Sivu 1/1

Vihellellen kadun yli punaisia päin.

ViestiLähetetty: 29 Loka 2013, 21:32
Kirjoittaja Synoi
Synoi

[ Chikatsuno ja Reizo, tseh~ Tuolla Reizon kaupan edustalla varmaankin? ]

Ylitin suojatien vilkaisten sen eteen asianmukaisesti pysähtyneeseen nuoreen naiseen punnitsevasti, ennen kuin nyökkäsin kiitokseksi, vaikken voinut olla varma huomasiko hän elettäni auton sisältä. Hyväntuulinen hymy kuitenkin kertoi hänen ainakin olettaneen, että olisin kiitollinen kyseisestä kohteliaisuudesta niin kuin täysin rehellisesti sanottuna olinkin. Ja jostain syystä hymähdin itsekin, ennen kuin ajatukseni lipuivat omia teitään harkitsemaan kahvilla käymistä.

Töissä oli ollut aivan mukava, hyvin sujunut päivä osin jo siksikin ettei kukaan valopää ollut tyrkyttänyt seuraa, teetä tai sympatiaa. Palveluilleni oli myös alkanut olla taas hieman kysyntää, johon saattoi omalta osaltaan vaikuttaa myös syksyn lähestyminen. Olin havainnut, että kesällä ainakaan suurin asiakasryhmäni, tavalliset harrastelevat pianonsoittajat eivät tuntuneet lukittautuvan sisätiloihin arvioimaan soittimiensa virityksen tarvetta. Ja sitten itse työt tänään: yksikään käsittelemistäni instrumenteistä ei myöskään ollut mitenkään toivottoman suurta työpanosta vaativassa kunnossa. Jokainen aivan asianmukaisesti kohdeltuja, hyväkuntoisia pianoja. Henkilökohtaisesti sanoisin, että töissä viritin ja huolsin paljon mieluummin keskinkertaisen harrastelijan kierrätettyä, perushyvää pianoa kuin yhdenkään konserttipianistin suurta, kallista ja hienovaraisesti viritettävää flyygeliä. Työn määrä ja paineet. Tai ehkä sitten olin vain kateellinen.
Naurahdin uudestaan, enkä voinut välttää ajattelemasta tämän päivän mutkattomuutta hetken verran hieman pessimistisenä. Milloin perustavanlaatuinen hyväntuulisuuteni lakkaisi kuin kanan lento?

______

Chikatsuno

Pakettiautolla ajaminen tuntui todella oudolta kun oli tottunut moottoripyörään. Reizo oli todella onnellinen että oli päässyt yhtenä kappaleena perille. Onneksi lauantaipäivänä ei ollut paljoa liikennettä, ainakaan vielä. Hän huokaisi tyytyväisenä, kun sai autonsa parkkeerattua kaupan eteen. Hän ei todellakaan uskaltanut lähteä pujottelemaan sinne kujien labyrinttiin senhetkisillä ajotaidoillaan, joten kaupan auki pönkätty etuovi saisi toimia sisäänkäyntinä tavarakasojen kanssa.

Ja niitä olikin. Hän tasapainotteli kolmekin päällekkäin, täynnä painavia metalliosia jotka hän oli käynyt hakemassa tänään tukusta. Aseet toimitettiin hänelle, koska niin oli kuulemma turvallisempaa, vaikka hän ei kyllä ymmärtänyt miten. Mutta kaiketi se niin oli, eikä hänellä ollut mitään asiaa vastaan.

Tosin siinä iloisesti tassutellessaan laatikkopinon kera hän ei huomannut ollenkaan katukivetyksen reunaa, vaan kompastui siihen, kirosanojen saattelemana. Kaikki laatikot tietenkin avautuivat, ja osia lensi pitkin katua. Pitikin sattua. Mutisten ja kadulla kulkevan mummon vihaisen katseen kera hän alkoi kerätä niitä takasin kasaan, hieroen samalla säärtään. Siihen tulisi kiva mustelma.

______

Synoi

Hieman edempänä pysähtyi pakettiauto ja vilkaisin sitä hienoisesti lähinnä katsoakseni miksi kuskin täytyi pysähtyä juuri tuohon ja olisiko hänellä jostain käsittämättömästä syystä minulle asiaa, en niinkään uteliaisuuttani. Autojahan täällä meni suuntaan ja toiseen koko ajan, joten yksi pakettiauto ei olisi huomiota kiinnittänyt ellei olisi pysähtynyt juuri tuohon. Ja ellei autosta olisi astunut hermostuttavan vaalea, melko pitkä nuorimies joka lähti pian kiikuttamaan tuhon enteitä autonsa takatilasta. Paketit nimittäin näyttivät verrattain painavilta ja tämä meni ja kokosi niitä kolme päällekkäin.
Ja koska sellaista elämän on tapana olla, hän todellakin kompuroi kivetykseen laatikkoineen päivineen ankarasti kiroten. Tyhmyydestä sakotetaan ja syytä onkin.

