Tell yourself it's never gonna happen again

[Zarroc]

"Mietin ihan samaa", hymähdin Iriksen sanoille ja istahdin baarijakkaralle sinne asti päästyämme. Baarimikko ei näyttänyt juurikaan yllättyvän drinkkivalinnasta, teki vain juomat nopeasti ja työnsi ne meidän molempien luokse. Katsahdin Irikseen melko tutkivana, oikeastaan tietämättä mitä edes etsin.
"Onko sinulla perhettä?" kysyin, vaikka halusin vain hukuttaa itseni. Tämä ei ollut hyvä aihe, ei sopiva.

[kujakettu]

Pääsemme takaisin tiskin ääreen ja baarimikko tekee juomamme niitä kyseenalaistamatta.
Kun nainen sitten kysyy onko minulla perhettä, katseeni jäätyy hetkeksi. Vain ohimeneväksi sekunniksi kunnes saan punaiset kynteni lasin ympärille.
"Riippuu miten perheen määrittelee", hymähdän sitten.
"Ei varmaan sellaista miksi normaalit ihmiset perheen näkevät. Enkä kyllä tiedä miellänkö perheeksi sitä itsekään."
Hörppään juomaani... maku oli kyllä erikoinen. Katson lasia hieman tutkiskelevasti.
"On minulla tytär."

[Zarroc]

Iriksen vastauksesta ei oikein ottanut mitään selvää, mutta tunnistin siitä itseni vähän turhankin hyvin. Nyökkäsin kevyesti, kun hän vastasi, että hänellä oli tytär. Hörppäsin lasistani ennen kuin edes ajattelin sanovani mitään, vaikkei hän ollut edes kysynyt vastakysymystä. Mutta ehkä onnistuneeseen keskusteluun tarvittiin kaksi, vaikken siitä niin välittänytkään. En kai mistään.
"Niin minullakin", totesin ja toivoin, että minulla olisi ollut tynnyrillinen vodkaa mihin hukkua.

[kujakettu]

Kohotan vähän kulmiani kun Zoey sitten sanoo että hänelläkin on tytär.
"Tosiaanko?" karkaa suustani mutta en minä siihen mitään vastausta odota. Se vain pakenee ennen kuin ehdin estääkään.
Hörppään uuden kulauksen juomastani, hymähdän sitten.
"Oli minulla joskus toinenkin", totean jäykästi.
"Mitään muuta perheen palasten tapaistakaan en kai voi väittää omaavani. Tai no, ovathan vanhempani vielä elossa.. mutta se siitä."
Katseeni käy jossain syvemmällä baarissa.
"En kyllä tiedä millaista on omata normaali terve perhe. Minulla ei ole ollut mitään niistä."

[Zarroc]

En vastannut mitään naisen kysymykseen, joka tuskin kaipasikaan vastausta. Vilkaisin vain Iristä jostain kulmieni alta ja pakottauduin jälleen uppoutumaan drinkkiini. Ei sillä ollut merkitystä, ei juuri ollenkaan. Ei ennen kuin nainen puhui enemmän, sellaisia asioita, mitkä tuntuivat minussakin joltakin. Mihin en vain voinut olla vastaamatta, vaikka kuinka halusin.
"Enpä minäkään oikeastaan", hymähdin. "Tyttäreni ei ole ikinä ollut minulle mikään läheinen."
Tai oli hän ollut minulle, mutta minä en hänelle. Siitä sain vain syyttää itseäni ja halusin heittää lasinkin seinään.

[kujakettu]

Zoey toteaa ettei hänen tyttärensä ole ollut hänelle mitenkään läheinen. Vilkaisen häntä ja hymähdän, ottaen sitten pitkän kulauksen juomastani.
"Meillä taitaa olla yllättävän paljonkin yhteistä", sanon sitten sävyttömästi. Milenaa en ollut koskaan tuntenut, Nanalle olin yrittänyt olla hyvä äiti mutta en osannut, en pystynyt. Etäinen minä hänellekin taisin olla, vaikea ja vaikeasti tavoitettava. Minkäs sille voi.

[Zarroc]

"Ilmeisesti", vastasin naiselle sävyttömästi. Ehkä häntä oli siksi helpompi sietää, Iris ei kysellyt tai puhellut turhia, vaan tämä oli lähinnä... hiljaista hyväksyntää kaikelle, mitä ei kenties saanut olla olemassa.
"No, hän tulee tänne parin viikon päästä. En tiedä sitten", sanoin lopulta vain jotain sanoakseni, kai alkoholi oli irroittanut kielenkantoja juuri tarpeeksi.

Vilkaisin Irisiin lyhyen hymyn käydessä huulillani. "Kerkeää juuri sopivasti juoda kännit."

[kujakettu]

Sinitukkainen uusi tuttavuuteni mainitsee että hänen tyttärensä olisi tulossa käymään muutaman viikon päästä. Suupieleni nytkähtää vähän ilottomasti. Tyttö asui varmaan sitten toisen vanhempansa luona. Tunsin oloni hetken jopa kateelliseksi. Olin minä joskus harkinnut Nanan laittamista isovanhempiensa luokse mutta sen jälkeen minulla menisi todennäköisesti välit tyttöön lopullisesti. Tai en ainakaan tiennyt olisinko itse antanut anteeksi äidille joka olisi luovuttanut ja laittanut minut vieraaseen maahan, kauas kodista. En minä voinut häntä Englantiin lähettää.
Käteni kiertyy taas taskussa olevan puhelimen ympärille mutta en edelleenkään uskalla katsoa mitä se äänettömäksi mykistetty vehje piti sisällään. Mitä viestejä, puheluita ja velvollisuuksia joihin en pystyisi.

Kun Zoey sitten toteaa että onneksi tässä ehtii sopivasti juoda kännit, virnistys kohoaa punaisille huulilleni.
"Kohotetaan malja sille", sanon sitten nostaen puoliksi juotua juomaani kilistääkseni naisen kanssa.
"Tänä iltana ei murehdita. Tai sitten ryvetään murheissa koko rahan edestä, mutta niin kauan kuin lasi ei ole tyhjä niin toivoa on", naurahdan ilottomasti, juon lasini tyhjäksi ja ehdotan naiselle että tarjoaisin seuraavan kierroksen.

[Peli päättyy.]