuoinnin pariin. Hetken pelkään jo että joudun olemaan ihan jossain liikkeen ikkunan lähellä; ei olisi kauhean miellyttävää kun kaikki ohikulkijat tuijottelisivat. Liikkeessä on kuitenkin myös "toinen huone" verhon takana, ja menemme sinne. Viiton kädelläni Luciferin tulemaan perästä. Mies vielä selittää minulle että tatuoiminen tehtiin aina tässä huoneessa, nopeat lävistämiset saatettiin tehdä etuhuoneessakin.
"Ei varmaankaan haittaa jos tuttavani seuraa tatuoinnin tekoa?" kysäisen vielä. Tatuoija varmistaa että siitä ei ole lainkaan haittaa.

Kun kaikki on valmista ja istun tuolissa niin mukavasti kuin voin kun pieni jännistys kipristelee mahanpohjassani - viimekertaisesta tatuoinnista oli kuitenkin jo aikaa ja se oli niin mitättömän kokoinen - tatuoiminen voi alkaa. Ensimmäisenä rajat tatuoinnille.
Ennen kuin kerkeän tottua tunteeseen, niin hetken aikaa neula tuntuu kirpaisevan ikävästi. Tunne menee kuitenkin ylättävän nopeasti ohi, ja sitten saatan jo keskustella tatuoijan kanssa. Odottelu ja ensimmäinen hetki oli yleensä kaikessa pahinta - olit sitten vuoristoradassa, odottamassa kokeen alkamista tai tatuoijalla. Mitä ilmeisimmin.

[Voiko tönkömpää tekstiä olla? ♥]

_________________

Venni

Kun he näyttivät päässeen yhteisymmärrykseen tatuoinnista, tatuoija piirsi sen. Katselin kiinnostuneena, kuinka mutkikas solmu löysi tiensä paperille höystettynä tatuoijan omalla tyylillä, mikä ei ollut laisinkaan paha.

Kun tatuoinnin suunnitelma oli asetettu oikeaan kohtaan, Felcia (ja ilmeisesti minutkin) johdatettiin toiseen, verholla eristettyyn huoneeseen.
Kaappasin jonkunasteisen jakkaran seinän vierestä, sillä kukaan ei sitä näyttänyt kaipaavan ja istuuduin aloilleni seuraamaan tapahtumaa. Hymyilin rohkaisevasti Felcialle, sillä en keksinyt mitään muutakaan, mitä siinä tilanteessa olisin voinut tehdä. Minut oli vedetty vähän yllättäen tähän tilanteeseen.
Tatuoija alkoi kaivertaa kuviota iholle ja muistot omasta tatuoinnistani palasivat vähän turhankin elävinä mieleeni. Lintutatuointi oli ollut helppo juttu ja nopeasti ohi - se jopa tuntui helpottavan oloani sillä hetkellä. Käärme vaati kaksi käyntikertaa, joista molemmat olivat pitkiä ja kivuliaita.

(voi, täältä nimittäin tulee... XD)

_________________

Sinikuunlilja


[Nyt mä teen julman päätöksen ilman sua ja... *ratatatatam* Ja peeäs älä kuole mun tönkkötekstiin, jooko~]

~aikahyppy~

Tatuointi oli jo lähestulkoon valmis, enkä millään olisi enää malttanut istua aloillani, kun janosin jo päästä näkemään kyseisen kuvan kaulallani. Yritin kuitenkin jaksaa kaiken sen jännityksen kipristelystä huolimatta aivan asiallisesti paikallani (vaikka tässä vaiheessa myös tajusin että sateessa kastuneet vaatteet olivat edelleen inhottavasti kosteat ja saisin tällä menolla flunssan), sillä tiesin että jäljellä oli enää vain muutama varjostus ja se olisi siinä.

Kun kuva sitten lopulta oli valmis, hihkaisin jopa ihan puolivahingossa innostuksestaja kiiruhdin sen siliän tien Luciferin ohitse etuhuoneessa olevalle peilille.
Seurasin katseellani symbolin jokaista kiemuraa, ihastelin sitä haltioissani - miten siitä oli pystynyt jopa tulemaan parempi kuin olin kuvitellut ja toivonut? Aivan mahtava.

_________________

Venni


Tatuointi alkoi viimein näyttää valmiilta ja sen huomasi kyllä punatukkaisen kasvoiltakin. Peitin pienen, suloisen hymyn käteni taakse odottaessani toisen reaktiota.
Pian tatointi sitten valmistuikin kokonaan ja Felcia pongahti tuolista ja kiiruhti ohitseni etuhuoneeseen, ilmeisesti peilille.
Kohotin kulmiani kiinnostuneena, kun tassuttelin naisen jäljessä etuhuoneeseen.
Hän näytti suorastaan loistavan iloa uudesta merkistä kaulassaan.
"Kuten sanoin, siitä tuli hieno", tokaisin hymyillen tutkien myöskin katseellani kiemuroita hänen kaulallaan.

_________________

Sinikuunlilja

"Haaa, kiitos", vastaan huoneeseen minun huomaamattani livahtaneelle Luciferille, joka kehuu uutta tatuointiani.
"Se onnistui paremmin kuin toivoinkaan, oikeasti, aivan mahtava", päivittelen vielä kuvaa katsellen. Tämä ei tosiaankaan ollut ollut mikään hukkareissu! Vielä hetken kuvaa taivasteltuani ja kiiteltyäni vielä paikalle saapuneelle kuvan tekijällekin, siirryn kassalle maksamaan kaulassani komeilevan tatuoinnin.

Saatuani vielä hoito-ohjeet tatuoinnista kiitän vielä uudellen tatuoijaa ja lupaan vielä tulla joskus uudestaankin kun iskisi taas halu ottaa uusi tatuoinnin mokoma. Aikaa siihen voisi mennä muutamakin tovi, mutta uskoin että niin silti vielä kävisi.
Sitten katseeni osuu Luciferiin vähän mietteliäänä.
"En kai ole pidätellyt sinua ihan kamalasti? Eihän sinun mikään pakko olisi ollut tulla, ja jos sinulla olikin jotain menoa niin olen tosi pahoillani", selittelen hänelle.
"Mutta kuvaan olen kyllä tosi tyytyväinen", sanon vielä. Nyt, ilman peiliä en enää oikein voinut nähdä sitä, mutta tunsin sen kyllä.

[töks]

_________________

Venni

Hymyilin Felcialle tämän ylistäessä uutta tatuointiaan. En nähnyt yhtään syytä, miksei sitä olisi voinut ylistää, olihan tuo solmunmokoma kyllä taidokkaasti tehty ja näytti vielä hyvältäkin ja tulisi luultavasti näyttämään vielä paremmalta, kun uutuudenpunoitus tuosta vähän tasaantuisi.

Hän siirtyy maksamaan tatuointiaan ja vaihtamaan vielä juttuja tatuoijan kanssa, kun siirtyilen jo hieman ulko-oven suuntaan.
"Et toki, ei minulla mitään kiirettä mihinkään suuntaan ole. Töitäkin vasta ensi viikon puolella", vastasin toiselle. Eihän hänellä ollut mitään syytä olla pahoillaan, tatuoinnin teko oli varsin mielenkiintoista!
"Hei, odotas, ympärilläsi hehkuu jotain-", huidoin leikkimielisesti ilmaa naisen ympärillä "- ei, se ei lähde pois!", naurahdin pienesti.

(töks part. 2 ja jäävuoriki rysähti paikalle)

_________________

Sinikuunlilja

"Aah, no hyvä", vastaan nyt vähän rauhoittuneena siitä että en ollut varmasti keskeyttänyt mitään tärkeää, ja ettei Lucifer ollut vain hyvää hyvyyttään tullut katsomaan tatuoinnintekoani kun ei kehdannut sanoa että olisi muutakin menoa.
"Missä muuten olet sitten töissä?" jatkan vielä vilkaisten kiinnostuneena toiseen.

"Hei, odotas, ympärilläsi hehkuu jotain-" Katsahdan vähän hämilläni mieheen.
"Mitä?" Sitten hän alkaa huitoa enkä voi olla purskahtamatta nauruun.
"Sinähän olet ihan hauska tyyppi", sanon kun saan nauruni laantumaan. Sitten vilkaisen edelleen kosteaa vaateparttani mietiskelevään sävyyn. Pitäisiköhän nyt ihan uhrautua ja käydä pubissa vaihtamassa työvaatteet niskaan ja mennä sitten ne päällä kotiin, meinaan ne olisivat ainakin kuivat.

"Hei kuule", sanon hetken mietittyäni, "mä voisin käydä vaihtamassa pubissani vähän kuivemman vaateparren ennen kuin suuntaan kotia kohden, joten haluaisitko yhden drinkin tai vaikka kupin kahvia? Korvaukseksi vaikka siitä aikaisemmasta törmäilystä", naurahdan.

_____________

Venni

"Olen graafinen suunnitelija ja heitän keikkaa siellä, missä tarvitaan. Onhan pari vakituista työtarjoustakin sadellut, mutta pidän enemmän tästä, kun saan itse suunnitella työaikatauluni", selitin ja selvensin asiaa vielä hieman parilla kädenliikkeellä.
"Ei sillä, että töistä olisi pulaa", totesin vielä hymyillen pienesti. Totta tosiaan, joskus työtarjouksia tuli enemmän kuin ehdin tai halusin tehdä.

En onnistunut itsekään pysymään täysin pokkana toisen nauruun repeämisen ansiosta, vaikka kovasti yritinkin.
En oikein tiennyt, miten kehuun olisi pitänyt vastata, joten kun sain naamani peruslukemille, töksäytin "Kiitos vain".

"Hei kuule", hei kuulen, mitä?
"Mitä, onko sinulla baari?", ensimmäinen spontaani kysymys pääsi ilmoille, ennen kuin ehdin oikeastaan edes ajatella sitä. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen.
"Kahvi kyllä kuulostaisi hyvältä tämän sateisen päivän keskellä", pohdin ääneen vilkaisten naiseen hymyillen.

_________________

Sinikuunlilja

"Aaa, ymmärrän", vastaan nyökäten, "se on varmaan ihan rentoa kun ei ole vakituista työaikaa." Mies kuitenkin vielä jatkaa, että siitä huolimatta hänellä ei ole töistä pulaa. Niin, graafinen suunnittelija, se oli varmaan ihan työteliäs ammatti, vai kuinka? En ollut kauheasti perehtynyt kyseisen alan työnkuvaan, mutta sen käsityksen kyllä olin saanut että sillä alalla töitä löytyi.
"No, onpahan ainakin rahaa elämiseen sitten", sanon virnistäen Luciferille.

Kun Lucifer kysyy onko minulla baari, nyökkään hieman hymyssä suin.
"Joo, tai no pubi mutta melkein sama asiahan se on. Ihan tuossa kulmilla, The Irish Fox", selvitän hänelle.
"Noh, siinä tapauksessa suunnistetaanpas tiemme ulos tästä rakennuksesta", sanon hymyillen miehelle ja huitaisen kättäni uloskäynnin suuntaan, lähtien sitten normaalin vauhdikkaita askeliani uloskäyntiä kohden.

_________________

Venni

"Nimenomaan", totesin vastaukseksi Felcian molempiin lausahduksiin. En tahtonut edes kuvitella, kuinka puuduttavaa olisi istua päivästä toiseen jossain toimistossa vääntämässä jonkun lehden suunnittelua saamatta edes parempaa palkkaa kuin tämänhetkisessä tilanteessani. Ei helvetti.

"Olen saattanut joskus kävellä sen ohi", sanoin lähinnä miettien ääneen. Nimi kyllä kuulosti etäisesti tutulta... No, kohtahan se nähtäisiin.
Nyökäten lähdin naisen perään ja jouduinkin kiihdyttämään tahtiani, että pysyin hänen kannoillaan.
"Kauanko sinulla on ollut pubi?"

_________________

Sinikuunlilja

Lucifer miettii josko hän on kävellyt pubini ohi, ja nyökyttelen hänen sanoilleen.
"Se on aika todennäköistä koska se on ihan tässä keskustassa", selitän hänelle, samalla kun tajuan että olemme jo päässeet melkein ulko-ovesta kadulle.
"Sataakohan siellä muuten vieläkin?" älyän vasta siinä vaiheessa pohtia, koska siinä tapauksessa kuivista vaatteista ei olisi kamalasti hyötyä ainakin jos aioin kävellä kotiin. Olikohan minulla rahaa bussiin.. En kyllä mielelläni käyttänyt kaupungin sisällä julkisia kun jalatkin toimivat. Noh, täytyi katsoa.

Kun mies sitten kysäisee kauanko minulla on ollut pubi, minulla menee muutama hetkonen kun mietin asiaa. Pubiin oli jo niin tottunut, mutta eihän se edes ollut kovin pitkään ollut pystyssä. Enhän minä Kanadassakaan ollut asunut kuin... seitsemisen vuotta. Noh, vähän pidempään sentään. Heh.
"Puolisen vuotta vasta, aika uudenkarhea siis vielä", naurahdan lopulta.
"Silloin oli vielä lunta maassa, olen minä sen tarkan päiväyksenkin ylpeänä tietysti jonnekin ylös riipustanut mutta nyt en kyllä ihan niin tarkasti asiaa muista."

_________________

Venni

Astahdin ulko-ovista kadulle jääden miettimään kysymystä. Niin, satoiko? Levitin käsiäni hieman testiksi ja loin vielä katseeni harmaalle taivaalle varmistuakseni analyysistäni.
"Taitaa tihkuttaa...", sanoin mietteliäästi tuntiessai pienien pisaroiden iskeytyvät harvakseltaan kämmeniini.
"Onneksi se pahin ryöppy meni jo ohi", totesin laskien käteni takaisin luonnollisempiin asemiin.

Felcia on oikeassa, kun sanoo, että pubi on vielä aika uusi. Eihän puoli vuotta ole vielä niin pitkä aika, mutta saavutus sekin.
"Talvella siis?", tein terävän päätelmän. Ei, Lucifer, kesäisin oli aina lunta. Joskus tosin keväisin ja syksyisin, juuri talven vaihteessa.

_________________

Sinikuunlilja


Kun saavuimme ulos, Lucifer tekee nopeasti tilannekatsauksen sateesta. Niin, taisi täällä tosiaan vähän tihkuttaa, itse olin vieläkin edelliseen sateenpahasen jäljiltä niin kastunut, etten olisi oikeastaan tuntenutkaan sitä elleivät käteni olisi olleet paljaina - en minä ihan tähän aikaan vuodesta sentään vielä hansikkaita käsissäni pitänyt.
"Niin, sentään", tokaisen naurahtaen, "harmi että kerkesin vain kastua jo sinä aikana. Mutta noh, jospas tämä tästä sitten lakkaa ja pääsen edes kuivat työvaatteet päälläni sitten kotiin asti. Muuten on kai pakko tuhlata rahaa bussiin jos se tästä kovenee taas", sanon mietteliäästi.
Iltakin tummui jo, aika hassua. Syksyllä pimeä tuli niin pirun aikaisin kesään verrattuna, jolloin valoa riitti vaikka millä mitalla, niin että sitten siihen syksyn pimenemiseen ei meinannut tottua oikein millään. Ei kello ollut kuin ehkä seitsemän pintaan, mutta hämärä kiiri minkä ehti.

"Mmm-m, lunta harvemmin nyt muulloin sattuu olemaan", tokaisen huvittuneena, samalla kun kuljen katua eteenpäin. Pubi ei onneksi ollut tätä kadun päätä kauempana, kyltin saattoi nähdä tästä jo.

[Jumittaako ees, meinasin kirjoittaa "en minä ihan tähän aikaan vuodesta sentään vielä hansikkaita jaloissani pitänyt. <3 Hyvä minä! 8D]

_________________

Venni


"Jos pingot oikein lujaa, saatat ehkä ehtiäkin ennen kuin se alkaa", totesin naurahtaen pienesti.
Oikeastaan en tiennyt, oliko sateella jotain suurempia intressejä enää palata, mutta eihän siitä voinut olla koskaan varma.

Huomasin illan jo hämärtävän. Tuntuipa omituiselta valoisan kesän jälkeen hämärän tulo jo näin aikaisin.
Huomasi syksyn muistakin asioista, kuten vaikkapa näistä jo yleistyneistä vesisadekuuroista, putoilevista lehdistä ja kovista tuulista. Sääkin oli jo kylmennyt.
Tungin mietteissäni käteni tekonahkatakkini taskuihin, kun ei mitään hanskojakaan mukana ollut. En ollut itse asiassa suunnitellut viipyväni keskustassa näin pitkään - ei minulla kyllä muitakaan suunnitelmia illalle ollut ollut, kuin rentoutumista yleisesti.
Tämä uusi käänne oli kuitenkin hyvä.
"Totta...", myönnyin, kun Felcia huomautti, että lunta harvemmin muulloin on.

_________________

Sinikuunlilja


"Noh, toivotaan", naurahdan. "Sitten säästyisi ainakin bussirahat ja se olisi hyvä juttu." Totisesti, kyllä minä julkisilla kaikki pidemmät matkat taitoin mutta kotimatkat olivat yleensä ihan rakkaiden jalkojen heiniä. Tosin tänään voisin melkein myöntää olevani niin uupunut että bussissa laiskotellen istuskelu voisi tehdä terää. Ehkä sitä sortuisi?

Kun pääsimme pubin ovelle, mietin kuka mahtoikaan jäädä työvuoroon. Tomilla oli tänään vapaapäivä, joten Oliver oli luonnollisestikin häärimässä tiskin puolella. Sitä en kyllä muistanut oliko Shayne siellä hänen apunaan vai ei, en ollut katsonut niin tarkkaan tyttösen työvuoroja kun oli ollut kiire sinne tatuoijalle.
"Tässä tämä olisi", sanon virnistäen ja esitän vielä käsiäni levittäen pubin ulkoasun. Kyllä se ulospäinkin onneksi viesti oikeanlaista irlantilaishenkeä.

Avaan oven kilahtaen ja Oliver tosiaankin kohottaa päätään tiskissä ja heilauttaa kättään tervehdykseksi. Väkeä oli ihan kohtuullisesti, hyvä niin.

_________________

Venni

Seisahduimme irlantilaispubin ovelle ja katsahdin virnistäen Felciaan.
"Hmm, on teissä jotain samaa näköa", sanoin naurahtaen mittaillen pubia katseellani. Ihan viihtyisän näköinen paikka, ainakin ulkoa.
Astahdin odottavaisin mielin naisen perässä sisälle ja korviini kantautuikin heti jo railakasta irlantilaismusiikkia. Pubi oli sisustettu hyvän maun mukaan tummalla puulla, ikkunoissa roikkuivat tummanpunaiset verhot. Asiakkaitakin löytyi.
Etsin katseellani tyhjää pöytää, sillä arvelin, että Felcia tahtoi käydä vaihtamassa litimärän vaatekertansa vihdoin kuivempaan.
"Tuota, käykö jos menen tuonne odottelemaan?", kysäisin ja osoitin tyhjää pöytää hymyillen pienesti.

_________________

Sinikuunlilja

En voi olla naurahtamatta Luciferin kommentille astuessani sisään.

Kun perässäni tullut mies kysäisee josko hän voisi mennä pöytään odottelemaan, katsahdan häneen.
"Ilman muuta, mene toki~", sanon hänelle pirteästi, sillä olin tyytyväinen siitä että pääsisin vihdoin pois näistä märistä vaatteista. Turhaan oli tullut nekin työpäivän jälkeen vaihdettua, kun nyt meinasin kuitenkin pukea työvaatteet takaisin päälleni. Noh, joskus kävi näin..

Suunnistin ensiksi hetkiseksi tiskille, jotta saatoin esitellä Oliverillekin viimeisinta rahojentuhlauskohdettani. Mies itse ei tatuointeja omistanut, mutta tiesin että viikonlopun jälkeen kun esittelisin kuvan Tomille, niin hän olisi asiasta ainakin kovinkin kiinnostunut. Ja kyllähän Oliverkin kuviota kehui ja sensellaista, mutta Tom oli tässä talossa kyseisen asian ekspertti.
Hetken rupattelun jälkeen sitten vihdoin painuin takahuoneen puolelle etsimään kuivaa vaateparttani.

_________________

Venni

Nyökkäsin hymyillen naiselle ja olin jo lähtemässä pöytää kohti, kunnes muistin sen kahvin mutristaen hieman alahuultani. Jaksaisinko nyt lähteä vielä senkin kanssa pelleilemään?
Jaksaisin.
Kävin siis tilaamassa kahvini ja vaikka Felcia oli kyllä luvannut maksaa sen, maksoin sen silti itse. Ei tuo niin iso raha ollut ja taskunkin pohjalla pyörineet kolikot menivät siihen, pääsipä niistäkin eroon.
Kun sain kahvini, hakeuduin sen kanssa siihen pöytään, jota olin katsellutkin ja jäin odottelemaan Felciaa.

(tökkökökkö)

_________________

Sinikuunlilja


Kun olin saanut vaihdettua vaatteet päälleni, tuntui suorastaan helpottavalta. Hiukset olivat enää vain jonkin verran kosteat, mutta kuivuneet ällösti kuin jos antaa hiusten kuivua suihkun jälkeen niitä harjaamatta. Niinpä pengoin vähän tavaroitani ja etsin käsiini harjan että saisin selvitettyä hiukseni jotta näyttäisin edes hieman ihmisemmältä.
Kosteat vaatteet levitin jotenkin kuivamaan niin että ne eivät kuitenkaan olleet mitenkään tiellä. Pitäisi varmaan tunkea ne johonkin kangaskassiin, minulla taisi olla sellainen laukunpohjalla kauppareissujen varalta. Laukkuuni en viitsisi niitä tunkea tai hyvällä tuurilla koko laukku alkaisi haista kuin märkä koira.

Samalla vaivalla kaadan itselleni kupin kahvia siihen samaan suureen, valkeaan mukiin, mitä yleensäkin käytin aina kahvia juodessani. Otin toisenkin kupin kahvia ja lähdin sitten pubin puolelle, etsien Luciferia katseellani.

Kun saavuin miehen luokse, huomasin että hän olikin jo mennyt tilaamaan kahvia.
"Sinä sitten menit tilaamana itse kahvia, mokoma!" tokaisen huvittuneesti, laskien mukit pöydälle ja istuen itse Luciferia vastapäätä.
"Nyt sinulla on sitten kaksi kupillista kahvia.. Et kai sinä maksanut tuosta?"

_________________

Venni


Pian Felcia jo saapuikin, kuivat vaatteet yllään ja käsissään kaksi kuppia. Hetkinen, kaksi?
Olisi ehkä sittenkin pitänyt olla vähän vähemmän omatoiminen. Virnistin hänelle pahoittelevasti.
"Niin taisin tehdä", sanoin katsahtaen ikkunasta ulos sivusilmälläni. Kahvikuppi käsieni välissä lämmitti mukavasti.
"En tietenkään. Hyppäsin vain tiskin yli, tainnutin työntekijäsi, hain kahvia ja palasin tähän kuin mitään ei olisi tapahtunut ja vielä yhtenä kappaleena!", naureskelin puoliksi toiselle ja puoliksi mielikuville, joita sain kuvitellessani tapahtumaa pääni sisällä.

_________________

Sinikuunlilja

"Noh, saat luvan juoda molemmat", tokaisen virnistäen miehelle. Mokoma oli ajatustakin sukkelampi! Ihan omatoimisesti haki kahvia, mur. Lähinnä minua harmitti se, että hän oli kuitenkin maksanut kahvistaan vaikka olin kyllä luvannut tarjota. Mokoma rehellinen ketku. Kun toinen lupaa tarjota niin ei silloin maksella omia juomia!
Kun kuuntelen Luciferin selitystä, en voi olla purskahtamatta nauruun. Kun sitten hetken asiaa mielessäni kuviteltuani ja aikani naurettuani saan aavistuksen vakavoiduttua, virnistän toiselle.
"No se ei kyllä ollut kauhean kiltisti tehty. Eikä kukaan sivullisista tietysti huomannut mitään eikä häiriintynyt tästä toimituksesta millään lailla, vai kuinka?"

Kahvikuppi kohmeisten sormien ympärillä oli suorastaan lohduttavalla tavalla lämmittävä, eikä mieleni thnyt melkein ollenkaan päästää kupillisesta irti. Toisaalta kuuma juoma voisi helpottaa myös muuten varsin lässähtänyttä oloa, joten hieman vastentahtoisesti irroitin kylmät sormet kupistani ja kohotin mukin huulilleni.
Mikä rauhoittava, lämmittävä vaikutus. Ah.
Vilkaisen kevyesti ikkunaan ja sade kuuluu taas rummuttavan vasten sitä. Noh, se siitä kävelemisestä. Ehkä vaihteeksi voisin olla ihan ystävällinen omille jaloilleni, väsymykselleni ja laiskuudelleni ja mennä sitten sillä bussilla. Löytyisiköhän takahuoneesta joku unohtunut sateenvarjo jonka turvin pääsisin pysäkille asti?

[Ja kohmettui kalikaksi.]

_________________

Venni


"Toivottavasti teillä on täällä siinä tapauksessa vessa", vastasin naurahtaen, laskien katseeni takaisin kahvin kiehtovaan pintaan.
"Minä hypnotisoin heidät siksi aikaa, tietenkin", totesin virnistäen, kuin se olisi ollut joku itsestäänselvyys.

Hörppäsin hieman kahvistani ja katsahdin ikkunaan. Sade oli päättänyt jälleen yltyä, enkä voinut olla tuntematta oloani hieman epämukavaksi miettiessäni matkaa bussille. Sitä sateenvarjoa ei vieläkään ollut, eivätkä kaupatkaan tainneet olla enää auki.
Vaihtoehdot taisivat olla 1) kastuminen ja 2) odottaa sateen loppumista, johon voisi mennä vähän aikaa, sillä syyssateet tuntien ne voisivat jatkua päivätolkulla.
Vaihtoehto 1) taisi siis jäädä ainoaksi ratkaisuksi, tosin sen ajatteleminen sai minut hörppäämään lisää kahvia, kuin se olisi voinut valmistaa minua tulevaan koitokseen - eli kastumiseen.
"Taitaa tulla vetinen kotimatka"
_______________

Sinikuunlilja

"Joo, on täällä tietysti", tokaisen rennosti ja osoitan sinne syvennykseen päin missä naisten- ja miestenvessat olivat ja missä oli vielä kylttikin asiasta, "olisi aika surkea paikka jos ei edes vessoja olisi."
"Aaaaaahhh, niin tietysti", sanon miehen hypnotisointitoteamukseen kuin olisin oivaltanut jotakin todella suuremmoista.
"Olisihan se nyt pitänyt arvata", jatkan vielä huvittuneesti, juoden sitten sanojeni perään uuden hörpyn kahvistani.

Hetken sadetta kuunneltuani ja tuijoteltuani poissaolevana tumman ikkunan läpi (koska ilta on jo niin hämärä ettei siitä juurikaan näe tarkasti mitään), käännän katseeni takaisin Luciferin puoleen, joka toteaakin juuri että kotimatkasta taitaakin tulla vetinen.
"Joo, kieltämättä", vastaan vähän naurahtaen.
"Ajattelin josko sittenkin olisin itselleni armelias ja menisin tänään bussilla kotiin. Ja elän toivossa että takahuoneesta löytyisi jonkun hylkäämä sateenvarjo että pysäkille pääsisi kuivana.. Sinulla ei varmaan satu olemaan sateenvarjoa?"

_________________

Venni

"No eihän sitä voi koskaan tietää", naurahdin pienesti.
Hörpin pienesti hymyillen kahviani, unohtamatta toista kupposta, joka odotteli pöydällä. Tätä menoa se ehtisi jäähtyä ja sitten sitä vessaa vasta kaivattaisiinkin.

Ajatukseni siirtyivät nopeasti kylmettyneestä kahvista ikkunan läpi, kun huomasin toisen katsellen sen suuntaan hieman poissaolevana. Pimeys oli jo laskeutunut sen verran, että kadun yksityiskohdat eivät erottuneet juurikaan vaan sulautuivat yhdeksi mössöksi.
"No, ei kyllä. Tilanne olisi parempi jos olisi", virnistin pienesti. Minusta tuntui, että taittaisin itsekin matkani bussilla. Se tuntui jo vähän itsestäänselvyydeltä kun otti huomioon, että pimeyden suojissa sade vihmoi edelleen pisaroitaan raivokkaasti alas taivaalta.

_________________

Sinikuunlilja


Miten me ihmiset voimmekin olla lahopäisiä? Kyllä silloin, kun aurinko helli ihoa niin varmasti löytyi sateenvarjo ellei kaksikin laukun perukoilta, koska silloin oli niitä loisteliaita päiviä jolloin muisti ottaa kaikki epätodennäköisimmätkin asiat huomioon. Silloin kuitenkin kun oli tällainen sää, niin totta kai kenelläkään ei ollut sateenvarjoa..
Mikä meni pieleen?
"Eipä ole taidettu kumpaakaan meistä turhan hyvällä muistilla siunata", naurahdan vilkaistessani kahvikuppia pitelevien käsieni ylitse Luciferia.
"Tai no, yleinen faktahan kai on että sateenvarjo jää aina kotiin sadesäällä, mutta aurinkoisella se kyllä löytyy, vai mitä?"

Pyörittelen mielessäni kaikkia turhia asioita. Mitä sitä yleensä kyseltiin ihmisiltä? Jutustelu oli sujunut meiltä tähän asti melkein kuin luonnostaan, joka oli aika yllättävää. Kyllä minua kiinnosti tietää paljon lisääkin Luciferista, mutta kun... nyt meinasi iskeä joku kaiken tämän keskustelun ja tapahtuneen ramppikuume tavallaan jälkikäteen tai mikä lie, mutta joka tapauksessa meinasin mennä jotenkin lukkoon. Niinpä tuijottelin vain mietteliäänä milloin tummaa ikkunaa, milloin miestä pöydän vastakkaisella puolella.
"Oletko asunut täällä pitkäänkin?" kysäisen lopulta. Hienoa, minä ja minun järkevät kysymykseni. Hänhän saattoi olla vaikka syntyjään kanadalainen! Ulkonäön perusteella en osannut sitä kertoa.
Kysymyksestäni typertyneenä vilkaisen taas hetkeksi ulos ja hörppään samalla kahvia. Toivottavasti Lucifer ei vain saisi äkisti mieleensä että en jaksanutkaan enää hänen seuraansa, päinvastoin, hän oli mielenkiintoisinta ja mukavinta uutta seuraa pitkään aikaan.

_________________

Venni

"No ei todellakaan", naurahdin pienesti vilkaisten punahiuksiseen. Ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa sadepäivästä oli ollut näin paljon iloa - yleensä tyydyin vain viheltelemään tyytyväisenä, kun huomasin sateen lähestyvät ja vetää salaisen miekkani, eli sateenvarjon, laukkuni turvista.
Kun tiesin, ettei salainen aseeni ollut sillä hetkellä paikalla pelastaakseni minua, mieleni heitti mitä kummalisimpia suunnitelmia pelastaakseni minut märältä kohtalolta.
Tällä kertaa olin keksinyt pujahtaa kauppakeskukseen elätellen toiveita sateen loppumisesta, mutta olinkin törmännyt Felciaan... Tai hän minuun, miten sen nyt otti.
"Totta", totesin nyökytellen toisen toteamukselle.
"Ehkä olisi sittenkin vain helpompaa hankkia sellainen sateenvarjohattu, mistä puhuimme aikaisemmin?", sanoin pohtivana, mutta mielikuvat olivat jälleen liikaa, enkä voinut olla tirskahtamatta hiljaa.

Felcia hiljeni yllättäen, joten jatkoin poihdintojani sateenvarjohatun suhteen. Olisikohan sellainen monivärinen hieno, niin kuin ne jotkut päivänvarjot olivat? Jos sellainen päässä pyörisi paikallaan, se voisi näyttää hienolta jos katsoisi ylhäältäpäin. Toisaalta punaiset voisivat näyttää vähän puolukoilta...

"No, Kanadassa olen asunut koko ikäni, Snowfinchissä muutaman vuoden", vastasin Felcian kysymykseen hetken mietinnän jälkeen.
"Entä sinä?"

_________________

Sinikuunlilja

"Niin, se voisi kyllä olla kuitenkin aika oivallinen ratkaisu", tokaisen mietteliäästi.
"Ehkä meidän pitäisi tosissaan alkaa markkinoimaan niitä..." Hymähdän huvittuneesti ajatellessani oikeasti miten kadut olisivat täynnä sateenvarjohattupäisiä ihmisiä. Kaikkea sitä tulikin keksittyä.

Tuijottelen hieman välttelevästi tummaa ikkunaa kunnes kuulen Luciferin äänen kantautuvan korviini. Toivottavasti miehenmokoma ei pitänyt minua aivan ääliönä typerine kysymyksineni.
Käännän vähän poissaolevasti katseeni takaisin häneen ja hymyilen hieman. Lasken hetkeksi kahvikupin vihdoin kokonaan pöydälle, sillä sisääntullessa kohmeiset sormeni olivat nyt oikeastaan jo liian lämpimät, niin että oikein inhotti. Jopas nyt oli vaikeaa..
Pyyhkäisen kevyesti otsahiuksiani silmieni tieltä.
"Noh", aloitan vähän salamyhkäisesti, "osaisitko mitenkään päätellä mistä saattaisin olla kotoisin?"

_________________

Venni

Nyökyttelin myöntyvästi toisen toteamukseen, että meidän pitäisi alkaa markkinoida hattuideaamme. Kadut olisivat ainakin värikkäämmät sen jälkeen. Hörpin kahviani yrittäen tyhjentää kuppiani, kun toinen jäähdytteli pöydällä.

"osaisitko mitenkään päätellä mistä saattaisin olla kotoisin?"
Katsoin miettivästi toiseen, kuin pystyisin ulkonäön perusteella päättelemään, mistä hän oli tänne muuttanut. Totesin sen kuitenkin pian turhaksi yrittäen alkaa yhdistelemään johtolankoja pääni sisässä.
"Okei... Sinulla on irlantilainen pubi ja kelttiläinen tatuointi...", mietin ääneen.
"Irlantilainen pubi viittaisi selvästi irlantilaisuuteen, mutta eivätkös skotitkin ole jossain lähimaastossa... Tosin, jos olisit skotti, sinulla olisi varmaan skotlantilainen pubi eikä irlantilainen", jatkoin höpöttämistäni. Hän voisi kyllä ulkonäöltään olla vaikka ihan tavallinen kanadalainenkin.
"Olet siis varmaankin Irlannista?", esitin loppuhavaintoni virnistäen leikkimielisesti.

_________________

Sinikuunlilja


"Kappas vain", sanon virnistäen, "eihän se kovin vaikeaa ollutkaan vai mitä." Vähän ilkikurinen äänensävy. Niin, ulkonäöstäni itsessään ei ehkä vielä osannut sanoa mistä olin kotoisin, olkoonkin kuinka punatukkien luvattu maa se Irlanti. Nykymaailmassa kuitenkin kulttuuritkin olivat niin sekoittuneet, että saatoin olla varsin kanadalaisenkin oloinen. Ei puhetapakaan ehkä paljastanut jos ei ollut kovin perillä asioista, saattoi pitää vain ehkä vähän hassuna murteena. En minä mitenkään erityisesti yrittänyt sulautua kandalaiseen väestöön mistä ehkä kieli muunmuassa kotini irlantilaishenkisyys, irlantilainen pubi, kelttiläistatuointi.. Mutta kuitenkin. Teoriassa minua saattoi ajatella syntyjään kanadalaiseksikin.
"Mutta siis tosiaan, olen Irlannista", tokaisen pienen tauon jälkeen.
"Olenhan minä kyllä täällä Snowfinchissä asunut jo seitsemän vuotta, eli onhan siitä kotoa muuttamisesta jo jokunen tovi aikaa", naurahdan.

_________________

Venni

Päästin jonkun hymähdyksen ja naurahduksen sekaisen äänen.
"Noooo, ei", lausahdin antaen pitkäksi venytetyn etuäänteen paljastaa itseni. Irlantilaisuus oli vain veikkaus, jonka pursin kasaan parista faktasta, mutta hei, se meni oikein!
Hieman voitonriemuinen hymy käväisi huulillani.
"Taitaa olla aika suuri elämänmuutos muuttaa toiseen maahan?", kysäisen kevyesti hymyillen.

_________________

Sinikuunlilja

"Mmm, on se kieltämättä", myöntelen Luciferin sanoja. Sitten nostan kahvikupposeni taas pöydältä aikomuksenani juoda vähän lisää juomaa, mutta muutankin kesken kaiken mieltäni ja lasken kahvini hiljaa kalahtaen takaisin pöydälle. Kesken kaiken kyseisen kupposen, mieleni tekikin paljon palavammin yhtä virkistävän kylmää drinkkiä tai vaikka ihan vain jääkylmää limsaa. Johan oli ailahteleva mieli.. mutta toisaalta lämpimät juomat eivät olleet ihan minun juttuni.
"Mutta kuten näet niin en minä ole kauhean hyvin kodista päästänyt irti vai mitä?" jatkan pienen tauon jälkeen naurahtaen.
"En osaisi kuvitella elämistä täällä jättäen sielunkotini jonnekin taakseni täysin. Kun minulla on pubini, musiikkini, huiluni ja tietyt muut asiat kuten tatuointini, tunnen olevani yhtä lailla kotona täällä kuin Irlannissakin. Mutta jos eläisin vain jossain tavallisessa kerrostalokaksiossa ja työskentelisin vaikka tarjoilijana ravintolassa, niin luulisin että tieni veisi aika pian takaisin. Minä en voi sopeutua kuin omalla hassulla tavallani", selitän hänelle.

_________________

Venni

Kuuntelin tarkkaavaisena, kuinka Felcia kertoi sopeutumisestaan. En tahtonut edes ajatella tilannetta omalle kohdalleni, vaikka jollain tapaa ulkomaille muuttaminen kiehtoi minua. Se oli ollut itseasiassa harkinnan alla, kun olin muuttanut pois kotikaupungistani, mutta olinkin päätynyt turvallisempaan ratkaisuun: Snowfinchiin.
"Luulen, että ymmärrän", sanoin harkitusti.
"Mutta sehän on vain hienoa, että tuot palasen itseäsi tällä tavoin esiin. Sen huomaa tästä pubistakin - teissä on vähän samaa henkeä", sanoin naurahtaen hieman. Kahvin jämät kupissani tuntuivat hieman vähemmän houkuttelevilta, eikä ainakaan toinen kupillinen puoliksi kylmettynyttä nestettä sen enempää.

_________________

Sinikuunlilja

"Heh, toivottavasti onkin", vastaan virnistäen miehen toteamukseen että minussa ja pubissani oli samaa henkeä. Se se oli ilman muuta tarkoituskin, ja joinain päivinä itse asiassa milsin pubin enemmän kodikseni kuin oman asuntoni. Sellaisina iltoina itse asiassa avasinkin takahuoneen vieressä olevan lukitun oven, jonka takaa löytyivät portaat pienehköön huoneeseen johon olin sijoittanut enemmän tai vähemmän salaisen toisen nukkumapaikkani. Huoneessa oli avara ikkuna ja samantapainen sisustus kuin koko pubissa, enkä itse asiassa ollut kertonut kenellekään sen olemassaolosta, jos joku kysyi ovesta vastasin että se oli vain vanha muistoesine eikä johtanut mihinkään (vanhantyylinen puuovihan se olikin) tai vaihtoehtoisesti esitin että siihen ei ollut avainta. Tosin silloin sain yleensä kommentiksi että minun pitäisi kysellä sitä siltä, keneltä kiinteistön ostin, joten tavakseni oli tullut jo todeta että ovi johti vain kiviseinään ja oli vähän hassu koriste.

Naputtelin kynsiäni ajatuksiini hetkeksi uppoutuneena vasten kuppini korvaa. Lopulta kuitenkin kohotin kuppini huulilleni ja hörppäsin muitta mutkitta pohjat juomasta pois.
"Kerroitko muute sukunimeäsi?" kysäisen katsoen mistä vähän tutkivasti.
"Ei sillä että sitä nyt erityisesti mihinkään tarvitsisin, mutta kun tässä nyt on jo näin pitkälle juteltu niin samahan se on sitäkin kysyä vai kuinka?"

_________________

Venni

Laskin kupin omiin oloihinsa pöydälle katsoen sitä hieman mietteliäänä. En uskonut, että toinen repisi pelihousujaan, vaikken joisikaan toista kupillista kahvia... Silti jostain syystä en olisi tahtanut jättää sitä siihen, kun hän sen oli hyvää hyvyyttään minulle ilmaiseksi antanut. Toisaalta en tahtonut myöskään pyöriä kuin pallo bussipysäkille, joten kaipa minun oli hylättävä se toinen kupillinen sitten.

"Ah, en tainnutkaan kertoa, mutta se on Coller", sanoin hieman hymyillen.
"En liiemmin pidä sen käyttämisestä, sillä siitä tulee aina jotenkin virallinen ilmapiiri, mutta eihän tuo mikään salaisuuskaan ole", sanoin ja huiskaisin rennosti kädelläni.
"Mikä sinun sukunimesi muuten on?"

_________________

Sinikuunlilja

"Niin, niin, ymmärrän", vastaan nyökytellen Luciferille, kun hän paljastaa sukunimensä olevan Coller.
"Eihän se nyt varsinaisesti niin iso asia ole tai siis niin, kuitenkin", mutisen jotain epämääräistä, "sattuipahan nyt vain tulemaan mieleen."
Tuijottelen kahvikupissa olevia juoman jättämiä rantuja samalla kun mies kysäisee puolestaan omaa sukunimeäni.
"Hayes", sanon pienen hymyn kera miehelle.

Tuijottelen kynsiäni, napautan pari kertaa kokeilevasti pöydänpintaa ja kohotan sitten katseeni taas mieheen pöydän toisella puolella.
"Tuntuu ihan kuin olisin joku kamala ristikuulustelija kun tutustun uusiin ihmisiin", tokaisen lopulta huvittuneesti.
"Mutta sitä on vähän vaikea hoitaa tyylikkäästi, vai kuinka?"
"Kun mietin vain minkä ikäinen mahdat olla", jatkan kohta naurahtaen. Puraisen mietteliäänä huultani.
"Ja kaikki tällainen kuulostaa julkilausuttuna melkein joltain poliisikuulustelulta.. Tarvitsisin enää peililasit ja lampun jonka valon voisin kohdistaa silmiisi", tokaisen puolikkaan virneentapaisen kera.

[Had to go~]

_________________

Venni

Loin toiseen hieman kummastuneen katseen, kun hän muuttui omissa silmissäni hieman kiusaantuneeksi. Olinko sanonut jotain väärin, eh?
"Ai, Felcia Hayes, siis", sanoin tiivistäen toisen koko tiedossa olevan nimen yhteen lauseeseen virnistäen pienesti. Katsahdin jälleen yhä pimentyvään iltaan ikkunan takana. Onneksi kaupungissa oli miltei joka paikassa katuvalot, ettei tarvinut aivan pimeässä sentään patikoida.

"Niinpäniin", vastaan toiselle ja saan samalla tietooni tämän vaivaantumisen syynkin. Vähän tökeröstihän tutustuminen aina tapahtui, mutta mielestäni oli silti hauska saada aina uusia tuttavuuksia.
Olin juuri avaamassani suuta uuteen vastaukseen, kun suljin sen yllättäen saadessani paremman idean.
"Koita arvata", naurahdin pienesti toiselle. Olkoot tämä leikkimielinen vastaisku siitä, että punatukkainen oli arvuutellut minua kotimaastaan.
"Siinä tapauksessa minä tarvitsisin käsiraudat ja raitapaidan"

(tökkiiii)

_________________

Sinikuunlilja

"Noh, mokomakin julmuri!" tokaisen huvittuneesti miehelle, kun hän ei vastaakaan suoraan kysymykseen vaan sanoo sen sijaa että minun täytyisi arvata. Sitten nojaan tuolillani aavistuksen taaksepäin, nuolaisen mietteliäästi huuliani ja asetan oikean käteni leualleni. Katson miestä tarkkaan, arvioiden, pohdiskellen. Yritän oikein porautua miehen mieleen onkiakseni vastauksen hänestä esille, jos niin voisi sanoa. Sininen ja kaksivärinen silmä katsovat miestä useamman tovin hyvin tarkkaan.

Lopulta pienen mietiskelyn, tuijottelun ja hiljaisen hymähtelyn jälkeen pyyhkäisen muutamia hiussuortuvia korvani taakse.
"Hmmm. Olet sinä ainakin varmasti yli kaksikymmentäkolme, siitä ei ole epäilystäkään", totean ensiksi.
"Et sitten tapa minua jos tämä menee ihan metsään", jatkan siihen väliin naurahtaen.
"Mutttaaaaaaaa miten olisi jotain kahdenkymmenenviiden ja kahdenkymmenenseitsemän väliltä?"
"Ei kai minun sen tarkemmin tarvitse sitä arvata?" tokaisen vielä sitten naurahtaen.
__________________

Venni

"Aina", sanoin väläyttäen muka-julman hymyn Felcialle. Tunsin itseni hieman hiillostetuksi siinä toisen katseen alla, mutta en antanut sen vaivata, vaan katsoin pokkana punahiuksista takaisin, yrittäen päätellä jotain tämän mielenliikkeistä.
Samalla tavalla kuin olin yrittänyt arvailla hänen kotimaataan ulkonäön perusteella, hän arvaili nyt ikääni. Tosin hänen tehtävänsä oli hieman helpompi, ainakin omasta mielestäni.

"En, en", lupasin, kun toinen sanoi etten saisi tappaa häntä vaikka arvaus menisikin päin mäntyä.
"Hienoa, et sentään luullut minua kuusikymppiseksi", naurahdin hilpeästi.
"Mutta, tosiaankin, olen 25", sanoin kun sain laannutettua itseni takaisin hymyn tasolle.
"Kuinkas vanha sinä sitten olet? Älä vain sano, että minun täytyy arvata."

_________________

Sinikuunlilja

"Heh, enhän minä nyt sitä voi sinulle ääneen sanoa, pappa, ties vaikka loukkaantuisit", tokaisen ilkikurisesti virnistäen Luciferille.
"Eivätkös kaikki katsos aina halua kuitenkin ikänsä arvattavan alakanttiin?" jatkan vielä.
Noh, eipähän mennyt arvaukseni joka tapauksessa aivan päin mäntyjä. Mies oli minua vain hieman nuorempi - tai no se riippui tietenkin mihin aikaan vuodesta hän oli mahtanut syntyä, mutta en sentään ollut mikään ikäloppu häneen verrattuna.

Kun mies sitten toteaa, että ei kai hänen vain tarvitse arvata minun ikääni, hymyilen pirullisesti.
"Mitäs luulisit? Tästä ei nyt päästä enää yli eikä ympäri, silmä silmästä ja minä voin jatkaa ikuisuuksiin", tokaisen.
"Joten saat myös puolestasi kunnian arvata."

_________________

Venni

"Kautta hauraiden luideni, mitä korvani kuulevatkaan!", naurahdin muka-loukkaantuneena, mutta lopulta päädyin vain näyttämään kieltäni toiselle hymyillen.

Toisen hymy ei tiwnnyt hyvää. Ei ollenkaan.
"Eih, et voi tehdä tätä minulle!", lausahdin dramaattisesti iskien käteni kasvoilleni. Vilkuilin kuitenkin sormieni välistä hieman ei-niin-huomaamattomasti toisen reaktiota, kunnes totesin naurahtaen:
"No, hyvä on, yritetään".
Mittailin naista katseellani jo toisen kerran pidemmän kaavan mukaan, tällä kertaa yrittäen pistää ikään viittaavia havaintoja merkille syntyperään viittaavien sijasta.
Hän näytti jokseenkin saman ikäiseltä kanssani. Ei nuoremmalta, muttei huomattavasti vanhemmaltakaan.
"Heittäisin tosin saman ikäarvion sinusta. 25-27... Menikö kovinkin kauas?"

_________________

Sinikuunlilja

"Hah, tein jo", tokaisen huvittuneesti miehelle, kun tämä kauhistelee sitä että joutuu taas arvausleikkiin. Omalla tavallaan tämä olikin ihan vänkää, tai siis, ainakin piristi vähän iltaa. Ja muutenkin, ei sitä kaikkea valmiina pitänyt saada, vai mitä? Pikkuisen päättelyä itse kullekin, se teki vain hyvää.

"Noh, oletpas sinä tylsämielinen, ei mitään uutta!" sanon miehen arvaukseen vähän virnistäen.
"Tosin osuit kyllä ihan oikeaan, mutta siltikin! Olisit nyt edes arvannut vaikka viisitoista tai kolmekymmentäkuusi, niin olisin saanut kunnon syyn loukkaantua", jatkan vielä leikkimielisesti.
"Oikea ikä kuitenkin on kaksikymmentäkuusi, uhkaavasti meinaa jo lähestyä kahtakymmentäseitsemää mutta sitähän ei ääneen sanota joten hyssst", sanon Luciferille virnistäen ja hiljennän hieman lauseen loppua kohden ääntäni niinkuin tieto olisi ihan oikeasti muka jotenkin arkaa kerrottavaa.

[Pakastui 8<]

_________________

Venni


"Kunhan säästin hermojasi, ajattele, jos olisin veikannut 35!", sanoin virnistäen.
Olisin luultavimmin saanut korvilleni siitä hyvästä, naiset kun eivät katsoneet kovin suopealla silmällä sitä, että heidän ikänsä arvioitiin yläkanttiin... Ainakin omien kokemusteni mukaan.

Naurahdin pienesti toisen hyssyttelylle.
"Sori, en voi kailottaa sitä koko pubille, megafoni sattui jäämään kotiin", tokaisin muka-pahoittelevasti toiselle kohauttaen olkiani viattomana. Ei minulla oikeasti mitään megafonia ollut, kunhan vitsailin taas.

_________________

Sinikuunlilja

"Sitten olisit kyllä saanut ympäri korviasi", naurahdan miehelle.
"En minä nyt niiin vanhalta voi näyttää!" tokaisen vielä hieman mukaloukkaantuneeseen sävyyn toiselle.

Kun Lucifer sitten jatkaa ettei voi kailottaa ikääni megafonin jäätyä kotiin, virnistän hänelle.
"Noh, jotain hyvää sentään", sanon takaisin, "mutta etkö muka voisi kailottaa ilman megafonia, vai onko sinulla liian huonot keuhkot kunnon huutamiseen?"
"Ja jos kerta sinulla on huonot keuhkot, niin mistä se johtuu? Tsot, tsot, onkos tultu tupakoitua?" kysäisen huvittuneesti. Niinkuin sillä oikeasti minulle olisi mitään merkitystä polttiko Lucifer tai oliko polttanut joskus ja mitä oli polttanut. Kunhan nyt piti vähän heittää huulta.

[Okei. Tönk_kö_ä. Todella. Miten tällaisen surkuhupaisan tekstin kirjoittamiseen meni näin kauan? EI AAVISTUSTA. Toivottavasti lähtee kohta rullaa paremmin tai rupean itkemään omia surkeita tekstejäni.. XDD]

_________________

Venni


"Sitä en epäile", myönnyin toisen toteamukseen siitä, että olisin saanut ympäri korviani ylimenevän ikäarvion takia. Naisilla oli paha tapa purkaa aggressiotaan niinkin viattomiin luontokappaleisiin, kuin miehiin.
Tai no, aina ei kyllä viattomuudesta voitu puhua, mutta luontokappaleisiin kuitenkin, se oli se pääpointti.

"Kyllä keuhkoja riittäisi, mutta jospa säästäisin teidän tärykalvojanne ja pubisi ikkunoita", totesin naurahtaen pienesti.
En tahtonut aiheuttaa kenellekään kuulovaurioita (ja jos olisin halunnutkin, en olisi tehnyt sitä täällä) tai hajottaa Felcian irlantilaispubin ikkunoita sulokkaalla karjumisellani.
"Ja no, ehkä minulla on vähän sellaisia pahoja tapoja toisinaan", sanoin vielä toisen leikitellessä tupakointiasialla enkä kokenut asiaa häpeälliseksi myöntää, vaikka niin olisi voinut luulla. Vaikka tupakka vahingoitti ihan satunnaisenakin poltettuna terveyttäni, en kokenut sitä pahana, ellei siitä sitten kehkeytyisi elämääni ohjaileva riippuvuus, mikä se ei vielä ainakaan ollut ollut. En polttanut läheskään päivittäin, enkä hyvinä aikoina edes viikottain.

(kyllä täälläki vähän tökkii nyt xDD)

_________________

Sinikuunlilja

"Nniiiin no kieltämättä olisi kiva jos en joutuisi uusimaan jok' ikistä lasiesinetta tässä rakennuksessa...", tokaisen huvittuneesti.
"Voisi olla aika kallista lystiä sillä lasku tulisi kyllä sinulle. Niin julma minä olen", jatkan virnistäen ilkikurisesti toiselle.
"Ellet sitten karkaisi jollain.. lentävällä mopoautolla ja muuttaisi maasta. Niin ja vaihtaisi nimeäsi. Tosin saattaisin silti roikkua kannoillasi kuin verikoira, olen aika tarkka laskujeni kanssa."

"Voivoi sinua, ja vielä noin häpeilemättä myönnät sen! Ei ole kyllä varmaan mummosi ylpeä, tsot tsot", naurahdan kun Lucifer jopa myöntää harrastavansa satunnaista tupakanpolttoa.
"Paitsi tietysti jos mummosi ei edes tiedä asiasta..." tokaisen vähän salaperäinen ilme kasvoillani, katsoen sitten tarkasti mieheen. Naputtelen puolihuolimattomasti tyhjän kahvikuppini reunaa, sitten muistankin vielä keskellä pöytää nököttävän kahvikupillisen ja siirrän katseeni siihen.
"Et sitten taida juoda tuota? Kylmä kahvihan kaunistaa", sanon mietteliäänä.
"Siis ei tietenkään sillä että haukkuisin sinua rumaksi", sanon naurahtaen kun tajuan puolihuolimattoman lausahdukseni ja miten sen saattoi ymmärtää väärinkin.

[Älä kysy mitä kettua, iha ajatusvirralla menee ny 8'DD]

_________________

Venni


"Julmuus ei siis rajoitu pelkästään arvuutteluun, näemmä", virnistelin hieman pyöritellen miltei tyhjää kahvikuppia käsissäni pöydällä. Viimeiset lirut, jotka pohjalle olivat jääneet, eivät näyttäneet kovin herkullisilta, joten jätin ne jo toistamiseen omaan arvoonsa ja käytin kuppia juomisen sijaan viihdykkeenäni.
Ei sillä, etteikö Felcian kuunteleminen olisi ollut tarpeeksi virikkeellistä, mutta mies kun olin, pystyin tekemään kahta asiaa samaan aikaan.
Näppärää.
"Lentävällä... Mopoautolla?", kuppi pysähtyi käsissäni kun jäin katsomaan naista hieman hölmistyneenä. Suupieleni alkoi nykiä varoittavasti, eikä mennyt kauaakaan, kun olin jo puhjennut täyteen nauruun.
Mopoauto? Lentävä?
Yritin koota itseni mahdollisimman nopeasti, katsahtaen jälleen Felciaan.
"Minulla ei valitettavasti ole lentävää mopoautoakaan tähän hätään... Sori. Tai no, sinullehan se on hyvä juttu, en pääsisi niin helposti karkuun", pohdin edelleenkin hymyillen.

"Eipä ole mummon kanssa tullut hetkeen juteltua", tokaisin kohauttaen olkiani. En tosiaankaan ollut ajatellut mummoni mielipidettä asiaan, johtihan satunnaisen tupakointini historia jo kauas menneisyyteen. Silloin hänellä ehkä olisikin ollut valtaa vaikuttaa asiaa, mutta ei enään.
"Meinasin juuri kysyä, että oliko tuo jokin vihjaus. Mutta luulempa, että en", totesin virnistellen ja vilkaisin kuppia, jossa lillui epämääräistä, tummaa ja kylmää kahvia. Ei niin järin houkuttelevaa.

_________________

Sinikuunlilja

"Ei tietenkään, minähän olen läpeensä julma olento", naurahdan miehen toteamukseen.
"Sen nyt ei pitäisi enää olla mikään yllätys."

Kommenttiini lentävästä mopoautosta Lucifer ei mitä ilmeisimmin pysty suhtautumaan vakavasti. Kun mies sitten puhkeaa remakkaan nauruun, en voi estää naurun karkaamista omiltakaan huuliltani, varsinkin kun mietin elävästi tilannetta jossa minä huitoisin jonkun luudan kanssa pubin edustalla kun Lucifer ajaisi... lentävällä mopoautolla tiehensä.
"Se nyt oli ensimmäinen kulkupeli joka tuli mieleen", sanon kun olen saanut nauruni jo hieman heltiämään.
"Nimenomaan, parempi vain ettet hankikaan moista", vastaan Luciferille, "ja ajattele nyt jos törmäisit vaikkapa viattomaan lentävään pingviiniin.. Juu ehkä minä lopetan tämän ennen kuin lähtee pallo ihan lapasesta", sanon lopulta naurahtaen.

"Hmm, nyt kun mainitsit niin minullakaan ei ole omastani kauheasti ajankohtaista tietoa", sanon mietteliäänä miehelle kun hän mainitsee mummonsa. Pitäisiköhän itse asiassa laittaa äidille viestiä siitä että mitä isovanhemmille kuului? Isän puolelta olikin enää ainoastaan hänen oma isänsä elossa, voisipa kysyä hänenkin kuulumisiaan. Ehkä voisi käydäkin sitten kun soisin itselleni vähän lomaa ja kävisin Irlannissa?

"Jaa-a, pitäisiköhän sille sitten tehdä jotain", sanon enemmänkin toteavaan kuin varsinaisesti kysyvään sävyyn kun puhe kääntyy takaisin kahviin. Tuijottelen mietteliäänä kupillista kylmää kahvia niinkuin se olisi kovin jännittäväkin.
"Tosin viitsiikö sitä hyvää kahvia hukkaankaan heittää.. Tai noh, kylmä kahvi nyt ei ehkä ole niin kamalan hyvää, mutta.." Nappaan kupillisen käteeni, katson hetken epäystävällisen näköistä kylmää nestettä ja sitten juon juoman hyvin vastenatahtoisesti yhtä kyytiä kurkustani alas.
Sen tehtyäni lasken mukin pöydälle hetken ehkä jotensakin huonovointisen näköisenä ja yskähdän.
"Juu, ei kyllä... tunnu olo kamalan kaunistuneelta. Kahvi kylmänä ei ole kummoistakaan herkkua."

_________________

Venni

Kommentti lentävästä pingviinistäkin kirvoitti minulta leveän hymyn ja mukavat mielikuvat.
"Se se vasta olisikin onnettomuus", totesin naurahtaen pienesti. Mopoauton ja pingviinin yhteentörmäys. Taivaalla. Ilmassa. Lennossa.

Felcian toteamuksen myötä uhrasin itsekin nopean ajatuksen mummoni voinnille, mutta se siitä. Kyllä kai vanhemmat sitten kai ilmoittelesivat, jos oli jotain ilmoitettavaa, tai sitten eivät.

"Enpä tiedä... Vähän onnettomalta se tuossa näyttää", pohdin tuijottaen pää kallellani ainoata kuppia, jossa kahvin pinta oli miltei huipussaan.
Felcia kuitenkin päätti päättää jäähtyneen kahvin tuskat kulauttamalla sen kurkustaan alas.
"Voisin vaikka vannoa, että se uskomus kaunistumisesta on väärä. Näytät vähän kalpealta", totesin kurtistaen kulmiani.

(no jopa tökkii D8)
(// titanic törmäsi jäävuoreen)

_________________

Sinikuunlilja

Kun olen saanut kylmän, lievästi sanottuna aika kamalanmakuisen kahvin kurkustani alas, jälkimaku on todellakin inhottava. Kahvi oli niitä harvoja juomia joita saatoin nauttia kuumana ja jotka olivat kylminä aivan kamalan makuisia..
Luciferin kommentille en voi olla joka tapauksessa virnistämättä.
"No tuota.. joo. Se ei ollut erityisen maukasta", naurahdan.
Nousen ylös tuoliltani.
"Taidan hakea.. jotain huuhtoakseni tämän jälkimaun kurkustani", sanon sukkelasti, lähtien sitten nopein askelin takahuoneen suuntaan.

Matkalla vilkaisen kelloa pubin seinältä. Puoli yhdeksän jo? Kylläpäs aika riensi. Olihan tässä onneksi iltaa vielä jäljellä, joskus kai pitäisi suunnistaa kotiinkin mutta tällaiset kunnon tapaamiset olivat harvassa.

Jääkylmää kokista. Ei ehkä kovin hienostunutta, mutta takuulla huuhtelee jälkimaun pois. Niinpä palaan niine hyvineni takaisin pöydässä istuvan Luciferin luokse, lasillinen käsissäni.
"Aika rientää hirveää vauhtia", tokaisen takaisin alas istuessani, vilkaisten vielä lyhyesti siihen suuntaan missä kello oli seinällä.
Käännän katseeni vähän mietteliäänä Luciferiin ja juon kunnon hörpyn juomastani.
"Noh, nyt on vähän parempi. Kaikkea sitä joutuukin tekemään ettei tarvitse heittää juomaan hukkaan."

_________________

Venni

"Voin uskoa", olihan sitä itsekin tullut joskus napattua hädässä tai laiskuudessa pannusta kylmää kahvia, kun uuttakaan ei viitsinyt keittää. Ei se mitään herkkua ainakaan ollut.
"Ai, okei", naurahdin hieman. Toisen kalpeus kertoi omiaan juoman nautinnollisuudesta, joten ehkä se oli vain parasta.
Siirryin nojaamaan kyynerpääni varassa pöytään ja vilkaisin ulos. Oli jo pimeää, mutta sade oli tainnut ainakin tilapäisesti tauota. Ainakaan ikkunaan ei ilmestynyt uusia vesipisaroita, mistä olin hyvilläni. Ehkä säästyisin kuivin nahoin kotiin.

Pian Felcia jo palaakin takaisin ja toteaa ajan rientävän. Katsahdin itsekin hänen katsomaansa suuntaan ja havaitsin kellot ja sen näyttämät lukemat.
"Ai niin, joku ajaksi kutsuttu asia on myöskin olemassa. Puoli yhdeksän jo?", totesin mietteliäänä siirtäen katseeni kellosta Felciaan. Totta tosiaan, aikaa olimennyt ihan mukavasti siitä kun tulimme tänne.
"Nyt voit ainakin olla hyvillä mielin... Tai no, ehkä et, mutta ajattele, että ainakin hyvää juomaa ei tarvinut haaskata", sanoin virnistäen.

_________________

Sinikuunlilja


"Näköjään, tai sitten joku on käynyt salaa kääntämässä kelloja", sanon naurahtaen Luciferin hieman kysyvään tokaisuun kellonajasta.
Seuraaviin sanoihin virnistän hieman.
"Niin, kieltämättä. Tosin se oli niin pahaa että sen olisi oikeastaan voinut heittää menemään.. En todellakaan pidä kylmästä kahvista. No mutta se meni jo ja nyt on onneksi jälkimakukin poissa", sanon lopulta ja hörppään lisää juomastani.
"Sataakohan siellä edelleen?" sanon vilkaisten ikkunan puoleen kun olen laskenut jo puolilleen vajonneen lasini hiljaa kolahtaen pöydälle.

_________________

Venni


"Saatoin hoitaa sen samalla, kun huijasin itselleni ilmaista kahvia", sanoin mystisesti vilkaisten yhä tikittävää kelloa. Se se ei osannut sitten levätä.
"Totta, ei se mitään herkkua ole", myönnyin toisen sanoihin katsahtaen pöydälle unohtuneita kuppeja, joita oli yhteensä kolme kappaletta ja yksi lasi.
Joku voisi päätellä että joko olimme todella janoisia tai sitten istuneet täällä aamusta asti.
"Ei ainakaan näytä siltä... Tosin on jo niin pimeää, ettei sitä ihan varmuudella voi sanoa", sanoin siirtäen katseeni ulos. Ilta vaikutti jo todella pimeältä, mutta parin baarin ikkunoista heijastui valoa kadulle.
______________

Sinikuunlilja

"Miksi sinä niin teit...", totean pohdiskelevasti suunnaten katseeni uudelleen kelloon seinällä.
"Mitä hyötyä siitä oli? Vai halusitko vain saada kaikkien paikallaolijoiden ajantajun sekaisin?" kysäisen virnistäen Luciferilta. Sitten nostan lasini pöydältä ja hörppään lisää juomaani.
"Huvinsahan tietysti kullakin ja pahahan se on pienikin paha, joten miksei...", mutisen juotuani vähän mietteliäästi.

"Niin", vastaan kun Lucifer arvelee ettei ulkona sada. Katseeni lipuu taas siihen ikkunaan vieressämme, mutta ulkona on tosiaankin jo niin sysimustaa ettei ikkunasta näe kadulle lainkaan. Ja vaikka ikkuna onkin mitä ilmeisimmin märkä, se voi johtua aikaisemmasta kaatosateesta joten sekään ei kerro tuon taivaallista.
Muutamalla hörpyllä juon limsani loppuun.
"Olisikohan sitten nyt hyvä sauma kokeilla onneaan josko sinne pysäkille pääsisi kastumatta?" kysäisen pienen hymyn kera Luciferilta.

_________________

Venni

"Kunhan huvikseni, olihan se aika operaatio kiipeillä tuonne", naurahdin vilkaisten Felciaan ja sitten korkeutta, jolla kello seinällä oli.
En olisi yltänyt siihen kurottamalla, joten olisin joutunut raahaamaan siihen jonkun tuolin alle, käyttämään jotain trampoliinia tai sitten pyytänyt jotakuta nostamaan minua sinne.

Ikkunan takana oli jo niin pimeää, että ainoasataan ne satunnaiset kapakoiden valot näkyivät. Aloin pitää bussilla menemistä parempana vaihtoehtona. Pimeässä käveleminen ei liiemmin houkutellut.
"Varmaan joo... Taidan itsekin mennä bussilla", tokaisen naiselle vahvistaen samalla päänsisäisen suunnitelmani.

_________________

Sinikuunlilja


Kun Lucifer on itsekin todennut että menee varmaan bussilla, nousen ylös tuolistani. Lasken käteni pöydälle ja vilkaisen vielä kerran ikkunaan, ennen kuin sitten palautan katseeni pöydän toisella puolella istuvaan mieheen.
"Missä päin asut? Voisimme mennä samaa matkaa pysäkille. Voisin itse asiassa myös vilkaista josko takahuoneesta löytyisi ylimääräistä unohtunutta sateenvarjoakin jos se sade ei ole edelleenkää ohitse", sanon pirteästi, keräillen samalla tyhjiä mukeja pöydältämme käsiini.
"Vai oletko saanut jo tarpeeksi kamalasta seurastani?" sanon naurahtaen samalla kun tottumuksesta otan liinan vyötäisiltäni ja pyyhkäisen pöydänpintaa puhtaaksi.

_________________

Venni

"Asun tuolla Sandsleyssä. Missäs sinä? Sateenvarjo tulisi kyllä tarpeeseen", vastasin Felcialle vilkuillen samalla vaivihkaa ikkunasta ulos. Eipä tarvisi olla yksin bussissa, jos toinen sattuisikin vaikka asumaan samoilla kulmilla.
Pimeässä käveleminen ei ollut houkutteleva vaihtoehto, varsinkaan näin kylmällä ja sateisella säällä, vaikka yritinkin liikkua jalan aina kun oli mahdollista.
"En toki, parempi vain, jos on seuraa ettei tarvitse yksin tuolla kävellä", naurahdin ja tarkkailin naisen pöydänsiivoamista. Tämä ei mitä ilmeisimminkään ollut töissä juuri tällä hetkellä, mutta siihenkin taisi tulla joku rutiini.
Ulkona oli edelleen pimeää (ei se hetkessä siitä muuttunut), eikä sateenvarjon tarvetta voinut oikein arvioida.

(tö-ks)

_________________

Sinikuunlilja

"Foxwoodissa siinä lammen lähellä", tokaisen hymyillen, "eli pikkaisen eri paikassa, mutta minun mielestäni aika useat busseista kiertävät Foxwoodin kautta Sandsleyhyn. Vai oliko se toisin päin... Äh, joka tapauksessa mielestäni niitä menee niin että ne kiertävät molempien kautta jolloin saatettaisiin jopa päästä menemään samalla bussillakin."
Otan lasin ja pöydänpyyhkimisliinani toiseen käteen ja kahvikupit toiseen niin että ne kilahtavat vasten toisiaan kun otan ne korvistaan kiinni.
"Minä käyn viskaamassa nämä tiskiin ja hakemassa ne vaatteet, hetki pieni.~"

Lähden takahuoneen suuntaan aika kiireisin askelin että nyt vältyttäisiin sateelta jos se tosiaan oli tauonnut.

_________________

Venni


"No hyvä, muistelinkin että olen joskus lukenut sellaista jostain aikatauluista", totesin hymyillen pienesti.
"En käytä kauheasti busseja, pidän enemmän kävelemisestä... Mutta nyt on niin pimeää, ettei inspiroi", sanoin virnistäen.
Bussilla voittaisi aikaakin jonkun verran, vaikka se sattuisikin kiertämään Foxwoodin läpi. Se tietäisi lepoa jaloillekin.

Nyökkäsin Felcialle ymmärryksen merkiksi, kun tämä keräsi kupit pöydästä ja sanoi vievänsä ne takahuoneeseen. Maisema ikkunan takana ei edelleenkään ollut muuttunut, joten nousin pöydästä ja siirryin maleksimaan oven läheisyyteen, antaen katseeni kiertää vielä kodikkaassa pubissa.

_________________

Sinikuunlilja

Laitettuani mukit ja lasin tiskiin alan hieman vastentahtoisesti latoa edelleen inhottavan kosteita vaatteitani kasaan. Onneksi sentään älysin penkoa kaapeista muovipussin ennen kuin rupesin laittamaan niitä laukkuuni, meinaan laukku olisi varmaan haissut aika miellyttästi suurinpiirtein samalta kuin märkä koira sen jälkeen kun vaatteet olisi saatu ulos sieltä.
Kun olen saanut märät vaatteet laukkuun ja myös miellyttävän kylmänkostean takin heitettyä päälleni, totean että tämän paremmaksi ei tämä tästä muuttuisi joten pitäisi vain päästä äkkiä kotiin kuivattelemaan.
Pengon vielä nopeasti kaappeja ja löydän yhden suuren mustan sateenvarjon, keneltä lie jäänyt joskus pöytään. Eiköhän se nyt riittäisi jos siellä sataisi, toista en jaksaisi alkaa metsästämään jos sellaista edes sattui olemaan.

Takahuoneesta saavuttuani huikkaan Oliverille illanjatkot sekä työn iloa ja suunnistan ovelle missä Lucifer odotteleekin jo. Olen vielä näkevinäni Oliverin ilmeessä pientä ilkikurisuutta ja heitän hänen peräänsä vähän tuiman katseen ennen kuin käännän katseeni Luciferiin ja tarun ovenkahvaan. Mitä lie sekin mahtoi kuvitella..
"Noh, katsotaan jos päästäisiin kuivina pysäkille asti, otin kyllä yhden sateenvarjonkin tuolta jonka joku piruparka on joskus tainnut tänne unohtaa", sanon virnistäen ja astun kadulle.

_________________

Venni

Pian Felcia jo palasikin takahuoneesta. Hän huikkasi jotain tiskin takana olevalle miehelle - ilmeisesti hyvästit tai hyvät illanjatkot? - ja käveli sitten luokseni.

"Sille piruparalle huonompi juttu, meille parempi", totesin virnistäen ja astuin toisen perässä kadulle. Oli tosiaankin jo pimeää, enkä sattunut muistamaan, missä se lähin bussipysäkki oli, kun en ollut mikään niiden suurkuluttaja.
Päätin siis vain yksinkertaisesti luottaa Felcian tietämykseen siitä, missä se sijaitsi, hän sitä luultavasti enemmän käytti.

_________________

Sinikuunlilja

"Nimenomaan", sanon vähän ilkikurisen virneen kera Luciferille. Meillä tosiaan oli jonkun piruparan sateenvarjo, joka oli ehkä tajunnut erehdyksensä vasta seuraavana päivänä sadekuuron iskiessa eikä enää tiennyt mihin sen unohti.
Noh, onni meidän kannaltamme, ainakin jos sataisi.~

Kun olemme sitten päässeet pubista vihdoin ulos raikkaan kirpeään iltaan, siellä ei onneksi sada. Aivan pienen aavistuksen ripottelee, mutta se on niin vähäistä että sitä hädin tuskin huomaa. Niinpä jätän ainakin toistaiseksi sateenvarjon avaamatta.
"Noniin, missäs päin se pysäkki olikaan", totean mietteliäänä, lähtien sitten kulkemaan takaisin Ironien suunnalle. En käyttänyt bussia kovin usein, mutta viimeisimpien muistikuvieni mukaan se pysäkki mistä olin yleensä lähtenyt kaupungista kotiin oli Ironien jälkeen tien toisella puolella.
"Hyvä yrittää muistella pysäkin paikkaa kun käytän kotikaupungissa julkisia ehkä kerran puolessa vuodessa", sanon hieman naurahtaen toiselle.

_________________

Venni


Ilmeeni kertoi sen mitä ajattelinkin: et-voi-olla-tosissasi, kun toinen alkoi pohtia pysäkin sijaintia.
Olisikin vallan hienoa, jos emme kummatkaan muistaisi, missä se on - sitten pitäisikin lähteä ravaamaan ihan omilla jaloilla.
Pimeällä ja kylmällä säällä liikkuminen jalan arvelutti, mutta jos sitä bussipysäkkiä ei ilmestyisi, ei tainnut olla muutakaan vaihtoehtoa.

Lähdin kuitenkin kulkemaan kiltisti Felcian vierellä, kun tämä lähti suunnistamaan kohti Ironieta.
"No, en kyllä itsekään mikään niiden suurkuluttaja ole", vastasin toiselle virnistäen.

_________________

Sinikuunlilja

"Ehkäpä nekin poloiset kaipaavat välillä meidän rahojamme", totean hieman virnistäen Luciferille, samalla kun yritän tähyillä milloin pysäkki ilmestyisi näkyviimme. Paitsi että minun tuurillani se olisi tietenkin tyyliin.. purettu viikko sitten tai jotain muuta yhtä älytöntä.
Kengät kopisevat vasten edelleen sateesta kosteaa katua ja hieman odotankin että milloin taivas repeää taas oikein kunnon kaatosateeseen tästä tihutuksesta.

"Toivottavasti se pysäkki nyt on vielä paikallaan eikä ole juossut karkuun", mutisen mietteliäänä.

_________________

Venni

"Miten he muutenkaan tienaavat", pohdin mietteliäänä. Kai julkisella liikenteellä silti käyttäjiä oli, vaikka pari poikkeusta nyt ilmaantuikin.
Aina oli äitejä ja lapsia, jotka olivat liian laiskoja tai muuten vain kykenemättömiä kävelemään ainakaan pitkiä matkoja. Silloin yleisen liikenteen rahapussi tanssi ripaskaa.
Pieni tihkusade jatkoi vihmomistaan ja ilmassa oli jo uuden sadekuuron tuntu. Oli vain ajan kysymys, milloin se tahtoisi jälleen puhjeta.

"Tuskin se nyt jalkojakaan on kasvattanut", vastasin toisen mutinaan, vaikka hän tuntuikin puhuvan lähinnä itselleen.

_________________

Sinikuunlilja

Katselen hetken mietteliäästi vain kulkusuuntaamme päin kun kuulen Luciferin sanat. Menee vielä muutama tovi ennen kuin käännän katseeni häneen ja virnistän.
"Oletko varma? Maailmassa jossa on hattusateenvarjoja, suojalaseja niitä vastaan, lentäviä mopoautoja sekä lentopingviinejä? C'moon, meitä paikaltaan karkaava jalat kasvatta bussipysäkki ei olisi enää mitään outoa saatika uutta", sanon pieni pilke silmissäni.
Ja heti sen sanomani päätteeksi päättääkin mustanpuhuva ilta ryöpsäyttää vettä niskaamme ihan urakalla.
"Hemmetti!" tokaisen ensimmäisenä hieman närkästyneesti kun tunnen taas kerran miten meinaan vääjäämättä kastua likomäräksi, ja sitten avaan mahdollisimman sukkelasti sateenvarjon.
"Äkkiä tähän alle jos et halua kastua, taivaat eivät sittenkään olleet suopeat meidän bussipysäkille kulkemisellemme.. Onneksi ei sentään sada kissoja ja koiria", tokaisen kun sateenvarjo on auki ja olen itse turvallisesti sen alla kun vesi vyöryy sen kangasta pitkin alas.

_________________

Venni

"Hyvä on, tuohon verrattuna jalallinen bussipysäkki ei edes kuulosta kovin omituiselta", sanoin hetken mietittyäni toisen sanomaa.
Pystyin vain kuvittelemaan kadulla ihmisten seassa puikkelehtivan bussipysäkin. Sillä olisi varmaan tällaisina päivinä kumisaappaat jokaisessa neljässä jalassaan, olisihan se ollut ikävää kulkea kintut märkinä.

Omituiset ajatukseni kuitenkin keskeytyivät, kun taivas päätti vihdoin kaataa sen sadekuuron niskaamme.
Oli lähellä, etten kiljaissut säikähdyksestä hyvin epämiehekkäästi sateen yllättäessä minut pahanpäiväisesti.
Pujahdin nopeasti toisen avaaman sateenvarjon alle. Kangas ropisi vesipisaroiden iskeytyessä äkäisinä sitä vasten.
"Se tästä nyt vielä puuttuisikin", huoahdin etsien bussipysäkkiä katseellani.

_________________

Sinikuunlilja

"Nii-in", sanon päätäni nyökytellen, "joten kannattaa ehkä varautua siihen että joudumme juoksemaan sen perässä puoli kilometriä ja sitomaan sen sitten katulamppuun kiinni ennen kuin se pysyy paikallaan."
Tokaisuuni kissojen ja koirien satamisesta ja Luciferin siihen kohdistamasta vastalausumasta kohautan vähän hartioitani.
"Ehkä kannattaa varautua siihen että niinkin käy. Mikään ei ole tänään selkeästikään enää varmaa maailmassa~"

Kun olemme päässeet Ironien ohitse näen kuin näenkin bussipysäkin oikealla paikallaan kiltisti nököttämässä.
"Katso, siellä se odottaa!" hihkaisen osoittaen pysäkin suuntaan ehkä vähän naurettavankin innoissani. Kiristän vähän askeleitani, ihan vain vaikka siltä varalta ettei se viime tipassa keksi pinkaista karkuun..
"Toivottavasti meidän ei tarvitse odottaa seuraavaa bussia mitään sataa vuotta", sanon mietteliäästi samalla kun kiirehdin huolettomasti tien yli.

_________________

Venni

Tien toisella puolella bussipysäkki odottelikin paikallaan. Ilman jalkoja, eikä sillä näyttänyt olevan mihinkään kiire.
Kipitin naisen perässä tien yli asettuen bussipysäkin katoksen alle.
"Tuskin... Tai ainakin toivon niin. Luulisi tästä nyt menevän usein", päivittelin katsahtaen punahiuksiseen.
Kylläpä tämän hiukset hehkuivat omituisesti... Mitähän shampoota toinen mahtoi käyttää?
Olin juuri aikeissa kysyä sitä, kun tajusin, etteivät ne mitään hehkuneet, vaan takaa lähenevät auton valot värjäsivät ne.

"Sieltä se tulee!"
Äkisti älysin toimia ja heilautin lähestyvälle bussille kättäni, jotta se pysähtyisi.
Toimintani tuotti tulosta ja bussi kurvasi eteemme avaten pihahtaen ovensa.

_________________

Sinikuunlilja

Kun olimme päässeet turvallisesti pysäkin katoksen alle, nyökkäsin vähän Luciferin sananparteen.
"Toivotaan", naurahdan, miettien samalla saattaisiko jossain olla peräti bussiaikataulukin mistä asia selviäisi - kopin seinässä kenties? En kuitenkaan kerkeä edes kääntyä katsomaan josko kyseisenlaista lappusta löytyisi, kun bussin valot osuvatkin jo silmiini.

Lucifer hihkuu bussin saapumisesta ja itsekin virnistän ja seuraan samalla kun mies huitoo ajoneuvon paikalle ja se pysähtyy hiljaa sihahtaen kohdallemme.
"Hmm, näyttää sentään tavalliselta eikä vaikka miltään krokotiilibussilta", tokaisen, "ehkä maailmassa onkin tänään vielä hitunen tolkkua jäljellä."
Kaivan lompakkoni jo valmiiksi laukustani ja vilkaisen sitten Luciferiin.
"Sinun jälkeesi", sanon tehden oikein tekosievän kädenliikkeen bussin suuntaan.

_________________

Venni

"Ehkä... Ei se ainakaan näytä mitenkään normaalista poikkeavalta."
Vaan entä sisältä? Kohtahan siitä saatiin selvää.

Toinen antoi minulle kunnian astua bussiin ensin, joten virnistäen niiasin muka-naisellisesti. Kipusin bussin ovista sisään ja kaivelin taskustani kolikoita, jotka riittivätkin juuri sopivasti bussilippuun.
Pääsinpähän niistäkin eroon. Kiitettyäni bussikuskia nopeasti etsin katseellani meille vapaan paikan - mikä ei ollut kovin hankalaa, bussissa kun ei paljoa porukka ollut.
Livahdin kuitenkin eräälle penkkiriville bussin takaosassa, ikkunan viereen odottelemaan Felciaa.

_________________

Sinikuunlilja

Astelen Luciferin perästä bussiin ja maksan oma lippuni, onneksi minulla oli ollut sopivasti pikkuhiluja lompakon pohjalla, olin jo vähän pelännyt etteivät ne riittäisi.
Kun sittne olen saanut lippuni, lähden kulkemaan hieman varautuneesti kohti bussin takaosaa, sillä Lucifer onnistui livahtamaan istumaan ilman että lainkaan kerkesin huomata minne kohdin hän istui. Tuntuipas olo hölmöltä kun etsi ihmistä jonka tiesi olevan samassa bussissa...

Lopulta löydän Luciferin bussin takaosasta ja huokaisen.
"Minä jo pelkäsin että bussi oli nielaissut sinut kun katosit niin jälkiä jättämättä", tokaisen virnistäen, samalla kun asetun hänen viereensä istumaan. Laukkuni lasken varovasti jalkojeni viereen.
"Bussi kulkee Sandsleyn kautta Foxwoodiin, joten pääset minusta eroon kyllä pian", sanon huvittuneella äänensävyllä vilkaisten samalla mieheen.
Samalla muistankin yhden asian mitä olin miettinyt jo aikaisemmin. Mietteliäänä laitan käteni taskuun ja jätän sen lepäämään puhelimeni pintaa vasten, sitten vilkaisen Luciferiin.
"Ai niin. Vaikutanko hirveän tungettelevalta jos utelen numeroasi? Olen tällainen yksinäinen naisparka jolla ei ole kauheasti sen parempia ystäviä täältä vaikka olenkin asunut täällä jo vuosikausia, ajattelin että olisi ihan mukavaa vaihtelua jos olisi joku jonka kanssa voisi jutella enemmänkin joskus", sanon hieman tavanomaisempaa luonnettani sulkeutuvampaan ja varovaisempaan tyyliin.
"Kun löysin kerrankin täältä jonkun hyvän tyypin josta saisin ehkä jonkinsortin kaverin jos oikein piinaan ja ärsytän enkä jätä rauhaan", tokaisen sitten vähän pirteämmin virnistäen ja katsahdan mieheen.

_________________

Venni

Nainen vaikutti siltä, kuin olisi kadottanut minut hetkeksi.
Olinkin aikeissa jo alkaa huitomaan kädelläni, mutta hän löysikin minut ihan omin avuin.
"Siinäpä olisikin ollut julma kohtalo, joutua nyt bussin syömäksi!", kauhistelin yrittäen jotenkin näyttää pokerinaamaa.
Varsin pian suupieli alkoi kuitenkin nykiä, leviten hymyksi. Se siitä pokerinaamasta sitten.

Enkä minä Felciasta eroon halunnut päästä, tämä oli hyvää ja hauskaa seuraa.
Kun olin avaamassani suutani vastaväitteeseen, nainen ehtikin jo puhumaan. Puhelinnumeroa? Tungettelevalta?
"Et tietenkään. Voin vain kuvitella sinut jossain yksin jossain nurkassa kutomassa sukkia kissa sylissäsi."
Se oli ensimmäinen, mitä yksinäisestä naisparasta tuli mieleen, enkä voinut olla virnistämättä pienesti.
Toisen seuraava kommentti sai minut naurahtamaan.
"Kavereita ei voi koskaan olla liikaa", vastasin punahiuksiselle vilkaisen bussin ikkunasta ulos.
"No niin, onko näpytyskäsi valmiina?" Kysäisin ja sen enempää odottelematta latelin numeroni ulkomuistista.

_________________

Sinikuunlilja


"Kieltämättä", myötäilen Luciferin sanoja bussin syömäksi joutumisesta. Se voisi olla lievästi sanottuna karua.

Onnekseni miehenmokoma ei ota lainkaan nokkiinsa ehdotuksestani, ja helpottuneena suonkin hymyn hänelle.
"En minä sentään sukkia kutomassa", tokaisen virnistäen, "ehkä ennemmin soittamassa huilua. Ja kissanmokoma ei pysy sylissä pyytämälläkään."
Sen sanottuani kaivan kännykkäni takintaskustani - käteni olikin levännyt jo valmiiksi sen päällä. Avaan ah-niin-uudenaikaisen simpukkakännykkäni läpän ja kun Lucifer sitten kysyy onko näpytyskäsi valmiina, naurahdan vähäsen ja vilkaisen häntä hieman ilkikurinen ilme kasvoillani.
"Se on aina valmiina", sanon näppäilen samalla numeron talteen Luciferin sanojen mukaisesti. Kun olen vielä luetellut numerot uudelleen tarkistaakseni että naputtelin ne oikein, tallennan nimen puhelimen muistiin.
"Okei, sinun vuorosi valmistautua", sanon naurahtaen ja luettelen sitten oman numeroni sukkelaan miehelle.

_________________

Venni


"Mitä, eikö sukkien kutominen kiinnosta? Sinusta ei tule hyvää mummoa!" Naurahdin toisen kommentille. Kissa sentään löytyi, joten en ihan väärään osunut...
Tai sitten osuin, sillä punahiuksinen sanoi, ettei se pysynyt sylissä.

Nyökkäsin ja kaivelin oman, hieman kärsineen puhelimeni takin taskussa. Sen näytössäkin oli halkeama, mutta pääasia, että se toimi.
Naputin toisen numeron sen muistiin, tallensin ja sujautin luurin takaisin takin taskuun.
"Noin", tokaisin vielä kuin vahvistukseksi vilkaisten ulkona vaihtuvaan maisemaan. Olimme liikennevaloissa ja yritin vähän seurata, sillä en tahtonut että huristelisimme ohi pysäkistäni. Eikös Felcia sanonut, että tämä menee ensin Sandsleyhyn?
Itse asiassa, kun kulkupeli nytkähti uudelleen liikkeelle, aloin jo tunnistaa maisemia. Ne näyttivät vähän erilaisilta bussin ikkunasta ja pimeässä, mutta olivat silti tunnistettavissa.
Ojensin sormeni painamaan punaista nappia, kun aloimme olla jo lähellä.
"Minun täytynee tästä mennä", lausahdin ja katsahdin hieman pahoittelevasti naiseen. Taiteilin itseni ikkunan vierestä käytävälle ja siitä edelleen alaovelle.
Bussi pysähtyi ja avasi ovensa.
"Hei, soitellaan!", huikkasin vielä Felcialle, ennen kuin astuin kadulle. Sade oli jo lakannut, mikä helpotti matkantekoani huomattavasti.
Lähdin siis harppomaan kohti asuntoani, joka oli onneksi aika lähellä tätä pysäkkiä.

Lucifer poistuu, kiiiiitos pelistä! 8)


_________________

Sinikuunlilja

Numerojen vaihtamisen jälkeen suljen puhelimeni läpän ja sujautan sen takaisin taskun pohjalle pyörimään yhdessä kotiavainteni kanssa.

Pian bussi saapuikin jo Luciferin kotikonnuille. Hän painoi nappia jotta bussi jättäisi hänet kyydistä, tuli sitten pois ikkunapaikalta ja minä väistin että hän mahtuisi paremmin pois.
"Mitä ilmeisimmin", vastaan tyynen rauhallisesti hänelle ja suon kevyen virneen vielä sanojeni päätteeksi. Sitten hän menee menojaan, huikaten vielä soittelemisesta, johon minä vain nyökkään ja vilkutan hänen peräänsä.
Bussi sihahtaa hiljaisesti ja lähtee taas eteenpäin, samalla kun minä siirryn istumaan ikkunapaikalle. Seuraan pienen hetken Luciferin kulkemista ikkunasta ennen kuin bussi ajaa hänen ohitseen. Sen jälkeen jään vain katsomaan maisemia, tuntien pikkuhiljaa ruumiini valtaavan väsymyksen. Ilta oli tosiaan ollut pitkä ja rentoutuminen olisi jo tarpeen.
Huokaisen kevyesti, samalla kun laitan kyynärpääni nojaamaan ikkunanpieltä vasten ja jätän pääni nojaamaan laiskasti puolestaan tätä kyseistä kättäni vasten, otsahiukset valahtaen osittain silmilleni kuin suojaavaksi verhoksi.
Kotiin ei olisi enää pitkä matka.

FELCIA
poistuu.

[Kiitoksia huumorintäytteisestä pelistä! XD]

Paluu Arkisto

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron