Epäilen enemmän kuin ennen.

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Epäilen enemmän kuin ennen.

ViestiKirjoittaja Savante » 23 Loka 2013, 21:29

Chikatsuno || Lähetetty: 13. Huhti 2013 22:44
[[Elikkäs Rein kauppa ja kämppä, Welldonissa. Venniä ja Lucia odotetaan saapuviksi millä hetkellä hyvänsä >D Otsikko á lá Happoradio.]]

REIZO KUROGANE

Väsymys tuntui jokaisessa lihaksessa, ja jos totta puhuttiin, Reizo olisi voinut nukahtaa jo siihen tiskin päälle, jos päivää ei olisi ollut vielä jäljellä. Vapaana putouksena joka suuntaan osoittavat hiukset kutittivat ärsyttävästi niskaa. Typerät painavat osalaatikot ja niiden nosteleminen ja kantelu, myöhään illalla. Yksi pirulainen oli tipahtanut hänen varpaansa päälle, ja vaikkakin hänen kengissään oli kovikekärjet eikä luita ollut murtunut, oli se silti sattunut, ja tänäänkin mokomaan jomotti. Samoin kuin sitä kipeästi niksahtanutta hartiaa, jonka kostonhimoiset laatikot olivat myös aiheuttaneet. Lähinnä ainoastaan varaston tuleen sytyttäminen olisi lieventänyt hänen kiukkuaan liikkumattomia rautamöhkäleitä kohtaan, mutta siinä olisi sitten mennyt koko kauppa.

Joten Reizo tyytyi kihisemään itsekseen tiskin takana, tuijotellen hieman ärtyisänäkin ikkunasta ulos.
_________________
Venni:
Lucifer Coller

"Minkälainen mies oikein olet, kun et edes ystävääsi voi auttaa?!"
"Auttaisin mielihyvin, jos olisi jotain mistä auttaa. Jollain minun on asuntoni vuokrakin maksettava."
"Aivan, tokihan sinulla on varaa asua kaupungin kalleimmalla alueella, muttet voi edes paria sataa kaverillesi vipata? Olen tiukassa tilanteessa, mutta maksan takaisin heti kun pystyn."
"Niin varmaan. Maksaisit edes ne entiset velkasi ensin."
"Heti kun minulla on varaa, tässä on ollut nyt hieman ylämäkeä viime aikoina."
"Opettelisit kiipeämään ne mäkesi itse, etkä minun tilini kautta."
"Tiedätkö mitä, Lucia? Minun puolestani voit snobailla siellä uudessa kaupungissasi niin paljon kuin haluat. Painu helvettiin."

Lucifer ei ollut helposti suuttuvaa lajia, mutta kun hän suuttui, hän suuttui kunnolla, eikä ollut kovin hyvää seuraa silloin. Kun puhelin ilmoitti parilla päättäväisellä tuuttauksella, että puhelu oli katkennut, hänen olisi tehnyt mieli vain napata lähin esine ja paiskata se seinään. Viha sykki ruskeahiuksisen jokaisessa solussa kuin elävä olento, ja hänen oli vaikea pitää sitä sisällään. Jokin peini, etäinen järjen ripe esti häntä kuitenkin tarttumasta keittiön tuoliin ja iskemään sitä vasten lähintä kaapistoa - tämä ei ollut hänen asuntonsa. Muuten tuoli ja kaappi olisivat jo tuusannuuskana.

Lucifer käveli jäykin jaloin takilleen, ja kaivoi sen taskusta viimeisen oljenkortensa: tupakan. Hän sytytti sen tärisevin käsin, vei sen jäykästi huulilleen ja odotti, että se rauhoittaisi hänen hermojaan edes hieman.
_________________
Chikatsuno:
Asiakkaitakaan ei näkynyt sitten missään, miten loistavaa. Hohdokasta. Juuri silloin, kun hän kaipaisi jotakin, joka veisi hänen ajatuksensa pois asioista, ei sellaista ollut. Ei edes aseen rungon suunnittelu onnistunut, joten hän päätyi vain viskaamaan kynän ja paperin puolihuolimattomasti tiskin alle piiloon. Onneksi kohta hän saisi sulkea kaupan. Kohta. Kohta hän pääsisi yläkertaan, pois tästä ahdistavasti paikasta.

Kun hän sitten murhaavasti tuijotti kellon viisareita, ne suostuivat vihdoinkin siirtymään hänelle suotuisaan asentoon, jolloin hän marssi ovelle ja napautti ”suljettu” kyltin paikalleen, lukiten etuoven samalla. Kävellessään sisälle ja takahuoneeseen, hän haistoi tupakan kuin susi haistoi tuoreen haaskan. Harmi vian ettei hän sallinut polttamista sisällä liikkeessä, itseltä tai keneltäkään muulta. Yläkerrassa se oli ihan sama, mutta alakerrassa oli muun muassa ruutia ja muita syttymisherkkiä aineita, eikä tupakanhaju asiakkaita ainakaan houkuttanut. Niinpä hän astui takahuoneeseen ja katsahti hajun lähdettä, sätkä Luciferin käsissä, vähintäänkin kiukkuisena, mutta puri kuitenkin huultaan.

”Muistaakseni olen sanonut sinulle, ettei alakerrassa saa polttaa sisällä, joten viitsisitkö mennä ulos?”
_________________
Venni:
Missä tahansa muussa tilanteessa Lucifer olisi ymmärtänyt virheensä, pyytänyt anteeksi ja kuitannut virheensä pahoittelulla, mutta nyt hän ei siihen kyennyt. Ruskeat, vihasta leimuavat silmät porautuivat tuohon ihmisparkaan, joka uskaltautui tulemaan hänen lähelleen vihan hetkellä. Se sattui olemaan Reizo.

Jokainen sana, joka valkohiuksisen huulilta putosi, oli kuin myrkkyä hänen korvilleen. Ulos? Missä hän tarkalleen ottaen oli? Ei ainakaan ulkona, eikä hänen suunnitelmissaan ollut sinne mennäkään. Jonkun kuristaminen kuulosti houkuttelevammalta vaihtoehdolta, mieluiten Robertin, joka syypää hänen raivokkaaseen mielentilaansa olikin.
"Enpä taida."
Jollain ilveellä ruskeahiuksinen sai pidettyä äänensä tasaisena, vaikka hänen olisi tehnyt mieli huutaa ja potkia, riehua ja rikkoa. Hän tuijotti tiiviisti eteensä, sillä hyllyllä olevasta laatikosta tuli yhtäkkiä varsin mielenkiintoinen.
_________________
Chikatsuno:
No mikä helkkarin teinikapina Luciferilla nyt oli? Tämä tiesi varsin hyvin, että sisällä ei saanut polttaa, koska se yksinkertaisesti saattoi räjäyttää ilmaan Reizon kaupan lisäksi myös parit naapurit eikä heidän palasiaan erottaisi sieltä seasta edes siivilän kanssa.

Reizolla kuohahti. Se pieni katse toisen raivoisiin silmiin sai hänen oman sisäisen liekkinsä, joka oli tähän asti lähinnä vain hitaasti kytenyt, roihahtamaan. Kiukuissaan hän käveli Luciferin luokse, nappasi sätkän tämän suusta, kasteli mokoman huolellisesti vesihanan alla ja heitti sen sitten roskiin.

”Mikä ihme sinua vaivaa? Haluatko tapattaa meidät?” Reizo tuhahti.

[[jäätyilee]]
_________________
Venni:
[tässä viestissä on vähän rumaa kieltä, pahoitteluni.]

Ole hiljaa. Ole hiljaa. Lucifer ei tahtonut vastata, ei puhua, ei mitään muuta kuin olla yksin ja odottaa, että ajatukset kulkisivat taas suoraan eikä mieli olisi negatiivisten tunteiden peittämä.
Valkohiuksisen välinpitämätön äänensävy ei ollut omiaan kohentamaan ruskeatukan jo ennestään raivoisaa mielentilaa.

"Voi, sehän kävisikin hyvin. Loppuisi ainakin tämä paska olo, eikä yksikään huumeita hapuileva urpo yrittäisi päästä lompakkooni. Hankkisivat itse ne helvetin rahansa joilla piikittävät. Toivottavasti sinä edes olet rahoittanut pikku harrastuksesi itse."
Lucifer sihahti nyökäten merkittävästi kohti Reizon käsivarsia, eikä ymmärtänyt sanojaan ennen kuin ne olivat jo päässeet ulos hänen suustaan.
_________________
Chikatsuno:
[[Kielenkäyttörikoksia tässäkin päässä.]]

Ensialkuun Reizo oli sanaton. Sitten hän oli tyrmistynyt. Sitten hän suorastaan raivostui. Syttyi palamaan, silmät roihuten. Nyt oltiin menty hyvän maun rajan yli. Kunnolla männikköön, niin että oksat oli niitetty sadan kilometrin matkalta. Luciferilla, taikka tasan kenelläkään ei ollut oikeutta tuoda hänen menneisyyttään esiin.

”Tiedätkö mitä? Olet tänään, jostain helvetin syystä, aivan uskomattoman ylimielinen, näsäviisas, pikkuinen munapää. Jos minä en olisi sivistynyt mies, olisit tällä hetkellä aseen piipun väärässä päässä. Mikään, yksinkertaisesti yhtään mikään, ei anna sinulle oikeutta tuoda menneisyyttäni esiin. En käsitä mikä sinua riepoo, mutta pyydän sinua niin ystävällisesti kuin tässä tilassa kykenen, poistumaan liikkeestäni tällä punaisella minuutilla. Enkä kaipaa sinua takaisin ihan heti.”
_________________
Venni:
Lucifer avasi suunsa, sulki sen ja avasi sen uudelleen. Mitä helvettiä? Hyvä on, hänen ei ollut tarkoitus sanoa sitä mitä sanoi, mutta Reizon vastaus sai sen pienenkin hänen sisällään syttyneen katumuksen lentämään ikkunasta ulos.

"Niin, niinpä niin. Eihän minulla ole lupa tuoda menneisyyttäsi esiin, enhän edes tiedä siitä mitään. Satunhan olemaan vain poikaystäväsi, jonka kanssa olet ollut, mitä, vuoden ja risat? Eihän minulle kuulu paskaakaan menneisyytesi, sen enempää kuin kenelle tahansa satunnaiselle kaduntallaajalle tuolla ulkona. Mahtavaa tuntea itsensä näin helvetin luotetuksi ja ennen kaikkea, tarpeelliseksi."

Lucifer sylki sanat suustaan, nousi istumapaikaltaan ja marssi varaston ovelle ja siitä ulos, pysähtyen vasta kaupan ulko-ovella. Mitä hittoa hän oikein teki?
Reizo oli halunnut hänen lähtevän, joten kaiketi hänen oli sitten lähdettävä.
_________________
Chikatsuno:
Ei hän sitä niin ollut tarkoittanut. Mutta samalla viha hänen sisällään huusi että kyllä. Mutta kun Lucifer oli sanonut ne sanansa ilmaan, hänen olisi tehnyt mieli lähinnä vain alkaa selittämään toiselle, miksei hän halunnut puhua siitä. Niin paljon huonoja asioita, niin paljon huonoja tuttavuuksia, huonoja kokemuksia. Kun hän oli päässyt siitä irti, hän oli unohtanut sen. Niin se sattui vähemmän. Mutta viha sanoi ei.

Hän hillitsi halunsa tarttua Luciferin hihaan, vetää tämän takaisin ja estää tätä menemästä. Mutta samalla, mitä hän olisi sanonut? Anteeksi tuntui aivan liian pieneltä sanalta tyydyttämään kumpaakaan. Ehkä hänen vain kuuluisi olla yksin, hylätä taas uusi ihminen sen vuoksi, ettei kyennyt tuomaan tuskallisinta aikaa elämässään esille. Ehkä hänen vain kuului hyväksyä se asia, ettei hän edelleenkään kyennyt luottamaan ihmisiin. Että Jackin itsemurha kummitteli hänen mielessään edelleen, että kadun ajat olivat opettaneet että kaikki tulisivat pettämään hänet joskus. Ehkä siis olisikin parempi, että hän olisi yksin. Se oli sitä paitsi helpompaa. Rakkaus oli vain heikoille tunnehölmöille, jotka kuolisivat pian kuitenkin.

Siltikään hän ei voinut estää itseään, päästäessään ulos vapisevan huokauksen ja istuessaan takahuoneen tuoliin, haudaten kasvonsa käsiinsä. Todellisuus oli helvettiä, kuten se oli aina ollut. Hän ei sitä tulisi pääsemään pakoon.
_________________
Venni:
Lucifer puri huultaan tarttuessaan oven kahvaan, sillä no, se uusi elämä mikä hänellä oli, olisi mennyttä tämän jälkeen. Se rakkaus, mitä hän oli saanut tuntea, katoisi kuin tuhka tuuleen ja ne yöt, jotka hän oli viettänyt Rein käsivarsien suojassa olisivat kaikki merkityksettömiä. Mutta hän ei voinut pysähtyä, ei nyt, ei ikinä. Se tekisi hänestä heikon. Kun hänestä tulisi heikko, kaikki olisi pilalla, menisi rikki. Mutta eikö kaikki menisi rikki tälläkin tavalla?
Mitä tahansa hän tekisi, pienet asiat hänen sisällään tulisivat hajoamaan, ehkä isommatkin. Entä se määrätietoisuus, johon hän aina turvautui?
Ota kahvasta tiukentui, eikä Rei estänyt häntä. Hän voisi lähteä aivan vapaasti eikä mikään, tai kukaan olisi häntä estämässä. Ruskeatukka oli tehnyt tämän monesti ennenkin. Miksei se ollut koskaan tuntunut tältä?

Lucifer nojasi otsaansa oveen. Miksi hänen jalkansa eivät liikkuneet, vieneet häntä ulos ovesta ja kadulle? Ovenkahvaa pitelevän käden rystyset alkoivat muuttua valkeiksi siitä voimasta, jolla ne pitivät kiinni kahvasta kuin miehen henki olisi riippunut siitä.

Ennen kuin ruskeatukka oli saanut ajatuksensa kunnolla järjestykseen, askeleet johdattivat hänet kohti takahuonetta, josta hän löysi Rein istumasta tuolistaan.
Luci ei uskaltanut koskea tätä, sillä valkohiuksinen oli luultavasti edelleen vihainen eikä mies yksinkertaisesti kestäisi tulla torjutuksi nyt. Hän istui toisen eteen lattialle hiljaa löytämättä yhtäkkiä yhtäkään sanaa, jotka olisivat tähän tilanteeseen sopineet. Kaikki oli alun perin hänen syytään, mutta "anteeksi" ei ollut tarpeeksi.
_________________
Chikatsuno:
Vaikka hän kuuli lähestyvät askeleet, hän ei nostanut katsettaan. Hän ei uskaltanut. Hän ei halunnut nähdä, mikä tunne Luciferin kasvoilla oli. Ehkä tämä olikin vain hakenut aseen, jolla tämä päättäisi hänen päivänsä. Reizolle sekin olisi sopinut, sillä tällä hetkellä hän ei keksinyt mitään sanottavaa. Hän ei tiennyt, mistä aloittaa, mitä sanoa mitä tehdä.

”Ei minun ollut tarkoitus...” Hän huokaisi, mutta pysähtyi kuitenkin. Halusiko hän tätä todella? Paitsi että nyt ei tainnut olla kyse enää hänen haluistaan, vaan sitä mikä oli hyväksi heille. Molemmille. Kahdelle ihmiselle.

”En vain halua itsekkään ajatella sitä. En halua palata sinne, en edes päässäni. Huumeet olivat pakokeino siitä paikasta. Sorruin ja lankesin yhä uudelleen. Tappelemalla hukutin itseni vain syvemmällä siihen helvettiin. Ilman ulkopuolista apua olisin varmaan kuollutkin sinne.” Uusi vapiseva hengenveto. Huono olo, sekä päässä että kehossa. Hän ei halunnut, mutta silti joku pakotti.

”On vain parempi että menet, niin kumpaankaan ei satu. Mutta silti en halua että menet. Vaikka se sattuu niin pirusti, en halua että menet. Mikä on täysin käsittämätöntä, ei ihmisen pitäisi roikkua kivussa. Mutta silti...” Kolmas vapiseva hengenveto.

”Olen pahoillani, Lucifer. Niin helvetin pahoillani.”
_________________
Venni:
Lucifer pakotti itsensä katsomaan toista, kun tämä alkoi avaamaan ajatuksiaan. Hän ei olisi halunnut, ei kestänyt nähdä niin särkynyttä ja totaalisen tuhoutunutta ilmettä Rein yleensä niin ylväillä ja itsevarmoilla kasvoilla. Mutta hänen oli pakko, sillä hän tiesi ettei hänen kipunsa ollut mitään verrattuna siihen, mitä Reizo kantoi sisällään. Toinen kaatoi vain osan siitä häneen, eikä Lucifer pystynyt kuvittelemaan minkälaiset demonit tämän sisällä tanssivat.
Miehen silmäkulmat kostuivat. Mikä idiootti hän olikaan ollut.

"Onko sen pakko sattua?" sanat karkasivat Lucin huulilta heiveröisenä kuiskauksena. Ennen kuin hän huomasikaan, hän oli jaloillaan ja yhdellä harppauksella kuronut välimatkan hänen ja Rein tuolin välillä umpeen.
Sormet löysivät tiensä toisen leuan alle ja nostivat tämän pään, yrittäen saada katsekontaktia toisen eriparisista silmistä.
"Rei, katso minua." Lucifer nielaisi palaa kurkustaan, joka ei tuntunut katoavan minnekään.
"Minun pitäisi olla enemmän pahoillani. Minulla ei ole sanoja sille, kuinka pahoillani olen. Sanoin kamalia asioita, julmia asioita ja satutin sinua -- en edes ollut vihainen sinulle, minä… minä… En ajatellut ollenkaan. En voi syyttää sinua siitä, jos haluat minun lähtevän."
Silmät räpyttivät kiivasti yrittäen ajaa kyyneleistä pois, mutta oli jo liian myöhäistä, sillä ensimmäinen valui jo hänen poskeaan pitkin.
"Mutta minä… Voi helvetti, rakastan sinua, Rei! En voi vain kääntyä ja lähteä, jättää sinua tänne. Rakastan sinua niin helvetin paljon."
Oli hänen vuoronsa laskea katse lattiaan, kun pienet nyyhkäykset ravistelivat hänen kehoaan.
_________________
Chikatsuno:
Molemmat olivat murtuneita, palasina siinä kaupan takahuoneessa. Onneksi sentään katseilta piilossa, sillä heitä ei olisi sillä hetkellä tuskin kukaan halunnut katsoakaan. Kaksi aikuista miestä, kumpikin tunteidensa täyttämiä. Kumpikin yritti etsiä apua omaan tuskaansa.

”Minä- minä en tiedä. En ole ikinä kokenut mitään mikä ei olisi jälkeenpäin sattunut. Olen aina onnistunut sotkemaan asiat, vaikka olen yrittänyt. Olen yrittänyt niin helvetisti.”

Kun Lucifer pakotti hänet katsomaan toisen kasvoja, ne heijastivat hänen omiensa ilmettä. Sitä tuskaista huutoa, sitä äänetöntä avunpyyntöä jota molemmat yrittivät toiselle toitottaa. Auta nyt, helkkari, minulla on vaikeaa, minuun sattuu, minulla on huono olla. Kumpikin oli huutanut toiselle, mutta kumpikaan ei ollut huomannut. Ennen kuin nyt, kun molemmat olivat sanoneet toiselle julmasti, repineet toisiaan hajalle.

Ennen kuin hän ehti edes estää itseään, hän oli polvistunut lattialle ja kietonut kätensä tiukasti tuon itkevän, pienen ihmisen ympärille. Se tuntui sillä hetkellä oikealta. Ei, hän ei halunnut hänen omansa menevän. Hän ei halunnut nähdä sitä selkää poistumassa hänen oveltaan katkerana, yksinäisenä. Hän halusi peittää tuon pienen olennon suojiinsa, lämpimään vuoteeseen jossa kaikki olisi hyvin eikä mikään voisi tätä satuttaa. Jossa olisi lämmin ja hyvä olla. Hän halusi olla niin hyvä toiselle, kuin vain kykeni.

”Ei hätää, ei hätää... Kaikki on hyvin, kaikki on nyt hyvin. Luota minuun, me pärjäämme. Me pärjäämme, vaikka kynsin hampain.” Tiukempi puristus, toinen käsi silitti tuon pienen olennon selkää. Reizo ei välittänyt omien silmäkulmiensa kostumisesta. Nyt se oli sallittua, tämän hetken. Nyt kaikki oli sallittua.
_________________
Venni:
Ei Lucifer halunnut Reizoon sattuvan. Ei ikinä, koskaan, milloinkaan. Hän ei ollut toivonut sitä missään vaiheessa, mutta silti… Se tuska joka heijastui toisen eriparisista silmistä oli ylitsevuotavaa.

Jalat päättivät pettää hänen altaan, ja hän lysähti polvilleen lattialle peittäen kasvonsa käsillään rajujen nyyhkäyksien ravistellessa hänen kehoaan. Miehet eivät itke, mutta jos tämän kerran… Hän antoi itselleen luvan.

Ne käsivarret, joiden suojiin hän tuuditti itsensä miltei joka yö, kietoutuivat hänen ympärilleen suojatakseen maailman karuudelta. Hän tarrasi toiseen kiinni kuin viimeiseen oljenkorteen, kuin ovenkahvaan jota ei koskaan saanut painettua alas, haudaten kasvonsa valkeahiuksisen olkapäähän. Hän oli tietoinen siitä, että kyyneleet kastelivat toisen paidan, muttei kyennyt siitä sillä hetkellä välittämään.
Hän ei halunnut satuttaa Reizoa, ei enään ikinä. Hän halusi auttaa, halusi lievittää toisen kipua, vaikkei pystyisikään sitä kokonaan poistamaan.

"Me… me pärjäämme. Minä tiedän sen."
Lucifer henkäisi, kun sai hengityksensä tasaamaan sen verran. Hän hellitti hieman otettaan toisesta päästämättä kuitenkaan irti, ja silitti tämän selkää hellästi kuin vastaten eleeseen.
_________________
Chikatsuno:
Se tilanne oli sellainen, kuin sen kuuluikin olla. He olivat siinä, molemmat. Siinä missä heidän kuului olla. Toistensa vieressä, tukemassa. Ehkäpä, jos he pysyisivät näin, jotain voisi jopa muuttua. Jokin voisi parantua, kehittyä.

Ainakin Luciferin käsien tiukka ote tuntui oikealta. Hän oli siinä missä hänen kuulukin olla, siinä missä hänestä oli hyötyä molemmille. Siinä, mihin elämä oli hänet kantanut. Ehkäpä, vihdoinkin, kaiken sen kivun jälkeen olisi hänen vuoronsa saada jotain kaunista käsiinsä.

”Niin me teemme. Yhdessä.” Eikä häntä ollenkaan haitannut se, että toisen kyyneleet valuivat hänen paitansa läpi. Paidan pystyi vaihtamaan, Luciferia ei.

”Me teimme molemmat väärin. En halunnut sanoa sinulle pahasti, en halunnut satuttaa sinua. En halua sinun lähtevän. En halua sinun olevan yksin. Jos vain suinkin kykenen sen estämään.”
_________________
Venni:
Lucifer nosti päänsä toisen olkapäästä kun luotti itseensä niin paljon ettei ratkeaisi jälleen itkemään. Hän pyöritteli toisen valkeita hiuksia sormissaan mietteliäästi kuunnellessaan Rein jo tutuksi tullutta ääntä.
Hän nyökkäsi ymmärryksen merkiksi ja puri huultaan estääkseen uusia kyyneleitä vierimästä poskilleen - tällä kertaa onnesta.

"Niin teimme. Minäkään en tahtonut satuttaa sinua… Älä huoli, minusta tuntuu ettet saa minua lähtemään tulevaisuudessa, vaikka tahtoisitkin."
Suupielet nousivat aavistuksen ylöspäin hänen katsoessaan niihin eriparisiin silmiin, joista ei saanut tarpeekseen. Kyllä tämä tästä, kaikki tulisi olemaan hyvin.
_________________
Chikatsuno:
Tilanne oli rauhoittunut, mennyt ohi. He molemmat olivat taas kunnossa, enemmän sitoutuneita toisiinsa ja valmiina nousemaan tuhkasta. Mutta ehkäpä sitä ei ollut parasta tehdä toimiston lattialla. Hitaasti Reizo nousi seisomaan ja auttoi Luciferinkin ylös.

”Tule, kuppi kahvia ei ole meille haitaksi. Toimiston lattia ei ole hyvä asioiden läpikäyntiä varten.” Laiskasti hän suoritti sen saman rutiinin, lukitsi ovet ja kytki hälytykset päälle, jonka jälkeen kiipesi rakkaansa kanssa yläkertaan, avasi ja päästi toisen sisään, lukitsi oven ja siirtyi keittiöön. Hän uskoi, että toinen jo muisti, missäpäin asuntoa hänen kyökkinsä sijaitsi. Siispä ei kun kahvit kiehumaan ja istumaan ruokapöydän ääreen odottamaan. Ehkä olisi korkea aika paljastaa toiselle jotain siitä, mitä hän oli kokenut.

[[Jäätyilee]]
_________________
Venni:
Ruskeahiuksinen antoi toisen auttaa itsensä ylös lattialta. Hän nyökkäsi ymmärryksen merkiksi, jääden odottelemaan kuuliaisesti Reizon lukitessa ovet ja kytkiessä hälytykset päälle. Kun tämä oli valmis, Lucifer kiipesi yläkertaan toisen kannoilla ja livahti jo tutuksi käyneeseen asuntoon sisälle. Hän potki kengät jaloistaan, mutta ajatteli tarkemmin ja nyhjäsi ne sievempään asentoon ennen kuin tassutteli keittiöön ja istahti tutun pöydän ääreen.
_________________
Chikatsuno:
”En ole puhunut siitä koska en itsekkään haluaisi enää muistella sitä.” Reizo totesi enemmän kahvinkeittimelle kuin pöydän ääressä istuvalle herralle. ”Lensin ulos kotoa viisitoistavuotiaana. Mies joka oli isäni julisti minut kuolleeksi pian sen jälkeen.” Oikea määrä kahvia suodatinpussiin, tarkkaa hommaa. Ja antoi Reizolle hetken ajan aikaa koota itseään, taas kerran.

”Varastin, vein minkä kynneltä kykenen ettei tarvitsisi olla nälässä. Ystävystyin väärien ihmisten kanssa, ensin myin ja kohta olikin koukussa, veloissa ja totaalisesti kusessa. Minua puukotettiin, jahdattiin, osoitettiin aseella, olin pelkkää roskaa.” Huokaus. Hienoisesti tärisevä käsi pöytätasoa vasten. Tämä ei tuntunut ollenkaan hyvältä, ollenkaan järkevältä.

”Lopulta olin pääsemässä pois erään vanhan asesepän avulla. Hän opetti minulle ammattini, opetti minulle periaatteet, arvostuksen, ymmärryksen. Hän oli minun isäni. Lopulta hänkin kuoli. Hänet tapettiin. Kuolema seuraa minua, Lucifer. En halua kenenkään olevan seuraava. Jos joku kuolee, se olen minä. Yksin.”

Enää ei vapissut vain käsi, vaan koko mies. Kahvinkeitintä ei oltu edes painettu päälle.

”En halua nähdä enää ketään kohtaamassa sitä samaa kohtaloa.”
_________________
Venni:
Lucifer kuunteli hiljaisena ja vakavana valkeahiuksisen sanoja, muttei keskeyttänyt tätä kertaakaan.
Ei ollut ihme, ettei hän halunnut palata enään takaisin niihin muistoihin. Ei Luciferkaan tahtonut palata omaan menneisyyteensä, siihen eksyneeseen nuoreen mieheen joka hortoili kaduilla ilman päämäärää, toivetta tulevasta ja täynnä epämääräistä ahdistusta.

Ja ennen kuin huomasikaan, Lucifer oli jo noussut tuolista ja kietonut kätensä pöytätasoon nojaavan miehen ympärille.
"Kenenkään ei tarvitse enään kuolla, Rei. Pääset siltä pakoon. Me molemmat pääsemme. Olet pelastanut minut ja kerran siltä, muistatko? Kaikki on hyvin, kaikki tulee myös olemaan hyvin."

Lucifer ei mieluiten olisi puhunut siitä muuan epäonnisesta puukkokohtauksesta - hän näki siitä edelleen painajaisia, heräten yöllä hiestä märkänä ja käsi sykkien kivusta, joka ei todellisuudessa ollut siellä - mutta yritti valaa sillä uskoa rakkaaseensa.
Mikään ei ollut mahdotonta.
_________________
Chikatsuno:
”Mutta en tiedä ehdinkö ajoissa toista kertaa. Kykenenkö silloin enää vetämään liipaisimesta? Minua pelottaa, Lucifer, minua pelottaa niin helvetisti se että menetän taas sen, mitä olen saanut. Minua pelottaa, että näen taas sen hetken, kun luoti pirstoo jonkun pään. Jack ampui itsensä. Minä näin sen. En ole varmaan vieläkään käsitellyt sitä kunnolla, koska se riivaa minua. Pelkään että se tapahtuu sinullekin. Että en kykene estämään sitä. Että kaikki toistaa taas samaa.”

Pöydän pinta oli uskomattoman kiinnostava.

”Minä rakastan sinua. Siksi pelkään, etten kykene suojelemaan sinua. Että en riitä sinulle. En ole täydellinen, en ole edes hyvä. Olen kuoleman partaalla roikkunut ex-narkkari, joka omistaa jonkun säälittävän pienen kaupan jossa myydään aseita, joilla voidaan aiheuttaa lisää haittaa ja kuolemaa. Olen aika säälittävä ihmisraunio.”
_________________
Venni:
"Et voi syyttää siitä itseäsi ikuisesti, Rei. Se pelottaa, se sattuu, mutta se on vain kestettävä… Uskottava, että on jotain, minkä takia omien muistojensa kanssa pystyy elämään. Sinä olet minulle se, minkä takia jaksan joka päivä nousta sängystä ja minkä takia odotan seuraavaa päivää pelkäämättä, että kaikki on jälleen mennyttä kun herään. Mitä minulle tapahtui tai tulee tapahtumaan tuskin on syytäsi, sillä minunkaan menneisyyteni ei ole se puhtoisin. Toivon vain, ettei se aseta enempää esteitä tiellemme."
Sanat olivat hiljaisia, mutta Lucifer uskoi Reizon kuulevan ne joka tapauksessa -- vaikkei hän olisi edes sanonut sanaakaan.

"Minä olen aikuinen mies, pystyn suojelemaan itseäni - tai niin ainakin tahdon uskoa. Sinä olet kaikki mitä minulla on, olet ollut jo pitkän aikaa. Enempää en tarvikaan, äläkä sano ettet ole hyvä - olet juuri täydellinen sellaisena kuin olet. Vaikka olisitkin rikki, en jätä sinua. Koskaan."
Lucifer laski kevyen suukon toisen korvan taakse sanojensa vahvistukseksi.
_________________
Chikatsuno:
Reizo oli hetken aivan hiljaa. Hän halusi tallentaa toisen sanat päähänsä. Hän ei halunnut unohtaa hetkeäkään. Jostain syystä toinen onnistui löytämään ne sanat, jotka helpottivat hänen mieltään. Vaikka hän edelleen tunsi sitä huonoa olo, eikä hän edelleenkään halunnut ajatella asioita, oli silti taakka hieman helpottanut Luciferin valaessa häneen uskoa huomisesta.

”Sait juuri aikuisen miehen sanattomaksi, tiesitkös.” Reizo mutisi hiljaa, mutta hymykare nousi itsepäisesti hänen suupieleensä.

”Kai sinun sanojasi on pakko uskoa.” Hän naurahti. Muuta sanottavaa hän ei keksinyt. Oikeastaan, muut sanat tuntuivat turhilta. Ehkä tällaisissa hetkissä ei kuulunut sanoa mitään, olla vain kiltisti hiljaa, ja hyväksyä faktat.
_________________
Venni:
Lucifer olisi voinut sanoa olevansa itsekin hieman yllättynyt - sanat olivat tulleet suoraan hänen sydämestään. Hän oli sanonut vain sen, mikä tuntui oikealta, mitä hän toista kohtaan tunsi. Oli parempi vain olla täysin rehellinen.

"Olen itsekin hieman sanaton… Kaksi kärpästä yhdellä iskulla?"
Ruskeahiuksinen naurahti hiljaa, lepuuttaen päätään toisen olkapäällä.
Mitään sanomatta hän irrotti toisen kätensä rakkaastaan ja napsautti kahvinkeittimen päälle, naurahtaen hiljaa. Kahvinkeitto oli unohtunut tyystin, eikä ruskeahiuksinen olisi edes muistanut koko asiaa ellei olisi sattunut huomaamaan unohdettua kahvinkeitintä täysin valmiina.
_________________
Chikatsuno:
”Ai niin juu, sekin oli olemassa.” Reizo oli hetken hiljaa, mutta lopulta jostain, varsin kummallisesta syystä ratkesi nauramaan. Helpotusta se kai oli. Että toinen ei vihannutkaan häntä. Toinen ei halunnut jättää häntä. Hänellä oli jotain, mistä pitää kiinni.

Harmi vain, että mokoman hekotus pakotti hänet vajoamaan keittiön kaappia myöten istumaan lattialle, jossa hän lähinnä tyytyi tyytyväisenä halimaan Lucin jalkoja. Omituista? Totta hitossa.
_________________
Venni:
Lucifer ei voinut pidätellä omaa nauruaan - Rein nauru kuulosti vain niin yksinkertaisen hyvältä sen jälkeen, kuinka maassa tämä oli jo hetken ollut.

Reizo päätti ilmeisesti tilanteen pakosta valua lattialle istumaan, pitäen silti otteen roskeahiuksisen jaloista. Lucifer ei voinut kuin naurahtaa - kuinka suloinen toinen pystyikään olemaan?
Hän nojasi yläruumiillaan keitiötasoon - kuitenkaan rutistamatta Reitä kaappien ja itsensä väliin - eikä voinut kuin hymyillä, sillä asiat kääntyivät lopulta parhain päin. Kahvikin saataisiin keitettyä.
_________________
Chikatsuno:
Kahvi kiehui aikanaan, ja sillä välin, siinä Lucin jalkoja vasten hihittäessään, Reizo sai varsin mahtavan idean. Kahvia ja hyvä leffa, vierekkäin lämpimällä sohvalla. Siinä olisi kivaa, rauhallista, mukavaa. Joten hän ponnisti ylös, kaatoi kahvia kahteen kuppiin, lisäsi omaansa sokeria ja tallusti olohuoneeseen sohvalle.

Viltin alta oli kivaa huudella Lucia viereen. Jos tuo lahna tajuaisi vihjeen ja tulisi viereen. Ehkäpä, ehkäpä.
_________________
Venni:
Luci olí uppoutunut omiin ajatuksiinsa, eikä herännyt todellisuuteen ennen kuin kahvinkeitin napsahti pois päältä. Rei oli jo täydessä työn touhussa kaatamassa kahvia kuppeihin ja pian viilettikin jo ulos huoneesta.
Minnehän toinen mahtoi taapertaa hänen kahvinsa mukanaan? Vai aikoiko hän juoda itse molemmat, kaksin käsin?

Joka tapauksessa Lucifer tunsi itsensä typeräksi seistessään vain siinä, joten hetken kuluttua hän lähti valkohiuksisen perään vain löytääkseen tämän viltin alta sohvalta.
Tällä kertaa hän osasi yhdistää palaset paikoilleen, ennen kuin sukelsi toisen viereen viltin alle. Hän nyhjäsi siinä hetken paikoillaan etsien mukavaa asentoa, jonka löysi pian toisen kyljestä. Tyytyväinen huokaus karkasi lävistetyiltä huulilta.
"Lämmintä."
_________________
Chikatsuno:
Lämmintä, todellakin. Pieni kissanpentu siinä vieressä, lämmittämässä sekä sydäntä että kehoa. Hyvä paikka. Täydellinen, oikeastaan. Aika uskomattoman täydellinen.

”Olet aika söpö siinä peiton alla.” Reizo naurahti, asettaen kätensä toisen harteille.

”Minun pieni, söpö Lucini~”

[[Jäätyilee]]
We'll be playing. I believe in you. I believe in me.
Reizo Kurogane.


The guns are drawn, the glamour days are numbered.
Cier Radimov.


On the skin, all over, hitch claws in, and scratch.
Ryan L. Raner


Ex-Chika || Avatarin taide by Oresama.
Avatar
Savante
Rääkyjä
 
Viestit: 8
Liittynyt: 23 Loka 2013, 18:52

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron