Tell yourself it's never gonna happen again

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Loka 2013, 22:12

Zarroc Lähetetty: 03. Heinä 2013 20:35

[paikka sandsleyn venesatama, mukaan Sinikuunlilja & Iris.]

ZOEY AFGELEOPE

Minua ärsytti suunnattomasti.
Jos jalassani eivät olisi olleet uudet mustat tennarit, olisin potkiskellut kiviä kuin pikkupentu. Nyt tyydyin vain tuhahtelemaan yksinäni ja tuijottamaan merelle. Olin astellut pitkin tienviertä jo jonkinaikaa, päätyneenä tänne ihan vain muina miehinä. Vähän matkan päässä takanani oli jokun räkälä, joka hädintuskin kantoi pubin nimeä. Äsken sen edessä oli ollut muutama ihminen tupakalla, mutta voipuneet älähdykset olivat vaienneet, mistä saattoi päätellä, että he olivat menneet sisälle.
Huokaisten kaivelin lyhyen mustan nahkatakkini taskuja ja sytytin itsellenikin yhden, hitaasti savua sisääni vetäen.

Nahkatakin alla oli valkoinen printtipaita tekstillä "Don't let them to fuck you" ja sen alla musta yksinkertainen toppi. Jalassa minulla oli kovin normaalit mustat pillifarkut, tällä kertaa ketjuja ei roikkunut seuralaisena. Minulla oli ollut liian kiire.
Puhalsin savun ulos nenän kautta ja katselin sen katoamista taivaan tuuliin. Pöyhäisin kevyesti sinimustia hiuksiani ja muistin, että pitäisi hommata taas lisää väriä, se ei riittäisi enää kuin yhteen käsittelyyn.
Olin jättänyt peililasit ja piilarit kotiin, joten kajaalilla rajatut vihreät silmät äkäisinä viiruina tuijotin aaltoilevaa merta. Edes nikotiini ei tuonut nautintoa tänään.

_________________

Sinikuunlilja

IRIS HÄRMA

Lähdin kävelylle kun en taas jaksanut vain olla kotona. Syyllisyyttä vähentääkseni olin taas antanut Nanan mennä kaverilleen. Olihan tyttö ollut usein öitä yksinkin ja minua pisti aina syyllisyys kun ajattelin sitä. Oma oli valintani ja minä rakastin häntä, mutta en vain tainnut osata olla äiti. Joskus mietin miten paljon helpompaa olisikin jos lapsella olisi isä joka auttaisi jossain. Mutta eihän minulla ketään ole.

Otan huikan taskumatista kävellessäni eteenpäin mustissa koroissani. Jalkaa särkee mutta se nyt ei ole mikään uutinen. Vaatteet ovat tänään tummat, musta kynähame, syvän tummanpunainen syväänuurrettu kauluspaidan tapainen. Sen lisäksi tumma takki ja jälleen kerran yksi rakkaista höyhenpuuhkistani.
Saatoin ehkä näyttää hienolle naiselle mutta hieman epäilen josko olen sellainen koskaan ollutkaan. Hienoilla naisilla ei tainnut olla taskumatteja..
Mietin josko kävisin jossain lähijuottolassa muutamalla lasillisella kerta rappiolla jo tuli oltua valmiiksikin. Jos ensin kuitenkin tupakkaa.

Kaivan askin taskustani kuitenkin vain huomatakseni että se mokoma ammottaa tyhjyyttään.
"Voi helvetin saatanan perkeleen.....", alan äristä kuin mielipuoli ja paiskaan koko saamarin tyhjän askin pientareelle, astuen vielä sen yli korolla.
Mistäpä nyt sitten tyhjentää nikotiinihimo, ehkäpä jossain olisi joku kioski tai jotain. En yleensä edes ollut täällä samperin satamassa niin en ollut niin tietoinen mistä sellaisenkin mahtaisi löytää.

_________________

Zarroc

Katseeni viipyili edelleen merellä. Sää ei ollut mikään kauhistuttavan tuulinen, mutta sellainen kuitenkin että meri liikkui suhteellisen vauhdikkaasti eteenpäin tai taaksepäin, tai minne oli ikinä menossakaan. Se vain velloi tavalla joka sai useimpien sisälmykset kääntymään ympäri.
Kuuntelin hiljaisuutta jota särki vain lokkien epätasainen kirkuna, kunnes kuulin sen mitä odotinkin kuulevani. Jonkun askeleet tulivat vielä kaukaa, mutta koko ajan lähemmäs. Myös kirosanat särähtelivät korviini, mutta niistä minä en niinkään välittänyt.

Sytytin toisen tupakan, viitsimättä kääntymään katsomaan tulijaa. Hän oli kylläkin nainen, kuulin sen koroista - ellei sattunut sitten olemaan mies mekossa - mutta kiroili kuin merimies. Toivoin, että nainen vain kävelisi nopeasti ohi eikä tulisi lähellekään minua, varsinkin kun en tainnut olla ainoa pahantuulinen täällä päin, puhetavasta päätellen.

_________________

Sinikuunlilja

[Sorry pikkasesta jumituksesta.. XD]

Mikään ei paranna vitutusta paremmin kuin se että huomaa röökin olevan loppu juuri kun sitä tarvitsee. En pysty edes kuvailemaan ärtymystä joka minulle syntyy, muuta kuin sillä että askeleitani seuraa nyt pieni jatkuva kiroamisen vana. On perkelettä, helvettiä ja saatanaa, koko kirjo. Hitostako minä löytäisin nyt jonkun puljun josta ostamaan tupakkaa.
Otan uuden huikan taskumatistani lieventääkseni vitutusta edes pienellä asteella.

Kerkeän kävellä katua tovin eteenpäin ennen kuin huomaan vastassa jonkun minua pidemmän naikkosen sätkä kourassa. Oli kai olevinaan erityisen koviskin asusteistaan päätellen, tai hitostako minä tiesin mutta eipä sillä merkitystäkään ollut. Vain sillä oli merkitystä että tällä naisella mitä ilmeisimmin oli tupakkaa, ja vaikka en ollutkaan suurin vieraiden ihmisten kanssakäymisen ystävä, lähestyin naista epäröimättä.
"Voisinko pummaa yhden?" tokaisen hänelle ehkä hieman epäystävälliseen sävyyn mutta minulta nyt ei ehkä muuta pystynyt juuri nyt odottamaankaan. Todennäköisesti tämä tyyppi oli kuullut sadattelunikin tänne asti jotten hittoako sitä esittämään kohteliasta kun en ollut tippaakaan sillä tuulella.

Ylläpidon huom.// Peli jatkuu tästä eteenpäin normaalisti!
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22 Joulu 2014, 20:55

Enpä minä siitä tietenkään eroon päässyt, kuulin nimittäin askeleiden tulevan jatkuvasti kohti.
En kääntynyt kohti, toivoin hidasta, mutta varmaa kuolemaa, kunnes.

Nainen sitten päätti seisahtua lähistölle ja kysyä, voisiko pummia yhden.

Käännyin sitä kohti ja tajusin vasta nyt, että nahkatakissani oli olkapäissä piikit. Luulin ottaneeni sen toisen, mutta ilmeisesti en. No höh.
"Senkun", vastasin ja ojensin askia, vaikka en normaalisti ollut ihan näin antelias. Jokin toisen olemuksessa kuitenkin kiinnosti minua, harva täti kuitenkaan noin riehakkaasti kiroili.

Tulta sillä varmaan oli itselläänkin, joten työnsin askin takaisin taskuuni ja katselin röökiä sormieni välissä. Oli pirulainen puoleen kerennyt lyhentyä siinä välissä, kun yritin vihata itseni ulos vaatteistani.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Joulu 2014, 21:13

Hyvä ettei minun tarvitse ruveta tappelemaan tämän eläjän kanssa tupakasta. Tai siis ei sillä että siinä mitään järkeä olisi, hänenhän tupakkansa ne toki olivat, mutta minä satuin olemaan pieni ja vittuuntunut nainen joka saattaisi nikotiininhimossaan käyttäytyä varsin arvaamattomasti. Lienee siis molemmille parempi ettei minun tarvitse iskeä tummanpunaisia kynsiäni hänen kurkulleen saadakseni tupakkaa.
Kiittäisin jos osaisin. Mutta kun en osaa ja ei huvita. Nyökkään vain ikäänkuin muka-kohteliaasti ja otan naisen tarjoaman tupakan vastaan.
Pyyhkäisen vähän vaaleita hiuksiani pois silmiltäni ja kaivan sytyttimen taskustani.
Kiitos, luoja, tupakasta. Se ja viina olivat ainoat pelastukseni. Vaiko kiroukseni, mutta silti oloni tuntuu huomattavan paljon paremmalta kun myrkkysavu pääsee keuhkoihini ja sitten hitaasti, nautiskellen, ulos.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22 Joulu 2014, 21:17

Ei se kiittänyt, ei sanonut mitään. En oikeastaan sitä edes olettanut, sen näki jo naamasta kun lakkasi saamasta. Tässä tapauksessa olin todennäkösesti aivan oikeassa, koska kärttyinen vanha täti osasi vain nyökätä vähän.
Mikä sitä noin risoi? Menisi istumaan tuonne räkälään kaltaistensa pubiruusujen joukkoon, eikä seisoskelisi täällä pilaamassa kaikkien muiden huonoa päivää.
Tumppasin tupakan, josta ei ollut enää mitään iloa kun se oli poltettu loppuun ja loin taas katseen vesialueeseen, mikä sekään ei tarjonnut minulle mitään.

