A dreamy-eyed child staring into night

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

A dreamy-eyed child staring into night

ViestiKirjoittaja kujakettu » 22 Loka 2013, 22:04

Lähetetty: 30. Loka 2012 16:53

[Muu Docston. Otsikko Nightwishin kappaleesta Wishmaster. Takkisysteemi mutta sellaisena punaruskeana.]

NOÉMI LARUE


Paloportaat oli kyllä aika hemmetin liukkaat. Niin ja yksi ohikulkenut perhe katsoi kyllä oudoksuen kun kiipesin niitä ylös, en kyllä ihan käsitä miksi. Olen hei sentään hienosti pukeutunutkin, mikä on ongelma? Silinteri päässä ja kaikkea. Löysin sen joskus nettikaupasta ja se maksoi kyllä melkein parisataa mutta ihan sama. Se on siisti.
On minulla hei kravattikin, siinä on vinottaisia mustia ja tummanliloja raitoja.
Vaatetus taitaa kyllä tänään olla vähän sekoitus merirosvoa ja herrasmiestä. Mutta kun vanhanajan merirosvotyyppiset vaatteet oli niin mahtavia. Takin alla olevassa valkeassa paidassa on mahtavat röyhelöt. Ja joku olisi varmasti sitä mieltä että ei siihen kaiken krumeluurin keskelle kannata enää heittää kravattia ja paria kaulakorua mutta mitä sitten.
Jalassa minulla tosin on sitten itämainen kietaisuhame joka on kai oikeasti lasten koska se yltää vain polven alapuolelle. Mutta siinä on oransseja, punaisia ja keltaisia kuvioita. Mustat sukkahousut joita tosin ei huomaa, sitten jykevät mustat maiharit. Toiseen kenkään olen sitonut kirkkaansinisen huivin ihan vain muuten vaan. Se on kyllä niin lyhyt ettei jää kengän alle. Sormuksia on kanssa vino pino ja pari rannekorua. Meikitkin vedin tänään vähän överiksi kun tuntui siltä, kunnon luomivärit ja eyelinerit ja ties mitkä. Huulipunaa tietysti koska se on parasta. Mustaa tosin tänään. Huulimustaa siis oikeastaan.. Hehe.

Istun väijyksissä jonkun randomin kerrostalon katolla. Lunta, tai räntää oli satanut viimepäivinä sen verran että maassa oli joku mukava vajaan kymmenen sentin kinos. Nollakeli oli juuri täydellinen lumipallojen heittelemiseen. Ja onhan minulla tyylikkäät siililapaset.
Olen taputellut viereeni valmiiksi hyvän kasan lumipalloja ja kuikuilen tasaisen katon reunalta milloin joku onneton ohikulkija tulisi vastaan jotta sota voisi alkaa.
Tylsyyksissäni odotellessani kaivan huulipunan taskustani ja piirrän itselleni viikset.

_________________

Sasu

Zimi


Lunta on satanut viimepäivinä sen verran, että se saattaisi jopa pysyä hetken maassa, vaikka pakkasta täällä ei taida pahemmin ollakaan. Hyvä vaan, sekä järkyttävä pakkanen että loskakelit ovat perseestä, etenkin jos viettää ison osan ajastaan edelleen ulkona. Kuten minä teen. Missäs minä muuallakaan, koulupäivä nytkin kai on mutta hups, enpä ole siellä päinkään. Kylmät kelit ja lumihanget olisivat kyllä voineet pysyä vielä poissa, koska etenkin iltaa kohden alkaa tulla melko viluisaa, mutta no. Kaipa tämä tässä, olen minä aiemminkin selvinnyt.
Pysähdyn kesken matkaani pitkin sivukujaa nähdessäni ilmeisesti ihan katolle asti vievät paloportaat. Tai en minä niiden portaiden takia pysähdy, vaan niitä peittävään lumeen painuneiden jälkien takia. Jotain hyötyä lumestakin, näköjään - nyt olen nimittäin melko utelias. Jäljet näyttävät melko tuoreilta, eivätkä ne taatusti ole kissan jälkiä.

Tietysti katolla saattaisi olla vain joku tylsä huoltomies tai joku, mutta toisaalta miksi hän kiipeäisi paloportaita ylös, ja kohtahan sen näkisin. Lähden nimittäin kipuamaan pitkin portaita mahdollisimman hiljaa ja varovaisesti, ja pysähdyn välillä vilkuilemaan ylös toivoen, ettei katolla olija huomaisi minua ensin.

Paloportaiden yläpäähän päästessäni kurkkaan katon reunan ylitse, ja hetkeksi vain jäädyn katsomaan katolla olevaa ilmestystä. Mieleni tekisi nauraa, mutta sen sijaan asiaa suuremmin ajattelematta kahmaisen nopeasti kokoon lumipallon, jonka vikkelästi heitän kohti tyypin silinteriä. Ihan vain sen takia, ettei kukaan käytä oikeasti silintereitä, ja jos käyttääkin, niin saa kyllä myös kärsiä siitä.
Jos tyyppi ei ollut minua vielä huomannut, lumipallo varmasti tekee tehtävänsä, mutta eipä se minua haittaa. Haluan tietää, mistä sirkuksesta tuo on karannut.

_________________

Sinikuunlilja


No eikö täällä nyt luoja paratkoon tule yhtään ketään vastaan kun minä haluan heitellä lumipalloja. Hitto miten masentavaa oikeasti..
Tungen mustan huulipunan takaisin takintaskuun ja juuri sillä hetkellä jokin mätkähtää ja hattuni tipahtaa silmilleni ja meinaa melkein tippuu katolta alas mutta saan kuin saankin sen napattua kiinni.
"Diable!"
Katson hattuani ja siihen tullutta lumipalloläiskää. Mutristan huuliani, pyyhkäisen lumen hatusta, asetan sen huolellisesti päähäni - ja sitten nappaan salamannopeasti lumipallon valmiista lumipallokasastani ja heitän sen paloportaiden suuntaan edes katsomatta ensin kuka siellä on mutta siellä sen jonkun oli pakko olla.
"Kosto elää, saamarin nilkki!"
Virnistän ilkikurisesti.

