Tänään on 18 Tammi 2019, 15:28


Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodessa

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.
  • Kirjoittaja
  • Viesti
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 00:26

Ana vaikutti täysin normaalille, huolettomalle itselleen ja minä kavensin silmiäni ja pudistelin päätäni huvittuneena samaan aikaan. Se kysyi jotain sipseistä ja katsoin sitä vähän aikaa. Käsittämätöntä. Miten helvetissä se söi noin paljon?
"Punaviinikaapissa", mumisin. Siellä oli tasan yksi pullo punaviiniä, ollut jo kauan, koska en suuremmin välittänyt siitä. En antanut miehelle sen kummemmin selitystä missä kaappi oli, saisi etsiä aivan vapaasti itse.

Lopulta olin tyytyväinen piparien määrään kipossani, jonka kansi meni juuri ja juuri kiinni ja kävin sitten hakemassa astiakaapista toisen kipon. Sille kannen löytäminen sujui paljon sulavammin ja kumosin loput piparit siihen tyytyväisenä. Seisoskelin hetken aikaa vain paikallani, katselin seuralaistani ja mietin, miten aina onnistuin saamaan itseni näin outoihin tilanteisiin.

Lopulta huokaisin, otin toisen kipon käteeni ja työnsin sen jauhokaappiini. Toisen jätin keittiönpöydälle, Ana saisi sen aamulla mukaansa. Hain jääkaapista itselleni uuden oluen, vanha oli varmaan jossain lämpenemässä enkä välittänyt löytää sitä nyt.
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 848
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 00:42

Irwin sanoo sipsien olevan punaviinikaapissa ja hihkaisen ilahtuneesti.
"Sinulta kyllä tosiaankin löytyy kaikki", sanon hyvilläni ja astellessani miehen ohi etsimään oikeaa kaappia sipaisen ohimennen hänen päälakeaan ikäänkuin kiitollisena. Oli hän kyllä aika hujoppi, ja minäkin sentään olin aika normaalimittainen mieheksi. No, kai sitä piti viikingillä olla kokoa ja näköä.

Mietiskellen auon kaappien ovia yllättävän ripeästi, viina sai minusta usein vauhdikkaan. Löydettyäni kaapin jossa oli yksi surullinen punaviinipullo, otan hyvilläni sipsipussin ja löydän dippiäkin vierestä. Ja olisipahan punaviiniäkin vielä varalla jos oikein innostuisi, sikäli kuin tästä enää paljon enempää oli mahdollista innostua.
Elättelen suurta toivoa josko miehen loputtomista tavaravarastoista löytyisi jääkaapista kermaviiliä, ja toden totta, siellähän yksi purkki oli kuin odottamassa minua. Sekoitan jauheen salamana kermaviiliin ja tungen sen jääkaappiin maustumaan. Sipsipussin avaan poksahtaen ja etsin sitten kulhon kaapista johon kippaan suunnilleen puolet sipsipussista.
"Nälkä iskee näemmä about kerran viikossa kunnolla", tuumaan mietteliäänä samalla kun istahdan hetkeksi pöydän ääreen ja nappaan muutaman sipsin. Hörppään loput viinajuomastani perään ja nojaan tyytyväisen oloisena tuolini selkänojaan.
"Onko kaikki hyvin?" tuumaan sitten miestä pää kallellani katsellen.
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 00:48

Ana vaikutti onnelliselle vastauksestani sipseistä ja hilpaisi kaivelemaan kaappejani. Tunsin sen koskettavan päätäni jossain välissä, mutta olin ihan liian slaagin tarpeessa muutenkin, että olisin enää jaksanut välittää. Istuuduin pöydän ääreen katselemaan miehen touhuja ja join samalla oluestani hitaasti. Se pirulainen löysi jopa kermaviilini, jonka olin unohtanut täysin kaapin perälle. Ilmeisesti siinä oli vielä päiväystä, tai mistäpä minä sitäkään tiesin, tuskinpa mies oli paljon kantta katsellut.

Sen puhuessa nälästään hymähdin hieman. "Entä jos alat pitää vaikka hälytystä puhelimessa aina kun pitäisi syödä?"