"Pummitko yleensäkin jokaiselta vastaantulijalta tupakkaa?" kysyin hetken kuluttua välinpitämättömään sävyyn.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Joulu 2014, 21:34

Minusta tuntuu ettei tämä nainen hirveästi arvostanut läsnäoloani ja olemustani. Minä taas tutkailen vähän epäilevä katse silmissäni hänen räiskyvän sinistä hiusväriään mustan lomassa. Mikä idea tuokin oli ollut olevinaan? Jos Nana ikinä päättäisi hankkia siniset hiukset, minä ottaisin sitä pentua hiuksista kiinni ja leikkaisin jokaisen sinisen haituvan pois.
Joo, tuliko jo sanottua että olen todella huono vanhempi?
Joskus niin kovin toivoisin että voisin laittaa hänet isovanhempiensa luo. Tai mihin vain. Rakastin häntä mutta minusta ei ollut tähän.

Kerkeän vetää muutamat savut ennen kuin sinitukka neitonen avaa suunsa. Kohotan kulmaani.
"En", vastaan sitten vähän tylyyn sävyyn samalla kun katson hieman arvioiden toisen vihreitä silmiä.
"Pääsi perkele yllättäen loppumaan niin minkäs teet."
"Ei sulla olisi tietoa missä olis lähin kioski tai vastaava mistä voisin ostaa uuden askin?" tokaisen sitten.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22 Joulu 2014, 21:38

Nainen tosiaan jatkoi satumaisen kuuloista linjaansa puhetavassa ja minä mietin, olisiko sen pitänyt enemmänkin hypätä lähimpään laivaan kuin etsiä jotain kioskia. Olisi voinut siellä huutaa saastaisille maakravuille kuin vanhakin purjehtija, mutta minkäpä tälle mahtoi. Näitä öykkäröiviä tätejä näki aina joskus, tosin noin pahoja suustaan ne harvemmin oli.
"Räkälän takana pitäisi olla joku", kohautin olkiani. Muistaakseni siellä oli joku vanhanaikainen lehtikioski, mistä vissiin sai röökiäkin. En tosin ollut niin paljon tutustunut, mutta olettaa saattoi.

Siitä pubista puheenollen, sieltä kuului muutama tukahtunut älähdys ja kiroilua. Hieman vastahakoisesti käännyin ympäri ja katsoin, kun kaksi miestä hakkasi kolmatta seinään. Vilkaisin taivaalle, kello ei voinut olla ihan järkyttävän paljonkaan, ehkä seitsemän illalla.
Katsahdin seuralaistani silmäkulmastani ja jäin katselemaan pubin edustan tapahtumia.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Joulu 2014, 21:49

Minusta tuntuu että me molemmat pidimme toisiamme jotenkin tunkeilijoina toisillemme. Mistä lie se tunne edes tuli, mutta joku tässä naisen olemuksessa jo pelkästään meinasi ärsyttää minua.
Vilkaisen julkisivultaan varsin kuluneen juottolan puoleen - niin, olinhan minä sielläkin joskus käynyt, mutta niin humalassa jo valmiiksi että sisätiloista minulla ei ollut muistikuvia.
"Ai", töksäytän, "no hyvä."
Vedän yhdet kunnon savut keuhkoihini ja puhallan savut nenän kautta ulos.

