Kirjoittaja Zarroc » 26 Loka 2017, 19:50
Kohotin miehen kommentille kulmiani, mutta en sanonut mitään. Seurasin Anan perässä sisälle, kopistelin kenkäni lumesta ja yritin liimautua seinään kiinni, kun tajusin, että siellä oli toinenkin ihminen. Tämä häiriköijä kuitenkin hävisi melkein samalla ovenavauksella ja huomasin vasta sitten pidättäneeni hengitystäni. Päästin ilmat ulos keuhkoistani ja aloin kuoriutua ulos vaatteistani jättäen takkini vielä hetkeksi käsivarrelleni. Siinä roikkuvat fosforikallot kolahtelivat toisiaan vasten asetellessani sitä paremmin ja katsellessani ympärilleni.
Ymmärsin kyllä, miksi Ana oli tatuoija, rehellisesti sanottuna en edes tiennyt, mihin muuhun työhön miehestä olisi. Minua vain hieman hermostutti päästää hänet neulojen kanssa niin lähelle rintaani, mutta yritin muistuttaa itselleni, ettei tässä nyt ollut kyse minkäänlaisesta uhasta. Mies ei ollut tehnyt mitään aiheuttaakseen epäluottamusta, mikäli nyt ei kiinnittänyt huomiota tämän kyseenalaisiin tapoihin viettää vapaa-aikansa. Ja niihin minä en mennyt puuttumaan, koska kukaan ei täällä ollut kovinkaan puhtoinen.
"Mihin voin heittää vaatteet?" kysyin, koska tajusin, että joutuisin luopumaan myös päälläni olevasta mustasta, tiukasta pitkähihaisesta.