Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

Onlinepelejä voit pelata kun pelikaverisi on samaan aikaan paikalla. Onlinepelaaminen on aktiivista pelaamista ja viestipituus on offlinepeliä lyhyempää, jotta peli pysyy aktiivisena. Pelin alussa tulee mainita, mihin paikkaan peli sijoittuu. Jos peli jää kesken, voit jatkaa sitä ollessasi taas samaan aikaan paikalla pelikaverisi kanssa.

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 03 Joulu 2016, 23:51

"Niin arvelinkin", vastaan kun Irwin toteaa ettei syö omien eläintensä lihaa. Mitä hän sitten puhuu sikojen hyödyistä, on hän todennäköisesti oikeassa. Eipä minullekaan tulee mieleen oikein mitään missä sika olisi hyödyksi, muuten kuin lautasella.

Irwin jatkaa tallin tarkistelua ja siivoilua, minä rapsuttelen haukotellen ohimoani. Kun hän sitten sanoo että nähdäkseen viihdyin kovinkin kummallisissa paikoissa, virnistän.
"Voi olla. Vaeltelu pitää mielenkiinnon yllä", sanon sitten.
"Ei se autiotalo silti kyllä puhtaimman tuoksuinen loukko ollut", naurahdan sitten.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 03 Joulu 2016, 23:59

Mies tuntui kuitenkin viihtyvän minun tallissani ja muissa loukoissani, joten oletettavasti se oli tottunut olemaan sen erään autiotalon kaltaisissa paikoissa enemmänkin. Pian Ana toikin sen ilmi ja hymähdin rauhallisesti viimeistellen siivoamiseni.
"Ehkä yönsä voisi tietysti vähemmänkin AIDS-suotuisassa ympäristössä viettää", totesin kuivasti ja lykkäsin kottikärryt ulos tallista. Saisivat vaikka virkistäytyä pakkasessa jonkin aikaa.

Otin nahkahansikkaat kädestäni hieroakseni varovasti naamaani sekä niskaani takin kaulusten alta. Seurallisuus ei ollut suurimpia hyveitäni, joten en oikeastaan tiennyt, mitä minun olisi pitänyt nyt sanoa. Ana oli nähnyt tähän mennessä elämääni paljon enemmän kuin suurin osa ihmisistä, mikä oli jo osaltaan kummallista.

Kotka potkaisi ovea kärsimättömänä ja katsahdin siihen. "Joko sinä mukat söit?"
Menin avaamaan sille oven ja ori pyyhkäisi ulos karsinasta kohti pihamaata. Äkkiä senkin mielipiteet vaihtelivat. Seurasin sen perässä ulos tallista päätäni pudistellen.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 04 Joulu 2016, 00:15

Naurahdan miehen sanoille ja hieron ajatuksissani vähän käsivarttani.
"Voi olla joo", vastaan.

Seurailen katseellani hevosta joka alkaa vaikuttaa rauhattomalta. Kun se potkaisee oveen, Irwin juttelee sille ja päästää sen ulos. Hymähdän ja lähden sitten hevosen ja Irwinin vanavedessä ulos tallista.
"Meneekö niitä busseja miten täältä pois?" kysäisen sitten, kaivaen puhelinta housujeni taskusta. En ollut perillä kellonajasta, taaskaan, enkä kyllä oikein muustakaan. Mutta ihan mukavan oloinen torppa miehellä täällä oli, se oli pakko myöntää.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 04 Joulu 2016, 00:22

"En ole itse asiassa katsellut aikatauluja pitkään aikaan", vastasin. "Ehkä kolmen tai neljän tunnin välein."
Ainakin minulla oli sentyyppinen muistikuva, toki bussiaikataulut varmaan lopulta vaihtuivat vuosien kuluessa. Ei tosin aina tiennyt mihin suuntaan.

Annoin katseeni vähän aikaa levätä ympärillämme avautuvassa maisemassa ja huokaisin sitten tyytyväisenä.
"Kannattanee palata sisälle ennen kuin palellut, siellä ne aikataulutkin ovat helpommin katsottavissa."
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 27 Tammi 2017, 20:16

Kun Irwin vastaa että busseja kulkee kolmen - ehkä neljän - tunnin välein, hymähdän hieman huvittuneesti.
"Korpea tosiaankin", tuumaan ajatukseni ääneen ja katselen mietteliäästi ympärilleni. Varmaankin kyllä ihan inspiroiva ympäristö, niin, ja rauhallinen.
Kun hän sitten mainitsee sisälle palaamisesta ja siellä aikataulujen katselemisesta, nyökkään.
"Voi olla joo. Onhan täällä vähän kirpeää varsinkin meikäläisen vaatetuksella", hymähdän.
Lähden lampsimaan takaisin torpan oven suuntaan, kaipa se Irwin seuraisi perässä kunhan joutaisi, mikäli hän nyt jotain vielä meinasi tehdä, höpötellä hevoselleen tai vastaavaa.
Kun olen varmasti tarpeeksi kaukana eläimistä, sytytän tupakan ja polttelen sen kaikessa rauhassa ennen kuin astelen takaisin sisätiloihin.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 27 Tammi 2017, 20:22

Mies lähti kävelemään sisätiloja kohti ja minä käännyin katselemaan lammaslaumaani. Ne olivat jo melkein tuhonneet heinänsä ja Kotka seisoskeli jossain niiden lähellä selkeästi sen oloisena, ettei se täällä kauaa jaksaisi seisoskella.

Palasin talliin tekemään loppusiivouksen ja tarkistamaan, että vesiautomaatit eivät olleet jäätyneet pakkasessa. Vaihdoin Kotkan heinät ja ripustin lattialle kaikessa hötäkässä tippuneet päitset takaisin naulaan.

Hetken kuluttua oven takaa kuului kopinaa ja mennessäni avaamaan sitä huomasin tuijottavani koko eläinlaumaani silmästä silmään. Hymähdin niille huvittuneena, avasin oven ja menin avaamaan karsinoiden ovet, jotta otukset pääsisivät sisään. Kun olin sulkenut säpet tiukasti laskin lampaiden määrän. 10.

Huokaisin syvään ja katsoin ulos tallin ikkunasta. Se ainoa musta lammas pällisteli terassilla ulko-oven edessä ja jauhoi jotain suussaan. Hieroin naamaani kädelläni voipuneena ja mietin miksi kummassa olin halunnut tuon kummallisen elukan näiden muiden seuraksi.

Suljin tallin oven perässäni kun lähdin tarpomaan kohti taloa ja lammastani, joka nökötti edelleen paikalleen velmu ilme naamallaan.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Syys 2017, 16:02

Sisällä suin hieman poissaolevana hiuksiani ja piskuista partaani. Irwin näemmä jäi ulos vielä puuhailemaan jotain eläinten kanssa, olisikohan minun pitänyt jäädä seuraksi? Vilkaisen ikkunan suuntaan. Eiköhän hän kohta tulisi sisälle.

Kun en oikein tiedä mitä tässä odottaessa tekisin, lampsin lopulta keittiön suuntaan. Kaivan matkalla laukustani piirustuskansioni - voisin lehteillä kuvia läpi odotellessani toista. Bussiaikataulujen katseluun tarvitsisin Irwinin apua joka tapauksessa koska en ollut kovinkaan perillä siitä missä ihmeessä oikeastaan satuin olemaan.

Riisun nahkatakkini ja huivini tuolin selkänojalle ja istun sitten alas kansioineni päivineni. Mitäs täältä nyt taas löytyikään.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Syys 2017, 16:09

Lammas tuijotti minua edelleen, kun nousin portaita ylös ja kohotin sille kulmiani. Ojensin kättäni sen haisteltavaksi ja tartuin sen kaulassa roikkuvaan pantaan, kun se vähiten sitä osasi odottaa. Lammas irvisti minulle niin kuin eläin vain voi ja pudistelin sille päätäni. Sen nimi oli Fazun ja se oli tyhmin tuntemani eläin ikinä. Suorastaan raivostuttava.

Vedin sitä perässäni tallia vasten ja näytimme varmasti mielenkiintoiselle musta, pikkuinen lammas ja minä kyyryssä sen perässä. Raahasin sen karsinaansa ja lukitsin ovet perässäni ennen kuin kävelin kohti taloa. Jätin kengät ulos ja astuin sisälle taloon sukien hiuksiani ja partaani parempaan asentoon.

Kun sain ulkovaatteet päältäni kävelin keittiöön katsomaan Anaa, joka vaikutti keskittyneen edessään oleviin papereihin.
"Joko löysit aikataulut?" kysyin ennen kuin istuuduin miestä vastapäätä.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Syys 2017, 16:17

Lehteilen luonnoksia poissaolevana. Muutama ihan miellyttävän näköinen kuva osui vastaan, näitä joitain voisi työstää eteenpäin. Itsellekin voisi kyllä joskus lähiaikoina ottaa lisää mustetta.
Ovi kolahtaa ja Irwin astelee sisälle. Keittiöön saapuessaan hän kysyy bussiaikatauluista jolloin naurahdan hieman.
"En edes ehtinyt vilkaista", totean hänelle.
"Hankala etsiä aikatauluja kun ei tiedä missä hitossa sitä oikein on", jatkan sitten virnistäen miehelle.

Hieron hieman silmiäni. Pakkasesta huolimatta en meinannut herätä tänään oikein millään.
"Voisiko kahvia keittää lisää?" kysäisen sitten.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Syys 2017, 16:36

"Dockstonin laitamilla, voin näyttää kartasta", totesin ja nousin kahvinkeittimen luokse. Latasin puoli pannua tottuneesti ennen kuin hain puhelimeni ja avasin Google Mapsin.

Hain oikean alueen ennen kuin ojensin laitteen miehelle ja istahdin takaisin pöydän äåreen. "Mikäli busseja ei taas mene yhtään niin kuin pitäisi voin myös viedä sinut kaupunkiin", totesin hetken harkittuani. "Joka tapauksessa pitäisi käydä kaupassa."
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Syys 2017, 16:54

"Aaa okei", totean kun mies kertoo meidän olevan Dockstonin laitamilla. Hieman puskassa kyllä tosiaan joka tapauksessa, mutta se kyllä sopi tälle yrmylle miehelle varsin hyvin. En minä olisi oikein osannut häntä kuvitellakaan keskustan kerrostaloihin. Tai no, ehkä johonkin pieneen yksiöön jossa hän vain tuijottaisi onnettomana seinää. Parempi siis näin.

Kahvikeitin porisee rauhoittavasti samalla kun Irwin ojentaa minulle puhelimensa. Katselen sitä mietteliäänä. Ei kauhean hyvältä vaikuta..
Kun mies sitten sanoo että hän voisi myös viedä minut kaupunkiin, kohotan katsettani.
"No, jos siitä ei ole liikaa vaivaa", naurahdan, "toisaalta, pääsisitpähän nopeammin minusta eroon. Muuten saat näemmä sietää seuraani vielä useamman tunnin."
Ojennan puhelimen takaisin Irwinille. Seuraava bussi joka koukkaisi tänne asti tulisi vasta reilun kahden ja puolen tunnin päästä, kuten hän itsekin puhelimen näytöltä huomaisi. Vaikka tulimmekin juttuun ihan hyvin, arvelin että Irwin kaipaisi jo hieman omaa aikaa ja tilaa.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Syys 2017, 17:00

Mies kohotti katseensa minuun ja ojensi sitten puhelimeni takaisin. Vilkaisin aikataulua sen näytöltä ja nyökkäsin.
"Lähdetään kahvin jälkeen", sanoin, koska uskoin, että kaksi ja puoli tuntia olisi meille molemmille varmasti liian pitkä aika.

Kun kahvit olivat valuneet kaadoin sitä kahteen kuppiin ja ojensin toisen miehelle. Otin maidon kaapista ja istuuduin huokaisten pöydän ääreen ja muistelin olinko mahdollisesti laittanut auton lämpöön aiemmin. No, ehkä se käyntiin lähtisi vaikken olisikaan laittanut, tosin ei vain hirveästi pitäisi siitä. Kaadoin maitoa kahviini ennen kuin asetin purkin pöydälle ja katsahdin mieheen mietteliään oloisena.

"Miten sinä edes ylipäätään osuit tänne?" olin jollain asteella utelias, koska busseja ei todellakaan kulkenut eikä tähän suuntaan muutakaan liikennettä hirveästi ollut.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Syys 2017, 17:07

"Se sopii hyvin", totean miehen puheisiin lähdöstä kahvin jälkeen.

Kun kahvi on valunut, Irwin kaataa sitä kuppeihin ja ojentaa toisen minulle. Mikä ihana lämpö kupissa tuntuikaan. Ehkä pitäisi investoida talvitakkiin niin ei olisi näin kylmä koko ajan tällaisilla paukkupakkasilla.. Hän laittaa maitoa omaan kahviinsa mutta minä meinasin taas juoda kahvini mustana. Täytyisi vain odottaa hetki että juoma jäähtyisi etten polttaisi suutani. Tyydyn siis pitelemään kuppia pitkien, kohmeisten sormieni ympärillä.

Kun Irwin kysyy miten minä päädyin hänen asuinsijoilleen, naurahdan hieman nolona ja rapsutan hiusrajaani.
"Pitkä työpäivä. Olin menossa bussilla kotiin mutta nukahdin ja heräsin vasta päätepysäkkiin", tokaisen sitten huvittuneesti.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja Zarroc » 02 Syys 2017, 17:14

"No se selittääkin", mumisin. "Tänne on mahdollista päätyä vain vahingossa."

Join kahvini melkein pikavauhtia ja huuhtelin kupin sen jälkeen. Työnsin puhelimen taskuuni ennen kuin vilkaisin Anaan.
"Menen käynnistämään auton ja lämmittämään sitä, tule ulos kun kerkeät", sanoin ja menin eteiseen vetämään vaatteet päälleni. Kun olin pukeutunut turkisnahkatakkiini ja paksuihin talvikenkiini. Raahasin itseni hangessa auton luokse, pyyhin kuskinpuolen oven puhtaaksi ja istuin kyytiin laittamaan auton käyntiin.

Väänsin lämmöt täysille ja totesin, että auto oli ilmeisesti ollut lämmössä, koska se hörähti käyntiin varsin hyvillä mielin. Nousin autosta, suljin oven ja aloin kopistella lumia sen päältä sekä raapata ikkunoita.
Avatar
Zarroc
Aikuinen
 
Viestit: 657
Liittynyt: 24 Loka 2013, 15:31

Re: Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

ViestiKirjoittaja kujakettu » 02 Syys 2017, 17:28

"Uskon", vastaan kun mies sanoo että hänen kulmilleen päätyisi lähinnä vahingossa.
Hän näyttää juovansa kahvinsa varsin vikkelään, minä olen vasta päässyt hörppimään omaani kun Irwin on jo valmis. Tosin maitokahvin kanssa ei tarvinnutkaan odotella jäähtymistä. Hän sanoo menevänsä lämmittämään autoa ja nyökkään.
"Selvä homma."

Siistin paperini takaisin kansioonsa samalla kun hörpin kahviani. Tämä alkoi jo vihdoin vähän herättämään ja lämmittämäänkin. Täytyisi toivoa että auto olisi jo vähän lämmennyt kun pääsisin sinne asti, uudelleen kylmettyminen ei niin hirveästi innostanut nyt kun lämpö alkoi juuri taas palata ruumiiseen.

Kun olen juonut kahvini, nousen kansio toisessa kädessäni ja huuhtelen kevyesti kupin jonka jätän sitten tiskipöydälle. Otan huivini tuolilta ja kääräisen sen kaulaani, heitän takin niskaani ja nostan laukkuni lattialta. Survon kansion takaisin ja heitän laukun olalleni.
Vilkaisen vielä ympärilleni, sammutan keittiöstä valot ja marssin ulos saatuani maiharit jotenkuten jalkaani.

Kuistilla seisoessani katson vielä ohimennen torppaa. Miellyttävän näköinen, kyllä minäkin tällaisessa asuisin kaksiotani mielummin.
Kaivan taskustani röökiaskin ja sytyttimen. Saatuani tupakan muutaman tuulenpuskan haittaaman yrityksen jälkeen palamaan, lähden kahlaamaan hangessa autolle.

"Onko tiedossa kylmää vai lämmintä", sanon Irwinille virnistäen ja nyökkään autoa kohti.
Avatar
kujakettu
Ylläpitäjä
 
Viestit: 849
Liittynyt: 19 Loka 2013, 12:46
Paikkakunta: Mli

EdellinenSeuraava

Paluu Onlinepeli

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron