Sitä aina ei huomaa juodessa että joulu on kerran vuodessa

[kujakettu]

Irwin kertoo kuorrutetta olevan jossain kaapissa. Virnistän.
"Eli kohta sitten kaappeja koluamaan", totean ja katselen ympärilleni. No, eiköhän se kuorrute jostain löytyisi. Irwin kaulitsee lisää taikinaa ja minä painelen eri kuvioita siihen. Tehokasta meininkiä miehellä ainakin oli.
"Miten paljon taikinaa oot oikein tehnyt?" kysäisen lopulta kun tuntuu että taikinaa vain tulee ja tulee.

Hörppään drinkistäni pitkän kulauksen samalla kun Irwin vastaa vähäsanaisesti joulunvietostaan että hänen sukunsa on Norjassa. Voisin esittää jatkokysymyksiä mutta liekö mies niistä ilahtuisi. Erakkoluonnehan tuo vähän tuntui olevan.
Entä sinä?
Kohautan olkiani.
"Itekseni meinasin. Baariin olisin kai mennyt tai sitten vaan himmaillut himassa. Suvusta ei oikein tietoa missä ne on. On tää ihan mukavaa vaihtelua."
Veljen kanssa olin muutaman viestin kyllä vaihtanut, äidistä ei ollut kuulunut aikoihin. Enkä oikein kehdannut ottaa yhteyttä kun elämäntapani nyt eivät edelleenkään olleet parhaasta päästä.

[Zarroc]

"Litran", vastasin hetken mietittyäni. Leipominen ja kokkaaminen lähti aina käsistä, en voinut sille mitään. Enemmän oli parempi ja niin edelleen. Mies ei juuri ollut sen puheliaampi vastauksiensa kanssa kuin minäkään, joten käännyin ottamaan piparit uunista sillä välin, kun se hörppäsi drinkistään. Kun lopulta kuulin miehen taas puhuvan, olin työntänyt jo uuden pellillisen uuniin ja kääntynyt takaisin taikinan pariin.

Join tuopistani miettiäkseni kommenttia miehen sanoihin, mutta en oikein tiennyt mitä sanoa.
"Olen ollut joulut yksin viimeisen kuusi vuotta", totesin sitten lopulta. Sisareni kyllä soitti minulle yleensä aattona tai joulupäivänä, mutta ei 20 minuutin puhelua voinut varsinaisesti seuranpidoksi kutsua. Ulfin puhelu tuli aina joulupäivänä, se asia ei muuttunut koskaan.

Painelin poromuotilla kuvioita taikinaan syvälle ajatuksiini vaipuneena.

[kujakettu]

"Litran?" toistan epäuskoisesti piparien teon lomasta.
"Armeijan verran porukkaako oot kutsunut syömään pipareita?" heitän hieman huvittuneena mutta jatkan silti kiltisti muottien painamista taikinaan. Hörppään välillä viinanmakuista glögiäni ja jatkan töitä. Miten ihmeessä olin päätynyt kuusivarkauksista pipariorjaksi?

Yllätyn jopa vähän kun Irwin jatkaa kertomalla olleensa yksin kuusi vuotta.
"No hitsi", sanon kun en oikein keksi muutakaan sanottavaa, jatkaen samalla vain piparien tekoa.
"Itellä vähän riippunut. Kun en oo täällä Snowfinchissä niin pitkään asunut vielä niin ei oikein ollut muuta vaihtoehtoakaan kuin olla yksin jouluna. Eipä että se nyt niin haittaisi", jatkan.
Juoma hupenee hyvää tahtia ja vilkaisen Irwiniä.
"Saiko sitä olutta enemmänkin?" kysäisen. En viitsisi omin lupineni ruveta Irwinin jääkaappia juomista tyhjentämään sen enempää.

[Zarroc]

"Sitä tulee vahingossa aina tehneeksi kaiken isomman kaavan kautta", vastasin herättyäni ajatuksistani ja katsahdin Anaan tietämättä oikein mitä ajatella miehestä. Vilkaisin uuniin, mutta piparit olivat vasta puolivälissä paistumista, joten keskityin vain lappamaan uusia pellille odottamaan uuniin pääsyä ja join tasaisin väliajoin oluestani.

Miehen katkaistessa taas ajatuksenjuoksuni kohautin olkiani hieman huvittuneena. "Ota mitä kaapeista löydät, mikään ei ole kiellettyä."
En yleensä juuri juonut, joten mikäli joskus ostin jotain, se jäi kaappeihin pölyyntymään pitkäksikin aikaa. Oluttakin siis oli todellakin armeijan varalle, eikä suotta.
"Mistä muutit tänne?" kysyin hetken kuluttua, kun ajatukseni palasivat takaisin aiempaan keskustelunaiheeseemme.

[kujakettu]

"No siltä vaikuttaa", hymähdän huvittuneesti. Urakkamme näytti loputtomalta, peltejä kertyi, kaulimista ja pipareita vain riitti. Jos nämä kaikki vielä koristelisi niin huh... Hiki meinasi virrata uunin paahtaessa vieressä loputtoman urakkamme avittajana.
"Jos minä en olisi täällä, söisit näitä varmaan vielä ensi joulunakin", tokaisen mietteliäästi, "nyt voit sentään osan yrittää syöttää minulle."

Kun Irwin sanoo että voin ottaa kaapeista mitä löydän, naurahdan.
"Avokätistä." Juon viinaglögini tyhjäksi, pyyhkäisen jauhoisia käsiäni varsin huolettomasti housuihini ja suunnistan jääkaapille. Otan sieltä pintin ja sihautan sen auki, hörpäten sitten kunnon kulauksen.
Kun Irwin kysyy mistä muutin, hymähdän vähän.
"Yhdysvaltojen puolelta. Ei sen tarkemmin väliä. Opiskelin graafiseksi suunnittelijaksi ja myöhemmin ryhdyin sitten tatuoimaan. Muutin tänne about vuosi sitten kun kuulin avoimesta paikasta."

[Zarroc]

Ana tuntui olevan oikeasti jokseenkin yllättynyt piparivuorestani, minä taas en valitettavasti lainkaan. Keittiö tuntui entistäkin lämpimämmälle ja avasin ikkunaa hieman isommalle samalla kun vilkaisin uuniin.
"Mm, en edes tiedä mitä tekisin näillä kaikilla, jos sinua ei olisi", sanoin poissaolevaan sävyyn ja otin pellin uunista. Olin unohtanut nostella aiemmat jäähtymään lautaselle, joten jouduin tekemään sen vähän pikana tasapainoillen awkwardisti pelti kädessäni avonaisen, tulikuuman uuninluukun edessä.

Sain kuitenkin kaiken hoidettua polttamatta itseäni totaalisesti ja huokaisten laskin käteni tuopilleni. Olut oli alkanut lämmetä uunin vieressä ollessaan, joten join sen kerralla pois. Totesin mielessäni, että seuraavan pitäisin ikkunalaudalla.
Ana tuntui puhuvan minulle, ilmeisesti vastasi aiempaan kysymykseeni ja jouduin hetken aikaa keskittymään tajutakseni, mistä oli edes kyse. Niin, muuttamisesta.
"Kuulostaa ihan hyvältä diililtä", vastasin sitten, koska ilmeisesti mies oli löytänyt kutsumuksensa.

Katsadin pöytää, joka oli peitetty jauhoilla, taikinalla, muoteilla ja leivinpapereilla. Halusin huokaista raskaasti, mutta pyöräytin vain silmiäni itselleni ja menin hakemaan uuden oluen. Tästä tulisi todella pitkä ilta.
Laitoin tuoppini tällä kertaa ikkunalaudalle niin kuin olin aiemmin suunnitellutkin ja seisoin vähän aikaa paikallani vain katsellen keittiön sekasortoa.
"Kiitos", sanoin sitten, koska suoraan sanottuna olisin varmaan heittänyt lopun puolikkaan taikinasta pois, jos minulla ei olisi ollut apua. Nyt vain läimäisin uuden taikinapallon pöydälle, kurotuin ottamaan kaulimen ja aloin töihin.

[kujakettu]

"Lahjoittaisit naapureille?" kysäisen kun Irwin miettii mitä tekisi kaikilla leipomillaan pipareilla ilman minua. Otan kulauksen oluestani.
"Paitsi että onko sinulla edes naapureita?" tuhahdan sitten huvittuneeseen sävyyn. Ei täällä pusikossa ainakaan turhan monta taloa äkkiseltään tullut vastaan.

Irwin vaikuttaa olevan hieman omissa maailmoissaan, liekö loppumaton piparivuori valtasi hänen ajatuksensa vai jokin aivan muu. Minä vain hörpin tyytyväisenä oluttani ja jatkan uurastusta siinä sivussa - olihan tämä ihan kivaa vaihtelua esimerkiksi kotona sohvalla makaamiseen. Itse en nimittäin todellakaan yleensä leiponut yhtään mitään. Ja kun taikinakin oli valmiina ja Irwin hoiti paistamisen, en oikein voinut sössiä tätä urakkaa juurikaan mitenkään. Lukuunottamatta muutamaa eläinpiparia joilla saattoi olla esimerkiksi vain kolme jalkaa.
"Ootko kovakin leipomaan?" kysäisen sitten mietteliäästi lätkiessäni taas uusia muotteja taikinaan.
"Mä en tiedä leipomisesta oikeestaan mitään."

[Zarroc]

"En usko", vastasin miehen kysymykselle naapureista. "Lähimmät ovat ehkä toiseksiviimeisimmästä pysäkistä muutaman kilometrin verran metsään."
Täällä ei tosiaan paljoa porukkaa liikkunut, olin hyvin onnekas siinä mielessä, että edes bussi pysähtyi täällä, koska muuten olisin saanut huolehtia kaikkein teiden auraamisesta varsin itsenäisesti.

Vilkaisin uuniin ja sen jälkeen taikinakuppiini. Jotenkin minusta tuntui, että tässä menisi koko yö. Heräsin ajatuksistani Anan aiheenvaihdokseen ja katsahdin miestä nopeasti.
"Jonkin verran", vastasin. "Yleensä suolaista, en ole kovin hyvä syömään mitään makeaa."
Vaikka kuinka pidinkin leipomisesta, kaikki makeat kakut ja piirakat ja muut leivonnaiset jäivät minulta yleensä syömättä. Eikä nyt ollut niitä naapureita, joille syöttää.

Pysähdyin hetkeksi juomaan oluestani ja tarkkailin uunia kriittisin silmin. Pienimmät piparit olivat vaikeimpia, ne kerkesivät melkein aina palaa, ennen kuin ne otti uunista.

[kujakettu]

"No hitsi", totean kun Irwin sanoo että lähimmätkin naapurit ovat varsin kaukana.
"Joudun sitten vissiin ahtamaan pipareita napaani koko yön", mietiskelen samalla kun saan jälleen yhden taikinan painettua täyteen kuvioita.
"Onneksi on sentään juotavaa kyytipojaksi", jatkan sitten hörpäten pintistäni.

Kuuntelen kun Irwin kertoo olevansa enemmän suolaisten kuin makeiden leipuri ja nyökkään.
"Voit ruveta tuomaan leipomuksiasi mulle", heitän vitsillä.
"Mä syön vähän liikaa valmisruokia ja leipoa en osaa niin oishan se ihan hyvää vaihtelua", tokaisen hörpäten juomastani.

[Zarroc]

"Pudottelenko postiluukustasi niitä silloin tällöin?" kysyin mieheltä, kun tämä totesi, että voisin alkaa tuomaan leipomuksiani sille. Pyörittelin huvittuneena päätäni siirtyessäni ottamaan peltiä uunista ja siirsin seuraavan sen tilalle. Palasin takaisin pöydän ääreen painelemaan itselleni vielä kyseisen taikinapallon viimeiset piparit, jotka olivat järjestyksessä hirvi, jänis ja nuuskamuikkunen.

Olueni oli melkein kokonaan huvennut ikkunalaudalta ja mietin hetken ennen kuin sekoitin minulle ja miehelle uudet glögillä lantratut viinapaukut. Ojensin lasin takaisin Analle ennen kuin nappasin jäähtyneiden pipareiden kasasta yhden ja puraisin siitä palan. Ihan hyviä, normaaleiden pipareiden makuisia ainakin. Eli söisin näitä määrästä päätellen vielä ensi joulunakin.

[kujakettu]

Naurahdan kepeästi kun Irwin tokaisee että pudottelisiko hän leipomuksiaan minulle postiluukusta.
"Mikä ettei. Muistaisinpahan ehkä syödä", virnistän ja pyyhkäisen otsahiuksiani silmiltä. Suustani karkaa pieni huokaisu, keittiössä tuntui olevan läkähdyttävän kuuma.
"Onks vielä paljonkin taikinaa jäljellä?" tokaisen ja kurkotan kättäni sitten olueni puoleen ottaakseni pitkän kulauksen.

Irwin sekoittelee taas viinapaukut ja ojentaa lasin minulle. Virnistän ja hörppään empimättä juomasta. Glögi tuntui taas olevan enemmänkin vieno sivumaku viinan taustalla kuin toisin päin, mutta mitäs pienistä. Pyyhkäisen hieman hikipisaroita otsaltani. Jumalattoman lämmintä tosiaan, ehkä kohta olisi tupakkatauon paikka.

[Zarroc]

"Kolmasosa", vastasin miehen kysymykseen. Yksi pelleistä oli jäähtymässä ikkunan välissä, olin juuri kaulinnut jälleen yhden paineltavan taikinanpalan ja katselin kriittisin silmin muottejani. Olin yllättynyt, etten ollut onnistunut polttamaan vielä yhtäkään pellillistä, mutta eiköhän se onnistuisi.

Painelin kissan ja oravan kuvia taikinaan varsin tarmokkaasti ja join välillä lasistani. Minulla oli näemmä taas oikein valloittava sekoitussuhde, mutta Ana ei ollut valittanut ainakaan vielä.
"Kun tämä saadaan tehtyä pitää kyllä avata kaikki räppänät mitä talosta löytyy", totesin, koska keittiössä oli todellakin kuuma. Tunsin, kuinka hiki valui niskaani pitkin, vaikka hiukseni olivat kiinni. Pieni keittiöni lämpesi todenteolla kun jokin uuneista oli päällä pidemmän aikaa.

[kujakettu]

"Jestas", naurahdan perään huokaisten.
"Ihan järjetön määrä taikinaa", jatkan ja pyyhin jälleen hikeä otsaltani. Harmi kun hiukseni olivat niin epämääräisen mittaiset niin niitä ei saanut oikein mitenkään kiinni. Pitkät otsahiukset sai kyllä geelillä tai muotovaahdolla tietysti pois silmiltä, mutta siinä kaikki. Näin kuuman uunin ääressä huhkiessa ne eivät olleet kaikista miellyttävimmät silmillä roikkuessa.
Hörppään lisää oluestani joka on huvennut jo aika ruhtinaallisesti. Kaulitsen jälleen uutta taikinapalloa ja painelen kuvioita taikinan pintaan samalla kun Irwin puhuu miten räpppänät pitäisi avata pipariurakan jälkeen.
"Suosittelen", sanon huvittuneesti, "täällä on kuuma kuin kunnon hellepäivänä. Vähintäänkin."

[Zarroc]

"Pitää olla", mutisin miehelle ja totesin mielessäni, että ensi jouluna tekisin korkeintaan puolen litran taikinan. Kokonainen litra oli hulluutta. En edes suuremmin pitänyt pipareista.
Vilkaisin uuniin ja näin, että pipareiden reunat olivat alkaneet palaa, joten tiputin tavarat käsistäni ja kiirehdin nappaamaan pellin uunista. Jätin sen hellalle ja kasasin seuraavan paistettavat ikkunalla jäähtyneelle pellille, jonka lykkäsin hetken kuluttua uuniin.

Jäin hetkeksi vain nojailemaan pöytää vasten ja juomaan lasistani. Ihan kohta urakka olisi ohi ja voisimme keskittyä vaikka tuijottamaan kuusta mitäänsanomattomat ilmeet naamoillamme.

[kujakettu]

"Mitä ilmeisimmin", totean ja otan sitten muutaman hörpyn viinapaukustani. Tuntui että pikkuhiljaa alkoholi alkoi hieman nousta päähänkin, joskin tämä kaikki huhkiminen ja puuhailu tuntui vähän hävittävän hiprakkaisen olon alleen. Eiköhän se vielä kolahtaisi jos tätä juomistahtia jatkaisi, mutta eipä tuo mitään haitannut. Eipähän tarvinnut kerrankin juoda yksin. Ja mikä hauskempaa, en ainakaan joutunut juomaan yksin raakaa viinaa kantaessani kuusta kotiin toistakymmentä kilometriä. Joten eiköhän tämä kuitenkin ollut parempi tilanne.

Kun olen saanut viimeisimmän taikinani paineltua täyteen, pyöräytän hieman hartioitani.
"Mä voisin käväistä tupakalla jos ei haittaa", tokaisen Irwinille. Olihan tässä jo pitkä tovi tullutkin oltua ilman.
"Riittääkö että meen kuistille vai hipsinkö portille asti?" kysäisen.
Otan oluttölkin käteeni, voisin ottaa loput olusesta tupakkaseuraksi pakkaseen.