Se saattaisi ainakin helpottaa tuon laihan olemuksen kanssa, näin nopeasti ajatellen. Silmäsin sipsikuppia arvioivasti kuullessani miehen kysyvän oliko kaikki hyvin ja katseeni napsahti mieheen.
"Tietysti", vastasin. "En vain muista..."
Mietin mitä sanoisin kuulostamatta niin oudolta. Milloin joku olisi halannut minua? Yh. Onneton vanha mies.
"Siitä on vain kauan kun talossani olisi viimeksi ollut näin paljon elämää", korjasin itseäni ja katselin miestä merkitsevästi.
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 848
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 00:57

Kun Irwin kysyy jos rupeaisin pitämään puhelimessä hälytystä syömisen varalle, kohautan hartioitani.
"Todennäköisesti sammuttaisin sen vain ja unohtaisin saman tien", tuumaan.
"Kai minä tarvitsisin jonkun muistuttamaan tai tunkemaan sen ruokalautasen väkisin eteen", jatkan mietteliäästi, "äiti sentään huolehti siitä. Veljen muutettua pois vietin aikani mielummin ulkosalla väärässä seurassa ja sen jälkeen en varmaan enää olekaan kunnolla syönyt. Siis mitä, yhteentoista vuoteen? Ehkä se vähän näkyy olemuksesta." Vilkaisen hieman mietteliäästi itseäni Irwinin yli-isoissa vaatteissa ja minua rupeaa huvittamaan lähennä kun katselen niitä ylläni.

Irwin vaikuttaa hieman vaikealta, tai jokin hänen olemuksessaan joka tapauksessa oli hieman poikkeavaa. Kuuntelen tarkasti kun hän aloittaa lauseensa ja sanoo jotain muistamisesta. Otan huikan olutta ja kun mies sitten sanoo että on kauan aikaa kun hänen asunnossaan on ollut näin paljon elämää, hymyilen.
"No voin mä tulla toistenkin käymään", tuumaan ja lasken oluttölkkini pöydälle.
"Ehkä tarviisit jonkun muun eläimen noiden ulkona heilujien lisäksi? Kissa vaikka. Tai koira. Semmoinen iso ja karvainen niinkuin sä", tuumaan sitten.
"Joku eläin ois kiva", sanon mietteliäästi, "mä vaan en taida elää tarpeeks tasapainoista elämää sellaisesta huolehtiakseni."
Otan muutaman sipsin ja kulautan loput oluestani.
"Meen tupakalle. Tuutko mukaan? Siellä on upee keli."
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 01:04

Kuuntelin miehen höpötystä syömisrituaaleista ja huolehtimisesta ja olin kerrankin kiitollinen siitä, että se yritti puhua korvani irti. Seurasin sen aasinsiltoja lauseista toiseen ja join oluestani sopiviin väleihin, kunnes se totesi "No voin mä tulla toistenkin käymään".
En minä voinut tuohon sanoa yhtään mitään, joten nyökkäsin vain ja sitten mentiinkin jo koira-aiheeseen. Olin kyllä miettinyt jonkun sellaisen eläimen ottamista, paimentava tai vahtiva koira olisi paikallaan. Kissakin kävisi.

En todellakaan kerennyt saada sanaa väliin, kun mies oli jo menossa ulos. Katsahdin pimeyteen ja sitten mieheen miettien, mikä siihen nyt oli iskenyt.
"Hyvä on", vastasin ja nousin ylös. Join miehen esimerkkiä seuraten olueni pois ja kävelin sitten eteiseen. Työnsin jalkani johonkin kenkiin, nappasin takin naulakosta päälleni ja laskin hiukseni nutturalta kokonaan auki. Ne sentään lämmittivät niskaa ja noin muutenkin.

Ana varmaan rymistelisi perässä, joten avasin ulko-oven ja astuin ulos kirpeään pakkaseen, joka huursi lasitukset ja sai hangen kimmeltämään. Hetken aikaa vain seisoin paikallani ja hengitin.
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 848
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 01:16

Irwin vaikuttaa hukkuvan puhetulvaani mutta se ei minua pahemmin häiritse. Mies juo myös oluensa tyhjäksi ja hetken mietin uusien ottamista, sitten totean itsekseni että ehkä yksi happihyppy ilman lasia voisi olla terveellistä, kestäköön vain viisi minuuttia.
Mies astelee eteiseen ja kaivettuani tupakkani esille luistelen villasukkineni hänen peräänsä. Heitän takin niskaani ja maiharit mitnekuten jalkaani, astuen sitten raikkaaseen pakkasilmaan.

Mies seisoo pimeällä kuistilla yllättävän maalauksellisesti pitkät hiukset auki ja minua huvittaa hieman.
"Tauluako varten harjoittelet?" kysäisen samalla kun sytytän tupakkani. Katselen pilvettömälle tähtitaivaalle hyvilläni ja imaisen henkoset tupakastani. Sitten tarjoan röökiä miehen suuntaan.
"Haluatko?"
En tiennyt yhtään polttiko mies koskaan, edes humalassa, mutta olihan se ihan kohteliasta tarjota.
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 01:21

Ana ei todellakaan ikinä säästellyt sanoissaan missään tilanteessa. Käänsin päätäni katsoakseni sitä ja kohotin kulmaani.
"Mitä?" kysyin vähän hämmentyneenä. Taulua? Sehän se olisikin näky, jos täällä joku maalari olisi hangessa kyyhöttämässä vain odottamassa sitä, että lompsisin ulos talosta. Hetken kuluttua Ana kysyi haluaisinko tupakan ja todellakin puntaroin kysymystä vähän aikaa.

Minulla ei ollut mitään tietoa halusinko, mutta lopulta nyökkäsin, otin savukkeen miehen sormista ja silmäsin sitä epäluuloisena. Olin polttanut sikarin valmistuessani asesepäksi, mutta en kai sen jälkeen. Jestas. Siitäkin oli niin kauan, että Ana oli varmaan ollut vaipoissa silloin.
Yritin karistaa ajatuksen mahdollisimman hyvin päästäni ja imaisin parit savut ennen kuin ojensin röökin takaisin miehelle.
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 848
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 18:40

Irwin vaikuttaa hetken miettivän haluaako hän polttaa vai ei, mutta ottaa lopulta savukkeen nyökkäyksen kera. Minä vilkaisen talviselle tähtitaivaalle ja tokkuraisen humalankin läpi se näyttää hyvinkin kauniilta ja tuntuu mukavan kirpeältä humalan lämmittämällä iholla.
Mies ojentaa kohta tupakan takaisin minulle ja vedän savut.
"Ootko ikinä harkinnut asumista muualla kuin korvessa?" kysäisen. En kyllä osaisi kuvitella miestä kerrostaloasuntoon ahtautuneena. Mutta kai tällainenkin eläminen maksoi kiitettävästi.
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 18:44

Ana oli hiljaa ja antoi minulle aikaa ajatella. Lopulta se kuitenkin esitti kysymyksen, kun olin jo puhaltanut savut ulos keuhkoistani ja jatkanut tallini tuijottamista. Siellä paloi yksinäinen valo, se oli ulko-oven yläpuolella oleva pieni hehkulamppu, joka oli päällä yötä päivää vain siksi, etten tappaisi itseäni talikolla pimeässä hapuillessani valokatkaisijaa.

Heräsin hetken kuluttua tajuamaan, että minun pitäisi ehkä vastatakin miehelle. En tosin enää ollut ihan varma, mitä se oli tarkalleen edes kysynyt. Kai jotain muualla asumisesta?
"Enpä oikeastaan", vastasin ja nojauduin kuistinpieleen ristien käteni rinnalleni. Ympärillä oli tyyntä, ei tuulenpuuskaakaan missään. "Tykkään asettua sinne, minne satun menemään."
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 848
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 18:54

Mies tuntuu olevan kovinkin kaukana omissa maailmoissan, joskin hieman epäilin ettei hän ollut aikapäiviin viettänyt näinkään pitkää aikaa kenenkään muun ihmisen seurassa.

Sauhuttelen kaikessa rauhassa kun Irwin sitten lopulta vastaa.
"No sä et kyllä ehkä sopisikaan kerrostaloon tai tunkkaiseen omakotilähiöön", mietin ääneen.
"Mut eikö tämmönen torppa oo kallis hankinta? Toisaalta jos sinne sitten jää niin kai se maksaa itsensä takaisin", sanon ja puhun vieläkin enemmänkin itsekseni kuin varsinaisesti miehelle.
"Oi kun itsekin osais asettua jonnekin", totean ja vilkaisen Irwiniin.
"En oo tainnut asua missään asunnossa kahta vuotta pidempään sen jälkeen kun muutin omilleni", tuumaan ja tumppaan tupakkani, sytyttäen kuitenkin saman tien uuden.
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 18:57

"On se jo maksanutkin", totesin hetken kuluttua. Varsinaisena romuläjänähän minä olin tämän ostanut ja sitä myötä sitten hiljalleen kunnostanut, joten hankintahinta ei varsinaisesti ollut ollut päätä huimaava. Eikä minun palkkatasoni nyt uskomattoman huono ollut silloin, kun vielä armeijan palveluksessa olin. Vilkaisin Anaan vierelläni, joka oli jatkanut puheitaan ja mietin, kasvoivatko jotkut vain tuollaisiksi yksinpuhujiksi. Jokseenkin seurallisiksi.

"Kokeilisit joskus", hymähdin. "Muuta jonnekin korpeen, kyllä sinne väkisin kasvaa kiinni. Varsinkin jos oven edessä on kaksi metriä lunta aamulla odottamassa."
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 848
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 19:24

Kun Irwin kehottaa kokeilemaan torpan ostamista keskeltä metsää, rupean nauramaan mutta savu saa minut sen sijaan yskimään. Pienestä yskänpuuskastani selvittyäni virnistän.
"No, olisihan siinä toki tekemistä päiviin kun yrittäisi selvitä talosta ulos lumikolan kanssa", sanon huvittuneesti.
"Ei kävisi aika tylsäksi varmaan", mietin. Puuhaa tällaisen talon pitämisessä pystyssä oli väkisinkin.
Vilkaisen talon ulko-oven suuntaan.
"Oliko täällä sauna jo ennestään vai ootko rakennuttanut sen?"
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 19:29

"Saisit liikuntaa eikä tarvitsisi salilla käydä", totesin ja katselin pihapiiriäni kunnes Ana kysyi saunastani. Katselin miestä kulma kohollaan.
"Rakensin joo, ei täällä varsinaisesti ollut paljon mitään kun muutin", vastasin miehelle ja muistelin sitäkin aikaa. Hikinen kesä ja kylmä talvi, maalinhaju ja vaikka mikä. Ei ollut ihaninta aikaani ikinä, mutta toisaalta oli ollut ainakin tekemistä. Sen jälkeen tämä hiljainen asuminen oli ollut ihan tervetullutta.
Poissa
Avatar

kujakettu

Ylläpitäjä

  • Viestit: 848
  • Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
  • Paikkakunta: Mli

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 19:55

"No enpä minä käy salilla muutenkaan", tokaisen huvittuneesti ja nostan ruipelokäsiäni ilmaan. Ja siltä kyllä näytinkin.
Mies kertoo rakentaneensa saunan ja että koko paikka oli aika tyhjä hänen muuttaessaan.
"Itsekseskö sä täällä oot nikkaroinut?" kysäisen Irwiniä vilkaisten ja tumppaan tupakkani.
"Tuu, mennään hakemaan uudet oluet. Tai keksimään mihin sitä viinaa voi sekoittaa nyt kun glögi on loppu", tuumaan miehelle. Sää oli mitä mainioin ja hieman houkutti vaikka pyöriä lumihangessa mutta toisaalta seisoskellessa tuli kylmä kun ei ollut edes juomista lämmittämässä eikä takkikaan ollut kiinni.

Astelen kopistellen takaisin eteiseen ja riisun ulkovaatteet, lompsien sitten keittiön puolelle ja siitä mietteliäänä jääkaapin ovelle. Mitähän viinan seuraksi keksisi - vai olisiko olut sittenkin parempi?
Muistan samassa dipin ja totean että eiköhän se ollut tuossa hölistessä sen verran maustunut että sitä kehtaisi syödä. Nostan sen pöydälle sipsikipon viereen ja nostan oluet kaveriksi. Sitten istun lähimmälle tuolille, sille jääkaapin puoleiselle jolla Irwin oli suurimman osan illasta istunut.
Poissa
Avatar

Zarroc

Aikuinen

  • Viestit: 657
  • Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodes

Viesti02 Helmi 2018, 21:10

Mies totesi, ettei käynyt salilla muutenkaan enkä ollut yllättynyt. Oli kai siitä joskus ollut puhettakin. Tosin, enpä käynyt minäkään, joten se siitä. Ana kysyi vielä, olinko itsekseni rakennellut, mutta ennen kuin kerkesin edes harkita vastaamista mies lähti jo sisätiloihin. Seurasin nöyränä sen perässä, varmistin, että ovi oli kunnolla kiinni takanani ja kuoriuduin sitten vaatteistani.

Ana käveli keittiöön ja istuutui tuolilleni täysin rennosti kuin olisi kuulunut siihen. Kohotin miehelle vähän kulmaani, mutta en varsinaisesti sanonut mitään. Kävin hakemassa kaapistani mehupurkin ja asetin sen pöydälle miehen lantrinkeja varten, tuskin sekään halusi raakana mitään juoda.
"No oli minulla joitakin apureita, mutta pääasiassa aika itsenäisesti", vastasin sitten miehen kysymykseen ja söin muutaman sipsin kulhosta. Niin, muutama mies oli ollut kesän apunani armeijasta, oli kuulemma ollut ihan hauskaa näperrellä välillä jotain ihan vain kaljapalkalla.

Niin kai sitten, minä olin vain kaivannut vuotamatonta kattoa pääni päälle ja yläkertaa, josta ei varissut villaa alas aina kun siellä käveli.
EdellinenSeuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron