Kirjoittaja Zarroc » 19 Joulu 2017, 18:51
IRWIN WÄHRN
Ilta oli jo kerennyt pimentyä siinä vaiheessa, kun sammutin valot vajastani ja varmistin, ettei ahjo syttyisi tuleen yön aikana. Suoristauduin, venyttelin kipeitä jäseniäni ja kävelin raikkaaseen pakkasilmaan katselemaan ympärilleni. Lähes koskematon hanki ympärilläni hain elukoitani katseellani, jotka olivat pari tuntia olleet olleet ihan omine päineen ulkona.
Lammaslauma seisoskeli taloni luona sen näköisenä, ettei niitä juuri mikään kiinnostanut, mutta Rautakotka vaikutti tavallista valppaammalle. Kohotin sille kulmiani, mutta keskityin sitten laskemaan lampaitani.
10.
"Helvetti", totesin ääneen ja hieroin kädelläni naamaani. Mulkaisin Kotkaa, joka katseli edelleen aidan toiselle puolelle sen näköisenä, että siellä oli jotain erittäin kiinnostavaa. Kirosin mustan lampaani johonkin alimpaan helvettiin, koska minulla oli tälle illalle piparien paistoa, ei suinkaan lampaan metsästystä pilkkopimeässä. "Et ole sattunut näkemään Fazunia?"
Kotka hörähti, mutta ei juuri muuten reagoinut. Pyöräytin sille silmiäni, kävelin takaisin tallille ja hain suitset. Puin ne orille, joka vaikutti tympääntyneelle elämäänsä ja kävin sitten hakemassa eteisestä paksummat hanskat ja taskulampun. Raahasin hevoseni porteille, avasin ja suljin ne, kunnes kiipesin aidan kautta eläimen selkään.
"Mennäänpä sitten", totesin ja usutin hevosen pohkeilla hankeen pellon lävitse. Onneksi sinne oli jo aurautunut normaaleista lenkeistämme pieni polku, jota epäilin Fazuninkin lähteneen kulkemaan. Se lammas oli niin tuhottoman laiska, ettei se puolen metrin lumihangessa maha maata viistäen taivaltaisi vapaaehtoisesti.