Ja vieläkin kehostani varjo lankeaa

[Zarroc]

"Näemmä", vastasin myöntävään sävyyn miehen jäljessä tulevaan kysymykseen ja nykäisin Kotkaa itseäni kohti. Hevonen ei kuitenkaan lotkauttanut korvaansakaan minulle, joten tuhahdin sille huvittuneena ja siirsin katseeni takaisin Anaan.
"Haluatko tulla sisälle vai odottaa, että seuraava bussi eksyy tänne suunnilleen seitsemältä aamulla?"

Tämän miehen kanssa tein mitä kummallisimpia tarjouksia, mutta jotenkin tuntui, ettei puolikuurosta ollut minulle mitään vaaraa. Ja jos sähläämisen jätti huomiotta, oli mies jopa kohtalaisen siedettävää seuraa, mikä oli minulta jo melko positiivisesti sanottu.

[kujakettu]

Katson miestä ja hevosta, mietin mitä minun pitäisi tehdä. Kun Irwin kysyy tulenko sisälle ja toteaa bussin tulevan vasta aamuvarhaisella, kohtautan ensimmäisenä hartioita vähän lohduttomasti.
"Joo kai mä", vastaan sitten.
"Ainakin tääl on nahkatakis ihan vitun kylmä" hymähdän ja nyin ylöspäin takkini kauluksia.
"Enkä mä voi kai tännekään jäädä", mutisen mietteliäänä.

[Zarroc]

"Uskon sen", mutisin miehelle, kun tämä tokaisi jotain nahkatakistaan ja kylmyydestä. Naksautin kieltäni Kotkalle, joka tuntui olevan vähän kerrassaan myöntyväisempi palaamaan takaisin talolle. Nykäisin riimua ja ori lähti seuraamaan minua hitain askelin, kun lähdin suunnistamaan kohti taloa.

Spottivalot paloivat edelleen pihalla, vaikkei siellä ketään liikkunutkaan ja mietin, että minun pitäisi ehkä muuttaa niiden asetuksia jollain tavalla. Ei niiden tarvitsisi noin tuhottoman kauan palaa ilman mitään näkyvää ärsykettä. Tai sitten kytkisin ne johonkin valokatkaisimeen ja olisin kerrankin edes jollain tavalla älykäs.

[kujakettu]

Hymähdän miehen vastaukselle. Hän naksauttaa kieltään ja hevonen lähtee hänen peräänsä kulkemaan taloa kohti. Hetken meinaan sanoa jotain, sitten totean polttavani mielummin vielä yhden tupakan ja jään kävelemään reilusti miehen ja hevosen jäljessä kaivaessani tupakka-askia housujeni taskusta.

[Zarroc]

Ana jättäytyi jälkeen, mutta en ollut siitä kovin huolissani. Rapistelusta päätellen mies aikoi sytyttää tupakan ja olin hyvin kiitollinen siitä, että sillä oli sentään käytöstavat jäljellä. Seurassa polttaminen oli ikävää, varsinkin jos mukana oli itseään suojelemaan kykenemätön eläin.

Kävelimme rauhalliseen tahtiin pihatietä pitkin, kunnes saavuimme porteille. Spottivalot olivat hetkeksi sammuneet, mutta piha valaistui taas, kun avasin säpin ja heilautin portin auki. Jätin sen Anan huoleksi samalla kun vedin Kotkan perässäni tallia kohti. Se käveli kiltisti perässäni ja meni halukkaasti karsinaansa. Irroitin sen päitset ja heitin kaukaloon kaurat sekä lattialle heinät.

"Olehan kiltisti", mutisin orille, joka pärskähti ja syventyi sitten ateriaansa. Vilkaisin lampaita kohden, mutta niillä ei tuntunut olevan mitään hätää, joten suljin valot tallista ja painoin oven tiukasti kiinni perässäni. Päästyäni pihalle loin katseen Anaan ja mietin, mitä tuon kurjan olennon kanssa oikein tekisin.

[kujakettu]

Polttelen rauhassa tupakkaani, näihin minulla oli kyllä todellinen ongelma. Päivässä kului askista kahteen vähän päivän sisällöstä riippuen, juomailtana kolmekin. Keuhkoni olivat varmasti olleet mustaakin mustemmat jo ainakin vuosikymmenen mutta ei se mitään. Ainakin sentään jaksoin kävellä hengästymättä, eiköhän sekin ainakin alkuun riittänyt.

Kun kävelemme pihalle, spottivalot syttyvät. Irwin avaa portin ja vie hevosen ilmeisesti jonkinsortin tallirakennukseen. Minä polttelen loput tupakastani, suljen portin ja heitän sätkän portin ulkopuolelle.
Jään seisomaan portille siksi aikaa kun mies on tallissa ja vilkaisen taivaalle joka alkaa kirkastua viimeisistäkin pilvistä.
Kun Irwin sitten palaa ulkoa, vilkaisen häntä merkitsevästi mutten sano mitään. Hänen maansa, hänen aikansa, hänen vapautensa tehdä minulle ja auttaa minua sen verran kuin tohtii. Voisin minä yöni poltella tupakkaakin aitaan nojaten. Ei ehkä ideaali idea mutta paremman puutteessa sekin toimisi. Tai sitten menisin hevosen viereen nukkumaan.

[Zarroc]

Ana seisoskeli portinpielessä sen näköisenä, ettei tiennyt saisiko kävellä sisemmälle vai päätyisikö nukkumaan ulkona. En minä nyt ihan niin sydämetön paskiainen kuitenkaan ollut, pakkanen saattaisi hyvinkin tästä vielä kiristyä ja liipaista kunnolla kahdenkympin ylitse.

Heilautin kättäni kaksikerroksista, pientä omakotitaloani kohti ja kävelin pihan poikki rappusille. Kävelin ne ylös terassille, potkin lumet kengistäni ja avasin oven naksauttaen sen lukkopesän kiinni -asentoon. Jätin oven auki, jotta mies voisi seurata perässäni kun haluaisi ja jätin kengät, takin ja hanskat eteiseen naulakkoon.

Kävelin sisälle taloon sytytellen valoja vasemmalle aukeavaan olohuoneeseen, oikealla olevaan keittiöön sekä portaikkoon, joka johti yläkertaan. Kävelin keittiöön, jonka suurin katseenviejä oli selkeästi vaaleakivinen leivinuuni. Se oli melko matala muuhun kokoonsa nähden ja sen päälle veivät muutaman askelman tikkaat. Uunin päällä oli kaksi lampaankarvataljaa sekä pari tyynyä, joiden olemassaolosta huomasi, etten ollut lämmittänyt uunia muutamaan päivään.

Katsahdin pakkasmittaria, joka ilmoitti -14. Olihan tuota kerääntynyt kiitettävästi päivän aikana, vaikka vielä ei oltu lähelläkään pakkasrajaa, milloin alkaisin harkita lämmityksen pitämistä vajassani.

[kujakettu]

Saavuttuaan tallista Irwin heilauttaa kättään taloaan kohti, ilmeisesti saisin tulla sisällekin. Virnistän itsekseni ja lähden sitten kahlaamaan hangessa ovelle. Koputtelen vähän kenkiäni ulkoverannalla ja sisälle päästyäni riisun ne jalastani eteiseen. Irwin on jo hävinnyt jonnekin nurkan taakse.
Vilkaisen ensin ilmeisesti olohuoneeseen, sitten löydän hänet lampaantaljojen ympäröivän leivinuunin läheltä keittiöstä.
Lasken laukkuni ja takkini eteiseen ja tarkkailen Irwiniä.
"Me törmätään harvinaisen usein sattumaksi", naurahdan.
"Voiks ton sytyttää?" kysäisen sitten ja nyökkään uunin suuntaan.
"On vähän kylmä. Tai no takkakin käy jos sellanen on. Tai vaikka kuuma kylpy, mikä vaan", tokaisen huvittuneena.

[Zarroc]

Ana tuli sisään ilmeisen omatoimisesti ja olin hyvilläni siitä. En kaivannut ohjeistettavaa henkilöä perääni roikkumaan samalla kun yritin selviytyä arkiaskareistani.
"Sen pitäisi olla vielä lämmin", vastasin kysymykseen uunin sytyttämisestä. "Se varaa lämpöä melkein viikon."
Kävin koskettamassa uunin kylkeä, se todellakin oli edelleen lämmin, joten sen päällä olisi varmaan ihan mukavaa.
"Kiipeä ylös, heitän sinulle täkin ja pari tyynyä. Oletko nälkäinen?"

Leikkasin puhuessani paloja suuresta, pyöreästä leivästä ja käännyin sitten keräilemään kaapista kasaan voileipätarpeita. Hetken aikaa katselin arvioivasti keittokattilaani ja mietin, ettei lihakeiton syöminen varmaan pahastakaan ollut. Olin tehnyt töitä koko päivän ja minulla oli helvetin nälkä. Silmäsin Anaa lyhyesti ja pohdin, oliko se taaskaan syönyt tämän viikon aikana.

[kujakettu]

Irwin kertoo uunin olevan vielä lämmin ja seuraan katseellani kun hän koskettaa sitä. Sitten hän puhuu täkistä ja tyynyistä ja kysyy olenko nälkäinen. Naurahdan vähän häkeltyneesti ja nyökkään.
"Joo. En oo ehtinyt tänään taas oikein syyä", sanon sitten ja astun sisemmälle keittiöön, vilkaisten leivinuunia ja koskettaen sitä varovaisesti toisella kädelläni. Sitten jään seuraamaan Irwinin ruokatarpeiden keräilyä uunin vieressä seisoskellen.

[Zarroc]

"Ehkä kaksi erakkoa viimein vetää toisiaan puoleensa", totesin miehen aiemmin esittämään lausahdukseen ja katsahdin mieheen syrjäsilmällä.
Otin kaapista kaksi syvää lautasta ja kauhoin molemmille keittoa, Analle vähemmän kuin itselleni ja työnsin ensimmäisenä miehen lautasen mikroon. Omistin jopa sellaisen vempeleen, se oli oikein hyödyllinen siinä vaiheessa, kun en halunnut lämmittää viittä litraa keittoa ihan vain yhtä iltapalaa varten. Se olisi tuntunut jo kohtalaisen turhalta.

Sillä aikaa kun keittolautanen pyöri mikrossa viittasin miestä istumaan tammipuisen keittiönpöytäni ääreen, koska joko se ei taaskaan kuunnellut minua tai halunnut nousta uunin päälle, se oli minulle se ja sama. En aikonut asiasta miehen kanssa jankata, joten tein itselleni voileivän ja jätin Anan omaksi vaivaksi sen omien ruokien kasaamisen.

Hain kaapista maidon ja lasit sekä muut tarvittavat aterimet sillä aikaa, kun keitto lämpesi ja vilkaisin ulos ikkunasta. Ulkona näytti olevan rauhallista, joten mikron kilahdettua laskin miehen keittolautasen sen puolelle pöytää, pistin omani mikroon ja hävisin kohti kylpyhuonetta.

[kujakettu]

Viinkinkimies toteaa että ehkä kaksi erakkoa vetää toisiaan puoleensa ja lievä virne kipuaa suupielilleni. Varmaankin. Jotain hyvin kiehtovaa tässä hiljaisessa karvanaamassa kieltämättä oli, ja silti tapaamisiamme ei toistaiseksi kyllä ollut suunnitellut kumpikaan.
Katseeni seuraa kun mies kauhoo ilmeisestikin keittoa lautaselle ja tunkee sen mikroon. Hän viittaa minua istumaan pöydän ääreen ja nyökkän hyväksyvästi. Nostan hieman ketjujani tammipuiselle penkille istuessani ja sitten katseeni eksyy ikkunasta ulos.

Katseeni kulkee miehen liikkeiden mukana kun hän kaivaa kaapista tavaroita, laskee lautaseni pöydälle ja katoaa pois huoneesta oman lautasensa ollessa mikrossa. Nousen hiljaisen kilinän säestämän, siirrän hiuksia silmiltäni ja alan voidella leipää ja laitella päällysteitä sen päälle pöydällä olevista antimista.

[Zarroc]

Kävin vessassa, pesin kädet ja harjasin vielä hiuksenikin ennen niiden palauttamista nutturalle ja palasin takaisin keittiöön juuri sopivasti kuullessani mikron kilahduksen. Otin kuuman lautasen käteeni ja laskin sen pöydälle katsellen Anaa jatkuvasti syrjäkarein. Minulla oli hyvin harvoin minkäänlaista seuraa iltaisin, saati sitten, että tarjoaisin heille vielä ruoatkin. Mutta toisaalta olin antanut tuon miehen kohdalla niin monesta muustakin periaatteestani jo myöten, että sama kai se oli mitä vielä tekisin.

Istuuduin ikkunanpuoleiselle penkille, vedin leipäni, lautaseni ja lasini lähemmäs sekä upotin pari juustoviipaletta keittoon. Odotellessani niiden sulamista kaadoin lasiin maitoa ja viipaloin vielä leivälleni muutaman palan kurkkua.
"Minun pitäisi hankkia kissa", totesin ennen kuin aloin syödä. Olin pohtinut sitä jo pidemmän aikaa ja tottahan se oli, maatalo oli kummallisen hiljainen ilman kissaa.

Varoin polttamasta kieltäni kuumaan keittoon samalla kun yritin taiteilla leivänpalaa suuhuni tiputtamatta sitä lautaselleni.

[kujakettu]

Saatuani leivän taiteiltua mieluisekseni, otan sen käsiini ja asetun takaisin pöydän ääreen, keittolautaseni luo. Puhaltelen keittoa rauhallisesti, en halunnut polttaa kieltäni syödessäni. Kun sitten kuulen askeleita, katseeni kääntyy oviaukkoon jossa Irwinin hahmo asettuu hakemaan ruokatarpeet ja asettuu myös pöydän ääreen. Hän ottaa maitoa jolloin tajuan itsekin unohtaneeni juotavan, haen lasin ja kaadan myös maitoa. Harvemmin sitä join, mutta kaipa se silloin tällöin teki ihan hyvää.

Minun pitäisi hankkia kissa. Vilkaisen Irwiniin, sitten pitkin keittiötä ja oviaukkoon.
"Kieltämättä. Se kuuluisi kuvioon", totean mietteliääseen sävyyn.
Haukkaan palan leivästäni ja sitten hörppään varovasti keittoa joka oli varsin kuumaa.

[Zarroc]

Ana tuntui myötäilevän ajatustani kissasta ja hymähdin hiljaa sen vastaukselle. Ehkä jossain vaiheessa saisinkin aikaiseksi hommattua itselleni oman, aktiivisen ja elävän hiirenloukun. Varsinaisesti en ollut seurankaipuinen siltä osin, olihan minulla kuitenkin Kotka ja lampaat, mutta ehkä se toisi oman säväyksensä tähän pihapiiriin.

Söimme hiljaisuudessa, tunsin oloni viimein mukavan kylläiseksi noustessani pöydästä ja laittaessani astiani tiskialtaaseen. Valutin hieman vettä niiden päälle jaksamatta ajatella tiskaamista enää tälle illalle. Käsiäni särki vietettyäni koko päivän metallia takoen ja hieroin ranteitani samalla kun mietin nukkumisvaihtoehtoja.
"Nukutko mieluummin sohvalla vai uunin päällä?" kysyin käännyttyäni ympäri katsomaan Anaa. Minulle oli pääasiassa aivan sama, missä mies yönsä viettäisi, mutta osaisinpahan kuljettaa tavarat oikeaan paikkaan.

Aloin kaikessa hiljaisuudessa siivota tavaroita pöydältä takaisin kaappiin.