Olen sanomassa jotain naisen jollain tavalla minua ärsyttävistä hiuksista, kun sitten pubin edustalta alkaa kuulua hälinää. Käännän katsettani vain nähdäkseni miten muutama mies pahoinpitelee kolmatta.
"Vai niin", tokaisen jokseenkin kuivahkosti, "taitaa mennä hyvin kun jo tähän aikaan päivästä pitää mätkiä ihmisiä seinille."
Ei sillä ettenkö olisi helposti itsekin saattanut joskus tehdä niin jo pelkästä vitutuksesta.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 22 Joulu 2014, 21:56

"Sitä sattuu", kohautin olkiani ja tuijotin vielä hetken ajan tätä näytöstä. Ei se kauan kestänyt, hakattava oli liian heikko tai liian humalassa pyristelläkseen enää pidempään vastaan. Näkyi vain tömähtävän maahan ja jäävän siihen. Ei minua kiinnostanut niin paljon, että olisin mennyt lähemmäs tutkimaan.
"Tule", sanoin teräväkieliselle tädille ja lähdin kävelemään. Sama kai sille oli näyttää missä se helvetin kioski oli ja lisätä omia varantojaan hieman, koska en halunnut olla samassa tilanteessa kuin tuo piruparka.
Ilman nikotiinia oleminen oli kusinen homma.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Joulu 2014, 23:38

"Niinhän se on", sanon vähän kuivakasti vastaukseksi, samalla kun näen miten hakattu mies jää maahan. Auttaa häntä kai pitäisi, mutta kokemuksestani tiesin että itse kyllä piestynä mielummin olin rauhassa ja menin sitten nuolemaan haavojani kuin että kaipasin monia ympärille voivottelemaan ja tekemään asiasta numeroa.
Kukin pitäköön huolen itsestään.
Tule - niin se sinitukka taitaa tosiaan yllättäen sanoa. Ilmeeni näyttää vähintäänkin oudoksuvalle, ellei jopa vieroksuvalle, tästä kehotuksesta. Niin minne? Voisin vain sanoa että ei hitossa, mutta sama kai se.
En siis sano mitään ja tupakan tumpattuani lähden hyvin kyynisen epäileväinen ilme kasvoillani kävelemään naikkosen perään.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 25 Joulu 2014, 20:38

Se lähti oikeasti seuraamaan minua, enkä voinut sanoa, ettenkö olisi hämmästynyt hieman. Pidin kuitenkin naamani ilmeettömänä ja jatkoin matkaani rauhallisin askelin, kuitenkaan kulkematta liian kovaa. Tätihän saattaisi saada vaikka sydärin parhaimmillaan.
Vilkaisin pubin edustalle kulkiessamme ohi. Aika pahan näköisesti maassa makaavan henkilön nenästä tuli verta, mutta kai se elossa oli. En oikeastaan tiennyt aikoiko kukaan tehdä tuolle asialle mitään, mutta minä en osannut välittää.
"Mikä tuossa aineessa tekeekään ihmisistä tuollaisia", totesin hetken kuluttua pohdiskelevan kuuloisena. "Helposti tapettavia."
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 25 Joulu 2014, 20:52

Epäileväisin ilmein kuljen musta-sinitukan perässä. Mihinköhän tuo naikkonen nyt oli minua johdattamassa? Olinhan minä siitä röökistä toki kysynyt, mutta mene, tiedä. Silti taidan oikeasti olla niin yksinäinen piruparka että vaikka toisaalta tämä uusi tuttavuus tuntuu jotensakin vastenmieliseltä (vaikka eihän siihen varsinaista syytä ole, muuta kuin oma epäluuloisuuteni ja ärtymykseni) niin kuljen silti hänen vanavedessään. Olipahan edes jotain ajankulkua hetkeksi tähänkin päivään.

Pääsemme pubin kulmalle ja katson maassa verissään makaavaa miestä mutta ei hänellä loppujenlopuksi ole ilmeisesti kuin murtunut nenä ja nousemassa muutama mehukas mustelma kasvoihin. Kyllä hän nyt tuosta selviäisi ilman ambulanssiakin.
Ainakaan minä en ole sitä aikeissa soittaa, ja hän vaikuttaakin tulevan tajuihinsa kun olemme pääsemässä hänen ohitseen. Ainakin hänen sormensa nykivät hiljan ja näytti kuin silmäluometkin olisivat räpsähtäneet vaisusti. Kyllä se selviäisi.
Kun kuulen naisen sanat, vilkaisen silti vielä yhden ylimääräisen kerran nenäveriseen ystäväiseen pubinpielessä.
"Niin...", mutisen hiljaa, "vaikea sanoa."
"Onhan siinä kai jotain puoleensavetävää", sanon sitten pienen hiljaisuuden jälkeen jäykästi.
"Unohduksessa siis. Jonka riittävästä viinasta saa."
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 25 Joulu 2014, 21:00

Nainen ei juurikaan väitellyt vastaan kanssani ja huomasin hämmästyksekseni, että se kykeni jopa suhteellisen fiksuun keskusteluun. Aika jäykkään ja hieman vaisuun, mutta keskusteluun kumminkin.
"Unohduksen kai saisi muillakin keinoin", sanoin jälleen hetken käveltyämme. Muistelin, että se kioski oli jossain sadan metrin päässä pubin takana ja sen ohitettuamme näinkin jotkut lehtimainokset. Siellähän se seista jökötti, sateen raiskaamana ja vihertävä väri ajan saatossa kulahtaneena. Ei ollut mikään valoisa ilmestys myyjäkään, vanha ja pikkuhiljaa kaljuuntuva kaljamahainen pappa. Taisi viihtyä sekin tuossa pubissa.
"Mutta eipä se minua kiinnosta kuka haluaa saada turpaansa ja milloin. Mutta jotenkin täällä kaikki on kovin kuollutta", totesin katseltuani näkyä edelleen varsin ilmeettömänä. En tiennyt miksi pidin keskustelua yllä, tuota tätiä tuskin kiinnosti minun seurani yhtään enempää kuin minua sen, mutta sama kai jo.

Yksinäisiä piruparkoja etsimässä unohdusta, voi tätä laupeuden määrää.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 26 Joulu 2014, 14:03

Unohduksen kai saisi muillakin keinoin. Suuni vetäytyy viivaksi hetken ajaksi ja puraisen kevyesti huultani.
"Mutta auttavatko ne muut keinot jos ei ole kanttia tehdä mitään lopullista?" tokaisen sitten.

Ahaa, nainen oli tosiaan johdattamassa minua ilmeisesti tosiaankin sille kyseiselle kioskille. Pulju oli kyllä varsin onnettoman näköinen, ja minua yllätti että Sandsleyn kaltaisella alueellakin oli tällaisia rähjiä kuin tuo pubinmokoma tai tämä kioski. Yleisestiottaenhan Sandsley oli kuitenkin hintavaa asuinaluetta, mutta tosin löytyihän niitä kulahtaneempia paikkoja mistä vain.
Myyjä näyttää vanhalta ja haisevalta, suorastaan luotaantyöntävältä. Varsin tavalliselta baarin nurkassa kymmeniä vuosia pyörineeltä.
Jotenkin täällä on kovin kuollutta.
"Näemmä", vastaan vähän synkkään sävyyn. Astelen kioskin tiskille ja pyydän sitten saman tien kolme askia tupakkaa, riittäisipähän taas hetkeksi. Maksan epämiellyttävään sävyyn katsovalle miehelle rahat ja laitan kaksi askeista laukkuuni, kolmannen taskuuni.
Vilkaisen sinitukkaan.
"Otatko sinä jotain?" kysäisen jopa omaksi yllätyksekseni.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja Zarroc » 26 Joulu 2014, 14:07

Tädillä oli tosiaan ihan hyvä pointti asiaan, hymähdin sille synkeästi ja kohautin olkiani. Ei kai sillä väliä ollut auttaako mikään, kun loppujen lopuksi tässä maailmassa ei ole kuin yksi asia, mikä saattoi tuoda rauhan.
Vilkaistuani seuralaistani silmäkulmastani totesin, että se jäisi kyllä pubiruusuksi takanreunukselle loppuiäkseen ennemmin kuin tappaisi itsensä. Heh.

Kuulin hämmennyksekseni, että se tiedusteli myös omia ostoksiani. Nyökkäsin kevyesti ja ostin askin punaista malboroa. Jotenkin olin jäänyt siihen jumiin, vaikka joskus voisi vaihtaa johonkin hieman vähemmän keuhkoja tappavaan.
Tai kai ne kaikki samalla tavalla tappoivat, mutta tätä kun poltti, keuhkot meinasivat tulla pihalle talvisin ihan vain hengittäessä.
"Mennäänkö lasilliselle?"
Kysyin tädiltä työnnettyäni röökit taskuuni. Tuohon pubiin en tosin astuisi jalallanikaan.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Tell yourself it's never gonna happen again

ViestiKirjoittaja kujakettu » 26 Joulu 2014, 14:41

Nainen nyökkää kysymykselleni, joten jään odottamaan. Hän ostaa punaista malboroa. Itselleni ei aina ollut niin väliä mitä ostin, vaihtelin sitä etten kyllästynyt vaikka olipa minullakin omat preferenssini ja napsutupakat olivat esimerkiksi sellaista roskaa etten niihin koskenut ellei ollut pakko.

Kun nainen sitten kysäisee minulta menisimmekö lasillisille, yllätyn jälleen omasta vastauksestani.
"Mikäs siinä", kuulen itseni sanovani.
"Minne?"
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Seuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron