Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

[kujakettu]

Olen lievästi huvittunut kun syömme keittoa hiljaisuuden vallitessa jykevän puupöydän ääressä. Kissa voisi ehkä murtaa tämänkin tunnelman, vaikka hiljaisuutemme ei toisaalta ollutkaan varsinaisesti vaivaannuttava vaan ennemminkin kotoisa ja hyväksyvä. Mitäpä sitä koko ajan hölisemään joutavia.

Bussissa syömistäni eväistä huolimatta olen yllättävän nälkäinen ja syön keittoni ja leipäni suorastaan ennätysvauhdilla. Tosin en ollutkaan tänään syönyt muuten kovinkaan paljon. Irwinkin nousee pöydästä huuhtelemaan lautasensa, minä syön viimeisen leipäpalani katseeni seuratessani hänen liikkeitään.
Hän käänty ja kysyy nukkumisesta. Niin, tosiaan. Kummallinen ilta, ei voi muuta sanoa. En ehkä olisi ihan ensimmäisenä olettanut että löytäisin itseni täältä keskeltä-ei-mitään nukkumasta tämän viikinkimiehen tykönä. Mutta noh, kaipa se oli niitä elämän jännityksiä.
"Mmmm, kai sitä uuninpankkoa voisi kokeilla", tokaisen sitten mietteliäästi.
"Tuolla kun oli aika vilpoisaa kuitenkin", jatkan sitten nyökäten päälläni ulos, ikkunan suuntaan.
Nousen pöydästä ketjujen kilahtaessa huuhtelemaan omankin lautaseni.

[Zarroc]

Nyökkäsin miehen sanoille siitä, että hän voisi testata uuninpankkoa ja lähdin keittiöstä. Nousin portaat ylös toiseen kerrokseen, missä oli makuuhuoneeni sekä pieni vierashuone, jota pidin kuitenkin lähinnä tietokonepöydän, erinäisten tavaroiden ja muun vastaavan säilytyspaikkana ihan kaappitilansa vuoksi jo. Kaivoin kaapista peiton ja kaksi tyynyä, sekä niille päälliset.

Hetken pohdittuani nappasin vielä yhden lampaankarvan työpöydän tuolilta mukaani ja laskeuduin ne sylissäni alakertaan. Talossa oli ihmeen rauhallista, vaikka täällä oli toinenkin ihminen ja mietin, olinko pehmenemässä oikeasti iän myötä. Mutta toisaalta Anan heittäminen pakkaseen odottamaan aamua kuulosti ajatuksena jokseenkin typerryttävältä näin käytännön miehenä. Niinpä heitin kantamukseni uunin päälle, mies saisi minun puolestani vapaasti työnnellä niitä mihin halusi.

"Olen yläkerrassa, mikäli jotain tulee", totesin ja miehelle nyökättyäni kävelin vielä kylpyhuoneeseen pesemään hampaani ja käteni. En viitsinyt juurikaan sammutella valoja alakerrasta, jos mies oli yhtä sokea kuin kuurokin, saattaisin aiheuttaa sen tahattoman kuoleman pelkällä pimeydellä. Portaat ylös päästyäni sammutin kuitenkin valot siltä osin ja siirryin makuuhuoneeseen.

[kujakettu]

Irwin lähtee ilmeisestikin etsimään minulle peittoa ja tyynyä. Mietin hetken, sitten kävelen eteiseen jossa otan laukkuni ja kannan sen uuninpankolle. Voisin vielä vähän tutkia luonnoksiani ennen kuin kävisin nukkumaan. Sitten vilkaisen puhelintani jossa on akkua jäljellä hurjat kuusi prosenttia. Hymähdän ja jätän puhelimen keittiön pöydälle. Pitäisi kysyä josko Irwinillä olisi laturi.
Katsahdan tiskiallasta, tiskejä ei ollut ihan älyttömästi. Vilkaisen portaikon suuntaan, Irwin oli vielä ylhäällä. Voisin tiskata kiitokseksi, hän kun kuitenkin järjesti minulle nukkumapaikan ja ruokaa. Eipä se olisi iso vaiva.

Kun kuulen että Irwin tulee alas, olen juuri nostamassa viimeistä keittolautasta kuivauskaappiin. Hän nostaa nukkumatarvikkeet uuninpankolle ja sanoo sitten olevansa yläkerrassa.
"Selvä juttu", totean ja pyyhkäisen kosteita käsiäni housujeni reisiosaan.

Irwin on jo ehtinyt yläkertaan kun muistan puhelimeni ja vilkaisen sitä vähän huokaisten. Noh, asettelisin ensiksi tyynyn ja peitot paikoilleen ja menisin sitten kysymään sitä laturia.
Kiipeän uunin päälle järjestelemään, Irwin on näemmä tuonut minulle lampaantaljankin. Siirrän laukkuni nojaamaan seinään ihan tyynyjen viereen ja kun olen tyytyväinen asetteluuni, kipuan alas pankolta ja riisun t-paitani päällä olleen kauluspaidan ja jätän sen keittiön tuolin päälle roikkumaan.
Sitten nappaan puhelimen käteeni ja lähden portaikkoon selvitettyäni ensin missä niiden valonkatkaisija oli.

[Zarroc]

Olin juuri kerennyt purkaa nutturani ja vetää paidat päältäni, kun kuulin portaikon alimman portaan narahtavan hieman. Kallistin päätäni arvioivasti, tämä talo narahteli kyllä ihan omia aikojaan miten halusi, mutta todennäköisesti siellä nyt oli varomaton jalka. Kohautin kuitenkin vain olkiani, minun puolestani Ana saisi tehdä mitä halusi, kunhan ei pöllinyt mitään tai rikkonut tavaroita.

Haroin sormillani hiuksiani paremmin auki ja venytin hieman niskaani vielä vaivautumatta miettimään housujen pois ottamista. Olo ei ollut kovinkaan tukala, mutta olin vain ihan helvetin väsynyt. Pidin kuitenkin valot huoneessa päällä, jos mies sattuisikin tulemaan yläkertaan eikä vain ollut esimerkiksi hetkeksi laskenut painoaan portaille. Kävelin yöpöytäni luokse ja kaivoin sieltä herätyskelloni, jota käytin aika harvoin sen nimenomaiseen tarkoitukseen, eli herättämiseen. Heräsin pääasiassa aina itsenäisesti jotakuinkin seitsemän aikoihin, mutta nyt minusta tuntui, että aamu voisi mennä pitkäksi.

Säädin herätyksen hetken mietittyäni kahdeksaksi ja laskin kellon yöpöydälle.

[kujakettu]

Rypistän vähän kulmiani, minusta tuntui että portaat saattoivat narahtaa mutta koska kuuloni ei ollut parhaasta päästä, en oikein osannut sanoa. Varmaankin, mutta vähän sama kuin heinäsirkkojen ja joidenkin muiden korkeiden äänien kanssa, ne menivät useimmiten minun kuuloltani ohi. Mutta kun kyseessä oli tällainen vanha torppa, se oli lienee oletettavaa.
Kävelen siis suhteellisen varovasti ylös koska tiedän jo että ketjut kilisevät housuissani mutta jos portaista lähti kovakin narina niin en viittsinyt möykätä aivan jumalattomasti.

Yläkertaan päästyäni katselen vähän arvioivasti ympärilleni. Jokin yleinen säilytystilahuone tai liekö vierashuone, ja sitten ilmeisestikin Irwinin makuuhuone. Kävelen oviaukolle, napautan vähän ovenkarmia sormillani koputuksen tapaisesti vaikka toki Irwin oli minut jo kuullut ja raotan sitten oven kokonaan auki.
"Ei sulla sattuisi laturia olemaan? Puhelin tekee kuolemaa", sanon sitten puhelintani kohottaen samalla kun katseeni viipyy kevyesti miehen yllättävänkin pitkissä hiuksissa ja sen jälkeen tatuoinnissa rinnassa. Viikinki mikä viikinki.

[Zarroc]

Ana tosiaan tuli ylös, eli olin kuullut oikein. Tosin mies kilisi kävellessään kuin sillä olisi roikkunut lehmänkelloja housuista, joten ehkä se oli oletettavaakin.

Käännyin katsomaan sitä, kun se kysyi minulta kysymyksen liittyen puhelimen laturiin. Ranteisiin asti tatuoidut käsivarteni sekä yhtä lailla kuvilla peitetyt kylkeni ja selkäni saivat minut tuntemaan oloni puetulta, mutta silti rypistin hieman otsaani miehen katseelle. Edestäpäin huomiota ei kylläkään ihmisissä herättänyt käsivarteni tai vatsalihakseni tai sellaiset, vaan rinnassa oleva punainen kädenjälki - sen olin huomannut aika hyvin, vaikken edes muistanut milloin viimeksi joku olisi nähnyt minut ilman paitaa.

Heräsin ajatuksistani siihen, että mies oli tosiaan pyytänyt minulta jotain ja vilkaisin ympärilleni huoneessa. En totta puhuen edes tiennyt missä oma puhelimeni oli, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä tällä hetkellä. Kumarruin takaisin sängyn viereen ja nykäisin laturin irti rasiasta heittäen sen miehelle.
"Tiskialtaan yläpuolella on pistoke", totesin, koska muuten mies rymyäisi alakerrassa etsimässä sopivaa paikkaa, mihin tunkea johdonpätkä. Toivottavasti nyt oli oikeanlainen, kai suurimmalla osalla nykyään oli tuollainen älypuhelin.

Hetken aikaa vain seisoin aloillani ja hieraisin sitten niskaani hiusten alta kämmenelläni. Olisi pitänyt käydä suihkussa, mutta se olisi vaatinut ihan liikaa aivotyötä tälle illalle.

[kujakettu]

Katseeni kulkee miehen tatuoinneissa jo ihan kiinnostuneen tatuoijan näkökulmasta - kuvia oli paljon. Ihan tyylikkäitä, ei siinä mitään. Olihan minullakin yläkroppa tatuointeja täynnä ja kädet myös, isoilta osin kädet oli tatuoitu tosin sen takia että olin halunnut peittää vanhat arvet.
Hieron vähän vaivautuneesti vasemman käden hauistani kun tajuan tuijottavani vaikkei se oikeastaan ole tarkoitukseni. Sitten pyyhkäisen vähän sekaisia hiuksiani silmiltä ja seuraan kun Irwin kumartuu irroittamaan laturin seinästä.

Mies heittää laturin minulle ja koppaan sen kiinni. Hän kertoo että tiskialtaan yläpuolella on pistoke ja nyökkään.
"Selvä juttu. Kiitti", tokaisen sitten, raavin toisella kädellä hieman ohimoani ja vilkaisen vielä Irwiniin.
Mietin hetken josko sanoisin vielä jotain mutta sitten käännyn ovensuussa ja lähden kävelemään takaisin alakertaan.

[Zarroc]

Mies taisi tajuta tuijottavansa, ainakin se kiitti nopeasti ja häipyi ovensuusta. Vasta kun kuulin sen oikeasti hävinneen portaikosta huokaisin syvään ja kävelin ovelle. Tapojeni vastaisesti suljin sen ja napsautin valokatkaisimesta valot pois. Riisuuduin pimeässä ja kävelin ulkomuistista sängyn luokse ryömien peittojen väliin jokseenkin tyytyväisenä olooni. Aamulla todennäköisesti niskani olisi kipeämpi kuin yleensä, ainakin se tuntui nyt sille, mutta se oli sen ajan murhe.

Haukottelin leveästi ennen kuin hakeuduin parempaan asentoon odottamaan nukahtamista.

[kujakettu]

Kävelen portaat hiljalleen alas puhelin ja laturi suljettuina vasempaan käteeni. Kävelen keittiöön, laitan puhelimen lataukseen ja katson näytöstä että se todellakin lataa. Kuulemma puhelimesta kuului vieno ääni kun se meni lataukseen, mutta se kuului taas asioihin joita en kuullut. Puhelimessakin pidin soitto- ja viestiäänet aina täysillä ihan vain kaiken varalta silloin jos pidin äänet päällä. Kun vielä vietin niin paljon aikaa meluisissa kapakoissakin.
Riisun t-paitani ja jätän senkin tuolin päälle roikkumaan, sitten suunnistan kylpyhuoneeseen.

Pestyäni naamani ja todettuani muutenkin että en minä tästä tämän paremmaksi muutu, haukottelen, venyttelen hieman käsiäni, riisun housut kilisevän avainketjunsa kanssa ja asettelen ne viikattuna uuninpankon viereen että saisin puettua ne heti noustuani halutessani.
Kipuan uunin päälle ja selaan tovin luonnoksiani mutta lopulta totean miettiväni töitä aivan liikaa joten kaivaudun ja taljan alle ja suljen silmäni.

[Zarroc]

Herätyskello soi aivan saatanan kovalla.

Koska en käyttänyt sitä, en muistanut sen ääntä ja säikähdin niin paljon, että melkein hyppäsin ylös sängystä. Istuin sängynreunalla sydän hakaten ja tuijotin laitetta - tai siis sen jäänteitä -, jonka olin juuri singonnut päin seinää kesken unien.
No olipahan ainakin tullut herättyä. Eikä tarvitsisi tuosta laitteesta enää huolehtia.

Räpyttelin silmiäni ja vilkaisin ikkunaan, jota peitti pimennysverho. Kävin kiskaisemassa sen auki ja hämärästä aaamuaurinkoon taipuvaiset valonsäteet kirvelivät tottumattomissa silmissä. Haukottelin leveästi ja haroin hiuksiani hieman, jotka olivat taas menneet ties minkälaiseen myttyyn yön aikana.

Etsin päälleni housut ja yhden tummista t-paidoistani ennen kuin laskeuduin rappuset hiljaa alakertaan ja menin kylpyhuoneeseen setvimään hiuksiani. Tarvitsin kipeästi kahvia aamun alkavaan ärtymykseen herätyskellosta ja muista mahdollisista asioista.

[kujakettu]

Hätkähdän hereille yllättäen enkä heti tajua miksi. Kohotan hieman päätäni tyynyltä ja pöyhin hiuksiani, sitten olen aivan hiljaa, kunnes kuulen askeleita kylpyhuoneen suunnasta. Ilmeisesti olin taas ennemminkin vaistonnut toisen liikkumisen kuin kuullut sen. Hieron väsyneesti kasvojani ja käännän kylkeä enkä jaksa vielä yrittää sen kovemmin edes nousta vaan suljen silmäni uudelleen vaikka en oikeastaan usko enää nukahtavani kun tiedän Irwinin liikuskelevan alakerrassa.

[Zarroc]

Kun sain hiukset selviksi ensin sormin ja sitten harjattua päätin jättää ne edes aamiaisen ajaksi auki ja pesin naamani pikaisesti. Minulla ei ollut kauhea nälkä tuhdin iltapalan jäljiltä, mutta päätin kuitenkin antaa ruoalle mahdollisuuden ja kävelin tottuneesti keittiöön. Jähmetyin hetkeksi nähdessäni möykyn uunin päällä, kunnes tajusin, että Ana nukkui siellä edelleen.

Olin aamuisin välillä äärimmäisen hidasälyinen. Olkiani kohauttaen sytytin tiskialtaan alle valon ja kävelin kahvinkeittimen luokse. Aloin rauhassa keittää aamun ensimmäistä puolta pannullista odottaen milloin mies suvaitsisi ilmoittaa olevansa hereillä. Toisaalta se vaikutti olevan muutenkin sellainen, jolle unirytmi ei merkannut yhtään mitään, joten en odottanut siltä aivan hirveästi.

[kujakettu]

Makoilen väsyneesti uunin päällä ja yritän keräillä ajatuksiani hieman kasaan. Tuntui jotenkin kummalliselta olla nukkumassa Irwinin uuninpankolla, kohtasimme todella kummallisissa yhteyksissä. Toisaalta minä nyt olin elämäni aikana punkannut vaikka minkälaisissa loukuissa, ja kerta mies oli löytänyt minut haisevasta autiotalonrähjästäkin nokosilta niin eiköhän hän ollut jo saanut selkoa siitä millainen missä vain nukkuva ja milloin mistäkin itsensä löytävä erakko olin.

Hymähtäen hiljaisesti käännän kylkeä uudestaan kun aistin että Irwin liikkuu ihan lähettyvillä. Nuuhkaisen hieman ilmaa, vanhan talon ja uunin lisäksi haistoin kahvia. Kuulin minä keittimen äänenkin, sentään. Turha kai sitä olisi leikkiä nukkuvaa kun en kuitenkaan saisi nukuttua enää.

Kohottaudun makuupaikaltani, raavin hieman niskaani ja kokeilen sitten hieman leukaani ja poskiani. Parransänki taisi olla jo vähän epäsiisti, yleensä pidin muun kuin leukapartani aika siististi ajeltuna koska sain helposti sellaisen suttuisen, huonosti kasvavan sängen poskiini joka teki minusta entistä pummimman näköisen. Mutta ei kai sen väliä taas oikeastaan.

Kömmin alas uuninpankolta ja nostan reisitaskuhousuni ketjujen kilistessä, pukien ne sitten jalkaani ja vetäen vyön kiinni. Tarkkailen Irwiniä vähän väsyneesti.
"Huomenta", sanon sitten vähän värittömästi, astelen tuolille ja vetäisen t-paidan tatuoidun ja arpisen yläkroppani peitoksi, jättäen kauluspaidan vielä siihen roikkumaan.
"Onko sulla tuhkista olemassa vai meenkö tuonne aidalle polttamaan?" kysyn sitten samalla kun kaivan tupakka-askia housujeni taskusta.

[Zarroc]

Kun olin saanut kahvinkeittimen käyntiin kuulin miehen kampeavan itseään alas uuninpankolta. En kääntynyt katsomaan sitä ennen kuin kuulin huomenet sekä kysymyksen tuhkakupista. Niin, tosiaan. Addikti. Kaikkea sitä.
Käännyin katsomaan miestä ja nyökkäsin vaillinaisesti tervehdykseksi.
"Takapihalla on tuhkakupin virkaa toimittava tölkki", totesin ja viittasin sitten kädelläni keittiön oikealla sivustalla olevaan oveen.

Se oli vähän niin kuin se likaisten vaatteiden pitkänomainen eteinen, jossa pesin pyykit ja sieltä pääsi suoraan toisen oven kautta takaverannalle. Käännyin takaisin kahvinkeittimen suuntaan, mutta se oli toivottoman hidas, joten aloin keräillä pientä aamupalaa pöytään sillä aikaa kun mies, no, tekisi mitä haluaisi.

[kujakettu]

Irwin puhuu takapihasta ja tölkistä ja nyökkään. Mikäli nyt sattuisin sinne takapihalle asti löytämään, kyllähän hän näytti viittovan oveen jota kautta ilmeisesti pääsisi sinne takapihan puolelle. Hymähdän, raahustan eteisestä maiharini suurin piirtein jalkaan ja lähden laahustamaan ovelle edes ottamatta takkia. Kunhan sytytin ja röökit oli niin samapa tuo, en jaksanut vaivautua vaikka ulkona nyt olisikin miten kylmä.

Päästyäni ulos, totean että siellä tosiaankin on kylmä. Hieman täristen pyyhkäisen hiukset silmiltäni ja kumarrun sytyttämään tupakan kämmeneni suojassa. Katselen vaitonaisesti pihaa tupakkaa poltellessani ja hieron vapaalla kädelläni väsyneitä silmiäni ja rapsuttelen hiuksiani. Voisi taas vaikka pitää parin viikon loman, eilisen työrupeaman jälkeen työnteko ei taas innostanut hirveästi. Sen sijaan viinahammastani hieman kolotti.
Hymähdän hieman itselleni ja nuutuneille "elämäntavoilleni", tumppaan tupakan ja lompsin takaisin sisälle.

Käväistyäni kylpyhuoneessa ja pestyäni naamani heitän kengät takaisin eteiseen ja istahdan keittiön pöydän ääreen nuutuneesti. Käsivarteni punoittavat pakkasesta ja tuoksun varmasti raikkaan pakkasilman lisäksi ah-niin-raikkaalle tulevaisuuden keuhkoahtaumataudille.
Haukottelen ja nojaan toista poskeani kämmentäni vasten.