_________________

Sasu

Olen liian utelias piiloutuakseni välittömästi uudestaan, ja ehdin melkein pettyä kummajaisen reaktioon. Sävystä päätellen huudahdus oli joku kirosana, mutta sitten tyyppi vain jääkin puhdistelemaan hattuaan, ja minä olen jo melkein kiipeämässä katolle, kun yhtäkkiä outolintu viskaakin jo valmiiksi tehdyn lumipallon, ja saan sukeltaa matalaksi harvinaisen nopeasti. Siitäkin huolimatta tunnen pallon hipaisevan päätäni, mutta jos tyyppi olisi katsonut kunnolla suuntaani, hän olisi varmaankin osunut.
Kahmaisen kourallisen lunta ja ehdin juuri ja juuri huomata naisen sanoja seuraavan virneen, ennen kuin viskaan uuden lumipallon häntä kohti ja kiipeän kunnolla katolle.
"Niinhän sä luulet!" huikkaan sännätessäni kohti ainoaa katolla olevaa näkösuojaa, joka sattuu olemaan keskellä kattoa oleva koppero, jonka kautta ilmeisesti pääsee sisälle kerrostaloon tai sieltä katolle. Siinä lipsuessani pitkin liukasta kattoa en kuitenkaan ehdi kauheasti väistellä, joten jos kummajainen päättäisi tehdä vastaiskun, osumismahdollisuus olisi melkoinen.

_________________

Sinikuunlilja

"HA!" kiljahdan kun pallo sentään melkein osuu. Käännyn kokonaan toiseen suuntaan ja näen kun pikkuinen teinipoika kahmaisee taas tukun lunta - tällä kertaa kerkeän kumartua sen verran että pallo menee ohi, itse asiassa katon reunan yli - toivottavasti edes jonkun päähän.
Nappaan uuden lumipallon pinosta ja siristän silmiäni, haluan suunnitella tähtäyksen huolellisesti mutta nopeasti. Niinpä heitän tarkasti suunnatun lumipallon toista kohden, itse asiassa kahmaisen saman tien pari kolme-neljä palloa lisää ja heitän ne sarjatulena poikaa kohti.
"Antaudu, ruoja! Et voi voittaa! Olen sentään kaikkien kahdeksan - eikun helvetti - seitsemän meren lumipalloheittomestari!"

_________________

Sasu

Tunnen, kuinka lumipallo osuu napakasti takkini selkämykseen ja melkein saman tien toinen perään. Kolmas pyyhkäisee farkunlahjetta sukeltaessani turvaan.
"No mä olenkin sitten sen kahdeksannen meren ylipäämies lumipallojenheittelyssä", huudan nurkan taakse samalla, kun taputtelen lumesta palloja valmiiksi. Kiepsahdan kulman ympäri ja viskon pari lumipalloa melko umpimähkään ennen suojautumistani uudelleen seinän taakse.
"Miltäs mereltä sinä sitten oikein olet, kun olet tuollainen kummajainen?" tiedustelen turvapaikastani, ja saman tien kiiruhdan vastakkaiselle kulmalle toivoen heittämäni pallon osuvan harhautuksen turvin. Jos en ihan väärin nähnyt, sille oli joku piirtänyt viikset - ja ihan totta puhuen se ei edes ole naisen huomiota herättävin piirre.

_________________

Sinikuunlilja

"Haa, osuma! Ja toinen! Kaksi pistettä minulle!" hihkaisen riemuissani kun toinen pujahtaa turvaan katolla olevan pömpelin taakse.
"Nyhverö!" huudan sille.
"Ja pyh, kahdeksas meri on niistä säälittävin!"
"Etkö muka uskalla taistella rehellisesti ilman mitään suojakilpiä?" tokaisen perään samalla kun taputtelen kekooni entistä enemmän lumipalloja - keko alkaa kyllä olla jo metrin korkuinen.

Se heittää pari lumipalloa ja yksi osuu väistöstäni huolimatta kylkeeni - toinen hipaisee olkapäätä jättäen siihen pikkuisen lunta jäljestä mutta tipahtaa selkäni taakse.
"Tulen Herkkusaaren muffiniputoukselta ja olen Suklaameren suurin ja mahtavin kapteeni - ennen kuin seilasin tieheni muille merille niin tyhjensin jopa kaiken suklaan mennessäni, valmistin niistä konvehteja ja myin ne kalliilla eteenpäin, ryöstin konvehdit takaisin ja rakensin suklaapalatsin salaiseen tukikohtaani jossa sijaitsee lukematon määrä aarteita ja lumipalloja!"
Se heittää yhden pallon joka osuukin suoraan röyhelöpaitani rintamukseen - irvistän melkeinpä vaarallisesti viiksineni päivineni ja heitän taas sarjatulena vähintäänkin kymmenen lumipalloa.

_________________

Sasu

"Tämä on taktikointia, ja itse olet käyttänyt viimeisen tunnin pyörittelemällä noita lumipalloja, mä jouduin taisteluun tyhjin käsin", vastaan virnistellen.
Juttua kummajaisella kyllä riittää, melkein niin paljon, etten meinaa pysyä perässäkään. Kuunnellessani tähtäys meinaa kuitenkin kärsiä, sillä mitä enemmän tajuan sitä enemmän naurattaa. Tämä tyyppi on ihan seko tapaus, enkä yhtään edes kyseenalaista sen tarinaa.

"Haa, tuosta sai ainakin kolme pistettä!" huudahdan voitokkaana pallon osuessa suoraan maaliinsa ja astun enemmän esiin kopperon takaa saadakseni kahmaistua riittävästi lunta jatkaakseni voittokulkua. Viiksinainen ehtii kuitenkin ensin, ja saan sukeltaa melko vikkelästi maahan - ja nopeudesta huolimattakin outolinnun palloista ainakin puolet löytää maaliinsa. Suojanikin jää harmillisen kauas väistöliikkeiden takia. Lumi valuu paidankauluksesta sisään kierähtäessäni katolla ympäri ja siitä pystyyn, ja minäkin heitän kaksi palloa nopeasti peräjälkeen - toisen harhautukseksi ja toisen kohti silinteriä. Viiksinaisen valtavaa pallokasaa silmätessäni minun on kuitenkin myönnettävä, että saatan jäädä alakynteen ennen pitkää.

_________________

Sinikuunlilja


"Oma on vikasi, tästä opit että pitää olla aina valmistautunut!" sanon samalla kun viskaan taas uuden pallon.

Kun omat palloni ovat mukavasti lumipesseet pikkupojan, virnistän ilkeästi.
"No musta tuntuun että oon silti aika paljon voitolla suhun verrattuna", naurahdan ilkikurisesti.
Kun väistän sitten pojan seuraavaa lumipalloa, toinen osuu taas kallisarvoiseen silinteriini ja tipauttaa sen selkäpuolelleni - jestas, tässä tarvittiin nopeutta tai ryökäle yrittäisi vielä heittää minua lumipallolla takalistoon.
"Mitä hittoa sulla on mun hattua vastaan?" älähädän sille, nappaan kouraani useamman pallon taas saadakseni hyvän sarjatulen jotta sen huomio kiinnittyisi siihen - sitten teenkin nopean kiepahduksen ympäri jossa laskeudun välissä päkiöideni varaan, nappaan hattuni ja nousen sitten äkkiä taas seisomaan. Oudot äkkinäiset liikkeet olivat todellakin ominta alaani.
Vilkaisen myrtyneesti hattua mutta totean että ei ole aikaa puhdistaa vahinkoja. Laitan sen takaisin päähäni ja heitän taas palloja minkä kerkiän.

_________________

Sasu

"Oma on vikasi, että olet pistänyt päähäsi noin hyvän maalin", vastaan matkien viiksinaisen aiempia sanoja ja irvistän tälle. Hatunnostokiepahdus tarjoaa minulle hyvän välin syöksyä jälleen suojaani ja jatkaa pallojen heittelyä sieltä käsin. Katsoin kuitenkin asiaa kannalta miltä hyvänsä, olin pahasti alakynnessä eikä tämä tästä taitaisi paremmaksi muuttua. Niinpä nappaan märän lapasen kädestäni ja heiluttelen sitä kulman taakse.
"Aselepo!" huudahdan, mutten kuitenkaan varmuuden vuoksi pistä päätäni kulman ympäri ennen kuin olen saanut jonkinlaisen vahvistuksen.

_________________

Sinikuunlilja


"Se on hei tyylikäs!" tokaisen pojanklopille.
"Plus mun alkuperäinen suunnitelma oli heitellä ohikulijoita kadulla täältä käsin", jatkan sitten samalla kun viskon jatkuvalla syötöllä palloja pömpelin suuntaan ihan kaiken varalta.

Kohta kuitenkin toisen märkä lapanen heiluu säälittävänä pömpelin vieressä. Yksi lumipalloistani melkein osuu siihen, poika puhuu aselevosta.
Huoahdan syvään ja istahdan katon reunukselle.
"Olkoot", tokaisen.
"En heitä enää, merirosvon kunniasanalla", sanon ja teen pienen hatunnostoeleen.

Mietin hetken, sitten kaivelen taskujani. Poltin aika harvoin mutta joskus jos sattui huvittamaan niin miksei, kaikki oli aina kiinni hetken mielijohteesta. Ja kyllähän taskun pohjalta yksi hieman taittunut tupakka löytyykin, miten pitkään lienee ollut siellä. Toisesta taskusta löytyy vanha tulitikkuaski jossa on yksi tikku. Sytytän tupakan, heitän askin ja tikunraadon hankeen edessäni ja sitten nojaan hieman taaksepäin ja katselen pömpelin suuntaan.
"No pikkumerimies, mikä sun nimes on?" tokaisen samalla kun puhallan savut ulos.
"Tuu tänne sieltä, on hemmetin tylsää jauhaa paskaa itsekseen."

_________________

Sasu

Heitellä ohikulkijoita lumipalloilla katolta? Kuulostaa vallan hyvältä suunnitelmalta. Nyt tosin lumipallojen kohteeksi olinkin joutunut minä eivätkä viattomat ohikulkijat, mutta ehkäpä asian ehtisi vielä korjaamaan. Etenkin, kun outolintu vaikuttaa suostuvan aselepooni - vaikka 'merirosvon kunniasana' ei minua ihan täysin vakuutakaan. Uskallan kuitenkin kurkata kulman taakse nähdäkseni hatunnoston, ja tuhahdan huvittuneesti. Astun pois kulman takaa ja pudistelen lunta pois vaatteistani ja paitani sisältä sillä välin, kun viiksinainen sytyttää röökiään.
Pikkumerimies? No vaikka sitten sekin.
"Ai että paskaako tässä aletaan jauhamaan?" kysyn huvittuneena, mutta lampsin kuitenkin lähemmäksi.
"Oon Zimi. Sä?" kysäisen pudottautuessani istumaan minäkin. Nakkaan märät lapaset viereeni ja tungen palelevat kädet takintaskuun silmäillen kuitenkin alla olevaa katua valmiina raapaisemaan kasaan lumipallon tai parikin. Josko siellä vaikka kulkisi joku onneton, niin voisi toteuttaa viiksinaisen suunnitelman.
"Tiesiksä, että joku on piirtänyt sulle viikset?" kysyn virnuillen hetken mielijohteesta. Oliko se nukahtanut jonnekin eikä katsonut peiliin mennessään, vai just niin outo, kuin miltä näyttää?

_________________

Sinikuunlilja


Noniin, tuleehan se sentään sieltä. Sauhuttelen rauhassa samalla kun poika lampsii luokseni - oli se varmaan parikymmentä senttiä lyhyempi mutta minä olinkin vähän turhan pitkä.
"No mikä ettei", vastaan pojan sanoihin, "eihän normaalisti ihmiset tunnu paljon muuta tekevän kun jauhavan tylsää paskaa vai kuinka? Voi blaablaa kun säätiedotus sanoi sitä ja voi että kun pomo ei antanut ylennystä ja voi yhyy kun kengät kiristää - eiks se nyt oo sitä tavallista? Vihaan tosin sitä."
"Hmm, ei huonompi nimi", tokaisen kun kloppi esittäytyy Zimiksi.
"Sano vaikka Ässäks", vastaan sitten kun tämä kysäisee omaa nimeäni.
Vilkaisen katua jossa ei tunnu nyt kerta kaikkiaan liikkuvan yhtään ketään. Helvetin mälsää. Sitten Zimi kysyy viiksistä.
"Joo tiesin", vastaan virnistäen, "piirsin ne ite kun tuli tylsää. Aattelin että sopi hyvin päivän ulkoasuun. Ei tosin ollu peiliä niin pelkäsin et ne meni vinoon."
Kyllästyn jo tupakkaan niin tumppaan sen katonreunaan vielä kun siitä olisi ollut jonkin verran jäljellä - sitten tökkään sen etusormella kaiteelta alas, tippuu näköjään jonkun parvekkeelle.
"Missäköhän vaiheessa joku kukkahatutäti tulee kitiseen että sen parveketta roskataan", sanon aika välinpitämättömästi tuijottaen parveketta.
"Jos tulis niin vois tiputtaa sen päähän pari lumipalloa."

_________________

Sasu

"No niin no. Mutta yritetäänkö me tässä muka normaaleita olla?" Se ei ainakaan. Ei sillä, että minäkään haluaisin seinään sulautua tai muuta hölynpölyä, mutta viiksinainen vasta hyppääkin silmille kaikki rimpsuineen ja koruineen. Vai että Ässä? No, enpä minä odottanutkaan mitään tylsän normaalia nimeä.
"Samoin", naurahdan, koska eihän Ässä ollenkaan huono nimi ole. Tuskin nainen numeropalvelusta sillä nimellä löytyisi, mutta kuka tässä mitään numeroa onkaan hakemassa. Ja sitäpaitsi Ässä varmaan antaisi numeronsa ilman suurempia suostutteluja jos nyt tarve olisikin.
"Kyllä ne aika suorassa on", vakuutan viiksistä. "Ja mistäs sitä tietää, jos vinoista viiksistä tulis vaikka joku ilmiö."
Seuraan katseellani Ässän heittämää tupakantumppia, ja hymähdän naisen sanoille.
"Kokeillaanko?" ehdotan, puristan lumesta hataran pallon ja nakkaan sen parvekkeelle.
"Hillutko sä useinkin pitkin kattoja vaanimassa ihmisiä, että pääsisit heittelemään kamaa niitten niskaan?" kysyn ihan uteliaisuudesta.

_________________

Sinikuunlilja

"Lol, ei hitossa", tokaisen, "normaalit ihmiset on ihan hiton tylsiä. Aikuiset on tylsiä."
Hymähdän tyytyväisesti kun poika vakuuttaa viiksieni olevan suorassa.
"Totta. Tosin musta tuntuu että ihmiset ei yleisestiottaen taida olla kauheen innostuneita mun ulkoisesta olemuksestani. Tosin eipä se mua haittaa hittoakaan jos niillä ei ole mielikuvitusta, oma on häviönsä."

Virnistän kun poika heittää lumipallon parvekkeelle.
"Kyllä se varmasti kohta tulee jos on kotona.. voidaanhan me nakata tosta mun pinosta noita enemmänkin alas", ehdotan ja otan sitten itselleni kaiteelle jonkun viitisen lumipalloa viereisestä kasasta.
"No pitäähä sitä jotai viihdykettä keksiä elämään.. tuli tänään sellanen fiilis. Tyrkkäsin kerran yhden tyypin jokeen kanssa eikä se oikeen tykänny. Teen asioita aika pitkälti silleen fiilispohjalta, ne on silleen parhaita", selitän pojalle, "sitä paitsi on hiton hauskaa kun muut ihmiset alkaa huutamaan ja rähjäämään kun niitä alkaa vituttaa."
Tiputan ensin yhden lumipallon parvekkeelle, sitten toisen, kolmannen...

_________________

Sasu

Kohotan kulmiani Ässälle.
"No et säkään ihan kymmentä taida olla", tokaisen vastaukseksi. Ei se kyllä mikään normiaikuinenkaan ole, mutta kuitenkin. Ainakin se tarttuu ideaan hermostuttaa parvekkeen omistaja huutamispisteeseen. Nousen hakemaan lumipallokasasta niin paljon kuin saan istumapaikalleni kerralla kannettua, ja samalla nauran Ässän kertomukselle jokeen tuupatusta tyypistä.
"Fiilispohja on ihan paras, pakko myöntää. Ja ihmisten ärsyttäminen on hauskaa. Vähemmän lumisilla keleillä on kiva, kun voi huutamiseen kyllästyttyään vaan hypätä laudalle ja kadota", tuumaan viskatessani ensimmäisen pallon ensin komeasti ylös, jolloin se putoaa parvekkeelle mahdollisimman korkealta ja lässähtää mahdollisimman tasaiseksi. Muut seuraavat perässä, ja saattaapa yksi osua ikkunaankin, kun kierrettä tulee vähän liikaa.

Eikä muuten kestä kauaakaan, kun joku rämäyttää parvekkeen oven auki, ja varsin harteikas mieshenkilö astuu ulos juuri parahiksi saadakseen oikein höttöisen lumipallon suoraan kaljuun päähänsä. Pallo tietysti hajoaa ja iso osa lumesta varmaan päätyy miehen paidankauluksen sisälle, ja sekös vain lisää kierroksia entisestään.
"Mitä helvettiä te oikein kuvittelette tekevänne siellä? Onko tämä teistä muka hauskaa? Mitä te oikein pelleilette siellä?" Blah blah, ilkivaltaa ja vahingontekoa ja sitä rataa, mutta kutakuinkin puolivälissä ensimmäistä lausetta minä olen jo vetäytynyt miehen näkymättömiin keskemmälle kattoa. Äijä jatkaa raivoamistaan, ja taitaa uhata kutsuvansa poliisitkin paikalle.
"Pitäisiköhän liueta?" tuumaan. Edellinen kohtaamiseni poliisin kanssa ei ollut kovin miellyttävä, ja Katrina saa kyllä kuulla siitä vielä monta kertaa. En minä nyt ihan vapaaehtoisesti poliisiautoon mennyt.
"Jostain puistosta voisi löytyä enemmän maaleja", tuumaan välittämättä ollenkaan miehestä, joka ei ilmeisesti aio hiljentyä lainkaan. En ihmettelisi, jos se kohta kiipeäisi parvekkeensa kautta katolle läksyttämään meitä.

_________________

Sinikuunlilja


Tuhahdan pojan sanoille.
"No jaa, oli fyysinen ikä mitä tahansa niin mikskään helvetin aikuiseks mä en todellakaan rupea", sanon yksoikoisesti.
Zimikin nappaa lumipalloja ja minä tipautan viimeiset omistani parvekkeelle. Nappaan vielä muutaman pinon päältä siihen laidalle odottamaan sillä välin kun Zimi viskelisi omat lumipallonsa alas.
"Kerrankin sentään joku jolla on elämänasenne kohdillaan", totean virnistäen pahanilkisesti samalla kun katson miten poika tiputtelee lumipalloja parvekkeelle.

Ja PLÄTS.
Ei sieltä tullutkaan kukkahattutätiä vaan iso kaljupää joka alkaa kitistä - ihan kuten arvata saattoi.
"No miltä näyttää puupää, ootko kuullut ennen lumipesusta?" tokaisen takaisin kun se kysyy mitä helvettiä me oikein tehdään. Sitten se räpättää minkä ehtii ja miehen näkymättömiin vetäytynyt Zimi kysyy josko pitäisi liueta. Nojaan itsekin taaksepäin niin ettei mies näkisi minua silintereineni.
"Vois olla ideaa", vastaan samalla kun poika jatkaa että jossai puistossa voisi olla enemmän maaleja.
"Mennään sit jonnekin sellaseen. Oota vähän, kohta pitää sit lähtee varmaan aika hemmetin vikkelään. Mut en haluu haaskata kaikkia hyviä valmiikstehtyjä palloja", totean pojalle, ottaen pinosta vielä varmaan kymmenkunta palloa reunalle.
"Kolmosella kipastaan vähän äkkiä portaille ja pois, okei?" jatkan poikaan vilkaisten. Mies valittaa edelleen.
"Yks.."
"Kaks.."
"Kolme!"
Vedän toisella kädellä siistiin riviin asettamani pallot alas reunalta yhdellä sulavalla kädenheilautuksella.
"Toivottavasti pesu virkistää! Au revoir!"

_________________

Sasu

Hyvä asenne kai tuokin, vaikka mietinkin mistä Mikämikä-maasta Ässä on oikein karannut. No, kukin tyylillään ja niin edelleen.
"No mutta tottahan mulla", virnistän takaisin. Ässän ikää on kyllä melkein mahdotonta arvioida, mutta reilusti meillä on ikäeroa. Siitä huolimatta se on kyllä harvinaisen siisti tyyppi.

Häviäminen kuvioista kuulostaa Ässästäkin ilmeisesti asialliselta, mutta sen sanat saavat silti minut kohottamaan kulmiani. Kun naisen aikeet valkenevat minulle, virnistän leveästi ja valmistaudun juoksemaan.
"Loistoidea", tokaisen virnuillen.

Ja sitten pinkaisenkin portaille nauraen mennessäni pilkallisesti äijän pärskinnälle, eikä portaiden liukkaus ja lumisuus ainakaan hidasta. Hiukan ehkä meinaa lipsua, ja viimeiset kolme tai neljä porrasta hyppään kokonaan yli, mutta nenilleni en kaadu kertaakaan ja maassa matka jatkuukin ihan yhtä vikkelästi kohti sitä puolta kerrostalosta, josta valittajaäijä ei meitä näe.
"Satutko tietämään yhtään puistoa tässä vieressä?" kysäisen Ässältä, josko se vaikka olisi perehtyneempi asiaan kuin minä. Kyllähän minäkin täällä hillun, mutta lähinnä sataman alueella.

_________________

Sinikuunlilja


Nauran räkäisesti kun äijä huutaa ja kiroaa ja pärskii. Juoksen Zimin perässä minkä kerkiän, katon poikki ja portaille ja hyppään itsekin viimeisimmät alas koska turha niitä on alkaa yksitellen kiivetä.
Ukon huuto kuuluu edelleen jostain toiselta puolen taloa ja en voi estää virnettä hiipimästä jälleen kasvoilleni.
"Ööömmm hetkonen, yks kortteli suoraan, kaks vasemmalle ja siitä autiotalon ohi niin jossain siellämain tais olla yks. Ellen ihan väärin muista, mut hei, kannattaa sitä kokeilla. Jos ei muuta niin autiotalosta löytyy varmasti jotai metkaa. En oo viel kerinny käyä siellä."
"Kannattaa varmaan aika liukkaasti, musta tuntuu että se äijä saatto hyvinki soittaa jonneki", totean kun huuto on lakannut ja lähden harppomaan maihareissani sukkelasti eteenpäin lumi niiden alla narskuen. Samalla muistan että hattuni taitaa olla vielä aika valkea lumipallojen jäljiltä, otan sen päästäni ja alan pyyhkiä lunta hihaani.

_________________

Sasu


"Yks suoraan, kaks vasemmalle, autiotalon ohi. Right, selkis", toistan perässä ja saatanpa minäkin olla joskus nähnyt siellä jonkun puistontapaisen. Jos siellä olisi riittävästi ihmisiä ja lunta ja puistonpenkkejä ja muuta oheissälää, saisi siellä aikaan monta hyvää väijytystä.
"Se voi olla", naurahdan ja tulen siihen tulokseen, että Ässä on tosiaan melkoisesti minua pidempi, ja että saan harppoa ihan tosisani reippaasti, että pysyisin mukana. Katsahdan sitä sivusilmällä, ja mieleeni juolahtaa, että näytämme varmaan aika huvittavilta. Silinteri vain lisää Ässän pituutta, eikä hän muutenkaan ole se kaikkein huomaamattomin ilmestys, ja sitten olen minä marssimassa hänen vierellään, vaikka tämä alkaakin olla melkein puolijuoksua.
"Vaikka tosin", arvelen huvittuneena, "jos se äijä yrittää kuvailla, miltä sä näytit, kytät ei kyllä usko sitä."

Jaaaa vasemmalle. Tällä puolen kerrostaloa menee jopa yksi auto, ja ehdinpä nähdä jonkun kantapäiden katoavan hyvää vauhtia kulman taakse. Ihan kuin ihmiset muka olisivat töissä tai koulussa tai kuka missäkin. Plääh.

_________________

Sinikuunlilja


Zimi on samaa mieltä siitä että äksy herrashenkilö on saattanut hyvinkin soitella ikävästi jonnekin - poliisille varmaan.
"Aina ihmiset on soittamassa niitä saamarin poliiseja joka pikkujuttuun", totean sitten välikommenttina. Niin, ei jengissäkään poliiseja juurikaan arvostettu... Henkilökohtaisesti en ollut ikinä arvostanut muita näitä piipaa-autojen väkeä juurikaan kuin ambulansseja.
Zimi kai seuraa perässä, ja ensin käännän päätä oikealle kun Zimi sanoo jotain, mutta enhän minä saamari sitä näe. Joudunkin kääntämään päätäni ihan liioitellun paljon mutta virnistän sen sanoihin. Jos se ei ollut aikaisemmin huomannut rakasta hieman pahoinpideltyä silmääni niin nyt varmaan huomasi, mutta no jaa.
"Se voi olla, ihmisillä tuntuu yleisesti jostain syystä olevan käsitys että olen jotenkin kummallinen", totean hieman hartioitani kohauttaen ja alan sitten vihellellä huolettomasti ja kulkea hieman hypähdellen eteenpäin kädet siististi selän takana.

Vasemmalle.. Eipä turhan paljon ihmisiä ole liikenteessä tähän aikaan. Minullakin kyllä olisi tänään vissiin ollut töitä mutta ei huvittanut mennä. Kyllä loppuviikosta sitten.
"Eiks tähän aikaan oikeesti oo ketään liikkeellä?" sanon tuhahtaen vähän turhautuneesti. No yksi auto ajaa ohi sentän, voi wau.

[lumipallojäädytys]

_________________

Sasu


"No älä", tuhahdan vastaukseksi. Heti kun vähän jotain sattuu tai joku kävelee spraymaalipurkki kädessä kutsutaan puolet kaupungin kytistä paikalle. Joku kerta niitten helkkarien idioottien auto saa vielä tehdä lähempää tuttavuutta mainitun maalin kanssa...
Irvistän Ässälle lyhyesti, kun se niin suurieleisesti kääntyy katsomaan minua alaspäin, mutta ei virne kauaa poissa pysy. Siitäkään huolimatta, että totean naisen silmässä näköjään olevan jotain vikaa.
"Ei kai", naurahdan huvittuneen ironisesti ja saankin harppoa taas aavistuksen ripeämmin Ässän alkaessa hypähdellä pitkin katua. Kohautan olkiani tämän sanoille.
"Puistossa on ehkä kaikki mummelit ja koirankusettajat", tuumaan. "Ja hullut lenkkeilijät. Mikä hitto ihmisen ajaa juoksemaan ties missä paskasäässä, jos ei ole pakko? Kyllähän mäkin juoksen ympäriinsä puoliksi ammatikseni, mutta yleensä lähinnä välttääkseni seinään niittaamisen tai murtuneita luita tai jotain muuta hauskaa."
Kesällä on sentään lauta alla. Harvemmin mä mitenkään huvin ja urheilun vuoksi juoksen.
"Mitä sun naamalle muuten on käyny?"
No niin, just näin kauan onnistuin olemaan kysymättä. Mutta onko sillä jotain väliä, kysynkö vai enkö? Ässä on jumalauta aikuinen akka, tuskin se alkaisi parkumaan. Eikun oho, ei se ollutkaan 'aikuinen' - mutta you get the point, jos se on sitä mieltä ettei kuulu mulle niin sanokoot sitten niin.

_________________

Sinikuunlilja

Pojuparalla taitaa olla kova työ pysy perässäni kun hyppelehdin eteenpäin pitkine jalkoineni. En tosin jaksa silti oikeastaan hidastaa, eiköhän noin vikkelä tapaus kuin Zimi pysyisi vauhdissa vaikka vähän näkisi vaivaakin.

Toinen mainitsee mummoista ja koirankusettajist.
"Joo oot varmaan oikeassa. Kaipa ne kaikki parveilee siellä sit ku sillit purkissa", tuumaan ääneen samalla kun pikkumerimies selittää hulluista lenkkeilijöistä.
"Niillä on varmaan päässä joku hemmetin ruuvi vähän vinksallaan väärään suuntaan", tokaisen, "en mäkään ole kertaakaan eläessäni käynyt millään helvetin ihanalla hikilenkillä ällöissä trikoissa saattamassa itteeni ihan kuolioon - paljon hauskempaakin tekemistä löytyy aika hitoikseen."

Autiotalo lähenee pikkuhiljaa. Äkkiä Zimi-poju kysäisee mitä naamalleni on käynyt ja lopetan hyppelehdinnän saman tien. Kurtistan kulmiani, puren hetken huultani ja käännyn sitten katsomaan poikaa. Näähh minä sille jaksa edes valehdella, poju vaikutti letkeältä seuralta. Sitä paitsi mikä saisi merirosvon kuulostamaan hurjemmalta kuin sokeutunut silmä?
"Jotain helvetin happoa, en tiiä sen tarkemmin mitä kun siinä oli vähän tilanne päällä sillo", totean huolettoman kuuloisena ja irvistän, kääntäen katseeni pois pojasta.
"En mä nää mun oikeella silmällä mitään nykysillään. Mut en oikeen jaksa välittää kun toinen pelaa ihan moitteetta."