En kuitenkaan yllättäen kävellyt kyselemättä hänen ohitseen, sillä oikeastaanhan oli minun velvollisuuteni ainoana silminnäkijana ainakin varmistaa, ettei hän halkaissut kalloaan kadun reunaan. Sen sijaan pysähdyin pieneksi hetkeksi, vilkaisin ympärilleni ja lähdin nuorta miestä kohti puuskahtaen melko turhautuneesti. Mutta minulla oli velvollisuuksia ja tänään jotenkin uskoin, että ne oli parempi täyttää kuin olla täyttämättä. Ja olisin muutenkin kävellyt juuri rähmälleen lentäneen miehen vierestä.
Tässäkö se hyvä mieli sitten menisikin? Muille. Ja mitä ihmeen raudankappaleita hän laatikoissa oli kantanut?

"Olet kunnossa, vai kuinka?", tiedustelin kappaleita keräämään alkaneelta mieheltä ja havaitsin parahiksi kadun toisella puolella kävelleen vanhan naisen. Niinpä tietenkin. Yhtä hyvin hänkin olisi voinut tulla ja varmistaa toisen olevan ainakin hengissä, jos ei aivan kunnossakaan.
Hetken seisoskelin taas aloillani katsellen metallinkappaleita keräävää miestä työn touhussa, ennen kuin havaitsin jalkani vierellä yhden palasista. Siirsin sitä jalallani lähemmäs tajuten sitten, kuinka typerältä se mahtoi näyttää. Kyllä minä sen nostamaankin kykenin ja sitä nopeammin voisin tästä lähteä, joten kumarruin alaspäin poimien esineen maasta ja kävellen lähemmäksi laittaakseni sen takaisin laatikkoon.

_______

Chikatsuno

Reizo oli lähinnä keskittynyt kiukuttelemaan päänsä sisällä itselleen, kun onnistui taas kerran yrittämään liikaa ja sai kovien konstien kautta tuntea että oli parempi ottaa kiltisti tavarat takakontista yksi kerrallaan, välttyi turhilta vammoilta ja osien keräilyltä pitkin katua. Mutta totta kai ensin piti käydä näin, koska karma halusi kostoa.

Yllätyksekseen hän kuitenkin kuuli askelten kopinaa katua vasten, ja käännähti hetkeksi katsomaan lähestyvää kulkijaa. Tämä oli lyhyempi kuin hän, ilmiselvästi mies ja omisti kuparinpunaiset hiukset. Näemmä hieman harmistunut ilme, kuin tämä oli pysähtynyt kysymään hänen vointiaan vain sen vuoksi koska se oli jonkinlainen velvollisuus. No voi anteeksi, ei ole pakko pysähtyä auttamaan kadulla kompuroinutta ihan muuten vaan.
Hän todellakin oli kiukkuinen.

”Enköhän, kunhan vain saan pistettyä tupakaksi tämän jälkeen.” Hän murahti. Kohteliaisuus oli kaatunut laatikoiden mukana siihen kadulle, mutta hetken ajateltuaan Reizo kuitenkin tajusi että kai hänen olisi hieman pakkokin olla kohtelias, ettei miesparalle jäisi negatiivista kuvaa toisten auttamisesta.
”Kiitos kysymästä kuitenkin.” Höystettynä hieman pehmeämmällä äänensävyllä.

Tosin hän oli melkein ottamassa sanomaansa takaisin samantien, kun huomaisi toisen siirtävän erästä osaa jalallaan. Katua vasten. Ei toinen ollut sitten sattunut kuulemaan sellaisesta asiasta kuin naarmuuntuminen? Onneksi tämä ilmeisesti ymmärsi että ei ollut mitään järkeä vain potkia osaa, vaan sen pystyi myös nostamaan ja laittamaan takaisin laatikkoon.

_______

Synoi

Vaaleahiuksisen äänensävyn myötä olisin halunnut potkaista häntä kylkeen ja kiittää kiittämättömyydestään. Tulipahan todistettua, ettei tässä ollut mitään järkeä silloin kun toinen oli juuri kompuroinut omaa tyhmyyttään katutasoon ja heittänyt arvatenkin jotenkin töihinsä liittyneet metallinkappaleet pitkin poikin. Tupakka ei kuulostanut yhtään pahalta idelta enää vastauksen jälkeen ainakaan.

Sitten toinen kuitenkin kiitti loiventaen äänensävyään ja katsahdin tähän varautuneesti. No kiitos, kun nyt sitten tajuat ja olehan hyvä. En oikeastaan halunnut sanoa hänelle mitään enää yhden torjuvan eleen saatuani, mutta jäin silti aloilleni ja esitin mieltäni vaivanneen kysymyksen edes pyrkimättä enää kohteliaisuuteen. Sanonpa rehellisesti: hän aloitti.
"Mitä tämä metalliromu on?"

________

Chikatsuno

Punapää oli ilmeisesti pahallakin tuulella, kun ei kestänyt oikein mitään sanoa. Reizo vain keskittyi entistä isommalla tarmolla osien keräämiseen, kuin ei olisi halunnut toisen edes näkevän niitä. Onneksi yksikään ammuslaatikko ei ollut avautunut, sillä niissä olisi riittänyt pirunmoisesti hommia, kerätä kaikki ne pienet luodit kadulta, yksi kerrallaan.
Hän olisi ehtinyt kiroamaan sinä aikana koko maailman helvettiin.

Metalliromua? Kuuliko hän nyt oikein? ROMUA. Se ei hitto soikoon ollut romua, mutta ilmeisesti tuo sokea sinttisontiainen ei erottanut mitään mistään.

”Romua vai? Heh, tämä kama on paljon arvokkaampaa kuin mikään tavallinen metalliromu.” Ja se oli totta, hinnat olivat taas vaihteeksi pilvessä. ”Aseenosia, jos tarkkoja ollaan. Et ole tainnut elämässäsi moista nähdäkään.”

_______

Synoi

Vastaus ei eronnut nokkavuudellaan aiemmista. Ja minä olin sentään ollut lähtökohtaisesti aivan hyvällä tuulella saapuessani tähän epäonniseen tilanteeseen. Ja todellakin epäonniseen hänen kannaltaan, minähän olisin voinut jatkaa matkaani enemmän tai vähemmän onnekkaana ellei velvollisuudentunto olisi painanut. Kiitos oli sylillinen teräviä sanoja ja kohtuutonta äksyilyä.

Mutta koska olin tosiaan ollut vain muutama minuutti sitten melko hyväntuulinen, suorastaan aggressiiviset mielikuvat haihtuivat nopeasti ja vaihtuivat äskeiseen nähden leppoisaan, ylenkatsovaan ärtymykseen. Vaalean viimeinen virke sai minut tuhahtamaan äänekkäästi. Sekö on sitten suurin mahdollinen menetys elämässä? Ettei ole nähnyt pyssyjä tai niiden osia?
"Ettenkö ole nähnyt asetta? Kokonaisena ja järkevän matkan päästä olen kyllä. Mutten palasina pahvilaatikossa, se on myönnettävä", vastaan ja kaivan tupakka-askin, sekä sytyttimen taskustani. Enköhän voisi jo pian jatkaa matkaani, tämän tapauksen hurmaava persoonallisuus oli jo todistettu.

_______

Chikatsuno

Reizo vain huokaisi toisen toteamukselle, otti kokoon kerätyn laatikon syliinsä ja suuntasi sisälle, laskien sen tiskille. Ei, häntähän ei vituttanut yhtään. Käsi eksyi taskuun, ja tupakka-aski tarttui käteen liian helposti. Yksi sätkä nousi huulille, ja hän kopeloi taskujaan, löytääkseen sytyttimen, mutta se ei ollut siellä. Varmaan jäänyt asunnolle. Perhana, tämä päivähän oli aivan ihana. Hän oli jo valmiiksi ulkonakin, aikeissa polttaa, sillä hän ei halunnut liikkeen haisevan tupakalle.

Vaikka se ei häntä houkuttanut, hän käänsi katseensa punapään suuntaan, ja huomasikin tämän kädessä sytyttimen.

”Löytyisikö tulta?”

_______

Synoi

Epäkohtelias mies keräsi tavaransa ja marssi sanaa sanomatta sisälle, mikä sopikin luomaani käsitykseen vallan mainiosti ja varmaan myös ilmensi mitä parhaiten hänen mielipiteitään minusta. En ollut tietääkseni tehnyt mitään ansaitakseni hänen tiuskintansa, mutta mitenpä vain. Nyt hän oli joka tapauksessa mennyt sisälle liikkeeseensä joka myi... niin mitä, aseitako? Mitä ilmeisimmin kyllä.

Ehdin kuitenkin juuri sytyttää savukkeeni ja työntää askin takaisin taskuuni, kun vaalea mies saapui takaisin ja näin silmäkulmastani hänen katsovan minuun ennen kuin esitti kysymyksensä. Sangen tyhmän kysymyksen, kun otti huomioon mitä minä tässä juuri tein.
"On, kuten näkyy. Minun ei kuitenkaan ole pakko lainata sitä", vastasin, mutta astelin vielä kesken lauseeni pidempää kohti ja ojensin sytkäriä.

_______

Chikatsuno

Vaikka punapää vaikutti varsin epäinnokkaalta lainamaan tulentekovälinettään, ojensi tämä sen silti hänen suuntaansa, mikä periaatteessa tappoi sen lauseen piikikkyyden. Hän otti ojennetun sytkärin toisen kädestä, sytytti omansa, ja ojensi sen takaisin miehelle.
”Kiitos.” Hän sanoi, tällä kertaa täysin ilman mitään taka-ajatusta. Ei hänen auttanut nyt suuttua, autossa oli vielä kasoittain laatikoita, eikä niistä päässyt eroon raivoamalla tuntemattomille.

Oikeastaan niistä pääsisi eroon vain raahaamalla ne paikasta A paikkaan B, mutta tupakka oli nyt tärkeämpi. Reizo veti keuhkonsa täyteen sitä myrkyllistä kaasua, ja pyrki parhaansa mukaan rauhoittumaan. Ei enää tiuskimista tai mitään mutakaan ilkeää, kenellekään joka ei olisi moista ansainnut.

_______

Synoi

Minun oli aina tehnyt tiukkaa myöntää, jos todella jokin oli herättämässä uteliaisuuteni. Yleensä sellaista tuli katuneeksi, kuten velvollisuuden tuntoakin auttamisen motiivina koska molemmat pohjautuivat johonkin varmasti ohimenevään. Olisin nytkin pärjännyt aivan hyvin ilman tietoa siitä, miksi ärsyttävän näköistä pientä ketjua naamassaan kantava, erittäin pitkähiuksinen mies oikein kanteli aseen osia pitkin katua. Sopi olettaa, että kyse oli jostain yrityksestä eikä hän vaikuttanut niin hämärältä että alkaisin epäilemään laitonta asekauppaa jonkin vihannespuodin pimeässä takahuoneessa.
Olisin pärjännyt tämän oletuksen varassa aivan hyvin.

"Aseistahan sinä puhuit? Myytkö niitä, vai?", tiedustelin ripeästi ja nyökkäsin taaksepäin liikkeeseen, jossa hän oli käynyt sisällä. Hän tuntui kiskovan tupakkaa sellaisella rauhoittuvan ihmisen tarmolla, joten ehkä hän kykenisi vastaamaan siedettävällä äänensävyllä. Mikäli ei, olisin taatusti matkalla mahdollisimman kauaksi alle minuutin päästä.

_______

Chikatsuno

Hän yllättyi toisen kysymyksistä. Tämä vaikutti kääntäneen kelkkansa hänen inhoamisestaan asialliseen keskusteluun, ja hän oli hieman yllättynyt että toinen oli kykenevä sellaiseen. Taas yksi muistutus siitä, että ihmisiä ei saisi tuomita ensinäkemän perusteella. Mutta, jos toista kerran kiinnosti sivistynyt keskustelu, sitä tapaa pitäisi kannustaa.

”Jep. Myyn aseita, ammuksia, veitsiä, jopa jousia.” Hänellä oli valikoimaa, josta melkeinpä jokainen löysi sopivan aseen. Sinkoja ja kranaatinheittimiä ja sen sellaista, reilusti järeämpi asioita, hän ei myynyt, mutta osasi kyllä ohjata asiakkaan oikean ihmisen puheille. Jotkut pitivät hänen ammattiaan brutaalina, mutta hän oli oppinut tunnistamaan ihmiset, jotka suunnittelivat aseiden käyttöä muuhun kuin itsepuolustukseen tai metsästykseen. Vain muutaman kerran poliisit olivat tulleet hänen luokseen kyselemään aseiden perään, tai ilmoittaneet jonkin aseen löytyneen murhapaikalta. Huolellinen kannatti olla.

_______

Synoi

Katseeni siirtyi pieneksi hetkeksi puhujaan hänen kertoessaan kaupastaan, enkä välttynyt miettimästä sitä mihin hän oikein perusti mielenkiintonsa aseisiin. Oliko hän kasvanut poliisin huomassa? Rikollisen? Vai oliko tämä vain jumiutunut lapsuudessaan pelattuihin räiskintäpeleihin ja nyt leikki jotain välipysäkin velhoa, joka myi aseet amerikkalaiselle sissille Makedonian hallitsijan kultakäätyä vastaan. En itse pelaa pelejä, koska en ollut saanut lapsenakaan edes tilaisuutta siihen ja nyt kolmeakymmentä lähentelevänä aikuisena miehenä en nähnyt siihen mitään oikeaa syytä.

"Mielenkiintoista. Hyvä jos saat sillä leipäsi", hymähdän lopulta vastaukseksi oikeastaan edes yrittämättä kuulostaa suorastaan kiinnostuneelta. Ehkäpä hän sitten sai myytyä aseensa Kanadassa, kyllähän täällä metsästettiinkin. En kyllä löydä itselleni mitään merkitystä siitäkään, metsästäjät kuuluivat arvatenkin samaan sarjaan niiden lapsuutensa kiksejä etsivien höyrypäiden kanssa.
"En taida ymmärtää ammattivalintaasi, mutta kuinka vain", lisäsin ja vedin viimeiset henkoset tupakastani palauttaen mieleeni, monelta lähtisi seuraava bussi Dockstoniin.

_______

Chikatsuno

Punapään äänensävy ja lauseen sisältö sotivat toisiaan vastaan, ja hetken mietittyään Reizo päätyi siihen tulokseen, että tätä ei sittenkään kiinnostanut asia, jota tämä oli juuri minuutti sitten kysynyt. No jaa, eipä hän ollut vastuussa siitä, eikä häntä juurikaan haitannut, mitä muut hänen ammatistaan ajattelivat. Hän oli lakannut välittämästä ihmisten mielipiteistä jo ikuisuus sitten.

”Et arvaakaan kuinka monta kertaa olen kuullut tuon. En minäkään ymmärrä ihmisiä, jotka jaksavat istua tehtaassa kahdeksasta neljään tai johtaa jotain yritystä. Niin pitkäveteistä.” Hän hymähti, veikaten toisen hieman ärsyyntyvänkin moisista sanoista, sillä mitä sitä tiesi, mitä tämä teki työkseen. Eikä asia kyllä edes kuulunut hänelle, mutta minkäs ihminen uteliaisuudelleen voi.

________

Synoi

Vilkaisin miehen kauppaan kohauttaen kulmaani. Hänen puheistaan sai sen käsityksen, ettei tämä sittenkään omistanut kauppaa, yritystähän hänkin silloin johtaisi. Juoksupoika ja myyjä ilmeisesti sitten, enkä minä toisaalta ollutkaan kuullut häneltä suoraan sitä ettäkö hän omistaisi kaupan. Kaiketi minä yksityisyrittäjänä vain oletin, että se joka kantoi laatikot sisään ja ajoi ne lupineen päivineen pakettiautolla tänne, oli yleensä omistaja.
"Yrittäjyydessä on puolensa", tokaisin lyhyesti ja vilkuilin ympärilleni pohtien, mihin laittaisin loppuun poltetun tupakkani. Jotkut eivät pitäneet savuamaan jääneistä natsoista liikkeensä pihassa. Kun et kuitenkaan nähnyt mitään kyseiseen tarkoitukseen laitettua astiaa, heitin savukkeen asfaltille.

Ehkäpä nyt voisin poistua kaikessa rauhassa.
"Päivänjatkoa", hymähdin mielestäni kohteliaammin, kuin hän olisi kenties ansainnutkaan ja lähdin kävelemään eteenpäin. Ehtisin juoda kahvin matkakeskuksessa ennen seuraavan linja-auton lähtöä.

[ Kiitos pelistä, poistumme tästä~ ]

_______

Chikatsuno

Hän nyökkäsi toisen sanoille lyhyesti, ja toivotti päivänjatkot toisellekin, katsoen hetken tämän poistuvaa selkää, ennen kuin tallusti sisälle ja tumppasi tupakan tuhkakuppiin. Laatikot eivät odottaneet, joten hän merkitsi jo sisään tuomansa kirjanpitolistaansa, ja tassutteli takaisin ulos jatkaakseen samaa prosessia, tällä kertaa laatikko kerrallaan.

[[Ja Reizo poistuu töihinsä. Kiitokset täältäkin.]]