Tell yourself it's never gonna happen again

[Zarroc]

Täti vastasi jälleen yllättäen minut täysin. Myöntyi kuin tämä olisi ollut ihan normaalia ja minä hain katseellani jotain sopivaa maamerkkiä.
"Tuolla kauempana on kai jokin terassi ja ravintola, eiköhän sieltä saa tarvittavat", esitin ehdotukseni hieman kysyvällä sävyllä. Kyseiselle rakennukselle ei olisi matkaa tuota vedenviertä menevää tietä pitkin kuin jokunen sata metriä, eli kovin suuresta liikuntasuorituksesta ei ollut varsinaisesti kyse.
Sitä paitsi, voisihan siellä vaikka syödäkin jos näyttäisi siltä, että tästä naisihmisestä saisi irti jotain muutakin kuin jäyhiä vastauksia.

[kujakettu]

Kuuntelen kun nainen selittää ravintolasta terasseineen ja nyökkään sitten.
"Kuulostaa ainakin tuota helvetin räkälää paremmalta", sanon vilkaisten vielä synkeän katseen suuntaan jossa kyseinen paikka piti matalaa majaansa.
"Joten sinne siis", tokaisen samalla kaivaen taskustani uuden askin ja avaten siitä muovin päältä sekä ottaen edestä ylimääräisen paperin pois. Roskat päätyvät huolettomasti kadulle. Uusi tupakka huulten väliin ja sytkäri toisesta taskusta.
Ja olo on kuin uudestityntynyt kun saan uuden röökin sormieni väliin. Kuin asia joka oli puuttunut kädestäni.

[Zarroc]

Nyökkäsin tädille ja lähdin astelemaan tämän rinnalla kohti seuraavaa kohdetta. Pidin kuitenkin jonkinasteista hajurakoa naiseen, se vaikutti kaikesta huolimatta vähän liian arvaamattomalta. Minä olin kummallisesti rauhoittunut tämän yhteisen elomme aikana, eli 20 minuutin kuluessa. Saattoi johtua myös siitä, että täti ei paljon painostanut minua sosiaalisuuteen tai yhtään mihinkään muuhunkaan.
Mietin hetken pitäisikö minun polttaa vielä yksi, mutta eiköhän edelliset olleet jo ihan tarpeeksi.
"Asutko Sandleyssa?" kysyin sitten ajankuluksi, kun aloimme olla jo lähellä terassia.

[kujakettu]

Lähdemme kävelemään terassia kohden kaikessa rauhassa, minä nyt edellistä huomattavasti tyytyväisempänä sätkääni poltellen. Tämä nainenkaan ei raivostuttanut minua olemuksellaan aivan yhtä paljon enää, hän ei yrittänyt väkisin liikaa kuten useimmat ihmiset. Tuntui tajuavan sentään vähän milloin kannati pitää päänsä kiinni.
Karistan tuhkaa maahan juuri kun nainen kysäisee minulta asunko Sandsleyssä. Hetken epäilys käväisee katseessani, sitten ilmeeni neutralisoituu mitäänsanomattomammaksi.
"Asun. Tosin tästä on sinne jonkin verran matkaa, kuitenkin."
Otan uudet savut keuhkoihini ja puhallan ne hitaasti ulos.
"Entäs sinä sitten?"

[Zarroc]

"Fringesterissä", sanoin mitäänsanomattomasti naisen vastakysymykseen. Se ei tosiaan paljon puhellut, mutta vastaili sentään suhteellisen asiallisesti. Eikä minulla ollut kyllä tarkoituksena kylään mennä, mutta mielummin puhuin asuinalueista kuin vaikka säästä.
Se jos mikä oli hieno aihe kieltämättä.
Terassi tuli vastaan ja nousin pari puuporrasta ylös. Täälläkin oli näitä vanhoja ukkoja valtoimenaan, joten kävelin suoraan sisään ovista päästäkseni sisätiloihin. Sieltä löysinkin oikein mukavannäköisen baaritiskin, jonka ääreen istahdin, vilkaisten kuitenkin vielä seuralaistani.

"Konjakki", pyysin luokseni tulleelta baarimikolta ja totesin siinä sivussa, että olin autolla matkassa. No, ei sen niin väliä.

[kujakettu]

Jaa vai oli nainen Fringesteristä kotoisin. Eihän se mikään paras paikka ollut, toisaalta, enpä minä nyt omaakaan lukaaliani kovin paljolti hienompana pitänyt vaikka se olikin hintavalla alueella. Väliäkö sillä, tiesin että vaikka tilipussini oli hyvä että en viihtynyt työssäni ja stressaannuin siitä liikaa sekä etten todellakaan ollut mikään hieno nainen vaikka sitä saatoin esittääkin.
Tumppaan tupakan terassilla olevaan tuhkakuppiin ja astelen sini-mustatukan perästä sisälle ravintolaan.

Varsin siisti baaritiski odottaakin meitä pian peremmällä, oli tämä varmasti huomattavan paljon parempi paikka kuin se ohi kulkemamme räkälä.
Yllätyn hieman kun nainen pyytää konjakin. Kas vain, etkö ollutkaan perinteinen siideripissis? Yllättävää.
"Viski, ei jäitä", sanon sitten minä puolestani.
Vilkaisen hieman arvioiden uuteen tuttavuuteeni.
"Oletko täältä kotoisin?"
Kas vain, sain kysymyksenkin aikaiseksi vaikka en edes ollut varma kiinnostiko minua oikeasti. Mutta tämä tuttavuus ei ehkä ollutkaan ihan niin epämiellyttävä kuin alkuun oli tuntunut.

[Zarroc]

Ah, nainen vieressäni tilasi viskin ilman jäitä. Ainakin se osasi arvostaa hyvää viinaa, en ymmärtänyt teinejä jotka sotkivat viskin sekaan ties mitä. Ei siinä ollut järkeä, jokainen asia laimensi vain sen makua, mikä oli tärkein kyseisessä juomassa.
Saatuani konjakkilasin eteeni katselin sitä hetken ajan arvioivasti ja maistoin sitten hieman. Ei niin laadukasta kuin olin toivonut, mutta siedettävää kuitenkin.
Samassa täti kysyi minulta kysymyksen ja tajusin samalla hetkellä myös sen, ettemme olleet edes esitelleet itseämme vielä. Alkoi pikkuhiljaa tympiä kutsua toista vain tädiksi pääni sisällä, koska ei se nyt ihan niin vanha kuitenkaan ollut. Tai oli.
"En ole", vastasin. "Asuin Saksassa 25 vuotta."

Niin tosiaan, siitä tulikin mieleeni, etten ollut ottanut mitään yhteyttä Zewiaan vähään aikaan. Pitäisi kai soittaa ja kysyä kuulumisia, vaikka en loppujen lopuksi edes tiennyt, kaipasiko tyttö minua lainkaan.
"Sinä?"
Siirsin ajatukseni pois päiväjärjestyksestä ja otin kulauksen konjakistani, sen lämpimästä tunnusta hetken ajan nauttien.

[kujakettu]

Viski löytää tiensä käsiini ja sinitukka maistelee konjakkiaan. Kertoo asuneensa Saksassa 25 vuotta, kas vain. En olisi kyllä päällepäin arvannut.
Maistelen viskiäni ja yritän olla näyttämättä sitä että mieluusti vetäisin kaiken kerralla tai vaikka pullollisenkin kyseistä ainetta kitusiini, mutta toisaalta, olihan minulla taskumattinikin josta voisi hörpätä jos kävisin vaikka naistenhuoneessa.
Nainen kysyy minulta samaa mitä minä olin häneltä kysynyt.
"Englannissa minä suuren osan elämästäni olen ollut", totean. Vaikka perinteisen englantilaiselta en kyllä näytäkään, mutta se johtuu virolaisista sukujuurista.

[Zarroc]

"Aivan", vastasin ja katsoin toista hieman pidempään hetkisen. Enpä oikeastaan osannut suoralta kädeltä sanoa, näyttikö hän varsinaisesti britiltä, mutta en minäkään mikään supersaksalainen ollut. Latinopohja vei aika paljon pohjaa siltä korostetulta karheudelta, minkä saattoi kuulla vain omiin korviini miellyttävästä aksentista.
"En ole ikinä oikein perustanut sivistyneestä juomisesta", totesin tädille kun olin saanut puolet konjakista kitusiini. Saatoin jopa hymyillä hieman vinosti.
"Olen muuten Zoey", jos se nyt halusi sen verran minusta tietää.

[kujakettu]

Kumpikaan ei kommentoi toisen alkuperiin mitään vaikka minulla on tunne että kumpikin meistä on myös hieman yllättynyt. En lukisi tuota naista kyllä ensimmäisenä saksalaiseksi enkä minä muistuttanut brittiä. Mutta välissämme on se joku tila joka on toisaalta miellyttävä - se että jatkokysymyksiä ei välttämättä seuraa. Ei kauhistelua ja hämmästelyä, vain selvä 'okei' tai 'aivan'. Simppeliä.
En ole ikinä oikein perustanut sivistyneestä juomisesta. Kohotan jopa aavistuksen kulmiani yllättyneisyydestä. Kas vain.
"Rehellisesti sanottuna en minäkään", totean ja otan suuren kulauksen viskistäni.
Sitten nainen esittäytyy minulle. Ai niin, emmehän me olleet nimiämmekään vaihtaneet vaikka olimme lasillisille päätyneet.
Vai että Zoey.
"Iris", totean hänelle vastauksena ja otan sitten hieman edellistä maltillisemman hörpyn juomastani.

[Zarroc]

Seurasin naisen esimerkkiä aika hyvin juomisessa ja sain vajutettua konjakkini lähes viimeiseen kulaukseen asti tyhjäksi siihen mennessä, kun hän kertoi nimensä. Iris.
En kuitenkaan viitsisi varmaan nimellä sinutella, vaikka voisihan sitä vaikka vittuilutarkoituksessa käyttää. Mutta kun olimme kerran näin sopuisesti nytkin, niin turhaa kai sitä riitaa on haastaa.
"Voisi vaihtaa alaa vaikka ammattimaiseksi konjakinmaistelijaksi", tuumasin kun olin saanut lasini tyhjäksi ja katselin arvioiden juomalistaa, joka näkyi löytyvän seinältä. Mitähän seuraavaksi ottaisi?

[kujakettu]

No, ainakin sopuisasti juominen meiltä näytti sujuvan. Juoma maistui kaikessa hiljaisuudessa baarimikon hyöriessä tiskin takana omiaan.
Nainen saa konjakkinsa tyhjäksi ja toteaa josko ryhtyisi ammattimaiseksi konjakinmaistelijaksi. Pieni virneenpuolikas nykäisee suupieltäni ennen kuin tyhjennän omankin lasini tyhjäksi.
"Mikä ettei. Tosin riittääköhän tuo pelkkä maisteleminen", tokaisen pieni huvittuneisuus äänessäni.
En jaksa juurikaan miettiä mitään hienoja drinkkejä tai muita, baarimikot yleensä osaavat asiansa vähemmälläkin. Viskiäkin voisin lipittää vaikka kuinka, mutta jos ensiksi kokeilisin jotain muuta.
"Jotain jossa on vodkaa", tokaisen vain miehelle ja tämä nyökkää, ryhtyen sekoittelemaan juomiaan.

"Jos et kerta konjakinmaistelija ole, niin mitäs sinä sitten teet?" kysäisen sitten naista vilkaisten. Hän oli ulkomuodoltaan vaikeasti luettava. En osannut kuvitella häntä oikein mihinkään ammattikuntaan helposti istuvaksi. Joistain ihmisistähän kun se vain tuntui paistavan läpi.

[Zarroc]

Iriksen sanat kuulostivat melko huvittuneilta ja minä huomasin jälleen hymyileväni vinosti.
"Niin no, eiväthän ne sitä tiedä."
Pyörittelin lasia sormissani rauhallisin elkein kuunnellen, kun nainen tilasi itselleen jotain, missä on vodkaa. Todennäköisesti minäkin tilaisin jotain samantyyppistä, mieltäni kutkutteli jälleen kerran Sininen enkeli, mutta tiedä sitten.
"Rommi maistuisi minulle", sanoin sitten miehelle, joka ojensi lasia seuralaiselleni.
"Paukkuna vai esimerkiksi Black Widow?"
Mietin hetken ajan, halusinko limehömpötyksiä, mutta tyydyin lopulta siihen. Baarimikko alkoi sekoittaa sitä samalla, kun käännyin vastaamaan Irikselle.
"Olen lentäjä", sanoin pienen harkinnan jälkeen. Samapa tuo kai oli, tuskinpa naista niin paljon kiinnosti.

Saatuani lasin eteeni tunsin oloni jälleen hieman rennommaksi.
"Sinäkään tuskin teet tätä työksesi?"

[kujakettu]

Nainen haluaa rommia, no, en kyllä tätä tuttavuutta voinut juomien suhteen ainakaan huonosta mausta syyttää. Tuntui useammin että tuli törmättyä kevyiden siidereiden ja lonkeroiden juojiin esimerkiksi. Tai joittenkin yli-imelien drinkkien, hyh.
Saan juoman ja maksan sen, kääntäen sitten katseeni taas tämän naisen, Zoeyn puoleen.

Lentäjä? No hoh, en olisi kyllä arvannut.
"Yllättävää", tokaisen vähän mietteliäs sävy äänessäni ja hörppään juomastani pitkän kulauksen.
Saan vastakysymyksen ja vino hymy nykii suupieliäni kun nainen toeaa että sinäkään tuskin teet tätä työksesi.
"Voisin kyllä tehdäkin mutta taitaa tulla vietettyä hitosti liikaa aikaa muutenkin juomien äärellä", sanon pieni itseironinen sävy äänessäni.
En hirveästi pidä työni mainostamisesta, niin, vaikka palkka on helvetillisen hyvä ja muuta. Mutta en pidä esillä olemisesta. En oikein osaa itsestäni sanoa että näytinkö sitten yrityksen johtohenkilöiltä röyhelöpuuhkissani sun muissa vai en. Mitä tällaisen naisen nyt saattoi olettaa tekevän työkseen, en tiedä. Mutta olisin aina ollut onnellisempi varjoissa - huolimatta siitä että olen aina ollut todella hyvä työssäni.
Juon lisää kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa ennen kuin virkon mitään.
"Olen toimitusjohtaja eräässä matkailuyrityksessä", totean lopulta kuivakasti. Yrityksen nimeä en viitsi sanoa, vaikkakin se on kaupungin suurin. Parempi vain jos nainen ei liikaa yksityiskohtia tiennyt, ellei älyä että nimeni on mainittu joissain artikkeleissa alasta sun muuta. Lentäjänä hän olisi saattanut jopa törmätä nimeeni jonkin artikkelin kautta mutta toivon mukaan ei. Kuvista yleensä kieltäydyin aina jos joku haastattelu sattui olemaan.

[Zarroc]

Iris vastasi, että ammattini oli yllättävä. Hymähdin kevyesti ja maistoin Black Widowta, joka maistui pitkästä aikaa yllättävän hyvälle.
"Niin olen kuullut", totesin kuivakkaan sävyyn ja tarkastelin ympäristöämme samalla kun kuuntelin naisen puhetta. Sieltä ei oikeastaan tullut mitään järkevää, ennen kuin oikeasti vastaus kysymykseeni. Toimitusjohtaja matkailuyrityksessä?
Käänsin katseeni häneen ja hetken ajan mietin, mitä tiesinkään matkailuyrityksistä. En paljon mitään, lensin niin paljon yksityisiä.
"Aivan", totesin välinpitämättömästi.

Viinaan menevä toimitusjohtaja oli aina mielenkiintoinen.
Puhelin tärisi taskussani ja se hämmensi minua, harvoin kukaan kaipasi. Napautin kosketusnäytön päälle ja katselin saapunutta tekstiviestiä vaitonaisena.
Isä sanoi, että me tullaan Amerikkaan parin viikon päästä. Voinko asua sun luona muutaman päivän?
Hetken ajan olin täysin sanaton ja tyydyin hörppäämään lasistani. Voi helvetti.