Tell yourself it's never gonna happen again

[kujakettu]

Nainen vaipuu taas hiljaisuuteen mutta eipä se minua pahemmin liikuta. Ammattini ei ilmeisesti herätä hänessä pahemmin sen suurempaa tietoisuutta olemuksestani ja hyvä niin. Tyydyn vain juomaan loputkin juomastani kitusiini, vain tilatakseni taas jotain uutta.
Jos jotain simppeliä. Rommikolaa.

Naisen puhelin ilmoittelee itsestään ja tajuan että omani taitaa taas olla äänttömällä. Ja sehän johtuu yksinomaan siitä että minimoisin syyllisyydentuntoni siihen mitä siellä voisi taas olla, asioita joita en jaksaisi selvitellä ja asioita jotka saivat minut tuntemaan itseni niin pieneksi ja huonoksi.
Käteni vaeltaa takintaskuni liepeille kankaalle vasten puhelintani mutta en koske siihen. Sen sijaan tilaan vielä kaksi lakushottia rommikolani kaveriksi ja vilkaisen naiseen.
"Tämä ei kyllä ole kaikkien makuun", totean kuivasti ja siirrän shottilasin pöytää pitkin naisen vierelle liu'uttaen kahdella punakyntisellä sormella.
Sosiaaliset taitoni ovat kyllä onnettomia mutta minua piti pystyä lukemaan. Voisi se sen olla juomattakin jos ei kelpaisi.

[Zarroc]

Pohtiessani edelleen mitä vastaisin tyttärelleni tajusin Iriksen tilaavan kaksi lakushottia ja rommikolan. Kun hän sitten työnsi toisen shotin minulle, laskin puhelimeni pöydälle ja otin jopa hieman kiitollisena pienen lasin vastaan.
"Tulikin taas tarpeeseen", huokaisin jopa hieman mulkaisten puhelinta. Katsoin seuralaistani hiljaisena, ehkä miettien mitä sanoisin. Ei kai minun mitään tarvitsisi sanoa, tuskinpa nainen sitä kaipasi millään tavalla.

Katsoin lasia hetken ajan ja kohotin sen huulilleni, nielaisten koko shotin kerralla. Sen jälkeen tartuin jälleen puhelimeeni, purren huultani hieman.
Se lapsi oli liian nuori tajuamaan miten paskaa tämä oli käytännössä kaikille.

[kujakettu]

Jopa pieneksi yllätyksekseni nainen ottaa juoman täysin mukisematta vastaan. Hänen sanoihinsa nyökkään vain jäykästi, hieman ymmärtäväisestikin, nostaen sitten oman shottilasini vain sekunnin verran Zoeyta jäljessä. Juon shotin ykkösellä alas, kuten nainenkin, joka tuntuu mulkoilevan puhelintaan varsin pahanilkisesti. En ilmeisesti ollut ainoa jolla ei ollut hirveän lämpimiä tunteita omaa luuriaan kohden.
Otan rommikolan sitten käsiini mutta en jopa ala heti juomaan sitä. Kuristan hieman kulmiani, miettien sanoisinko jotain vai en. Pysyn kuitenkin vielä vaiti.

[Zarroc]

Eiköhän se onnistu. Sano Raylle, että soittaa minulle huomenna niin sovitaan asioita.

Sain viimein viestin lähetettyä ja siemaisin jälleen rommiani, joka yllätyksekseni loppui siihen. Kohautin olkiani ja tilasin itselleni viskiä, koska mitäpä turhia tässä enää vinguttaa.
"Sukulaiset ovat aika syvältä", hymähdin lopulta Irikselle saadessani viskilasin käteeni.

[kujakettu]

Sukulaiset ovat aika syvältä.
Hymähdän kuivakasti ja siemaisen rommikolaani, käteni vaeltaa taas puhelintani vasten mutta en edelleenkään tee kuitenkaan elettä ottaakseni sen taskusta ja katsoakseni mitä siinä olisi vastassa.
"Ovathan ne", sanon sitten.
"Joskus myös syyllisuudentunto tosin siitä miten itse on se huono sukulainen."
Hörppään juomasta uudestaan.

[Zarroc]

"Naah", hymähdin vastaukseksi naiselle. "Niin kauan kun ei odota muilta mitään, ei muidenkaan pitäisi itseltä."
Maistoin viskiä kaikessa rauhassa, samalla kun puhelimeni tärähti taas.
Okei.

Pistin puhelimen pois miettimättä lainkaan olinko kenties loukannut Zewiaa jotenkin. En vain osannut suhtautua häneen enää oikein. Tai oikeastaan mitenkään.

[kujakettu]

Naisen lauseessa on ehkä perää- en vain silti osaa elää niin. Minua varjostaa jatkuva syyllisyydentunto siitä miten en ole tarpeeksi. Olen huono ja liian vähän.
Mutta hienoa jos joku pystyy toki tuohon.
"Niin kai", tokaisen jähmeästi, hörpäten juomastani lisää.
Olimme mekin kaksikko, kaksi vaitonaista kulkijaa jähmeän keskustelun kourissa juoden. Toisaalta oli minulla paljon paskempaakin seuraa ollut, minulle tämä oli miellyttävämpää kuin kaikenmaailman häseltäjät. Rauhallista.

[Zarroc]

Iriksellä ei paljon sanottavaa ollut, mikä oli ihan hyvä puoli hänessä. Minua ei juuri kiinnostaneet ihmiset, joilla oli jatkuvasti jotain asiaa tai piti vain olla äänessä kuunnellakseen itseään. Silti joskus mietin, voisinko olla parempi, vähän helpompi. Ehkä hieman puheliaampi.
Katsahtaessani naiseen vierelläni totesin, että en todellakaan voisi. Ei siitä tulisi mitään.
"Pitäisiköhän kohta käydä tupakalla", sanoin mietteliääseen sävyyn. Olihan edellisestä nikotiinituotteesta jo ainakin muutama paukku liikaa.

[kujakettu]

Keskustelumme ei oikene yhtään sen selvemmäksi mutta juodessa se ei minua niin paljon liikuta. Tosin mikäpä minua liikutti kun join - tai oikeastaan milloinkaan.
Rommikola lähestyy pohjaansa ja katson sitä miltei surumielisesti sekunnin ajan, kunnes Zoey puhuu tupakasta.
"Oi, rööki todellakin voisi kyllä olla tarpeen", sanon hieman heräten tähän todellisuuteen ja kopeloin jo takkini taskua.
Isken tyhjän lasin pöydälle vallan nopeasti ja nousen seisomaan.
"Terassille?"
Otan askista tupakan jo punaisten huulieni väliin kun lähden koroissa kulkemaan terassin suuntaan.

[Zarroc]

"Toki", vastasin sujuvasti naisen sanoihin, kun tämä kysyi menisimmekö terassille. Join viskini loppuun ja laskin lasin pöydälle lähes samassa tahdissa hänen kanssaan, tiputtautuen baarijakkaralta lattialle. Astelin korkojen kopinan perässä tasaisin askelin, samalla taskujani kaivellen. Löytäessäni röökit ja sytkärin seisahduin terassin kaiteen viereen ja laitoin tupakan huulilleni.
Sytytin sen tottuneesti ja vedin hetken kuluttua savua sisääni, jääden pyörittelemään naisen kuvilla varustettua sytkäriä sormissani. Se oli ollut jopa ihan nätti ostos, vaikka normaalisti suosinkin täysin neutraaleja mustia tai sinisiä sytkäreitä.

[kujakettu]

Päädymme terassille soljuvassa yhteisymmärryksessä ilman sen suurempia sananvaihtoja. Tupakka syttyy kevyesti sytkärin painalluksella ja huokaisen syvään saatuani jälleen nikotiinista savua syvälle keuhkojeni pohjaan. Miten tällainen joka tappoi sisältä sai minut tuntemaan oloni niin paljon elävämmäksi?
Katseeni kulkee naiseen joka tuijottelee naisen kuvilla varustettua sytkäriään. Kohotan hieman toista kulmaani mutta en sano mitään. Ei ole minun asiani.
"Oletko polttanut pitkään?" kysyn sitten vetäen jälleen savua keuhkoihini ja katseeni kulkeutuen jonnekin kauas terassin yli.

[Zarroc]

Iris ei sanonut mitään hetkeen, mutta en voinut sanoa taaskaan, että se paljon olisi haitannut. Annoin nikotiinin kulkeutua keuhkoihini toisten henkosten myötä kaikessa rauhassa ja työnsin sytkärin takaisin taskuuni, koska sitä tuskin tarvitsisin enää tämän röökin aikana. Ja jos tarvitsisin, niin voi minua onnetonta, miten huono tapapolttaja olisinkaan.
Yllätyin kuitenkin hieman kuullessani naisen aloittavan keskustelua kanssani. Tupakoinnista tosin.
Siirsin katseeni häneen, tietämättä oikeastaan mitä vastata tuohon kysymykseen.
"Taisin olla viisitoista aloittaessani", vastasin hetken mietittyäni. En kyllä ollut polttanut sinä aikana, kun olin odottanut Zewiaa ja imettänytkin, mutta se ei varsinaisesti kuulunut Irikselle.
"Voi sitä tapon määrää, mutta eiköhän tämä ole sen arvoista", hymähdin ja käänsin katseeni jonnekin kauemmas meistä molemmista.

[kujakettu]

Nainen taitaa yllättyä kysymystäni mutta käännän vain rauhallisesti katseeni Zoeyhyn kun tämä vastaa aloittaneensa suurinpiirtein viisitoistakesäisenä.
Mutta eiköhän tämä ole sen arvoista.
Naurahdan synkästi mutta suupielilleni kiirii pieni virneentapainen kun imen jälleen yhdet henkoset keuhkoihini.
"On se."
Puhallan savut ulos.
"Vaikka monille voi kai olla vaikea ymmärtää miten jokin mikä tappaa voi saada tuntemaan eläväksi."

[Zarroc]

"Sepä se", huokaisin huvittuneeseen sävyyn Iriksen vastatessa minulle jopa kokonaisella lauseella. Tupakassa oli minulle jotain kaunista, jotain sellaista, mistä pitää kiinni. Vaikka tiesinhän minä, että se tappoi ja saastutti keuhkot ja haisi pahalle ja teki vaikka mitä, mutta silti. Yksikään niistä syistä ei ollut tarpeeksi, koska en nähnyt mitään kunnollista syytä myöskään lopettaa.
Rööki loppui vähän liian aikaisin, mutten valittanut vaan tumppasin sen tyynesti ja vilkaisin Irisiin.
"Tulehan, tarjoan sinulle Kaamoksen", virnistin naiselle ja lähdin kävelemään takaisin sisälle. Join sitä drinkkiä todella harvoin, koska se maistui niin omituiselle, mutta eiköhän se nyt menisi.

[kujakettu]

Tupakka noppuu liian nopeasti. En tiedä käväiseekö Zoeyn päässä samanlaiset mietteet, kenties. Voisin miltei sytyttää toisen mutta sitten nainen toteaa että tarjoaisi minulle Kaamoksen.
Naurahdan jopa hieman.
"Kuulostaa meille sopivalta", sanailen seuratessani naisen jäljessä sisälle.