_________________

Sasu

Otan vaistomaisen askeleen sivulle, kun Ässä yhtäkkiä lopettaakin loikkimisen ja kurtistelee kulmiaan. En mä nyt ihan varsinaisesti odottanut, ettäkö se turpiin vetäisi kun uskaltauduin kysymään, mutta aina parempi olla varovainen. Katson silti takaisin, uteliaana, ja kohotan kulmiani Ässän vastatessa. Vähän tilanne päällä? No voin kuvitella. Nostan käden oikean silmän peitoksi ja siristän vasenta.
"No mitäs sitä kahdella silmällä kun näyttää ne lumipallot osuvan yhdelläkin tähdätessä", totean sitten virnistäen ja tungen käden takaisin takintaskuun.
"Mutta yhtä juttua mä en tajua", totean ja virnistän ilkikurisesti. "Mikset sä käytä jotain siistiä silmälappua tai jotain? Eikös se sopis hyvin merirosvolle?"

Ja siellähän se autiotalokin näyttää pönöttävän, ei ole kasvattanut jalkoja ja lähtenyt juoksemaan. Miltei tylsää. Vaikka mistäs sitä tietää, mitä narkkareita sieltä sisältä löytäisi.

_________________

Sinikuunlilja

"Niinpä, niinpä", sanon nyökytellen Zimille. Kun tähtäys onnistuu yhdelläkin niin mitäpä sitä toista itkeskelemään. Olis voinut silloin käydä pahemminkin mutta se siitä, toinen silmä toimi edelleen.
Kun toinen sitten toteaa miksen käytä silmälappua, kohotan kulmiani.
"Ei oo tullut jotenki ennen ajateltua, hitto soikoon", tokaisen, "täytyykin investoida hienoon silmälappuun seuraavaks." Naureskelen itsekseni vähän sanojeni päälle, sehän se olikin kerrassaan loistava idea.
Sitten alan viheltelemään itsekseni ja vähän hyppelehtimään taas.

"Haaa tossahan se autiotalon mokoma nököttää", hihkaisen kun huomaan sen.
"Käydäänkö vilkasee?" jatkan ilkikurisesti virnistäen Zimiin vilkaisten.
"Sit voidaan sen päälle käydä lumipesemässä parit koirankusettajat."

_________________

Sasu


Naurahdan. Vai ei ole tullut mieleen?
"No, voit kiittää minua loistavasta ideasta", virnistän.

Kuuntelen hetken Ässän viheltelyä huvittuneena, mutta sitten autiotalo vie kunnolla sekä hänen että minun huomioni. Kohautan olkiani ja virnistän uudelleen.
"Voishan sitä käydä, ties mitä jännää sitä löytää."
Hökkeli näyttää kyllä varsin luontaantyöntävältä. Jos nyt olisi yö, olisin liikkeellä yksin ja olisin kuullut enemmänkin juttuja hulluista nisteistä jotka talossa majailevat, olisin saattanut harkita kahdesti.
Ei se sitä tarkoita, ettenkö olisi joka tapauksessa lopulta mennyt, mutta olisinpahan ainakin harkinnut.

Aamulla satanut lumi on peittänyt suuren osan kadulta talolle menevistä jäljistä miltei kokonaan, mutta tuskinpa se meitä hidastaa. Ei tässä ainakaan suunnistusongelmia pitäisi olla. Kaksikerroksinen talo on lunta vasten melko synkkä ilmestys, vaikka sen katolle onkin ehtinyt lunta kerääntymään jonkin verran.
"Mistäs ikkunasta kiivetään? Vai ollaanko oikein fancyja ja mennään sisään ovesta?" kyselen ottaessani pari tunnustelevaa askelta kadulta lumihankeen, joka tuntuu välittömästi löytävän tiensä kenkieni sisälle.

_________________

Sinikuunlilja

Vaikuttaa paikka ainakin hiukkasen kiinnostavan pojankloppiakin, itse olen ihan haltioissani. Tokihan tällaiset autiotalon rämät piti käydä tonkimassa! Tosin toki jos tietäisi mitä kaikkea minäkin olin aikoinaan tehnyt voisi luulla että harkitsisin kahdesti autiotaloja sun muita mutta nääähh. Sitä paitsi nyt oli päivä, korkeintaan sieltä varmaan löytyisi joku pummi kuorsaamassa.

Talo on kyllä sen näköinen että tuntuu kuinka sen homeisuuden voisi melkein haistaa kadulle asti. Virne ei kuitenkaan suinkaan katoa kasvoiltani yhtään mihinkään.
"Paskat ovista, etitään joku kiva ikkuna", tokaisen samalla kun mittailen katseellani ikkunoita ja lähden kulkemaan hangessa maihareillani kohti talon nurkkaa.
"Jos täällä päätysivulla olis kiva ikkuna niin sais vähän rauhemmassa kiivettyä ilman että tulee kukaan turhaan tuijottelemaan", mutisen kävellessäni.

_________________

Sasu


Hyvähän tuon on tuossa harppoa pitkine jalkoineen. Mutta en minäkään pahasti jälkeen jää, vaikka lumihangessa loikkiminen miltei työstä käykin. Päätysivu kuulostaa ihan hyvältä. Eikös talojen päädyssä nyt yleensä ole ikkunoita? Niin näyttää olevan tässäkin rotiskossa, ja lasikin on kätevästi jo valmiiksi lyöty sisään. Itseasiassa näyttää jopa siltä, että joku on aikaisemminkin kiivennyt sisälle tästä nimenomaisesta ikkunasta. Se ei ole edes ylivoimaisen korkealla. Tunnustelen ikkunan reunaa terävän lasin varalta ja vilkaisen Ässää.
"Sisään sitten vaan", totean ja muitta mutkitta kipuan ikkunasta sisään. Joku itsepintaisesti ikkunankarmiin takertunut lasinpala vähän raapaisee takinhihaa, mutta muuten selviän sisäpuolelle varsin näppärästi.

Otan muutaman askeleen keskemmälle huonetta, jotta Ässäkin pääsisi sisään. Lasinsirut narskuvat kenkieni alla Ilma on vähintään yhtä kylmää kuin ulkonakin, mutta sisällä on paljon hämärämpää. Siristelen silmiäni lumen kirkkauden jäljiltä ja mietin, mikähän huone tämä on mahtanut olla. Ainakin huone näytti siltä, että sieltä oli viety kaikki, mikä suinkin irti on lähtenyt - mukaanlukien osa lattialaudoista. Kierrän lattiassa olevan kolon ja potkaisen tyhjää pulloa.
"Hiljasta on."

_________________

Sinikuunlilja


Päädyssä on kuin onkin ikkuna joka on kuin meitä varten jo mukavasti potkittukin sisään. Suupieleni nykii kun katson sitä, ja ennen kuin kerkeän kuin vilkaista missä pojankloppi on, hän on jo kammennut itsensä ikkunasta sisään. Pojalla oli tyyliä, täytyy myöntää - ei turhia aikaillut niinkuin ihmiset yleensä. Liukas kuin makrilli.

Kapuan varsin huoletta kietaisuhameineni myös ikkunasta, joskin minun täytyy kumartua mennessäni niin että silinteri kierii lattialle - ja krumeluureja asussani on sen verran että lasi meinaa muutaman kerran tarttua kiinni, mutta en anna sen pahemmin häiritä.
Saatuani jalkani tukevasti varsin laholle lattialle kumarrun noukkimaan silinterini.
"Hatunperkele putos", mutisen itsekseni ja pyyhin jälleen kerran silinteriä takinhihaani ennen kuin asetan sen takaisin päähäni.

Yritän totutella hämärään samalla kun Zimi toteaa että on hiljaista.
"Joo. Aika masentavaa sinänsä, melkein ootin et kompastuttais heti ikkunan alla nukkuvaan pummiin tai jotai", tokaisen ja lähden sitten kävelemään painavien kenkien askelet kumisten kulkemaan huoneen poikki.
"Aika helvetin saastasta täällä ainakin on, mikäköhän huone tääki ennen ollu", hymähdän tuijotellessani ohimennessäni spraymaalattuja seiniä ja suttuisia lattioita joilta löytyy enemmänkin kaikkea ryönää jos jää tarkkailemaan. Muutama kuolleen torakan näköinenkin otus.
"Eikö täällä muka oo ees yhtään ylikasvaneita verenhimoisia rottia?" puuskahdan lähes tylsistyneesti kun raotan huoneen melkein saranoiltaan olevaa ovea ja lähden sitä seuraavaan käytävään.

_________________

Sasu


"No täytyykö sitä pitää tollasta lumipallomaalia päässään", kuittaan virnuillen Ässän kirotessa pudonnutta hattuaan. Silmätkin alkavat pikkuhiljaa tottua kevyeen hämärään, mutta täällä nyt onkin pari-kolme ikkunaa valaisemassa.
"Ehkä täältä vielä joku nisti hyppää kulman takaa kimppuun puukko ojossa", arvelen hilpeästi tarkastellessani seinien graffiteja. Ainakaan parilla silmäyksellä en bongaa tuttuja tageja. Ässän mietintöihin huoneen tarkoituksesta. en vastaa mitään, mutta maininta verenhimoisista rotista saa minut naurahtamaan.
"Ehkä ne odottaa oikeeta hetkeä hyökätä", tuumaan ja seuraan Ässää tämän harppoessa ulos huoneen ovesta. Ikkunoista peräämme kiiruhtaa kylmä tuulenpuuska, joka pörröttää hiuksiani kevyesti.
"Tänne pitäis tulla jonkun kummituksia pelkäävän kanssa. Sais hyvät naurut, jos ei muuta", totean huvittuneesti.

Kuten arvelin, käytävä on vähän huonetta pimeämpi. Marssin Ässän vierellä ja raotan heti ensimmäistä kohdalle osuvaa ovea.
"Hyi helvetti", puuskahdan ja astahdan taaemmas. Pieni, ikkunaton huone on kai joskus ollut vessa - ainakin se haisee lähinnä paskalta ja kissankuselta. Pönttö tosin on pistetty palasiksi, kuten kaikki muukin.
"Joo jos mentäis vaan eteenpäin." Minäkään en ole niin utelias, ettäkö haluaisin astua tuonne jalallanikaan.

_________________

Sinikuunlilja

"No totta hitossa pitää", vastaan Zimille ja irvistän nenääni nyrpistäen, "se tekee kokonaisuudesta täydellisen."
Kun pojankloppi silmäilee ympärilleen ja puhuu puukottajanististä, silmissäni syttyy innostuksen pilke.
"Toivottavasti, sitä mä just kaipaisin!" hihkaisen innostuneesti ja lähden reippain askelin peremmälle. Tule, tule, pikku nisti, tule leikkimään.

Käytävällä on vähän pimeämpää ja meinaan innostua oikein lisää. Voi kumpa jostain vielä löytyisi jotain oikein jännää tai karmivaa. Zimi raottaa ensimmäistä vastaantulevaa ovea mutta sulkee sen nopeasti ja varsin miellyttävästi vanhalta kuolleelta pummilta haiseva lemu tunkeutuu käytävään.
"Selvä pyy", vastaan vilkaistua itsekin ovenraosta haisevaa loukkoa joka oli joskus vessa.
"Mites ois yläkertaan?" tokaisen vilkaisten kohdalle osuvaa lahon näköistä portaikkoa. "Täs edempänä kyllä on kai joku keittiökin ja ehkä viel joku huone."

Ässä ja Zimi jäivät jatkamaan toilailuja. Peli on keskeytetty pelaajien yhteisestä sopimuksesta.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron