Kun kateissa on matkaajan tie

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Kun kateissa on matkaajan tie

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Loka 2013, 22:22

Lähetetty: 24. Tammi 2013 21:07

[Varja tännee~ ♥ Paikkana Muu Sandsley, jossain Laurenin asunnon läheisyydessä.]

Lauren Thompson


Tänään ei ole ihan kamalan kylmä - oikeastaan nollakeli. Hämärä on jo tullut, mutta se nyt tuli talvella aika aikaisin.
Selailen hetken keittiön pöydän ääressä päivän posteja, eipä oikein mitään merkityksellistä tänään. Mainoksia ja pari laskua, kuinkas muuten. Täytyisi vilkaista laskuja sitten myöhemmin. Päästän postit käsistäni, nappaan nahkatakin tuolin selkänojalta ja puen sen päälleni. Kipaisen eteisen kautta laittamassa vihreän huivin kaulaani ja kiskon sitten maiharit jalkaani harmaiden kuluneiden vähän repaleisten farkkujen seuraksi.
"Ankti", huhuilen pehmeästi ja lähden lompsimaan kenkineni toiseen huoneeseen jonka ovi on kyllä auki.

Pikkukiivi on kaivamassa syömistä kipostaan kun saavun paikalle, jolloin se nostaa päänsä. Hymyilen vähän virnistäen.
"Käydään vähän ulkona, jooko? En haluaisi käydä yksin tänään", selitän sille, vaikka eihän se minua ymmärrä.
Nappaan pehmeän lämpimän huovan huoneen lattialta. Koko huone on oikeastaan pyhitetty Aktin asumapaikaksi ja on täynnä pehmeitä huopia sun muuta - yhden seinän vieressä on suuri, yhdeltä seinältä avoin terraariontapainen jossa on sitten kasveja ja muuta mukavaa. Yritin huolehtia pikkuisesta parhaani mukaan vaikka tiesinhän minä että kiivit eivät tavallisesti olleet lemmikkejä. Mutta pikkuinen oli ollut loukkaantunut silloin kun sen alkoinaan löysin ja sen jälkeen se oli asunut luonani.
Ankti tepsuttelee luokseni ovensuuhun itse vielä kerran sitä huhuiltuani ja nostan sen hellästi huopaan.
"Mennään vähän pihalle ulkoilemaan. Onneksi kohta on jo kevät niin voidaan alkaa taas olla ulkona enemmänkin kuin pikku hetkisen", juttelen pikkuiselle kun avaan vielä nahkatakkini vetuketjua ja laitan linnun takkini turviin.
Sammutan valot mennessäni, nappaan avaimen taskuuni ja lähden rappukäytävään Ankti tiukasti sylissäni.

_________________

Varja

[tsuku tsuku eiku]

Lavender Underwood

Pitkä päivä töissä ja viimeisenä asiakkaana kaupungin kärttyisin papparainen. Itseäänkinhän siinä alkaa ärsyttää, kun asiakas raivoaa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta; aamulehti oli tuotu taitettuna (siis TAITETTUNA, eikä KÄÄRITTYNÄ RULLALLE?!), nuoret holtittomat kuskit ajavat miten sattuu, nuoriso nyt ylipäätään on kahelia, samoin nuoret aikuiset, oikeastaan aikuisetkin, tarkemmin ajateltuna koko pirun ihmiskunta, tai koko maapallo, hiuksiakin meni silmään etkö nyt perskuta osaa asiaasi, saako kampaajalla olla vaaleanpunaiset hiukset, miksi tasa-arvo ei ole tasa-arvoa vaan vain pyrkimistä siihen, eläkkeellä ei elä ja vaimokin puskee heinää toistakymmentä vuotta.
Tarvitsin hetken ulkoilmaa. Tai pidemmänkin hetken. Olin oikeastaan valmis kiipeämään vaikka Broad Peakin huipulle ja jäämään sinne kuolemaan yksin kylmyyteen, ei tarvitsisi kuunnella tyhjästä vikiseviä asiakkaita, jotka syyttävät aina ja kaikesta... Otin töideni jälkeen luonnosvihkoni ja painuin ulkoilemaan.

Satamasta saa aina mukavaa inspiraatiota. Nyt sormet alkavat kuitenkin olla sen verran jäässä, ettei enää pysty piirtää. Olen jo pakannut hiilikynät ja vihon takaisin mustaan kangaskassiin, suuntaan pikkuhiljaa kaupungin lävitse kohti kotia. Jossain vaiheessa joudun varmaan poikkeamaan jossakin, ei keltaisella lempikangastakillani tarjennutkaan sataman tuulessa. Samainen tuuli pörhäytti hiuksenikin hyvässä ajassa sekaisin ja ilmeisen pörröisiksi. Helpommalla pääsisi vain pitämällä ne tiukasti kiinni...
Askellan katuja, kiroan mielessäni lunta. Se kiipeää ikävästi kenkiäni pitkin mustien farkkujen lahkeisiin ja saa olon tuntumaan viileältä, vaikkei oikeastaan ole edes paha keli. Kohennan kaulahuiviani ja työnnän paleltuvat kädet takin taskuihin. Olisi jo kesä.

_________________

Sinikuunlilja

Naapurin rouva oli katsonut vähän pitkään kun olin ravannut rappusia alas jokin nyytti tiukasti sylissäni mutta olin mennyt sen verran sukkelasti ohi ettei toinen ollut ehtinyt edes turhia kysellä. Sen jälkeen olin mennyt muutaman sadan metrin päähän, sille puolelle tietä missä merenranta oli. Ja sillä tavalla ettei naapurit ihan näkisi minua suoraan ikkunasta, voisi tulla valituksia linnusta asunnossa, varsinkin kun ei ollut ihan laillinen lemmikki.

Tässä on rauhallista. Meri on lähellä ja rannalla ei tällä tavalla talvella ihmisiä juurikaan liiku. Vilkaisen vielä ympärilleni ja lasken nyytin varovasti maahan huovan kera.
Lintu katselee hämmästyneenä ympärilleen.
"Mitäs pidät? Ei ollakaan ennen käyty rannalla. Talvella täällä ei kyllä ole paljon mitään nähtävääkään."
Nousen seisomaan ja annan linnun katsella rauhassa ympärilleen. Se oli yleensä niin rauhallinen ulkosalla säästä riippumatta että riitti kunhan pidin sitä silmällä. Nyt ei muutenkaan kannattaisi kovin pitkään olla, mutta kunhan pikkuinen vähän haistelisi ulkoilmaa.

Venyttelen vähän ja huokaisen sitten syvään. Olo tuntuu heti paljon raikkaammalta.
Katselen talvista merta ja sivusilmällä vahdin Anktia, paitsi että-
"Ankti?"
Käännyn katsomaan huopaa ja hätkähdän. Ei se koskaan tehnyt näin!
Rupean hädissäni pälyilemään ympärilleni kunnes näen pienen ruskean linnun taapertavan lumessa hyvän matkan päässä minusta päättäväisesti kotia kohden. Tänään oli ilmeisesti sen makuun liian vilpoisaa...
"Ankti!"
Nappaan huovan maasta ja lähden juoksemaan pikkuisen linnun perään.

_________________

Varja


Olen kuulevinani kaukaisen huudahduksen, pysähdyn oikein kuuntelemaan. Kaupungin ulina ja pörinä vain jatkuu, muuta ei korvani nouki. Hymähdän itsekseni ja jatkan matkaa aiempaa paremmalla mielellä epäillen, että tuuli on tuivertanut harhakuvitelmanikin hurjemmiksi. Haaveilen kotona odottavista kekseistä ja lämmittävästä teestä...
Pidän katseeni lumisessa maassa, jotta en kompastu omiin jalkoihini tai yllättävään jääkimpaleeseen. Hassua sinänsä, tavallisesti astelen pystypäin ja ylväänä, nyt ei huvita. Paljastan kädet taskuista, kerään hiukset matkalla toiselle puolelle ja nyhvään niihin nopean, sotkuisen letin, jonka sidon ranteessa olevalla nauhalla. Helpottaisi edes hitusen.

Ehdin juuri tunkea kädet takaisin takin taskujen lämpöön, kun nurkan takaa vipeltää jokin pikkuruinen kohti. Siristän silmiäni ja vaiston ohjaamana pysähdyn ja laskeudun kyykkyyn. Otus vaappuu hauskannäköisesti hirmuista vauhtia lumi perässään pöllyten. Siniset silmät pyöristyvät huomatessani lopultakin mikä se on: lintu. Minimaalinen, pyöreä tirppa. Se tupsahtaa maahan ulottuvan kaulahuivini päälle, nostan linnun huivin kanssa varoen syliini.
"Hei pikkuinen, mistä sinä tulet?" lepertelen sille kietoen kevyesti kankaan eläimen ympärille. Se näyttää palelevan.

Vilkuilen ympärille noustessani takaisin täyteen pituuteeni. Ei kaupungissa ole tavanomaista törmätä pieniin lintuihin... On onni, ettei kulkukissa tai -koira ole ehtinyt saalistaa sitä, tai auto liiskata. Katson hämmentyneenä pelastamaani lintua ja pohdin rankasti, mitä tehdä sen kanssa. Ei sitä takaisin säntäilemäänkään voi päästää.

_________________

Sinikuunlilja

Hemmetti soikoon. Olihan Anktilla luonnetta mutta ei se yleensä omin päin sentään kotiin lähtenyt. Hölmö lintu, olin juuri itsekin ollut lähdössä. Seuraavan kerran mentaisiin ulos varmaan vasta kun lumi olisi sulanut tai jotain.. Tai ehkä käytäisiin parvekkeella. Minä ja minun ideani.
Voi jestas.

"Ankti odota nyt saatana!"
Nollakelillä lumikin on sellaista töhnää että maihareilla meinaa vähän liukastella. Ankti katoaa näkyvistäni jonkin aikaa sen perässä juostuani, kunnes yhden nurkan luota käännyttyäni näen jonkun tyypin jolla on lintu sylissään.
Pysähdyn saman tien yhtä aikaa huojentuneena ja yllättyneenä, painan kädet reisilleni ja yritän tasata hengitystäni.
"Perhanan lintu", mutisen itsekseni.

_________________

Varja

Silitän etusormella linnun päälakea, kun samaisen nurkan takaa tölmähtää toinenkin hahmo, ihsmismies tällä kertaa. Kuin suoraan rockfestivaalien lavalta. Kavahdan askeleen taaksepäin vain säikähdyksestä, kallistan päätäni kysyvästi kun mies kiroaa hiljaa tirppaa tasaten hengitystään.
Katson lintua ja katson miestä. Ei kai siihen sen kummempaa selitystä tarvittukaan; mieheltä oli karannut lintu. Tosin siihen ei löytynyt selitystä, että mistä lintu oli peräisin tai mitä ihmettä se teki liikenteen seassa...
"Karkasko tipu?" kysyn tökerösti yrittäen ymmärtää tilanteen. Tottakai lintu olisi miehen, tai hänen varastamansa, mutta kuinka karanneen linnun voisi noin vain palauttaa ihan kenelle sattuu. Onhan se sydäntäsärkevän suloinen. Se lintu.

Hymyilen epävarmasti.
"Miksi se säntäilee miten sattuu? Olis voinut jäädä auton alle."

_________________

Sinikuunlilja

Hengittelen hetken siinä sen kummemmin suomatta mitään muita ajatuksia millekään kuin että Ankti ainakin oli ihan turvassa. Kun tuntuu että saan henkeä ihan ilman että kuolen siihen paikkaan, nousen seisomaan ja ravistan vähän päätäni kun karvapehko on pitkin naamaa.
"Mitä? Äh - joo", vastaan vähän pöllämystyneenä tyypille jolla on näköjään varsin värikkäät hiukset. Ja näköjään minua pidempi, tosin kukapa ei olisi.

Käärin kädessäni roikkuvan huovan johonkin epämääriseen myttyyn syliini kun toinen kysyy linnusta.
"Ei se yleensä", selitän vielä vähän henkitoreissani ja katson lintua joka tuijottaa minua pää kallellaan. Tuntuu melkein kuin mokoma tirppa ivaisi minua että mitäs et vahtinut tarkemmin.
"Oli ilmeisesti sitä mieltä että on liian kylmä tänään", tuhahdan.

_________________

Varja

Kuuntelen miehen selityksiä varauksella - kukapa ei haluaisi varastaa tätä pientä lintua valheella millä hyvänsä! Otus tuntuu kuitenkin reagoivan miehen ääneen, taitavat ollakin aiempia tuttuja. Joko pörröpää on juossut pitkänkin matkan linnun perässä, tai omaa erittäin surkean kunnon, tuossa kun opettelee hengittämään uudestaan.
"Ei sitä kyllä voi syyttää siitä. Sehän on ihan paljaskoipinen", vastaan jo luottavaisemmin. Mies vaikuttaa ihan ystävälliseltä.

"Miten se ylipäätään päätyi pitkin kaupunkia temmeltämään?" utelen. Uteliaisuus on tiukkaan piintyvä luonteenpiirre, ei voi mitään. Lintu tuntuu lämpimältä siinä lähellä.

_________________

Sinikuunlilja

"No joo", myötään toisen sanoja. Sitten mietin vielä mitä toinen puhui paljaskoipisuudesta ja minua alkaa itse asiassa naurattaa.
"Paljaskopinen niin joo mutta en ikävä kyllä omista sukkia kiivi-linnulle", sanon huvittuneena.
"Mulla oli tää huopa mukana ettei se palelluttais noita pikkusia koipiaan." Heilautan huopamyttyä kädessäni.

Pinkkihius kysyy miten lintu päätyi temmeltämään pitkin kaupunkia ja vilkaisen Anktia joka näyttää edelleen vain jotenkin julmalla tavalla tyytyväiseltä että sai juoksutettua minua.
"Me ollaan käyty aina välillä ulkona ja ajattelin et tänään on niin leutoa et käydään vähän kääntymässä ulkosalla mutta Ankti olikin sit toista mieltä", selitän.
"Piti mennä vähän matkan päähän pihalta ettei naapurit kyylää kun en usko et ne välttämättä tykkäis."

_________________

Varja

"Ehkä on aika ruveta neulomaan", naurahdan toisen puheeseen linnunsukista.
"Eikö tälle ole mitään talutushihnaa? Ei pääsisi karkaamaan", kohotan vaaleanpunaista kulmaani sanojen painoksi. Silitän linnun pörheää höyhenpeitettä, se on niin pikkuinen ja viaton. Tai tässä tapauksessa kai aika pitkälti syyllinen, mutta viattoman näköinen. Se mulkoilee pörröpäätä selkeästi tunnistaen miehen. Pitäisi siis palauttaa otus omistajalleen... Mutta ei ihan vielä.

"Saako tällasta edes pitää lemmikkinä?" kysyn muistellen kiivien uhanalaisuutta.
"Ei kai naapurit silloin hirveästi tykkäis."

_________________

Sinikuunlilja

[sulaa megajääkaudesta hitaasti mutta epävarmasti]

"No joo, ehkä... Kattoo jos ensi talveksi", totean huvittuneesti ja tuijotan Anktia ja sen paljaita koipia. Tyyppi silittelee sen päälakea, taisi tykästyä nopeasti.
"Talutushihnaa?" kysäisen ensin vähän kummastuneena. "Ei oo tullut mieleen. Kun se on kuitenkin lintu eikä mikään orava.. eikun siis koira."
Minusta tuntuu että tämä pinkkihiuksinen mystinen tyyppi pitää minua hyvin vastuuttomana ja melkein odotan hetkeä milloin tämä keksisi soittaa jollekin eläinsuojeluviranomaiselle 'hullusta jolla on outo laiton lintu jolle se ei edes neulo sukkia'.

"Enpä oikeen usko", vastaan tyypin kysymykseen lemmikkinä pidosta.
"Se oli loukkaantunut sillon kun löysin sen ja sitten se vaan jäi asumaan mun luokse. Oli niin pienikin vielä."

_________________

Varja

"Eipähän juoksisi päättömästi karkuun ja liikenteen sekaan... Tai jotkut valjaat. Pitäähän sun sen turvallisuudesta huolehtia jos aiot ulkoiluttaa näin", moitin pörröpäätä. Lintu lämmittää takinkin läpi ja se pikkuruiset sulat kutittavat sormenpäitä.

"Kuinka vanha se nyt sitten on?" kysyn kuultuani linnun olevan pelastettu ja parannettu. Nyt se näyttää kuitenkin pirteältä ja eloisalta. Rapsutan varovasti etusormella lintua nokan alta. Oma lemmikkikuumeeni ei ainakaan tällä parane...
"Miten olet edes salannut tämän naapureilta ja virkavallalta?" utelen päätäni kallistaen.

_________________

Sinikuunlilja

Kohotan kulmiani aavistuksen kun pinkkitukka jatkaa minun valistamistani, vaikka eipä hän läheskään yhtä paha ole kuin joku vanha täti olisi. Ihan ystävällisellä asenteellahan toinen oli ollut toistaseksi kuitenkin.
"Yeah.. No täytyy ens kerralle vähän miettiä tota systeemiä. Ei me nyt varmaan ennen kevättä ollakaan sit kun parvekkeella kun ei tuo nyt näytä tästä talvesta innostuvan", totean ja kurkotan kättäni silittääkseni Anktin päälakea.

"Öäämmm oiskohan se ollut mulla kolmisen vuotta, sillon mä taisin viimeks käydä kunnolla kotikulmilla", totean mietteliääseen sävyyn toiselle.
"Johan on kuulustelut sulla", vastaan seuraavaan kysymykseen virnistäen, "ettet vaan olis jonkun eläinsuojeluyhdistyksen salainen vakooja?"

_________________

Varja


"Minusta se vaikutti olevan kovinkin innoissaan", naurahdan toisen väitteisiin. Ei kai lintu nyt muuten tepastelisi vapaaehtoisesti lumella. Vaikka mistä noista kananaivoista nyt oikeasti tietää... En minä ainakaan.
Kerin huivin linnun ympäriltä ja tyrkytän koko otusta mustahiuksiselle, kun hän ojentaa käden silittämään sen päätä.

"Kunhan eläinrakkaana mietin, että onko sen hyvä olla", kohautan harteitani, "ja pitäähän se nyt varmistaa, ettet ole vain joku linnun bongannut ohikulkija." Hymyilen kiiville lämpimästi, sen pienet nappisilmät kertovat sen tietävän paljonkin sellaista, mitä se ei tule paljastamaan koskaan.
Työnnän huivin kangaskassin uumeniin piirustustarvikkeiden sekaan.
"Onko sillä nimikin? Tai sinulla?" Siirrän sinisen katseeni linnusta pörrötukkaan.

_________________

Sinikuunlilja


"Niin no joo", hymähdän huvittuneesti.
Pinkkitukka antaa minulle sentään lintuni takaisin silitettyäni sitä. Otan pikkuisen vastaan ja käärin sen huopaan joka minulla oli ollut mukana. Ankti painaa päänsä kättäni vasten ja kaivautuu huopamyttyyn mukavasti.

"Okei, selitys hyväksytty", sanon virnistäen. Eipähän ainakaan ollut mikään viranomainen - tai ei ainakaan myöntänyt olevansa.
"Lintu on Ankti", vastaan tyypin kysymykseen, "mä olisin sit Lawrence. Entäs sinä sitten?"

_________________

Varja

Lintu on heti ihan kotonaan mustahiuksisen sylissä. Hymähdän, ehkäpä en olekaan ihan niin etevä eläinten kanssa kuin olen kuvitellut. Kaipa kiivitkin leimautuvat omistajaansa.

Nyökkään kuullessani linnun olevan nimeltään Ankti - kuinka hauskaa, melkein kuin Angsti! - ja mies itse Lawrence.
"Olen Lavender, kättelisin jos sinulla ei olisi kädet täynnä", naurahdan väkinäisesti. En oikein tiedä pitäisikö nyt lähteä vai jatkaa jutustelua, olisi mukava tutustua esimerkiksi kahvilan lämmössä, vaan ei taida lintu päästä sinne sisälle.

"Kesäisin se varmaan pinkoo kahtakauheammin matkoihinsa, jos et pidä hihnassa", tokaisen vielä. Eiköhän mies ole läksynsä oppinut.

_________________

Sinikuunlilja

Pinkkitukka esittäytyy Lavenderiksi ja katson tätä vielä tarkkaan. Tytön nimi.. Hetken harkitsen jopa että kertoisin toiselle oikean etunimeni. Toisen nimi vei huomioni.
"Onko sun nimi ollut aina Lavender?" päädyn sitten kysymään paljonkaan asiaa miettimättä. Toivottavasti en kuulostanut kovin töykeältä koska kysymys voisi tietysti olla loukkaavakin. Olin vain äkkiä hyvin utelias asiasta.

"Voi olla.. Toisaalta joskus se tykkää nukkua auringossa kuin mikäkin pieni kissa."
Vilkaisen pientä lintua taas sylissäni.. taisi nukahtaa.

_________________

Varja


Safiirisilmäni kaventuvat miltei viiruiksi, kun Lawrence utelee lisää nimestäni. Vaikka ei kai tuo pahaa tarkoita.
"Olen aina ollut tämänniminen. Kuinka niin?" vastaan kipakasti leukaa kohottaen. Ei taidakaan tämä mies olla ihan niin ystävällinen kuin odotin. Ei tosin ole ensimmäinen kerta, kun nimestäni väännetään vitsiä, joten ei se enää niin pahalta tunnu.

Kissamainen koko linnun olemus onkin. En ole aiemmin tavannut noin paijattavaa lintua. Ojennan kättäni vielä silittämään Anktia, mutta huomaan sen nukkuvan. Käsi löytää tiensä takaisin lämpimän taskun uumeniin. Tarkkailen pörrötukan elekieltä aiempaa varautuneempana.

_________________

Sinikuunlilja


Kuten arvata saattoi niin toinen vaikutti suhtautuvan kysymykseeni vähän pisteliäästi.
"Ei ollut tarkoitus loukata", kiirehdin sanomaan hetimmiten. Pinkkitukka kuitenkin toteaa aina olleensa kyseisen niminen ja kysyy perään että kuinka niin.
"Well, jos ihan rehellisiä ollaan niin en yleensä käytä omaa nimeäni koska mua kiusattiin siitä nuorena niin paljon", sanon oltuani hetken hiljaa ja katsoen sitten vakavana toiseen jottei toinen vahingossakaan luulisi että vedättäisin.
"Mun oikee etunimi on Lauren", jatkan sitten, "ei mulla itelläni sitä nimee vastaan mitään oo mutta sain teininä niin paljon paskaa niskaan sen takia että yleensä jätän sen nykyään kertomatta. Varsinkin kun oon viel sen verran näkyvässä ammatissa nykyään."

_________________

Varja

Mies pahoittelee sanojaan, mitä en kyllä ollut odottanut. Nyökkäilen kuunnellessani juttua kiusaamisesta, se kun oli minullekin aika tuttua. Ei tosin johtunut pelkästä nimestä.
Tuijotan toista ihan äimänä. Näkyvässä ammatissa vai - pitäisikö minun tietää ketä puhuttelen... Vilkaisen miestä nopeasti päästä varpaisiin ja hetken tutkin vielä hiuspehkoa. Ei näytä kovinkaan tutulta, tai ehkä jokin hänessä muistuttaa minua jostakusta. Puren huulta mietteliäänä.
"Näkyvässä ammatissa", toistan kysyvänä. Tunnen oloni typeräksi ja sitä varmaan olenkin.

_________________

Sinikuunlilja


Toinen näyttää lievästi hämmentyneeltä selityksestäni.
"Soitan bändissä nimeltä The Hungry Catepillar", sanon sitten toiselle vähän virnistäen, "mut ei me nyt mitenkään niin supersuosittuja olla et on mikää rikos jos meitä ei tiiä."
"Vanhemmat anto mulle oikeesti nimeks Lauren Lawrence joka on tosi typerä nimi", naurahdan sitten, "ei mul itelläni kyllä silleen mun nimeä vastaan mitään ole mut on tullu vähän varovaiseks sen kanssa sen jälkeen kun sai tulla hakatuks verille vähintään kerran viikossa."

_________________

Varja


Ilmeeni kirkastuu: The Hungry Catepillar! Olisihan tuo pitänyt tietää. Naurahtaen käännän päätä pois ja rapsutan niskavillojani.
"Oon joskus sattunut näkemään, muttei tainnut oma kunto kummoinen sinä iltana", sanon muistellen iltaa seurannutta aamua. Ihme sinänsä, että löysin edes kotiin ennen kuin törkyisen asunnon muu väestö oli heräillyt. Enkä ole sen illan jälkeen juuri ulkona yksin käynytkään.
Ravistelen muistot mielestäni.

"Mun mielestä se on ihan hyvä nimi. Lavender Underwood nyt on alusta loppuun vähän vääränlainen", tokaisen virnistäen.
"Varovaisuus on valttia välillä. Ihan noin muutenkin."

_________________

Sinikuunlilja


Nyökkään kun toinen sanoo kuulleensa joskus mutta ei muistanut seniltaisen kuntonsa takia paljonkaan. Niitä tapauksia sattui välillä itse kullekin.
Virnistän vähän kun Lavender väittää minun nimeäni ihan hyväksi, toisin kuin omaansa.
"No jaa, ainakin se on persoonallinen hei", yritän sanoa rohkaisevaan sävyyn.

Ankti pyörii vähän unissaan ja möyhiintyy syvemmälle huopaansa.

_________________

Varja

"Persoonallinen jos ei muuta", nyökkään hyväksyvästi. Katson linnun liikehdintää ja hymähdän hellästi.
"Kiivi on kai ihan hyvä lemmikki? Olen haaveillut kissasta", vaihdan puheenaihetta keveämpään. Turhaa masistelua pitää välttää ja tämä jos mikä meinasi mennä turhan puolelle.

"Mihin suuntaan ootte nyt menossa? Voin saattaa teitä. Pikkuinen taitaa haluta kotiin päiväunille, mahtoi juoksentelu väsyttää", sanon ystävällinen sävy äänessäni. Toivottavasti en vaikuta liian tunkeilevalta. Hymyilen vielä hurmaavasti.

_________________

Sinikuunlilja


Naurahdan vähän miehen toteamukseen.
"Joo on se aika symppis lemmikki. Anktilla on oikeastaan ihan oma huone kotosalla kun en mä sitä tilaa niin paljon kaipaa ja haluun et se voi hyvin. Kissatkin on kyl tosi kivoja, Anktin kanssa semmosta nyt ei tietysti vois enää ottaa."

Lavender kysyy mihin suuntaan olemme menossa ja vilkaisen vähän ympärilemme.
"Öäää tonne", sanon ja osoitan kädelläni selkäni taakse, "ei tästä kauheen pitkä matka taida olla. Kilometri korkeintaan, jos sitäkään. Mut saata vaan ihmeessä jos haluut, ei mulla juttuseuraa vastaan mitään oo", vastaan hymyillen.

kujaketun huom. 15.10.17// PELI KESKEYTETTY! Palataan asiaan jos aktiivisuustaso nousee ja haluat vielä jatkaa peliä 8)
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron